Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: i v y m a n - 14.04.09 - klo:23:25
-
En tällä haavaa muista, mainitsinko aiheesta jolle kulle foorumistille yksityisviestinä, vai tuliko uhottua joskus julkisesti, että kirjoitanpa esseetyyppisen postituksen toimivasta vapaa-ajan pukeutumisesta. Aihetta pitkään – kuukausia – haudottuani päätin tarttua toimeen. Lopputulokseksi muodostui kuitenkin yritys ja erehdys –metodin myötä jotain muuta, kenties jonkin sortin kirjoitelma vapaa-ajan pukeutumisen itseäni lähellä olevista ulottuvuuksista. Esseeksi alla olevan kutsuminen olisi kenties turhan mahtailevaa, ammattikirjoittaja kun en ole. Eli aiheeseen.
Näkemyksiä toimivasta casual-tyylistä
Vapaa-ajan pukeutuminen,, ja sen toteuttaminen hyvällä maulla, valitsemani tyylillisen viitekehyksen on itselleni läheinen aihe. Vietänhän yhdeksänkymmentäyhdeksän ja puoli prosenttia valveajastani muissa vaatteissa kuin kokopuvussa, juhlatamineista puhumattakaan. Työni kun on sitä sorttia, että itseäni pidettäisiin umpihulluna, jos ilmestyisin typaikalle taikka –palavereihin täydessä pukutällingissä. Lisäksi, seuraavaa yhtälö:
muodollinen pukeutuminen = hyvä tyylitaju
Epämuodollinen pukeutuminen = huono tyylitaju
Ei mielestäni ole millään muotoa vedenpitävä. Päin vastoin, hyvä tyylitaju on ennen kaikkea tilanteiden ja olosuhteiden ymmärtämistä. Näin ollen, tasokkaalle vapaa-ajan pukeutumiselle, josta jäljempänä käytän termiä ‘casual’, on varmasti paikkansa. Ja, kun kyseessä on epämuodollinen, vapaa-aikaan tarkoitettu tyyli, olemme säännöstön ja etiketin suhteen harmaalla alueella, pitäen toki mielessä perussäännön, joka rajaa casualtyylin muodollista pukeutumista edellyttävän työelämän ja pukeutumiskoodillisten juhlatilaisuuksien ulkopuolelle. Huomautettakoon vielä, että em. syystä vieroksun ‘business casual’ -termiä, joka ei tarkoita itselleni oikeastaan juuri mitään. Toisin sanoen, casual on casual ja business on business, eli pukua vaativassa työelämäsä oltakoot puku yllä ja vapaa-ajalla oltakoot joko ei-muodollisia tai puku yllä, jos siinä viihtyy. Kysehän on vapaa-ajasta. Niin ikään, ‘smart casual’ on terminä ja määrittelynä jotenkin olematon, sillä tyylitajuisen miehen pitäisi ymmärtää olla ‘smart’ ja ‘sharp’ myös vapaa-aikanan ilman erillistä kehotusta.
Oma lähestymistapani casualpukeutumiseen on amerikkalaistyylinen, Ivy League –lähtöinen, muutamasta syystä. Ivy on jo peruslähtökohdiltaan rentoa – myös muodollisempana tulkintanaan – kun tyyliä vertaa vaikkapa klassiseen brittityyliin. Irtotakit ovat hartialinjaltaan pehmeitä, luonnollisia ja niiden leikkaus eroaa runsaasti usein vartalonmyötäisestä, sotilaallisesta brittityylistä. Vertailtaessa jenkki-irtotakkia ja perienglantilaista hacking jacketia erot ovat huomattavia. Perustellakseni Ivy-lähestymistapaa koen, että joudun hieman avaamaan omaa pukeutumishistoriaani, sikäli kun se tämän tekstinpätkän osalta on olennaista.
Innostukseni Ivyyn on syttynyt pitkän ajan kuluessa, englantilaislähtöisen (sic) mod-alakulttuuriin nuorella iällä heränneen kiinnostuksen myötä. Todettakoon, että runsaat parikymmentä vuotta sitten jo termi Ivy League oli täysin tuntematon. Pitkän ajan kuluessa palat alkoivat loksahtaa kohdalleen ja Ivy-tyylin esoteeriset salat avautua. Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Tämä pitää paikkansa: nykyään koen runsaita vaikeuksia pukeutua irtotakkiin, jonka hartialinja ei ole luonnollinen, joka korostaa liikaa vyötärölinjaaja jonka yksityiskohdat ja siluetti eivät yleisesti ottaen ole ‘oikein’. Kauluspaitani on – tietyin säännön vahvistavin poikkeuksin – oltava button down, ja kauluksen pitää taipua kauniisti, orgaanisesti ja on suositeltavaa että myös paidan niskassa on nappi ja paidan selässä on keskilaskos. Paidan ei välttämättä tarvitse olla Amerikan-tuontia: se voi olla vaikka naapurin rouvan ompelema, kunhan yksityiskohdat ovat kohdallaan ja laatu on riittävä. Ja kengät, Ameriikan Raitilta, totta kai. Eri toten kun on kyse loafereista tai wingtipeistä. Toki omistan myös britti- ja italialaisjalkineita, mutta kyseiset yksilöt ovat sellaisia, jotka soveltuvat ‘The Lookin’ osatekijöiksi.
