Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: choir - 27.12.11 - klo:23:59
-
Toista vuotta olen tuntenut Keikarin. Ajatteluni, ihanteeni - ja garderoobini on sen johdosta muuttunut.
Löysin pukupussissa pitkään käyttämättä olleen irtotakin, jota aikoinaan luulin kovinkin passeliksi itselleni. Tänään kokeilin sitä ja nyt se tuntui minua joka suhteessa paljon suurikokoisemman miehen takilta! EN ole laihtunut.
Onko teillä samankaltaisia kokemuksia?
-
Noin 500 mennyt pelkästään ompelijalle syksyn aikana ja se sulle myymäni irtotakki. Riittääkö vastaukseksi :)
-
Noin 500 mennyt pelkästään ompelijalle syksyn aikana ja se sulle myymäni irtotakki. Riittääkö vastaukseksi :)
Pelkästään ompelijalle? Hih ja huh!
-
^ Tällä minäkin lohduttaudun.
^^ Se menee yllättävän nopeasti kun mikään hyllyirtotakki ei istu ja housuissakin täytyy mekein aina tehdä muokkauksia.
-
Hauskinta on ollut seurata nimerkkien (=ehkä ihmistenkin niiden takana) muutosta. Moni alkuun epävarma henkilö muuttunut aika itsevarmaksi neuvonantajaksi uusien tulokkaiden suuntaan. Viimeisen puolen vuoden aikana foorumilla tapahtunut ainakin minun silmissä roima kehitys pukeutumisen suhteen. Nykyään nähtävissä todella hienoja settejä usealla kirjoittelijalla ja ehkä se on osaltaan vaikuttanut siihen että kauemmin tällä foorumilla olleet ovat selkeästi vähentäneet kuvien lähettelyä. Tietysti olisi kiva nähdä myös tämän vanhan kaartin pukeutumista, joka toisi substanssia kommenteille joita he postailevat. Tämä lähinnä uusia ajatellen, jotka eivät ole nähneet monen vanhan nimerkin omaa pukeutumista kertaakaan.
-
Foorumi on tuhonnut talouteni parin viime vuoden ajalta... Onneksi lähes kaikki hankintani ovat varsin pitkäikäisiä, joten ehkä jotain valoa tunnelin päässä on nähtävissä.
Allekirjoitan tämän myös. Kiva löytää vaatekaapista kivoja yksittäisiä vaatekappaleita, joita yhdistelemällä saa kivoja kokonaisuuksia. Kivaa!
-
Mukava vaihtaa ajatuksia, saada vinkkejä ja neuvoja. Pukeutumiseeni on tullut tarkkuutta ja moni turha ostos on jäänyt tekemättä. On ollut hienoa löytää verkkokauppojen ihmellinen maailma. Yleensäkin ostoksia ajatellen katson ensin täältä mitä kyseisestä tuotteesta on kirjoitettu. Kääntöpuolena on taas se, ettei esim. tavallisessa kenkäkaupassa voi enää asioida, ja aina on kuitenkin joku vaate tai asuste mikä tekisi mieli hankkia. ( tilasin juuri ensimmäiset Loaket alevinkin perusteella )
-
Tämän palstan lukeminen on antanut paljon hyviä neuvoja mutta toisaalta myös sementoinut monia näkemyksiäni. Tiettyjen kirjoittajien asenne ja maku saa entistä vahvemmin linnoittautumaan omaan nurkkaansa, mahdollisimman kauas heistä. Eikä siis mitenkään pahalla ole tarkoitus tätä sanoa.
-
Tiettyjen kirjoittajien asenne ja maku saa entistä vahvemmin linnoittautumaan omaan nurkkaansa, mahdollisimman kauas heistä. Eikä siis mitenkään pahalla ole tarkoitus tätä sanoa.
Tämä on enemmän kuin suotavaa. Tylsäähän se olisi jos kaikki näyttäisi samalta. Aika moni alkaa viemään omaa juttuaan kohti keikarin ns. "konsensusta" josta onneksi alkavat erkanemaan kun hiukan saavat kokemusta ja alkavat soveltamaan omia mieltymyksiä pukeutumisessa.
