Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: sproily - 29.05.10 - klo:18:11
-
Kertokaapas mitä suositte, leveitä takinkäänteitä vai kapeita? Pysty vai lovikauluksia?
Nykyajan kaulukset ovat mielestäni aivan liian kapeita ja mitäänsanomattomia. Myöskin lovikaulukset ovat usein aika karmean näköisiä. Tosin myöskin pystykaulukset näyttävät rutkasti paremmilta kun ne ovat leveät, kuten kuvassa
(http://www.gypsywearvintage.com/site/fg30.jpg)
Kauniit lovikaulukset ovat mielestäni pyöristetyt, kas näin
(http://the30sstyle.com/cottonlinen27b.jpg)
Mitä te pidätte kauniina?
-
Yleensä kapeita.
Tweed ratsastushenkisissä takeissa hieman leveämpikin menee olkapäiden ollessa aavistuksen boksit (eversti tämän anteeksi antakoon...tilanomistajatakit ovat oma heikkouteni).
-
En pidä sen paremmin leveistä kuin kapeistakaan - vain keskitie kelpaa. Pystykauluksista en kovin paljon välitä ainakaan yksirivisissä.
-
Niin juu..
Lovikaulus aina, koska kaksirivisiä ei tässä taloudessa käytetä.
-
Miellän lovikauluksen mielekkäämmäksi irtotakeissa ja pystykaulus olisi paremminkin puvun takeissa. Kun joskus tulen teettämään kolmiosaisen puvun, niin valitsen siihen varmasti leveät pystykaululukset. (Voi kun tulisi edes pieni lottovoitto, mutta kumminkin riittävä)
-
Suosikkina pystykaulus kahden napin kiinnityksellä. Valitettavan harvinainen valmistakkien kohdalla, joten myös lovikauluksia löytyy useita. Niidenkin kohdalla suosin kapeita ja korkeita. Täydellisin valmisvaatetarjoaja niiden saralla on Italian kehnosti tunnettu Cesare Attolini, mutta yhtiön puvut ovat noin 4000 euron luokkaa. Tällä hinnalla saa jo räätäliltä mitä vain, joten jääpä CA kokeilematta. Attolinin kaulukset ovat hyvin korkeita ja melko kapeita, gorge (en vieläkään tiedä suomenkielistä vastinetta) on korkealle leikattu, napituskohta on korkea, hihat ovat hyvin kapeat ja kainalo korkealle leikattu. Kaikki tämä on silmiini upeaa. Pari esimerkkiä valmistajan pysty- ja lovikauluksista:
(http://cobblersweb.style.coocan.jp/readymade/attolini/parts/attolini_top.jpg)
(http://thedronesclub.files.wordpress.com/2009/03/cesare_attolini_8.jpg)
(http://www.mensdesignersuits.net/images/attolini-suit.jpg)
(http://www.krawattenprofi.de/autoimg/AttoliniSuitBlueKoening.jpg)
-
Itse asiassa hyvin 30-lukulaista, Ville.
Viimeisen kuvan taskuläpät on muuten aika inhottavan terävät.
-
Itse asiassa hyvin 30-lukulaista, Ville.
Viimeisen kuvan taskuläpät on muuten aika inhottavan terävät.
Todellako? Minä olin siinä luulossa, että Kultaisina vuosikymmeninä kaulukset leikattiin kuten tuossa linkittämässäsi 1. kuvassa - lyhyiksi ja leveiksi.
-
Ovat omaan silmään suht härskejä, mutta totuus on se että kauluksiin ei katse hirveästi kiinnity jos on kokonaisuus muuten kohdillaan.
Jos ovat mieleen niin menoksi vaan.
-
Ville, toki ne hieman lyhyempiä olivat mutta yleisilme on samanlainen
(http://the30sstyle.com/alternatest1fd.jpg)
(http://the30sstyle.com/holland&sherry1.jpg)
-
Ville, toki ne hieman lyhyempiä olivat mutta yleisilme on samanlainen
Melko leveitä, mutta henki on sama. Minä nyt olen tällainen vintage-henkinen huristelija.
-
PS. Toisen kuvan takin tyköistuvuus on silmiä hivelevä..
-
Mitä te pidätte kauniina?
Tätä: (http://www.the30sstyle.com/Gallery4image3.jpg)
Pidän eniten melko leveistä ja korkeista pystykauluksista. Silloin kun nämä on sisällytetty toimivaan kokonaisuuteen on näky yleensä päitä kääntävä. Tämä pätee tosin niin yllä olevaan 30-luvun tyyliseen pukuun, jossa kauluksen käänne on melko korkealla, kuin myös Villen postaamiin kuviin, joissa taite on alempana.
