Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: i v y m a n - 06.05.10 - klo:20:34
-
Koska en millään ehdi kirjoittaa aiheesta luotan vanhaan viidakon kliseeseen 'kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa' ja laitan kuvan vanhasta Brooks Brothersin irtotakista, jossa tuo toppaamaton, pehmeä hartialinja - ja kokonaismuoto - esiintyy mileti täydellisenä:
(http://img687.imageshack.us/img687/5066/brookaire12943287.jpg)
Palaan aiheeseen kunnolla myöhemmin.
-
Aiheesta voisi myös kirjoittaa blogiin, mitähäh??? :D
-
Kyyyyyyyyl. TTU kun on tätä kiirettä. Ai niin, se yks juttu on valmis jo.
-
^ Mihin blogiin? Mikä minulta on mennyt ohi?
-
^No Comments. Yet
-
No jopas. Tuon takin hartialinja on kyllä hieno, mutta takin kaulukset on ehkä prässätty turhan tiukkaan, rullaavampi laskos olisi minun silmääni parempi. Seuraavalla Londoniumin reissulla reilun kuukauden päästä menen noiden myymälään ajan kanssa katselemaan.
-
Ivyltä on kenties luvassa jotakin pientä Keikarin Vieraskynä-palstalle. Kenties.
-
Hartioista tykkään, mutta muuten Sack ei oikein iske. Suora leikkaus yhdessä hartioiden kanssa korostaa liikaa vatsanseutua.
-
Ivyltä on kenties luvassa jotakin pientä Keikarin Vieraskynä-palstalle. Kenties.
Kyl. Mutta aikaa saattaa mennä, mulla on e-rittäin pitkät toimitusajat.
-
No jopas. Tuon takin hartialinja on kyllä hieno, mutta takin kaulukset on ehkä prässätty turhan tiukkaan, rullaavampi laskos olisi minun silmääni parempi. Seuraavalla Londoniumin reissulla reilun kuukauden päästä menen noiden myymälään ajan kanssa katselemaan.
Tiukkaan prässätty 3/2 risoo itseäni aina. Joten sellaisissa hankinnoissa jossa kaulus on prässätty lyttyyn olen silittänyt prässiä uudelleen pehmeämmäksi. Pienellä säädöllä onnistuu ihan hyvin.
-
No jopas. Tuon takin hartialinja on kyllä hieno, mutta takin kaulukset on ehkä prässätty turhan tiukkaan, rullaavampi laskos olisi minun silmääni parempi. Seuraavalla Londoniumin reissulla reilun kuukauden päästä menen noiden myymälään ajan kanssa katselemaan.
Tiukkaan prässätty 3/2 risoo itseäni aina. Joten sellaisissa hankinnoissa jossa kaulus on prässätty lyttyyn olen silittänyt prässiä uudelleen pehmeämmäksi. Pienellä säädöllä onnistuu ihan hyvin.
Ei edes tarvitse kovin pienesti säätää.
Silitän kaikkien pukujeni kaulukset suoraksi, ilman taitetta. Taitan vasta hengariin. Näin lapel roll tulee kauniiksi myös niskassa (kokeilkaa huviksenne, ei se iso vaiva ole). Ylipäätään: Kun kaulusta ei silitä, se on hemmetisti kauniimpi.
-
Tosi o.
-
(http://i41.tinypic.com/16lxqaw.png)
Liian pehmeä omaan makuuni, muistuttaa ensikatselmuksella neuleelta.
-
Ongelma tuossa on enemmänkin hieman liian kapea hartialinja, joka muodostaa pyöreyttä olkapään seutuun ja luo ihoa nuolevan neule-efektin yhdessä toppaamattoman takin kanssa. Olkalihakset miltei pursuavat takista ulos.
-
Ongelma tuossa on enemmänkin hieman liian kapea hartialinja, joka muodostaa pyöreyttä olkapään seutuun ja luo ihoa nuolevan neule-efektin yhdessä toppaamattoman takin kanssa. Olkalihakset miltei pursuavat takista ulos.
Kas, tuo on juuri se hartialinja, josta minä pidän. Tai ainakin hyvin lähellä sitä - yhdellä kanvaasikerroksella saa tuennan juuri oikeaksi (ei sitä välttämättä tarvitse, mutta tuo hieman kaunista kaarta ja aaltomaista nousua hartia-niska -väliin). Vaatii hihan leikkaukselta erittäin paljon ollakseen "pursuamaton". Vastineena sitten liikkumisvapaus on joltain toiselta planeetalta. Haluan siis hartiasauman ehdottomasti tasan solisluun ulkoreunaan, ei tippaakaan yli.
Olen siis aika tavalla sen koulukunnan ihmisiä, joiden mielestä hartiaosasto tarvitsee hyvin harvoin mitään buustausta. Vahva "roped shoulder" on sitten sitä maun toista äärilaitaa - ymmärrän hyvin niitä, joiden mielestä se näyttää hyvältä, mutta en vapaaehtoisesti niskaani pagodiolkaa kiskaisisi.
-
Tuo kuva on kanssa rajattu niin että neulemainen vaikutelma korostuu.
Jos takki näkyisi kokonaan niin väitän että neule-efekti ainakin vaimenisi.
Omaan silmään tuo näyttää aavistuksen liian pieneltä tuolle gosselle.
Muuten ihan kiva.
-
Näin kärjistäen, luonnollinen, (lähes) toppaamaton hartia sopii niille joiden hartiat ovat jo nk. hyvinmuodostuneet. Toppauksella ja kanvaskankaalla saadaan korjailtua sitten kaikennäköisiä muotovirheitä.
Näin. Omalla kohdallani pyrin vielä siihen, että pituusvaikutelma korostuu ja hartiatyyli hieman jopa kaventaa olemusta normaalista. En siis halua levennysefektiä.
-
(http://www.thesartorialist.com/photos/62310LR_5245Web.jpg)
Jotenkin tuossa (The Sartorialistin) kuvassa vasemmanpuoleisella henkilöllä ei mielestäni ole oikein hyvä variaatio luonnollisesta hartialinjasta. OK, tuo toimii joillekin, mutta silmääni se vain tekee vaikutelman liian suuresta vaatteesta. Olkasauman pitäisi olla lähempänä solisluun päätä ja nimenomaan hihan tehdä tuo pehmeä olkakaarto mikä nyt tehdään hartiakappaleella.
Tosin, myös toisen henkilön olkaleikkaus on leventävää mallia, joten eipä siinä mitään. Tyylivalinta todennäköisesti molemmilla - ja kavereilla on minua hemmetisti isommat kannukset tyylimaailmassa. Oma silmäni vierastaa, valtaosan ei.
OK, "sack" tuosta kyllä tulee mieleen, en kiellä.
"Natural shoulder" merkitsee minulle siis olkapäätä, joka on mahdollisimman vähän tuettu ja jonka hiha on istutettu siten, että sen yläosa kaartuu kauniisti käden mukaan. "Unnatural" on sitten se hemmetin kiitoratahartia, joka ulottuu kehon ulkolinjalle ja josta hiha roikkuu suoraan alas. Naturalin etu on myös mahdollisimman rento ja vapaa käden liikkuvuus.
-
^ Nuo ukot ovat kauhean näköisiä kumpainenkin.
-
^ boy you are out of your mind ;)
Edit. Vasemmanpuoleisen herran kokonaisuus ei tosin niin ole itselleni mieleen, ei hartialinjan kuin muunkaan kokonaisuuden osalta.
-
Kovin italialaista, aika äärimmäisyyksiin vietynä. Taitaa herroilla muuten olla lyhythihaiset paidat takkien alla kun ei hihaa näy vaan jotain ihme piuhavirityksiä.
