Keikarin foorumi

thnx,

ostin vaimolle 13v sitten Cartierin kellon ja aika pian kello alkoi pysähtelemään. Suositus oli että piti tehdä 500€ huolto...
ei auttanut ja huoltoja tehtiin parikin takuuna. Jossain vaiheessa yritin selvittää mitä toimenpiteitä huollossa tehtiin. Jäi fiilis että kyseessä oli patterin vaihto ja kellon putsaus....itse koneelle ei käsittääkseni tehty mitään.

Tein asiasta kirjallisen reklamaation vedoten tuotevastuuseen Lindroosille. He myönsivät että kyseessä "ominaisuus" joka korjattiin uudemmassa kelloversiossa. Nykyään kello toimii moitteettomasti.

Ehkä meini hieman aloituskysymyksen ohi, mutta olen samaa mieltä että että kellojen perushuollot ovat hinnakkaita.

Osaako joku kertoa, onko mainituissa kellomerkeissä jokin sellainen jonka huolto ei vaatisi merkkiliikkeen käyttöä ?
 

Olen miettimässä tyttärelle valmistujaislahjaksi "arvokelloa". Poika tulee perimään mun miesten kellot ja haluaisin
tytöllekin antaa kello vastavuoroiseksi.

Ajatuksena ajaton metallirannekkeinen peruskello, joka säilyttäisi arvonsa. Ei väliä onko automaatti/patterimalli, mutta en haluaisi antaa kelloa jonka
huoltoon menisi useampi satanen muutaman vuoden välein. Kokotoive alle mielellään 30mm.

Tässä hieman listaa ehdokkaista, mutta mielipiteitä kuuntelen asiantuntijoiltakin:

- Rolex Datejust 31
- Rolex Oyste Perpetual 28
- Cartier Panthere
- Cartier Tank
- Omega Constellation
- Omega Prestige



 

Palatkaamme pitkästä aikaa etikettikysymysten pariin:

Olen lukenut tämän ketjun nyt alusta alkaen, ja sen myötä vahvistui käsitykseni siitä mitä tumma puku tarkoittaa.

Lähitulevaisuudessa odottaa alumni-illallinen, jossa pukukoodina tumma puku. Kaapissani tällainen onkin, mutta olen sitä käyttänyt viimeksi n. 10 vuotta sitten, ja nyt sovittaessani sitä havaitsin olleeni tuolloin ilmeisesti hoikemmassa kunnossa. Painonpudotus tekisi hyvää,ja saattaisin ehtiäkin tässä muutamassa viikossa karistamaan tarvittavan määrän vyötäröltäni, mutta tahdonvoimani puutteellisuuden johdosta näkisin, että jokin Plan B olisi syytä olla.

Tätä taustaa vasten pohdiskelen ja haen vertaistukea ajatukselle pukeutua ko. tilaisuutta varten kolmioisaiseen yönsiniseen liituraitapukuun.

En todennäköisesti olisi ainoa virallisesta koodista poikkeava, ja toisaalta uskoisin kantavani hyvin istuvan liivipukuni tyylikkäämmin kuin suuri osa muusta juhlakansasta mustat pukunsa.

Mitä ajatuksia tämä pohdintani teissä herättää?

Riippuu miten paljon työ- tai bisnesidentiteettiä haluaa tuoda mukaan illallispöytään. Alumniseurassa se voi olla jopa asiaan kuuluvaakin, joten tässä tapauksessa näen sen mahdollisena. Minulta hyväksynnän leima.

Luin.

Raamattu

Kaipasin kesäksi kevyttä lukemista, joten tartuin tähän eepokseen. Pyhissä kirjoissa kannattaa lukea vanha teos, jotta teksti olisi mahdollisimman lähellä alkuperäistä Sanaa. Alkuperäinen ajatus oli lukea isoäitini kansakouluraamattu 1920-luvulta, mutta teksti oli niin pientä pränttiä, ettei siitä enää tällä iällä saa selvää. Myös sivut pergamentinohuina tahtoivat tarttua toisiinsa. Kompromissina otin urakkaan vanhempieni vihkiraamatun 1970-luvulta. Teksti pohjautuu 1930-luvun käännökseen joskin kieliasu on nykyaikaistettu. Lisäksi nimi on ehtinyt vaihtua Bibliasta Raamatuksi.

