Keikarin foorumi
Keikari => Vapaa sana => Aiheen aloitti: JHL - 27.09.11 - klo:12:23
-
www.kalorilaskuri.fi (http://www.kalorilaskuri.fi)
Voi Jebus. Jaksaako joku oikeasti käyttää aikaansa tuommoisen kanssa näpeltämiseen?
Suurena Excelin, makrojen, taulukoiden ym. insinööriroinan vihaajana hermostuisin tuommoisen käyttöön noin sekunnin miljoonasosassa. Itse asiassa tuon ankean käyttöliittymän avaaminen riittei - meni hermot.
Kai ihminen voi syödä terveellisesti ihan maalaisjärjellä, ilman jotain hiton makroja ja taulukoita?
Ainakin minä yllätyin siitä kuinka vähän ravintoa oikeasti tarvitsen, maalaisjärjellä syöden painaisin edelleen ainakin sen 10 kg enemmän. Osa ns. terveellisistä ruuista on oikeasti kaloripommeja ja kotoa opitut ruokailutavatkin aivan vääränlaiset.
No, toki olenkin suuri Excelin ystävä enkä pidä max. 5 min päivittäistä naputtelua pahana hintana terveestä loppuelämästä.
-
Ainakin minä yllätyin siitä kuinka vähän ravintoa oikeasti tarvitsen, maalaisjärjellä syöden painaisin edelleen ainakin sen 10 kg enemmän. Osa ns. terveellisistä ruuista on oikeasti kaloripommeja ja kotoa opitut ruokailutavatkin aivan vääränlaiset.
No, toki olenkin suuri Excelin ystävä enkä pidä max. 5 min päivittäistä naputtelua pahana hintana terveestä loppuelämästä.
Toisaalta hankkimalla riittävästi lihasmassaa ja liikkumalla kolme kertaa viikossa ei syömisiään juuri tarvitse katsoa.
-
Ainakin minä yllätyin siitä kuinka vähän ravintoa oikeasti tarvitsen, maalaisjärjellä syöden painaisin edelleen ainakin sen 10 kg enemmän. Osa ns. terveellisistä ruuista on oikeasti kaloripommeja ja kotoa opitut ruokailutavatkin aivan vääränlaiset.
No, toki olenkin suuri Excelin ystävä enkä pidä max. 5 min päivittäistä naputtelua pahana hintana terveestä loppuelämästä.
Toisaalta hankkimalla riittävästi lihasmassaa ja liikkumalla kolme kertaa viikossa ei syömisiään juuri tarvitse katsoa.
Liikunta yleisesti kuluttaa vähemmän kaloreita kuin luullaan. Kolme kertaa on aika vähäinen aktiviteettitaso, joten vaikka sitä pattia olisi miten, kannattaa painoindeksilaskuri napauttaa siihen "kevyt" -kohtaan liikunnallisesti ja miettiä kuitenkin sitä syömistään.
Nimim. joskus 188 / 92 ja kevyesti yksinumeroisella rasvaprosentilla, 25 treenituntia viikossa tehnyt. Silloinkin piti laskeskella syömisiä (tosin sen treenin takia, mutta helposti olisi karannut ylöspäin, jos pelkän nälän mukaan olisi mennyt).
Liikunnan osuus painonhallinnassa on käytännössä kaikkien mielikuvituksissa liiallinen.
Lisähupina kasvanut lihasmassa - etenkin jos sitä ei "opeta" tekemällä suhteellisen vaativiakin tehtäviä (puntinnosto ei ole tällainen vrt. aidosti vaativat liikuntamuodot) tekee nastoja nivelongelmia vähän turhankin helposti. Nivelille on myös terveellisempää olla kevyehköllä puolella (tämän vuoksi nyt on tavoitteena se 188 / 75, joka tulee kivasti kun pudottaa päivittäisistä lepokilokaloreista 500 pois).
-
92 alle 10 rasvoillahan on 188 senttiselle aika opitimipaino.
ei aivan näytä "tuulen raiskaamalta pajulta".
On myös esimerkiksi rugbyssa takakentän pelaajan ihannnemitta. Pystyy vielä juoksemaan isoja miehiä karkuun.
-
92 alle 10 rasvoillahan on 188 senttiselle aika opitimipaino.
No, jos haluaa esiintyä Jersey Shoressa.
