Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: Mp - 07.11.11 - klo:22:37
-
X
-
tähän asti olen pärjännyt talvet ihan hyvin kääriytymällä setelinippuihin.
:D
-
Onko esim. tuota edullisemmissa ja kankailtaan samoissa/jopa paremmissa vaatturien tekemissä päällystakeissa jotain muuta perustavanlaatuista vikaa kuin bränditägin puute?
-
Onko esim. tuota edullisemmissa ja kankailtaan samoissa/jopa paremmissa vaatturien tekemissä päällystakeissa jotain muuta perustavanlaatuista vikaa kuin bränditägin puute?
Epäilisin ettei muuta kuin se mikä kaikessa alkuperäisen ja kopion välillä on (edellyttäen että ollaan teettämässä kopiota Kitonin muotoilusta). Otetaanpa esimerkiksi Picasson aito työ ja siitä tehty tarkka kopio. Näiden välillä erona on vain tuo "brändi-tägin puute". Toisessa lukee Picasso ja toisessa ei. Miksi joku haluaa tuon aidon kun saa laadultaan vähintään yhtä hyvän kopiona (uudet maalit, paremmat taustakankaat jne.). Jokaisella on omat mieltymyksensä, eikä kummassakaan ole mitään väärää. Tuo velkakirjoihin kääriytyminen toisaalta voisi olla aika hyvä statement ;)
-
Picasson kohdalla aitousvaatimuksen ymmärtää paremmin, onhan taulu kuitenkin enemmän uniikkiesine kun taas Kitonin ja Brionin takit ovat enemmän "massaa" (eivät tietenkään samalla tavoin kuin esim. Bossin takit).
Sen sijaan vaatteiden ja erityisesti päällystakkien kanssa alkaa Kitonin ja vastaavien hinnat olla sitä luokkaa, että hyöty menettää merkityksensä. Kyseessä kun ovat käyttövaatteet ja etenkin kashmirista tehdyt takit eivät ihan hirveitä aikoja Suomen ilmastossa kestä.
Tietysti jos on ylimääräistä pätäkkää eikä sitä tahdo lahjoittaa esim. meikäläiselle, niin saahan sitä Kitonin takin ostaa. Halvempaa ja eksklusiivisemman saa teettämällä räätälillä. Liian rahan poltellessa taskussa ja talvitakkihimoissa lankeaisin itse ennemmän mittatilaustakkiin, niitä saa 4-5 yhden Kitonin hinnalla ja nekin ovat uniikkeja.
Seteleihin tai velkapapereihin kääriytyminen on sinällään hyvä idea, että paperi eristää lämpöä hyvin ja Myytinmurjathan osoittivat paperisen haarniskan vetävän vertoja metalliselle. Ainoa ongelma on vain, että Suomen talvessa paperi kastuu.
-
Onko esim. tuota edullisemmissa ja kankailtaan samoissa/jopa paremmissa vaatturien tekemissä päällystakeissa jotain muuta perustavanlaatuista vikaa kuin bränditägin puute?
Epäilisin ettei muuta kuin se mikä kaikessa alkuperäisen ja kopion välillä on (edellyttäen että ollaan teettämässä kopiota Kitonin muotoilusta). Otetaanpa esimerkiksi Picasson aito työ ja siitä tehty tarkka kopio. Näiden välillä erona on vain tuo "brändi-tägin puute". Toisessa lukee Picasso ja toisessa ei. Miksi joku haluaa tuon aidon kun saa laadultaan vähintään yhtä hyvän kopiona (uudet maalit, paremmat taustakankaat jne.). Jokaisella on omat mieltymyksensä, eikä kummassakaan ole mitään väärää. Tuo velkakirjoihin kääriytyminen toisaalta voisi olla aika hyvä statement ;)
Kopion? En tarkoita kopion tekemistä. Tarkoitan vaatturilla asioimista ja oman halun mukaisen takin teettämistä. Istuvuus on tasan varmasti parempi kuin massatuotetuissa (kyllä, myös Kiton, Brioni jne. tekevät vaatteensa massatuotantona) keskivertotakeissa. Kun hintataso menee 3-4 tonnin tienoille, saa parhaan vastineen rahoilleen (ja parhaan tuotteen) teettämällä sen itselleen.
