Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: Dan-D - 12.01.11 - klo:20:08
-
Tällainen tuntuu puuttuvan. Ketjun suuret kysymykset:
1) Millaisia kangaslaatuja on ja mihin ne soveltuvat?
2) Miten tunnistaa hyvälaatuisen kankaan?
Ajattelin tämän painottuvan puku- ja irtotakkikankaisiin, mutta esimerkiksi paitakankaista voidaan toki keskustella myös.
Ensimmäiset ajatukseni tätä ketjua perustettaessa liittyivät villakankaaseen, sen painoon ja laatuun erityisesti. Lähtökohtainen olettama on, että mitä raskaampi kangas, sen kylmempään ilmaan se sopii. Toisaalta jotkut kangastyypit ovat huokoisia, jolloin niitä näkee suositeltavan raskaammissakin painoissa kesäasusteihinkin. Toisaalta mitä raskaampi kangas, sitä helpompi työstettävä se kuulemma on. Tämä siis tarkoittaa, että raskas kangas laskeutuu yleensä kevyttä kangasta paremmin. Sitä on kuulemma helpompi muokata vartalon muotoiseksi.
Työstän ajatuksiani edelleen. Kankaan laadun kriteerit taitavat erota olennaisesti eri kangastyypeillä, joten ketjun suuriin kysymyksiin vastaaminen ei ole mitenkään erityisen helppoa. Keskustelu on nyt joka tapauksessa avattu!
-
1) Oma nyrkkisääntöni on ollut:
- tweediä ei kesä / ei formaali pukeutuminen
- kampavilla muuten
- flanelli kylmimpiin hetkiin jos haluaa hieman tweediä formaalimpaa
- super 120s <, plus cashmerea formaaliin, ei jatkuvaan käyttöön (smokki, juhlatummapuku)
Painossa panostin ennen vuoden ympäri toimiviin, 250-300 g/m (150cm leveä), nyt kun kokoelma on hieman laajempi tuntuu sesonkiajattelu iskevän enemmän. Toki pitää vielä saada kiertoon enemmän pukua että voi siirtyä kunnolla kesä, talvi ja välikausipukuihin.
Tietenkin noiden kankaiden sisällä on sitten vielä eri kudontatyylejä, niistä minulla ei ole käytännössä muuta kokemusta kuin visuaalinen. Enkä osaa sanoa miten tweed, flanelli ja kampavilla eroavat käytännössä. Flanelli ehkä ikäänkuin vanutetaan vedellä? Ja tweedissä käytetään ronskimpaa raaka-ainetta?
Ja tuosta olen samaa mieltä, paksu kangas on huomattavasti anteeksiantavampi ja helpompi käytössä. Ohuessa näkyy puvun rakenne esim istuttaessa läpi, sekä painonvaihtelut tulevat esille.
2) erinomainen kysymys. Oma amatöörimäinen tapani taklat tämä tällä hetkellä on että valmistaja. Dormeuil on tuottanut parhaiten ikääntyvät kankaat omaan käyttööni, Dugdale ja Thomas Fisher hieman huonommin (lähinnä että niihin tulee kiiltoa kulumakohtiin). Tweediä mulla on vain Ardalanishiltä ja flannellia Foxilta, joten niitä en pysty vertaamaan. Seuraavat kankaat tulevat Minnisiltä ja Holland & Sherryltä. Saa nähdä mitä kokemuksia niistä saa irti.
Joku joskus opetti, että hyvä villa ei rypisty, eli kun sen puristaa nyrkkiin, se palautuu siitä käytännössä heti. En kyllä tiedä mitä se kuvaa.
-
Jos kerran tuota 120s <, plus cashmerea formaaliin, niin minkämoista kangasta porukka (Tuukka) suosittelisit jatkuvaan (viikoittaiseen) työkäyttöön?
Paikallinen räätäli sanoi että hän suosittelisi max. super 80s työpukuihin. Ja sitten juhlaan hieman enemmän superia.