On myös esimerkiksi rugbyssa takakentän pelaajan ihannnemitta. Pystyy vielä juoksemaan isoja miehiä karkuun.
Huh! Onneksi en ole viehättynyt joukkuelajeista.
-
Lisähupina kasvanut lihasmassa - etenkin jos sitä ei "opeta" tekemällä suhteellisen vaativiakin tehtäviä (puntinnosto ei ole tällainen vrt. aidosti vaativat liikuntamuodot) tekee nastoja nivelongelmia vähän turhankin helposti. Nivelille on myös terveellisempää olla kevyehköllä puolella (tämän vuoksi nyt on tavoitteena se 188 / 75, joka tulee kivasti kun pudottaa päivittäisistä lepokilokaloreista 500 pois).
...joo, juuri näin. Ehkä joku baaribodarin rintahaukka ei ihan tähän kategoriaan tipu, mutta esim. painonnosto on aika pirun vaativa laji (luokittelisin jopa aidosti vaativaksi). Varsinkin kun ottaa huomioon kuinka paljon tuossa tarvitaan juuri lihaksista sitä notkeutta sekä huolellista lihashuoltoa.
On, en kiellä, mutta verrataan nyt ihan oikeasti vaativiin, akrobaattisiin liikuntamuotoihin. Olen tehnyt aivan aitoa painonnostoa lajin voimaharjoitteluna + lisänä sitten soveltavampia painoharjoituksia ja pidän painonnostoa vaativana lajina - kun ollaan korkealla tasolla. Sinällään se, kuitenkin, on normaalitasolla huomattavasti iisimpää kuin akrobatia (jossa - yleensä painoharjoittelulla saatu - voima on myös tarpeen).
Jos on vahva, kannattaa oheen tehdä huomattavasti myös kevyttä tai vaativampaakin akrobatiaa (ja miettiä, missä lajeissa sitä oikeastaan saisi - kamppailupuolella, "äärilajeissa", telinevoimistelussa ja muissa sopivissa tätä yleensä on miellyttävässä muodossa). Näin keho oppii käyttämään voimaansa turvallisesti.
-
Olisit sitten määritellyt mitä tarkoitit. Jos puhutaan jostain proprioseptiosta ja tasapainosta, on voimistelu varmasti vaativampaa.
Tuo liittyy ihan suoraan lihasmassaan ja sen kasvattamiseen painoharjoittelulla. I.e. pelkällä painoharjoittelulla - vaikka se olisi kuinka hyvää - ei saa terveellistä kehon/voimankäyttökykyä.
Toki lisänä on sanottava, että ei-urheilijalle painoindeksin yli- ja alipainomääritelmät ovat erittäin hyviä ja normaalipainossa kannattaa pysyä.
-
Tuo liittyy ihan suoraan lihasmassaan ja sen kasvattamiseen painoharjoittelulla. I.e. pelkällä painoharjoittelulla - vaikka se olisi kuinka hyvää - ei saa terveellistä kehon/voimankäyttökykyä.
Voitko kertoa miten tämä määritellään, niin pääsen selville siitä mitä tässä oikein yrität sanoa? Onko se joku tietty ominaisuus joka kehittyy ainoastaan voimistelijoilla ja akrobaateilla?
e. toivottavasti näet viestien muokkaushistorian.
Tarkka lihashallinta, joka on sitä enemmän tarpeen, mitä enemmän lihasvoimaa kehitetään. Akrobatiaa on siis monentapaista. Erityisesti lihasten hallinta ja esim. voiman suuntaaminen epäoptimaalisella liikealueella on tarpeellista, koska tällä vältetään revähdyksiä ja venähdyksiä esim. lipsahdustilanteissa.
-
Toisaalta hankkimalla riittävästi lihasmassaa ja liikkumalla kolme kertaa viikossa ei syömisiään juuri tarvitse katsoa.
92 alle 10 rasvoillahan on 188 senttiselle aika opitimipaino.
ei aivan näytä "tuulen raiskaamalta pajulta".
Taidan itse olla tällainen "tuulen raiskaama paju" 183/70-72, mutta kun harrastuksena on kestävyys(kunto)urheilu, liioista kiloista on vaan harmia. Mitä syömisiin tulee, normiviikolla 5 kestävyysharjoitusta, 2 lihaskuntoharjoitusta ja lepopäivinä jotain hassuttelua(sulkapallo, futis) saa kyllä syödä valtavasti, eikä painoa juuri kartu. Tuollaiset optimipainot tietylle pituudelle särähtää aina hieman korvaan.