Toki esim. Venäjän-kaupassa voi brändilisällä saada lisäkikkeliä, jolloin toki ymmärrän sijoituksen.
(Sinällään esim. kasmirkankaiden säänkestävyys ja käyttökulutusikä ovat huomattavasti parantuneet kudontatekniikoiden myötä, jolloin k.o. kangasvalinta ei ole niin puupäinen).
-
Epäilisin ettei muuta kuin se mikä kaikessa alkuperäisen ja kopion välillä on (edellyttäen että ollaan teettämässä kopiota Kitonin muotoilusta). Otetaanpa esimerkiksi Picasson aito työ ja siitä tehty tarkka kopio. Näiden välillä erona on vain tuo "brändi-tägin puute". Toisessa lukee Picasso ja toisessa ei. Miksi joku haluaa tuon aidon kun saa laadultaan vähintään yhtä hyvän kopiona (uudet maalit, paremmat taustakankaat jne.).
Uniikkitaideteoksen ja ainakin tietyssä mielessä sarjavalmisteisen takin vertailu ontuu: samanlainen Kiton löytyy varmati muualtakin maailmasta, alkuperäisenä, mutta jotain Avignonin Naisia on tasavarmasti vain se yksi kappale, joka löytyy MoMasta. Taideteollinen tuote (malliltaan uniikihko takki - en osaa sanoa kun en ole kyseistä Kitonia nähnyt, missä määrin takin design on uniikki) ja yksittäinen uniikki taideteos eivät ole keskenään vertailukelpoisia asioita.
-
Brioneista ja Kitoneista: Kenenkään taviksen ei luulisi harkitsevan näitä merkkejä. Nuo on tarkoitettu ihan eri tuloluokkien asiakkaille. Molempien vertaaminen mittatilaus- tai räätälintyöhön on sekin siinä mielessä päätöntä, että noiden ostajia ei ylensä kiinnosta käyttää aikaa turaamiseen, vaan he ostavat vähällä ajankäytöllä parasta näkemystä.
-
En tarkoittanut tässä että nyt oltaisiin tekemässä kopiota esim. Kitonista, vaan tällä koitin hiukan avata ajatuksiani tästä merkki/ merkitön kysymyksestä. Itsekkin suosin ehdottomasti käsityötä ja mahdollisuuksien mukaan uniikkeja ratkaisuja, niin vaatteissa, asunnoissa, autoissa, kelloissa, leivässä, huonekaluissa, jne. Mutta ymmärrän omalla tavallaan myös tuon ns. "ylihinnan" brändituotteissa. Todellisuudessa tuo ylihinta ei ehkä olekkaan niin ylihintaista kuin ensisilmäyksellä näyttää. Yleensä taustalla on todella paljon tuotekehitystä ja työtunteja vaikka ne ei kohdistukkaan suoraan juuri kyseiseen yksilöön. On luku sinänsä jos merkin haluaa ostaa vain sen takia että se näkyy ympärillä oleville ihmisille ja sitä kautta hankkii Jussin mainitsemaa lisäkikkeliä. Esimerkiksi Walter Benjaminin ajatuksista taiteen aurasta sekä sen rappiosta mekaanisen uusinnettavuuden aikana löytyy paljon ajateltavaa tuosta alkuperäisyydestä ja uniikkiudesta ja miten näillä töillä on oma auransa, mistä ollaan valmiita maksamaan huomattavia summia. Taidevertaukseni ei sinällään (ainakaan minusta) onnu, koska määritelmä uniikki taide on tosiaan muuttanut merkityksensä mekaanisen uusinnettavuuden aikana. Ajatellaanpa näin; monesko grafiikan vedos on se aito ja alkuperäinen jos edition on esimerkiksi 500kpl? Tämä voisi olla aika lähellä esim Kitonin takin editiota. Tai miten määritetään alkuperäinen valokuvataideteos, kun sen editiota ei välttämättä ole edes määritetty vaan taiteilija vedostaa niitä sitä mukaa kun saa kaupaksi. Tuotemerkkeihin liittyy jotain immateriaalista joka vaikuttaa käyttäjän tunnetilaan. Tämän vuoksi välttämättä se räätälin takki ei ole hinnaltaan järkevä kun kalliimmalla saa merkin joka aiheuttaa käyttäjässään jotain haluttuja tunne/ olotiloja.
