Keikarin foorumi
Keikari => Linkit ja vinkit => Aiheen aloitti: jalomies - 18.04.13 - klo:20:12
-
Eli juuri näin: käytättekö vielä painettuja käyntikortteja? Mulla oli tovi sitten vielä vanhaa erää jäljellä, ja nyt olen vähän kahden vaiheilla pitäiskö tilata uudet. Monet sanoo että kun nykyään on kaikki SOMEt ja sähköpostit, niin käyntikortit on turhia eikä niitä kukaan jaksa säästää, mutta en itse ihan jaksa uskoa että ne olisi täysin kuollut. Homma on se, että jos tilaan, niin yleensä satsaan niihin reilusti. Mielummin en jakele ollenkaan, kun että jakelisin jotain halvan näköistä paperinrepaletta. Eli palkkaan suunnittelijan, ja painatan hyvälle paperille jne.
Mielipiteitä? :)
-
Itse olen käyntikorttien ystävä, olisi todella orpo olo tavata asiakkaita ja kumppaneita vaihtamatta käyntikortteja. Toki siitä samaa mieltä ettei ne nykyään enää pakollisia ole, mutta harvoin tulee yrityksiä vastaan jotka olisivat linjanneet käyntikorteista luopumisen.
-
Ei ole out tai mulla on ainakin niin huono nimimuisti, että mieluusti katon kortista kukas se uusi tuttavuus taas olikaan ja vastaavasti korttia kysytään usein.
-
^ Riippuu alasta ja sen kansainvälisyydestä, mutta ei minun mielestäni käyntikortilla ole vuosikausiin ollut funktonaalista tarvetta, vaan symboliarvoa. Vaihdettuamme käyntikortteja olemme yhtiöidemme edustajina virallisesti toinen toisellemme esittäytyneet.
Voisin kuvitella jossain päin maailmaa käyntikortin toimittavan edustamansa firman sisäisen hierarkian esilletuomista tittelin muodossa.
Monet ihmiset haluavat myös pitää työminänsä ja some-minänsä erillään.
Edit: käyntikortilla on tarvittaessa myös suuri teatraalinen arvo liikeneuvotteluissa. Olen aina arvostanut sitä draaman tajua joka asiakkaan edustajalla on saattanut olla hänen reagoidessaan mielestään raflaavaan ja pöyristyttävään hinta- tai sopimustulkintaani ottamalla pöydältä korttini käteensä, tutkimalla sitä epäuskoisen näköisenä kootessaan ajatuksiaan, esittääkseen sitten viiltävän solvauksen edustamastani yhtiöstä.
-
Käyntikortit ovat ehdottomasti päivittäisessä käytössä. Tyylikäs käyntikortti on samalla tyylinäyte firman meiningistä, ja b2b-myyntipuolella taitaa kaikki jakaa kortteja.
-
Ja kun samaan neuvotteluun ampaisee kourallinen uusia kasvoja, on nimiä helppo tarkistaa korteista ja opetella ne väliaikojen tai illan smalltalkia varten.
-
Ehdottomasti pitää olla.
Varsinkin ulkomaisten vieraiden kanssa tavatessa on syytä olla heille jotta
voivat sitten matkansa jälkeen tarkastaa tiedot.
Ja tietysti itse ulkomailla ollessa ja tavatessa uusia ihmisiä jättää itsestänsä
jäljen ja toisaalta voi tehdä itse yhteenvedon matkan jälkeen saamiensa
käyntikorttien perusteella.
-
Se on just näin. Itse pistän käyntsärit samaan järjestykseen kuin missä vastapuolen tyypit ovat. Näin pystyn puhumaan nimeä käyttäen.
-
Käyntikorttejakin on monia, eikä tarvitse katsoa American Psychoa tämän huomatakseen. Uniikin suomalaisen palvelun näille tarjoaa Roinisen paja.
http://www.keikari.com/blogi/kirjansitomo-juhani-roininen/
-
Se on just näin. Itse pistän käyntsärit samaan järjestykseen kuin missä vastapuolen tyypit ovat. Näin pystyn puhumaan nimeä käyttäen.
+1
Mitään muuta funktiota en LinkedIn:n ja s-postien sigun ohella näe.
-
Kiitti, tulipa hyvin vastauksia! Toi American Psycho -kohtaus on legendaarinen. :D Eli taitaa pikkasen jakaa mielipiteitä. Mulla on siis graafikko joka mielellään ottaa vastaan duunin, kun pääsee vähän taiteilemaan.
