Keikarin foorumi

Perussuomalaisten uudessa eduskuntaryhmässä on eleganssia; Jari Koskinen on viime viikkoina esiintynyt istunnoissa tyylikkäässä tummansinisessä liivipuvussa violetinsävyidine solmioineen ja taskuliinoineen.
Linkin kuvakaappauksessa Koskela oikeassa laidassa eduskunnan täysistunnossa 28.10.:

https://aijaa.com/olOcbz

Vilhelm Junnila tummansinisessä liivipuvussa sekä punaisessa solmiossa:

https://aijaa.com/7cdIMV

Myös Ari Koponen on varsin tyylikäs peak lapel -puvuntakissaan:

https://aijaa.com/Cc9owt

Hän käyttää myös valkoista taskuliinaa presidential foldilla puvun kanssa.

Ex-perussuomalainen Sampo Terho käytti uransa varhaisemmassa vaiheessa myös liivipukuja, tässä tyylinäyte vuodelta 2013:

https://www.google.com/search?q=sampo+terho+kotisivu+2014&client=firefox-b-m&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiYn42Hn9rlAhVx-SoKHc-rC0kQ_AUIBigB&biw=360&bih=612#imgrc=MWKFFOABY-M2lM%3A

.

Mä kun luulin et vaan sinitukkaset meemihahmot uhriutuu puhumalla marginalisoinnista ja normalisoinnista. Näköjään termit vaihtuu, mut sisältö pysyy samana siellä toisessakin päässä spektriä.

Kuvailemani ilmiö on todellinen, ja minulla on oikeus nostaa se esiin ja ilmaista, ett'en sitä saata hyväksyä. Onhan kyse itseään suvaitsevaisena pitävien tahojen harjoittamasta toiminnasta erilaisten nettitrollien ohella. Esim. Helsingin Sanomat mittatilauspukujen suosion noususta uutisoidessaan viime viikolla sanoi että "muodollisempi pukeutuminen voi herättää jopa ihmetystä." Samoin traditionaalisesti pukeutuvien pitää aina heitä käsittelevissä jutuissa, niin Suomessa kuin kansainvälisissä medioissa, selitellä ja perustella tyyliänsä, toimittajat eivät ilmeisesti näe sitä itsestäänselvästi osaksi henkilön identiteettiä, jota ei tarvitse oikeuttaa erityisillä syillä.

Saksalainen ajattelija ja tiedemies Rolf Peter Sieferle (1949-2016) on kirjoittanut kulttuurimarxismin ja uusliberalismin aiheuttamasta tyylinmuutoksesta, kuten hän sitä nimittää, erittäin osuvasti, ja on myös ensimmäinen henkilö (minun lisäkseni, siis julkinen ajattelija) joka näkee erityisesti lierihatun katoamisen kulttuurisen rappion merkkinä. Tulen analysoimaan hänen tekstiään laajemmin blogissani Konservatiivinen tyyli-Conservative Style.
Tässä katkelma hänen kirjastaan Epochenwechsel vuodelta 1994 (liekö enteellistä, että hän kirjoitti tuosta teemasta juuri syntymävuotenani):
”Liberalismi” on tunnetusti häilyvä ja epäselvä sana. Sieferle ei juurikaan käytä sitä ylistyksenä tai kritiikkinä. Hän kuitenkin tähdentää, ettei 1700 ja 1800-luvun liberalismia enää ole, koska silloinen liberalismi oli olennainen osa jäsentynyttä yhteiskuntaa, josta on jäljellä vain rippeet. Nykyinen 2000-luvun hedonistinen liberalismi on jyrkkä vastakohta vanhalle liberaalille järjestykselle, jossa pyrittiin säilyttämään tiettyjä yhteiskunnan rakenteita ja järjestyksiä, kuten esimerkiksi omistavien oikeudet yli omistamattomien. Porvarillisella liberalismilla oli myös ainutlaatuinen tyylinsä. Sieferle korostaa muutosta tyylissä (Stilumbruch):