Loppusanoiksi, vaatteissa en suosi brändejä mutta esimerkiksi kellot ja autot ovat sellaisia missä tunnustan brändin vaikuttavan ostopäätökseeni.
-
^No, totta, mitä tulee uniikkitaiteen ja monistettavan taiteen / taideteolisuuden / tuotannon rajan hämärtymiseen.
-
Tajuaisinkin Kitonin paremmin jos mallisto olisi rajattu.
Nykyään kuka tahansa saa rahanipulla Kitonin takin.
Eihän se ole kuin kalliimpi Turo eli valmisvaate ihmisille, jotka eivät halua säätää. Tässäkään ei ole mitään väärää toki ja jos on rahaa, eikä sitä tahdo lahjoittaa esimerkiksi minulle, niin saa rauhassa ostaa Kitonin.
Melkein kaikissa suhteissa parempaa vain saa samalla rahalla.
-
Tässäkään ei ole mitään väärää toki ja jos on rahaa, eikä sitä tahdo lahjoittaa esimerkiksi minulle, niin saa rauhassa ostaa Kitonin.
Miksi juuri esimerkiksi sinulle? Voin esimerkiksi minäkin ottaa.
-
Kitonin design-lisäarvosta: jo firman liikemekki on niin hirveä, että se on omiaan poistamaan kaiken mahdollisen design-lisäarvon:
(http://www.fere.fi/images/logot/kiton.jpg)
Mitä mallistoihin tulee, näkemäni esimerkit - kuvissa siis, luonnossa en ole hypistellyt - eivät todellakaan ole niiiiiin ihmeellisiä ja uniikkeja, että tonnin, parin hinnalisäys olisi sillä perustein oikeutettua. Aika perus-italoa, sanoisin. Hartialinja irtotakeissa on ihan siedettävä, kitonhan lienee napolilainen puulaaki?
-
Tajuaisinkin Kitonin paremmin jos mallisto olisi rajattu.
Tämä aihe hiukan huono itselleni kun en tunne Kitonin tuotantoa, enkä sen laatua mutta taidanpa silti pitää älämölä tästä :D Hintojen perusteella Kitonilla on todellakin joku tarkka editio (joka ei ole välttämättä edes kovin suuri), sitä ei vain ole merkattu tuotteisiin. Kun kausi on ohi ja mallisto myyty, ei sitä saa edes noilla kreikan velkapapereilla. Silloin kun tehdään numeroitu editio esimerkiksi nyt tästä takista, luodaan rajauksella jotain myyttistä itse tuotteen ympärille, josta ollaan valmiita maksamaan. Todellisuudessahan voi olla ettei tuotteita olisi muutenkaan tehty sen enempää. Sitten tullaankin tähän laatuun. Uskaltaisin melkein väittää ettei yhtä laadukasta takkia kovinkaan moni suomalainen ompelija pysty tekemään. Usein laadukas tehdasvalmisteinen vaate on huomattavasti laadukkaampi kuin vaatturin tekemä. Tämä on toki harmillista mutta näin se vaan on, eihän kovin moni pysty tekemään yhtä laadukasta autoakaan kuin esim. Bentley vaikka käyttäisi koko elämänsä sen käsin värkkäämiseen.