-
Sentään Rubinacci senior ei sorru willboehlkemaisiin housuihin tuon takin lisäksi. Tuossa kuvassa nuoremmalla on ihan hyvännäköinen setti yllään. En normaalisti pidä melko väljistä tai löysistä leikkauksista hänen takeissaan ja housuissaan.
-
Tuo kuvan vihreätakkinen äijä on Will Boehlken lailla sellainen huonomman luokan esimerkki luonnollishartialinjaisen takin käyttäjästä. Tavallaan setissä on kaikki ainekset saada homma toimimaan mutta kaikki menee pieleen pahemman kerran. Takin hartiat ovat liian leveät, ja siksi roikkuvat. Lisäksi takin napinävet on leikattu turhankin alas ts kolmas nappi voisi olla ylempänä ja napinläpien etäisyys toisistaan aavistuksen suurempi. Takki-paita-solmio -väriyhdistelmä on laimea ja kontrastiton, kaikki tummuusasteeltaan läehtä toisiaan ja kravatin marjapuuron väri on yksinomaan kamala. Nappikaulus on jötetty napittamatta, mitään rollia ei näin kaulukseen synny. No, housut ovat ihan ok, myönnettäköön ja mokkaloaferit sieltä itseäni miellyttävämmästä päästä. Ja kalju / takatukka -yhdistelmä on kampauksena, no, huono. Mielestäni olisi parempi ajaa koko pää klaniksi.
Oikeanpulisen sankarin puku istuu hyvin, mutta edustaa pystykauluksineen sellaista tyyliä jota todella vihaan. Ja tuokin kaveri olisi voinut jättää alakavan munkkitonsuurin kasvattamatta.
Kokonaispisteet 6 / 10 kouluarvosanoin.
-
(http://i41.tinypic.com/16lxqaw.png)
Liian pehmeä omaan makuuni, muistuttaa ensikatselmuksella neuleelta.
Niin luonnollisen hartian pitääkin. Tavallaan.
Muuten tämä kuva on jonkin moinen esimerkki - jälleen kerran - luonnollisen hartilinjan idean tajuamisesta hieman pieleen - tai - kyseisen pukeutumiselementin esiintymisestä hieman epäsopivassa kontekstissa. Luonnollishartialinjainen sack ääreisrentona takkina kun on hieman väärässä paikassa amerikkalaistyyliä astetta paria jäykähkömmän brittityylisen kokonaisuuden (cutavayhko kaulus, solmio, neule, tursuava taskuliina) kanssa. Ihan samoin kuin nappikauluspaite perinteiseen brittipukuun yhdistettynä. Kuvan ongelma lienee pikemminkin tässä kuin takissa?
-
...ja minä taas wanhana yrmynä lisään, että irto/puvuntakin tulee myös siltä näyttää. Täysin toppaamaton takki on kuin paita, eikä aja asiaansa. Takit ja paidat erillään, oma lukunsa tietenkin rakenteettomat helletakit joissa on hitusen kangasta hartiaa tuomassa.
-
Korjaisin 'wanhan yrmyn' 'nuoreksi yrmyksi'? ;)
Mitä väittämääsi täyin toppaamattoman takin 'paitamaisuuteen' tulee, sanonpa että hölö bölö. Useatkin amerikkalaisvalmistajien tweedtakit ovat täysin toppaamattomia niin hartiaseudultaan kuin muualtakin (itselläni esim. löytyyPölöSportin tällainen yksilö) eikä niissä ole paitamaisuuden häivääkään. Toki on olemassa myös lievästi topattuja / kanvasoituja luonnollisen hartialinjan takkeja.
Edeleenkin pysyn väitteessäni tuon silmälasiehpun kuvan osalta: kevyt takki on yhdistetty liian raskaisiin vaatteisiin. Neuleen olisi hyvin voinut esimerkiksi jättää pois. Kokonaisuus on liian täynnä. Luonnollisen hartialinjan meiningissä vähemmän on aina enemmän. No frills, no mess, no fuss.
-
Ongelma tuossa on enemmänkin hieman liian kapea hartialinja, joka muodostaa pyöreyttä olkapään seutuun ja luo ihoa nuolevan neule-efektin yhdessä toppaamattoman takin kanssa. Olkalihakset miltei pursuavat takista ulos.
Kas, tuo on juuri se hartialinja, josta minä pidän. Tai ainakin hyvin lähellä sitä - yhdellä kanvaasikerroksella saa tuennan juuri oikeaksi (ei sitä välttämättä tarvitse, mutta tuo hieman kaunista kaarta ja aaltomaista nousua hartia-niska -väliin). Vaatii hihan leikkaukselta erittäin paljon ollakseen "pursuamaton". Vastineena sitten liikkumisvapaus on joltain toiselta planeetalta. Haluan siis hartiasauman ehdottomasti tasan solisluun ulkoreunaan, ei tippaakaan yli.
Tämä soft tailored-olkapään ylivoimainen vapaus verrattuna strukturoituun olkapäähän on usein kuultu väite, jonka ainakin AskAndyn foorumilla eräs räätäli tyrmäsi täysin. Kunnollisen räätälöidyn toppaolkapään pitäisi päin vastoin olla yhtä liikkuva ellei liikkuvampi kuin soft-versio (väitettiin joskus myös Sleeveheadissa).
Oma käsitykseni on, että high armhole on tärkein asia joka vaikuttaa käden liikkuvuuteen, eikä niinkään kenties kokonaisen millimetrin joustava käsin ommeltu sauma soft tailored-takissa. Strukturoitujen takkien liikkuvuusongelmat lienevät totta halvoissa puvuissa, jossa kädentie (en tiedä onko tuo oikea termi suomeksi?) on suuri ja alhaalla.
-
Tämä soft tailored-olkapään ylivoimainen vapaus verrattuna strukturoituun olkapäähän on usein kuultu väite, jonka ainakin AskAndyn foorumilla eräs räätäli tyrmäsi täysin. Kunnollisen räätälöidyn toppaolkapään pitäisi päin vastoin olla yhtä liikkuva ellei liikkuvampi kuin soft-versio (väitettiin joskus myös Sleeveheadissa).
Se riippuu. Oikeastaan kummassakaan ei ole sinällään mitään erityistä bonusta liikkuvuuden lisäämiseen - jos olkapää on mitoitettu oikein. Myös pehmeä olkapää suurella olkaylityksellä on rajoittava, samoin kuin kova olkapää (harvemmin nähdyllä) vähäisellä ylityksellä on "vapaa".
Oma käsitykseni on, että high armhole on tärkein asia joka vaikuttaa käden liikkuvuuteen
Totta.
eikä niinkään kenties kokonaisen millimetrin joustava käsin ommeltu sauma soft tailored-takissa.
Nyt puhutaan eri asiasta. Leikkauksellinen jousto vs. ompelullinen jousto ovat kaksi eri asiaa. Se, onko olkasauma tehty koneella, ei vaikuta asiaan. (Käsinharsinta, sen sijaan, vaikuttaa, mutta tämä nyt on itsestäänselvyys. Tehtiin lopullinen ompelu käsin tai koneella).
Strukturoitujen takkien liikkuvuusongelmat lienevät totta halvoissa puvuissa, jossa kädentie (en tiedä onko tuo oikea termi suomeksi?) on suuri ja alhaalla.
Ovat totta myös kalliissa puvuissa, joissa olkalinja jatkuu kehon ulkorajalle. Suurimmat liikkuvuusaspektit ovat 1: mahdollisimman pieni kädentie (ns. "high armhole") ja 2: oikeaan paikkaan asetettu olkasauma. Ensimmäinen poistaa "vedon" puvun kyljestä, toinen taas avaa olkanivelestä lähtevän käden liikkuvuusalueen tässä pienessä kädentiessä.
-
^
Hyviä pointteja, Jussi. Olet selvästi tutustunut aiheeseen tarkasti.
