Keikarin foorumi

Viininpunainen kaksirivinen puku, jonka alla musta paita, kullankeltainen nahkakravatti, musta vyö kullanvärisellä soljella, tummansiniset sukat ja tummanharmaat loaferit. Hihassa - tottakai - valmistajan tunnus paikallaan. Kaulassa näkyvissä kultaketjun reuna (niskassa), ranteessa Suunnon pellekello.

Viininpunaisia pukuja myytiin paljon joskus 80-luvulla, jolloin tuo oli kaupoissa myytävien pukujen perusväri. Itsellänikin on sukulaisia jotka käyttävät tällaista pukua, sillä kun hyvä puku kerran on ostettu ja käyttöä on kerran vuodessa niin miksipä sitä vanhaa ja toimivaa päivittämään.. Aivan samalla tavalla 20 vuoden kuluttua tullaan näkemään kaupoissa nyt myytäviä Dressmannin ja Bossin pukuja, yhtä silmiinpistäviä väriyhdistelmiä ei onneksi taida juurikaan olla saatavilla.

Niinpä. Pointtini tuolla "aina vuodeksi kerrallaan" -ilmaisulla oli juuri se, että pukeutumisesta täysin piittaamaton perusjamppa ei yleensä omista lenkkareiden lisäksi enempää kuin ne yhdet kengät, joilla mennään joka päivä töihin ja kauppaan ja ties minne. Siten juuri minkään, edes huippulaadukkaan, kenkäparin ei pitäisi kestää sellaista rääkkiä vuotta pitempään. Ja Eccojahan ei korjata, ne joutuu vaihtamaan uusiin.

Näissä piireissä kyllä on toisinaan tapana liioitella vahvasti tietyntyyppisten kenkien kestävyyttä. Viimeiset Ecconi olen omistanut joskus kasvuiässä, mutta sen jälkeen kun jalka vakiintui nykyiseen kokoonsa niin ainakin jotkus Camel Activet ja Adidaksen perustennarit ovat kestäneet vähintään 2-3 vuotta käytännössä päivittäistä käyttöä kovin vaihtelevissa olosuhteissa.

Haluaisin nähdä ne Edward Greenit tai John Lobbit jotka eivät olisi totaalisen finaalissa tuollaisen käyttötestin (toteutettuna minimaalisella huollolla) jälkeen. Ainakaan itse en osta ns. oikeita kenkiä siksi, että ne kestäisivät käytössä paremmin.

Kiitämme:

Björn Borgin t-paidat / aluspaidat. Näin pitkään eivät ole mitkään muut paidat pysyneet muodossaan / värissään.

Gantin kauluspaidat. Vanhimmalla yksilöllä päälle sata käyttökertaa takana ilman mainittavia ongelmia. Myös pari muuta kappaletta ovat kestäneet hyvin, edes napit eivät ole irtoilleet.

Paul & Sharkin neuleet. Noilla hinnoilla on syytäkin kestää, mutta läheskään aina laatu ei korreloi hinnan kanssa.

APC:n farkut. Kyllä nämäkin rikki saa kun tarpeeksi käyttää, mutta hinta per käyttökerta -vertailussa vievät markettimerkkejä 6-0.

Ketju voisi käydä yleiskeskustelusta kaksirivisten osalta. Liam Neesonin tulkitsema Oskar Schindler (joka käytti koko elämänsä kaksirivisiä pukuja) on oiva malli tämän klassisen vaatekappaleen kantajasta. Ongelma taitaa olla kaksirivisten käytön vähyydessä siinä, että ne mielletään helposti ukkomaisiksi ja toinen pulma on valmisvaatteen heikko istuvuus juuri kaksirivisten kohdalla.

Itselläni on sellainen muistikuva että joskus n. 10 vuotta sitten kaksirivisiä pukuja olisi ollut moderneina versioina saatavana enemmänkin ja että niitä näkikin melko usein (tai ainakin toisinaan) nuorten yllä. Suuri osa noista tosin taisi olla vähän turhankin moderneja, mutta sinänsä konseptilla on nähdäkseni potentiaalia "uuteen" tulemiseen kunhan toteutus olisi kunnossa, jos nyt näin trendikkyyden näkökulmasta asiaa kehtaa lähestyä.

Vaaleanruskeita semi-brogueita saa edelleen myös Charles Tyrwhittin alesta, taitavat olla Loaken valmistamia. CT:ä voi suositella etenkin ensimmäisiä oikeita kenkiään tilaaville, sillä laatu on vähintään tyydyttävää, hinnat (etenkin jatkuvissa aleissa) edullisia ja asiakaspalvelu erinomaista, jos ongelmia sattuisi ilmenemään.

Ruuanlaitto on hieno harrastus. Itse olen erityisesti italialaisen ruuan ystävä, aasialaisista ruokalajeista en ole ollut niin innostunut vaikka niitä mielelläni syönkin jos tarjotaan tai ravintolasta saa. Suurimpia suosikkejani ovat yksinkertaiset pastat kuten carbonara ja cacio e pepe, joiden hiomisessa kuluu helposti vuosikausia niiden näennäisestä helppoudesta huolimatta. Täydelliset raaka-aineet ovat avainasemassa, paraskaan kokki ei saa aikaan kuin korkeintaan hyvää ruokaa jos ainekset jättävät toivomisen varaa.

Eccojen lisäksi surkeaa oloa tuovat ainakin Turon keinokuituiset puvut, joissa hikoilee langanlaihakin.

Valmistetaanko tällaisiä muka oikeasti? Itse olen kyllä törmännyt vain Turon villapukuihin, kangas ei toki ole ollut maailman parasta mutta villaa kuitenkin.

Omasta mielestäni Eduskunnan lisärakennus on hämmentävän onnistunut ja ympäristöönsä sopiva ollakseen "uusi" rakennus. Kiasma sen sijaan on muotonsa puolesta tontille hyvin sopiva, mutta jotenkin halvan näköinen (eikö sen aaltopellin tilalle olisi mitään muuta voinut laittaa).

Nykytaiteesta en yleisesti ottaen pidä, ja olen sitä mieltä että shokeeraavuus tai keskustelun herättäminen ei ole mikään kriteeri taiteen "hyvyyden" mittaamiselle. Esteettinen miellyttävyys sen sijaan on. Kärjistettynä esimerkkinä mainittakoon, että olohuoneeseeni sijoittaisin ennemmin tusinamaalarin kliseisen merimaiseman kuin ulostetta ja siemennestettä sisältävän tehosekoittimen, olkoonkin että jälkimmäinen on varmasti herättänyt enemmän keskustelua ja kohua.