-
Kitonilla veikkaisin että 'hinnan tuoma lisäarvo' verrattuna muihin vastaavan nichen tuotteisiin (Brioni tms, käsittääkseni Brionikaan ei ole noin idioottimaisesti hinnoiteltu, correct me if i'm wrong) on periaatetta 'ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa'.
Periaatteessa olen ihan samaa mieltä laadukkaan tehdasvalmistuksen tasosta. Tasokas tehdasvalmisteinen hakkaa huonon käsityön koska tahansa: käsityö käsityön vuoks -periaate ei vuonna 2011 ole laadullinen vaan snobbailullinen itseisarvo.
Kitonin vaatteissa - laadusta viis, en tiedä kun en ole hypistellyt - muotoilullinen / suunnittelullinen lisäarvo jää etäiseksi, en nä niissä kuvien perusteella mitään niin erikoista ettei sellaista tulisi vastaan muualla.
Tyypillisesti muotitalolle, vaatteita esittelevät mallipojat ovat Kitonin www-sivuilla hiton typerän näköisiä.
-
Tämä aihe hiukan huono itselleni kun en tunne Kitonin tuotantoa, enkä sen laatua mutta taidanpa silti pitää älämölä tästä :D Hintojen perusteella Kitonilla on todellakin joku tarkka editio (joka ei ole välttämättä edes kovin suuri), sitä ei vain ole merkattu tuotteisiin.
Ivy selitteli hinnoittelun aika realistisesti.
Kiton (ja Brioni) pyytävät kovia hintoja, jolloin myyntimäärät ovat rajallisia ja tätä kautta yhtä mallia ei ole liikkeellä kovin paljoa. Vähän sama kuin Ferrari (pois lukien tietysti esim. F40) eli valmistusmäärää ei ole tarkasti rajattu, mutta hinta ja käyttökelpoisuus käytännössä rajoittavat kysyntää varsin pienelle tasolle.
Silloin kun tehdään numeroitu editio esimerkiksi nyt tästä takista, luodaan rajauksella jotain myyttistä itse tuotteen ympärille, josta ollaan valmiita maksamaan.
Tämä taas oli minun pointtini.
F40 on valmistettu se 1311 kappaletta ja se tuo tuotteella lisäarvoa. Sen sijaan Californiaa tehdään 5000 kappaletta ja siinä ei kamalasti lisäarvoa ole. Näin jos Kiton tekisi pomppaa mallia X 500 kappaletta niin tajuaisin tuon hinnan ja vielä paremmin tajuaisin, jos sen pompan suunnitteluun olisi uhrattu (mennen metsään tai sitten ei) aikaa. Nythän ne näyttävät ihan peruspompilta.
Sitten tullaankin tähän laatuun. Uskaltaisin melkein väittää ettei yhtä laadukasta takkia kovinkaan moni suomalainen ompelija pysty tekemään. Usein laadukas tehdasvalmisteinen vaate on huomattavasti laadukkaampi kuin vaatturin tekemä. Tämä on toki harmillista mutta näin se vaan on, eihän kovin moni pysty tekemään yhtä laadukasta autoakaan kuin esim. Bentley vaikka käyttäisi koko elämänsä sen käsin värkkäämiseen.
Auton rakentaminen on tosin monimutkaisempaa kuin takin.
Toisekseen Bentley, Rolls Royce, Ferrari, Kiton, Brioni ja kumppanit yhdistävät tehdasvalmisteisuutta ja käsityötä. Perusasiat tehdään koneella, mutta hienosäätö käsin ja näin saadaan pikkaisen sitä uniikkiutta, ainakin jos tuote tehdään maanantaina ja tekijällä on krapula.
Toisekseen laadun rajahyöty on aika pieni suhteessa hintaan näissä jutuissa. Ompelijalle voit viedä yhtä hyvää kangasta ja saat vastineeksi istuvan vaatteen, joka vastaa täysin toiveitasi (ellei siis ompelija mokaa). Ostamalla Kitonin saat saman kuin ostamalla Turon: valmisvaatteen, joka voi sinua miellyttää, mutta joka ei ole täysin sinulle ja sinun mieltymystesi mukaan tehty (joskin Kitonin ja Brionin kohdalla puhutaan melkein mittatilauksesta). Laadullinen rajahyötö suhteessa hintaan on minusta aika onneton.