Olen tähän asti luottanut "sotilaalliseen" tyyliin olkapääasiassa, mutta mitä enemmän onnistuneita soft tailoring-esimerkkejä näkee, sitä enemmän tyyli alkaa kiehtoa. Italialainen versio kiinnostaa amerikkalaista enemmän, sack suit-takit kun helposti lipsahtavat sloppy-kategoriaan. Pidän italialaisesta tavasta pitää vartalon lisäksi hihat kapeiksi leikattuna.
Jussi ja muut, voitteko suositella jotakin valmismerkkiä, joka tekisi hyviä pukuja/irtotakkeja luonnollisella hartialinjalla kohtuuhintaan? En haluaisi heti aloittaa Rubinaccilla...
Kommentoisin vielä aiempaan Jaron spekulaatioon liittyen soft tailoringista mahdollisena tulevana muoti-ilmiönä: Ilmassa on lisää merkkejä, Zaralla näytti olevan rekeissään "soft tailoring"-merkinnällä varustettuja pukuja.
-
Engelsmannien kotkotukselle ääni täältä. Kaikki "luonnollisen hartialinjan" takit vaikuttavat neulemaisilta, casualeilta joten en ainakaan pukuun haluaisi sellaista. Miksei, jos joskus sattuu vastaan, voisin yhden hommatakin ja sulatella asiaa uudestaan :).
PS. Mitäs Mr. Draper oikein sekoilee nappiensa kanssa tuossa kuvassa.
-
PS. Mitäs Mr. Draper oikein sekoilee nappiensa kanssa tuossa kuvassa.
Luultavasti ajan hermolla, sillä ei tuo ollut ihan tavatonta noihin aikoihin, vaikkei takki toki noin ollut tarkoitettu napitettavan. (Kuvassa Prescott Bush.)
(http://3.bp.blogspot.com/_Wbd-uMYmb_4/S73kp9zU6-I/AAAAAAAAFwY/LGHmw0B6PeM/s1600/prescottbush1936.jpg)
-
^He Hee, Skull & Bones kevätretkellä!
Engelsmannien kotkotukselle ääni täältä. Kaikki "luonnollisen hartialinjan" takit vaikuttavat neulemaisilta, casualeilta joten en ainakaan pukuun haluaisi sellaista.
Siinäpä (itseni kohdalla) onkin luonnollisen hartialinjan viehätys: se tuo tiettyä rentoutta muuten jäykähköön pukumeininkiin. Lisäksi, (jälleen itselleni) luonnollishartialinjaisen puvun käyttö muodollisissa tilanteissa on tietty huomaamattoman kapinahengen osoitus. Kuulun joukkoon, mutta lähemmin tarkasteltuna en. Toisaalta, vain olkalinjoihin vihkiytyneet tyypit edes huomaavat tämän eron.
Sami: itsellä on Zegnan harmaa flanellipuku, jonka takissa on luonnollinen, joskaan ei täysin toppaamaton hartialinja, melkein 3/2 roll, sackia slimmimpi leikkaus ja sivuhalkiot. Menee näin ivy-intoilijallekin oikein hyvin ei-puristisina päivinä. Puku on joitakin vuosia vanha joten en tiedä löytyykö Zegnan nykytarjonnasta vastaavaa. Lisäksi italialainen pienvalmistaja Dna Groove on alkanut tehdä tietynlaista mod-puvun ja 3/2 roll -puvun hybridiä, jossa on luonnollinen hartialinja, slimmi leikkaus ja 3/2 roll, mutta takissa brittitapaan hiukan vinot taskut lipputaskulla. En nyt kylmiltäni muista onko takki sivu- vai takahalkioinen. Suositellaan seikkailunhaluisille, tuhmille pojille! ;)
-
Itse ilmoittaudun myös niihin, joille ehkä tuo "engelmannien kotkotus" on enemmän "se juttu", vaikken pistä ollenkaan pahakseni tuota täysin "natural shoulderia". Jotenkin vaan tykkään ehkä enemmän, kun olkapäitä vielä jonkin verran korostaa, viitaten tuohon "miksi suomalaiset pukeutuvat huonosti"-ketjuun, koska omaa silmääni ei häiritse ollenkaan nuo Gafferin mainitsemat "kiitorata"-hartiat.
Mutta ehkäpä kuitenkin vedän itseni näiden välille, eikä minulle tuo hartialinja ole todellakaan millään tavalla ratkaiseva pukua / irtotakkia hankkiessa, joten sen suhteen itselläni onkin paljon reilummin vaihtoehtoja tarjolla :D
-
Jaro, tuo Kilgour-takki osoittaa, että hienosti tehty olkapään roping voi olla todella särmän näköinen.
Kiitos Ivylle ja Trhokkalle vinkistä, täytyy vilkaista tarkemmin noita italialaisia. Minulla oli käsitys, että Zegna olisi enemmän strukturoituun hartiaan kallellaan, mutta voin olla väärässä. Tai sitten se valmistaa molempia.
-
Taipuisin jälkimmäiseen. Joskin omassa Zegnassani hartiaa on lievästi topattu, mutt niin on useissa ameriikanherkuissakin, jotka kuitenkin naturaaleiksi lasketaan.
-
Luonnollisen hartialinjan kanssa taitaa olla lopputuloksen kannalta melko oleellista, minkälainen on takin kantajan hartioiden anatomia. Jos on kunnon hyvin muodostuneet parrunkantohartiat, näyttänee juttu hyvältä - samalta kuin ivyn postaamassa ketjun ensimmäisessä viestissä telineessä oleva takki. Muutoin voi olla vaarana sellainen hirvittävä efekti kuin sillä tässä ketjussa myös nähdyllä neulemiehellä.
-
Luonnollisen hartialinjan kanssa taitaa olla lopputuloksen kannalta melko oleellista, minkälainen on takin kantajan hartioiden anatomia.
Omaan tuomiooni vaikuttaa myös pukeutumisen tarkoitus; Luonnollinen hartia nyt vain olisi vähän out of place voimaansa ja valtaansa korostavan poliitikon tai pankkiirin tms. power dressingiä harjoittavan yllä. Se taas sopii juuri ivymanin mainitsemalle hiljaiselle kapinalliselle tai sitten stereotyyppisen homeloille proffille ja vapaa-aikaan.
-
Repesin kun ajattelin ilmiötä suomalainen "power dressing".
Samoin! Väyrynen laatikkohartioissa, uhmakas ilme naamalla!
-
Repesin kun ajattelin ilmiötä suomalainen "power dressing".
Samoin! Väyrynen laatikkohartioissa, uhmakas ilme naamalla!
Power dressing -ajattelulla mä olen yrittänyt perustella meikäläisten poliitikkojen ja erit. edellisen pääministerin liian isot takit. Tiedän, että luultavasti valehtelen itselleni.
-
Ei edes tarvitse kovin pienesti säätää.
Silitän kaikkien pukujeni kaulukset suoraksi, ilman taitetta. Taitan vasta hengariin. Näin lapel roll tulee kauniiksi myös niskassa (kokeilkaa huviksenne, ei se iso vaiva ole). Ylipäätään: Kun kaulusta ei silitä, se on hemmetisti kauniimpi.
Vihdoin sain aikaiseksi, erityisesti kolminappisille samettipuvulle, klubitakille ja samettiselle irtotakille tuo teki erittäin hyvää. Nyt kaulus rullaa, niin kuin sen pitääkin. Oikeastaan Hackettin ja Brooksin takit ovat ainoat, joille tuota ei oliso tarvinnut tehdä.