Ivy-tyyli, ‘The Look’, kuten seuraamaani, palvomaani ja rakastamaani Yhdysvaltain tasokkaista korkeakouluista alkunsa saanutta, mustien jazz-artistien ainaamaa ja Lontoolaisetn modernistien Eurooppaan tuomaa pukeutumiskulttia kutsutaan, toimii erinomaisena casualtyylin peruslähtökohtana. Luonteeltaan rento Ivy toimii casualina versionaan nimittäin jopa paremmin kuin muodollisena, kahdesta syystä. Tyyli on perusolemukseltaan rento, mutta silti samalla varsin skarppi, ja ei-formaalien ivy-lookiin soveltuvien vaatteiden hankinta Euroopasta on huomattavasti vaivattomampaa kuin muodollisemman puvuston. Oikean sack suitin kohtuhintainen hankkiminen muualta kuin Internetistä on ainakin suomalaiselle lähes mahdotonta, lukuun ottamatta reissua Lontoon John Simonsille tai satunnaista onnenpotkua vaikkapa kirpputorilla. No. Takaisin asiaan.
‘The (casual) Look’in toteutumiseksi tarvitaan muutama hyvin valittu vaatekappale. Pue yllesi button down, jossa kaulus taipuu kauniisti, materiaalina kunnon tuhti oxford, yksivärisenä tai university stripe –raidoin. Kesämmällä myös voimakaat ginghamit, plaidi tai uskaliaalle kaverille aito madras tulevat kysymykseen. Yhdistä paita vaikkapa beigeihin, kapealinjaisiin chinoihin, jotka ovat laskoksettomat (flat front) ja joissa ei – herra nähköön – ole ommeltuja lahjekäänteitä. Valitse kengiksi ruskeat tai oxbloodit amerikkalaisen valmistajan pennyloaferit. Simppeli perusmalli, kuten Weejuns tai Sebago Beefroll näyttää parhaalta. Älä ala hölmöillä tupsuversioiden kanssa: ne sopivat golfkentälle tai 50-vuotialle, kulttiinsa jämähtäneille Lontoon alkuperäisille skinheadeille. Mikäli haluat viedä tyyliä brittiläiseen tai mannermaiseen suuntaan, hanki loaferisi Northamptonshirestä tai Pizzalandiasta, mutta jos haluat pitää ‘The Look’in puhtaana, suosi amerikkalaista. Mikäli sää on vilpoinen, pue paidan ylle makusi mukaan o-tai v-aukkoinen neule, jonka väri sointuu kokonaisuuteen. Itse suosin – tätä nykyä – o-aukkoisia tässä yhteydessä. Valitse kokonaisuuteen sointuvat sukat, hyvällä värimaulla valitut argylet ovat suositeltavat, joskaan eivät pakolliset. Takiksi sään, tunnetilan ja tähtien asennon mukaan joko baracuta, drizzler, rain mac (ehdottomasti yksirivinen, mielellään piilonapitettu, trenssi ei kuulu ‘The Look’iin) tai amerikkalaistyylinen irtotakki, tweediä syksyllä ja tlavella, kevyempää muulloin. Madras- ja seersucker –takit suosittelen jättämään eksentrikoille. Jos haluat pysä todella casualina, älä ala sählätä solmioiden tai rusettien kanssa. Toki ‘The Look’in ei-muodollisinta ilmentymää voi muodollistaa jättämällä esim neuleen pois ja pukemalla kapeahkon raidallisen tai kudotun solmion hdessä irtotakin kanssa, vaihtamalla chinot esim flanellihousuihin ja loaferit wingtipeihin tai koristelemattomiin derbyihin. Variointiin: hanki pikeepaitoja, farkkuja ja jalkineiksi desert bootsit tai playboyt. Ensin mainituista suosin – vanhasta tottumuksesta – Fred Perryä ja John Smedleytä, joka sopii erinomaisesti myös logoallergikoille. Desert bootsit ovat miltei pakollinen hankinta, playboyt puolestaan kovan linjan harrastajille. Ajaton, koruton, mutta hienostunut vapaa-ajan tyyli, ‘The Look’. Se on siinä.
-
Mainiota ivyman, kerrassaan mainiota. Odotan innolla ensimmäistä kertaa, kun törmäämme toisiimme jo rakkaassa kaupungissamme.
PS. Isot alkukirjaimet tuovat tekstiisi selvyyttä ja uskottavuutta ;)
-
En ole vielä lukenut ivyn kirjoitusta mutta kirjaimet näyttävät hyviltä, siitä pisteet.