-
Tämä rypistymisjuttu on aika usein esillä eri piireissä, mutta se ei kerro koko totuutta. Se on vain yksi indikaatio siitä, että villa käyttäytyy hyvin. En tiedä, onko hyvälaatuista villakangasta, joka rypistyy tässä testissä todella helposti, mutta ainakin on olemassa kankaita, jotka eivät rypisty, mutta osoittautuvat muuten huonoiksi. Kangasta on mielestäni kuitenkin ensiarvoisen tärkeää tunnustella. Sen tuntu on käyttäjälle laajemminkin tärkeää. Onko kangas miellyttävän tuntuista? Tämäkin on merkityksellistä. Ihan worstedissa yhdessä ääripäässä kangas on varsin pehmeää, ja toisessa päässä huomattavan ”rapeaa”, lähes paperimaista. Tämä ei tee kummastakaan automaattisesti huonompaa tai parempaa, ne vain soveltuvat hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin.
Toisaalta tämä on *suuri* kangaskeskustelu juuri siitä syystä, että muuttuvia tekijöitä on lähes loputtomasti. Esimerkiksi Dormeuil on niin iso putiikki, että sen kankaissa on valtavia eroja. En usko, että yksikään firman kangas on huono, mutta kirjo on mielettömän laajaa aina suht hyvistä loistaviin. Holland & Sherry on toinen hyvä esimerkki näistä isoimmista ja tunnetuimmista valmistajista. Olen lukenut, että osa H&S:n kankaista tehdään halvalla ja suhteellisen huonolla laadulla esim. Intiassa tai muualla Aasiassa. Toisaalta H&S huippukankaat ovat laadullisesti mielettömän hyviä. Paras pukukankaani on H&S:n Snowy River kangasta ja toimii kuin tauti. Ymmärtääkseni H&S ja Dormeuil ovat kuitenkin molemmat lähinnä tukkureita, eivätkä valmista ainakaan suurinta osaa kankaistaan itse, vaan alihankkivat muualta.
Joka tapauksessa en osaa sanoa täysin, mistä hyvän kankaan tunnistaa. Sen katsominen ja kokeileminen tuntuu antavan jotain indikaatioita siitä, miten kangas käyttäytyy, mutta mokiakin on tullut tehtyä. Vain kuukausien käytössä tietyt kankaat ovat osoittautuneet heikkolaatuisiksi. Yleensä isoihin nimiin voi aika hyvin luottaa. Tunnetun valmistajan kangas on tosiaan harvoin huonoa.
Mitä tulee jworstediin ja flanelliin, ymmärtääkseni worstedin ja flanellin isoin ero on käytetyssä langassa. Worsted-lanka käsitellään pörröisyyden poistamiseksi, jolloin lopputulos on ”kovempi” kangas. Käsittelemättömästä langasta tehdyssä flanellissa ”huopamaisuus” on siis villan luontaista pörröisyyttä.
-
Tämä voisi olla sopiva ketju kysyä erästä mieltäni askarruttanutta asiaa.
Miten virgin wool (kääntyy ilmeisesti neitsytvillaksi tai uudeksi villaksi?) eroaa ns. perusvillasta (onkohan tälle nyt oikea termi sitten kampavilla)? Onko näissä laadullisesti kovasti eroa?
-
Kyllä kyllä, tsekkasin saman sivun ennen kuin kysyin. Ihan vain hakutoiminnolla etsin tuolta tekstistä virgin woolin, joten en lukenut koko juttua. Tuon saman lauseen siis löysin. Lähinnä tarkoitin kysymykselläni, että onko virgin wool yleisesti ottaen perusvillaa laadukkaampaa tavaraa? Hipelöimäni / omistamani virgin wool-vaatteet ovat kovasti itseäni miellyttäneet, mutta tahtoisin kuulla hieman asiantuntevampia mielipiteitä.
-
onko virgin wool yleisesti ottaen perusvillaa laadukkaampaa tavaraa?
Eikö tuo virgin wool nyt ole sitä perusvillaa? Kierrätetty villa on edelleenprosessoitua, tuon Wikipedian artikkelin mukaan sitä käytetään lähinnä sekoitteisiin koska punotun villan silppuaminen entisestään lyhentää kuitujen pituutta.
