Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Aiheet - DandyAndy

Sivuja: [1]
1
Kulttuuri / The Sartorialist
« : 10.09.09 - klo:18:43 »
En tiedä moniko Keikarilaisista vierailee The Sartorialist blogissa, mutta itse olen siellä vakiovieras ja tästä syystä hankin myös vasta julkaistun Schott Schumannin The Sartorialist kirjan. Kirjassa on varsin vähän tekstiä ja se koostuukin lähes yksinomaan blogissa julkaistuista valokuvista. Vaikka The Sartorialist pitää sisällään paljon myös "muotikuvia" on sekä blogissa että kirjassa dokumentoituna myös varsin hulppeita klassisen tyylin ilmentymiä. Mikäli blogi miellyttää uskallan suositella myös kirjaa. Klassisempi käyttöliittymä toimii ainakin minulla ja kirjaa on mukava plarailla kotisohvalla.

Pieni maistiainen niille joille The Sartorialist on jostain kumman syystä vieras.


2
Asut ja pukineet / Italigente
« : 27.08.09 - klo:21:18 »
Onkohan kenelläkään mitään kokemuksia Italigente nimisistä jalkineista? Stockmann on näemmä ottanut ko. tuotteet valikoimiinsa. Hinta on reilut 300 euroa ja ainakin lafkan webbisivun (http://http://www.italigente.com/)perusteella vaikuttavat ihan käyviltä jalkineilta. Täytynee käydä joku päivä hypistelemässä.

3
Asut ja pukineet / Edulliset mittatilauspaidat
« : 22.08.09 - klo:22:30 »
Miitissä minulta pyydettiin kommenttia edullisista mittatilauspaitoja tarjoavista puodeista. Itselläni on kokemusta muutamasta edullisemmasta palveluntarjoajasta jotka tarjoavat palveluitaan myös mukavasti netissä. Uskoisin useimpien mittapaitoihin liittyvien havaintojeni pätevän myös kalliimpien valmistajien tuotteisiin.

Täydellisen paidan metsästys on ollut minulle jo kotvan aikaa jonkinlainen päähänpinttymä. Jostain syystä useimmissa valmispaidoissa tuntuu olevan aina jotain vikaa. Minulle paidan laatu muodostuu ensisijaisesti materiaalista ja istuvuudesta ja yleensä jompikumpi näistä parametreista valmispaitojen kanssa tökkii. Ompelutyön osalta en ole niin nirso. Toki arvostan kohdistettuja kuvioita ja huolellisesti ommeltuja saumoja, mutta ensisijaisia kriteereitä nämä eivät ole. Paidassa pidän melko vartalonmyötäisestä mallista, mutta tämäkin on oikeastaan makuasia. Toiset pitävät perinteisestä runsaammasta leikkauksesta, mutta mittavaatteen mahdollistama käyttäjänsä linjojen myötäily jää mielestäni näin osin hyödyntämättä.

Materiaalin valinta etenkin online-palvelusta tilattaessa on haastavaa. Useimmat palvelut antavat aivan liian vähän informaatiota kangasvaihtoehdoistaan. Tässä miellyttävä poikkeus on kuitenkin Saint Sens, joka kertoo käyttämistään tekstiileistä kudostyypin, painon ja käytetyn langan paksuuden. Mikäli kyseessä on nimekkäämmän valmistajan kangas, on myös valmistaja mainittu. Jos mittapaitaa on hankkimassa kivijalkaliikkeestä on tilanne hieman parempi. Myymälässä pääsee hiplaamaan liikkeen edustamien kutomoiden näytevihkoja. Usein kuitenkin pienestä tilkusta on hieman vaikea hahmottaa minkälainen lopullisesta tuotteesta tulee, mutta kankaan valintaan syntyy kyllä ajan myötä tietty rutiini.
Minkä tahansa mittavaatteen kohdalla on tunnustettava itselleen se tosiasia, että mittavaatteiden hankkiminen on iteratiivinen prosessi joka ensimmäisessä iteraatiossaan ei valitettavasti vielä tuota sitä unelmien vaatekappaletta. Ensimmäistä mittapaitaansa (tai mitä tahansa muuta mittavaatetta) hankkiva törmää valintojen myriadiin joka herkästi lannistaa tyylistään tarkan shoppailijan. Ennen puotiin marssimista kannattaakin käydä hieman läpi omia olemassa olevia paitojaan ja miettiä mitkä ominaisuudet kussakin vaatekappaleessa miellyttävät. Paidoissa erilaiset valittavat yksityiskohdat ovat vielä melko helposti hahmotettavissa. Yleisimmät detaljit joihin mittapaidassa pääsee vaikuttamaan ovat: kaulus, kalvosimet, nappilista, tasku, selän laskokset  ja helman muoto. Muitakin optioita saattaa löytyä, mutta ne ovat hieman harvinaisempia. Usein olen kuullut ihmisiltä jotka ovat rakentaneet itselleen taloja, että yleensä kolmas talo on sellainen jossa kaikki yksityiskohdat ovat kunnossa. Sama pätee myös mittatilauspaitoihin. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaksi ensimmäistä paitaa ovat väistämättä susia vaan sitä, että usein hetken uutta paitaansa käytettyään havaitsee, että jokin pieni yksityiskohta olisi voinut olla toisinkin.

Mikäli ensimmäistä mittapaitaansa on hankkimassa online-palvelusta kannattaa mittojen ottamisen kanssa olla hyvin tarkkana. Palvelun ohjeita tulee seurata yksityiskohtaisesti, eikä missään kohdassa kannata oikoa. Ennen mittailuja on suositeltavaa tarkastaa kysytäänkö palvelussa paidan käyttäjän mittoja vai paidan mittoja. Kumpaakin koulukuntaa on ja jotkin palvelut tarjoavat molemmat vaihtoehdot. Mitatessa kannattaa pyytää puolison/muun läheisen apua. Etenkin jos mittaamisen kohteena on paidan hankkija itse. Suosittelen lämpimästi myös tarkastusmittauksia ja lopuksi mittojen vertaamista johonkin olemassa olevaan hyvin/kohtalaisesti istuvaan aiemmin hankittuun paitaan. Online-palveluiden käyttöä helpottaa mikäli on aiemmin hankkinut mittatilauspaitoja offline-palvelusta(?) eli siis käynyt asiansa tuntevan mittamestarin mitattavana. Näin saatuja mittaustuloksia voi soveltaa myös online-palveluissa ja olemassa olevat mitat  helpottavat huomattavasti uutta palveluntarjoajaa kokeiltaessa. Itselläni oli muutaman Schoffa-paidan kokemus takana ennen kuin aloin eksperimentoimaan puhtaiden online-palveluiden kanssa.