-
Heh, päätin sitten olla foorumilaisten mieliksi eli edes yrittää uutta alkavaa suhdetta versaalien kanssa. edellinen kun päättyi karikkoon ajat sitten! :D
-
Isoista kirjaimista lisäpisteitä tältäkin suunnalta 8)
Hyvä yleiskuvaus kaiken kaikkiaan. Itse luotan yleensä hyväksi havaittuun farkut-kauluspaita-neule -tyyliin tai kesäaikaan farkut-pikee -linjaan. Jalkaan jälkimmäisessä tapauksessa pääasiassa tennarit, ensinmainitun linjan kanssa chukka bootsit tai tennarit, toisinaan fiiliksen mukaan formaalimpaa kenkää. Suoria housuja tai pikkutakkia tulee käytettyä kovin harvoin, vaikka perinteisen määritelmän mukaan nekin casual -pukeutumiseen kuuluvat. Vaatettajina toimivat pääasiassa casual-merkit sanan jalkapalloon liittyvässä merkityksessä, suurta osaa näistä tosin on tullut käytettyä jo ennen kuin olin kuullutkaan koko football casuals -skenestä. Erityisesti Paul & Sharkin tuotteita voin suositella kaikille, erinomaista laatua (kovaan hintaan) ja vaikka viime vuosina ovatkin tuottaneet runsaasti järkyttävää logotavaraa, niin aina mallistossa on myös tyylitajuisille aikuisille sopivaa päällepantavaa.
Smart/business casual ei ole mielestäni täysin turha termi koska sillä on nykykontekstissa selitysvoimaa, vaikka myönnänkin että itseäni ärsyttää kun esimerkiksi firman tilaisuuksissa tuo mainitaan aina kun halutaan, etteivät nörtit tule paikalle kulahtaneessa t-paidassa.
-
^Kieltämättä itselläkin casual lipsahtaa tuonne 'footy casuals' -puolelle siloin tällöin, vaikka hieman vierastankin kyseisen casual-meningin hieman yksioikoista merkkiriippuvuutta. Toisinaan 'uk football casualin' ja 'ivy casualin' raja on hiuksenhieno, esimerkiksi Baracuta-takki on viime aikoina kokenut jonkin sortin ylösnousemuksen (Britannian) futislehtereillä. Itseltänikin löytyy useitakin futiskasuaali-ilmiöön mahtuvia vaatekappleita. Ja toisaalta, johtava casual (as in football) -(netti)kauppa Oi Polloi myy tällä hetkellä esim klassista Bass Weejunia.
Tennareita käytän tätä nykyä aniharvoin, mutta mielestäni klassiset mallit, vaikkapa Adidas Stan Smith sopivat toimivaan kasuaalityyliin aivan mainiosti. Mikäli löydän jostain mokkaiset, beiget SS:t hankin sellaiset kesäksi.
-
Baudelaire on kirjoittanut dandyismin olevan uskonnonkaltainen ilmiö. Kenties Ivy League -tyylissä on jotakin samankaltaista, sillä lukemani perusteella "The Lookia" noudatetaan joko täysin, aina ja kokonaan, tai sitten ei. Eri jännää.
-
^Heh, onhan tämä sellainen 'kultti'. Ja itselleni - tietyin toisille tyylialueille tapahtuvin tahallisin syrjähypyin - elämää, 24/7/365.
Tätä kirjoittaessanikin yllä on button down ja chinot. Weejunit ja harrington puen heti jahka koirankusetuslenkille lähden.
-
Ivyman, kirjoitit oikein hyvän artikkelin. Kuten hyvät jutut yleensä, tämäkin herätti muutamia kysymyksiä. Ensinnäkin, laitat vaivihkaa yhtäläisyysmerkin casual-pukeutumisen ja ivy-lookin välille. Olisi aihetta vahvistavaa, jos toisit esille muitakin näkökulmia. Tietoa ja näkemystä sinulla on, sille ei liene epäilyksen sijaa. Esimerkiksi, miten preppy eroaa ivysta tai italialaisesta harkitusta huolettomuudesta? Onko niiden välillä elintilaa hybrideille?
Toiseksi, jäin aatoksiin look-termin äärelle. Siis The Look. Muoti ja tyyli ovat siitä erikoisia asioita että niissä samalla kertaa haetaan sekä kuulumista ryhmään että erottatutumista siitä. Casual-konsepti sallii varsin paljon sovelluksia, vaikka rajaat sitä melko tarkasti (ei tupsuloafereille, kyllä tietyille paitamerkeille). Tulisiko minun pukeutumisessani toteuttaa jotain kaanonia – sen jälkeen kun olen vihkiytynyt sen saloihin? Olen useamman kerran hätkähtänyt kun amerikkalaiset kolleegat ovat jonkun virallisen tilaisuuden jälkeen vaihtaneet vapaalle. Kuin yhdestä käskystä ilmestyvät vaaleat chinot, loaferit, Ralph Laurenin paidat ja blazerit. Jotain uniformumaista siinä on, vaikka nuo vaatekappaleet sinänsä ovat miltei vapauden symbooleja. Ja erittäin kivoja kledjuja, tunnistin luettelostasi useita omia lemppareitani. Silti en pidä itseäni ivylaisena, enkä minkään muunkaan ideologia partisaanina.
