Keikarin foorumi

Täydellistä pippurikastiketta olen metsästänyt pitkään. Laitatteko kastikkeeseen pippuria/sinappia/soijakastiketta/mustapekkaa/brandyä tms. joku salainen resepti minkä herraskerholaisille voi nyt paljastaa? :)

Kun pihvit on paistettu ja liekitetty, pannulle kaadetaan reilulla kädellä liekityksessä käytettyä boozea (Itse tykkään jaloviinasta. Myös keittiössä), antaa sen porista kaikki maut itseensä. Sitten lisätään kermaa tai ruokakermaa ja pyöräytetään pippurimyllystä päälle pari kierrosta. Lisätään suola ja tarkistetaan maku & koostumus. Jos on liian lirua, lisätään varovasti maizena-suurusta. Jos on kovin vetisen makuista niin rotevuutta makuun saa lisäämällä pienen lorauksen siirappia. Jos on suolatonta niin suolaa vaan lisää. Jos on liian suolaista niin voi-voi, peli on menetetty. Toivottavasti oli plan b. Siksi: Varovasti sen suolan kanssa!

Lainaus käyttäjältä: salaryman - 18.02.11 - klo:22:09

Salarymanin salainen ase on haudutuspata (crock pot), ehdoton hankinta kaikille kotikokeille. Tuolla saa aikaiseksi aivan uskomattoman mureita liharuokia.

Eihän kyseessä ole aromipesä?

Ei. Haudutuspata on sähköllä toimiva keittoastia johon voi ohjelmoida eripituisia kypsennysjaksoja halutuissa lämpötiloissa. Itselläni on erätukusta ostettu laite jota suosittelen varauksin. Varaukset koskevat gizmon alkeellista ohjausjärjestelmää, valittavana on kaksi eri kypsennyslämpötilaa ja kaksi-kolme aikaohjelmaa. Sisäpatana tuossa on lasikantinen savipata (Romertopf), eli sen suhteen laite on parasta a-ryhmää. EBay:n ilmoituksissa näkee vähän kehittyneempiä laitteita, jos olisin ostamassa uutta laitetta, tutkisin tarkkaan mitä netistä löytyy.



Hernekeitto, pitkästä haudututusajasta paranevat pataruoat ja periaatteessa kaikki liharuoat - paitsi joulukinkku - syntyvät tuolla vaivattomasti. Erityisesti on mainittava että ns. halvemmista ruhonosista saa pitkään matalalla lämmöllä hauduttamalla suussasulavaa herkkua.

Possun kassler on peruskamaa tuon kanssa: Ensin pistän lihaköntsän kepin nokkaan ja paahdan pinnan helvetin kuumalla (pun intended) nestekaasutoholla ruskeaksi, sitten hieron pintaan päivän mielialan (ja lääkityksen) mukaiset mausteet ja laitan sen keittimeen köllöttelemään juurespedille. Juurespedillä lohkottua perunaa, porkkanaa, sipulia ja ehdottomasti palsternakkaa. Antaa hautua neljä-viisi tuntia ja lihasta voi veistellä suupaloja vaikka puulusikalla.

Olen tehnyt tuolla myös rosvonpaistia, eli lihat ja mausteet tiukkaan folio- ja sanomalehtipakettiin käärittynä pataan ja pata päälle alhaisella lämmöllä yön yli.

Ohrasuurimopuurosta tulee myös vallan erinomaista yön yli haudutettuna.

Ruokablogeista puhuttaessa jo mainitut pastanjauhantaa ja kulinaarimurut ovat niitä joiden puoleen ensimmäisenä käännyn kun on inspis hukassa.

Kunnioittaen teidän,

Salaryman

Parahin herra Räyhäkäs,

Pahoittelen jos olen antanut itsestäni sellaisen vaikutelman että välitän pätkääkään.

Kunnioittaen Teidän,

Salaryman

Suomalainen mies on tunnetusti kumma otus, mikäli hän pitää vaatteista liiaksi. Oletteko saaneet lähipiiriltä nuhteita vai kehuja vaateinnostanne? Entä tyylistänne satunnaisilta vastaantulijoilta?

Mielenkiintoinen kysymys.

Salarymanin kaltainen business -pukeutuja ei omassa luontaisessa ympäristössään ole mitään avautumisia kuullut, lounaspöytäkeskusteluissa vastaan tulee yllättävän usein kysymys hyvistä vaattureista ja erilaisista hyvin istuvien pukujen hankintakanavista. Meille joille pukeutuminen on osa viestintää, pukeutuminen on neutraalin tyylikästä ja käytetyt efektit hyvin hienovaraisia. Pukeutumisella haetaan tietynlaisia reaktioita ja meidän etikettiimme ei revittely kuulu.

Luontaisen ympäristön ulkopuolella on joku urpo pari kertaa tullut kokeilemaan kepillä jäätä. Olen todennut parhaaksi kysyä juntilta kylmästi että näytänkö herran mielestä siltä että piittaan p*skan vertaa tuollaisista kommenteista ja antanut samalla ymmärtää että hetken päästä alkaa läski tummua.

Jurpoutta ei tosiaankaan ole vielä valitettavasti kriminalisoitu mutta se ei tarkoita sen olevan suotavaa saati toivottavaa.


Kunnioittavasti Teidän,

Salaryman

Hyvät herrat,

Suonette anteeksi julkeuteni. Aloitan jo kolmannella viestilläni uuden viestiketjun. Toivottavasti ette pahastu, ja jos pahastutte, ei se mitään. Minä en piittaa.

Vaikka tällä hetkellä on vaikea uskoa, kevät ja kesä lähestyvät. Itse olen jo kovaa vauhtia tekemässä vaatekaapissani inventaariota ja miettimässä mitä sieltä puuttuu ja mitä lentää kohti kuikkaa.

Suunnitelmissa on ainakin yhden hellekäyttöön sopivan kevyen kesäpuvun hankinta. Villa-silkki -seoksesta on erinomaisia kokemuksia mutta mitkä olisivat vaihtoehdot? Kesäpuvun värimaailman pitää olla mielestäni selvästi kesäisen rento, tiedä sitten olisiko esimerkiksi murrettu keltainen liian eksoottinen väri Suomen kesään? Oliivinvihreä on myös väri johon tunnen kummaa vetoa.

Hyvät herrat! Toivoisin mielipiteitänne ja näkemyksiänne tyylikkäästä kesäpukeutumisesta.

Kunnioittaen teidän,

Salaryman