Joka tapauksessa asiaan liittyy kaksi pointtia: milloin leveät pystyliepeet ovat tasapainoiset ja onko syntyvä efekti toivottava?
Tasapainoinen liepeiden leveys riippuu ihmisen kasvojen ja hartioiden leveydestä. Yleisesti melko leveät liepeet kuitenkin tuntuisivat leventävän hartioita ja kaventavan päätä, mikä on minun silmääni toivottava efekti. Liika on kuitenkin liikaa. 30-luku on totisesti kultainen tässä suhteessa. Pystykaulukset itsessään ja erityisesti korkealle leikattuina, nostavat nähdäkseni muodollisuuden astetta tietyssä mielessä. Ne eivät tee sitä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta efekti on sen kaltainen. Maaseututweedpukuun laittaisin ehdottomasti lovikaulukset pystykaulusten sijaan. Samoin ehkä irtotakkiin ja ehkä myös sellaiseen pukuun, jossa haluaisin olla helposti lähestyttävän näköinen ja suhteellisen huomiota herättämätön --> työpuvussa nämä ominaisuudet voivat olla sangen erinomaisia, vaikka yleisesti silmäni iloitseekin koppavan korkeista pystykauluksista. Korkeat pystykaulukset puolestaan perustelevat itsensä hyvin kolmiosaisissa puvuissa ja voimakkaan efektin joko kankaan tekstuurin, värin tai kuvion vuoksi tuottavissa puvuissa. Frakeissa ja smokeissa lovikaulukset ovat kammotuksia, samoin kuin laivastobleisereissäkin.
-
Hehheh, näin sitä joka päivä oppii jotain uutta. Itse nimittäin yhdistin termin "pystykaulus" Nehru-takkiin... ja ihmettelin, kun Ville blogin puolella ilmoitti sellaisen haluavansa räätälintyönä :D:D:D.
Itse asiassa omistan kaksi Nehru-mallista irtotakkia ja yhden päällystakin, mutta kuitenkin... :D. Henkilökohtainen suosikkini on nimenomaan tuo pystykaulus kahdella napilla, tosin vähän takista ja materiaaleista riippuen.
-
^ns. mandarin collar, en tiedä onko sille jotain järkevää suomennosta (mandariini kaulus?).
Sitten on vielä nää pariisilaiskaulukset: http://www.keikari.com/blogi/parisian-lapel/
-
Omasta mielestäni pystykaulukset ovat todella komeat. Kaulusten koon taas katson hieman tapauskohtaisesti. Eli jos tavoitellaan menneiden aikojen eleganssia, niin silloin leveämmät ja jos taas haetaan modernimpaa kokonaisuutta, niin sitten kapeammat ja vähemmän näyttävät.
Kovin kapeiden ja pienien kauluksien ystävä en ole. Jotenkin ne saavat näyttämään takin keskeneräiseltä ja ikään kuin liian pieneltä, lasten takilta. Mutta korostan että tuo on vain minun tuntemukseni, joka syntyi kun aikoinaan olen muutamaa kapea kauluksista takkia sovittanut.
Aiemmin taisin kirjoitella täällä, että lovikaulukset eivät enää "maistu", mutta täytyy kyllä pyörtää puheitani. Silloin tällöin on tullut vastaan todella hyvin leikattuja lovikauluksiakin. Niissä pätee omalla kohdallani sama juttu, eli ennemmin leveät kuin kapeat.
Sitten tuo pariisilaiskaulus: Se on mielestäni todella upea! Minullakin on ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa teetättää puku räätälillä, mutta valitettavasti se projekti on lykkäytynyt. Tässä kohtaa piheyteni nostaa sitten päätään, sillä tiedän että puku olisi todella vähällä pidolla.. Vain muutamia kertoja vuodessa. Jokatapauksessa, jos ja kun kuitenkin jossain vaiheessa teetän sen, niin todennäköisesti kaulusvalinta olisi juuri nuo pariisilaiskaulukset.
Tuossa Jamin linkittämässä blogijutussa on mielestäni yksi esimerkki ylitse muiden. Alhaalla oikealla oleva vaalean beige pellavatakki. Uskomaton harmonia ja leikkaus kauluksissa. Ottaisin ehdottomasti tuon kuvan mukaan räätälille ihan esimerkkikuvaksi.