Alle olen koonnut muutamia havaintoja käyttämistäni mittapaitapalveluista.

Schoffa (http://http://www.schoffa.com)

Schoffasta on enemmänkin juttua Keikarin blogin puolella. Ehdoton plussa Schoffalle mielestäni on, että ko. palvelu on kotimaista tuotantoa (paitojen valmistus tapahtuu tosin  Virossa).  Schoffan paidoista minulla on kohtuullisen paljon kokemusta. Paitoja taitaa kaapista löytyä tällä hetkellä puolen tusinaa ja joitain on jo poistunut kierrostakin. Schoffan tuotteet ovat mielestäni mainioita ”entry level” mittavaatteita. Hinta pysyy paidoissa pääsääntöisesti alle sadan euron ja kangasvalikoimasta löytyy ihan kelvollisia tekstiilejäkin (toki joukossa on myös heikompaakin kamaa ja ainakin jossain vaiheessa myös sekoitekankaita). Plussaa Schoffalle tulee myös Helsingin myymälästä, jossa mittapaidasta haaveileva voi käydä mittauttamassa itsensä ja hypistelemässä paitakankaiden näytetilkkuja. Jatkotilaukset onnistuvat sitten myös internetissä. Tosin ihan koko kangasvalikoima ei ole käytettävissä sähköisessä palvelussa ja kankaiden tiedot ovat myös puutteellisia. Schoffasta ostaessa kannattaa siis hyödyntää myymälän palveluita.

Mutinaa Schoffan paidoissa aiheuttaa lähinnä kauluksen sisään ommellut, lähinnä piirtoheitinkalvoa muistuttavat, kauluksen luut ja hieman ailahtelevainen laatu ompelutyössä. Eräs Schoffan paidoistani on ommeltu siinä määrin poskelleen, että olisi ansainnut reklamaation mikäli olisin huomannut kyseisen piirteen kohtuullisen ajan kuluessa hankinnnasta. Virhe kuitenkin on sellaisessa paikassa josta se ei näy, eikä tuo ole haitannut myöskään käyttöä joten en ole asialle mitään vaivautunut tekemään. Kovin vahva signaali laaduntarkkailusta tuo ei kuitenkaan ole. Muut paidoistani ovat kuitenkin myös ompelujäljeltään kelvollista tavaraa.
Schoffa tarjoaa puolen tusinaa kaulus ja kalvosin vaihtoehtoa  ja muutaman nappilistaoption. Paidan saa taskuilla tai ilman ja asiakkaan on mahdollista tilata paitansa ns. slim fittinä, jolloin paidan selkämykseen ommellaan ”dartit” (eipä tule nyt sopiva suomenkielinen termi mieleen) eli viillot joilla paitaa otetaan vyötärön kohdalta sisään. Tällainen kuitenkin on mielestäni turhaa kikkailua mittavaatteen kohdalla.

Schoffan toimitusaika on noin viisi viikkoa. Toisinaan tehdas ruuhkautuu ja tuotteet viivästyvät.

Saint Sens (http://http://www.saintsens.com)

Saint Sens on ranskalainen mittatilauspaitoja myyvä online-putiikki (voi olla, että heillä on myös fyysinen ilmentymä jossain päin Ranskaa) ja heidän tuotteistaan minulla on kolmen paidan kokemus. Alun perin päädyin SS:n asiakkaaksi, koska kiinnostuin tutkimaan laatukutomoiden kankaiden ominaisuuksista. Saint Sensin paitojen hinnat ulottuvat hieman alle sadasta eurosta noin 250 euroon. Paidan hinnan päälle tulee vielä postituskulut Ranskasta Suomeen. Yksi SS:n mainioimmista piirteistä on vain kolmen viikon toimitusaika. Toistaiseksi ainakin kohdallani se on pitänyt erittäin hyvin kutinsa ja paidat toimitetaan kotiovelle asti.

Kangasvalikoimaa palvelussa on runsaasti. Tekstiilit on jaettu hinnan/laadun mukaan neljään kategoriaan, joista itselläni on kokemusta vain kahdesta keskimmäisestä: Essential ja Signature –kategorioista. Näiden lisäksi löytyy vielä Discovery ja Luxury –luokat joista ensimmäisestä löytyy niitä alle sadan euron tuotteita ja jälkimmäisestä mm. sveitsiläisen Alumon 170s kankaita ja italialaisen Tessitura Montin 200s kankaita. SS:ltä saa myös aitoa Sea Island puuvillaakin. Kuten aiemmin mainitsin on SS:n palvelussa ihan kiitettävästi tietoa tekstiilien ominaisuuksista ja tuotekuvatkin ovat mielestäni poikkeuksellisen informatiivisia.

Omat paitani ovat kaikki italialaisen Cotonifico Albinin Thomas Mason –sarjan kankaista valmistettuja ja olen niihin jokaiseen erittäin tyytyväinen. Paitojen kankaina minulla on pellavaa, 100s puuvilla toimikas (eli tutummin twill) ja 140s Egyptin puuvillainen Royal Oxfod. Palvelun mittaustyökalu on suoraviivainen ja selkeä. Ensimmäisen tilaukseni kanssa tein mittavirheen hihan leveydessä ja sain pian tilauksen jättämisen jälkeen yhteydenoton SS:ltä jossa he tiedustelivat mittojen oikeellisuutta, koska heidän räätäleistään juuri kyseinen mittaus näytti hieman omituiselta. Tarkastumittauksessa totesin tehneeni virheen ja tiedot korjattiin. Asiakaspalvelukin siis on SS:llä mielestäni kohdallaan.
Erilaisia optioita paitoihin löytyy kosolti. Kaulus-, kalvosin- ja nappilistavaihtoehtoja on reilusti ja myös hieman erikoisempiakin ratkaisuja löytyy. Miitissä päälläni oli Saint Sensin paita jossa minulla on, Villen bongaamat, ns. James Bond eli Portofino kalvosimet. Kansainvälisillä foorumeilla moisia näkee haukuttavan epäkäytännöllisiksi ja Bondillakin ne tarttuvat usein pikkutakin hihaan olen itse pitänyt niistä. Pieni yksityiskohta joka erottaa paidan tusinasta muita. Paitoja saa myös taskuilla ja ilman ja useilla erilaisilla selkälaskoksilla. Myös selkäkaarrokkeen rakenteen asiakas voi valita halutessaan yksinkertaisena tai kahdesta palasta (oikeastaan neljästä, koska kaarrokkeessa kangas on kaksinkertaista) koostuvana. Myös erilaiset kontrastikankaat ovat valikoimissa. Halutessaan esim. kalvosimen tai selkäkaarrokkeen sisäkankaan voi valita muusta paidasta poikkeavasta materiaalista. Monogrammit ja koristetikkaukset kuuluvat myös valikoimiin.