Jussin kanssa samoilla linjoilla siitä, että 3 kertaa treenavaan kannattaa ehdottomasti vielä hieman tarkkailla syömistään, noihin viikkoihinhan mahtuu vielä 4 lepopäivää. Sen sijaan kuntourheilijan ei varmaankaan tarvitse kulutuksesta olla huolissaan vaan enemmänkin tarkkailla sitä, että saa tarpeeksi tärkeintä ravintoaineita palautumiseen yms. Huippu-urheilijat sitten vielä erikseen, mutta heillähän on yleensä valmentajat ja muut ravintoekspertit huolehtimassa.
Oma lajini ei varmaan fyysisesti hirveän vaativaa ole, sen kuin menee vaan eteenpäin nopealla vauhdilla. Tässä lajissa onkin tärkeää henkiset voimavarat.
-
Tarkka lihashallinta, joka on sitä enemmän tarpeen, mitä enemmän lihasvoimaa kehitetään. Akrobatiaa on siis monentapaista. Erityisesti lihasten hallinta ja esim. voiman suuntaaminen epäoptimaalisella liikealueella on tarpeellista, koska tällä vältetään revähdyksiä ja venähdyksiä esim. lipsahdustilanteissa.
Miten tämä ei kehity turvallisesti painoharjoittelussa? Luulisi että esim. isometrinen selän ojentajien aktivointi (kaikissa nostoissa, aina) riittää vahvistamaan niitä ja alaselkää tarpeeksi että se kestää esimerkiksi jos jonkun sohvan nostossa sattuu asento muuttumaan äkillisesti.
No, esim. luiskahtaessa lonkan ja reisiluun suhde on hyvin usein jotain ihan muuta kuin mihin painojen parissa joutuu. Samoin myös esim. käden lihastoiminta takaviistoon suuntautuvassa täydessä ekstensiossa (joka on hyvin usein kaatumisissa eteen - tai pikemminkin taakse - tuleva juttu).
Ponnistuksista en edes puhu, en myöskään erilaisista vaativammista (i.e. vahvasti optimialueen ulkopuolella tapahtuvista) ponnistuksista. Nämäkin ovat yllättävän hyödyllisiä kaatumisissa, horjahduksissa ja vaikkapa kiinniotoissa.
-
Meinasin kirjoittaa tähän topiciin jotain painonhallinnasta, mutta sitten huomasin täällä puhuttavan vartalonhallinnasta ja kaatumisesta.
Itse käytän ukemia. Aina.
-
Meinasin kirjoittaa tähän topiciin jotain painonhallinnasta, mutta sitten huomasin täällä puhuttavan vartalonhallinnasta ja kaatumisesta.
Itse käytän ukemia. Aina.
Mitä niistä? :D
(Juu, no, painonhallintaan kuuluu - joillakuilla - toki erilaiset liikuntasuoritteet ja niiden kohdalla vartalonhallinta on tarpeen.)
-
^Minä käytän alkoholia. Kännissä kaatuu aina joustavasti.
-
Meinasin kirjoittaa tähän topiciin jotain painonhallinnasta, mutta sitten huomasin täällä puhuttavan vartalonhallinnasta ja kaatumisesta.
Itse käytän ukemia. Aina.
Mitä niistä? :D
Hyvä kysymys. Tossa hojohojo-lajin treeneissä missä nuo on opittu, puhutaan aina vain ukemista vaikka niitä treenataankin muutamalla eri tekniikalle. Meille itse suorite on nimeä tärkeämpi ;)
(Juu, no, painonhallintaan kuuluu - joillakuilla - toki erilaiset liikuntasuoritteet ja niiden kohdalla vartalonhallinta on tarpeen.)
Tosin oman (ja muutaman itseäni tässä asiassa huomattavasti valistuneemmankin) henkilön arvion mukaan 70% painonhallinnasta on ruokavaliota. Loput sitten liikunnan ja muiden asioiden määrittelemää. Ja tosissaan, kuten jo tuolla toisessa topicissa tullut kirjoittaneeksi, niin täälläkin päässä liikunta näyttelee suurta roolia ajanvietteenä.