-
Itse olen palstaa lueskellut vasta puolitoista kuukautta, mutta muutos on havaittavissa. Oma tyyli on saanut rohkeutta, ja olen löytänyt parempien kenkien maailmaan. Samoin olen alkanut kiinnittää huomiota myös kanssaihmisten vaatteisiin. Taloutta ei ole tuhonnut, se oli opiskelijabudjetin vuoksi jo entuudestaan kuralla. Se heikentää tyyliä, kun valikoimassa on yhä ykköspukuna Dressmannin musta puku, mutta taloudelliset realiteetit eivät salli laadukkaampien ostamista. Kauluspaidatkin tuppaavat olemaan samaa merkkiä, joskin paria Charles Tyrwhittiä odottelen.
Hyvä esimerkki silmien avautumisesta tyylille tuli koettua eilen, kun jääkiekko-ottelussa näin herrasmiehen, joka tunnusti väriä vihreällä neuleella, valkoisella kauluspaidalla ja mustalla solmukkeella. Tämä oli oiva osoitus, että herrasmieskin voi pukeutumisellaan ilmaista suosikkijoukkueensa tinkimättä tyylistä. Ehkä joskus itsekin hankin sinisen neuleen ja oranssin solmion. Aiemmin en olisi kiinnittänyt mitään huomiota.
-
Sai ainakin henkkoht taloutensa horjutettua hetkellisesti, kun piti tuo pukimo rykäistä pystyyn tyhjästä.
Tulee katsottua vastaantulevia ihmisiä eri tavalla. Pukeudun täysin eri tavalla itse. Kaapit ja räkit kotona notkuu laatuvaatteita, jotka oli mukamas pakko ostaa vaikkei ollut edes omaa kokoa.
-
Se heikentää tyyliä, kun valikoimassa on yhä ykköspukuna Dressmannin musta puku, mutta taloudelliset realiteetit eivät salli laadukkaampien ostamista. Kauluspaidatkin tuppaavat olemaan samaa merkkiä, joskin paria Charles Tyrwhittiä odottelen.
Ei, ei , ei. Välitön reality check. Dressmanilla on hyvääkin valikoimassa. Eikös täälläkin ollut keskustelua heidän neuleistaan ja niiden ihan hyvästä laadusta. Näin muistelen. Jos koot istuvat, ovat Dressmanin laadukkaimmat 2-ply Egyptian cotton paidat ihan hyvää laatua. Niitä löytyy muutama omasta kaapista ja ei ole mitään valitettavaa laadusta. 4 vuotta ollut käytössä myös harmaat suorat housut; ei valitettavaa.
Toki siellä on laadullisesti surkeatakin tavaraa, kuten jotkut puvut, mutta on paljon hyvää. Juuri myin Choirille itselläni usean vuoden käytössä olleen irtotakin. Erittäin hyvää laadullisesti.
Jos joku sanoo, että DM on pelkkää paskaa, niin silloin soittaa vain suuta ja pitää hälinää ilman mitään sisältöä. DM:ssä täytyy osata ostaa oikeita tuotteita, mutta kun osaa, saa toimivaa rättiä edulliseen hintaan.
-
Minulle foorumi on toiminut loistavana tietolähteenä ja se on auttanut välttämään erityisen huonoja ratkaisuja. Välillä touhu on mennyt omaltakin osalta ylihifistelyn puolelle, mutta keskimäärin teen nyt parempia ratkaisuja kuin ennen. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että uskallan tilata netitse tuotteita, tämä ei olisi mahdollista jos en tietäisi omaa kokoani tarkasti - kiitos foorumin olen tajunnut mitata itseni. Suhtaudun myös käytettyihin vaatteisiin ja tavaroihin uudella tavalla, vaikka en varsinaisesti secondhandia himoitsekkaan. Vaikka ostoksia tulee tehtyä kokoajan vain enemmän, niin toisaalta ostan kokoajan sellaista tavaraa, joka ei tyylilliseti kovin paljoa vanhene ja joka on toisaalta monikäyttöistä.
Hyvä esimerkki silmien avautumisesta tyylille tuli koettua eilen, kun jääkiekko-ottelussa näin herrasmiehen, joka tunnusti väriä vihreällä neuleella, valkoisella kauluspaidalla ja mustalla solmukkeella. Tämä oli oiva osoitus, että herrasmieskin voi pukeutumisellaan ilmaista suosikkijoukkueensa tinkimättä tyylistä. Ehkä joskus itsekin hankin sinisen neuleen ja oranssin solmion. Aiemmin en olisi kiinnittänyt mitään huomiota.