Saint Sens on nykyisin minun valintani paitaostoksissa. Ompelutyön laatu on mielestäni erinomaista. Schoffalle ominaista laatuvaihtelua en ole ainakaan toistaiseksi SS:n paidoissa havainnut. Oikeastaan ainoa natinan aihe on hinta. Varsinaisia vertailukohtia laatukutomoiden kankaista tehdyille paidoille minulla ei ole, mutta aavistuksen kovilta nuo kutomon nimestä tulevat premiot vaikuttavat. Saint Sens tarjoaa myös vaivattomamman varsinaista mittatilauspaitaa vaivattomamman vaihtoehdon ns. ”semi bespoke” paitojen muodossa. Semi bespoke paitaan saa valita mieluisensa optiot, mutta koko määräytyy perinteiseen tapaan kaulanympäryksellä indeksoidun taulukon mukaisesti.

Brassbones (http://http://www.brassbones.co.uk)

Brassbones on englantilainen mittatilauspaitoja suoltava online-palvelu. Paidat ommellaan herratiesmissä. Palvelu on tämän kolmikon edullisin ja toistaiseksi kokemuksia on vain yhdestä ko. putiikin tuotteista. Kaikki BB:n paidat maksavat joko 55 tai 60 puntaa. Paidat postitetaan normipostissa ja kevyestä pakkauksesta johtuen mahtuvat postiluukusta (!). Näin ollen herrasmiehen ei tarvitse päivystää kotona kuriiria odottamassa vaan paitansa voi poimia eteisen lattialta muun postin muassa.

Ompelutyö on siistiä. Kaiken kaikkiaan paidoista tulee vahvasti mieleen T.M. Lewinin tai Charles Tyrwhittin 4 paitaa satasella tuotteet. Lähinnä BB:tä uskaltaisinkin suositella TML:n tai CT:n tuotteista pitävälle  tyyliniekalle joka haluaa paidoiltaan hieman enemmän yksilöllisyyttä ja paremman istuvuuden. Mikäli haluaa uhrata sielunsa mittatilausvaatteiden alttarille antaa BB siihen mielestäni ihan hyvän mahdollisuuden. Sähköinen palvelu on käytettävyydeltään kelpo. Tekstiileistä tosin ei kerrota juurikaan mitään, mutta tuotekuvista saa ihan realistisen käsityksen siitä mitä on hankkimassa ja kankaista löytyy mielestäni ihan mainioita kuoseja raidoista ja ruuduista pitäville. Optiot paidoissa ovat melko peruskauraa. Isoin napinan aihe on paidan selkämyksen laskokset. Niitä ei nimittäin BB:n paidoissa ole.

Toimitusaika Brassbonesilla on muutama viikko ja ainakin koepaitani saapui sovitun aikataulun mukaisesti. Ironista kyllä firma, jonka nimi on Brassbones, toimittaa paitansa muovisilla kauluksen luilla. Nämä ovat kuitenkin irtomalliset, joten ne voi korvat vaikkapa CT:n messinkisillä.

Huh. Tulipa pitkä.

EDIT: Korjasin muutaman virheen.

4
Mahtaako arvon herroilla olla kokemusta paitakankaiden paremmasta luokasta? Kansainvälisillä foorumeilla muutamat valmistajat usein nostetaan omaan kategoriaansa paitakankaista puhuttaessa. Erityisesti Alumon sveitsiläiset puuvillat saavat suitsutusta hienommissa kangaslaaduissa. Myös Thomas Mason (italialaisen Albini tehtaan tuotelinja) nousee usein esiin. Italailaisista Tessitura Monti ja S.I.C. Tess saaneevat keskusteluissa lähes yhtä monta mainintaa. Ovatko valmistajien kankaat premium-hintansa ansainneet?

5
Asut ja pukineet / Kesävetimet
« : 01.06.09 - klo:16:33 »
Viikonlopun hellekelien innoittamana ajattelin tiedustella, että minkälaista vaatetusta arvon herrat suosivat kesähelteillä kun asiakastapaamiset ja muut työkiireet eivät paina?

Meikäläisen saattaa löytää kaupungistakin kuumana kesäpäivänä, vapaalla ollessani, shortseissa ja sandaaleissa. Ylävartaloni verhoan mieluusti pellavaan. Olen todennut valkoiset pellavapaidat ylivertaisiksi kesäasusteiksi ja niitä usein suosin. Jalkineina suosin sandaaleita (lman sukkia tietenkin) tai toisinaan tennareitakin. Hakusessa olisi sopivat kesä "tohvelit". Kaipaisin tämän rennoimman asuni kaveriksi esim. mokkaiset "driving shoe" tyyppiset mokkasiinit.

6
Asut ja pukineet / Laatupaidan tunnusmerkit
« : 31.03.09 - klo:11:04 »
Herätelläänpä hieman geneerisempää keskustelua kauluspaidoista ja niiden laadusta. Ärskkeenä threadille toimi Villen blogipostaus Colesin putiikin tuotteista. Colesin sivulla mainitaan 15 syytä miksi kannattaa ostaa juuri Colesin paita(http://http://www.coles-shirtmakers.com/theperfectshirt.aspx. Syyt ovat samansuuntaisia kuin muillakin paitavalmistajilla (http://http://www.tmlewin.co.uk/Content.aspx?content=ShirtConstruction.htm,http://http://www.ctshirts.co.uk/content.aspx?DepGrpCode=HOM&CntCode=aboutus_whyctshirt), joten ajattelin hieman perata näitä väittämiä auki ja toivottavasti onnistun myös herättämään laadukkaan kauluspaidan ominaisuuksista laajempaakin keskustelua.