-
Tosin oman (ja muutaman itseäni tässä asiassa huomattavasti valistuneemmankin) henkilön arvion mukaan 70% painonhallinnasta on ruokavaliota. Loput sitten liikunnan ja muiden asioiden määrittelemää. Ja tosissaan, kuten jo tuolla toisessa topicissa tullut kirjoittaneeksi, niin täälläkin päässä liikunta näyttelee suurta roolia ajanvietteenä.
Olen kohtalaisen epäileväinen sen suhteen, että vain 70% olisi kiinni ruokavaliosta. Katsoisin liikunnan osuudeksi maksimissaan 20%, valtaosalla vielä paljon, paljon vähemmän. Liikunnan "apu" on lähinnä siinä, että liikunnan aloittava tekee yleensä myös vähän laajemman elämäntaparemontin - korjaten ruokailuaan siinä samalla vahvasti.
-
Tosin oman (ja muutaman itseäni tässä asiassa huomattavasti valistuneemmankin) henkilön arvion mukaan 70% painonhallinnasta on ruokavaliota. Loput sitten liikunnan ja muiden asioiden määrittelemää. Ja tosissaan, kuten jo tuolla toisessa topicissa tullut kirjoittaneeksi, niin täälläkin päässä liikunta näyttelee suurta roolia ajanvietteenä.
Olen kohtalaisen epäileväinen sen suhteen, että vain 70% olisi kiinni ruokavaliosta. Katsoisin liikunnan osuudeksi maksimissaan 20%, valtaosalla vielä paljon, paljon vähemmän. Liikunnan "apu" on lähinnä siinä, että liikunnan aloittava tekee yleensä myös vähän laajemman elämäntaparemontin - korjaten ruokailuaan siinä samalla vahvasti.
Siinä lukikin "liikunnan ja muiden asioiden määrittelemää" ;)
-
^Minä käytän alkoholia. Kännissä kaatuu aina joustavasti.
Herrasmiesten laji! Treenaan ahkerasti.
-
No, esim. luiskahtaessa lonkan ja reisiluun suhde on hyvin usein jotain ihan muuta kuin mihin painojen parissa joutuu. Samoin myös esim. käden lihastoiminta takaviistoon suuntautuvassa täydessä ekstensiossa (joka on hyvin usein kaatumisissa eteen - tai pikemminkin taakse - tuleva juttu).
Ponnistuksista en edes puhu, en myöskään erilaisista vaativammista (i.e. vahvasti optimialueen ulkopuolella tapahtuvista) ponnistuksista. Nämäkin ovat yllättävän hyödyllisiä kaatumisissa, horjahduksissa ja vaikkapa kiinniotoissa.
Your point sir, I see it.
Lisäyksenä (ja aiempaan liittyen) se, että kun voimakas lihas toimii tuolla äärialueella siihen tottumattomana, tulee helposti aika mielenkiintoista jälkeä (erään kirurgin kommentti ystäväni kaatumisesta, jossa käsi kyllä otti pehmeästi vastaan...mutta lihas sitten repäisi nastasti itsensä toisestä päästä irti asentoaistin ja lihashermotuksen puuttumatta asiaan. Jos ei ole tottunut toimimaan noissa kulmissa, lihaskontrolli on lähinnä sarjaa on/off).
-
Siis samanlainen kaatuminen akrobaatilla ei olisi johtanut noin vakaviin vaurioihin? Vai tarkoitatko siis sitä että paremmalla kehonhallinnalla olisi kaatuessa ehtinyt vielä liikuttaa kättä parempaan asentoon tuon välttämiseksi?
Ihan siitä, että kroppa on toiminut siinä kehon voimantuoton epäoptimaalisella alueella ennenkin l. hallinta on muutakin kuin on/off.
Koen myös erittäin ihmeellisenä tuollaisen 'äärialueen treenaamisen', luulisi että sillä kerjää itselleen vain vakavampia vammoja vaikka ei kaatuisikaan.
Ei oikeastaan, käytännössä hallinnassa olevaa aluetta laajennetaan varovasti. Tätä myötä tulee sitten se, että keho ei revi itseään kappaleiksi, vaikka yllätyksiä tulisikin.