-
Onko kenelläkään kokemuksia olkatoppauksen poistamisesta tai toppauksen vähentämisestä, tai siitä mitä tällainen kirurginen toimenpide ompelijalla mahtaisi suurin piirtein maksaa? Styleforumilla on joskus käyty aiheesta keskustelua, mutta kuten arvata saattaa, löytyy mielipiteitä sekä puolesta että vastaan ja vähän neutraaliakin. Mieluummin toki uskoisin operaation läpikäynyttä maanmiestä. :) http://www.styleforum.net/archive/index.php/t-16649.html (http://www.styleforum.net/archive/index.php/t-16649.html)
-
Joskus harkitsin tuota, mutta tulin siihen lopputulokseen että toppauksen poistaminen vaikuttaa aivan liian paljon selän istuvuuteen. Koska takki rakentuu kuitenkin hartioiden ympärille, kun tukirakennetta poistetaan valahtaa ylimääräinen kangas aika ikävästi rinnan ja selän alueelle.
Ellet ole drape cutin ylimpiä ystäviä, etenisin varovaisesti.
Vaikka en drape cutia kaihdakaan, on tällä enemmän tekemistä kyllästymisen kuin mieltymysten kanssa -- kyllästymisen eBaystä ostettujen pukujen sopimattomuuteen. Yleinen ongelma tuntuisi olevan olkapäiden ja / tai hihojen ympärys tai molempien yhdistelmä. Omassa pienessä päässäni kuvittelin että viimeisimmän ostoksen suurehkoja olkatoppauksia vähentämällä tai poistamalla voisi hihan aukko myöskin kasvaa tai ainakin laskeutua paremmin liikettä sallivaksi.
-
K.o. operaatio on mahdollinen, mutta vaatii sekä taitoa että onnea. Parhaiten se onnistuu, mikäli kädentie on hieman liian pieni (hyvin harvinaista) ja paranee toppauksen poistamisella. Tällä hetkellä kaapissani on yksi kyseisenlainen takki (tweediä) ja operaatio tulee etenemään seuraavasti (vaihdan hihavuorin samalla), jahka sitä muutaman muun projektin ohella ehdin veivaamaan:
1: Hihoista vuori pois, tästä kaava uusiin hihavuoreihin.
2: Olkatoppaus pois.
3: Tilanneanalyysi sovituksen kera: onko tarpeen muokata olkapään linjaa, hihasaumavaran suuntaa tms.
4: Olkasauman muokkaus (linjamuutos), hihasaumavaran kääntö (jos tarpeen), silitysmuokkaus ja ohuen, jäykähkön tukivuorikankaan kiinnitys (vuoripistoin) tukevoittamaan rakennetta. Tässä on ns. vaatturinkinkku tarpeen.
5: Sovitus ja tarpeelliset jatkoviritykset.
6: Hihavuorin kiinnitys.
7: Rokkenrol.
Muitakin tapoja aivan varmasti on, mutta kevyt tukivuori auttaa asettuvuuden kanssa.
Todettava on myös, että hihantie on liian pieni lähinnä silloin kun se puristaa. Hihantietä suurentamalla liikkuvuus vähenee, mikäli istuvuus on muuten sopiva. Tämä on yksi niistä pikaista maalaisjärkeä vastaan menevistä, mutta pienellä mietinnällä selkeästi aukenevia asioita vaatteenväännössä.
-
Todettava on myös, että hihantie on liian pieni lähinnä silloin kun se puristaa. Hihantietä suurentamalla liikkuvuus vähenee, mikäli istuvuus on muuten sopiva. Tämä on yksi niistä pikaista maalaisjärkeä vastaan menevistä, mutta pienellä mietinnällä selkeästi aukenevia asioita vaatteenväännössä.
Olet eleganssin esitaistelija syystä - kiitos! Tämä on yksinkertainen tiedonjyvänen joka itseltäni on puuttunut ja vaikka olisikin ollut maalaisjärjellä pohdittavissa, en ole pohtinut. Luulen itseasiassa että olkapäitä hieman kaventamalla ja kädentietä (kiitos sanasta) pienentämällä voisi takista tulla vielä käytettävä! Joskin jo olkapäiden kaventaminen on kallis operaatio, enkä vielä tiedä minkälaisen järkytyksen kuulen kun soittelen huomenissa ompelimoon kysyäkseni tätä kuningasideaa. Samallahan sitä voisi toki pistää elämän risaiseksi ja kysyä myös toppausten vähentämisestä olkapäistä. Kyseessä on hieno Aquascutumin Glen Plaid -kuvioinen puku, mutta vasta työmääräarvion kuullessani taidan tietää onko tämä kuitenkaan sen arvoista.
Vaikkei nyt enää liitykään tähän topiciin, laitetaan linkki kädentien kokoa käsittelevään kirjoitukseen London loungessa: http://www.thelondonlounge.net/gl/forum/viewtopic.php?f=4&t=60&start=0 (http://www.thelondonlounge.net/gl/forum/viewtopic.php?f=4&t=60&start=0) (moderaattorit päättänevät täytyykö tämä keskustelu jakaa toisaalle).
-
Luulen itseasiassa että olkapäitä hieman kaventamalla ja kädentietä (kiitos sanasta) pienentämällä voisi takista tulla vielä käytettävä!
Houston, we have a problem.
Kädentietä ei voi pienentää, koska tämä vaatii materiaalin lisäämistä (kuvittele reikä, jota pitää pienentää. Sitä pienennetään lisäämällä tavaraa reiän sisälle).
Olkapäiden kaventaminen, sen sijaan, on järjen rajoissa, mutta maksaa 40-50€.
-
Tuo takki olisi aivan erinomainen jos siinä olisi luonnollisempi hartialinja.
Lainasin itseäni MTOP-ketjusta (s. 106). Sain nimittäin harmaan, vasta muutaman kerran käyttämäni takin olkapäät istumaan luonnollisemmin ja paremmin pienellä asettelulla. Vetelin ja ikäänkuin asettelin takin olkapään paikat olkapäihini; villa jousti ja mukautui aika mukavasti. Voisikohan olla, että olivat vielä edellisen käyttäjän tai luultavammin pitkän henkarissa roikkumisen jäljiltä jääneet vähän kulmikkaiksi? Esimerkiksi sivukuvassa näkyvää kupruilua ja tyhjää tilaa olkapäässä ei juurikaan ole enää. Ei niistä täysin luonnollisia saa (kuten ei tarvitse tai voikaan saada), mutta kuten toivoin, luonnollisemmat kyllä. Katsotaan jos joskus saisi vielä fotoa takki päällä.
-
Luulen itseasiassa että olkapäitä hieman kaventamalla ja kädentietä (kiitos sanasta) pienentämällä voisi takista tulla vielä käytettävä!
Houston, we have a problem.
Kröhöm, tämän maalaisjärjen käytön hoidin myös vasta edellisen viestin kirjoitettuani - ja masennuin pahasti. Kiitos kuitenkin asian vahvistamisesta.
-
Kädentietä ei voi pienentää, koska tämä vaatii materiaalin lisäämistä (kuvittele reikä, jota pitää pienentää. Sitä pienennetään lisäämällä tavaraa reiän sisälle).
Eikö se onnistuisi siten, että avaa takin koko sivusauman kainaloon asti ja ottaa sieltä kangasta sisään. Sama täytyisi varmaankin tehdä myös hihalle. Tällöin takki kyllä kapenee mutta ehkä tulisi kyseeseen tapauksissa, joissa takkia on kavennettava. Toinen kysymys on se, onko moinen operaatio vaivan arvoinen.
-
Kädentietä ei voi pienentää, koska tämä vaatii materiaalin lisäämistä (kuvittele reikä, jota pitää pienentää. Sitä pienennetään lisäämällä tavaraa reiän sisälle).