-
Kun erilaisista yksityiskohdista takeissa puhutaan, mielestäni kaulusten muoto ja leikkaus on ehdottomasti tärkein. Valitettavasti valtaosa valmisvaatteista tehdään tylsin, mitäänsanomattomin lovikauluksin. Mallia Turo, siis.
-
Ei ole muuten tässä CT:n valmistakissa lainkaan pöllömmät kaulukset: http://www.ctshirts.co.uk/ym-gbpdefault/yr-yd-Men's-Suits-_and-Separates/yc-Blue/yt-Plain/yp-BL015NAV/Navy-Summer-Blazer/productdetail.aspx?ppp=14&sortBy=Relevance&page=1&back=False&canned=&browse=Y
-
Eipö kenties pöllömmät, mutta kahden napinreiän lisääminen kaulukseen on karmea näky. Mieleen tulevat nuorison Selected-, Tiger of Sweden- yms. takit. Valitettavasti niitä olen nähnyt jopa uutisankkurien yllä.
-
CT:n stylisteillä on lähtenyt tuon nimenomaisen takin tapauksessa niinsanotusti kaksipyöräinen käsistä. Tuplanapinreikä kauluksessa, kontrastiväriset napinreiät hihoissa, vinot taskut ja lipputasku samalla kertaa on aika kaukana understatementistä. Kahta ensinmainittua en minäkään kannata yksinäänkään.
-
Omaan makuuni aivan liian kapeat.
Harmillista, kyllä kaikki muut seikat saattavat olla usein kunnnossa -- mutta kun ne kaulukset!
-
CT:n stylisteillä on lähtenyt tuon nimenomaisen takin tapauksessa niinsanotusti kaksipyöräinen käsistä. Tuplanapinreikä kauluksessa, kontrastiväriset napinreiät hihoissa, vinot taskut ja lipputasku samalla kertaa on aika kaukana understatementistä. Kahta ensinmainittua en minäkään kannata yksinäänkään.
Olen jossain määrin eri mieltä. Takki on klassinen väriltään ja kuosiltaan. Kaulukset ovat aika simppelin modernit ja kapeat. Tuon hintaisessa vermeessä ei voida kilpailla mahtavalla kankaalla tai takin erityisen komealla rakentelleella. Ratkaisuksi on otettu yksityiskohdat, jotka kuitenkin toteutettu melko hillitysti. Kontrastivärinen napinläpi: harmaa. Vinot taskut ja lipputasku eivät mielestäni ole lainkaan poikkeuksellinen yhdistelmä, joskin kumpainenkin yksityiskohta on hiukan harvinaisempi.
Tämä takki olisi ilman mainittuja yksityiskohtia onnettoman tylsä.
Understatement ei ole yksinkertaisuutta. Se on kokonaisvaltaisen laadun korostamista yksinkertaisuudella.
-
Tässä siirrytään taas vaaralliselle alueelle nimeltä makuasiat ja samalla pois takkien kauluksista, mutta sinisen pikkutakin tekee yleiskäyttöiseksi omasta mielestäni taas sopiva yksinkertaisuus, jonka vuoksi se ei riitele oikein minkään asukokonaisuuden kanssa ja sopii siksi melkein minkä tahansa pariksi. Toisessa säikeessä oli linkattu Japanin ihmelehti Men's Exin kuvareportaasi takin yhdistelemisestä (http://mistercrew.com/blog/2010/04/27/navy-sportcoat-versatility-continued/), josta käy aika hyvin ilmi koko spektri jonka sopivan simppelillä pikkutakilla voi kattaa.
Jutun takeissa on yhtä sun toista pientä detaljia, jotka tekevät niistä ainakin omaan silmääni ei-tylsiä ja erottavat ne orvoista sinisistä puvuntakeista - säilyttäen kuitenkin yllämainitun sinisen irtotakin perusidean: vähän tai olemattomasti toppausta hartioissa, paikkataskuja, vaaleita helmiäis- ja sarvinappeja ja niin edelleen - eikä näiden lisääminen nyt varsinaisesti lisää hintaa, tekeehän CT noita esim. puuvillaisiin irtotakkeihinsa. Näihin verrattuna ylimääräiset napinlävet ja kontrastitikkaukset ovat mielestäni ns. halpoja tapoja yrittää erottua joukosta ja eivät oikein istu Tyrwhittin kaltaisten toimijoiden toimintaideaan toimittaa siedettävän laatuinen ja klassinen tulkinta noin mistä tahansa järkihintaan.
