Minä en jaa Salarymanin luottamusta sen Esi M. Erkki Perusinsinöörin itsekontrolliin ja rehelliseen käytökseen. Me immeiset nyt vaan olemme sen laatuisia tekeleitä, että valvontaa on oltava, yllättävänkin paljon.
Tuota kutsutaan projektioksi eli näet omat vikasi ja puutteesi muissa ihmisissä ja uskot heidän toimivan hypoteettisissa tilanteissa kuten itse toimisit.
Tuo varmasti pitää osittain paikkansa (lienee mahdotonta välttää). Lisäksi olettamukseeni vaikuttaa yleinen elämänkokemus ja työkokemus turvallisuusalalta.
Mikäli perusjamppa kokee, että lainvastaisesta toiminnasta ei jää kiinni ja/tai seuraamukset ovat liian vähäisiä, niin siitähän mennään mistä aita on matalin.
Jos rangaistukset ovat liian lieviä niin miksikäs emme saman tien määräisi pysäköintivirheistä, pienistä ylinopeuksista, liputta matkustamisesta tai kirjastopalautuksen myöhästymisestä välittömästi paikan päällä toimeenpantavan kuolemanrangaistuksen?
En sanonut tai edes vihjannut, että rangaistusten pitäisi olla mahdollisimman kovia aina ja joka tilanteessa, mutta eiväthän ne myöskään saa olla liian lieviä. Rangaistuksen on oltava oikeassa suhteessa rikoksen vakavuuteen ja seurauksiin nähden, jotta luottamus oikeusjärjestelmän toimivuuteen säilyy ja että rangaistuksella olisi vastaisuudessa ennaltaehkäisevä vaikutus.
Ihmisiä ja yhteisöjä ohjataan tehokkaimmin sanattomilla signaaleilla. Valvontakamerat, vartijat, nollatoleranssit, säännösten kiristämiset viestittävät hyvin vahvasti: Me emme luota teihin, te olette kelvottomia kriminaaleja jotka olette tekemässä pahaa jos silmä vaan välttää. Enemmistö tuntuu Henrikin tavoin sisäistäneen tämän viestin ja toimii viestin odotusten mukaisesti. Kurilla ja väkivallan uhalla koossa pysyvät yhteisöt ovat hauraita, passiivisia ja lyhtyikäisiä, luottamukseen perustuvat vastaavasti vahvoja, aktiivisia ja pitkäikäisiä
Olet oikeassa, valvonta ja kontrolli ahdistavat, mikäli niitä on liikaa ja väärin kohdistettuna. Minusta meillä on kuitenkin täällä Suomessa hyvin maltillisesti molempia. Lisäksi lainsäädäntö ja -tulkinta ovat meillä verraten hyvin perusoikeuslähtöisiä. Yksilön oikeuksiin puututaan erittäin maltillisesti ja mahdollisimman niukasti.
Lisäksi uskallan väittää yleisen mielipiteen olevan hyvin vahvasti valvonnan ja rangaistusten kiristämisen puolesta, näin hyvin karkeasti yleistäen (ei välttämättä pysäköinninvalvontaa koskien, vaan yleisesti ottaen). Aika harvoin olen kuullut kansalaisten valittavan, että heille tulee vallan rikollinen olo kun poliisiauto ajaa ohi, tai että jonkun alkaisi tehdä mieli varastaa kaupasta, kun siellä on valvontakameroita ja aulassakin seisoo vartija. Nämä nyt olivat tarkoituksella överiksi vedettyjä esimerkkejä, mutta vähän jäin vielä pitkäksi venynyt kirjastonlaina -> kuolemanrangaistus -tasosta.
Jos ihmisiä kohtelee kuin pieniä lapsia, he alkavat käyttäytyä kuin pienet lapset. Jos ihmisiä kohtelee kuin rikollisia, he alkavat käyttäytyä kuin rikolliset. Jos ihmisiä kohtelee kuin vastuullisia aikuisia, he alkavat käyttäytyä kuin vastuulliset aikuiset. Näin yksinkertaista se on.
Juuri näin, täysin totta. Lisäisin vielä, että vastuullisen aikuisen kuuluu myös ymmärtää, että lakeja rikkovan vähemmistön haittavaikutusten vähentämiseksi lakeja on valvottava. Kohtuudella ja oikein toteutettuna kontrolli ei ole automaattisesti kyttäämistä, eikä varsinkaan epäluottamuslause. Mikä hulluinta, jotkut tässä meidän aivopestyssä lammaslaumassamme jopa kokevat valvonnan, vaikkapa poliisin näkymisen katukuvassa lisäävän heidän turvallisuuttaan! Onko hullumpaa kuultu?