Hmm, eräs nyttemmin konkurssiin haettu kenkätehtailija heilui Hakametsässä taanoin oransseissa lakerikengissä. Ehkä siitä ei kannata aloittaa, muta Swimmsin oranssit kalossit sininen neule ja oranssi solmio voisivat olla jo kompo jolla pääsee tosiaan alkuun :)
-
Tiettyjen kirjoittajien asenne ja maku saa entistä vahvemmin linnoittautumaan omaan nurkkaansa, mahdollisimman kauas heistä. Eikä siis mitenkään pahalla ole tarkoitus tätä sanoa.
Word Up.
Kuulumme satavarmasti eri leiriin (ainakin mitä kauluspaitoihin tulee, muistaakseni), mutta väittämästäsi olen aivan samaa mieltä.
-
Mukava vaihtaa ajatuksia, saada vinkkejä ja neuvoja. Pukeutumiseeni on tullut tarkkuutta ja moni turha ostos on jäänyt tekemättä. On ollut hienoa löytää verkkokauppojen ihmellinen maailma. Yleensäkin ostoksia ajatellen katson ensin täältä mitä kyseisestä tuotteesta on kirjoitettu. Kääntöpuolena on taas se, ettei esim. tavallisessa kenkäkaupassa voi enää asioida, ja aina on kuitenkin joku vaate tai asuste mikä tekisi mieli hankkia. ( tilasin juuri ensimmäiset Loaket alevinkin perusteella )
Aika lailla samoilla linjoilla mennään. Foorumin ansiosta olen oppinut välttämään turhia heräteostoksia ja etenkin suurimpia muotipelleilyjä. Tosin nyt on entistä vaikeampaa löytää istuvia vaatteita tai kunnollisia kenkiä kotimaisista liikkeistä, vaikka vaatekaapistani tuntuu puuttuvan yhä enemmän näitä herrasmiehen "välttämättömyyksiä".
-
Tosin nyt on entistä vaikeampaa löytää istuvia vaatteita tai kunnollisia kenkiä kotimaisista liikkeistä, vaikka vaatekaapistani tuntuu puuttuvan yhä enemmän näitä herrasmiehen "välttämättömyyksiä".
Kohtauksen iskiessä on syytä olla tovi oikeassa maailmassa eikä Keikarin maailmankaikkeudessa.
-
^ Hahhaa, olet oikeassa. Onneksi minut palautetaan aina tiukasti todellisuuteen, kun meinaan lähteä keulimaan.
-
Aika monet näistä aikaisemmin mainituista allekirjoitan. Tuo kenkä homma on ehkä pahin! Oma kaappi kaipaa vielä paljon uutta ja sitä rakennetaan hiljalleen ajatuksen kanssa. Vaikka se näin äkkiseltään voi viedä muutaman satasen enemmän, niin uskon lopputuloksen olevan ehkä jopa halvempi kuin äärettömän muotipaskan kerääminen kaappiin ;)
-
Eettisessä maailmankatsomuksessani vaatteilla koreilu on turhamaisuutta. Olen turhamainen. Jumala minua armahtakoon.
-
Eettisessä maailmankatsomuksessani vaatteilla koreilu on turhamaisuutta. Olen turhamainen. Jumala minua armahtakoon.
Tuo on mietityttänyt minuakin. Olen selittänyt tämän asian itselleni niin, että kiinnostus vaatteisiin ei sinällään eroa kiinnostuksesta johonkin muuhun harrastukseen. Kauniista ja laadukkaista vaatteista voin iloita ja olla niistä kiitollinen, kun muistan, että ne eivät ole elämässäni Todella Tärkeitä Asioita ja Arvoja.
Dressmannista: kondalta ostamani Dressmannin irtotakki yllätti myöteisesti. En ole ennen tavannut siitä putiikista ostettua takkia, jossa olisivat toimivat hihansuunapit.
-
Olen sen verran kyyninen p---a että haistatan piut paut kaiken maailman katsomuksille, ismeille ja äsmeille - näin ollen voin olla justiinsa niin turhamainen kuin huvittaa. Toisin sanoen, otan nämä rättihommat ihan harrastuksena ja kiinnostuksen kohteena, siinä missä jalkapallon seuraamisen (nykyään en voi pelata kun polvi ei kestä), kalastuksen, ruuanlaiton, musiikin / levyt ja yleisen häiläämisen. Jos jonkun mielestä on turhamaista että kiinnitän kohtuuttomasti huomiota omien paitojen collar rolliin tee äm äs niin olkoon.