Teos sisältää Vanhan Testamentin ja Uuden Testamentin. Vanha alkaa luomiskertomuksella samoin kuin Kalevala. Tekstissä esiintyvät kaikki tutut tapahtumat, joihin on vuosien myötä tutustunut. Arkki, vedenpaisumus, meren jakaminen, vuorelle kiipeäminen, syntiin lankeaminen. Silloin kun luin John Steinbeckin Eedenistä itään, mietin mistä teoksen nimi on kehitetty. Ajattelin sen vain kuvaavan henkilöiden asuinpaikkaa, joka ei ihan paratiisia ollut. Nyt tiedän, että Raamatusta nimi on otettu. Itään päin nimittäin Jumala karkotti Aatamin ja Eevan väärän omenan syömisestä. Enpä yllättyisi mikäli Vihan hedelmät olisi sekin otettu tästä kirjasta.

Juonessa huomion ensimmäisenä kiinni Vanhan Testamentin raakuus. Hurme kasteli tantereen koko ajan ja ihmiset tuntuivat vain etsivän syitä lahdata toisiaan. Ja silloin kun eivät sotineet, he parittelivat. Toisaalta täytyyhän maa kansoittaa jollain tavalla luonnollisen poistumankin takia. Tätä kirjaa ei kannata antaa lapsien luettavaksi.

Jumala hänkin on aika tuittupäinen. Mikäli erehtyy sapattina tekemään yhtään työn kaltaista, tulee käsky tappaa. Koska minä olen Herra, teidän Jumalanne. Teksti on nykylukijalle huonosti samaistuttava. Asera-karsikkoja ei saa istuttaa, hapanta leipää syödä ja ympärileikkaamaton olla. Nämä vaatimukset toistuvat koko ajan.

Kaikki muuttuu Uudessa Testamentissa. Kun aiemmin tuli Jumalalta käsky tappaa, niin nyt kehotetaan kääntämään toinen poski. Kouluista tuttu opetus pohjautuu eniten Uuteen Testamenttiin ja sen ymmärtää. Se on selvästi lapsiyhteensopivampi.

Uusi Testamentti alkaa neljällä Evankeliumilla neljän eri ihmisen mukaan ja tämä käytännössä kertoo mikä on tarinan pohja. En ole koskaan ajatellut asiaa, mutta näinhän se menee. Näistä ensimmäinen on Matteuksen evankeliumi ja se kertoo laajimmin Jeesuksen elämän syntymästä kuolemaan. Seuraavat kolme saman asian hieman eri näkökulmasta. Ainakin juoni tulee tutuksi, kun sen lukee neljään kertaan.

Raamatun ydin on pitkälti kertoa sama asia moneen kertaan. Monasti luvut ovat pitkiä, mutta niissä sanotaan vain vähän. Tietty irrallisuus myös vaivaa. Esimerkiksi Saarnaajan sanoma on, että kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Seuraavassa Korkeassa veisussa ydin on rakastavaisten lipertelyä toisilleen.

Kirjan luettua ymmärtää kuinka Vanhan Testamentin sanoma on vaarallista sellaiselle, joka lukee sitä kuin Raamattua. Tämä lienee yleistä vanhoillisissa piireissä. Uusi Testamentti olisi paljon parempi oppikirja elämälle.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

Ja Mooses otti voiteluöljyä ja verta, jota oli alttarilla, ja pirskotti sitä Aaronin ja hänen vaatteidensa päälle ja samoin hänen poikiensa ja heidän vaatteidensa päälle ja pyhitti niin Aaronin ja hänen vaatteensa ynnä hänen poikansa ja heidän vaatteensa. - 3. Mooseksen kirja. 8:30