-
Villen kirjoitus asiasta löytyy blogin puolelta: http://www.keikari.com/blogi/paksummat-pukukankaat/
-
No niin, tulipa taas todisteltua lukutaidottomuuttani ja uusavuttomuuttani. Kiitokset kun jaksoitte vääntää rautalangasta!
-
Ehkä osuu tähän ketjuun parhaiten. Tuolla toisaalla Tommi oli hankkimassa pellavaa, itselläni on samat paheet mielessä.
1) osaako joku neuvoa mikä on pellavassa se juttu mitä pitää katsoa? Tarkoitan tällä että onko pellavassa samankaltaista merkitystä kudontatyylillä tai kuitujen pituuksilla ja paksuuksilla kuin villassa? Tuleeko jostain pellavasta parempaa verhoa tai pyyhettä kuin pukua ja miten sellaisen tunnistaa?
2) Pellavaa on kuulemma talvi ja kesäpaksuudessa, harkinnassa oleva on 9 oz paksuista, jonka olettaisin tarkottavan kesää. Osaako joku sanoa miten nuo paksuudet menevät?
3) Harkitsemani kangas on: http://cgi.ebay.ie/100-INDIGO-IRISH-LINEN-SUITING-FABRIC-3m-AKS-JBL07-/260727018356?pt=UK_Crafts_Fabric_Textiles_SM&hash=item3cb48a9374
Osaako joku hyvänäyttöinen kertoa onko tuo väri kovin purppurainen tai sähköinen, vai (kuten toivoisin) enemmän musteensininen pienellä violetilla.
Ehkä järkevintä olisi kokeilla tilata näytteet tuosta ja muista pellavakandeistani.
-
Ehkä osuu tähän ketjuun parhaiten. Tuolla toisaalla Tommi oli hankkimassa pellavaa, itselläni on samat paheet mielessä.
1) osaako joku neuvoa mikä on pellavassa se juttu mitä pitää katsoa? Tarkoitan tällä että onko pellavassa samankaltaista merkitystä kudontatyylillä tai kuitujen pituuksilla ja paksuuksilla kuin villassa? Tuleeko jostain pellavasta parempaa verhoa tai pyyhettä kuin pukua ja miten sellaisen tunnistaa?
2) Pellavaa on kuulemma talvi ja kesäpaksuudessa, harkinnassa oleva on 9 oz paksuista, jonka olettaisin tarkottavan kesää. Osaako joku sanoa miten nuo paksuudet menevät?
3) Harkitsemani kangas on: http://cgi.ebay.ie/100-INDIGO-IRISH-LINEN-SUITING-FABRIC-3m-AKS-JBL07-/260727018356?pt=UK_Crafts_Fabric_Textiles_SM&hash=item3cb48a9374
Osaako joku hyvänäyttöinen kertoa onko tuo väri kovin purppurainen tai sähköinen, vai (kuten toivoisin) enemmän musteensininen pienellä violetilla.
Ehkä järkevintä olisi kokeilla tilata näytteet tuosta ja muista pellavakandeistani.
Vastataan itselleni, housut riippuvat nykyaan kaapissa. Tein valkoiset ja punaiset pellavahousut, valkoisista nakyy kivasti lapi. Kyseessa oli irlantilaista pellavaa joka on paasaantoisesti raskaampaa kuin italialainen. Kun vertaan sita italaisesta pellavasta tehtyyn pukuuni, painoluokka on sama, mutta irlantilainen on jotenkin robustimman tuntuista.
Tuo 9 oz paino on ehdottoman sopivaa kesameininkiin. En tieda minkalaista talvipellava on, jos sellaista on.
-
9 oz on ERITTÄIN ohutta... Ainakin minun mittapuullani. Pukukankaani ovat min. 16 oz eli n. 450gr.
Vanhoissa kuteissa paino on 17-21oz.
Itse ottaisin kyllä myös pellavani mieluiten minimissään 14 unssisena.
Yhdet housut olen teettänyt 16oz ja kyllä niissäkin kaipaisi vähän lisää laskeutumista, mennee kesähousuina.
Korjaan tilannetta 21 unssisella vakosametilla.