-
Tosin oman (ja muutaman itseäni tässä asiassa huomattavasti valistuneemmankin) henkilön arvion mukaan 70% painonhallinnasta on ruokavaliota. Loput sitten liikunnan ja muiden asioiden määrittelemää. Ja tosissaan, kuten jo tuolla toisessa topicissa tullut kirjoittaneeksi, niin täälläkin päässä liikunta näyttelee suurta roolia ajanvietteenä.
Olen kohtalaisen epäileväinen sen suhteen, että vain 70% olisi kiinni ruokavaliosta. Katsoisin liikunnan osuudeksi maksimissaan 20%, valtaosalla vielä paljon, paljon vähemmän. Liikunnan "apu" on lähinnä siinä, että liikunnan aloittava tekee yleensä myös vähän laajemman elämäntaparemontin - korjaten ruokailuaan siinä samalla vahvasti.
Yksi syy laihdutuksen epäonnistumiseen on liian suuri elämänmuutos, viikon jälkeen alkaa jossain lipsua ja äkkiä ollaan lähtötilanteessa. Kuuleman mukaan pari-kolme viikkoa kun tekee asiaa siitä tulee rutiinia, eli mieluummin ensin vaikkapa kuukauden verran liikkuu säännöllisemmin ja vasta kun siitä on tullut tapa, lähtee muokkaamaan ruokavaliota.
Jokunen vuosi takaperin tammikuussa naureskelin salilla uutta kaveria, joka ilmiselvästi oli juuri aloittanut liikuntaharrastuksen. Uudenvuodenlupauksena aloitettu elämäntaparemontti oli täydellinen, koska molemmissa käsissä oli nikotiinilaastarit. Varmaan oli myös viinanjuonnin ja vieraat naiset lopettanut samaan syssyyn. No, eipä näkynyt kaveria enää parin viikon jälkeen...
-
Itse olin lihava lapsi ja viimekesänä kun elin murrosiän loppuvaihetta painoa olis sellaiset 105-106kg ja pituutta siis 185cm. Nyt olen onnistunut tiputtamaan painon vuodessa hyvin pienillä muutoksilla 91 kiloon, tästä muutoksesta olen sinällään ollut iloinen, mutta vielä on tekemistä jäljellä. Saapi nähdä mikä on tulos ensi kesänä, kun kaveri sai innostumaan salilla käymisestä ja nyt olen satunnaisia urheilulajea käynyt harrastamassa säännöllisen epäsäännöllisesti. Kunhan jostain löytäisi vielä motivaatiota lenkillä käymiseen..
-
^Minä käytän alkoholia. Kännissä kaatuu aina joustavasti.
Herrasmiesten laji! Treenaan ahkerasti.
Toleranssi kehittyy siin samas ja pian tullee kalliiks ku tarvii enemmän vaan (en sitte tiedä onko hyvä asia) :D
-
Kunhan jostain löytäisi vielä motivaatiota lenkillä käymiseen..
http://en.wikipedia.org/wiki/What_I_Talk_About_When_I_Talk_About_Running
löytyy myös suomennettuna:
http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513160357/alue/902,914/navi/Uutuudet/navi2/9006
Osta (/lainaa), lue, juokse. Aivan mahtava kirja. Tuosta saa toki enemmän irti jos on jo entuudestaan Murakamin fani mutta kehtaan suositella niillekin joille miehen tuotanto on aiemmin jäänyt tsekkaamatta.
-
Pitäisikö lukea.. Olen aloittanut juoksemisen 10+ v tauon jälkeen.
Taidan olla justiinsa semmoinen elämäntaparemontin tekijä, jolle JHL ja muut kuntosalileijonat voivat naureskella.
Nikotiinilaastaria ei tosin ole: harrastan edelleen satunnaista tupakointia.
Veikkaan kyllä että tän juoksemisen parissa saattaa vierähtää enemmän kuin kuukausi - häritsevää kyllä, se on yllättävän siedettävää. Alan melkein jopa pitää siitä.
-
Täytyy taas itsekin aktivoitua liikunnan saralla, vaikka painoa ei tarvitse tiputtaa grammaakaan ja kuntoni lienee hyväksi mutta ei erinomaiseksi luokiteltava. Kyllä liikunnallisesti laiska elämä vain rappeuttaa niin sielun kuin ruumiinkin.