Itse asiastahan olen samaa mieltä eli minulle käsintehty ei ole mikään itseisarvo ja monia tuotteita koneet tekevät paremmin. Monestihan olen kritisoinut tiettyä käsityön ylistystä, koska on myös huonoa käsityötä ja mieleen tulee aina hifistit, joille myydään käsinpunottua kaapelia ja kaapelia, jota tekee kone, joka ei sorru inhimillisiin virheisiin...
Pointti on vain siinä, että:
1. Minusta tuossa hintaluokassa Kiton ei tarjoa "aitoa" eksklusiivisuutta eli muotoilua ja rajoitettua erää.
2. Kun kysymys on varsin kuluvasta käyttövaatteesta hintalaatusuhteen rajahyöty alkaa olemaan mitätön suhteessa kilpaileviin vaihtoehtoihin eli mittatilaukseen ja räätälintyöhön.
3. Mittatilauksena ja räätälintyönä saa useamman todennäköisesti istuvamman, omien mieltymysten mukaan tehdyn ja aidosti uniikin tuotteen, jollaisia ei toisia vastaan tule, samalla rahalla.
-
Sponsoroikohan Kiton keikari.comia vai miksi tällainen keskiverto keskustelu on mahdettu tähän framille nostaa?
-
Pointti on vain siinä, että:
1. Minusta tuossa hintaluokassa Kiton ei tarjoa "aitoa" eksklusiivisuutta eli muotoilua ja rajoitettua erää.
2. Kun kysymys on varsin kuluvasta käyttövaatteesta hintalaatusuhteen rajahyöty alkaa olemaan mitätön suhteessa kilpaileviin vaihtoehtoihin eli mittatilaukseen ja räätälintyöhön.
3. Mittatilauksena ja räätälintyönä saa useamman todennäköisesti istuvamman, omien mieltymysten mukaan tehdyn ja aidosti uniikin tuotteen, jollaisia ei toisia vastaan tule, samalla rahalla.
Viellä muutama sananen ja sitten vaikenen iäksi tähän keskusteluun liittyen ;) Mainitsit vaihtoehtona Kitonille räätälin työnä tehdyn juuri omien mieltymysten mukaan tuotetun vaatteen. Usein räätälille viedään kuvia ja kuvaillaan minkä tyylinen takki tulisi tehdä. Eli yhdistellään eri ajatuksia leikkauksista, taskuista, kauluksista, kuoseista jne. Tällöin toki saadaan juuri sellainen takki kun halutaan mutta harva meistä on niin vahva muotoiluguru että pystyy toteuttamaan vaatteen joka on oikeasti juuri niin hieno kun kuvitella saattaa. Usein tämä räätälintyö istuu täydellisesti, on laadukas ja miellyttää silmää mutta vastaan saattaa tulla jonkun oikean velhon suunnittelema tehdasvaate joka onkin paljon hienompi kuin se oma ja uniikki tuote. Hankkimalla jonkun valmiin tuotteen, ja tuossa Kitonin tapauksessa varmaan hihat ja pikkusäädöt tehdään joka tapauksessa räätälillä, saadaan todella hyvin istuva asuste, jonka kaikki mittasuhteet ja muut valinnat ovat todella tarkkaan mietittyjä ja kokonaisuus on upea. En nyt väitä onko Kitonilla tälläisiä vaatteita kun en ole tässä keskustelun lomassa ehtinyt käydä vilkaisemassa millaisia rytkyjä he valmistavat :D Mutta tulee mieleen muistaakseni Villen postaama valmispuku kuva, joka oli yksi hienoimmista ikinä näkemistäni puvuista ja hakkasi mennen tullen oikeastaan kaikki räätälin työnä näkemäni puvut. Koitan kaivella kyseisen kuvan täältä foorumilta. Mutta varmaan muutkin muistavat tämän pystykauluksilla olleen windowpane puvun jossa mallilla taisi olla joku kävelykepakko jos nyt yhtään muistan oikein. Niin ja lopuksi tietty se merkin tuoma tunne on joillekin todella tärkeä, sitä ei siis tule väheksyä.