Mitä tulee Keikarin vaikuttavuuteen - olen ollut vaatekiinnostunut jo ennen kuin olen tiennyt ilmiön nimeltä Internet olemassaolosta. Eli foorumi ei ole sanottavasti muuttanut pukeutumistani / perusasennoitumistani pukeutumiseen - tai no - maailmaan yli päänsä, mutta hyvää ajanvietettä, hyviä väittelyitä, hauskaa rähinää, tietoa niistä vaatemaailman osa-alueista jotka eivät itselle ole kolahtaneet tai joista en ole ehtinyt ottaa selvää ja toki kaiken maailman säätämistä tämä foorumi on itselleni tuonut - ja nämä kaikki siis positiivisessa mielessä. Lisäksi olen (foorumi)kirjeenvaihdossa tai ihan oikeassa elämässä tutustunut muutamaan varsin hyvään tyyppiin, joita en välttämättä olisi kohdannut muutoin. U Know Who You Are.
Joo nyt jatkan jatsin kuuntelua.
Dolphy on kings.
-
Kiva kun täällä on erilaisia, mutta silti hyviä tyyppejä! Keikari kolahtaa henkilöstä riippuen hieman eri paikkaan. Mutta se näyttää vaikuttavan!
- Keikarin nimi on kyllä ollut hieman vaikeata selittää, keikari-sanalla kun on negatiivinen merkitys. Siksipä en haluaisi leimautua keikariksi.
-
^Totta.
-
Muistaakseni Ville on perustellut nimivalinnan sillä, että sana keikari jää helposti kielen päälle ja mieleen; tai jotain siihen suuntaan.
Onhan keikari sanana toki negatiivinen, mutta mielestäni ihan hauska nimike foorumin jäsenelle vrt. muro.
-
Se heikentää tyyliä, kun valikoimassa on yhä ykköspukuna Dressmannin musta puku, mutta taloudelliset realiteetit eivät salli laadukkaampien ostamista. Kauluspaidatkin tuppaavat olemaan samaa merkkiä, joskin paria Charles Tyrwhittiä odottelen.
Ei, ei , ei. Välitön reality check. Dressmanilla on hyvääkin valikoimassa. Eikös täälläkin ollut keskustelua heidän neuleistaan ja niiden ihan hyvästä laadusta. Näin muistelen. Jos koot istuvat, ovat Dressmanin laadukkaimmat 2-ply Egyptian cotton paidat ihan hyvää laatua. Niitä löytyy muutama omasta kaapista ja ei ole mitään valitettavaa laadusta. 4 vuotta ollut käytössä myös harmaat suorat housut; ei valitettavaa.
Toki siellä on laadullisesti surkeatakin tavaraa, kuten jotkut puvut, mutta on paljon hyvää. Juuri myin Choirille itselläni usean vuoden käytössä olleen irtotakin. Erittäin hyvää laadullisesti.
Jos joku sanoo, että DM on pelkkää paskaa, niin silloin soittaa vain suuta ja pitää hälinää ilman mitään sisältöä. DM:ssä täytyy osata ostaa oikeita tuotteita, mutta kun osaa, saa toimivaa rättiä edulliseen hintaan.
Dressmannin pukuni ovat siis näitä 99-pukuja, ykköspuku tosin on valittu istuvuuden mukaan.
Egyptin kauluspaidat ovat kyllä laadukkaita, oma em. paitani on ollut suosikkikauluspaitani jo useamman vuoden. Näyttää ja tuntuu edelleen todella hyvältä.
Toisaalta, vaatekaappini sisältö on muutenkin hyvin budjettihenkisesti koottu. Keskustelimme siskoni kanssa aiheesta jouluna, ja hänen piponsa oli kalliimpi kuin koko vaatekertani, johon kuuluivat suorat housut, olkaimet, kauluspaita ja pikkutakki.
Hyvä esimerkki silmien avautumisesta tyylille tuli koettua eilen, kun jääkiekko-ottelussa näin herrasmiehen, joka tunnusti väriä vihreällä neuleella, valkoisella kauluspaidalla ja mustalla solmukkeella. Tämä oli oiva osoitus, että herrasmieskin voi pukeutumisellaan ilmaista suosikkijoukkueensa tinkimättä tyylistä. Ehkä joskus itsekin hankin sinisen neuleen ja oranssin solmion. Aiemmin en olisi kiinnittänyt mitään huomiota.