Tyylikäs käyntikortti on samalla tyylinäyte firman meiningistä, ja b2b-myyntipuolella taitaa kaikki jakaa kortteja.
Tätä mieltä itsekin. Ehkä se ei niin kaikilla aloilla ole tärkeätä, aloilla joilla ei tyyli/imago ole niin tärkeetä, vaikka putkimies tms. Mutta joo, minimalismi on mun makuun. Esim täällä muutama jotka miellyttää mun silmää: http://theultralinx.com/2012/10/clean-minimal-business-cards-inspiration.html Ei kaikki kylläkään...
Tilaan varmaan muutaman sata kappaletta, koska viimeksi tilatut 500 meni hujauksessa, näköjään jakelen niitä aika kovaan tahtiin. Tuttavalla oli kalliit, käsin tehdyt käyntikortit, maksoi muutaman euron kappale, ja se ei todellakaan ollut hyvä juttu, koska sitä aina riipaisi kun antoi kortin jollekin. Ei hyvä mun mielestä. Niitä pitä pystyä viljelemään ihan surutta :D tilasin tuolta viimeks http://print24.com/fi-fi/ ja ihan jees olivat, taidan kylläki tällä kertaa tilata paksummalla paperilla, ja mattapintaisen, se vaikuttaa uskottavammalta.
Uniikin suomalaisen palvelun näille tarjoaa Roinisen paja.
Tää vaikutti kans mielenkiintoiselta, ei taida kummiskaan kuvia olla esimerkeiksi?
-
Omia kortteja en muista ottaa koskaan mukaan. Myyntimiehiä sun muita ramppaa talossa niin paljon, että heitän kaikki saadut laput suoraan laatikkoon. Harvoin niihin tulee palattua. Oikeasti tarpeelliset ja kiinnostavat yhteystiedot muistan kyllä muutenkin.
Ehkä tilanne olisi eri, jos oma elanto liittyisi suoraan asiakassuhteisiin. Yhteenvetona: tarpeellisia vähän alasta ja omista tehtävistä riippuen.
-
En ymmärrä miten kukaan voi vakavissaan sanoa käyntikorttien olevan modernissa liiketoiminnassa out. Käyntikorttiin on usein niin pirun helppoa skrivata vielä päivämäärä ja paikka missä kortin on saanut. Se on myös esim messuilla ainut kunnolla toimiva tapa saada ihmisen yhteystiedot (skannerit - joo - näitä ei ole läheskään kaikkialla). Käyntikortti antaa työnkuvan perustiedot, joiden avulla on erittäin helppoa seurata ihmisen osaamista, uraa, yrityksen tietoja jne. Itse ainakin teen käyntikorttien perusteella tutkimusta potentiaalisista asiakkaista tietääkseni ihmisestä, yrityksestä jne enemmän.
Ja sitten se yksi asia... käyntikorttiin saa QR koodin, minkä avulla pystyy jakamaan juuri sen yhden tärkeän viestin, jota ei pysty muuten kunnolla kantamaan mukanaan.
-
No ei todellakaan ole.
Mikään ei duunikuvioiden ulkopuolella oo viileämpää kuin mahdollisimman vähäeleinen kortti mihin voi tarvittaessa kirjoitaa lisää dataa.
Ei löydy omasta arsenaalista, mutta pian löytyy.
Duunikortti on duunikorrti, ja pitänee pintansa.
Omaa pakkaa joudun selaamaan päivittäin.
-
^Tell me about it U cunt...
-
Ja sitten se yksi asia... käyntikorttiin saa QR koodin, minkä avulla pystyy jakamaan juuri sen yhden tärkeän viestin, jota ei pysty muuten kunnolla kantamaan mukanaan.
Tarkoitat siis tietoa siitä onko sinkku vai ei.
-
Ei noiden vähemmän käyntikorttia käytävien duunien yleisessä tyylissä tai imagossa mun mielestä sanottavaa löydy, ainkaan jos niitä verrataan johonkin perus kaupparatsuun tai liikkeenjohtoon joka esiintyy powertiessä, powersuitissa powerolkatoppauksineen, ajaa poweraudilla vasenta kaistaa, käyttä pokattomia powersilmälaseja ja esittelee powerpointesityksillä pylväsdiagrammeja.