Laatupaidan ominaisuudet Colesin mukaan:

1. Designs matched

Kohdistetut kuviot kautta paidan kertovat valmistajansa asenteesta tuotettaan kohtaan ja antavat paidasta viimeistellyn vaikutelman. Paidan tekeminen kuviot kohdistaen on hitaampaa ja myös jonkin verran kalliimpaa, koska hukkamateriaalia syntyy valmistusprosessissa huomattavasti enemmän kuin kohdistamattomilla kuvioilla.

2. 20 stitches to the inch

Tätä teknistä tiedonmurusta on maallikkona vaikea arvioida. Coles lähestyy asiaa "meillä on enemmän kuin muilla"-näkökulmasta, mutta mikä on tarpeeksi? Toki varmasti tiheämpi tikkaus takaa kestävämmän sauman, mutta en ainakaan itse muista, että yksikään formaalimpi kauluspaitani olisi koskaan mennyt rikki saumasta.

3. Pearl buttons

Helmiäisnapit ovat toki hyvän näköiset, mutta minusta tämä on hieman toisarvoinen laatutekijä. Tietoisuus oman paidan helmiäisnapeista voi tuottaa omistajalleen mielihyvää, mutta usein napit kuitenkin ovat solmion alla piilossa, joten niiden arvo muuten viimeistellylle tuotteelle on vähäinen. Jos nappien naputtelu hampaisiin on ainoa tapa erottaa aito helmiäinen jäljitelmästä ollaan aika heikoilla.

4. Buttons sewn with crossed lockstitch

Tämä on ihan tärkeä seikka. Valitettavasti vain se ei usein käytännössä tarkoita yhtään mitään. Useimmissa paidoissa napit on ommeltu juuri lukko-ompeleella, mutta syystä tai toisesta koneella hurautetut napit tahtovat aina silloin tällöin irtoilla. Turnbull & Asser on varman napinpitäjän maineessa, mutta he ovatkin tehneet napin kiinnittämisestä lähes taidetta. Jos haluaa varmistua nappien pysyvyydestä on ne useimmissa paidoissa ommeltava/ompelutettava uudestaan käsin.

5. Single needle stitching

En oikein tiedä miksi tätä tekniikkaa sanotaan suomeksi, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että saumat omellaan koneella, jonka toimintamekanismi vastaa suunnilleen kotikäyttöisen ompelukoneen mekanismia. Koneessa on siis vain yksi neula, joka hoitaa ompelun. Single needle stitching todellakin tuottaa hienomman sauman, kuin yleisemmin käytetty kahden neulan tikkaus. Asiaa voi tarkastella esimerkiksi CT:n paidoissa, joissa plaketti on ommeltu single needle -tekniikalla ja muut saumat taas huokammin menetelmin.

6. Finest two-fold cotton poplin

Webbisivulta luettuna tämä on sanahelinää. Käytetyn materiaalin laatuun vaikuttavat niin monet muutkin tekijät. Toki on totta, että parhaat paitakankaat ovat two-fold kankaita, mutta loppuen lopuksi kankaan laadun voi arvioida vasta saatuaan sen käsiinsä. Useimmat two-fold kankaat sitä paitsi ovat 2X1 kankaita, joissa loimilanka on two-fold ja kude vain one-fold. Parhaat two-fold kankaat ovat 2x2, joissa sekä loimi-, että kudelangat ovat kaksinkertaisia.

7. Multiple sleeve lengths

Englantilaisien paitojen yksi erinomaisimmista piirteistä on se, että useimmat valmistajat tarjovat paitoja ainakin kolmella eri hihan pituudella. Tämä mahdollistaa kohtuullisen hyvin istuvan paidan valinnan valmismallistostakin. Hihan pituus on mielestäni yksi tärkeimmistä istuvuustekijöistä paitaa valittaessa. Muut puutteet on helpompi peittää vaikkapa takilla.

8. Two piece split yoke

Ahh.. Tämä nimenomainen asia oli merkittävin tähän kirjoitukseen johtanut tekijä. Miksi kaksiosainen hartiakappale mainitaan lähes joka paikassa laatupaidan tunnusmerkiksi? Jaetulla hartiakappaleella ei ole minkäänlaista merkitystä valmispaidan istuvuudelle. Se toki antaa tekijälle mahdollisuuden harrastaa kuvioiden kohdentamista, mutta muuta roolia sillä ei ole. Mikäli paita olisi räätälin kantajalleen tekemä asia olisi toisin. Jaettu hartiakappale ei vaikuta ainakaan minun ostopäätökseeni suuntaan eikä toiseen.

9. Two piece collar

Kauluksen päällinen ja kaulaa kiertävä osa ovat erilliset. Mikäli näin ei olisi, ei kyseessä olisi esim. puvun kanssa kelpaava kauluspaita. Tätä tietoa kiinnostavampi ominaisuus mielestäni kauluksen osalta on, onko kaulus koottu ompelemalla vai kuumaliimalla. Kuumaliimatuissakaan kauluksissa ei sinänsä ole välttämättä mitään vikaa. Liimatusta kauluksesta on mahdollista saada ihan yhtä näyttävä kuin ommellustakin. Usein liimatut kaulukset ovat itseasiassa jonkin verran kovempia kuin ommellut. Kuumaliimattu kaulus on kuitenkin huomattavasti helpompi tyriä kuin ommeltu ja huonosti rakennettu liimattu kaulus on karmaisevan näköinen.

10. Rounded cuffs

Pyöristetyt kalvosimet on mielestäni puhdas makuasia, eikä varsinaisesti laatutekijä. Itse en omista yhtään paitaa jossa olisi pyöristetty kalvosin. Jostain syystä en vain pidä niistä.

11. Gauntlet

Myös "gauntlet"-nappi on mielestäni makuasia. Mikäli hihan ja kalvosimen liitos on muuten asiallisesti rakennettu ei sillä onko siinä nappi vai ei ole juurikaan merkitystä.

12. Horizontal bottom button

Poikittain ommeltu napinläpi alimmassa napissa on hieno pieni yksityiskohta, joka mahdollistaa sen, että paidan helma pääsee hieman "joustamaan".

13. Butterfly gusset

Tätä näkee myös useilla valmistajilla.. "Butterfly gussetilla" tarkoitetaan pientä kankaanpalaa, joka ommellan paidan sivusaumojen tueksi paidan helmaan. Gusset on toki ihan hyvä olla olemassa, mikäli helman "pyöristys" on kovin voimakas eli sivusauman alku on v-kirjaimen muotoinen. Periaatteessa on mahdollista, että sauma repeää helmasta mikäli vahvistusta ei ole. Tasaisemmilla helmoilla vahvistus on kuitenkin täysin tarpeeton ja ei sinänsä ole mikään absoluuttinen laatutekijä.