Kulttuurivallankumouksen todellinen vaikutus on arkielämän tyylimuutos, joka omaksuttiin vaivattomasti nykyajan systemaattiseen kulttuuriin. Kaikesta amerikkalaisuudestaan huolimatta 50-luvun kulttuuri takasi [Saksassa], ellei 20-luvun kulttuurin, niin kansallissosialismin populaarikulttuurin jatkuvuuden. Ehkei ole liioittelua väittää, että 1900-luvun alusta 1970-luvulle asti vallitsi tyylillinen yhtenäisyys (…) Varsinkin miesten muoti oli samankaltaista: puku ja solmio ilmestyvät 1800-luvun loppupuolella ja alkavat kadota 1970-luvun alusta lähtien. (…) Vielä merkittävämpää oli päähineiden katoaminen. Hatun katoaminen vahvistaa vanhan kulttuurikriittisen diagnoosin, jonka mukaan porvarillisen kulttuurin murentuessa rikas ja syvään juurtunut traditio romahti (…) Lisäesimerkkejä tyylinmuutoksesta löytyy paljon: ”moderni” kulttuuri ja arkkitehtuuri … innostus teknologiaan, avaruustutkimus, edistysusko … hillitön rytminen rock-musiikki syrjäyttää romanttisen populaarimusiikin … vähentyvien sovinnaistapojen korvautuminen lisääntyvällä epämuodollisuudella, vilpittömyyden ja ahkeruuden ”kulttuurin” katoaminen … teknisen sivilisaation itsevarmuus, joka alkoi 60-luvulla rakentaa hirvittävimpiä monumenttejaan … (s. 149, 150)
Lähde: https://sarastuslehti.com/tag/rolf-peter-sieferle/
Hatun käytön leimaaminen larppaukseksi, sekä sen käyttäjäin demonisointi erilaisilla kielteisillä määreillä on juurikin kulttuurimarxistien strategia porvallisen kulttuurin perinteiden murtamiseksi sekä pyrkiä nujertamaan tyylinmuutosta ja epämuodollistumista vastustavat henkilöt käyttämään 'demokraattista' ja 'liberaaliin' 'post-moderniin' (kyseessä kulttuurimarxilainen termi) yhteiskuntaan heidän mielestään paremmin soveltuvaa flat capia: https://www.google.com/amp/s/www.nytimes.com/2015/11/29/magazine/the-winter-hat-trick.amp.html
tai baseball capia: https://www.nytimes.com/2015/04/05/magazine/the-common-mans-crown.html, joka tarjoaa "miellyttävän kuvan (yhteiskunta)luokattomuudesta." Kyse on kulttuurisesta totalitarismista ja konservatiivien vainoamisesta kun kaikki hatun käyttö muilla kuin vanhemmilla miehillä leimataan larppaukseksi tai Redditissä ja vastaavilla forumeilla viljellään 'gentlesir', 'edgy fedora' jne kommentteja myös tavallisen näköisille, pukuhattunsa pukuun yhdistäville nuorikaisille degeneroituneiden videopelejä pelaavien hupparifarkkujen taholta.

Vieraillessaan MTV:n Huomenta Suomessa 7. joulukuuta oli Eero Heinäluomalla yllään tummanharmaa liivipuku sekä tummanpunainen solmio. Kolmiosainen puku Heinäluoman yllä oli niin odottamaton näky, että piti oikein hieraista silmiään nähdäkseen, näenkö näkyjä vai en. Hyvä veto Heinäluomalta joka tapauksessa, tosin taskuliina tv-foldilla, joka olisi viimeistellyt kokonaisuuden, uupui. Kyseessä kuitenkin ensimmäinen korkean tason sosialidemokraattinen poliitikko kolmeenkymmeneen vuoteen, joka liivipukua käytti. Edellinen taisi olla Kalevi Sorsa. Raskaan sarjan suomalaispoliitikoista yleensä (vähintään ministereinä toimineista) Heinäluoma on Kataisen ohella ainoa, jonka tiedän liivipukua käyttäneen sitten 1980-luvun, jolloin ne olivat yleisesti muodissa. Kumpikin edellämainittu sonnustautunut liivipukuun juuri 2010-luvulla, samoin hattua käyttäviä kansanedustajia ilmaantunut, joten jonkinlaista maamme poliitikkojen tyylillistä renessanssia olemme tällä vuosikymmenellä todistaneet. Vahvistukoon se entisestään ensi vuosikymmenellä.