-
^Samaa mieltä, itse olen harrastanut liikuntaa säännöllisesti +25 vuotta. Siitä lähtien olen ollut hyvässä kunnossa niin henkisesti ja fyysisesti. Lapsuudessa ja nuoruudessa olin aina se laiha poika. Esim. Lukion toisella luokalla pituutta oli 183 cm ja painoa 56 kiloa... Nyt on pituutta 190 cm ja painoa noin 100 kg. Iso mies pojasta kuitenkin tuli kun Saksaan läksi.
-
Vaihtoehtoisena näkemyksenä kaiken säännöllisen voi heittää mäkeen ja kokeilla epäsäännöllistä ruokavalioa ja liikuntaa.
http://www.tiede.fi/artikkeli/1432/epasaannollinen_elama_tekisi_hyvaa (http://www.tiede.fi/artikkeli/1432/epasaannollinen_elama_tekisi_hyvaa)
-
Paljon mielenkiintoista keskustelua. Itse tartuin tähän, näinkin pahasti myöhässä ja aiheen vierestä:
On, en kiellä, mutta verrataan nyt ihan oikeasti vaativiin, akrobaattisiin liikuntamuotoihin. Olen tehnyt aivan aitoa painonnostoa lajin voimaharjoitteluna + lisänä sitten soveltavampia painoharjoituksia ja pidän painonnostoa vaativana lajina - kun ollaan korkealla tasolla.
Painonnosto on vaativa laji, kun ollaan omiin voimiin nähden korkealla tasolla. Kun ollaan absoluuttisesti korkealla tasolla, se on toki vielä vaativampaa, muttei harrastelijankaan suoritusten vaativuutta tule väheksyä.
Perinteisenä mittarina esimerkiksi hyvään rinnallevetotekniikkaan on pidetty sitä, että saa (syvältä) haettua rinnalle painon, joka on etukyykyssä kolmen toiston maksimi. Mutta jotta tämä pitäisi alkuunkaan paikkaansa, kehon täytyy olla sikäli tasapainoinen, että tämä paino on sentään selvästi suurempi kuin raakana rinnalle vedettävä paino. Ja ylöstyönnön osalta sopiva mittari hyvälle tekniikalle ja tasapainolle on yleensä se, että saa työnnettyä loppuun saakka painot, jotka saa rinnalle asti.
Tempaus puolestaan on luonnollisesti paljon vaativampi liike. Jo se, että pystyy tekemään puhtaan, syvän tempauksen, on osoitus (tavallisen tallaajan kriteereillä) hyvästä koordinaatiosta ja liikkuvuudesta. Painojen kannalta tekniikan on oltava kohdallaan, jos meinaa saada ylös sen 10-20 % työntörautoja vähemmän. Ja jotta tämä olisi aidosti haastava urheilullinen suoritus, painojen pitäisi olla vähintään oman massan luokkaa.
Eli suunnilleen tämänsuuntaisilla kriteereillä ollaan sellaisella suhteellisella tasolla, jolla voidaan puhua aidosti vaativasta liikkeestä. Pienemmillä (suhteellisilla) kuormilla liikkeet eivät ole sillä tavalla haastavia, että ne vaatisivat ihan kauheasti. Esim. nyt joku satakiloinen kaveri tempaa yleensä jonkun 50 kiloa ylös ihan olemattomallakin tekniikalla. Vastaavasti 100 kiloa etukyykystä nostava kaveri ottaa 50 kiloa rinnallevetoa pohjista ihan leikiten, vaikka tekniikka olisi täysin olematonta. Mutta jos satakiloinen kaveri tempaa sen satasen, tai 100 kilon etukyykkääjä ottaa (sanotaan) 90-95 kiloa rinnalle, tekniikan on oltava sellaisella tasolla, että liike on jo vaativa. Mutta kummassakin leikkisässä esimerkissä ollaan todella kaukana mistään korkeasta tasosta.
Painonnostoliikkeet ovat kuitenkin hirvittävän yksipuolisia. Jos verrataan esimerkiksi telinevoimisteluun, joka on todella aidosti haastava laji, voimistelijan täytyy osata kymmeniä itsessään paljon haastavampia ja teknisesti vaikeampia liikkeitä jo ihan aloittelijana. Monipuolisuus ja haastavuus lajien välillä on toki ihan eri luokkaa. Ihan perusliikkeet kuten kippi, voltit, flikit jne. ovat äärimmäisen paljon vaativampia, kuin esimerkiksi tempaus. Sitten jos puhutaan aidosti haastavista liikkeistä, joiden osaamiseen täytyy olla jo kilpatasolla, haastavuuden määrä kasvaa tajuttomasti. Yhtä kaikki tempaus erityisesti on hieno liike joka kuitenkin vaatii normipulliaista ajatellen todella monipuolista taitoa ja kehonhallintaa.