Hmm, eräs nyttemmin konkurssiin haettu kenkätehtailija heilui Hakametsässä taanoin oransseissa lakerikengissä. Ehkä siitä ei kannata aloittaa, muta Swimmsin oranssit kalossit sininen neule ja oranssi solmio voisivat olla jo kompo jolla pääsee tosiaan alkuun :)
Ehkä sitten kun välimatka Hakametsään on lähempänä sitä vuosien 2004-2008 ollutta 500m kuin nykyistä 700km.
Tosin uskon, että sininen neule tulee hankittua hyvinkin pian. Oranssi solmio olisi mahdollisesti myös hankinnassa, molemmat muista syistä. Mustat kalossini saavat kyllä kelvata toistaiseksi. Ehkä sitten valmistuttuani...
-
Iloni huomata teksteilläni olleen suotuinen vaikutus. Aloittaessani vuonna 2008 työsarkaa oli valtavasti - ja aikaa Keikari.comin parissa on mennyt samaten valtavasti. Kun suurin osa klassisen miesten tyylin - toisin sanoen enemmän tai vähemmän räätälöityjen vaatteiden - tietämyksestä on liki kadonnut, on ollut yhä vaikeampaa siivilöidä teoksista ja verkkokeskusteluista jonkinlaisia vakiintuneita totuuksia käsitteen hienouksista. Kaiken muun lisäksi Suomesta on puuttunut kriittinen miesten tyylijournalismi kokonaan, enkä laske Lajinsa Paras -palstaa monine ylistys- ja markkinointityylisine sutauksineen lainkaan oleelliseksi. Aivan saan mieleeni Fingerporin stripin, jossa muuan itävaltalainen narsisti toteaa "Tähän on tultu." Hyvin alas on tultu Suomessa ja paljon on yhä vaivaa nähtävä. Muistaakseni eilen puoli yhdeksän pääuutisissakin todettiin, ettei miesten vaatehtimoja ole suurimpien kaupunkien ulkopuolella juuri lainkaan. Turussa on tänä päivänä yksi enemmän, mutta useampia kaivataan. Koen silti mielestäni saavuttaneeni tavoitteen, jonka asetin itselleni ensimmäisessä tekstissä:
"Tämä blogi ei ole muotiin liittyvä.
Muoti on häilyvää, epämääräistä, jatkuvasti liikkuvaa ja monasti silkkaa moskaa. Helpoin tapa välttyä yksilölliseltä tyyliltä on seurata muotia, ostaa samaa mitä ystävilläkin on, vaihtaa garderobiaan useamman kerran vuodessa. Hyvä ystäväni Oscar Wilde totesi: “Muoti on niin sietämätön rumuuden muoto, että meidän täytyy vaihtaa se puolen vuoden välein.” Suomalainen mies elää alemuuden tilassa. Hän kulkee lenkkitossuissa, farkuissa, verkkareissa ja huonosti istuvissa vaatteissa. Hän laittaa rahansa elektroniikkaan, autoon ja viihteeseen. Hän tarpoo ainoan elämänsä halki viikon parta päristen, hiukset kampaamatta ja vittuperkele suusta roikkuen.
Tämä blogi, joka on omistettu klassiselle miesten tyylille, pyrkii tuomaan muutoksen. Aion esitellä suomalaisia laatukauppoja, oikeita vaateyhdistelmiä, kertoa miten vaatteet ovat muuttuneet ja muovautuneet vuosien saatossa ja selventää miten tärkeisiin tilaisuuksiin pukeudutaan – ilmaiseksi. Haluan koota kaiken olennaisen yhden blogin alaisuuteen. Tavoite on kova, mutta niin on intohimokin. ”Tyylikäs, huoliteltu, komea mies on taatusti homo.” Tämä stereotypia tulee murskata. Jokainen Italian suurkaupungeissa käynyt ei ole voinut olla huomaamatta kuinka tärkeää komeus on maan miehille. La dolce vita voi toteutua myös Suomessa, eikä se vaadi julmetonta rahatukkua. Käytetty vaatekaan ei ole häpeä.
