Näytä kirjoitukset
1
Asut ja pukineet / Ylipukeutuminen arjessa
« : 11.04.10 - klo:00:03 »
Pitipä nyt rekisteröityä, koska on pakko jakaa oma mielipiteeni re: saketti arkena. Aihe on sydäntäni lähellä. Alla oleva levähti vahingossa ylipitkäksi esseeksi, joten koittakaa kestää.
Itse voisin aivan hyvin käyttää sakettia arkena, koska mielestäni saketissa on ylivertainen ja omaan vartalooni sopiva leikkaus. En vaatteissa etsi mitään historiallista vaikutelmaa tai alakulttuuria, vaan pukeutumistani voisi luonnehtia eklektiseksi siinä mielessä, että monet historialliset pukeutumisideat ovat tarkemmin katsottuna varsin moderneja ja käyttökelpoisia kunhan karsii pois triviaalit yksityiskohdat.
Jos vaatetuksen rakentaa kontingenttien muotiseikkojen kuten pystykauluksien, silinterien, monokkelien etc ympärille, tietenkin kokonaisuutta hallitsevat ne. Sen sijaan jos säilytetään em yksityiskohdat ajanmukaisina säilyttäen tyylistä vain essentiaalisen eli leikkauksen ja tekstuurin, voi kokonaisuus olla varsin elegantti ja ajanmukainen.
Saketissa on omaan silmääni oleellisinta vyötärösauma. Vyötärösaumahan mahdollistaa vartalon muotoja seurailevan siluetin, mikä on varsin nykyaikaista ja kaunista. Ns. frakkiselkäkin on henkiin herättämisen arvoinen keksintö samasta syystä. Edelleen samalla periaatteella muuttaisin housujen leikkausta perinteisestä suorasta mallista jalan kaaria myötäileviksi, kuten joskus 1800-luvulla oli tapana. Lisäksi linjojen jatkuvuuden vuoksi en laittaisi omiin takkeihini lainkaan ulkotaskuja. En edes rintataskua, koska se on omasta mielestäni ylimääräinen koriste. Samaten saketissa on oivallista se, että kaikki kolme osaa voivat olla eri värisiä, mikä ei ole mahdollista normipuvussa.
Voisin myös aivan yhtä hyvin käyttää takkia, jossa olisi vyötärösauma, mutta lyhyempi helma ja kenties myös edestä suljettu eli itselleni mikään pukeutumistyyli itsessään ei ole kiinnostava. Tosin pidän hienona edestä avonaiseksi leikattua takkia, mikä sopii myös hyvin nykyajatteluun, jonka mukaisesti pikkutakki usein pidetään auki.
Eleganssin saavuttamisessa on oleellisinta vaatetuksen peruselementtien eli muodon, värin ja tekstuurin tarkka manipulointi. Totta kaikki tämä tapahtuu kulttuurin asettamien arvotusten puitteissa, mikä asettaa tälle manipuloinnille tietyn lähtöpisteen. Tämän takia lainaus saman pukeutumiskulttuurin menneistä ideoista voi olla onnistunut siirto ja tämä onkin keskeinen pointtini. On ironista, että oikein toteutettuna vanhatkin muodot ovat uudenaikaisempia kuin niiden edeltäjät. Tämä johtuu ns. tyylin aaltoliikkeestä.
Mitä tulee eksentrisyyteen, niin on virhe samaistaa eksentrisyys huomionhakuisuuteen, koska kyseessä on kaksi aivan eri asiaa. Eksentrisyys on itsestä kumpuavaa eroavaisuutta ja tarvetta vahvaan omaan identiteettiin, kun taas huomionhakuinen ei ole kiinnostunut siitä, miten habitus on linjassa identiteetin kanssa, vaan miten voi maksimoida saamansa huomion. Itsediagnosoituna eksentrikkona pidän valitettavana sitä, että poikkeava olemus samaistetaan näytöshaluisuuteen.
Etiketistä huomattakoon, että sehän kuoli monokulttuurin mukana. Vaikka on tietyt sopivan pukeutumisen rajat, niin ei ole enää yleisessä mielessä sellaista tyyli per tilanne -järjestelmää, millainen oli voimassa sata vuotta sitten. Ainoana poikkeuksena ovat ehkä linnanjuhlat ja joidenkin yksittäisten fanaatikkojen yksityisjuhlat. Sakettikin on suurelti poistunut ihmisten yleisestä tietoisuudesta ainakin Suomessa, joten sellaisen käyttäminen ei enää kanna samaa merkitystä kuin ennen. Tavallaan surullista.