Njaa-a, olikohan tässä ylipitkässä kirjoituksessa joku pointtikin haudattuna alle? Ehkä lähinnä olin sanotun kanssa pohjimmiltaan samaa mieltä? =)
-
Pitäisikö lukea.. Olen aloittanut juoksemisen 10+ v tauon jälkeen.
Joo, kannattaa!
Ens vuonna sit ivykin tulee juoksemaan ruissalon ruisrääkin.
-
Paljon mielenkiintoista keskustelua. Itse tartuin tähän, näinkin pahasti myöhässä ja aiheen vierestä:
Painonnostoliikkeet ovat kuitenkin hirvittävän yksipuolisia. Jos verrataan esimerkiksi telinevoimisteluun, joka on todella aidosti haastava laji, voimistelijan täytyy osata kymmeniä itsessään paljon haastavampia ja teknisesti vaikeampia liikkeitä jo ihan aloittelijana. Monipuolisuus ja haastavuus lajien välillä on toki ihan eri luokkaa. Ihan perusliikkeet kuten kippi, voltit, flikit jne. ovat äärimmäisen paljon vaativampia, kuin esimerkiksi tempaus. Sitten jos puhutaan aidosti haastavista liikkeistä, joiden osaamiseen täytyy olla jo kilpatasolla, haastavuuden määrä kasvaa tajuttomasti. Yhtä kaikki tempaus erityisesti on hieno liike joka kuitenkin vaatii normipulliaista ajatellen todella monipuolista taitoa ja kehonhallintaa.
Miksi sitä painonnostoa pitää verrata telinevoimisteluun? Tai ainakaan sen taitovaatimuksia, onhan se nyt selvä, ettei ne ole samalla tasolla. Jokainen osaa tehdä jonkinnäköisen tempauksen, mutta harva osaa minkäännäköistä kippiä. Painonnostossa muut ominaisuudet korostuu taidon ohella enemmän, mitä telinevoimistelussa. Minä olen jonkun verran tehnyt molempia ja arvostan ne aikalailla yhtä korkealle. Molemmat ovat äärimmäisen monipuolisia lajeja, eikä painonnostosta saa yksipuolista millään, vaikka teknisesti se sitä vähän onkin. Ominaisuuksien puolesta ei. Molemmissa lajeissa fysiikkavaatimukset on niin kovia, että lajiharjoittelulla saavutetaan sellainen taso, että sillä tehdään kovia tuloksia monessa muussakin lajissa. Aika moni painonnostaja kipittää 100m alle 11s puolihuolimattomasti (pl. superraskas) ja tiedämpä yhden 225 korkeutta hypänneen telinevoimistelijan. Minä katson molemmat lajit kuuluvaksi siihen viiden lajin joukkoon, jossa on vaikeinta(epätodennäköisintä) menestyä maailmassa. En todellakaan allekirjoita "painonnostajalle tulee vaan isot lihakset joita se ei osaa käyttää" -aivopieruja.
-
Miksi sitä painonnostoa pitää verrata telinevoimisteluun?
Täh?
Lähinnä kai vertasin painonnostoa telinevoimisteluun vastauksena lainaamaani viestiin, jossa lajeja verrattiin keskenään?
Tai ainakaan sen taitovaatimuksia, onhan se nyt selvä, ettei ne ole samalla tasolla. Jokainen osaa tehdä jonkinnäköisen tempauksen, mutta harva osaa minkäännäköistä kippiä.
Niin? Jokainen osaa varmaan sitten tehdä vaikka kuperkeikan tai kärrynpyörän... Mikäköhän pointti tässä on? Tästä ymmärtääkseni juuri puhuin. Suurin osa viestistäni kai kuitenkin puolusti painonnostoa ja sen taitovaatimuksia, joita usein aliarvioidaan?
Painonnostossa muut ominaisuudet korostuu taidon ohella enemmän, mitä telinevoimistelussa.