Eikö se onnistuisi siten, että avaa takin koko sivusauman kainaloon asti ja ottaa sieltä kangasta sisään. Sama täytyisi varmaankin tehdä myös hihalle. Tällöin takki kyllä kapenee mutta ehkä tulisi kyseeseen tapauksissa, joissa takkia on kavennettava. Toinen kysymys on se, onko moinen operaatio vaivan arvoinen.
Totta, noin homma onnistuisi, mutta todella vaatii sen, että takki on liian leveä jo lähtökohtaisesti. Lisähankaluutta tuo se, että pikkutakeissa ei ole vain yhtä sivusaumaa - käytännössä takin torso (ilman hihoja) koostuu kuudesta "palasta" (jotka tosin voivat olla joiltakin osin toisiinsa yhteydessä, mutta erillisinä elementteinä). On siis etukappaleet, takakappaleet ja sivukappaleet. Kavennusoperaatiossa kavennettaisiin siis etu-, taka- ja sivukappaleita (tai sitten pelkkiä sivukappaleita, riippuen mm. kuun asennosta) ja muovattaisiin kädentie täysin uudelleen, sitten kavennettaisiin hihat (jotka koostuvat kahdesta kappaleesta, muuten) ja määritettäisiin sopiva syöttömäärä kankaalle (eli kuinka paljon kädentietä suurempi hihan yläosa on ja miten se syötetään kädentiehen). Kun tämä on huitaistu lävitse, käytetään silitysrautaa maanisen kotitontun tavoin.
Mainittakoon, että tässä k.o. operaatiota ajatellessani (tulen tekemään hieman vastaavan jutun eräälle kirppislöydölle), alkoi pelkän kolmiulotteisen ajattelun takia päätä pikkuisen särkeä. :D
Toki aivan aidosti ammattitaitoiset vaatturit pystyvät tuohon, mutta se on silti ihan hemmetinmoinen homma. Kädentietä ja hartioita muovattaessa kajotaan takin olemukseen perustavanlaatuisimmalla tasolla ja "yksinkertainen" kavennus vaatii herkästi mm. hihan kulman, hihan kainaloleikkauksen ja muiden muuttujien säätämistä.
On myös muita tapoja pienentää kädentietä. Eräs niistä on tehdä homma "yläkautta" - eli hartiasauman avaaminen, ylimääräisen materiaalin poisto ylhäältä (tässä yhteydessä voidaan myös poistaa toppaus jne.), hartiasauman uudelleenmuovaus ja kauluksen yläosan muovaus sopivaksi. Etuna on se, että rinnanympärysmitta ei muutu. Haittana taas takin nousu sentillä tai parilla, joka voi joissakin tapauksissa olla hyväkin asia. Tällä tavalla voidaan myös kaventaa hartioita. Osaava velikulta veivaa tästä myös lähes millaisen natural shoulderin tahansa - spalla camicia näistä mielestäni kauneimpana.
Tässä laitan muuten pienen haasteen foorumiiteille: Tehkää itsellenne paita. Mahdollisimman yksinkertainen, vaikka halvimmasta lakanakankaasta. Pääntien ei tarvitse olla reunattu, ei mitään sulkulistoja eteen tms., vaan ihan itselle suhteellisen sopiva korni paita, joka koostuu kahdesta putkimaisesta hihasta ja etu- sekä takakappaleesta ilman olkakappaletta (yoke). Pääntie pyöreä, eteen pääntiestä n. 15cm alas tuleva suora leikkaus pukemisen mahdollistamiseksi.
Kaavoitus ensin, ilman ohjeita (voi katsoa vaikka hengarissa roikkuvaa, mutta mittaukset omasta kropasta, samoin kuin kädentien muodot jne.
Vinkki: Tehkää hihan yläosa n. 1-2cm suuremmaksi kuin kädentie. Syöttäkää lisämateriaali käsin harsimalla kädentiesaumaan.
Hifi-vinkki: Tehkää vastaavanlainen lisäys myös takakappaleen hartiasaumoihin. Syötteen voi tehdä myös tilalaskoksilla.
Tämän haasteen toteuttamisen jälkeen melkoisen monet asiat on huomattavasti helpompi hahmottaa. Tämä ei siis ole kettuilua vaan avaa ihan erilaisen maailman vaatteiden katsomisen suhteen.
-
Tässä laitan muuten pienen haasteen foorumiiteille: Tehkää itsellenne suhteellisen sopiva korni paita.
Sinunpa antamiasi haasteita ei ole vaatimattomuudella pilattu.
-
Tässä laitan muuten pienen haasteen foorumiiteille: Tehkää itsellenne suhteellisen sopiva korni paita.
Sinunpa antamiasi haasteita ei ole vaatimattomuudella pilattu.
Käytännössä ei ihan niin karmea juttu kuin luulisi. Tuossa kyse kuitenkin on ihan yksinkertaisen paidankaltaisen väsäämisestä. Samalla oppii asioita, joiden pohjalta on helpompi kuvailla mm. korjausompelijalle, mitä haluaisi tehtävän. Kehon kolmiulotteisuuteen perehtymistähän tuo on.
-
Tämän kuvan irtotakissa jotenkin kiteytyy luonnollinen hartialinjaja koko ivy-tyylin olemus paremmin kuin missään aiheesta kirjoitetussa.
(http://3.bp.blogspot.com/_wwgXxAjQedA/TJib7cmTKUI/AAAAAAAAFh0/nXV5JafQNRA/s400/Title+Page.jpg)
Natural Shoulder Poetry
-
^ Tuskin tuo teltta-malli kuulu kuitenkaan Ivy-lookkiin? :P
-
^Jos makkaratakin tahtoo kannattaa ottaa Leppilammesta mallia! :D
-
Tuosta edellisen kuvan takin istuvuudesta.
Olen pitänyt suurimmasta osasta kuvia jotka on linkattu tuohon Ivy-tyyliin sekä noista luonnollisemmista hartialinjoista. Mutta tuo takki kyllä näyttää siltä että roikkuisi päällä. Ihan kuin teini poika olisi ottanut isänsä takin.
Tosin eikös vaatteet ole olleetkin aikaisemmin väljempiä kuin nykyään?
-
Hoikka mies on selvästi, mutta en osaa sanoa tekeekö takki hänestä myös huonoryhtisen näköisen vai saako mahdollisesti huono ryhti takinkin roikkumaan. Varsin pitkä helma takissa ainakin on. (Ja minä lähes inhoan minimittaisia irto- ja puvuntakin helmoja.)
Olkapäät ovat selvästi pehmustamattomat ja näin muodoin luonnolliset, mutta silmäni osuu silti noihin pienehköihin kulmiin hihan ja olkapään saumakohdassa. Eikö kuitenkin täysin luonnollisen hartian perikuva ole sellainen, jossa hartialinja vain pehmeästi kaartuu ja jatkuu olkaa ja käsivartta myötäillen, kuin saumaa tuskin olisikaan?
Edit: Tarkemman tsekkauksen perusteella taitaakin olla niin, että kulma tulisi aika pyöreäksi mikäli miehellä olisi vähän enemmän habaa olkapäässä ja ojentajassa.
-
Jos sack leikkaus istuu vartalonmyötäisesti niin kantajan olisi syytä kuntoilla ;)
-
Re. Throkka:
Äläs nyt sotke Andyland-Tradismia tähän. IVY ei ole ultraslimmiä muttei myöskään ultrapussittavaa. Se on kapeahkoa. Jotkut chinot ovat slimmihköt joskaan eivät pillit, eivätkä IKINÄ, jumalauta, prässilaskokselliset. Sanoi Boehlken pappa tai Flüsscher asiaan mitä hyvänsä. Niin ikään, paidat eivät ole Mercer-tyyppisiä purjevirityksiä (siksi en edes harkitse Mercer-paidan hankintaa vaikka kuuluvat olevan laadukkaita ja roll'kin on hyvä) mutteivät myöskään tight fit -osastoa. Ivy on KOHTUULLISTA. Ei yliampuvaa.