-
Tässä mainitsemani valmisvaate esimerkki, olikin Chuck Bassin postaama. Phineas Cole Fall 2011 mallisto
(http://24.media.tumblr.com/tumblr_lr74toeqWS1r06ziyo2_400.jpg)
-
Tällöin toki saadaan juuri sellainen takki kun halutaan mutta harva meistä on niin vahva muotoiluguru että pystyy toteuttamaan vaatteen joka on oikeasti juuri niin hieno kun kuvitella saattaa.
Tästä ei seuraa vastakohtaispäätelmänä sitä, että tuollainen guru olisi edes olemassa.
Saati sitä, että sellainen tila kuin "niin hieno kuin kuvitella saattaa" olisi mahdollista saavuttaa.
Ihan hyvin voi ostaa 6000 eurolla Kitonin ja ensimmäistä kertaa takin päälle pistäessään huomata, että ensimmäisen vastaantulijan Brioni on paljon päheämpi.
Voi myös käydä niin surkeasti, että toisen vastaantulijan Turo miellyttää silmää enemmän.
Eli sinällään päädytään lopputulokseen, että tyylillisesti mittatilaus, räätälivaate tai valmisvaate voi kukin olla tyylikäs ja miellyttää silmää, jolloin on järkevintä (jos lompakko sallii) ostaa se tyylikäs vaate riippumatta valmistustavasta. Aina voi vaan tulla vastaan vielä tyylikkäämpi ja vielä enemmän silmää miellyttävä vaate.
Niin ja lopuksi tietty se merkin tuoma tunne on joillekin todella tärkeä, sitä ei siis tule väheksyä.
Ei tietenkään, onhan merkki itsessään jo tietty julistus maailmalle ja palanen omaa identiteettiä.
Minulla on tässä vähän vain tunne, että keskustelussa on sellainen ohipuhumisilmiö, koska en varsinaisesti ole eri mieltä mistään argumentistasi ja en oikein koe saavani vastaväitteitä noille pointeilleni.
-
Juups, ongelmahan tässä keskustelussa on se että olen vankkumaton räätälin vaatteen kannattaja :D Näillä kommenteilla en varsinaisesti väittänyt ketään vastaan vaan koitin hiukan laventaa keskustelua eri suuntiin. Hyviä pointteja tullut ja asiaa tarkasteltu normaalia laajakatseisemmin, eikä ihan suoraa tyrmäystä ylihintaisille merkkivaatteille tullut vaan perusteluja eri vaihtoehtojen välillä.
-
Onnea uudelle takille. Laitappas kuvia tulemaan kun saat sen itsellesi. Ihan mielenkiinnolla odotan mistä itsekkin tässä tuli joristua aika antaumuksella :D
-
Mp: Olisi mukava nähdä tosiaan kuvia hankinnastasi. Minkä vuoden mallistosta takki on?
Ottamatta sen enempää kantaa keskusteluun, mutta en viitsi avata Brionille uutta ketjua, kun tämä nyt syntyi tänään vähän kuin tilauksesta...
Mikäli jotakuta kiinnostaa, pidempään huhuttu PPR:n aikomus "vallata" ja ostaa Brioni on nyt saanut vahvistuksen ja kauppa toteutuu ilmeisesti vuoden 2012 alussa. (http://www.reuters.com/article/2011/11/08/us-ppr-idUSTRE7A71CC20111108)
Aikaisemminhan PPR:n alla on jo mm. Bottega Veneta, YSL, Balenciaga sekä Gucci, joka siirtyi omistukseen 2004.
