^Tekevät kyllä, mutta pitävät kvartsien osalta matalaa profiilia. Ainakin minulle mekaaninen koneisto on se juttu, enkä kuuna päivänä pitäisi ranteessani edes PP:n patterikelloa, tai muutakaan digitaalista kelloa (kineticit, aurinkokennokellot, jne). Kellon sisältä pitää kuulua mekaaninen tikitys, ja konehuoneen puolelle pitää välillä päästä tirkistelemään ja ihmettelemään insinöörien taidonnäytteitä....kuten tässä Longines Flagshipini 30L -koneistoa. Tämä vetokellojen kuormajuhta pitää hienoa hi-hat -tyyppistä tikitystä joka hiljaisessa huoneistossa kuuluu melkein viereiseen huoneeseen asti.

Lainaus käyttäjältä: Co-respondent - 09.03.12 - klo:10:27
No oikeastaan tarkoitin juuri päinvastaista. Kellot ovat tavallaan aika tylsä keskustelunaihe enkä koe sitä niin merkittäväksi yhdistäväksi tekijäksi, että ymmärtäisin ventovieraan lähestyvän minua vain sen perusteella. Muuten kyllä juttelen mielelläni monistakin asioista ihan

Vanhojen eli vintagekellojen harrastajat skannaavat usein läsnäolijoiden ranteita ja tunnistavat toisen "alan miehen". Minä ainakin teen niin, ja tiedän usean muunkin tekevän saman. Kyse on harrastuneisuuden tasosta, sekä nimenomaan siitä onko vintagekello vai moderni. En keksi uuden Rolexin tai Breitlingin omistajan kanssa yhteistä jutunaihetta, mutta tyylikäs, vanha arvokello voi usein herättää "in the know" -henkilöiden positiivisen huomion ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Mutta en tietenkään tarkoita sitä että Stockan kassalla aloittaisin keskustelua LeCoultre Powermaticia ranteessaan kantavan kanssa, mutta noteeraan sen. Suurin osa ihmisistä ei noteeraisi sitä.

Lainaus käyttäjältä: Co-respondent - 09.03.12 - klo:08:15
Kaikenlainen huomio tuolla oikeassa elämässä asiaan vihkiytymättömiltä ja muiltakin on myös yleensä kiusallista ja tarpeetonta.

Kyllä juuri näin, ja yhtälailla on hieno hetki hiljaisessa seminaarisalissa, neuvottelussa tai muualla huomata tuntemattoman henkilön vaivihkainen arvostava nyökkäys tunnistaessaan ranteessani olevan 50-luvun Longineksen, ja minun vastavuoroisesti osatessa arvostaa hänen vanhaa Omegaansa. Kahvitauolla Suunto- ja kännykkämiehet tohkeissaan tohottavat ja koettavat networkata ja bondautua - me olemme jo samassa veneessä eikä meidän tarvitse keksiä small-talkin aihetta enää.

Lainaus käyttäjältä: hvi63 - 07.03.12 - klo:09:41

Jäsen Laurentiukselta tuli laatikollinen todella hienoja solmioita kotiin saakka kannettuna. Vastaus ostotarjoukseenkin pätkähti postilaatikkoon ennen kuin ehti kissaa sanoa.

Kiitos itsellesi. Maksu tuli samantien ja kaikki sujui erittäin jouhevasti.

Rolexien paras puoli on se, että niiden arvo säilyy erittäin hyvin jälkimarkkinoilla. Timezonen myyntipalsta antaa hyvän indikaatin siitä missä hinnoissa 1 - 50 vuotta vanhat Rolexit ovat. Ylipäänsä laatukellojen arvo säilyy sillä normaalikäytössä ja säännöllisesti huollettuina (edes 5-10 vuoden välein...) ne eivät käytännössä kulu miksikään. Minulla on joskus mennyt jostain kellosta esim. vetoakseli tai -nuppi ja kosmeettista ikääntymisen haittaa esiintyy (esim. lasin tai lasikkeen sumeneminen) mutta käynti hyvällä kellosepällä auttaa aina. Esimerkiksi 45v vanha Omega Constellation tikittää yhä kronometriluokituksensa mukaisella tarkkuudella (jätättää n 5 s/vrk). Liekö kelloharrastuksen kasvusta johtuvaa, mutta esim. ko. kellon myyntiarvo olisi tällä hetkellä n. 30% enemmän kuin mitä siitä itse alan liikkeessä aikanaan maksoin.

