Keikarin foorumi

Lisättäköön vielä vähän provokatiivisesti, että tällainen tiukasti määritelty tumma puku on käsittääkseni uudempi suomalainen erikoisuus, jota en ole löytänyt ulkomaisesta tai vanhemmasta kotimaisesta etiketti- tai pukeutumiskirjallisuudesta. Sitä ei myöskään tunneta esimerkiksi Ruotsissa tai saksankielisessä Euroopassa, joissa ”mörk kostym” ja ”dunkler Anzug” tarkoittaa nykyisin lähinnä tummansinistä tai -harmaata tai harvemmin mustaa pukua mieluiten valkoisella paidalla ja hillityllä solmiolla, ja joissa toisaalta juhlapukuja ei voi periaatteessa korvata minkäänlaisella puvulla väristä ja solmiosta riippumatta.

Frakki tai saketti, tilaisuuden ajankohdasta riippuen.

Tuon nähdessäni varmistaisin kutsujalta mitä hän tarkoittaa, koska olen ollut elämässäni kahdessa tilaisuudessa, jossa sakettia käytti joku muu kuin naimisiin menossa ollut sulhanen. Toinen oli vanhan professorin hautajaiset, joissa muutamalla vainajan kollegalla ja ystävällä oli sellainen mustalla liivillä ja solmiolla ja toinen häät ulkomailla, joissa myös jotkin vieraat olivat pukeutuneet siihen. Frakkitilaisuudet ovat yleensä muutenkin tiedossa.

Suomessa asiaa sotkee, että ”tumma puku” voi olla periaatteessa tiukka pukukoodi (kuten itsenäisyyspäivän vastaanotolla 2013) tai sellaisessa määritellyn asun korvaaja, jolloin ainoat vaihtoehdot ovat helmen-, hopean tai muu vaalea harmaa tai hautajaisissa musta solmio.

95% termin käyttäjistä ei kuitenkaan tarkoita oikeasti tätä vaan suomalaisilla vanhoilla käsitteillä ilmaisten arkipukua, jolloin erilaisilla vastaanotoilla, illallisjuhlissa, häissä ym. solmio voi olla tilaisuuden luonteesta riippuen hyvinkin monenlainen.

Nyrkkisääntönä voi varmaan ajatella, että tummempi väri pl. metallivärit ja pienempi tai hienovaraisempi (geometrinen) kuvio tai tekstuuri ovat muodollisempia kuin kirkkaat värit, isot (muut painetut) kuviot ja rouheat tekstuurit. Jutussa mainittu polka dot -kuvio tummansinisellä pohjalla sijoittuu siis muodollisempaan päähän ja on varsinkin harmaan puvun, joka ei tosin tuon tiukimman määritelmän puolesta käy tummasta, kanssa syystä klassikko. Myös tilaisuuden kellonaika vaikuttaa vähän siihen mikä solmio tuntuu luontevalta, itse olen käyttänyt tummansinisen puvun kanssa aamupäivätilaisuuksissa mm. erilaisia vähän harmaaseen taittuvia vaalean- tai taivaansinisiä solmioita.

Pienien palkeenkielien ja vekkien häivyttäminen kenkien pintanahkasta on onnistunut omalla kohdalla tee-se-itse-henkisesti oikein hyvin lopputuloksin, eli kyllä noiden pitäisi olla vielä suhteellisen korjattavissa. Nuo ovat mustat, eli sävytyksestäkään ei tarvitse huolehtia.

Perusstrategiani on ollut, että palkeenkielet kannattaa yrittää liimata nahkaliimalla tai aavistuksenomaisella määrällä pikaliimaa, jota voi annostella esim. hammastikun kärjellä. Pienet vekit voi yrittää peittää ihan useammalla lankkikerroksella, mutta syvempiin tarvitsee yleensä avuksi täyteainetta.
Huonekalu- ja autopuolelta löytyy tosiaan tätä sisältäviä valmiita korjaussarjoja, mutta olen käyttänyt itse Saphirin Creme Renovatricea, joka käy myös peittävyyden puolesta reunosväristä ja jolla korjatut kohdat voi kuivumisen jälkeen kiillottaa normaalisti. Pieniä naarmuja ym. pinnan epätasaisuuksia voi myös yrittää tasoittaa hieromalla niitä esim. teelusikalla ja nahanhoitoaineella.