-
Tuukka: irlantilainen pellava on lukemani perusteella "parasta". Jos kankaan materiaalin alkuperä on saatavilla tietoon, irlantilaista kannattaa suosia.
-
Pellava, kesähousuihin: 10-15oz, kevyempi kuultaa läpi ja laskeutuu huonosti. Kannattaa myös katsoa, mikä kudontatapa on kyseessä. Pellavatoimikas (twill) ja -kalanruoto ovat hieman armeliaampia ryppyyntymisen suhteen kuin palttina. Myös sekoitteita (pellava-silkki ja pellava-puuvilla) kannattaa harkita.
Pukukankaiden lukemat...niin. Sinänsä, lähtökohtaisesti, super-120 ei ole sen heikompaa kuin samanpaksuinen 80 (tästä on mm. Jeffrey Diduch kirjoittanut ansiokkaasti (http://tuttofattoamano.blogspot.com/search?q=super)). Jouduin muuttamaan omaa mielipidettäni luettuani tarpeeksi. Käytännössä superlukema tarkoittaa kuidun pituutta ja ohuutta - ei kankaan ohuutta tai painoa. 15oz villaflanelli super-150 -kankaasta olisi todennäköisesti erittäin hyvä kangas - kuitupituudestaan ja -tiheydestään johtuen mahdollisesti jopa pienempinumeroista kestävämpi.
Miksi siis suosia pieninumeroisia?
Syy on selvä: hinta. Ero pieni- ja suurinumeroisen suhteen ei ole niinkään kestävyydessä eikä tyylikkyydessä kuin hinnassa. Ohuissa kankaissa panostaminen kannattaa - pidemmän ja tiheämmän kuidun edut pääsevät esille oikealla tavalla - mutta raskaammissa kankaissa mainittavaa kestävyyseroa ei synny, eikä hyötyjäksi jää kuin kangaskauppias (tai -tekijä, koska kauppias ei välttämättä uskalla hinnoitella kallista kangasta niin hyvän katteen alle kuin halvempaa).
Ylläolevasta huolimatta...no. Kannattaa katsoa tapauskohtaisesti ja makunsa mukaan. Turhasta maksaminen on silti turhasta maksamista. Samoin korkeiden supernumeroiden vierastaminen on turhaa, jos kangas on muuten hyvä. Käsituntuma kertoo paljon - kankaassa, samoin kuin paperissa, on hyvä olla hieman "bulkkia" eli painontuntua, vaikka kyse olisi kevyestä kankaasta. Räpylä kertoo.
-
Pellavan alkuperasta. Tarkoitetaankohan silla raaka-ainetta vai kutomoa? Keskustelin vaatturin kanssa kun tilasin pellavapukuani syyskuussa, ja han sanoi italialaisen pellavan olevan parempaa puvuissa, en kylla muista millaan miten han sita perusteli.
Sproily: tuo 300g pellava oli tana kesana taalla Australiassa aika ylarajoilla, siinakin paahtui mukavasti kun lampotila paukkasi 30 yli. Siihen asti se oli hyvin toimiva ja varmaan seuraavan kuukauden, pari ennenkuin menee talviteloille.
-
Mulla on oman Cornelianin kangas super 120's ja tuntuu fiksulta sekä näyttää omaan silmään hyvältä, lisäksi siinä lukee 17,75 micron mitä lieneekään tarkoittaa...
Puku on myös hieman joustavampaa kudontaa, mitä muiden pukujeni kankaat.
Huonona puolena on helppo rypistyminen ja ryppyjen vaivanloinen oikeneminen. Onko kellään ratkaisua tollaiseen?
Pidin pukua 2kk sitten ja selässä olevat pari ryppyä näkyvät kuin olisi puku ollut eilen päällä.
-
Meneeköhän nämä enemmän aloittelijain kysymyksiksi?
Miten tunnistaa eri pukukankaat?
Villa, villasekoite, polyestersekoite...
Kiilto paljastaa jotain ja nukka jotain mutta...
Muutamia käytettyjä takkeja hiplatessa on kyllä jäänyt todella sormi suuhun kangasta arvioidessa.
Vielä vaikeampaa on omasta mielestä arvioida kangasta pakassa versus lopullinen puku (tosin eikös räätälitkin varoita tästä "beduiinikauppias" -ongelmasta).
