Helsingin palvelutarjonta on nyt v. 2022 rehellisesti sanottuna niin kattava, etten koe omien mieltymysteni puitteissa tarvetta matkustaa ostoksille ulkomaille tai esim. tilata verkosta vaatteita alennusmyyntejä, eBay-löytöjä ja muutamaa muuta poikkeusta lukuunottamatta. Yksi näistä on, että oslolaisen Cavour-vaatekaupan omalla merkillään teettämät valmisvaatteet sopivat leikkaukseltaan keholleni todella hyvin ja niiden hinta-laatusuhde on erityisesti kausialeista ostettuna erinomainen.

Huomaan kaipaavani juuri nyt oikeastaan vain 1) ompelutarvike- tai kangaskauppaa, joka myisi laadukkaita luonnonmateriaaleista (sarvi, helmiäinen yms.) valmistettuja nappeja sekä 2) Uniqlon (josta tulee yhä ostettua määrättyjä tuotteita) kivijalkakauppaa.

Joku perinteinen lontoolainen nyrkkisääntö on kuulemma 1 1/4 tuuman eli reilun kolmen sentin etäisyys lähimpänä olevan napin keskipisteestä hihansuuhun. Jos etäisyyttä on napin reunasta ainakin noin napin halkaisijan verran niin tulos menettelee vielä omaan silmääni. Suitsupplylla ja joillain muilla valmistajilla etäisyys on aika pitkä todennäköisesti siksi, että lyhentäminen on yleisempi korjaus. Viidennen napin saa varmaan periaatteessa lisättyä ja sitä näkee valmisvaatteissa esim. Tom Fordilla, mutta saattaa olla että napit joutuu kokonaan uusimaan jos haluaa pitää ne keskenään samanlaisina.

Ei pysyvästi, mutta liukuesteitä on tullut toisinaan kokeiltua.

Taisin mainita joskus aiemminkin, mutta paras pito kaikista omistamistani kengistä on LL Beanin Duck Bootseissa, jotka ovat villasukkavaralla ja nahkavarret rasvattuina muutenkin aika hyvä valinta etelän loskaisimpiin päiviin/viikkoihin/kuukausiin. Ne on toisaalta kai alkujaan tehty jossain rantakivikossa sorsapyssy kädessä liukasteluun.

Peltokankaalla tyylikäs kravatti ja taskuliina presidentillisellä taitoksella. Liivi tekisi terää. Mäkysen kravatti voisi olla tyylikkäämpi ja taskuliina uupuu.

Muistutuksena nykyinen tasavallan presidentti on tunnettu taskuliinojen periaattellisesta vastustuksesta. Hyvä muistaa, jos on menossa tapaamaan ja haluaa panostaa (ensi)vaikutelmaan.

Tuo istuu edestä selvästi paremmin - materiaali on vähemmän anteeksiantamaton kuin puuvilla, jonka kanssa tuntuu olevan herkästi haasteita - mutta on silti leikattu tyköistuvammaksi kuin olisi ehkä Craigille eduksi. Selän puolella otetuissa kuvissa näyttää kiristävän, mitä voi myös edesauttaa että Craig on jostain syystä sulkenut myös alemman napin. Myös hihoissa tapahtuu jotain outoa, minkä voisi selittää esimerkiksi se, että ne on jätetty vuorittomiksi ja kangas tappelee vastaan.

Harmaiden pikkutakkien isoin haaste liittyy minusta siihen, minkä värisiä housuja niiden kanssa käyttää. Selvästi tummemmat/vaaleammat harmaat menevät mutta voivat näyttää värittömältä, hiekan ja kerman sävyt voivat toimia hyvin, mutta esimerkiksi ”menswear uniform” käännettynä eli harmaa yläosa ja sininen alaosa tökkii omaan silmääni usein, ja siniset irtohousut ovat vähän haastavat muutenkin. Kunhan kankaassa on paksuutta, tekstuuria tai pörheyttä riittävästi niin puvuntakkiassosiaatioilta pitäisi välttyä helposti: jos takin kangas on sileä kampalankainen glen check pienellä ison kontrastin kuviolla, se näyttää herkästi orvolta puvuntakilta, jos isommaksi kasvatettu kuvio 13+ unssin brittivillaa, ei. Itse en tykkää yksinkertaisesta windowpanesta ollenkaan (mielummin edes tuplaviivoituksella tai toisen kuvion päälliruutuna), joten olen vähän jäävi sen suhteen.

Omistan itse yhden tummanpunainen irtotakin (silkki-villa-pellavaa pienellä sävy sävyyn -kalanruodolla, huikea kirpparilöytö Canalin rakenteettomasta Kei-sarjasta). Sen yleissävy on sen verran murrettu ja kankaasta johtuen valosta riippuva ja herkästi ruskeaan tai tiileen taittuva, että sitä edes Suomen kesässä, Välimeren auringosta puhumattakaan, käyttäessä ei tule sirkustirehtöörimäinen olo, mutta väri ei ehkä kuitenkaan olisi ollut hankintalistan kärjessä ellei tuo nimenomainen yksilö olisi kävellyt vastaan.

Craigin puku on räätälintyötä Anderson & Sheppardilta. Liikkeen ammattiylpeys hieman kummastuttaa jos sieltä pääsee lähtemään tuonnäköisenä, on asiakkaana sitten julkisuuden henkilö jolla on huono henkilökohtainen maku istuvuuden suhteen tai ei. Actionsankari-näyttelijän vaatettamisessa lienee tosin vielä se lisähaaste, että kehon muoto voi muuttua paljon lyhyessäkin ajassa tuotantojen vaatimusten mukaan.

Ei oikeastaan lisättävää edelliseen. Väitöstilaisuuksien ja -karonkkojen muodollisuus vaihtelee vähän yliopistosta toiseen, ja itse väitöstilaisuudessa voi olla paikalla esimerkiksi muita saman laitoksen tutkijoita ja muita tuttuja arkivaatteissa (itse olen yleensä halunnut vetää päälle ainakin irtotakin ja -housut vieraana ollessa). Riippuen väittelijän perhe- ja tuttavapiiristä paikalla on kyllä vähintään eturivissä väkeä myös puvussa, eli se tuskin menee ylipukeutumisen puolelle. Karonkka tapaa olla muodollisempi ja sinne voi periaatteessa pukeutua vieraanakin frakkiin, mutta se optio on käytännössä kuollut. Olen nähnyt kerran väittelijän tutkimusalan Suomeen tuoneen alan emeritusprofessorin ja "grand old manin", joka ei ollut suoraan enää työn ohjaaja tai valvoja tehneen näin ja se toimi, ja kerran väittelijän samanikäisen ystävän tehneen samoin ja se ei toiminut.

Omat suosikkini tällaisiin tilaisuuksiin ovat tavallaan brittiläisiä hääperinteitä seurailevat, kaukaa harmaalta näyttävät hyvin pienet mustavalkoiset tai tummansinivalkoiset geometriset kuviot (esim. tämä, linkin solmio ei enää myynnissä mutta samanhenkisiä löytynee ihan suomalaisistakin tavarataloista) tai sitten muutenkin erittäin monikäyttöinen harmaa grenadiini, joka on tasaista satiinipintaa kiinnostavampi, vaikka aivan puristinen tulkinta saattaakin pitää neulemaista rakennetta epämuodollisena.