On uuden tuulen aika."
Keikari-nimen todella valitsin vain siksi, että se on sanastossa melko harvinainen, toimii kielen päällä mukavasti ja jää mieleen helposti. Keikarointi - eli pukeutuminen huomiota herättävästi - ei koskaan ole vedonnut minuun, pikemminkin Beau Brummellin noin kolme vuosisataa sitten asettamat määreet: istuvuus, pelkistetty ulkoasu, siisteys ja tilanteen mukainen pukeutuminen. Käytännön tasolla Suomessa pärjää miltei kaikissa tilanteissa niinkin kevyesti kuin suorat housut, pukukengät, kauluspaita ja istuva neule. Hienouksia ja erikoisuuksia on silti niin paljon, ettei pelkkien perusteiden jauhaminen suinkaan tyydytä. Pukeutuminen on paitsi pakollista, myös erittäin luovaa ja persoonallista. Vain hän, joka ei lainkaan mieti tyyliään, voi mennä vikaan.
-
Ivymanin kanssa aika pitkälti samoilla linjoilla. Itselläni kiinnostus pukeutumiseen heräsi jo ennen kuin aloin netin vaatefoorumeja tsekkailemaan, joskin totuuden nimissä myönnettäköön että tuolloin tyylini oli kaikilla tavoilla jäätävää. Sellaista pikkuaikuista GQ-settiä vailla kuitenkaan selvää visiota kuinka kuuluisi pukeutua tai että minkälaiset jutut sopivat yhteen. Suurimman muutoksen aikoinaan aiheutti styleforumiin ja superfutureen tutustuminen joskus 2008 (?). Tuolloin tuli oikeasti tutustuttua pintaa syvemmältä juttuihin joihin oli ehkä GQ:n ja Esquiren kautta saanut jotain käsitystä. Classic american stylet ja vastaavat.
Keikarin vaikutus pukeutumiseeni on ollut minimaalinen, sillä klassisen pukeutumisen ajanjaksoni ajoittui aikaan ennen foorumiin tutustumista. Inspiraation puolesta tumblr ja #menswear tarjoavat parhaillaan eniten matskua ja aika harvoin täällä tulee vastaan juttuja joita voisi omaan pukeutumiseen poimia. On kuitenkin kiva jauhaa välillä rättijutuista ihan suomeksikin (varsinkaan kun enää ei jaksa sf:llä keskustella) ja täten keikaria tulee (varsinkin duunissa) selailtua vähän liikaakin.
Muutenkin voinen foorumin suhteen lainata sanasta sanaan ivyä "mutta hyvää ajanvietettä, hyviä väittelyitä, hauskaa rähinää, tietoa niistä vaatemaailman osa-alueista jotka eivät itselle ole kolahtaneet tai joista en ole ehtinyt ottaa selvää ja toki kaiken maailman säätämistä tämä foorumi on itselleni tuonut - ja nämä kaikki siis positiivisessa mielessä. Lisäksi olen (foorumi)kirjeenvaihdossa tai ihan oikeassa elämässä tutustunut muutamaan varsin hyvään tyyppiin, joita en välttämättä olisi kohdannut muutoin. U Know Who You Are."
-
"You can lead a horse to water, but you can't make it drink"
Tuskinpä tälle lähteelle eksyy ketään sellaista joka ei olisi aiheesta jo etukäteen kohtuullisen kiinnostunut. Itselleni tämä on ollut hyvä vesipaikka ammentaa uutta tietämystä ja uusia näkemyksiä mutta olen kumminkin kulkenut pidemmän ajan tätä polua joka minut tänne toi. Keikarin foorumi ja blogi ovat vaikuttaneet pukeutumiseeni vahvasti, voisi sanoa että täältä olen löytänyt semmoisia juttuja joita olen pitkän aikaa ollut vailla mutta en ole osannut etsiä.
-
Komppia ivylle ja pastalle. Itselläni kiinnostus pukeutumiseen alkoi musiikki- alakulttuurijutuista 2000-luvun taitteessa. Kauluspaitoja ja neuleita on siis pidetty päällä jo tovi, samoin laatuun ja yksityiskohtiin liittyvä kiinnostus on jo vanhempaa perua. Keikari on myös omalla kohdallani vahvistanut käsitystäni siitä, miltä en halua näyttää (pahin muotiblogimeininki, silinterieksentrismi jne.).