Sitten todella tyhmä kysymys: jos alkaisin itse lyhentelemään housujeni lahkeita, onko kankailla eroja merkittävästi tekniikoiden suhteen? Ja miksi osa ompelijoista haluaa saksia lahkeet ja osa kääntää ja ommella? Laskeutuminen / käännöksen kuluminen? Rispaantuminen? Laiskuus?
-
Meneeköhän nämä enemmän aloittelijain kysymyksiksi?
Miten tunnistaa eri pukukankaat?
Villa, villasekoite, polyestersekoite...
Kiilto paljastaa jotain ja nukka jotain mutta...
Muutamia käytettyjä takkeja hiplatessa on kyllä jäänyt todella sormi suuhun kangasta arvioidessa.
Vielä vaikeampaa on omasta mielestä arvioida kangasta pakassa versus lopullinen puku (tosin eikös räätälitkin varoita tästä "beduiinikauppias" -ongelmasta).
Kankaiden tunnistaminen käsikopelolla ei ole helppoa puuhaa, ja siinä kehittyy parhaiten - kuten arvata saattaa - tunnustelemalla mahdollisimman paljon erilaisia kankaita. Täysin keinokuiduista tehty kangas voi tuntua villalta ja päin vastoin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että keinokuitu olisi verrattavissa villaan muilta ominaisuuksiltaan, kuten esimerkiksi hengittävyydeltään.
Selvät tapaukset, esimerkiksi täyttä polyesteria olevat puvut, erottaa melkolailla helposti täysvillaisista puvuista pelkästään tunnustelemalla ellei pelkästään ulkonäön perusteella.
Kaikista paras tapa on kuitenkin turvautua siihen helpoimpaan vaihtoehtoon ja katsoa kankaan koostumuksesta kertovaa lappua, jos sellainen on tarjolla.
-
Osaako raati suositella isoa kylpypyyhettä? Tai materiaalia (tyyliin egyptin puuvilla)?
-
Hamam-puuvilla. Esim. täältä: https://lina.fi/
-
Kiitos, kokeeksi tilattu 3 klp.
-
Tähän kangaskeskusteluun on pitänyt kirjoittaa muutama oma havainto vuosien varrelta. Omat pukuni ovat suureksi onnekseni osoittautuneet ihan onnistuneiksi ja aikaa kestäviksi valinnoiksi. Jos nyt kuitenkin pääsisin tilaamaan samat uudelleen, niin yhtään alle 350 grammaista kangasta en niihin valitsisi. Pois lukien ehkä aivan pelkkään kesäkäyttöön tarkoitetut. Mutta tuohonkin tarkoitukseen on olemassa myös tuhtia tavaraa, kuten paksua pellavaa tai alkuperäistä, sitä painavampaa Minnisin Frescoa yms.
Toki kuten todettua, ainakaan toistaiseksi vielä yksikään valinta ei ole mennyt pieleen, mutta niin kuin kaikessa, tietämys lisääntyy kokemuksien myötä ja omat mieltymykset tulevat selkeämmiksi.
Tämä pienenä vinkkinä aloitteleville klassisen tyylin pukeutujille, sillä eri kangastalojen vihkoista esimerkkejä selaamalla on mielestäni hyvin vaikea erottaa, miltä mikäkin kangas tuntuu (tai edes lopulta näyttää) sitten kun siitä on tehty kokonainen vaate tai jopa kokonainen puku liiveineen. Ilman muuta niistä kangasvihkoista ja mallipaloista on hyötyä ja paljon, mutta ihan lopullista tulosta nekään eivät pysty kertomaan.
Eli nyrkkisääntönä; suosi aina painavia ja paksuja kankaita, ellet aivan välttämättä ja 110%:n tietoisesti halua ohutta ja hyvin kevyttä tuntumaa.
-
Näissä pitäisi olla jonkinmoinen sormituntuma kuinka paksua on 350-grammainen. Valmiiseen pukuun sitä ei ole merkitty.
-
Näissä pitäisi olla jonkinmoinen sormituntuma kuinka paksua on 350-grammainen. Valmiiseen pukuun sitä ei ole merkitty.
