Keikarin foorumi

Ensimmäisten kuvien longwing-broguet ovat kyllä lajityyppinsä valioyksilöt, elävän värinen rouhea pebblegrain-nahka ja muoto ovat yhdistelmänä osuneet omissa silmissäni aika lailla nappiin. Muutenkin inspiroivaa materiaalia, kiitokset.

Peribrittiläinen Gloverall (ei nettisivuja!) tekee kohtalaisen hintavia mutta oman kokemukseni mukaan pomminvarmoja duffeli- ja kipparitakkeja. Netissä näitä myy ainakin Oi Polloi (http://www.oipolloi.com), jonka valikoimassa niitä tuskin on ennen kylmempää säätä ja Sierra Trading Post (http://www.sierratradingpost.com/Gloverall.html) vaihtelevin kestoalennuksin. Suomessa olen nähnyt ainakin kipparitakkeja myös joidenkin veneilyliikkeiden rekeillä, joskin järkyttävään ylihintaan.

Netin perusteella myös erilaiset armeijareprovalmistajat tekevät enemmän tai vähemmän hyviä tulkintojaan aiheesta - halpa hinta ei näissä ole välttämättä merkki huonosta laadusta, materiaali kun on autenttisissa malleissa (myös mainitulla Gloverallilla) lähes aina keinokuitusekotteinen melton-villa ja takin rakenne ja leikkaus aika simppeleitä. Kovin muodikasta (tai muodokasta) leikkausta näiltä on yleensä turha odottaa, joten sellaista haluavan kannattaa harkita ompelijan käyttöä ja varata asiaankuuluva summa kustannuksiin.

Laitan kyselyn tähän säikeeseen, sillä se on lähinnä aihealuettani:

Osaavatko arvon foorumilaiset suositella muiden kuin Brooksin tai J.Pressin paitoja joista löytyisi tuo tavoiteltu collar roll?
Varsinkin hra ivyn mielipiteitä kuulisin mieluusti, olethan aikamoinen asiantuntija tässä :)

Komppaan - mikä olisi asiantuntijoiden suositus jos metsätettävänä on oikeaoppinen OCBD mielellään kohtalaisen slimmillä leikkauksella? Brooksin normaali mitoitus taitaa olla melko, no, amerikkalainen ja slim fitkin vain kohtalainen parannus. BB:n spesiaalimallisto Black Fleecen pitäisi olla kohtuullisen istuva jos sitä vaan saa jostain (ja mielellään alennettuna, ovh on järeä), mutta onko muita?

Jousia en ole vielä saanut omissa Bexley-lesteissäni (kylläpäs noita nykyään virtaa tänne pohjoiseen...) hajoamaan, mutta poikittaisten metallipuikkojen kiinnitys on joko olematon tai huono, koska niillä on paha taipumus putoilla lestien sisältä. Seuraavalla kerralla lestejä ostettaessa täytynee kokeilla ainakin styleforumilla hehkutettu Woodlore (jota saa foorumialennuksella osoitteesta cedarvillestore.com) ja tehdä vertailevaa tutkimusta.

Mainittakoon, että viimeksi Stockmannilta lepolestejä kysyttäessä tarjolla oli pahamaineisen Lloydin pinnaltaan lakattuja(!) ties mistä jätepuusta valmistettuja tulkintoja, joista myyjä tiesi kyllä mainita että lakkaus kannattaa hioa omakätisesti pois jos niiden haluaa imevän vähääkään kosteutta kengästä. Hinta ylitti sekä Bexleyn että Woodloren reippaasti, joten joka suhteessa huonompaakin tavaraa on maailma täynnä.

Lainaus käyttäjältä: "Viitanen"

Davin Niven ja Bertie Wooster muunmuassa.

Tarkoitatko Woosterin omaa makua vai Jeevesin makua.


"Sir, mutta tuo teidän solmio"

http://www.youtube.com/watch?v=SYf5YPNnfRY

Näin kokee ja tuntee ympäristönsä pukeutumisen vain todellinen kaunosielu ja asiantuntija.

Yhteydenottoa laitettu Park Avenueista, hinta ja materiaali alkavat olla aika houkutteleva yhdistelmä varsinkin kun koko vaikuttaa oikealta.

Yksi leimallisen venäläinen piirre joka on pistänyt omaan silmääni on arvokellojen erityinen arvostus - sekä vanhan että uuden rahan edustajilla tuntuu näkevän (Villen harmiksi ranteessa) hintavia sveitsiläisiä ja kuulemani mukaan erityisesti Breguet on suosittu, onhan kyseessä sentään vanha tsaariperheen hovihankkija. Dima Medvedev edustaa tällä saralla maanmiehiään hyvin, mies kun omistaa lehtijuttujen mukaan 25 yksilön kokoelman Franck Mullerin tiukuja ja ranteessa on nähty myös ainakin mainittu Breguet sekä Ulysse-Nardinin sporttikelloharvinaisuus.

Haalarithan ovat puhtaasti funktionaalinen päällysvaate, joiden tehtävä on suojata omaa vaatetusta joko oman tai muiden karnevaalihenkisen käytöksen aiheuttamilta vahingoilta eivätkä ne sikäli liiku oikein perinteisellä pukeutumisskaalalla sen enempää kuin metallisulaton lämpösuojapuvutkaan. On sitten kiinni henkilökohtaisesta huumorin*- ja tyylitajun asteesta viitsiikö niitä tähän käyttää - itselleni piknik Kaivopuiston aamuauringossa samaan uniformuun pukeutuneessa samanhenkisessä ei-häiriökäyttäytyvässä seurassa maistuu edelleen ja asuvalinta on sen mukainen (tosin tyylirikos on useasti tullut viimeisteltyä laittamalla alle liivit ja rusetti).

Sivumennen sanoen haalarien kulttuurihistoria on ihan mielenkiintoinen ja kertoo omaa kieltään yleisestä pukeutumiskulttuurin rappiosta: haalarithan saapuivat monen muun opiskelijaperinteen tavoin Ruotsista, jossa Villen mainitsemissa "tänään otetaan sit vidusti"-henkisemmissä juhlissa oli käytetty ainejärjestö- ja muilla tunnuksilla koristeltuja, usein pukuvuokraamosta poistokunnossa hankittuja ns. B-frakkeja. Joskus 70-luvulla frakkien saatavuus alkoi huonota radikaalisti, jolloin kertojasta riippuen joko Tukholman kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun teekkarit tai heidän Chalmersin kollegansa keksivät korvata frakin banaalimmalla suojavarustuksella eli tehdasharjoittelusta mukaan tarttuneilla suojahaalareilla.

*) "I once wore a pink, ruffled shirt for dinner, and I wish I had never done it. I thought it was funny, but I felt so bad in it I realized I don’t have the humor to deal with ugliness." -- Jean Touitou, denimistään tunnetun APC:n perustaja ja suunnittelija