-
^Mikke, erinomaisia kysymyksiä. Koetan heti kun aika antaa myöden: toivottavasti jo tänään illemmalla. Nyt on töiden kanssa h----tinmoinen kiire! :)
-
Kiitoksia ivymanille mainiosta kirjoituksesta. Ivy-tyyli on itselleni kohtuullisen vieras, koska omat tyylimieltymykset ovat enempi rapakon tältä puolelta. Pari button down -paitaa tosin löytyy kaapista, mutta ovat pellavaa, eivätkä siis aivan ivy-kaanonin mukaisia.
Lisäksi, seuraavaa yhtälö:
muodollinen pukeutuminen = hyvä tyylitaju
Epämuodollinen pukeutuminen = huono tyylitaju
Ei mielestäni ole millään muotoa vedenpitävä. Päin vastoin, hyvä tyylitaju on ennen kaikkea tilanteiden ja olosuhteiden ymmärtämistä.
Tästä olen kanssasi tismalleen samaa mieltä. Itseasiassa formaalia pukeutumista on mielestäni huomattavasti helpompi toteuttaa tyylikkäästi omaamatta juuri minkäänlaista tyylitajua. Formaaliin pukeutumiseen on tarjolla enemmän ohjeita ja sääntöjä, kysehän on formaalista pukeutumisesta. Tyylikkään kasuaalin kokonaisuuden rakentaminen taas jo edelyttää ihan itsenäisiä valintoja erilaisten vaatekappaleiden välillä. Toki kasuaaliin tyyliinkin voi hakea helpotusta vaikkapa juuri ivy-tyylin kautta tai perinteisen englantilaisen kasuaalityylin kautta. Itse kuitenkin vierastan, miken tavoin, vapaa-ajanpukeutumisessa kaavoja tai tiettyä tyyliä. Äärimmillään kasuaalistakin asusteesta tulee tosiaankin uniformu, joka mielestäni sotii jotenkin epäformaalin pukeutumisen ideaa vastaan. Huvittava esimerkki tästä on esim. Permanent stylen postaus Lontoon Cityn pankkireista G20 kokouksen aikana (http://http://permanentstyle.blogspot.com/2009/04/look-at-me-im-banker.html.
Ai niin ja hienot versaalit.
-
Kiitoksia ivymanille mainiosta kirjoituksesta. Ivy-tyyli on itselleni kohtuullisen vieras, koska omat tyylimieltymykset ovat enempi rapakon tältä puolelta. Pari button down -paitaa tosin löytyy kaapista, mutta ovat pellavaa, eivätkä siis aivan ivy-kaanonin mukaisia.
Tykkään itsekin pellavasta kesäpaidan materiaalina. Itsekin omistan pari pellavaista TM Lewinin 'Hinchley Semi Fit' button downia, joita sekä materiaalinsa että valmistajansa perusteella voisi pitää epäsopivana ivy-kaanoniin,. Mutta. Paitojen collar roll on h---tin kaunis ja niskanappikin löytyy, mitä detaljeihin tulee ja ne toimivat kontekstissa nimeltä *The Look' mielestäni järjettömän hyvin. Olen joskaus käyttänyt valkoista pellava-nappikauluksista jopa paksun shetland-neuleen ja / tai tweedtakin kanssa ja voin kertoa että nk. 'toimii'.
-
Kun toimivasta casualista tuli puhe, jaan oman valintani paidoissa. En omista enkä aio koskaan omistaa yhtäkään bd-paitaa, sillä ne ovat liian rentoja omaan makuuni. Mikä tahansa pukukauluspaita toimii ylin nappi avoinna myös casual-tyylissä ja nostaa kokonaisuutta formaalimmaksi, kuitenkaan lipsahtamatta liian muodolliseksi.
-
Ansiokas postaus toveri ivymanilta, kiitos siitä.
Tuo casual-luokittelu riippunee työpaikasta. Työpaikoilla, joissa on dress code, saattaa olla erilaisia koodeja eri tilanteisiin. Meillä esimerkiksi on business-code silloin kun ollaan ns. ihmisten ilmoilla, koodissa on esimerkinomaisesti luokiteltu mitä silloin on suotavaa pitää päällä, tyyliin miehillä puku tai yhdistelmäpuku jne. Tämän business-koodin lisäksi meillä on business-casual, joka tarkoittaa käytännössä suoria housuja ja kauluspaitaa, tummat ja siistit farkut ovat ok, tennarit eivät ole OK jne. Business casualisti voi olla pukeutunut silloin kun ei ole asiakastapaamisia tms.