Itse voisin aivan hyvin käyttää sakettia arkena, koska mielestäni saketissa on ylivertainen ja omaan vartalooni sopiva leikkaus. En vaatteissa etsi mitään historiallista vaikutelmaa tai alakulttuuria, vaan pukeutumistani voisi luonnehtia eklektiseksi siinä mielessä, että monet historialliset pukeutumisideat ovat tarkemmin katsottuna varsin moderneja ja käyttökelpoisia kunhan karsii pois triviaalit yksityiskohdat.
Jos vaatetuksen rakentaa kontingenttien muotiseikkojen kuten pystykauluksien, silinterien, monokkelien etc ympärille, tietenkin kokonaisuutta hallitsevat ne. Sen sijaan jos säilytetään em yksityiskohdat ajanmukaisina säilyttäen tyylistä vain essentiaalisen eli leikkauksen ja tekstuurin, voi kokonaisuus olla varsin elegantti ja ajanmukainen.
Saketissa on omaan silmääni oleellisinta vyötärösauma. Vyötärösaumahan mahdollistaa vartalon muotoja seurailevan siluetin, mikä on varsin nykyaikaista ja kaunista. Ns. frakkiselkäkin on henkiin herättämisen arvoinen keksintö samasta syystä. Edelleen samalla periaatteella muuttaisin housujen leikkausta perinteisestä suorasta mallista jalan kaaria myötäileviksi, kuten joskus 1800-luvulla oli tapana. Lisäksi linjojen jatkuvuuden vuoksi en laittaisi omiin takkeihini lainkaan ulkotaskuja. En edes rintataskua, koska se on omasta mielestäni ylimääräinen koriste. Samaten saketissa on oivallista se, että kaikki kolme osaa voivat olla eri värisiä, mikä ei ole mahdollista normipuvussa.
Voisin myös aivan yhtä hyvin käyttää takkia, jossa olisi vyötärösauma, mutta lyhyempi helma ja kenties myös edestä suljettu eli itselleni mikään pukeutumistyyli itsessään ei ole kiinnostava. Tosin pidän hienona edestä avonaiseksi leikattua takkia, mikä sopii myös hyvin nykyajatteluun, jonka mukaisesti pikkutakki usein pidetään auki.
Eleganssin saavuttamisessa on oleellisinta vaatetuksen peruselementtien eli muodon, värin ja tekstuurin tarkka manipulointi. Totta kaikki tämä tapahtuu kulttuurin asettamien arvotusten puitteissa, mikä asettaa tälle manipuloinnille tietyn lähtöpisteen. Tämän takia lainaus saman pukeutumiskulttuurin menneistä ideoista voi olla onnistunut siirto ja tämä onkin keskeinen pointtini. On ironista, että oikein toteutettuna vanhatkin muodot ovat uudenaikaisempia kuin niiden edeltäjät. Tämä johtuu ns. tyylin aaltoliikkeestä.
Mitä tulee eksentrisyyteen, niin on virhe samaistaa eksentrisyys huomionhakuisuuteen, koska kyseessä on kaksi aivan eri asiaa. Eksentrisyys on itsestä kumpuavaa eroavaisuutta ja tarvetta vahvaan omaan identiteettiin, kun taas huomionhakuinen ei ole kiinnostunut siitä, miten habitus on linjassa identiteetin kanssa, vaan miten voi maksimoida saamansa huomion. Itsediagnosoituna eksentrikkona pidän valitettavana sitä, että poikkeava olemus samaistetaan näytöshaluisuuteen.
Etiketistä huomattakoon, että sehän kuoli monokulttuurin mukana. Vaikka on tietyt sopivan pukeutumisen rajat, niin ei ole enää yleisessä mielessä sellaista tyyli per tilanne -järjestelmää, millainen oli voimassa sata vuotta sitten. Ainoana poikkeuksena ovat ehkä linnanjuhlat ja joidenkin yksittäisten fanaatikkojen yksityisjuhlat. Sakettikin on suurelti poistunut ihmisten yleisestä tietoisuudesta ainakin Suomessa, joten sellaisen käyttäminen ei enää kanna samaa merkitystä kuin ennen. Tavallaan surullista.