Mutsi lähti aikoinaan jonkun powermiehen matkaan? :)
-
Ja sitten se yksi asia... käyntikorttiin saa QR koodin, minkä avulla pystyy jakamaan juuri sen yhden tärkeän viestin, jota ei pysty muuten kunnolla kantamaan mukanaan.
Tarkoitat siis tietoa siitä onko sinkku vai ei.
Toimiihan toi joissain konteksteissä noinkin.
-
Juuei. Eivät ole vanhentuneita.
Nyt kun vielä löytäisi kunnon kivipainon jostain seuraavaa nippua varten. Muutos nykyisiin: enemmän bulkkia ja jäykkyyttä paperiin, selkeämpi pintakarkeus ja aavistuksen enemmän sininen painoväri. Samoin kivipainon tuoma sormituntuma.
-
Tuohon käyntikorttiinliittyy hyvin vahvaa psykologiaa ja se on erittäin voimakas vaikuttamisen keino kun sitä osaa käyttää oikein ja sitoa kortin luovuttamisen tilanteeseen, tai oikeammin rakentaa sopivan tilanteen kortin luovuttamisen ympärille.
Ihmiset tykkäävät konkreettisista asioista. On mukava hypistellä jotain käsissä, jotain "käsitettävää", kouriintuntuvaa. Aineellinen on aina enemmät tosi kuin aineeton.
Ihmisiin on rakennettu erittäin vahva vastavuoroisuuden periaate: Kun annat toiselle jotain, saaja jää aina kiitollisuudenvelkaan antajaa kohtaan ja jos ei pysty vastaamaan kohteliaisuuteen vertailukelpoisella vastalahjalla, saaja jää psykologiseen alakynteen antajaan nähden.
Helppo naureskella erilaisten markkinointikapanjoiden yhteydessä jaettaville ilmaisnäytteille ja muille mainoslahjoille mutta ei niitä turhan takia jaeta maiilmalla vuosittain kymmenien miljoonien arvosta. Kun asiaa tarkastelee riittävän korkealta helikopteriperspektiivistä niin antamisen strategia toimii suurilla luvuilla vaikka sille omaan (kuviteltuun) älykkyyteensä hirttäytyvä toisen vuosikurssin kauppaopistolainen naureskeleekin.
Korttia voi käyttää oikein tai väärin. Jos kortteja jakelee ylimielisesti asenteella mä oon tärkeä ihminen eikä mulla oo aikaa sun kaltaisellesi luuserille, soita sitten kun sulla on oikeeta asiaa niin kortti kääntyy taatusti tarkoitustaan vastaan. Mutta jos pystyt ojentamaan kortin vastapuolelle siten että syntyy fiilis että tämä oli arvokas kohtaaminen ja haluaisin että voisimme ylläpitää yhteyttä toisiimme rikastuttaaksemme meidän kummankin (liiketoiminta) tavoitteita, kortti on vähintäänkin haukkunut hintansa.
Mikäs noilla kahdella ääripäällä on eroa? Siihen voit itse vaikuttaa hemmetin paljon. Yksinkertaisin ja kaikkein tehokkain tapa on läsnäolo: Tapaamisen aikana pidä itsesi hyvin tuikassa lei'assa, älä anna ajatusten harhailla vaan pidä mielesi tiukasti tässä ja nyt. Keskity hetkeen, kohdista kaikki huomiosi vastapuoleen äläkä jumalauta piiloidu läppärinkannen taakse tai rupea twiittaamaan tms. Jos teet näin niin viestität ettet pidä vastapuolta huomiosi arvoisena ja korttisi lentää roskiin heti tapaamisen jälkeen.
Jos hoidat sen tapaamisen hyvin niin korttisi on konkreettinen muisto tuosta tapaamisesta ja parhaassa tapauksessa nostaa vastapuolessa mieleen hyviä fiiliksiä vielä vuosienkin päästä vaikka se tapaaminen jossa korttisi annoit ei olisi johtanutkaan yhtään mihinkään.
Itämaisessa beusiness -kulttuurissa käyntikortilla on suuri merkitys ja sitä kohdellaan kunnioituksella. Itse pidän itämaista tapaa jossa käyntikortit vaihdetaan seisaaltaan, kaksin ksin ojentaen ja vastaanottaen samalla kumartaen hyvin viehättävänä. Soisin jotain vastaavaa esiintyvän länsimaisessakin business -kulttuurissa. Täällä kun niitä kortteja vaihdellaan sunnilleen kun satutaan vierekkäin urinaalille.