Business casualissa on kuitenkin se hyvä puoli että jos joudut yllättäen asiakastapaamiseen, niin et ole aivan ruokottomasti pukeutunut. Tämän ymmärtää aloilla, jossa firman mainetta vaalitaan tarkkaan. Periaatteessa nämä jutut ovat minusta aika lailla itsestäänselvyyksiä, mutta joissain firmoissa on tapana laatia menettelytavat tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Huomautettakoon vielä, että em. syystä vieroksun ‘business casual’ -termiä, joka ei tarkoita itselleni oikeastaan juuri mitään. Toisin sanoen, casual on casual ja business on business, eli pukua vaativassa työelämäsä oltakoot puku yllä ja vapaa-ajalla oltakoot joko ei-muodollisia tai puku yllä, jos siinä viihtyy. Kysehän on vapaa-ajasta. Niin ikään, ‘smart casual’ on terminä ja määrittelynä jotenkin olematon, sillä tyylitajuisen miehen pitäisi ymmärtää olla ‘smart’ ja ‘sharp’ myös vapaa-aikanan ilman erillistä kehotusta.
-
Kun toimivasta casualista tuli puhe, jaan oman valintani paidoissa. En omista enkä aio koskaan omistaa yhtäkään bd-paitaa, sillä ne ovat liian rentoja omaan makuuni. Mikä tahansa pukukauluspaita toimii ylin nappi avoinna myös casual-tyylissä ja nostaa kokonaisuutta formaalimmaksi, kuitenkaan lipsahtamatta liian muodolliseksi.
Sama vika rahikaisella. Minusta bd-paidat ovat härskejä.
-
^Omituinen mielipide, jos saan sanoa. Epämuodollisia:kyllä. Härskejä, jumalauta, eivät. 70-lukuinen jättikauluksinen, satiininen napaan asti auki oleva sutenööripaita on härski. Tjeu: Shaft tai Las Vegas -kauden Elvis.
Rennossa vaatimattomuudessa ei ole mitään härskiä. Piste.
-
Sama vika rahikaisella. Minusta bd-paidat ovat härskejä.
...kenties hieman kärjistäen ilmaistu, vaikka hauskasti. Toveri Ivyyn vaan osui ilkeästi.
-
Itse kummeksun myös bd-paidan härskiyttä. Toisaalta myös kommentit liiallisesta rentoudesta casual-pukeutumisessa kuulostaa omituiselta. Meneeköhän business casual ja casual sekaisin? Business casualin säännöt sanelee työympäristö. Itse en laittaisi bd-paitaa päälle mikäli olen asiakkaalla, mutta omalla konttorilla bd voisi mennä ihan mainiosti. Minulle omat pellavaiset bd:t ovat casual-pukeutumista parhammillaan polvipituisten shortsien kanssa paidanhelma liehuen. En ymmärrä miten bd-paita on esim. rennompi kuin valkoinen t-paita.
-
En ymmärrä miten bd-paita on esim. rennompi kuin valkoinen t-paita.
Voi, tämä on helppo erottelu. Kaikki paidat, joissa on kaulus, ovat formaalimpia kuin kauluksettomat. Myös pikeepaita on virallisempi kuin t-paita. Kaiken huippuna tulee tietysti irrotettavalla kauluksella varustettu frakkipaita, jonka pukemiseen voi tarvita apua. Pahnanpohjimmaisena lienee verkkopaita, tai tankkitoppi AKA wife beater -paita.
-
En ymmärrä miten bd-paita on esim. rennompi kuin valkoinen t-paita.
Voi, tämä on helppo erottelu. Kaikki paidat, joissa on kaulus, ovat formaalimpia kuin kauluksettomat. Myös pikeepaita on virallisempi kuin t-paita. Kaiken huippuna tulee tietysti irrotettavalla kauluksella varustettu frakkipaita, jonka pukemiseen voi tarvita apua. Pahnanpohjimmaisena lienee verkkopaita, tai tankkitoppi AKA wife beater -paita.
Niin, no.. Samaa mieltä olen tästä kyllä, mutta ei vastaa kysymykseeni. Lähinnä viestini tarkoituksena oli viitata kommenttiisi siitä, että bd-paidat ovat sinulle liian rentoja ja kuitenkin esiinnyt tuolla toisella palstalla valkoisessa t-paidassa. Ja kuten ko. ketjussa muutkin ovat kommmentoineet on asusi kyseisissä kuvissa varsin tyylikkät ja minusta mukavan kesäiset ja ehdottoman casual.
-
En ymmärrä miten bd-paita on esim. rennompi kuin valkoinen t-paita.
Voi, tämä on helppo erottelu. Kaikki paidat, joissa on kaulus, ovat formaalimpia kuin kauluksettomat.
Mutta millä logiikalla bd-paidassa on vähemmän kaulusta kuin t-paidassa?
-
Niin, no.. Samaa mieltä olen tästä kyllä, mutta ei vastaa kysymykseeni. Lähinnä viestini tarkoituksena oli viitata kommenttiisi siitä, että bd-paidat ovat sinulle liian rentoja ja kuitenkin esiinnyt tuolla toisella palstalla valkoisessa t-paidassa. Ja kuten ko. ketjussa muutkin ovat kommmentoineet on asusi kyseisissä kuvissa varsin tyylikkät ja minusta mukavan kesäiset ja ehdottoman casual.