Moi,

Laitoin yv:tä. Tehdään toki kaupat.

Hei,

Myynnissä solmioita. Kaikki ovat siistejä, puhtaita, erittäin hyväkuntoisia ja täysin käyttökelpoisia. Poikkeuksena ainoastaan jos erikseen mainittu. "Vintage" tarkoittaa 90-luvulla ostettua, muut ovat 2000-luvulta. Hinta 10�,�/kpl, sisältää normaalin postituksen Suomessa.

Allaolevassa kuvassa järjestyksessä vasemmalta oikealle Boss (vintage), Brooks Brother (myyty), Boss (vintage), Boss


Tarkempia kuvia tässä:

Boss (vintage), pientä tahraa joka näkyy kuvissa. Muutoin oikein näyttävä ja suorastaan hävyttömän leikitteleva ysärireliikki!

[
Boss (vintage), kiiltelevän aaltomainen kuvio. Yksi nukkanyppy tarkennetussa kuvassa


Boss:

[

Ei ehkä vastaa kysymykseen mutta sivuaa kuitenkin aihetta, joten kuriositeettina kiinnostuneille: Ostin 90-luvulla Hietalahden torin venäläisiltä kauppiailta Vostok-merkkisen sukelluskellon. Ruma kuin mikä ja ainoat sanat tai kirjainyhdistelmät jotka tunnistin taulusta ja kannesta ovat CCCP ja 200M. Sittemmin eräänä kesänä otin kellon tarkoituksella testikäsittelyyn - kävin se ranteessa (muoviranneke) mökillä saunassa ja uimassa 20-30 kertaa, metsä- ja remonttitöissä ja olipa se käyttökellonani 3kk valimokomennuksella kaakkois-aasiassa (hiilipölyä, kosteutta, valtavasti hikeä). Tuosta kaikesta on yli 10v aikaa ja nyt kun sen tuosta vedin käyntiin niin iloisesti Vostok tikittää ja 3 tunnin aikana on jätättänyt alle 10 sekuntia :-)

Bond-Seamasteriani en tohtisi moiselle käsittelylle altistaa, vaikka luultavasti kestäisi sen yhtä hyvin.

Tic-toc, it's drink o'clock. GT ja cashew-pähkinöitä:

Lainaus käyttäjältä: mairaksinen - 25.02.12 - klo:00:08
Tässä on vaan sen huono puoli, että alkaa ketuttamaan kaikki nämä vuodet milloin en ole panostanut kenkiini tarpeeksi. Noh, oppia ikä kaikki.

No älä!

Luulin pitkään olevani kovinkin herrasmies ja huolehtivainen ****** -merkkisistä kengistäni plankatessani ne joko Lidlin kenkäplankilla tai jollain Wolly -tuotteella kerran-pari vuodessa, ja käyttämällä aika ajoin kenkäpuita. Nyt tiedän paremmin, ja ennenkaikkea olen valaistunut asian merkityksestä.

Solmion sopivuutta milloin minkäkin paidan kanssa on kyllä spekuloitu peilin edessä, ja joskus koukattu autolta vielä takaisin kotiovelle kun mieli on muuttunut valitun rannekellon suhteen.

Nyt on kenkien vuoro.

Hei, kiitoksia pikaisista kommenteista.

Minä ihan vilpittömästi luulin pohjien olevan "pilalla", vaikka kengät ihan käyttökelpoiset sinänsä ovatkin. Pidin siis vain tuota ruman näköiseksi muuttunutta nahkaa jotenkin vaurioituneena, ja siksi olen vältellyt käyttämistä ja aristellut turhan julkisia kengänpohjan näyttämisiä...

Nytpä en tee siis muuta kuin plankkaa ja otan kengät ahkerampaan käyttöön!

Olen noviisi pitkään vaivanneen kysymyksen kanssa, otan mieluusti vastaan hyviä vinkkejä miten toimia.