Viimeisin ostokseni on eilen postista tipahtanut stetson penn fedora

Noita myydään Halosella 130 eurolla. Ainoa fedora jota saa kaupoista ympäri Suomen siis.

Sadetakki, välttämätön paha vai tyylikäs vaatekappale? Tavallaan välttämätön, mutta usein myös varsin tyylikäs. Rain macit, trenssit ja muut vastaavat sadetakit ovat ensisijaisesti olosuhteiden mukaista pukeutumista - onhan niiden pääasiallinen tarkoitus hylkiä vettä. Ihan neljän vuodenajan takiksi ei näistä takeista kuitenkaan ole, sillä keinokuituja sisältävinä ne ovat hiostavia kuumalla ja toisaalta liian ohuita talvipakkasilla. Toki lämmin irtovuori pidentää sadetakkien käyttökautta pikkupakkastenkin läpi.

Ovatko sadetakit yksi vuoden 2012 foorumitrendeistä? Minä väitän, että kyllä ovat. Lumisateen muuttuessa vesisateeksi lyötyy yhä useamman foorumilaisen päältä jonkinlainen sadetakki. Ehkä ei kuitenkaan voi puhua varsinaisesta trendistä, vaan eivätköhän sadetakit tule jäädäkseen.

Moni sadetakin hankintaa harkitseva painii suuren kysymyksen äärellä: trenssi vai mac? Tästä olisi mukavaa lukea erilaisia mielipiteitä. Itse omistan tällä hetkellä trenssin, mutta tarkoitus on hairahtua kokeilemaan macia vielä tämän kevään aikana. Syynä mac-kokeiluun on päähänpinttymäni (pitkän) trenssin "yksipuolisuudesta". Mielestäni trenssi vaatii parikseen lierihatun, kun taas macin kanssa uskon lätsänkin toimivan hyvin. Rennoissa asukokonaisuuksissa trenssi ei pääse oikeuksiinsa tai näyttää jopa huonolta.



Chuck postasi yllä olevan kuvan satunnaisten kuvien ketjuun, eikä syyttä: Thom Brownen näkemys rain macista ei näytä ollenkaan hassummalta! Valitettavasti hinta on pilvissä, mutta onneksi eBay on täynnä edullisempia vaihtoehtoja.

Kun katsoo kuvia ja filmejä vuosikymmeniltä, jolloin rain maceja sekä trenssejä yleisesti käytettiin ja vieläpä hatun kanssa, niin havaitsee, että kummankin takin kanssa pidettiin nimenomaan lierihattua. Rain mac (tai balmacaan) on trenssiä muodollisempi päällystakki, jota poliitikot ja yritysjohtajat ym dignitaarit käyttivät virallisissa ulkotilaisuuksissa fedoran taikka homburgin kanssa, ei trenssiä, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Rain macin/balmacaanin kanssa pidettiin niin fedoraa kuin homburgiakin yleisesti, mutta trenssin kanssa lähes yksinomaan fedoraa. Siitä, että sen ollessa homburgia selkeästi epämuodollisempi hattu sekä rain macin suosimisesta arvokkaissa tilaisuuksissa voimme päätellä juuri rain macin olevan muodollisempi noista kahdesta takista, ja näin ollen vaativan parikseen lierihatun. Toki trenssiinkin lierihattu istuu parhaiten.

AT, saatko usein kommentteja hatuista? Homburg on kyllä harvinainen näky Suomessa, vielä erikoisempi nuoren päässä.

Itse olen homburgistani saanut vain pari kehuvaa kommenttia, yhden kerran siellä poliittisen nuorisojärjestön kokouksessa itsekin klassillista tyyliä suosivalta tytöltä ja toisen kaverin äidiltä. Ollessani SDP:n vaalikontin avajaisissa viime kunnallisvaalikampanjan aikaan vaalipäällikön ominaisuudessa tuli itse Antti Lindtman juttelemaan minulle ja kaverilleni (joka oli ehdokas). Hän keskustellessamme kysyi, mitä opiskelin ja vastattuani, että markkinointia ja viestintää sanoi hän että minulla onkin oikeun markkinoijan vaatteet (homburg, villakangastakki ja puku sekä tummansininen solmio valkoisilla pienillä polka dot -kuvioilla.)