Aaa...tämä selittää. Haluan pitää kauluspaidat kauluspaitoina, jolloin bd-paita on napeilla varustetun kauluksensa vuoksi liian rento. Kotona taas voi pukeutua vaikka frakkiin mikäli mielii, t-paidasta puhumattakaan.
Pchan: bd-paidassahan on kaulus, eikö vain? T-paidassa taas on joko pyöreä tai v-aukkoinen pääntie, jota reunustaa jonkinlainen ommel, mutta kaulukseksi (kauluspaidan merkityksessä) sitä ei voi kutsua.
-
(https://i.ylilauta.org/53/55/5355b2f8519b2ba7.jpg)
-
Sama vika rahikaisella. Minusta bd-paidat ovat härskejä.
...kenties hieman kärjistäen ilmaistu, vaikka hauskasti. Toveri Ivyyn vaan osui ilkeästi.
Pahoitteluni rakkaalle toveri Ivylle mikäli oli liian kärjistetysti sanottu. Arvostan panostasi palstalle kovasti joten toivottavasti heitoksi tarkoitettu kommenttini ei jäänyt traumoja sieluusi. (Olen disabloinut hymiöt, mutta tähän perään voi jokainen kuvitella monta tilanteeseen sopivaa hymiötä)
Aurinkoisin terveisin,
Kaunis-Jussi
-
Miksei nappikauluksen kansssa solmio kävisi? Minusta käy ihan hyvin, varsinkin amerikkalaisittain raidalliset.
Kuten jo foorumilla aiemmin todettua, solmio käy button down -paitaan oikealla collar roll -efektillä toteutettuna oikeaan tyyliin.
-
Sama vika rahikaisella. Minusta bd-paidat ovat härskejä.
...kenties hieman kärjistäen ilmaistu, vaikka hauskasti. Toveri Ivyyn vaan osui ilkeästi.
Pahoitteluni rakkaalle toveri Ivylle mikäli oli liian kärjistetysti sanottu. Arvostan panostasi palstalle kovasti joten toivottavasti heitoksi tarkoitettu kommenttini ei jäänyt traumoja sieluusi. (Olen disabloinut hymiöt, mutta tähän perään voi jokainen kuvitella monta tilanteeseen sopivaa hymiötä)
Aurinkoisin terveisin,
Kaunis-Jussi
hähä! hyvä vastaus. arvostan.
kunhan muistat että vastaisuudessa ET PILKKAA PYHÄ BUTTON DOWN PAITAA STNA. :D
-
Pahoitteluni rakkaalle toveri Ivylle mikäli oli liian kärjistetysti sanottu. Arvostan panostasi palstalle kovasti joten toivottavasti heitoksi tarkoitettu kommenttini ei jäänyt traumoja sieluusi. (Olen disabloinut hymiöt, mutta tähän perään voi jokainen kuvitella monta tilanteeseen sopivaa hymiötä)
Hymiöiden sijasta tekstin värin vaihtaminen tarjoaa erinomaisen maukkaan tavan painottamiseen ja pilailuun. Very good, Sir.
-
Kiitos Ivymanille minunkin puolesta. Miten muuten olisi kuvallinen esitys casual-painotteisesta Ivy-tyylistä? Suppean näkemykseni avartaminen aiheesta olisi paikallaan. En haluaisi, että ainokainen silmiini piirtyvä kuva Ivy-lookista on Ralph Laurenin katalogin pojat rusetti-shortsi-yhdistelmineen ja sateenkaarenrunsaine väriyhdistelmineen.
Ja minuakin kiinnostaisi erotella preppy- ja Ivy-käsitteitä, josta myös Mikke aiemmin kyseli.
-
^ Re. Preppy vs Ivy. Koetan palata aiheeseen illemmalla.
-
Pirulainen, vieläkin niin kiire töiden kanssa etten ehdi kirjoittaa kunnon tekstiä aiheesta. Saas nähdä jos viikonloppuna kerkiäisin.
-
Ivyman, kirjoitit oikein hyvän artikkelin. Kuten hyvät jutut yleensä, tämäkin herätti muutamia kysymyksiä. Ensinnäkin, laitat vaivihkaa yhtäläisyysmerkin casual-pukeutumisen ja ivy-lookin välille. Olisi aihetta vahvistavaa, jos toisit esille muitakin näkökulmia. Tietoa ja näkemystä sinulla on, sille ei liene epäilyksen sijaa. Esimerkiksi, miten preppy eroaa ivysta tai italialaisesta harkitusta huolettomuudesta? Onko niiden välillä elintilaa hybrideille?