Tuossapa se suuri haaste onkin. Samasta syystä johtuen omaankin kaappiin on päätynyt muutama alle 350 grammainen. Kangastyyppi niin ikään vaikuttaa merkittävästi, sillä esimerkkinä vaikkapa 350g pehmoinen villaflanelli eroaa melkoisesti 350g tiheään kudotusta kampalankavillasta, tai puhumattakaan saman painoisesta pellavasta. Näin ollen tuota vinkkiä on syytä pitää vain hyvin, hyvin karkeana ja suuntaa antavana nyrkkisääntönä.
-
Näissä pitäisi olla jonkinmoinen sormituntuma kuinka paksua on 350-grammainen. Valmiiseen pukuun sitä ei ole merkitty.
Ne Vitale Barberis Canonicon flanellikankaat, joista suurin osa nykyajan flanellisista valmishousuista ja -puvuista tehdään, ovat 340-grammaisia, jos haluaa maamerkin flanellien puolelta. 350 gramman ylitys tuppaa olemaan valmisvaatteissa ylipäätään harvinaista, joten mittatilaukseksi menee jos haluaa suosia tukevia kankaita. ”Kesävilloista” esim. Minnisin Frescon ja H&S Crispairen perusmallikin taitavat olla nykyään 310-grammaisia.
Oman kaappini ennätykset taitavat olla päällystakeissa 760 gramman donegal tweed (jos hyvin käy, tämä jää aikanaan pojalle) ja 410 gramman covert cloth -housut ja noissa kankaan raskauden kyllä todellakin huomaa, hyvällä tavalla, pukiessa ja helman ja lahkeiden liikkeissä.
-
No tottapa kyllä. Tuli ehkä rajattua hieman turhan tiukasti tuo. Onhan esim. Holland & Sherryn South Pacific- pellavakin jo suht' tuhtia tavaraa 340- grammaisena. Näin siis yhtenä esimerkkinä omasta kaapista.
Ja tulipa hiljattain tilattua varsin ohkaista tavaraa vartavasten kesää varten H&S:n Oceania mallistosta irtotakiksi. Sehän ei ole kuin 250- grammaista puuvilla-pellava-villa-silkki yms. sekoitetta. Kaveriksi vaaleanharmaata Minnisin 310- grammaista Fresco III:sta pöksyiksi.
Itsellä paksuimmat ovat Schott NYC:n kipparitakki joka taitaa olla noin 900- grammaista, H&S:n Pardessus pakasta ruskeaa -olikohan noin 800- grammaista tavaraa se. Luonnollisesti nuo ovat päällystakkeja. Tuhdeimmat -ei päällystakit- ovat SA-Int sarkahousut (veikkaisin ehkä jotain 600-700- grammaista) sekä pari tweed- irtotakkia 500- grammaisina. Hardy Minnisin flanellipökät 450-470 grammaisia.
Täytyy myöntää, että tuo Schottin kipparitakki ja H&S:n Pardessus alkavat olla liikaa tällä hetkellä vallitsevalla suojakelillä. Mutta ovat kyllä omiaan oikealla talvisäällä.
-
Ne Vitale Barberis Canonicon flanellikankaat, joista suurin osa nykyajan flanellisista valmishousuista ja -puvuista tehdään...
Tähän on hyvä syy! VBC:n kutomat kankaat maksavat halvimmillaan noin 15 euroa per neliömetri. Tämä on kovin vähän Euroopassa valmistetusta kamasta, jolla on niin sanottu brändi takanaan. Tämä VBC on käynyt niin yleiseksi, että olen ruvennut miettimään, onko se sittenkään yhtään laadukasta.
-
VBC:n flanelli ei ole vaikuttanut hirveän kulutuskestävältä tavaralta ainakaan verrattuna joihinkin vintage-flannelleihin (brittiläisestä raskaammasta uudistuotannosta ei ole omakohtaista kokemusta) ja haarojen ym. kulutukselle alttiiden paikkojen voi olettaa hiestyvän ahkerassa käytössä puhki muutaman vuoden sisään. Osasyy on varmaan, että itsellänikin kierrossa olleissa valmishousuissa on ollut aika kapea leikkaus, mutta flanellin pehmeydellä taitaa olla ylipäätään hintansa. Jos ostaisin flanellipuvun nyt, se tulisi ehdottomasti kaksilla housuilla ja raakamittaisten lahkeiden lyhennyksestä tai kangaspakasta kannattaa jättää materiaalia sivuun korjauksia varten.