Ja takit, leikkaus on sack, mikä tarkoittaa väljää / väljähköä laskeutuvaa leikkausta, joke ei ole koskaan englantilaiseen tapaan vartalonmyötäinen eikä hartialinjaa sotilaallisesti korostava. Toki takeissa leikkaus on vaihdellut ts. välillä leikkaukset ovat olleet varsin väljiä, ja toisinaan tiukahkoja. Itseltä löytyy mm. kohtuullisen kapealinjainen mutta silti muodoltaan sack suit -ajattelun mukainen Norman Hilton -irtotakki.
Vielä tuohon takkikuvaan: englantilaiseen ja / tai italialaiseen vartalonmyötäisempään tyyliin tottuneelle aito sack näyttää nimenomaan oudolta, omituiselta ja väärtin tehdyltä. Se on suuri osa kyseisen takkityypin viehätystä.
-
Aiheeseen liittyen: onko oheisissa kuvissa olevassa takissa luonnollinen hartialinja? En osaa itse sanoa koska en moista ole livenä koskaan nähnyt. (Kuvat liitteenä, näkyy sisäänkirjautuneille.)
-
Vielä tuohon takkikuvaan: englantilaiseen ja / tai italialaiseen vartalonmyötäisempään tyyliin tottuneelle aito sack näyttää nimenomaan oudolta, omituiselta ja väärtin tehdyltä. Se on suuri osa kyseisen takkityypin viehätystä.
Asia selvä.
Olisi muuten mielenkiintoista nähdä lihavan miehen yllä mittaan tehty sack, siis vielä tarkoituksellisen löysä ja iso. Esim. alla oleva taitaa edustaa kuitenkin enemmän britti- tai italialaissuuntauksia.
http://3.bp.blogspot.com/_lj34NZHeBz0/S_UYngvJfaI/AAAAAAAABM4/UtCUz1OWaGw/s1600/fat-man-in-suit.jpg (http://3.bp.blogspot.com/_lj34NZHeBz0/S_UYngvJfaI/AAAAAAAABM4/UtCUz1OWaGw/s1600/fat-man-in-suit.jpg)
-
^Huumorin kakka on se kaunein kukka.
-
^ Ei ollut tarkoitus mitenkään pilailla sack-takin tai etenkään lihavien kustannuksella. Tuollainen ajatus vain tuli mieleeni.
-
^Kuva puolestaan toi mieleeni kirjoittamani Pahakasika-mies markku Paretskoin lausuman.
-
Mä voisin käyttää tuota Ivy-kirjan takkia. Etukeno asento ja laiha olemus ei tuo sitä ehkä parhaiten esille, mutta hyvältä näyttää.
IVY ei ole ultraslimmiä muttei myöskään ultrapussittavaa. Se on kapeahkoa. Jotkut chinot ovat slimmihköt joskaan eivät pillit, eivätkä IKINÄ, jumalauta, prässilaskokselliset. Sanoi Boehlken pappa tai Flüsscher asiaan mitä hyvänsä. Niin ikään, paidat eivät ole Mercer-tyyppisiä purjevirityksiä (siksi en edes harkitse Mercer-paidan hankintaa vaikka kuuluvat olevan laadukkaita ja roll'kin on hyvä) mutteivät myöskään tight fit -osastoa. Ivy on KOHTUULLISTA. Ei yliampuvaa.
Väljäkin voi näyttää hyvältä jos se istuu oikeista paikoista. Army-tyyliset khakit on aina väljiä ja eikös ne ole campus-klassikko? Kuvan etualan paidassa on täyteläinen leikkaus. Väljänkin pitää mielestäni istua oikeista paikoista, hartioista ja vyötäröltä:
(http://img68.imageshack.us/img68/5364/ji7060001princetonbx3.jpg)
Vielä tuohon takkikuvaan: englantilaiseen ja / tai italialaiseen vartalonmyötäisempään tyyliin tottuneelle aito sack näyttää nimenomaan oudolta, omituiselta ja väärtin tehdyltä. Se on suuri osa kyseisen takkityypin viehätystä.
Ei kauhean kaukana räätälöidystä villatakista ;-) Ainakaan käyttömukavuudeltaan? Todella rentoa mutta samalla tyylikästä... sopii miehelle joka ei tee itsestään numeroa.
-
Äläs nyt sotke Andyland-Tradismia tähän. IVY ei ole ultraslimmiä muttei myöskään ultrapussittavaa. Se on kapeahkoa. Jotkut chinot ovat slimmihköt joskaan eivät pillit, eivätkä IKINÄ, jumalauta, prässilaskokselliset. Sanoi Boehlken pappa tai Flüsscher asiaan mitä hyvänsä. Niin ikään, paidat eivät ole Mercer-tyyppisiä purjevirityksiä (siksi en edes harkitse Mercer-paidan hankintaa vaikka kuuluvat olevan laadukkaita ja roll'kin on hyvä) mutteivät myöskään tight fit -osastoa. Ivy on KOHTUULLISTA. Ei yliampuvaa.
Kommenttini oli kärjistys, tunnustan että tietouteni ivy-tyylistä on kieltämättä everstiä suppeampi.
Kärjistykset ovat hyviä juttuja, saadaan debattia aikaan.
-
Ei kauhean kaukana räätälöidystä villatakista ;-) Ainakaan käyttömukavuudeltaan? Todella rentoa mutta samalla tyylikästä... sopii miehelle joka ei tee itsestään numeroa.
You are getting the point, Sir.
Hyvä kommentti kokonaisuudessaan (vaikka lainasinkin vain lopun).
-
Tängjuu söör, bat kän vii spiik Finnish?
Joo toivottavasti ainakin tajuan pointin ;). Jenkkilän komennukseni aikana rupesin arvostamaan amerkkalaistakin tyyliä. Varsinkin kun opin, että se on muutakin kuin cowboyt, Chandler Bing, Ross Geller, Hip Hop ja Ralph Lauren. Ensimmäisiä positiivisa yllätyksiä oli erilasten kokojen saatavuus; kauluspaidat tulivat lukuisilla hihapituuksilla ja keskivertokengissäkin oli neljä eri leveyttä. Jenkkiläään lähtiessäni luulin että sieltä saa vain ylimitoitettua S-M-L:ää. Toinen mukava yllätys oli rennot, huolettoman tyylikkäät formaalit vaatteet, joissa pärjää missä vaan (hyvänä esimerkkinä Brooks Brothers, vaikka mielestäni se ei nykyään eroa juurikaan vaikka Hugo Bossista, valitettavasti).
t.
sorsis
-
^Of koos vii kän söör. Aim veri sori söör. :D
Kommenttisi ovat totta, myös se mitä tulee Brooksin nykytilaan eri toten pukujen ja irtotakkien osalta ts. Amerikka näyttää jotenkin olevan hukkaamassa luonnollisen hartialinjan ja sack-leikkauksen perintöään. Nykyiset J Pressinkin takit kun alkavat olla hartioiltaan sitä 90 asteen kulmaa, jos hieman kärjistää.
Rento, huoleton tyylikkyys - siinä nimen omaan yksi periamerikkalaisen (osin jo kadonneen) tyylin kulmakiviä.
Brooksin paidat ovat täyttä asiaa, edelleen. Näin olen täysin yhdy kovimpien puristien mielipiteeseen, jonka mukaan vain vanha Brooks Brothers Makers oli se paita. Vaikka parhaimmat omat Brooksit ovatkin kyseistä linjaa. Mutta muutkin ovat varsin käytettäviä.
