Keikarin foorumi

Foorumi on nykyään hiljainen, joten herätellään pienellä kysymyksellä. Kysymystä edeltää alustus.

Alustus:

Ryhdyin etsimään kummipojalleni sopivaa ylioppilaslahjaa, ja huomasin ebayssä useita myyjiä, jotka tuntuivat varsin uskottavllta ”buy the seller” -hengessä, ja päädyin ostamaan lahjaksi E. Marinella -solmion (edullisen, ymmärtääkseni old stock tms.) alkuperäisessä boksissaan. Solmio saapuikin tänään, ja muutaman Marinella-solmion jo itsekin omistamana oli kohtuullisen selkeä todentaa ostoksen autenttisuus.

Mutta siitä ei ole kyse…

…vaan siitä, että E. Marinella itse aikanaan antoi neuvoja ja ohjeita solmioiden käyttöön, ja yksi niistä oli: solmion tulee olla takkia vaaleampi, paitaa tummempi.

Olen yleisesti ottaen samaa mieltä, mutta onko näin kuitenkaan?

Mielestäni solmio voi hyvinkin olla takkia tummempi, varsinkin mitä kasuaalimpi yleisilme kyseessä.

Tummansiniset housut, vaeleanharmaa pikkutakki, vaalea/valkoinen paita ja tumma solmio? Don Draper?

Makuasioita kaikki tyynni, mutta pohdiskelen vain. Muuten olen sitä mieltä että nykyinen pukeutumiskulttuuri jopa yritysmaailman johdossa, jossa puku solmiotta on standardi, on surullinen.

Rouva kaipaisi kenkiä. Mieluinen mallikin löytyi Red Wingiltä, mutta tuon valmistus on joko tauolla tai lopetettu eikä tahdo oikein mistään löytyä. Toiveena korjattava rakenne (mieluiten varmaan GW), noin 5 cm korko, sopivasti kuviota pohjassa että kelpaa loskassa rämpiä ja chelsea-tyyppiset venykkeet sivuilla. Aiemmat muovipohjaversiot kestivät monta vuotta kovaa käyttöä, mutta nyt haettaisiin laadukkaampaa. Onko foorumiiteilla ideoita mistä kannattaisi vastaavaa hakea?

Heschungilla on naisille useita enemmän tai vähemmän tuon tapaisia malleja. Ravel-pohja on reunoskenkien pohjien mittapuulla pitävä Suomen talvessa.

Rouva kaipaisi kenkiä. Mieluinen mallikin löytyi Red Wingiltä, mutta tuon valmistus on joko tauolla tai lopetettu eikä tahdo oikein mistään löytyä. Toiveena korjattava rakenne (mieluiten varmaan GW), noin 5 cm korko, sopivasti kuviota pohjassa että kelpaa loskassa rämpiä ja chelsea-tyyppiset venykkeet sivuilla. Aiemmat muovipohjaversiot kestivät monta vuotta kovaa käyttöä, mutta nyt haettaisiin laadukkaampaa. Onko foorumiiteilla ideoita mistä kannattaisi vastaavaa hakea?

Myydyt poistettu, lisätty kengät.

Vuonna 1888 lasinpuhaltaja ja kultaseppä René Lalique perusti nimeään kantavan, edelleen toimivan yhtiön. Lalique tuli 1900-luvun taitteessa tunnetuksi taidokkaista lasiesineistään, mukaan lukien hajuvesipullot, maljakot ja auton koristeet.

1860 syntyneestä René Laliquesta tuli 1885 kultaseppä Louis Aucocin oppipoika. Samaan aikaan hän oppi korunteon tekniikoita École des Arts Décoratifs -koulussa. Vuonna 1888 Lalique suunnitteli ensimmäiset antiikista ja japanilaisuudesta inspiroituneet, kullasta taidokkaasti työstetyt korusettinsä. Hän rikkoi korunteon perinteitä sisällyttämällä koruihinsa innovatiivisia materiaaleja, jotka hän valitsi niiden tuntuman, valonläpäisyn, heijastuskyvyn ja värin perusteella, olivatpa ne arvokkaita tai ei. Hän yhdisti kultaa ja jalokiviä puolijalokiviin, helmiin, norsunluuhun ja lasiin.

René Lalique vakiinnutti maineensa vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn aikoihin. Hän voitti kilpailuja, esitteli töitään ja loi koruja tunnetuille viihdyttäjille, kuten näyttelijä Sarah Bernhardtille. Hänen halunsa “luoda jotain sellaista, mitä ei oltu koskaan ennen nähty” toi hänelle nimityksen “modernin korun keksijä”. Hän mullisti aikakauden korutyylit ja oli suosittu seurapiireissä.

Vakiinnutettuaan asemansa Lalique laajensi toimintaansa hajuvesipullojensa täytteisiin. Laliquen yhteistyö ranskalaisen parfyymintekijän François Cotyn kanssa 1900-luvun alussa mullisti hajuvesiteollisuuden: koskaan aiemmin ei tuoksupulloja ollut pidetty niin haluttavina ja keräilyarvoisina itsessään. Lalique loi upeita ja taidokkaasti muotoiltuja hajuvesipulloja, jotka eivät olleet vain käytännöllisiä säilytysastioita, vaan myös taide-esineitä. Hänen suunnittelemansa pullot olivat usein koristeellisia, lasista valmistettuja taideteoksia, jotka heijastivat ajan henkeä ja muotia.

1913 Lalique toi myyntiin parfyymin nimellä “Encrier", mustepullo, joka oli pakattu nimensä mukaisesti Laliquen Biches mustepulloon. Tämä parfyymi sai uuden elämän vuonna 2006 jolloin se toimi inspiraationa Nathalie Lorsonin suunnittelemalle Encre Noire tuoksulle.

2015 lanseerattiin Encre Noiresta rotevampi versio, Encre Noire A L'Extreme by Lalique, joka piti hankkia jo ihan tuon yllä kertomani historian vuoksi. Ja täytyy sanoa, että onhan tuoksu!

Jos tätä pitäisi jotenkin sanallisesti kuvailla, niin tältä voisi kuvitella tuoksuvan siinä parturiliikkeessä, jossa Clint Eastwood käy trimmauttamassa hiuksensa ja ajattamassa partansa. Tuoksu on kuin työntäisi päänsä paljon käyttöä nähneeseen sisältä hiillostettuun konjakkitynnyriin, johon joku on sirotellut sitrushedelmien kuoria ja muutaman ruusun terälehden. Ei mitenkään päällekäyvä tai huomiotaherättävä, mutta itsevarma. Samalla tontilla kuin Terre d'Hermès, mutta kuivempi.  Mennyt maailma tiivistettynä mustepulloon. Miesten tuoksu.