Keikarin foorumi

Parin viikon päästä on reissu Turkuun, ja koska en tunne kaupunkia juuri yhtään, kyselisin vinkkejä mielenkiintoisista vaatekaupoista/kirppareista, ajanviettopaikoista ja ravintoloista, joissa kannattaa pistäytyä. Jos on hyvä sää, kaupungilla tulee varmaan vietettyä enemmänkin aikaa, lähinnä päiväsaikaan.

Jos arvostat erinomaisen laadukasta kahvia, on CafeArt ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Suomen parasta kahvia, sekä subjektiivisesti että objektiivisesti tarkastellen. Tämä on asia, josta en voi erehtyä.

Jos et (vielä) arvosta laatuisaa kahvia tärkeänä osana kaunista elämää, kannattaa CafeArtissa käyminen kuitenkin. Pääset kokemaan sen, mitä kahvi voi olla ja mitä sen pitäisi olla.

Ei vitsit. Minun haaveammattini oli joskus pappin virka. Nyt sitten kuitenkin luen kauppiksen pääsykokeisiin. Tästä viestistä tuli vähän haikea olo. Olisiko sittenkin pitänyt seurata lapsuuden haavetta ja valita teologian opinnot.

Jaa-as. En tiedä, josko kristityt vaativat näin suurta kutsumusta, mutta tarina on hyvä, joka tapauksessa:

A hermit was meditating by a river when a young man interrupted him. "Master, I wish to become your disciple," said the man. "Why?" replied the hermit. The young man thought for a moment. "Because I want to find God."

The master jumped up, grabbed him by the scruff of his neck, dragged him into the river, and plunged his head under water. After holding him there for a minute, with him kicking and struggling to free himself, the master finally pulled him up out of the river. The young man coughed up water and gasped to get his breath. When he eventually quieted down, the master spoke. "Tell me, what did you want most of all when you were under water."

"Air!" answered the man.

"Very well," said the master. "Go home and come back to me when you want God as much as you just wanted air."

Olin tässä taannoin valintamyymälässä. Suunnittelin sieltä kalaa ostavani, koskapa torimyyjät olivat jo siltä päivältä kaikonneet sinne, minne torimyyjät salaperäisesti kaikkoavat. Takaviistosta vasemmalta lähestyi mieshenkilö, taputti olkapäälle ja sanoi "Osmo Soininvaarahan se siinä!" Käännyin ympäri, jolloin mies nolostuneena tokaisee, " No luulin, kun sinulla on tuollainen lakki ja hanskatkin." Suunnittelin ensialkuun kolauttavani miesparkaa jollakin painavalla, esim. maapallolla.

Käyttääkö Osmo Soininvaara ruskeaaa kipparinlakkia ja nahkahanskoja? Mitä tämä kertoo minun pukeutumiseni tasosta? Entäpä ulkonäöstäni? Jotenkin olisin salaa toivonut, että mies olisi sanonut,"Wau, en tiennytkään Corto Maltesen olevan elossa!"

Käytännön pilat ja jekkuilu pitää mielen virkeänä. Mikäs sen hauskempaa, kuin liimata opettajan opetussuunnitelman sivut yhteen, tai aiheuttaa yleistä pahennusta välitunneilla. Jekku päivässä pitää mielen virkeänä.

Mikään ei todellakaan ole sen hilpeämpää, kuin kunnollinen ja huolella suunniteltu käytännöllinen pila. Jos joku liimaa opetussuunnitelman tai HOJKS:n sivut yhteen, nauran makeasti kyseisen keppostelijan hikoillessa ehtojen parissa kesällä. Tosin joudun kyllä itsekin tekemään hiukan töitä asian eteen (tentti ja kuulustelut ym.), mutta mitäpä sitä ei tekisi kunnon naurut saadakseen. Sikarin savua puhallan kuulusteltavan silmille ja esitän salaviisaita ja ylettömän kavalia kysymyksiä.

Manhattan-kirpputorilta löysin Kalevan vihreän Loden-takin. 19 euroa. Pasteerailin se päällä Cafeartiin kaikkinaista maallista hyvää nautitsemaan. Hetken käpistelin myös moniaita myynnissä olleita kävelykeppejä, mutta jätin toistaiseksi ostamatta. Onko kävelykeppi tässä postmodernissa ajassa eksistoivalle mahdoton valinta?

Sontsa on tietysti huomaamaton. Mutta maaseudulla vastaus on shirasaya.