Toiseksi, jäin aatoksiin look-termin äärelle. Siis The Look. Muoti ja tyyli ovat siitä erikoisia asioita että niissä samalla kertaa haetaan sekä kuulumista ryhmään että erottatutumista siitä. Casual-konsepti sallii varsin paljon sovelluksia, vaikka rajaat sitä melko tarkasti (ei tupsuloafereille, kyllä tietyille paitamerkeille). Tulisiko minun pukeutumisessani toteuttaa jotain kaanonia – sen jälkeen kun olen vihkiytynyt sen saloihin? Olen useamman kerran hätkähtänyt kun amerikkalaiset kolleegat ovat jonkun virallisen tilaisuuden jälkeen vaihtaneet vapaalle. Kuin yhdestä käskystä ilmestyvät vaaleat chinot, loaferit, Ralph Laurenin paidat ja blazerit. Jotain uniformumaista siinä on, vaikka nuo vaatekappaleet sinänsä ovat miltei vapauden symbooleja. Ja erittäin kivoja kledjuja, tunnistin luettelostasi useita omia lemppareitani. Silti en pidä itseäni ivylaisena, enkä minkään muunkaan ideologia partisaanina.
Nyt koetan alkaa purkaa tätä pakkaa. Raskaanpuoleisen työpäivän jälkeen olen tosin varsin poikki joten vastaus jäänee keskeneräiseksi.
Sanottakoon heti kärkeen se, että aloitusviestini oli tarkoituksella provokatiivinen, mutta tarkoituksenani ei millään muotoa ollut kirjoittaa sääntökokoelmaa aiheeseen. Tämä olisikin varsin absurdia, sillä liikummehan alueella joka on (pukeutumis)säännöstön jollei nyt ulkopuolella niin ainakin reunalla. Lähdin purkamaan asiaa täysin itsekeskeisestä näkökulmasta ts. tyylistä ja vaatteista joita pidän ja joiden olen havainnut toimivan itselläni. Esim. pieni heittoni tupsuloaferitia kohtaan johtui erityisesti siitä syystä etten juuri pidä ko. kenkämallista ts. se näyttää hölmöltä omissa jaloissani. Testattu juttu.
Mitä paitoihin tulee, itselleni kelpaa mikä vaan kunhan se on riittävän hyvin tehty ja sopii omaan käsitykseeni hyvästä tyylistä: kauluspaitojen kohdalla en tainnut listata merkin merkkiä, pikeeosastolla puolestaan niitä joiden olen itse havainut olevan hyviä. Monia muita löytyy varmasti myös.
Mitä tulee yhtälöön Ivy = casual, sellaisen eksaktin dogmin esittely ei ollut tarkoitukseni: kyseisen vaikutelman synty lienee enintään keskinkertaisten kirjoittajanlahjojeni syytä. Tarkoitukseni oli pikemminkin ilmaista ei-muodollisen Ivy- / Americana -tyylin sopivuutta casualtyylin yhtenä lähtökohtana, johtuen mainitun pukeutumislinjan oletusarvoisesta rentoudesta, joka toisaalta on kuitenkin varsin skarppia.
Huomiosi amerikkalaisten (bisnes?)miesten vapaa-ajantyylistä on varsin osuva, ja lienee osoitus siitä, mikä on Ivy League -jatkumon nykytodellisuus. Myös huomio tietystä univormumaisuudesta on erinomainen: jo 50-luvun collegiate look oli sitä, useilla (mies)opiskelijoilla tunnistettava ja keskenään (runsaasti, joskaan ei sataprosenttisesti) homogeeninen. Kenties juuri tyylin tunnistettavuuden / (Englannissa) erottuvuuden vuoksi Ivy vakiintui omaksi pukeutumisalakulttuurikseen ja usieden brittialakulttuurien pohjaksi. Lisäksi, alun perin brittivaikutteisena Ivy on brittiyhteiskunnassa joukkoon sulautuva, mutta läheltä tarkasteltuna erottuva pukeutumistapa ts. kyseessä on hienovarainen tapa huutaa, kuten The Kinks -yhtye 60-luvun puolivälissä teki vähemmän hienovaraisesti: I'm Not like Everybody Else!
http://http://www.youtube.com/watch?v=evtEygGMA-4&feature=related
Preppy vs. Ivy: mikäli tänään vielä jaksa, palaan asiaan pienen teetauon jälkeen (minullakin on sisäinen anglofiisi, joskin hieman piilossa..).
Italialaisen tyylin ja Ivyn ristikkäisvaikutus on varsin selvä: esim. kapeat kaulukset 60-luvun alun jenkkitakeissa tai bd-paitojen suosio Italiassa. Ikään kuin pienein esimerkkeinä. Koetan palata tähänin, joskin italialaisen tyylin tuntemukseni voisi olla syvällisempääkin, myönnän.
-
Tällainen artikkeli löytyi taannoin NYT:ssa.
http://http://www.nytimes.com/2009/06/17/fashion/18codes.html?scp=3&sq=preppy&st=cse
-
Kiintoisa teksti, Calle. Hyvä lisäys.
-
Ivymanin iloksi linkki NYTn juttuun jossa esitellään uusi vaatemallisto jota markkinoidaan Harvardin imagolla. Huomatkaa myös slideshow!
http://www.nytimes.com/2009/09/06/fashion/06harvard.html?ref=fashion
-
Ihan kohtuullinen artikkeli, kiitokset siitä.
