1
Kaunis elämä / Vs: Hajuvedet
« : 04.06.10 - klo:02:10 »
Lontoosta lähti mukaan Tom Fordin Italian Cypress sekä Tuscan Leather. Täydellistä.
Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Olisikohan hullua ajatella Rooman reissua elokuun loppupuoliskolla, luulisi suurimman turistirysän olevan takana ja ilmakin ehkä siedettävämpi :). Katselin Google Mapsista että Roomasta ~25-30km länteen on pitkä pätkä rantaviivaa jossa on hiekkarantaa, onko kelvollista seutua nauttia auringosta vai pitääkö lähteä pidemmälle? Luin paikasta nimeltä Sperlonga joka on n. tunnin päässä Roomasta, jota ainakin hiekkarantana kehuttiin.
Itse en kyllä rantalomaa varten Roomaan olisi lähdössä, mutta hyvä huomioida kaikki mahdollisuudet mitä lähistöltä löytyy :).
Minusta on ihan mielenkiintoista, että vaatetuksessa Englanti ja Italia ovat kovassa maineessa, mutta vastaavasti kummankin maan autoteollisuuden insinööritaidoissa on hieman parantamisen varaa. Onkohan tästä pääteltävä, että pätevä insinööri ei pukeudu hyvin?
Ruokavaliollakaan asiaa ei pysty selittämään koska Italian ja Englanti ovat kulinaristisella kartalla toistensa ääripäissä. Sitten on vielä erikseen Ranska, jossa kuvitellaan, että tekevät hyvää ruokaa ja hyviä autoja, vaatetuksesta on hankalampi sanoa.
^Mitä shoppailtavaa Ullanlinnassa on? En ole juuri käynyt siellä, muutettuani pois, vuosikausiin.
Juuri tuosta syystä ( sekä toki siitä että se on "väärällä puolella Pitkää-siltaa" ) en pidä Kalliosta, vaan suosin esim. Katajanokkaa, Ullanlinnaa ja Eiraa.
Pitkänsillan toisella puolelta löytyy Punavuori. Sitä ja Kalliota monet pitävät ainoina suomalaisina alueina, joissa on Oikeaa Kaupunkielämää. Bulevardin eteläpuoli on Rööperiä lukuunottamatta varsin uneliasta ja lähikauppojen vähyys ärsyttää (Stokkalle on pitkä matka). Kamppi ja Töölö toimivat myös edukseen.
Minusta Kalliossa on aivan liikaa niin sanottua elämää.
Macallan on kieltämättä hyvää, suosikkini alkuperäispullotteista on 30yo Sherry Oak, mutta hinnat ovat aika tolkuttomat. Jos klassinen Speyside tyylinen on mieleen kannattaa kokeilla Glenfarclas ja GlenDronach tislaamojen tuotoksia. Laatu on samalla tasolla Macallanin kanssa ja hinnat huomattavasti kohtuullisemmat. Esim 1954 tislattu Glenfarclas irtoaa muistaakseni £300:lla, kun taas saman hintaiset Macallanit ovat vähintään nelinumroisissa hinnoissa. Pikkulinnussa Puotilassa on kelpo setti Glenfarclasia ja GlenDronachia hyllyssä. Myös Annankadun WK kunnostautuu hyvällä GlenDronach valikoimalla.