Vantaan Myyrmäen Kierrätyskeskuksessa on myynnissä koon 52/REG tummansininen Giorgio Armanin puvuntakki hintaan 5 euroa (4,50 â,¬ ilmaisella kanta-asiakaskortilla). Tehty ilmeisesti 1990-luvulla:

"100 % Pure New Wool
Lining 100 % Rayon"

Lainaus käyttäjältä: Ville - 20.06.20 - klo:17:30
Kauanko työläisellä kesti ansaita 13 900 markkaa?

Tilastollisen päätoimiston tilastollisen vuosikirjan 1963 mukaan teollisuustyöväen keskimääräinen tuntiansio 1962 puolivälissä oli miehillä 278 markkaa ja naisilla 182 markkaa. Miehet saivat mittapuvun siis 50 tunnin työpanoksella. Tilastokeskuksen mukaan yksityisen sektorin tuntipalkkaisten keskituntiansio oli 16,3 euroa vuonna 2018. 50 tunnissa ansaitsi tällöin 815 euroa. Verotus ja eläkemaksut ovat 2010-luvulla toki erilaiset kuin 1960-luvulla.

Mittatilauspuku noin 310 eurolla (vuoden 2019 euroissa). Helsingin Sanomat 10.8.1962.

Lainaus käyttäjältä: Ville - 19.02.20 - klo:15:14
Kultainen standardi on tiuhaan kudottu puuvillanauha, joka vahataan kestävyyden nimissä.

Tutkimusten mukaan (esim. Jarell & Holman, Ind. Eng. Chem. 1923, 15, 6, 607-610) useimmat vahat ja öljyt syövät ajan myötä puuvillan vetolujuutta.

https://www.varusteleka.fi/fi/product/hollantilainen-kenkaharja-nupukille-ja-mokkanahalle-ylijaama/63188

Elonet - Kansallisfilmografia:
- Mitä tiedät ystävästäni (1956). "Elokuvassa kuvataan kenkien valmistusta Tampereen Tammelassa sijaitsevassa Aaltonen-yhtymän Attilan kenkätehtaassa. Aluksi kuvataan Viialan nahkatehtaalla vuodan muokkausta nahkaksi sekä nahan värjäystä ja kuivausta. Aaltosen kenkätehtaalla kuvataan vaihe vaiheelta kengänvalmistusta. Kengän teossa on 160 työvaihetta ja vain pieni osa tehdään koneella. Suutarimestari näyttää, miten naisten Vakuuskenkä syntyy. Lopuksi esitellään kuljetusta ja mannekiinit esittelevät kenkätehtaan mallistoa. Attilan tehdas lopetettiin 1970-luvulla."

Etsivän keskuspoliisin ottamia tunnistuskuvia, lätsää ja lippaa jokaiseen makuun:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=53360661 (1928-1929)
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=53360741 (1930-1931)

Elävä Muisti - Ajanmies (1965). Aina tyylikäs Ville-Veikko Salminen muotitalon mainoksessa.

Elävä Muisti - Ajanmies Oy. 1958. Miesten muotinäytös ja miehiä vaateostoksilla Ajanmiehessä.

Päällystakkitestiä "Consumer Reports" -lehden numerossa October 1956:

Riihimäen vahinkotavarakeskuksessa on myynnissä muutama kymmenen uudenveroista Turo Tailorin ja Karjalan Puvun mustia ja tummansinisiä puku- ja smokkitakkeja noin 50-80 eurolla riippuen alkuperäisestä hinnasta. Kokoja on koon 54 molemmin puolin. Joukossa on ainakin muutama 100 % Cerrutin yms. villasta tehtyjä takkeja.

YLE Areena - Mäntyniemi Reima ja Raili Pietilän arkkitehtuurissa (1994)
"Reima ja Raili Pietilän suunnitteleman Mäntyniemen toteutuksen eri vaiheita. Tarkastellaan myös Pietilöiden muuta arkkitehtuuria sekä valotetaan Reima Pietilän ajatuksia luonnonarkkitehtuurista. Toimittaja ja ohjaaja Paula Holmila."

Kotitalouskeskuksen vuonna 1955-1957 tekemässä tutkimuksessa kysyttiin muun muassa miesten ja naisten henkilökohtaisesta vaatetuksesta. Keskimäärin vaatteita oli aikuisilla, perheellisillä miehillä (yli 16-vuotiaat, n = 156) seuraavasti:

• Talvitakkeja 0,7 kpl
• Turkkeja 0,6 kpl
• Ulstereita 0,9 kpl
• Kesätakkeja 1,1 kpl
• Sadetakkeja 0,7 kpl
• Takkeja yhteensä 3,7 kpl

[...]

• Kenkiä 3,8 kpl
• Monoja 0,8 kpl
• Kalosseja, päällyskenkiä 0,8 kpl
• Saappaita 1,5 kpl
• Tohveleita 0,8 kpl
• Jalkineita yhteensä 7,7 kpl

[...]

Lyhytelokuvia:
Suomalainen muoto (1960). - Komea värilyhytelokuva suomalaisesta taideteollisuudesta 1960-luvun alussa. Suomen Taideteollisuusyhdistyksen tilaama dokumentti esittelee neljä suomalaista taiteilijaa uransa huipulla: muotoilija Bertel Gardberg, tekstiilitaiteililija Dora Jung, muotoilija Kaj Franck ja muotoilija Timo Sarpaneva. Suomalainen muoto on aikansa moderni lyhytelokuva, joka on rytmitetty erinomaisesti säveltäjä Tauno Marttisen musiikkiin.

Triennale (1957). - Kuvia Milanon XI:n Triennalen näyttelyalueesta ja erityisesti Suomen osastosta.

Kaplan, H. 1971. Furskin Processing. s. 68:
"This treatment consisted of an application of formaldehyde to the wool and the "setting" of the fibres at high temperature by means of a rotary iron. By this means a degree of permanent set was given to the fibres so that when exposed to humidity, they resisted their natural tendency to curl. The high gloss and uniform appearance thus obtained resembled when dyed, shorn beaver and nutria. This new "fur" was known by many names, the best known being Pannofix (from Pannonia, the original Hungarian processor); others were mouton in the U.S.A., Mouton Dore in France and beaver lamb in England."