Keikarin foorumi

Hallussani on muuten kuolinpesästä saatu vähän käytetty, ehkä reilut 3/4 sisältävä, 30 ml matkapullo vanhaa (todennäköisesti alkuperäistä 80-luvun reseptiä) Armani Eau Pour Hommea, jos kiinnostaa. Se on itselleni käyttökelvottoman vahvaa nykymittapuulla, joten voin luopua siitä johonkin nimelliseen sopuhintaan.

Kiitos ajatuksesta ja ehdotuksesta, mutta itselläni on kaapissa vielä puoli pulloa kyseistä Armania. Se vain on vanhentuessaan pilaantunut, toisin sanoen osa tuoksun profiilista on kadonnut jonnekin. Epäilen että vastoin kuin hyvät viinit, hyvätkään partavedet tai EdT:t eivät parane vanhetessaan. Ja lisäksi hyvätkin viinit kypsyttyään parhaaseen teräänsä hiipuvat hiljalleen pois...

"Jos joku kloonaa vanhan alkuperäisen Giorgio Armanin miestentuoksun, olisin oitis ostamassa sen."

Identtisiä tai ainakin hyvin lähellä Armani Eau Pour Hommea ovat netin parviälyn mukaan Dior Eau Sauvage, Laliqu White, Aramis Tuscany Per Uomo, Acqua di Parma Colonia Assoluta ja Allure Homme Edition Blanche.

Kuten huomaat, nämä tunnetut merkitkin versioivat häpeämättä toistensa tuoksuja. Tuoksujen kloonaamiseen keskittyvät talot ovat siinä mielessä ennustettavia, että huonosti myyviä tuoksuja ei kloonata, joten niitten kanssa uskaltaa ottaa enemmän riskejä. Rahalliset menetykset eivät ole järin suuria jos huti tulee. Ja hutihankinnat voi dumpata lähipiirin teineille.

Jos arabituoksut alkoi kiinnostaa, niin ehdotan hakemaan juutuubista esim. haulla "10 clone fragrances for life".

Toipuvana kasariteininä olen mieltynyt tuon ajan tuoksuihin. Alkuperäinen Hugo Boss Sport neliskanttisessa vihreässä pullossa oli ensimmäinen kosketus aiheeseen, joka sitten houkutti ostamaan ruotsinlaivalta Armania, Guccia ja Lacostea, Dioria ect.

Muistikuvat palasivat mieleen nuuhkaisu nuuhkaukselta, kun ryhdyin tutustumaan uteliaisuuttani tilaamiini muutamiin arabiparfyymeihin, joiden mainitaan olevan klooneja suosituista designer- ja niche tuoksuista.

Täytyy sanoa, että tämä kaninkolo vaikuttaa erinomaisen mielenkiintoiselta ja lupaavalta. Kokemus on totta kai hyvin subjektiivinen, mutta itse olen ollut positiivisesti yllättynyt näiden tuoksujen synnyttämistä mielikuvista. Hinta-laatusuhde on vähintään erinomainen kun parilla kympillä saa tuoksuputelin, jonka tuoksu ja kestävyys on samalla tasolla 150-300€/pullo maksavien esikuvien kanssa.

Jos kiinnostus heräsi, niin kaksi tuoksua, jotka kannattaa tsekata:

Lattafa Asad Eau de Parfum: Muistuttaa kovasti Diorin Sauvage Elixir:iä.
Armaf Club de Nuit Intense: Toimittaa samalle tontille kuin Creed Aventus.

^Mielestäni ei ole mielekästä maksaa jos kokee että se on kallista. Erilaisia halvempia versioita tuoksuista olen kuullut olevan, ainakin Lidlin omat ovat isojen poikien mielestä usein jäljitelmiä niistä hintahaitarin keski- ja alapään tuotteista. Pukeutumispöydällänikin möllöttää sellainen, kuulemma kopio jostakin Bossin tunnetummasta tuoksusta.

Nyt on tuo tuoksuminen jäänyt vähemmälle, koska tässä on jo jokunen vuosi vierähtänyt kotitoimistolla käytännössä kokonaan ja näyttää siltä että työpaikoilla ollaan entistä herkempiä kaikenlaisille tuoksahduksille.

Vanha sanontahan kuuluu, että; ” Saappaat ovat kuin kengät mutta paremmat. ”

Tunnustaudun vannoutuneeksi saapas- faniksi ja niiden käyttäjäksi. Nykyään tulee käytettyä yhä vaan enemmän. Myös kesällä. Huomasin nimittäin että monet tennarit näennäisestä keveydestään huolimatta ovat äärimmäisen hiostavia. (esim. Converse) Eikä tennarit/ lenkkarit puhuttele muutenkaan tyylillisesti. Olen jättänyt ne ainoastaan lenkkipolkuja varten.

Talvisin tulee käytettyä Red Wingejä. Chukkat ja Iron Rangerit ovat palvelleet kohta kymmenisen vuotta. Toki huollan niitä hyvin.
Sitten talvisin pihassa ja muun muassa ampumaradalla käytettyä intin suksiuralla olevia huopakumppareita irtovuorilla. Aivan lyömättömät talvisissa maasto-olosuhteissa. Sulan maan aikaan intin ”jatsareita” eli SA- nahkasaappaita ja märillä keleillä tavan kumisaapasta.
Urbaanimpaan ympäristöön lämpimillä ilmoilla puolestaan desert boot- tyyppisiä, keveitä mokkanahkaisia nilkkureita.
Vanhat cowboy- saappaatkiin tuli valjastettua viidentoista vuoden tauon jälkeen tulevaa kevättä ja kesää varten. (Niitäkin tuli nuorna miesnä hommattua kolmet parit)
Pukujenkin/ irtoyhdistelmien kaverina suosin nykyisin pukusaappaita ennemmin kuin kenkiä.

Mutta, mutta… Yksi vinkki: ranskalaisen Septieme Largeurin saapasvalikoima kannattaa vilkaista. Laatu on erinomainen, eikä hinnatkaan ole aivan pahimmasta päästä.

https://www.septiemelargeur.fr/en/276-boots