Ostin lähemmäs 20v sitten Johnston & Murphyn pukukengät, jotka sittemmin menin ja pilasin kävelemällä ulkona sateessa erään messumatkan yhteydessä. Kengät ovat erinomaiset jalassa ja pidän niistä erittäin paljon, mutta kuten kuvasta näkyy ovat pohjat pilalla. Olen käyttänyt näitä säännöllisesti sisätilanteissa joissa riski istua alas ja nostaa polvi toisen päälle on olematon, sillä kukapa kehtaisi tuollaisia pohjia näyttää. Nyt kun löysin tämän foorumin, päätin vihdoin aktivoitua ja tehdä jotain asialle. Mutta mutta....

...mitä enemmän foorumin kenkäaiheisia viestejä luen, sitä tietoisemmaksi tulen omasta tietämättömyydestäni. Olen Ignoramus, ja pyydänkin nyt palstaveljiä kertomaan auttamaan kertomalla millainen pohja tähän kannattaisi vaihtaa, ja missä kenen toimesta, tai kannattaako ylipäänsä?

Pyydän myös anteeksi ja otan vastaan nöyränä moitteet kenkieni huonosta kohtelusta.  

Heuer tosiaankin on kullattu. Ostaessani kello oli vähän huononnäköinen, mutta puhdistin kotelon vanutupolla ja pienenpienellä nokareella hammastahnaa. Lisäksi vaihdatin lasikkeen ja pyysin kelloseppää samalla puhdistamaan kellotaulun. Pienellä rahalla ja vaivalla kellosta sai lähes uudennäköisen.

Minulla on myös kultakelloja ja mielestäni ne ovat varsin tyylikkäitä, joskin kulta on kelloissa parhaimmillaan tyylikkäissä ja pienempikokoisissa vintagepukukelloissa, ja kultakronot menevät helposti mauttoman ökyn puolelle.

En millään muista mistä tuon työkalun ostin, en edes sitä oliko se ebaysta vai jostain muualta. Sen kuitenkin muistan ettei maksanut muutamaa euroa enempää. Käytännössä myös linkkari käy hyvin jos tietää mitä tekee, ja tekee sen varovasti.

Hyvät herrat,

Foorumin uutena jäsenenä on ilo esittäytyä ja pyydänkin saada liittyä seuraanne.  

Olen jo lukiovuosiltani alkaen - kultaisella 80-luvulla - tunnistanut itseni tämän ryhmän hengenheimolaiseksi, joskin päädyin näille sivuille ensimmäisen kerran vasta vuosi sitten jonkin hakusanan perässä (hyvinkin mahdollisesti TM Lewin). Sittemmin olen aika ajoin käynyt lueskelemassa kirjoituksia täällä ja hakemassa inspiraatiota mm. pukeutumisen saralla.

Itse olen vintage-kellojen harrastaja ja koonnut käyttökelloiksi niin työhön ja arkeen kuin juhlaankin 50-60 �"lukujen rannekelloja (Longines, Omega, Lecoultre, jne) sekä joitakin uudempiakin. Olenkohan ainoa jonka mielestä herrasmiehellä on matkatessaan syytä pitää kahden puvun lisäksi esim. kahta eri rannekelloakin mukana? Tilanteet kun vaihtelevat mutta tyylistä olisi silti ikävä tinkiä. Pienenä oikopolkuna kahden kellon taktiikkaan kuljetan usein vaihtorannekketta.

Tunnistaako kukaan muu itsessään kellohihnasaivartelijaa?

Esimerkkinä tällaisesta kahden ilmeen kellosta on Heuer Carrera, joka muuntuu sporttisesta autoilijan kronosta käyttökelpoiseksi pukukelloksi kädenkäänteessä. Retrohenkinen Hirschin Rally-hihna on omiaan esim. Le Mansin ajoihin, mutta kello muuttuu hetkessä hillitymmäksi (joskaan ei hillityksi) pukukelloksi siirtyessämme sisätiloihin liikeasioiden pariin:



Rannekkeiden vaihtoon menee n. 10s.



ja ilme on todellakin uusi: