Keikarin foorumi

Lainaus käyttäjältä: "Mikke"

Silkasta uteliaisuudesta ja haluamatta olla tunkeileva: mitä ladyllasi on Tumia vastaan?

Veikkaisin ladylla olevan hyvä maku. Tumithan ovat susirumia.

No, mielestäni Tumi on neutraalin näköinen, mutta tästä asiasta voi tietysti olla monta mieltä. Totta että Tumia kauniimpia laukkuja on mutta minulle juuri tämä silmiinpistämättömyys salkussa passaa.

Se mikä Tumissa vetoaa on sen äärimmilleen viety funktionaalisuus. Se ei ole vain läppärilaukku vaikka sekin puoli on tarkkaan mietitty. 'Muovisuus' ei ole oikea sana kuvaamaan luodinkestävää nailonia sillä materiaalinkin valinta lähtee toimivuudesta.

Silitän paitani itse ja saan siitä tyydytystä. Se on rauhoittavaa puuhastelua, josta on apua varsinkin silloin kun käy ylikierroksilla. Usein silitysrupeama on parituntinen ja seurana on silloin radio, yleensä Ylen Ykkönen tai Peili. Silitän paitani suurin piirtein samalla tavalla kuin Roetzel Täydellisessä Herrasmiehessä. En ole kuitenkaan kovin tarkka mihin kohtaan taitos tulee ja miten kuviot osuvat. Silittämisharrastusta on on avittanut SwissMaid josta maksoin 1300 euroa (yksi kolme nolla nolla). Jos joku harkitsee sen ostamista niin mielestäni se on hyvä muttei niiiin hyvä. Olen mielestäni hyvä silittäjä mutta jotain siinä vaan on etten samoilla välineillä saa yhtä hyvää tulosta kuin vaimo. Anopista nyt puhumattakaan.

Yleensä miehelle on käsittämätöntä, että puvusta maksettaisiin yli 150 euroa ja että sen pitäisi olla muka jotain tiettyä materiaalia.

Laskostettuja housuja ei näe missään. Eivät kai ole ”muodissa”, ainakin erään pukukaupan myymäläpäällikkö hieman irvisti kun puhuin laskoksista.

Ebaystä en tiedä, en ole koskaan sieltä mitään tilannut ja palautusmahdollisuuksia ei ilmeisestikään ole. Koon pitäisi osua kerralla niin nappiin että...!

Sattuipa mukavasti. Minullekin 150 euroa on yläraja jonka suostun puvusta maksamaan. Silti kaapissani on Zegnaa, Corneliania, Canalia, Guccia jne. Yhtälön on tehnyt mahdolliseksi ebay. Jos osaat ladata musiikkia verkosta, osaat takuulla ostaa ebaysta puvun. Käytännön ohjeita voi katsoa tämän foorumin ketjusta 'Puvun hankkiminen verkosta'. Siellä on lueteltu mitat joita tarvitset. Kun ostat myyjältä jonka tili näyttää tuhansia toteutuneita kauppoja sekä ostajapalautteen joka on 99%:sesti positiivista, voit olla aika turvallisella mielellä. Kun teet pohjatyön kärsivällisesti ja varaat aikaa oikean tuotteen hakemiseen, se tulee vastaan.

Jos tarvitset lisää neuvoja, älä epäröi kysyä. Saman tien kulkeneet foorumiitit ovat varmasti valmiita jelppimään. Eikä myymäläpäällikkö irvistele.

Mitro Revossa ei ole sen enempää dandya kuin sotilasmestarissa tai junansuorittajassa. Eikö siitä miehestä touhottamisen voisi lopettaa? Jos ei muuten niin tämän foorumin politiikkasäännön perusteella.

Itse en ole muutosta huomannut, mutta vallitseva taloussykli tuppaa nostamaan esiin perinteisiä arvoja. Ehkä tyylistä haetaan turvallisuuden tunnetta epävarmassa maailmassa.

Tämä voi hyvin pitää paikkansa. Yhdysvalloissa on itsestään selvä tosiasia että taloudellisessa laskusuhdanteessa pukeutmisen taso paranee. Sitten kun menee taas lujaa pukeudutaan miten sattuu. Ehkä nyt haetaan turvallisuutta kuten Pchan mainitsee. Ehkä ihmiset haluavat näyttää vakavammin otettavilta ettei yt-kirves heilahda niin helposti.

Lainaus käyttäjältä: "Mikke"

Kaikki me edustamme itseämme ja viestitämme pukeutumisellamme, tahdoimme tai emme. Poliitkoille tämä on erityisen tärkeää ja historiassa on useita esimerkkejä miten joku poliitikko on onnistunut tai munannut tällä saralla. Erikseen sitten ovat vielä ne, jotka ovat vaikuttaneet tyyli-ikoneina, kuten JFK tai Che Guevara. Mielenkiintoinen tapaus on Bolivian presidentti Evo Morales. Hän ei laita länsimaista pukua ja solmiota kirveelläkään, ei vaikka sai kravatin lahjaksi Espanjan kuninkaalta. Virkakautensa Evo aloitti villapuserossa ja käytti sitä virallisissakin tilaisuuksissa.

Moralesilla taitaa vasemmistolaisuuden lisäksi painaa vaakakuppia ankarasti pois ns. länsimaisesta etikettipukeutumisesta herran intiaanitausta ja sen ahkera käyttö politiikassa. Käsittääkseni muuten ensimmäinen intiaanitaustainen korkeimman tason poliitikko Etelä-Amerikassa.

Pitää paikkansa, Bolivia on syvästi jakautunut yhteiskunta ja Morales kuuluu alkuperäisväestöön. Eikä tuo Evo-puku ole hassumman näköinen, siinä on arvokkuutta. Onneksi tajusi luopua siitä villapuserosta. Ihan ensimmäinen intiaanitaustainen valtionpäämies hän ei ole, mieleen tulee ainakin Alejandro Toledo joka valittiin Perun presidentiksi 2001. Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa että Latinalaisen Amerikan alkuperäisväestö on edelleen varsin syrjityssä asemassa.

Kaikki me edustamme itseämme ja viestitämme pukeutumisellamme, tahdoimme tai emme. Poliitkoille tämä on erityisen tärkeää ja historiassa on useita esimerkkejä miten joku poliitikko on onnistunut tai munannut tällä saralla. Erikseen sitten ovat vielä ne, jotka ovat vaikuttaneet tyyli-ikoneina, kuten JFK tai Che Guevara. Mielenkiintoinen tapaus on Bolivian presidentti Evo Morales. Hän ei laita länsimaista pukua ja solmiota kirveelläkään, ei vaikka sai kravatin lahjaksi Espanjan kuninkaalta. Virkakautensa Evo aloitti villapuserossa ja käytti sitä virallisissakin tilaisuuksissa.



Evo tajusi kuitenkin että se loi vaikutelman aikuisten kokouksiin eksyneestä koulupojasta ja teetätti tunnetulla bolivialaisella sunnittelijalla toisessa kuvassa näkyvän puvun, johon on otettu motiiveja Bolivian intiaanikulttuurista. Silti se ei ole kansallispuku ja saman linjan vaatteita myydään menestyksekkäästi monessa Bolivialaisessa kaupassa.



Vallankumouksellisuus ja vasemmistolaisuus eivät aina tarkoita vaatimatonta pukeutumista. Fidel Castro käyttää tyylikästä pukua ulkomailla liikkuessaan ja oliivinvärinen sotilasasu on varattu Plaza de Revolucionille. Nykyään taitaa papan lempiasu olla verkkarit. Olen yli kahdenkymmenen vuoden aikana seurannut etiketin muuttumista Nicaraguassa, sen mukaan onko vallassa ollut vasemmisto vai oikeisto. Välillä on suosittu farkkuja ja lyhythihaisia paitoja, toisinaan taas puku on ollut must. Tällä hetkellä taitaa olla voimassa presidentin kansliasta annettu virallinen pukukielto.

Matkallaan Sveitsistä Suomen kautta Venäjälle 1917, Lenin pysähtyi Tukholmaan ostamaan vaatteita. Joku seurueesta ehdotti hänelle lippalakkia ja siitä tulikin sitten Vladimir Iljitsin tavaramerkki. Vaikea olisi kuvitella häntä puhumassa panssarivaunun katolla fedora päässä. Surkeasta politiikastaan huolimatta Bush nuorempi menestyi pukeutumisessa. Hän tiesi mikä on presidentillistä ja miltä amerikkalaiset odottavat johtajansa näyttävän. Päinvastoin kävi Jimmy Carterille joka yritti esiintyä kansanomaisesti ja saattoi näyttäytyä farkuissa ja college-puserossa. Tulos oli säälittävä. Samansuuntaista sai kokea Mannerheim vuoden 1918 jälkeen kun hän suunnitteli poliitikon uraa.  Alkoi kirjoittaa etunimensä muodossa ’Kustaa’ ja esiintyi sarkatakissa piippua poltellen. Tätä eivät suomalaiset hyväksyneet, he halusivat Mannerheimin aristokraattina. Tämä tajusi virheensä aika pian ja kovin paljon ei ole enää kuvia talonpoikais-Mannerheimista. Episodi oli yksi harvoja erehdyksiä mieheltä jonka tyylitaju oli yleensä pettämätön.

Näitä tarinoita voisi jatkaa vaikka kuinka mutta aika paljon niistä on kirjoitettukin. Kiehtovia aiheita.

Nyt ei olisi ihan arkku hankintalistalla vaan pitäisi löytää salkku joka toimii myös läppärilaukkuna. Läppäri jonka pitäisi mahtua on 12 tuumainen eli likimain A4 arkin kokoinen ja puolentosista senttimetrin paksuinen. Spekseihin kuullu että parin sentin A4 nivaskalle pitäisi olla oma lokeronsa johon vaihtoehtoisesti saisi taskukirjan ja silmälasikotelon. Leveyttä sillä saisi olla ehkä 32 ja paksuutta vajaa 10cm jotta se sujahtaa kätevästi mun lentolaukun tietokonelokeroon tarvittaessa. Kantokahvat ovat myös must.
Tumi Alpha olisi funtionaalisesti ajatellen täydellinen joskin hintaa etenkin nahkaisella versiolla on aika suolaisesti. Ja esteettisesti se jättää toivomisen varaa. Mboxista löysin ruskean nahkaisen joka oli melko hyvä joskin turhan leveä ja sisällä ei ollut jakajaa. Lentolipuille ym.  oli tosin oma taskunsa vetskarilla.
Onko joku tarkkasilmäinen foorumilainen bonganut tällaista joko netistä tai kivijalkaliikkeestä?
Jos ei niin joudun ehkä tekemään kompromissin funktionaalisuuden ja esteettisyyden välillä. Mittatilattua salkkua tuskin lähden hankkimaan ellei joku tiedä paikkaa josta sellaisen saisi kohtuuhintaan.

En voi muuta kuin lämpimästi suositella Alphaa. Ostin sellaisen n. vuosi sitten ja se on ässä. Kaikki yksityiskohdat on tarkkaan harkittu; se yksinkertaisesti toimii. Nailon on helppo pitää siistinä. Ylimmäisenä syynä sen hankkimiseen minulla oli mahdollisuus liittää Alpha kätevästi Tumin trolley-laukkuun. Viime viikolla nailon-versio näkyi lentokentän M-Boxissa olevan tarjouksessa (210 vs. 265 e). Ostin omani Heathrow'sta ja hinta oli samaa luokkaa. Puhun nyt koko ajan nailon-laukusta. Jostain syystä nahkaiset Tumit eivät vetoa minuun ollenkaan enkä tiedä mitä sellaisesta pitää pulittaa.