Netistä löytyy myös videoita, joissa ns. projektikuntoisten kenkien kimppuun käydään hiomalla pintaa ryppyjen pohjaan asti hienolla hiekkapaperilla, venytetään nahkaa asetonilla yms. Näihin ei ole tarve tai rohkeus riittänyt vielä ja äkkiseltään tuntuu, että harjaantumaton pilaa niillä materiaalin ja se ei kestä ainakaan kovin montaa tällaista käsittelyä, joten kokeilisin kevyemmät korjaustavat ensin.

Yhdysvaltain rannikoilla viime aikoina bisnestä tehneet voinevat tunnistaa ainakin yhdenlaisen univormun ja sen kantajien aika yhtenäisen ajattelutavan, jolle tämä tili irvailee: https://www.instagram.com/midtownuniform/?hl=en

Kannattaa huomata, että tässäkin pätee samantyylinen nokkimisjärjestys kuin univormujen kohdalla historiallisesti muutenkin: ”keskikaupungin univormu” on erityisesti rahoituspuolen suorittavan portaan (ja sellaiseksi haluavien - Suomessa asukokonaisuutta on voinut viime vuosina nähdä esimerkiksi kauppakorkeakoulujen pääsykokeisiin pänttäävien lukiolaisten yllä) asu, ylin johto ja toisaalta teknologiapiirien yksisarvis-founderit, joita univormuväki koittaa vimmatusti metsästää, ovat sen käytön yläpuolella.

Takavuosikymmenen ns. blogger bluet ja muut vaaleammat sinisen sävyt eivät oikein käy suomalaisittain tummasta puvusta, pitäytyisin siltä osin selvästi tummissa sävyissä ja jättäisin ne rennompiin päivätilaisuuksiin.

Kunniamerkkien käytöstä tumman puvun kanssa on ohjeistettu täällä: https://issuu.com/rk-julkaisut/docs/kunniamerkkiopas_taitto_3_web-versio/38?fr=sYmE0NzUzMjY2Mg Liivi ei sinänsä vaikuta siihen ja sen käyttö tuntuu taas yleistyneen, joten sillä tuskin erottuu ainakaan negatiivisesti.

Tuossa Le Carre -katkelmassa alaisen moka on, että yhdistelmä tweedtakki ja flanellihousut on periaatteessa klassinen mutta selvästi maaseutuvaatetusta, eikä sellainen päällä sopinut edes 70-luvulla hoitaa tiedustelun kaltaisen aika konservatiivisen alan (kirjan hahmot ovat kuitenkin sodankäyneitä, yläluokkaisia miehiä) virallisia asioita kaupungissa tai kävellä sisään lontoolaisen huippuhotellin ravintolaan. Lontoossa taitaa olla edelleen piirejä, joissa se laskettaisiin kömmähdykseksi. Erinomaisesta vuoden 1979 Pappi, lukkari...-televisioinnista, pääosassa Alec Guinness, saa varmaan aika oikean käsityksen siitä, mitä aikakauden virkapukeutuminen piireissä oli.

Le Carrella vakoojapiirien luokkatietoisuus ja erilaiset nokkimisjärjestykset ovat muutenkin luupin alla, joten potkujen saaminen tällaisesta asiasta sopii linjaan hyvin.

Tämä on varmasti tuttu asia aktiivivaeltajille, joihin en itse kuulu, mutta sanon silti. Jos hakee mahdollisimman monikäyttöistä vaelluskenkää, kannattaa huomioida pohjan jäykkyys. Omat vaelluskenkäni ainakin ovat sen verran jäykät, että ne ovat epämukavat perusulkoilussa kaupunkiolosuhteissa (kävelyreitit yms). Täältä lisää infoa:

https://www.partioaitta.fi/oppaat/tuotteen-valinta/vaelluskenkien-jaykkyysluokitus/

Tämä on hyvä luokitus ja ainakin joissain Partioaitoissa myös hyvät myyjät, joiden kanssa jutella kenkävalinnasta. Omasta kokemuksesta sanoisin, että Suomessa ei käytännössä tarvitse edes tämän luokittelun C-luokan kenkiä missään (edes esim. Käsivarren Lapissa), eri juttu sitten jos lähtee esim. muun Euroopan vuoristoihin tai vaikka via ferratoille. Maasto- ja polkujuoksukengillä eli tosiaan tukevilla lenkkareilla tai lämpimään vuodenaikaan jopa ihan retkeilysandaaleilla on paikkansa, jos ei muuten niin leirissä.