Tärkein pointti kaupan uutisoinnissa tätä "italialaista perheyritystä" koskien on ehkä tämä: "PPR said it plans to boost growth at Brioni through expansion into emerging markets and a wider product range."
-
Tästä löytyy 326 viestin pitkä, tarkka ja reilusti kuvia sisältävä infoketju Kitonista SF:n puolelta:
http://www.styleforum.net/t/39123/kiton-what-is-really-inside-lots-of-pics
En jaksanut nyt lukea ketjua uudestaan, aikanaan kolusin sen läpi, mutta loppupäätelmä oli muistaakseni selvä: Kitonista löytyy reilusti vähemmän käsityötä sisärakenteista kuin vaikkapa Oxxfordista, jolloin valtaosa hinnasta on tuota kirottua brändilisää.
-
Tärkein pointti kaupan uutisoinnissa tätä "italialaista perheyritystä" koskien on ehkä tämä: "PPR said it plans to boost growth at Brioni through expansion into emerging markets and a wider product range."
En vielä ole lähelläkään Brionin tekemän vaatteen ostamista, mutta uutisen herättämät mielikuvat ovat surullisia.
-
Mp, suora eBay-linkki sulkeutuneeseen kohteeseen on aina kätevin tapa jakaa jo ostettu löydös jäsenten kanssa. Tämä takki kiinnostaa.
-
Kusetus.
-
^^Aja Saksaan, tuossa on rankaisuretki paikallaan.
-
"Revenge is a dish best served on a fake Kiton overcoat"
-vanha klingonilainen sananlasku
-
Ensin Rovaniemi, nyt Kitonin takki!
Näitä ei saa unohtaa.
-
Seppo Räty muotoili asian diplomaattisesti: Saksa on paska maa
-
...kyllä, tuolla eBayn palauteella voi kiristää hieman myyjää mikäli selviä puijauksia on tapahtunut.
-
...vihdoin löytyi faktalta vaikuttavaa infoa siitä, miksi Kiton on niin karmean kallis:
"It takes Kiton 25 to 30 hours to make a suit. It takes Brioni 30 to 35 hours to make a suit. It takes Oxxford 35 to 40 hours to make a suit.
Fit is 100% subjective.
However, quality and craftsmanship are 100% objective. In these areas, Oxxford is the best of these three by a very good margin. Kiton is the worst of these three in these areas by a fairly good margin. Brioni in these areas is substantially closer to Oxxford than Kiton.
If it weren’t for the fact that Kiton only uses fabrics (at the request of their customers and the employees at Kiton) with thread counts ranging from super 150s to super 220s (which, apparently, have better to significantly better durability than fabrics with the same thread counts from everybody other than Kiton), their prices would be 30 to 40 percent of what they actually are.
Harrison’s of Edinburgh is the only merchant that is willing to make fabrics with such high thread counts with much higher durability (but still not very high overall) for Kiton (who copyrights them from Harrison’s of Edinburgh).
It costs Harrison’s of Edinburgh a huge amount of money to make these fabrics with high thread counts that are much less flimsy and a much huger amount of money for Kiton to copyright them and buy them from Harrison’s of Edinburgh. This is why Kiton is horrifically overpriced.
Sator said it best by far on the LL. Specifically, on the LL, Sator said that Kiton anything is the greatest waste of wardrobe space imaginable. In the almost 33 years I have been alive, me agreeing with Sator about Kiton anything being the greatest waste of wardrobe space imaginable is by far the most strongly I have ever agreed with anybody about anything.
Kiton’s quality is good, but nowhere near good enough (far from it to the point where it is terribly embarrassing) for a starting price of $5K or $6K for an OTR suit and $7K to start for a MTM suit. At $1.5K to $1.8K to start for an OTR suit and $2.1K to start for a MTM suit I would most likely disagree with Sator somewhat (but only somewhat)."
...ja lähde:
http://www.askandyaboutclothes.com/forum/showthread.php?88913-Which-is-a-better-quality-OTR-Oxxford-Brioni-or-Kiton&p=854079#post854079