Keikarin foorumi

IT alalla...

Ilmatorjunta? Joskus etenkin meillä hiukan iäkkäämmillä nämä lyhenteetkin aiheuttavat hämmennystä.

Minulla olisi myynnissä Reform 1745 kyniä joitain kappaleita, jos kiinnostaa. Kynät on mäntä täytteisiä eli tarvitset vain mustepullon mistä imeä mustetta. Suosittelen liukkaampia eli wet tyylin musteita. Esim Parker quink. Toki dry Pelikan 4001 kirjoittaa myös mutta omaan makuun wet on parempi.  

Kynä tuli ja nyt on aamupäivän muistiinpanot sillä kirjailtu. Musteena käytin työpöydältä löytynyttä Pelikania, mikä tuntui toimivan riittävän hyvin ainakin ensikokeiluun. Kevyt ja siro pieni esine, sopii mainiosti mukana pidettäväksi. Terä joustaa mukavasti ja jälki on kiitettävän kapeaa muttei kuitenkaan sekoitettavissa banaaliin kuulakärkikynään.

Kiitän.

Vielä aiheen vierestä: Onko kellään tietoa, saako Suomesta tai EU:sta ns. legal pad -lehtiöitä? Siis amerikkalaisista elokuvista ja kirjoista tuttuja, viivoitettuja marginaalilla varustettuja keltaisia lehtiöitä. Olen vakuuttunut, että tarvitsen sellaisia lakimiesammatin järkevään harjoittamiseen.

Oikeanpuoleisen miekkosen käsivarsinauha on makuuni hieman alhaalla ja ainakin itse koen, että "rähinäremmin" tulisi olkapäällä olla lähempänä kaulaa. Muutoin herrojen kokonaisuudet lienevät hyvä osoitus tilanteenmukaisesta pukeutumisesta.

Kevyttä kotimaista: Eero Pasasen dekkareita on tullut luettua viime aikoina. Muutama viimeisin on vielä lukematta. Suosittelen vahvasti, jos välillä kaipaa kevyttä, viihdyttävää tarinankerrontaa ja dialogia. Etenkin helsinkiläisille mainiota ravintoloiden ja muiden ympäristöjen kuvausta, varsinaista rikostutkintaa unohtamatta.

Viskit kuuluvat niihin asioihin, joista jaksan vielä innostua. Tavoitteenani on kerätä mahdollisimman edustava kokoelma eri alueiden tisleitä baarikaappiin, jotta aina olisi jotain kuhunkin hetkeen sopivaa. Pyrin maistelemaan saman alueen tuotteita rinnakkain ja tällaisella cup-systeemillä luonnollinen seuraus lienee, että aikojen kuluessa kaappiini on valikoitunut kunkin alueen parhaat juomat. Asiaa vasta hiukan toistakymmentä vuotta harrastettuani on projekti toki vielä herkässä sikiövaiheessa, joten baarikaapin viskiosaston päivän tilanne näyttää seuraavalta:

Skottilaisia Single malt -viskejä on kertynyt useilta alueilta:
- Auchentoshan 10 YO
- Benromach NAS
- Bowmore Enigma 12 YO
- Glenlivet 12 YO
- Glenfiddich 12
- Glengoyne Burnfoot
- Dalwhinnie 15 YO
- Highland Park 18- ja 25 YO
- Lagavulin 16 YO
- Old Pulteney 12 YO
- Talisker 10 YO

Sekoiteviskejä:
- Black bottle 10 YO
- Islay Mist 8 YO
- Long John
- Kolme Leijonaa
- Upper Ten

Ja Irlantikin edustettuna:
- Powers Gold Label
- Jameson


Bourbonit ym. Amerikan ihmeet loistavat poissaolollaan, mutta tämä on toki vain hetkellistä. Oli kesällä sellainen kausi... Ja skottilaisissakin mennään vielä aika perustisleissä. Omana jonkinlaisena herrasmiesviskisuosikkina tuolta olisi poimittavissa Glenlivet.

Edit. ulkonäköä.

Vanhaan keskusteluun voinee jatkaa kirjallisuusviittauksella. Kesäloman aikana luin mm. Charles Willefordin Miami-sarjan kakkososan "Uutta toivoa kuolleille". Tähän keskusteluun liittyen kirjan päähenkilö, Rikosylikonstaapeli Hoke Moseley haastattelee rikoksen silminnäkijää:

“… He näyttivät joiltakin jupeilta, he olivat hyvin pukeutuneita, ja heillä oli tyylikkäät kampaukset – he olivat kuin suoraan Brickell Avenuelta tai Kendallista. Toisella heistä oli silkkipuku ja toisella palttinainen puvuntakki. … Sillä miehellä, jolla oli puku, oli jalassa mustat tennarit, toisella oli valkoruskeat kengät.”
Hoke virnisti. ”Ja mustakenkäinen mies huolehti puhumisesta, vai mitä?”
Loretta nyökkäsi. ”Kuinka te sen tiesitte?”
”En tiennyt. Mutta tyypeillä, joilla on kaksiväriset kengät, on yleensä kaksijakoinen luonne, eivätkä he osaa tehdä päätöksiä.”

Hiukan pani hymyilyttämään.