14. Removable collar stiffeners

Ehdottoman tärkeä piirre. Ylivoimaisesti ärsyttävin piirre muuten niin mainioissa Schoffan paidoissa on, että niissä kauluksen luut on ommeltu kauluksen sisään ja vahvuudeltaan ne muistuttavat lähinnä piirtoheitinkalvoa. Sen lisäksi, että lötköt kauluskovikkeet ovat lähes hyödyttömät, uskon niiden myös kuluttava paitoja enemmän pesun yhteydessä. Paidoissa joissa on irrotettavat kovikkeet letkummatkin kovikkeet voi korvata omilla, mikäli paremmat löytyvät. Esimerkiksi kaikissa CT:n paidoissa tulee mukana messinkiset kovikkeet, jotka toimivat mainiosti.

15 Spare buttons

Noh.. Kun ne napit lukko-ompeleesta huolimatta kuitenkin irtoavat niin on ihan mukava, että valmistaja laittaa mukaan varanapit. Kuitenkin esin T&A on tunnettu siitä, että heidän paidoissaan ei varanappeja toimiteta, koska napit eivät paidoista irtoa.

7
Asut ja pukineet / Kenkien hoito
« : 11.02.09 - klo:21:30 »
Itse kengistä on foorumilla jo jonkin verran juttua, mutta minua kiinnostaisi kuulla miten herrat hoitavat jalkineitaan. Itse olen lähes neuroottinen kenkien kiillottaja ja lähes aina tyytymätön kenkieni kiiltoon. Kemikaaleina käytän Wolyn värillisiä/neutraaleja cream-tyyppisiä kiillokkeita ja Bostonin minkkiöljyä silloin tällöin. Kenkien kiillottaminen on minusta varsin rentouttavaa puuhaa ja kokeilen mielelläni uusia konsteja lopputuloksen parantamiseksi. Joten miten on? Lotraatteko kenkiänne Dom Perignonilla vai tyydyttekö viimeistelemään kiillotuksen syljellä?

----------

Viestiä on 1.10.2012 päivitetty perustason tarvikelistalla ja kenkien käyttöönotto- ja arkihuolto-ohjeilla, joita ketjussa säännöllisesti kysellään.

- Jussi


Jos haluaa hyvän perussetin kengänhoitoon edullisesti, suosittelen seuraavaa:

- Collonil Unicreme, 1909 Leather Cream, The Shoe Snob -renovator, Saphir renovator tai muu suhteellisen kevyt, väritön kenkävoide.
- Chelsea Leather Food (tätä voi käyttää myös vähemmän imeyttäen, jolloin kiillotushaitta ei ole niin paha)
- Bama/Woly/Kiwi delicate cream tai käsivoide vuorinahan hoitoon
- Kiwin kiillokkeet - natural, black, tan, mid tan, dark tan, brown, burgundy. Vaihtoehtona Saphir, Collonilin 1909 ja The Shoe Snobin vastaava setti, dark brown kannattaa ainakin häneltä poistaa. Jos haluaa tehdä hauskoja heijastussävyjä mustiin kenkiin, suosittelen myös värejä cherry red ja navy. Värinimet englanniksi, koska purkeissa ne ovat noin.
- Mikä tahansa mokkasuojasuihke

Jos löytyy helposti, kannattaa hankkia myös pohjakyllästettä (Sohlen Tonic). Pohjan reunat voi ja kannattaa käsitellä kiillokkeella.

Lisäksi:

- Jokunen nailonharja kenkien puhdistukseen
- Pari kynsiharjaa mokan puhdistamiseen
- Vanhoja sukkia (pestynä, parantaa käyttömukavuutta) kiillokkeen levittämiseen.
- Sukkahousuja loppukiillotukseen (arkikiilto)
- Vanulappuja loppukiillotukseen (juhlakiilto)

- Jokunen vanha froteepyyhe (mokan pintakuivaamiseen puhdistettaessa)

- Lepolestejä (jokaiselle kenkäparille)


Mihin näitä sitten käytetään?


Kenkien käyttöönotto:

Pintanahka:

Käsittele kengät päältä renovatorilla (karumman kelin kengissä CLF on paikallaan) sukalla levittäen, anna imeytyä puolisen tuntia-tunti. Levitä sukalla päälle erittäin ohut kerros kengänväristä kiilloketta. Odota vartti. Kiillota sukkahousulla. Lisää uusi kerros kiilloketta - halutessasi vaikkapa sävyasteen tummempaa - kärkeen ja kantaan sekä pohjan reunaan. Odota n. 20 minuuttia, kiillota sukkahousuilla. Laita lepolestit kenkiin.

Rypyläpintainen "grain calf" -nahka saa hyvän kiillon, kun kiillokkeen kuivamisen jälkeen käyttää nailonharjaa. Tämän jälkeen viimeistelyksi voi laittaa kärkeen ja kantaan vielä hieman kiilloketta ja käydä kengät läpi sukkahousuilla.

Sukkahousuja kannattaa käyttää kiillottaessa mieluummin myttynä. Tällöin ne eivät kuumenna voidetta ja polta sitä pois. Nailonilla saa aikaan melkoisen lämmön.


Mokkanahka:

Sumuta kengät suojasumutteella, harjaa välissä nailonharjalla. Toista, kunnes tulee kolme sumutuskertaa, anna kuivua välissä n. 30 minuuttia. Kiillota pohjan reuna kiillokkeella. Laita lepolestit kenkiin.


Muista suojata myös reunokset renovatorilla ja kiillokkeella, etenkin jos kengät ovat aktiivisessa ulkoilukäytössä. Jos reunos murtuu, kengät ovat bye-bye.


Huolto:

Pohjat:

Nahkapohjat kannattaa silloin tällöin pestä vedellä ja kynsiharjalla (astianpesuainetta voi käyttää apuna). Tällöin huolellinen kuivaaminen & n. reilun vuorokauden kuivatus on tarpeen ennen huollon jatkamista. Käsittely pohjaöljyllä ja - haluttaessa - kiillokkeella on myös hyväksi. Kovin ruhjoutunutta pohjaa voi silittää ja tiivistää esim. vasaranvarrella, putkella tms. sileäksi hieromalla pohjan ollessa kostea.