Tämä quote:
“It’s funny — this authentic Americana, people in the States didn’t care about it at all,” Mr. Suzuki said. “But I would take it back, and everybody would say, ‘Wow, this is really great, what is this?’ Now it’s different. People here like it now.”
on varsin osuva.
-
Lupasin joskus kuvaesimerkkejä (Samille muistaakseni..), tässä muutama netistä poimittu:
(http://i34.tinypic.com/rlmk4x.jpg)
(http://i44.tinypic.com/10or3gn.jpg)
(http://i35.tinypic.com/24dpkjt.jpg)
(http://i33.tinypic.com/5v4my9.jpg)
(http://img140.imageshack.us/img140/9642/k231fy4.jpg)
(http://img510.imageshack.us/img510/663/12atk3.jpg)
(http://i40.photobucket.com/albums/e233/DeadBySunday/Photo-0042noface.jpg)
(http://img80.imageshack.us/img80/1575/k7cl1.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v498/dnagroove/ME/me010.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v498/dnagroove/ME/me014.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v498/dnagroove/ME/me040.jpg)
(http://img.photobucket.com/albums/v498/dnagroove/ME/me083.jpg)
(http://img182.imageshack.us/img182/1746/127picrx2.jpg)
(http://img186.imageshack.us/img186/3614/1212picyu3.jpg)
(http://i35.tinypic.com/10rvho8.jpg)
(http://i10.photobucket.com/albums/a127/plsullivan06790/summer%2008/DSCF8411.jpg)
(http://img148.imageshack.us/img148/5565/trasimenoti8.jpg)
Olen tarkoituksella vetänyt homman erittäin kasuaaliksi ja jättänyt jopa ei-formaalit irtotakki-housut -yhdistelmät pois, yhtä mielestäni erinomaista esimerkkiä lukuun ottamatta.
Nyt kun tästä kuvahommasta innostuin, pitänee kaivaa samanlainen setti 'pukutumisen esikuvat' (tai mikä se nyt oli) -viestiketjuun.
Mikäs tässä töitä vältellessä. Vaatteet nappaa nyt enemmän!
-
^Hyvin rentoa, mutta asiallisen edustavalla otteella. Nice.
-
Ensimmäisten kuvien longwing-broguet ovat kyllä lajityyppinsä valioyksilöt, elävän värinen rouhea pebblegrain-nahka ja muoto ovat yhdistelmänä osuneet omissa silmissäni aika lailla nappiin. Muutenkin inspiroivaa materiaalia, kiitokset.
-
^Totta. Nuo n. 1965-1966 valmistetut Florsheimit ovat itselleni ehdoton kateuden aihe. Itselläni on pari samaa mallia, ja vuosikertaa, mutta mustana, sileänahkaisena. Erinomaiset kengät, siltä ajalta kun Florsheim oli vielä oikeati tasokas kenkävalmistaja.
-
^Mikäli joku etsii oikeasti tasokasta Florsheimia, USA:n eBaystä löytää yhä ajoittain iskemättömiä pareja kokoluokissa 45-49.
-
En löytänyt tämän sopivampaa valmista aihetta kysymykselleni, joka koskee chukka-kenkien käyttöä: Sopiiko tummanruskeat mokkanahkaiset chukkat tummansinisten puuvillahousujen seuraksi? Vai ovatko vähän liian raskaat? Yläosaksi ajattelin laittaa kauluspaidan, jossa joko sinistä pikkuruutua tai pystyraitaa valkoisella pohjalla. Neulekaan ei tosin ole poissuljettu.
-
Siniset puuvillahousut + ruskeat chukkat toimii. Oletan että puuvillahousut eivät näillä keleillä ole ohuet kesähousut eivätkä pastellinsiniset vaan esim. chinot. Jos laitat siniruudullisen tai raidallisen paidan niin esim punainen tai ruskea neule kruuna kokonaisuuden. Paidan raidan/ruudun sininensävy mielellään eri kuin housujen.
-
Kävitkö, Calle, vaatekaapillani? Nimittäin puuvillahousuni eivät ole kovin ohuet, paitojen sininen on vaaleampi kuin housujen, ja mielessäni oli juurikin vetäistä ylle punainen lampaanvillaneule, joskin ruskea merinovillaneuleeni voisi myös sopia, kuten ehdotit.
-
Kiitos kuvakollaasista, Ivy! Kuvat kertovat vaan niin paljon sanoja paremmin.
Ovatko muuten nuo viimeisen kuvan italialaisen näköiset mocsit ivy-tyyliinkin kuuluvaa vai vain sattumaa..?
-
^Pikemminkin sattumaa.. eipä silti. En näe etteikö mocseja voisi kesällä käyttää esim. Weejunien tms. vaihtoehtona, antamaan tiettyä erilaista näkökulmaa tyyliin. Kuvan Mr. Daniele italiasta seikkailee itse varsin taitavasti Ivy- Mod- ja (perus)italialaisten tyylien välimaastossa.