Toisaalta Keikarin ansioksi voin kyllä suoraan myöntää entistäkin suuremman pilkunviilaamisen vaateasioissa. Myös kiinnostus formaalia/klassista pukeutumista kohtaan on kasvanut (en ole oikein pukumiehiä). Foorumin lukeminen on lisäksi laajentanut yleistä tietoutta vaatteista ja mm. verkkokaupoista. Hieman ohi omien intressieni menevät keskustelut ovat usein mukavaa luettavaa, vaikka tietyt konvetiot saavatkin heikkohermoisen aina välillä (itsekseen) hiiltymään.
-
Pukeutuminen on vain osa kokonaisuutta ja heijastaa muita arvojani sekä mielenkiinnon kohteita. Pidän vaateintohimoilua sellaisenaan hiukan sieluttomana. Ihmisten kiinnostus laajemmin eri ilmiöihin kuten ruoka, urheilu, kirjallisuus, musiikki, arkkitehtuuri, metsän hoito, historia, jne. luovat substanssin kaikelle tekemiselle. Jos joku kysyy minulta miksi pukeudun juuri näin kuin pukeudun, voin tehdä vastakysymyksen miksi en. Piittaamattomuus pukeutumista kohtaan on vain piittaamattomuutta, ei mitään sen hienompaa. Toisaalta suunnitelmallinen ja harkittu pukeutuminen on vain pieni osa elämää. Jos tykkään laittaa ruokaa pieteetillä, etsien pienimpiäkin nyansseja, miksen viestisi tätä ajatusmaailmaa myös pukeutumisella. Itselleni harkitusti rikottu harmonia elämässä on se ohjenuora jota pitkin koitan kulkea. Tällä hetkellä tutustun mm. moderniin huonekalumuotoiluun, lasitaiteeseen, ruokaan, viiniin, musiikkiin, kelloihin, vaatetukseen sekä Katalaanilaiseen taiteeseen. Ei vaateet näyttele tässä kuin pientä roolia mutta ei se ole myöskään yhtään muita merkityksettömämpi aihealue.
Foorumin intohimoisimpaan porukkaan nähden vaatteet ovat minulla hankinnan suhteen hiukan alemmalla prioriteetillä. Esimerkiksi jos joutuisin valitsemaan kenkäkokoelman ja taidelasikokoelman väliltä, niin kyllä pennoseni valuisivat tuonne lasikippoon. Toisaalta vaikka olen viimeaikoina innostunut kelloista, niin en usko että tulen niitä hankkimaan yhtä montaa kuin kenkiä. Silti luen huomattavasti enemmän kelloista, kuin kengistä.
-
Tällä hetkellä tutustun mm. moderniin huonekalumuotoiluun, lasitaiteeseen, ruokaan, viiniin, musiikkiin, kelloihin, vaatetukseen sekä Katalaanilaiseen taiteeseen.
Tarkoittanet siis Kataloniaa, Espanjan koillisosaa, jossa sijaitsee Barcelona. Taidat olla Espanjan harrastaja? Lennän maaliskuussa Barcelonaan - toivottavasti ehdin katsella kaupunkia - sieltä kuljetus autolla Igualadaan, jossa soitan urkukonsertin. Millaista on espanjalaisten miesten pukeutuminen?
-
Muista että puhut Kataloniasta etkä Espanjasta kun olet siellä ;) En voi sanoa olevani paras asiantuntija Barcelonan suhteen vaikka siellä silloin tällöin käyn. Käy ihmeessä tutustumassa ainakin Miron säätiöön ja Gaudin luomuksiin. Mielestäni näistä saa paljon irti paikallisesta ajatusmaailmasta. Sitten jos viellä harrastuneisuus riittää niin vähemmän tunnetun Tapieksen säätiö ehdoton käyntikohde =hänen taide lähinnä sydäntäni. Sitten asiaan: Barcelona on melkoinen sulatusuuni joten ohjenuoraa vaatetuksen suhteen vaikea antaa. Uskoisin että pärjäät hyvin foorumin keskusteluiden perusteella. Toki peri englantilainen herrasmiestyyli on niillä seuduilla aika vieras mutta siitä aste kevyemmällä ja rennommalla tyylillä hyvin menee. Itse pukeudun yleensä päivällä pellavaan ja iltaisin harmaa puku jollain pienellä tvistillä.