Eurooppalaisilla taitaa olla ihan yhtä paljon ennakkoluuloja jenkeistä kuin jenkeillä eurooppalaisista. :)
-
Itse ainakin yllätyin kun amerikkalaisen pukeutumisen kulmakivi Brooks tarjosi lähinnä kiiltäviä europukuja ohuenohuetviipaleet-kankaista jne... Vaati vähän perehtymistä, ennen kuin tajusin mikä se Brooksin juttu oikeastaan on, tai varsinkin mikä se on ollut joskus.
Eurooppalaisilla taitaa olla ihan yhtä paljon ennakkoluuloja jenkeistä kuin jenkeillä eurooppalaisista. :)
Jouduin usein suorastaan puolustuskannalle amerikkalaisten kollegoitteni kanssa jutustellessani, lol, olet niin oikeassa.
t.
sorsis
-
Jaksaisiko joku asiaa tunteva laittaa hyviä italialaisia esimerkkejä hartioita myötäilevistä takeista?
Toppaus on töppäys,
sorsis
-
Jenkkilän komennukseni aikana rupesin arvostamaan amerkkalaistakin tyyliä..
Huh huh, vaarallisia nuo Amerikan komennukset... ;)
Täytyy puuttua sivumainintaan, joka niin monesti tulee esiin tällä foorumilla: suunnaton Bossin dissaus (saatan tosin olla ylitulkinnutkin). En ymmärrä asiaa lainkaan. Bossin tuotteet (ainakin ykkösmalliston) ovat yleisesti ottaen kelpoa laatua, ehkä joskus erinomaistakin. Ylihinnoiteltuja ne toki ovat, mutta alennusmyynnit on onneksi keksitty. Ennen kaikkea kuitenkin pidän Bossista siksi, että sen valmisvaatteet istuvat usein minulle suhteessa todella hyvin. Uskoisin, että näin on sangen monen muunkin suomalaisen miehen kohdalla, mikä lienee yksi syy Bossin valta-asemaan täällä. Saksalaisten ruumiinrakenne on luultavasti selkeästi lähempänä suomalaista kuin italialaisten, amerikkalaisten tai brittienkään. Omat Bossin takkini on myös valmistettu Euroopassa, halvemmalla kaakkoislaidalla toki. Luulen, että Boss ärsyttää lähinnä sen yleisyyden ja hegemonian vuoksi.
-
Bossissa ärsyttää em. seikkojen lisäksi sen täydellinen sieluttomuus. Sama toki pätee moneen muuhunkin perustrendimerkkiin, mutta Bossin tapauksessa jostain syystä (ehkä kotimaasta johtuen) se tuntuu korostuvan. Kyseessä on jotenkin ärsyttävä kombo jossa saksalainen insinöörimeininki naitetaan italialaisen muotoilun kanssa yhteen. Siihen kun lisää merkin kyseenalaisen luksus-statuksen, lopputulos on vastenmielinen.
Logoa ja mainoskuvia myöten Boss herättää syvää inhoa tavalla johon monet brändit eivät kohdallani pysty.
Saksalaista designia vastaan minulla ei ole mitään, esim Jil Sanderia fanitan suuresti, mutta Hugo Bossissa ei ole edes mitään saksalaista. Siinä missä joku Hilfiger edustaa kopion kopion kopiota, Boss edustaa itselleni brändiä josta on saatu kitkettyä pois kaikki persoonallisuus tai sielu (joka mielestäni on kuitenkin vaatekappaleissa ensiarvoisen tärkeää).
-
Brooksin paidat ovat täyttä asiaa, edelleen. Näin olen täysin yhdy kovimpien puristien mielipiteeseen, jonka mukaan vain vanha Brooks Brothers Makers oli se paita. Vaikka parhaimmat omat Brooksit ovatkin kyseistä linjaa. Mutta muutkin ovat varsin käytettäviä.
Hei, eka postaukseni täällä. Tämän hetken Supima Cotton OCBD on aivan mahtava tuote. Kangas on huippulaatua, paitsi kesäkäyttöön vähän turhan paksua. Viileämmälla ilmalla käytän nyky-Brooksia vähintään yhtä mielellään kuin vanhaa Makers-mallistoa. Hintakaan ei ole paha, $79.50 per paita... Euroopassa asuvien kannatta käyttää hyödyksi kampanjoita "kaksi paitaa satasella" tai "kolme paitaa sataviiskybää". Näitä kampanjoita on useampi joka vuosi. Ebaystä on hauska etsiä vahoja paitoja mutta on yhtä mukavaa saada uusia laadukkaita paitoja hyvään hintaan. Kuriiriposti ja verot tulee päälle, mutta silti tämä on paras paitadiili mitä tiedän. Ja tiedän kauluspaidoista kuitenkin jotain... Silittämättä siisti ei ole mitenkään siisti, eli vähemmän käsiteltyyn laadukkaaseen puuvillaan kannattaa satsata.
Ai niin täällä piti puhua hatialinjasta... itse en kaipaa juurikaan toppauksia vaikka olen kapeaharteinen. Sorsastajan "ei tee numeroa" sai hymyn naamalleni... Eihän mulla ole sukkamyttyä kalsareissa niin miksi sitten ylimääräistä vaahtomuovia harteissa?
-
Mitä tarkoitat tavallisilla paidoilla? Mulla on kokemuksia lähinnä oxford cloth-paidoista. Mutta esim. napinlävet on koneommeltu todella hyvin mun kaikissa Brooksin paidoissa. Muistan kun ensimmäisen kerran napitin Brooksin OCBD:n :)
-
Saksalaista designia vastaan minulla ei ole mitään, esim Jil Sanderia fanitan suuresti, mutta Hugo Bossissa ei ole edes mitään saksalaista. Siinä missä joku Hilfiger edustaa kopion kopion kopiota, Boss edustaa itselleni brändiä josta on saatu kitkettyä pois kaikki persoonallisuus tai sielu (joka mielestäni on kuitenkin vaatekappaleissa ensiarvoisen tärkeää).
Minusta Bossin sielu on juuri sen steriilissä sieluttomuudessa. Kaapistani ei tosin Bossin vaatteita löydy mutta voisi hyvin löytyä, jos tulisi vastaan jotakin sopivaa sopivaan hintaan. Kerran kyllä sovitin merkin päällystakkia, joka muistaakseni istui varsin mallikkaasti ja löytyy minulta mainio olkalaukku Bossilta.
-
^ Koon 50 yksirivinen kaksinappinen erittäin vähän käytetty Bossin klubitakki roikkuu vaatekaapissa riesana. Olen laihtunut siitä ulos.
-
-- Boss edustaa itselleni brändiä josta on saatu kitkettyä pois kaikki persoonallisuus tai sielu (joka mielestäni on kuitenkin vaatekappaleissa ensiarvoisen tärkeää).
Kiitos tästä mainiosta vastauksesta, selvensi hyvin asiaa. En oikeastaan itse ajattele vaatteiden valintaa tuolta kannalta, vaan hyvältä näyttäminen riittää - en kammoksu edes pahinta pintamuotia, jos se sattuu miellyttämään silmää (näin tosin käy harvoin). Vaatteen ulkonäkö, laatu ja istuvuus ratkaisevat. Persoonallisuus/ainutlaatuisuus ja perinne/tarina ovat sitten ylimääräistä plussaa.
Mutta itse ketjun aiheeseen:
Eihän mulla ole sukkamyttyä kalsareissa niin miksi sitten ylimääräistä vaahtomuovia harteissa?