Menipäs filosofiseksi - mod-tyylin ja reilujen pystykaulusten ystäville täytynee siis vinkata samalla, että kaksi kolmesta CT:n Black Label -puvusta on tällä kaudella yksinappisia, pystykauluksellisia ja tehty jostain tonic-tyylisestä kankaasta.
-
tehty jostain tonic-tyylisestä kankaasta.
"Tonic jacket" tai "tonic suit" tarkoittaa juuri sitä yksinappista takkia.
-
tehty jostain tonic-tyylisestä kankaasta.
"Tonic jacket" tai "tonic suit" tarkoittaa juuri sitä yksinappista takkia.
Itse olen käsittänyt että tonic viittaisi alunperin Dormeuilin Tonik-nimiseen suhteessa reippaasti (hillittömimmillään kai 90-10) mohairia sisältäneeseen mohair-villasekoituskankaaseen joka oli epätavallisen kiillon takia mm. mod-piirien suosiossa (kuten myös yksinappiset pystykauluspuvut). Mohairpitoisuuden lisäksi Tonikin erikoisuus taisi olla selkeä valosta riippuen vaihtuva kaksivärisyys, mitä löytyy toki muistakin kangasmalleista.
-
tehty jostain tonic-tyylisestä kankaasta.
"Tonic jacket" tai "tonic suit" tarkoittaa juuri sitä yksinappista takkia.
Itse olen käsittänyt että tonic viittaisi alunperin Dormeuilin Tonik-nimiseen suhteessa reippaasti (hillittömimmillään kai 90-10) mohairia sisältäneeseen mohair-villasekoituskankaaseen joka oli epätavallisen kiillon takia mm. mod-piirien suosiossa (kuten myös yksinappiset pystykauluspuvut). Mohairpitoisuuden lisäksi Tonikin erikoisuus taisi olla selkeä valosta riippuen vaihtuva kaksivärisyys, mitä löytyy toki muistakin kangasmalleista.
Yleensä näin, mutta olen törmännyt "tonic" -termiin nykyisin nimenomaisesti yksinappista takkia tarkoittavassa yhteydessä.
-
tehty jostain tonic-tyylisestä kankaasta.
"Tonic jacket" tai "tonic suit" tarkoittaa juuri sitä yksinappista takkia.
Itse olen käsittänyt että tonic viittaisi alunperin Dormeuilin Tonik-nimiseen suhteessa reippaasti (hillittömimmillään kai 90-10) mohairia sisältäneeseen mohair-villasekoituskankaaseen joka oli epätavallisen kiillon takia mm. mod-piirien suosiossa (kuten myös yksinappiset pystykauluspuvut). Mohairpitoisuuden lisäksi Tonikin erikoisuus taisi olla selkeä valosta riippuen vaihtuva kaksivärisyys, mitä löytyy toki muistakin kangasmalleista.
Nimenomaan näin re. Tonik-kangas. Sen sijaan pystykaulus ei sinänsä ole mod-takin tunnusmerkki, mod-piireissä törmää kapeaan lovikaulukseen huomattavasti useammin. Yksinappisiin takkeihin törmää kyllä.
-
Mitä mieltä herrasväki on täällä kaksirivisestä takista, jossa olis pariisilaiskaulukset. Olen saanut jostain ihme päähänpinttymän, että olisi pakko saada harmaa kaksirivinen takki. Mutta en varsinaisesti ole pystykaulusten ystävä. Lovikaulus taas ei mielestäni sovi lainkaan kaksirivisen takin kaulukseen. Joten tuo pariisilaiskaulus olis sopiva "erikoisuus".
Jokatapauksessa tuo tulee olemaan räätälin tekemä, koska eipä noita harmaita kaksirivisiä takkeja ole näkynyt. Ja liikkeissä pyörittelevät silmiään, kun asian ottaa puheeksi.
-
Mitä mieltä herrasväki on täällä kaksirivisestä takista, jossa olis pariisilaiskaulukset. Olen saanut jostain ihme päähänpinttymän, että olisi pakko saada harmaa kaksirivinen takki. Mutta en varsinaisesti ole pystykaulusten ystävä. Lovikaulus taas ei mielestäni sovi lainkaan kaksirivisen takin kaulukseen. Joten tuo pariisilaiskaulus olis sopiva "erikoisuus".
Minusta aivan OK, etenkin jos oma tyylisilmäsi sanoo sen sopivan. Oikeastaan, nyt kun ajattelen enemmän, tuollaisella kauluksella oleva kaksirivinen voisi olla pystykauluksista paljon parempi. Ylipäätään kaksirivinen pitänee teettää vähintään mittatilauksena, koska pienikin istuvuusmoka tappaa asun.