Kumipohjille riittää harjapesu, tarvittaessa pesuainetta käyttäen. Jos haluaa tehdä asiat aivan viimeisen päälle, myydään esim. Clas Ohlsonilla ja huoltoasemilla kuminkiilloketta. Toimii myös kumisaappaille.


Pintanahka:

Harjaa kenkä puhtaaksi nailonharjalla. Muista reunosten puhdistus! Tarkasta vuorinahan tila. Jos tarpeen, voitele vuorinahka kevyellä voiteella tai käsivoiteella (sukkaa käyttäen). Odota tunti. Jos pintakiilto on huonossa huollossa, putsaa pinta nopeasti amiseptiin kevyesti kostutetulla sukalla. Odota vartti. Tee käyttöönottohuollon toimenpiteet uudelleen. Jos tarpeen, käsittele pohjat pohjaöljyllä.

Täysi käyttöönottohuolto ei ole aina tarpeen. Kiilloketta voi - ja kannattaa - silloin tällöin lisätä (puhdistuksen jälkeen) huoltojen välissäkin.


Mokkanahka (pölyiset tai vain kevyttä huoltoa vaativat kengät):

Harjaa kenkä kuivapuhtaaksi nailonharjalla, tarvittaessa kuivalla kynsiharjalla. Sumuta suojasuihkeella, käsittele reunokset ja reunat tarvittaessa voiteella ja kiillokkeella.


Mokkanahka (likaiset kengät):

Harjaa kenkä kuivapuhtaaksi nailonharjalla. Muista reunosten puhdistus! Tarkasta vuorinahan tila. Jos tarpeen, voitele vuorinahka kevyellä voiteella tai käsivoiteella (sukkaa käyttäen). Odota tunti. Huuhtele kenkä päältä käsisuihkulla tai vesihanan alla (tämä edellyttää hyvin tehdyn käyttöönottohuollon) vesiliukoisen lian poistamiseksi. Tee pesuliuos astianpesuaineesta ja vedestä. Dippaa kynsiharja pesuliuokseen, ravista ylimääräinen liuos pois ja puhdista kengät - tarvittaessa harja juoksevassa vedessä pudistaen ja pesuliokseen dipaten - siten, että painat harjan kengän pintaan ja kevyesti pienellä liikkeellä pyörittäen peset mokan juurta myöten (älä rusenna, vaan "pöyhi" mokan nukka pestessäsi. Tuntuma määrää kaiken). Huuhtele pesuaine juoksevan veden alla. Kuivaa kengät froteepyyhkeellä, nosta samalla mokan nukka ylös. Laita lepolestit kenkiin, anna kuivua n. vuorokausi.
Toista käyttöönottokäsittely. Kaksi sumutuskertaa saattaa riittää. Jos tarpeen, käsittele pohjat pohjaöljyllä.


Ja koska kuvitus on tällaisissa teksteissä hyväksi, tässäpä monelta keikarilaiselta löytyvät (ja aiemminkin postatut) Cannon Tan -kengät ensikiillotuksen jälkeen:





Patinointi ja taidekiillotukset ovat erillisen harjoittelun kautta aukeavia taitoja, joita voi opiskella sekä verkon että eri toimijoiden kurssien myötä.


Seuraavassa myös ohje vakavasti kuivahtaneiden kenkäparien käyttöönottoon ja huoltoon. On muistettava, että Chelsea Leather Food tekee jatkokiillotuksesta konstikkaampaa.



Viesti on päivitetty jäsen Jussin tehokkaalla kengänhoito-ohjeella, joka pätee kuivien parien kosteutukseen ja ensihoitoon.
-Ville

Vs: Kenkien hoito
« Vastaus #713 : 14.07.11 - klo:13:00 »

Uusien popojen käyttöönotto - ja etenkin ensimmäinen kiillotus - ovat joskus hitusen ärsyttävä projekti. Kengät tekisi mieli vetää jalkaan ja nauttia uudesta hankinnasta, mutta pohjatyö on tehtävä, jottei nahka ottaisi pahasti itseensä. Tämän - yleensä sangen voidepainotteisen rupeaman - jatkoksi pitää vielä nähdä pitkän kaavan mukaisen kiillottamisen vaiva, koska ajan myötä kasvanutta pohjaa ei ymmärrettävästi ole hyödynnettäväksi.

Käsiini päätyneet Barkerin Handgrade -sarjan popot ilahduttivat tyylillään, mutta lähes turhauttivat kuivuudellaan. Pari oli todennäköisesti virunut hyllyillä ja varastossa kauan. Nahka oli kovaa, hauraanoloista ja kopsahteli naputtaessa, eikä joustoa ollut nimeksikään. Edessä oli siis jännittävä rupeama - mitä ainetta, mihin ja kuinka paljon. Seuraavassa projektiselostus roadmapiksi vastaavan kanssa painiville.

Pähkäilin hetken popopari käsissäni, oliko kenkiä koskaan huollettu mitenkään. Tehtaalla todennäköisesti oli jotain laitettu pintaan (ja imeytetty nahkaan), mutta kysymyksenä oli, josko mitään oli jäljellä - eli kuinka alusta prosessin joutuisin tekemään. Aloitin siis lämmittämällä kenkiä varovasti hiustenkuivaajalla. Sävy tummeni hetkeksi alueittain, jouston palatessa, eli kengissä oli voidetta hyvin vähän. Se, että sävy palasi vaaleaksi ja kenkä koveni miltei heti, kertoi projektin tulevaisuuden olevan pidempää sorttia. Jos olisin röökimiehiä, sanoisin että oli menevä kahvia ja tupakkaa. Pitäydyin kuitenkin kahvissa.

Joten asiaan. Ensimmäisenä päätin tehdä kenkien vuorinahalle jotain. Sipaisin Kiwin Delicate Creamia - joka ei muuten muuta pätkääkään nahan sävyä - aika rennolla kädellä sekä sisävuoriin että -pohjaan. Oli mielenkiintoista tuntea sormissaan kosteuden vaikutus - vuori muuttui huomattavasti kutsuvammaksi. Sipaisin kevyen kerroksen myös kengän päälle (tuomaan pientä suojaa laikuttumiselta) ja annoin tallustimien lepäillä puolisen tuntia.