-
Ne Vitale Barberis Canonicon flanellikankaat, joista suurin osa nykyajan flanellisista valmishousuista ja -puvuista tehdään...
Tähän on hyvä syy! VBC:n kutomat kankaat maksavat halvimmillaan noin 15 euroa per neliömetri. Tämä on kovin vähän Euroopassa valmistetusta kamasta, jolla on niin sanottu brändi takanaan. Tämä VBC on käynyt niin yleiseksi, että olen ruvennut miettimään, onko se sittenkään yhtään laadukasta.
VBC on erittäin laadukas valmistaja, joka toki tuottaa paljon kankaita - kaikki melkoisen tasalaatuisia. Flanelli, etenkin kevyempi flanelli, on nopeahkoa kulumaan, joten jos haluaa pidempään kestäviä, voi napata käteensä raskaampia kankaita sisältävän housupakan ja etsiä sieltä tiiviskudontaisen flanellin. Flanellipöksyt eivät kuitenkaan ole ikinä mitään vaatekaapin ikuisia vieraita ja mikäli kierrossa ei ole todella laajaa housuvalikoimaa, parin vuoden kesto on jo erittäin hyvä säännöllisellä käytöllä. "Refork" eli kuluneen haaruksen uusiminen skarvilla on suhteellisen yleistä flanellihousuissa, joskaan en kertaa enemmän sitäkään teettäisi. Tiukaksi ei flanellia, kuten pellavaakaan, koskaan kannata teettää.
Toisaalta, liika kangasgrammoihinkin tuijottelu saa sokeaksi itse kankaalle.
Kangashinta on muuten kangasmetreissä, ei neliöissä, kankaan yleensä ollen leveydeltään 140...160cm (usein 150cm). 15€/m kuulostaa kuitenkin joko poistomyyntitarjoukselta tai suuren valmistajan sisäänostohinnalta täysiä pakkoja ostettaessa, erittäin harvoin kuluttajakaupan standardimetrihinnalta VBC:n villakankaasta.
-
VBC:n 340gr flanellista tehty puku ollut nyt neljättä syys-talvikautta käytössä, erittäin miellyttävän tuntuinen kangas ja siksi usein käytössä, päällä muutaman kerran viikossa työpäivän ajan. Istuminen on kuluttanut jonkin verran housuja, mutta muuten siistissä käyttökunnossa edelleen, prässäilty ja höyrytelty epäsäännöllisesti. Toki kampavilla pysyy uuden näköisenä käytössä paremmin, mutta flanellipuku on kylmillä ilmoilla paljon mukavampi käyttää. Paksu, yli 400gr, kampavilla on kyllä erittäin monikäyttöinen kangas, rypyt oikenevat itsestään ja käyttää voi Suomessa lähes ympärivuotisesti, poikkeuksena lämpimimmät kesäkuukaudet.
-
Tuo nimimerkki Alhazenin vinkki on sellainen, joka kannattaa jokaisen niin sanotusti ottaa onkeensa. Aivan erityisesti uusien lukijoiden. Itse suosittelen nykyään jokaiselle tutulle ottamaan puvun kuin puvun materiaalista riippumatta kaksilla housuilla, jos mittatilaukseen alkavat. Kyllähän se muutaman satalappusen lisäpanostus yhteen ja samaan pukuun aiheuttaa nieleskelemistä, (niin tekee itselläkin) mutta maksaa itsensä taatusti takaisin vuosien saatossa, jos pukua on tarkoitus käyttää enemmän kuin muutaman kerran vuoteen. Ottaa vaikka toiset housut erilaisilla yksityiskohdilla, niin tällöin samaan pukuun lisäinvestointi ei tunnu ostovaiheessa ihan niin turhauttavalta.