-
Itseäni käyntikortit viehättävät. Kyllä minä myös yhtyisin siihen mielipiteeseen, että ne tietyllä tavalla tuovat uskottavuutta.
Satuin itsekin teettämään omat käyntikorttini Vistaprintin ihmemaailmasta. Kyllä se vaikkapa työhaastattelussa luo kivan kuvan kaverista, kun käyntikortin ojentaa.
-
^ Eipä kyllä kannata myöhemminkään lyödä muuta kuin firman korttia pöytään työympäristössä.
-
Itsellä hieman kaksijakoinen suhde nykyään. Jaan korttia vain harvoin ja nekin poikkeustilanteissa. Minusta tärkeämpi
on yrityksen emailissa kunnollinen(asiallinen) signeeraus.
-
Työelämässä kortti on lähes pakollinen, sen ulkopuolella... noh, vähän erikoinen.
-
Työelämän ulkopuolella käyntikortti tuo samanlaista finessiä, kuin esim. monokkelin tai kävelykepin käyttö.
-
Työelämän ulkopuolella käyntikortti tuo samanlaista finessiä, kuin esim. monokkelin tai kävelykepin käyttö.
Ei nyt sentään. Kyllä käyntikortilla on käyttöä työelämän ulkopuolellakin, ja kovasti. Esittelytilaisuudessa, ja niitähän tulee harva se päivä, voit mutista oman nimesi ja unohtaa vastapuolen nimen samantien. Tai kätellessä esittäytyä, todeta, että hauska tavata... ja tässä käyntikorttini, olkaa hyvä.
Yksinkertainen on tässäkin kaunista ja toimivaa. Korttiin nimi ja puhelinnumero, osoite ja sähköposti ovat jo toinen juttu. Minulla on kahdenlaisia kortteja, yksinkertaisempi ja paremmat yhteystiedot sisältävä.
Käyttäkää käyntikorttia, kukaan ei jaksa muistaa pikaesittelyssä tapaamiensa henkilöitten nimiä. Paperilapulle tuhertaminen on kuollut idea, sen sijaan käyntikortin tietoja voi täydentää sopivan selityksen kera.
-
^Kertaakaan en ole siviilielämässä käyntikorttia tarvinnut. Tittelit ei ole ikinä riittänyt edes yökerhossa korttien jakamiseen.
-
Tulee mieleen tarina -90 luvulta. Erään liikepankin automaatista sai tilin saldon pienellä pahvikortilla.
Asunto oli juuri myyty ja ennen uuden ostoa tilillä makasi rahaa muutama satatuhatta markkaa.
Ei muuta kuin noita tilin saldokortteja muutama tulostamaan. Yökerhossa ei ollut sitten muuta käyntikorttia jaettavaksi kuin joku pahvilappu lompakosta jonka taakse skrivattiin nimi ja puhelinnumero...
-
"May I get your business card, for my records?"
(http://media.tumblr.com/20478bf5ba16f1d4c3841e5c4eff5b23/tumblr_inline_mp9j03as9j1qz4rgp.png)
(http://media.tumblr.com/8ca07a39e657d3974f1fe777d96d3827/tumblr_inline_mp9j0iO25K1qz4rgp.png)
(http://media.tumblr.com/7b9de1aeae52e530a84935dd9c6e37ae/tumblr_inline_mp9j24I69Q1qz4rgp.png)
(http://media.tumblr.com/88e082c94495aadd9be38f1953dd80fa/tumblr_inline_mp9j2pD3Nx1qz4rgp.png)
-
Ottaa lompsasta setelin ja kirjoittaa siihen puhelinnumeron. Todennäköisesti se ei päädy heti roskakoriin. Esim. poliisin pyytäessä yhteystietoja toimii joissakin maissa todella hyvin ilman numeroakin.
Miksei kukaan laita noihin naaman kuvaa? Pelkkä nimi ei aina kerro mitään.
-
^ Onhan noita kuvallisiakin näkynyt siviileillä ja työssäkin. Muistelisin kiinteistönvälittäjillä olevan usein kuva kortissa.
Siviilikortissa pelkkä nimi + puhelinumero on tietty tyylikäs, mutta hieman elitistinen. Paljon paremmin kortti toimii, jos siinä on kotiviujen url tai jotain muuta sellaista infoa, joka auttaa saajaa tutustumaan kortin henkilöön myös soittamatta.