Odotuksen jälkeen päästiin asiaan. Levitin molemmille kengille melkoisen estottoman kerroksen CLF:ää ja aloin lämmitellä jalkineita tasaisesti hiustenkuivaajalla. Nahan janoisuus nosti kulmakarvat melkoiseen ylärekisteriin, mutta samalla vahvisti epäilykseni kuivuudesta. Pari CLF-läästäröinti + imeytys -kierrosta myöhemmin kengät alkoivat viimein osoittaa oireita jouston palaamisesta. CLF sai päälleen kerroksen mehiläisvahavoidetta (lähinnä tuoksun takia), imeytyksen ja vielä yhden CLF-kerroksen (aiempia ohuemman). Kengät jäivät unille yön yli.

Aamulla edessä oli kiitollinen työmaa. Aiemmin kopiseva ja sormien alla jopa rahiseva pinta oli muuttunut vahamaiseksi ja jopa "toffeemaisesti" joustavaksi. Totesin kenkien olevan nyt siinä kunnossa, että sovitus oli mahdollinen. Popot koipeen siis, poisotto ja kiillotusprojektin pohdinta.

Kiillotus alkoi räväkällä harjauksella, jolla poistettiin irrallinen pintaan jäänyt voidemäärä. Kaikkea ei saa pois, eikä ole tarkoituskaan - alkuvaiheen käsittely kuitenkin on pohjustusvoitelu, jonka päälle ajan kanssa kasataan kiilloketoistojen myötä upea kiilto ja patina. Jotta olisi toivoa saada edes jonkinasteinen puleeraus, on silti syytä hieman heitellä liikoja mäkeen.

Harjauksen jälkeen sumutin alkoholia (tällä kertaa ihan Ami-Sept) rättiin ja kävin kengät pikaisesti läpi. Tämän tarkoituksena ei ollut tuottaa minkäänlaista "burnish":ia eikä vaikuttaa nahkaan, vaan poistaa harjaamisen jälkeen kenkiin jäänyt voidekalvo. Nyt pohjustus oli siis nahan sisällä, ei pinnassa, eikä pintakäsittelyä voisi tehdä voidepinnalle. Nahka siis esiin.

Vartti kuivahtamista (varmuuden vuoksi - kengät eivät missään vaiheessa olleet kosteat tai mitenkään näyttäneet alkoholipyyhintää itsessään) ja töihin. Alkukäsittelynä tan-sävyinen kengänkiilloke vanhalla, puhtaalla puuvillasukalla suht' liberaalisti annosteltuna (tässä vaiheessa vielä näin). Kahdeksi tunniksi asioille, paluu ja reilu harjaus. Kaikki pois mikä lähti, siis. Havaitsin sävyn olevan nyt juuri oikea jatkoa ajatellen, joten "mahogany" -purkki esiin. Yksi kerros mahonginväristä kauttaaltaan - samoin sukalla levittäen, odotus ja harjaus. Kengissä alkoi tapahtua muutos vahamaisuudesta kiillon suuntaan - vasta kevyt, mutta lupaava. Vielä yksi harjaus ja aseistuksen vaihto - paikalle siis vanulaput, kylmä vesi (jääpalojen kera) ja muutama uusi plankkipurkki.

Alkuun popoille vielä yksi kerros mahonginväriä, tällä kertaa kostealla vanulapulla levittäen ja tämän jälkeen kiilto samalla lapulla hitaasti kauttaaltaan rakentaen. Kerros niin ohuena kuin suinkin, jottei taipumakohtiin muodostuisi rumia plankinmurtumia. Tämän jälkeen vielä yksi läpikäynti kohtuullisen märällä lapulla. Samalla totesin kenkien olevan nyt asianmukaisessa kunnossa - mihinkään ei tullut merkkejä kosteudesta, joten pohjatyö oli hyvä. Seuraavaksi sama "märkäkiillotus", tällä kertaa kärkeen, kantaan ja jalkaholvin alle mustalla kiillokkeella. Annoin mustan kuivahtaa hetken ennen lappukiillotusta, pyrkien kiillottaessa saamaan kaiken voiteen pois. Varjonomainen tummennus jäi kenkiin, kuten tavoitteena (ja kokemuksena) olikin. Samalla kehittyi mukavasti kerroksittaisuutta ja "lasimaisuutta"  kriittisille alueille.
Mustan päälle "burnt oak" -kiillokekerros, edelleen kuivahdus - kaikki pois -metodilla ja tämän päälle vielä märällä lapulla huolella kengät kauttaaltaan läpikäyden.

Loppusilausta varten annoin kenkien pinnan kuivua n. puoli tuntia ja varasin viimeiseen vaiheeseen hieman poreilevaa vissyä. Levitin viimeisen mahonginvärisen voidekerroksen kylmään vissyyn kostutetulla vanulapulla ja tein kiillotuksen koko kenkiin vissyyn kostutetulla puhtaalla lapulla (hiilihapon merkitys on lähinnä kitkan vähentäminen). Vilkaisin kenkiä ja totesin tuloksen olevan sangen siedettävä ensimmäiseksi kiillotukseksi.

Alkuvaiheessa ei saa aikaan mitään Berluti-kiiltoa, mutta ei kohtalainen arkikiilto nyt mahdottomuuskaan ole. Kärki ja kanta voidaan saada peiliksi - syvyyttä ja lasimaisuutta tulee sitten kiillotusten myötä. Kokemukseni mukaan 5. - 6. kiillotuskerta tekee kengistä jo todella kauniit.

Koko urakasta jäi käteen tuollainen lopputulos ("livenä" väri on hieman ruskeampi, sellaisen vanhan mahonkilipaston värinen). Kenkien lesti ei ehkä täysin miellytä jalkaani, joten nämäkin kengät (kokoa 10.5 F) ehkä nähdään jossain vaiheessa tulevaisuudessa Laatutorilla - kyseessä on slight second -tasoinen pari (virheenä aavistuksen vinossa oleva kärkirosetti, joka ei häiritse edes itseä) - järkihintaan.

8
Asut ja pukineet / Loake
« : 09.02.09 - klo:14:03 »
Noniin.. Tuolla paitaketjussa jonkin verran keskustelua Loaken kengistä jo olikin(http://http://www.keikari.com/foorumi/viewtopic.php?f=8&t=32), mutta avauksesta kiinnostuin Loaken jalkineista siinä määrin, että päätin tilata itselleni koekäyttöön parin. Hankintaan lähti Loaken 1880 mallistoon kuuluva "country style" Burford varsikenkä(http://http://www.loake.co.uk/Shop/Products.aspx?Catalog=Loake+Catalog&ProductID=BUR. Periaatteesta en ole aiemmin kenkiä netistä tilannut, mutta päätin nyt ottaa postimaksun suuruisen riskin ja ensi vaikutelman perusteella tuntuisi kannattaneen.

