Keikarin foorumi

Ainakin J. Ervingiltä löytyy dainite-kantoja, jollaisen voinee vaihtaa yksinään vaikka täysremppaan ei olisi muuten tarvetta.

Flanellihousuissa on ehdottoman tärkeää se, että istuessa kangas ei ole kovassa vedossa eli farkkuistuvuutta hakevien kannattaa joko opetella väljempään fittiin tai sitten hakea muita vaihtoehtoja.

Jos flanellihousu on oikein leikattu, se kestää kertaluokkaa pidempään kuin liian tiukka. Istuessa etenkin liian lyhyt haarakoukku aiheuttaa kankaaseen vahvan vedon.

Flanellihousuja voi myös mainiosti paikata, jos kangas kuluu ohueksi. Esimerkiksi Turussa Piilopisto-niminen ompelimo paikkaa tosi nätisti ihan selkeitä reikiäkin uskomattoman kauniisti tukikankaalla ja ristikkäistikkauksilla. Yleensä ongelmapaikat kulumisen osalta ovat haarhoissa, joissa paikkaus ei näy jos ei erikseen vetele kunnon manspreadeja, ja sitähän ei herrasmies tee.

Jos kuluminen epäilyttää, VBC:n 340g/m2 on jo varsin kestävää tavaraa ja Huddersfieldin 450g/m2 huippukestävää ja myös erittäin talvikelpoista. Myös Fox Brothersin flanellit ovat oivia ratkaisuja sekä klassisen tyylin, kestävyyden että hienon tarinansa ansiosta.

Huddersfieldin 450g/m2 flanelli olisi oma valinta seuraavaan flanellipukuun, koska värivalikoima on tosi hyvä ja talvivaate saakin olla oikeasti lämmin. Ja mulla on jo noita noin 300-grammaisia pari kappaletta.

Kaikki yllä on totta ja oma negatiivinen kokemus perustuu aika lailla nykyisiin valmisvaatteisiin. Esim. kaapista löytyvät vintage-Ralph Laurenit joissa on tuplalaskokset, muutenkin enemmän tilaa reisissä ja nykyistä perustasoa järeämpi kangas, ikääntyvät kyllä selvästi arvokkaammin.

^ Näin, sisältö on yleensä tosiaan jojobaa tai esim. arganöljyä. Hajusteettomien tuotteiden ystäville, tai jos vaikka haluaa itse hajustaa, vinkkinä että näitä ja muita kosmetiikan perusraaka-aineita saa bulkkina paljon halvemmalla. Kiinteämpien parta-aineiden pohja on yleensä sheavoita ja mehiläisvahaa.

Ratkaisu on olla lukematta Redditiä ja vastaavia foorumeita, tämä lisää elämänlaatua muutenkin. Ainakin täällä hattuja on vieroksuttu ja niihin liittyvillä huumorikuvilla irvailtu lähinnä niissä tapauksissa kun (puoli)muodollisia hattuja on yritetty yhdistellä katutyyleihin (mistä netin "yrität näyttää Bogartilta, näytät tältä"-fedora-nörtti-jutut ovat kai syntyneet) tai jos on yliyritetty toistaa yliampuvia "klassisen tyylin" marginaaliin sijoittuvia 20-30-luvun räikeitä gangsterityylejä sellaisenaan, usein vielä huonon istuvuuden ja yhteensopimattomien osien höystämänä. Flat capin lisääntynyttä suosiota selittänee osaltaan, että se istuu muodollisuudeltaan esim. brittiläisestä vapaa-ajan pukeutumisesta aika paljon ammentavan nykyisen "puolivirallisen" tyylin seuraan hyvin.

En ole osallistunut viime vuosina yhteenkään karonkkaan jossa vierailla (edes vieraana olleella emeritusprofessorilla, joka oli väittelijälle sukua) olisi ollut frakkia päällä. Sanoisin, että tummansininen puku hillityllä solmiolla sopii tilaisuuteen täysin varmasti.

Kannattaa kokeilla Stockmannilla Tom Fordin Costa Azzurra, Tobacco Vanille ja Neroli Portofino.

Jos Neroli Portofino miellyttää mutta hinta arveluttaa, Mugler Cologne on aika hyvä budjettiversio siitä ja saatavilla myös lentokenttä-taxfreesta halki maailman. Vähemmällä rahalla ei saa ihan yhtä luksushenkisiä aineksia, mutta paketti on periaatteessa aika sama.

En käyttäisi japanilaisten veisten ylläpitoon timanttipuikkoa (joka on voimakkaammin hiova työkalu) vaan keraamista puikkoa, ihan siksi että timanttisella saa helposti vedettyä teräkulman uusiksi/pieleen jos on varomaton. Macin keraamisia puikkoja saa parilla kympillä, tosin sellaisen korvikkeena voi käyttää "kenttäoloissa" vanhan kansan tyyliin vaikka lasittamatonta posliinisen kahvikupin pohjaa. Varsinainen teroitus sitten vesihiomakivillä.

Tuotekuvausta voi luntata Saphirin sisältöä, näyttää aika lähelle mineraalitärpätin (”Hiilivedyt, C9-C11, n-alkaanit, isoalkaanit, sykliset, <2 % aromaatteja”) ja asetonin sekoitukselta.