Minusta tuo vertaus ontuu - pahasti. Olkatoppauksien tehtävä on ymmärtääkseni tuoda ryhdikkyyttä, päätarkoitus ei suinkaan liene hartioiden keinotekoinen leventäminen. Erityisesti (juhla)puku kaipaa omissa silmissäni arvokkuutta tuovaa ryhtiä. Vapaa-ajan takeissa voisin luonnollista hartialinjaa ehkä kokeillakin, kunhan kangas olisi paksua (kuten tweed). Esimerkiksi klubitakin/bleiserin sack-linjaa en ymmärrä ollenkaan - edustustakin huvipurren kannella tulee olla ryhdikäs! Suuri osa klassisesta vaatekaapistahan periytyy sotilaallisesta pukeutumisesta, jonka myötä ryhdikkyys on sen olennainen osa.
-
Olkatoppauksien tehtävä on ymmärtääkseni tuoda ryhdikkyyttä, päätarkoitus ei suinkaan liene hartioiden keinotekoinen leventäminen. Erityisesti (juhla)puku kaipaa omissa silmissäni arvokkuutta tuovaa ryhtiä. Vapaa-ajan takeissa voisin luonnollista hartialinjaa ehkä kokeillakin, kunhan kangas olisi paksua (kuten tweed). Esimerkiksi klubitakin/bleiserin sack-linjaa en ymmärrä ollenkaan - edustustakin huvipurren kannella tulee olla ryhdikäs! Suuri osa klassisesta vaatekaapistahan periytyy sotilaallisesta pukeutumisesta, jonka myötä ryhdikkyys on sen olennainen osa.
Ei se mitään. Mua ei haittaa jos ihmiset ei ymmärrä. Tosin se on fakta, että klassinen merisotilaan univormu ei ole topattu.
-
Saman takin voi tehdä sekä toppauksetta että toppauksilla ryhdikkään ja ryhdittömän näköisiksi. Tämä riippuu huomattavan paljon leikkauksesta, saumavaran suunnan käytöstä, saumatyypeistä ja pukukankaasta. Lisäksi varsinaisen toppauksen sijaan voi käyttää mm. tukikangasta ilman minkäänlaista nostoa (oma suosikkini juhlavammissa puvuissa), jolloin saadaan kauniisti yhdistettyä pagodipuvun hartia-niskavälin kaari, kevyt saumakulmanosto (sisäänpäin käännetyllä ja napakasti ommellulla olkatukikangasta aavistuksen nostavalla saumavaralla) ja pehmeä olkapään kaartuvuus. Kaikki ilman vanupullaa hartialla.
Juuri tuon hartian haluan joskus frakkiini, smokkiini ja sakettiini.
-
Asia näyttäisi olevan juuri Jussin kuvaamalla tavalla. Toppaus ei välttämättä merkitse/luo ns. militaristista olkapäätä. Esimerkin aiheesta tarjoaa tuttofattoamano-blogi käsitellessään Huntsmanin pukua:
http://tuttofattoamano.blogspot.com/search/label/Huntsman
Olkapäistä kertovan osuuden tarjoama viisaus näyttää olevan erityisesti se, että olkapään muoto – joka Huntsmanilla on huomattavan rouhea, eikä lainkaan luonnolliseksi yleensä miellettävä – voidaan saada pikemminkin ns. ropingia käyttämällä, kuin varinaisella toppaamisella. Kyseisen takin omistajan olkapäät ovat ilmeisesti olleet erittäin – sanotaanko – pullonkaulamaiset. Epäilen, että Huntsmankin tehnee pukuja, joissa tuota vähääkään toppausta ei ole, vaan ainoastaan vahvaa ropingia (jota toki tukee tukikangas). Jussi tuntee terminologian ja tekniikan paljon itseäni paremmin, mutta käytän itse tätä termiä ”roping”, kun en parempaan pysty. Joka tapauksessa blogin mielenkiintoisimpia lauseita, oli se, jossa todettiin Huntsmanin puvussa olevan vähemmän täytettä olkapäässä, kuin esim. Oxxfordin tai Brionin. Vaikka nämä eivät suoranaisesti luonnollisen lookin etummaisia edustajia olekaan, Huntsmania pidetään erittäin militaristisena olkapäästään. Siksi tämä on hyvin mielenkiintoista.
Oma pukuihanteeni vastaa myös Jussin kuvailemaa (kaikissa tilanteissa), jos ymmärsin sen oikein. Linja niskan ja olkapään välillä seuraa luonnollisesti henkilön olkalinjaa eli laskeutuu. Olkapäässä ei ole toppausta (kuin korkeintaan kompensoimaan alempana olevaa toista olkapäätäni) vaan muoto saadaan nimenomaan ropingilla. Se tuo ryhdikkyyttä leventämättä tai muokkaamatta muutenkaan hartialinjaa. Mielestäni täysin luonnollisen hartialinjan ongelma on se, että se tekee visuaalisen efektin, jossa olkapäät laskeutuvat itse asiassa vahvemmin, kuin ne oikeasti tekevät. Roping on tähän ratkaisu, sillä se luo mielestäni vaikutelman, joka parhaiten vastaa todellista hartialinjaa. Edelleen se mahdollistaa mielestäni kaikkein kauneimman hihan laskeutumisen, sillä hiha seuraa ropingin ansiosta kaikkein optimaalisimmin olkavartta.
Harvard-fanille (kieli poskessa) voisi todeta, että aidosti klassisessa merisotilaan univormussa toppauksen sijaan olkapäässä on kultaiset poletit.
http://www.merriam-webster.com/art/dict/epaulet.gif
-
^Eikö ole ihan hyvä juttu että amiraalin laakeille hartioille voi tarvittaessa laskeutua vaikka helikopterilla?
-
Tämä keskustelu menee nyt korkealta ja kovaa yli oman käsityskyvyn. Lukemani perusteella komppaan kuitenkin jussia ja havaintoa tuosta, että olkapäästä voidaan tehdä 'muotoiltu' myös toppaamatta tai hyvin pienellä toppauksella. Itse olen tykännyt monien napolilaisten valmistajien tyylistä, mutta hintojen puolesta noita ei vielä oel kaappiin eksynyt.
Tämä kuva havainnollistaa hyvin pagoda-olkapään viehätyksen. Kuvassa siis oikealla:
(http://i444.photobucket.com/albums/qq168/sabrams77/concave.jpg)
-
Eihän toi ole konkaavi hartia vaan konveksi.
-
Lisätäkseni, en voi suitsuttaa tarpeeksi kyseistä blogia - artikkelit joissa tarkastellaan laatuvalmistajien vaatteita ovat mahtavia. Alaa hyvin tunteville (krohöm.. Jussi) nämä eivät varmaan mitään uutta tarjoa mutta meille maallikoille mielestäni nannaa.
Itse asiassa k.o. blogi on omalla jatkuvan seurannan listallani juuri siksi, että sieltä oppii koko ajan kaikenlaista - joko "ruumiinavauspöytäkirjoista" tai sitten kuvista.
Pagodiolkaa en itse fanita (siinä on mielestäni liiallinen heitto ennen hihaa), mutta samalla hartiatyylillä tehty pyöröolkainen takki, jossa saumaa korostetaan aivan aavistuksen verran saumavaroilla, on juhlapuolelle äärimmäisen hyvin soveltuva (eikä luo vaikutelmaa leveistä harteista - en muuten pidä tuosta vaikutelmasta, se on aina falski). Arkipukuihin ja -takkeihin sitten aina mieluiten hyvin pehmeä spalla camicia l. paitaolka - valitettavasti näiden saatavuus on jossain niukan ja olemattoman välillä.
-
Aiheeseen ei ole kirjoitettu pitkään aikaan, mutta jaanpa nyt vain linkin, jossa on käsitelty aihetta "what is a Neapolitan Jacket" (http://bespokenn.tumblr.com/post/5277648787/what-is-a-neapolitan-jacket), asiasta ja siitä muodostuvista mielipiteistä kun aina välillä keskustellaan.
Mielestäni tuossa on noita perusjuttuja selitetty melko hyvin ja ymmärrettävällä tavalla.