Sain kengät tänään aamulla UPS:n kuljettamana työpaikalleni ja ovat nyt ensimmäistä päivää sisätiloissa koekäytössä. Kengän pituuden osalta kokoveikkaukseni osui oikeaan ja kenkä on juuri oikean mittainen. EU mitoilla minulle menee pääsääntöisesti numeron 45 kenkä ja tilaamani yksilöt olivat UK mitalla numeroa 10,5. Meikäläisen kapeaan ja matalahkoon jalkaan lesti tuntuu hieman leveältä, mutta kantapää pysyy mukavasti paikallaan, joten koko on riittävän hyvä. Kengän pintanahka on varsin napakkaa tavaraa ja selkeästi laadukkaampaa kuin esim. yksienkään omistamieni Leftien. Tämä on erittäin positiivinen asia, koska keskeisin syy uuden kenkätoimittajan hakemiselle on minulla ollut juurikin tuo Leftien melko heikko pintamateriaalivalikoina. Pohja on tukeva ja jäykähkö, mutta uskoisin tuon vertyvän käytössä. Nahkakenkä kuitenkin vaatii aina jonkin verran sisäänajoa ennen kuin lopullisen arvion jalkineesta voi tehdä. Viimeistelyltään kengät ovat minusta erittäin siistit.

Itselläni ei ole kokemusta varsinaisista high end -jalkineista (Church's, C&J, Lobb, jne.) vaan olen ollut suomalaisten kauppojen valikoimien varassa ja viime vuodet yksinomaan Leftin asiakas. Leftien käyttömukavuuteen olen ollut erittäin tyytyväinen, mutta kuten mainitsin, viime aikoina niiden heikot materiaalit ja huonohko kestävyys ovat alkaneet tökkimään. Loakesta kiinnostuni, koska esim. Herring Shoesin kautta kengille tuli hintaa hieman reilut 200 euroa lepolestien kera. Tämä on noin 100 euroa vähemmän kuin mitä kengistä + lepolesteistä joutuisi Leftillä maksamaan (toki siellä halvempiakin malleja on, mutta minun valinnoillani paketille on järjestäen tullut hintaa yli 300 euroa). Kengissä ensivaikutelma ei välttämättä kerro kaikkea, mutta toistaiseksi ainakin vaikuttaa siltä, että jatkossa unohdan Leftit ja satsaan Loakeen tai arvostetumpiin valmistajiin kunhan pääsen paikan päälle kenkiä sovittelemaan.

9
Asut ja pukineet / Charles Tyrwhitt
« : 12.01.09 - klo:12:56 »
Villekin on aiheelle yhden blogipostauksen omistanut, mutta ajattelin avata keskustelun ko. talon tuotteista myös täällä foorumilla. Schoffa-ketjussa mainitsin tilanneeni pari CT:n slim fit -paitaa ja tilaukseni saapui viime viikolla ja täytyy sanoa, että olen paitojen ensivaikutelmaan ainakin melkoisen tyytyväinen. Paidat ovat erittäin laadukkaasti viimeisteltyjä ja messinkiset kauluksen luut mainio yksityiskohta. Koosta täytyy sanoa, että CT:n slimfit-malli istuu meikäläiselle kuin nakutettu. Ville totesi Schoffa-ketjussa, että CT:n slimmit eivät ole slim fitiä nähneetkään, mutta itselläni on sen verran enemmän tuota massaa vuosien saatossa kertynyt, että minun paitojeni tarvitse tämän slimmimpiä olla. Jos jotain korjattavaa paidoista etsii niin hihat voisivat olla hieman kapeammat.

Valinnanvaraa erilaisissa yksityiskohdissa ei ole aivan yhtä paljon kuin esim. T.M. Lewinillä, mutta mielestäni paita jättää kuitenkin laadukkaamman vaikutelman. Erityisesti jotkin Lewinin käyttämät kankaat ovat mielestäni olleet huomattavasti heikompia ja esim. niiden silittäminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi urakaksi.

Muista CT:n tuotteista minulla ei toistaiseksi ole kokemusta, mutta tästä koe-erästä jäi siinä määrin hyvä fiilis, että tulen toistekin CT:n tuotteita kokeilemaan.

10
Asut ja pukineet / Viron/Tallinan laatuliikkeet
« : 09.01.09 - klo:13:06 »
Onko kellään kokemusta minkälaista on laatuvaatteiden tarjonta lahden takana "Etelä-Suomessa"? Ainakin muotiasioissa virolaiset vaikuttavat olevan ajan hermolla, mutta miten pukeutuu veljeskansan herrasmies? Perus premissini on, että jos tarjontaa löytyy voisi hintataso olla hieman meikäläisiä huokeampi. Muutenhan internet palvelee moitteettomasti, mutta sovitusta varten olisi mukava jos palveluntarjoaja löytyisi hieman lähempää kuin Lontoosta.

11
Asut ja pukineet / Schoffa
« : 29.12.08 - klo:09:42 »
Moi,

Löytyykö muita Schoffan mittatilauspaitojen käyttäjiä? Itse asioin paitoja tarvitessani lähes yksinomaan Schoffalla (satunnaisia Englannin ostoksia lukuunottamatta). Mielestäni paitojen laatu on kohtalainen. Miellyttäviä ja laadukkaitakin kankaita löytyy valikoimista, mutta ompelutyön laatu on vain tyydyttävällä tasolla: nappeja irtoilee, uudet paidat viimeistelemättömän oloisia (roikkuvia lankoja, yms.). Seikka joka itseäni paidoissa häiritsee eniten on, että paitoihin ei saa irtoluita kauluksiin. Olen kuitenkin olen kuitenkin ollut valmis uhraamaan laadun edullisten mittapaitojen alttarille (suurin osa paidoista irronnee 60-90 eurolla). Kerran kun pukee päälleen hyvin istuvan mittavaatteen on minun ainakin ollut vaikea palata bulkkipaitojen pariin ja ns. laatumerkkien mittatilausvaatteet ovat toistaiseksi tuntuneet hieman tyyriilltä kukkarolleni.

Otsikkoa muokattu, sillä keskustelu sivuaa myös Schoffan pukupalveluja.
-Ville

Sivuja: [1]