Eli voima. Joo, painonnostossa korostuu voima enemmän, koska a) tekniikka - joka sinänsä on todella haastava kovilla raudoilla - on yksinkertaisempaa; ja b) tulos ratkaistaan kilomäärillä, ei tyylipisteillä. Tämä on selvää. Sen sijaan ei voi sanoa, ettei telinevoimistelu olisi voimalaji siinä missä painonnostokin. Tai sitä väittävät voivat aloittaa vaikka ristiriipunnalla ja palata sitten asiaan. ;-)
Minä olen jonkun verran tehnyt molempia ja arvostan ne aikalailla yhtä korkealle.
Sama. Arvostan tosin telinevoimistelua enemmän sen monipuolisuuden takia, ja painonnostoa lähinnä huippusuoritusten vaatiman aivan älyttömän voimatason takia. Harrastelijatasolla painonnostosta ja telinevoimistelusta arvostan telinevoimistelua selvästi enemmän.
Molemmat ovat äärimmäisen monipuolisia lajeja, eikä painonnostosta saa yksipuolista millään, vaikka teknisesti se sitä vähän onkin.
No tekniikastahan minä lähinnä puhuinkin. Ja toisaalta ovat ne fyysisetkin vaatimukset aika yksipuoliset. Nopeita lihassoluja ja riittävä koordinaatio, hyvät tukilihakset. On tässä aika moneen lajiin verrattuna aika vähän vaatimuksia.
Ominaisuuksien puolesta ei. Molemmissa lajeissa fysiikkavaatimukset on niin kovia, että lajiharjoittelulla saavutetaan sellainen taso, että sillä tehdään kovia tuloksia monessa muussakin lajissa. Aika moni painonnostaja kipittää 100m alle 11s puolihuolimattomasti (pl. superraskas) ja tiedämpä yhden 225 korkeutta hypänneen telinevoimistelijan.
Painonnosto kehittää jalan nopeita lihassoluja käytännössä enemmän kuin mikään muu. Tämä on selvää, siksihän sitä tehdään lukemattomien lajien oheisharjoitteluna. Sikäli on selvää, että painonnostaja pärjää "kohtuullisen" hyvin kaikissa nopeita jalan lihassoluja vaativissa tehtävissä. Eivät tällaiset suoritukset itsessään silti tarkoita, että laji itsessään olisi jotenkin äärimmäisen monipuolinen, eihän se ole. Mutta ei se yksipuolisuus ole mikään huono asia. On pikajuoksukin aika yksipuolista, muttei sitä kukaan väheksy.
Minä katson molemmat lajit kuuluvaksi siihen viiden lajin joukkoon, jossa on vaikeinta(epätodennäköisintä) menestyä maailmassa.
Hyvinkin näin voi olla. Vaikeinta lienee oikeastaan pärjätä niissä lajeissa, joita harrastetaan eniten, ja joissa maailman taso on sitä kautta kovin. Tiettyjen yleisurheilulajien lisäksi tässä kastissa lienevät juuri painonnoston ja telinevoimistelun kaltaiset perinteiset lajit. Joukkuelajeista lähinnä jalkapallosta voidaan kai puhua jotain, mutta menestys pitäisi määritellä ihan eri tavalla.
En todellakaan allekirjoita "painonnostajalle tulee vaan isot lihakset joita se ei osaa käyttää" -aivopieruja.
Hyvä näin. Etenkin kun kukaan ei liene tällaista esittänyt? Ja toisaalta etenkin kun painonnosto ei varsinaisesti pyri lihaksen kasvuun vaan lihaksen maksimaaliseen voimantuottoon, jonka eräänlainen sivutuote hypertrofia on. Ja kolmanneksi etenkin kun minä arvostan painonnostoa suuresti ja puolustin sitä.
-
Lähinnä kai vertasin painonnostoa telinevoimisteluun vastauksena lainaamaani viestiin, jossa lajeja verrattiin keskenään?
Pahoittelen viestini epäselkeyttä! Vaikka lainasin sinua, ei kommenttini ollut osoitettu sinulle, vaan yleisesti tähän keskusteluun, joka on käsitellyt painonnostoa ja telinevoimistelua.
Eli voima. Joo, painonnostossa korostuu voima enemmän, koska a) tekniikka - joka sinänsä on todella haastava kovilla raudoilla - on yksinkertaisempaa; ja b) tulos ratkaistaan kilomäärillä, ei tyylipisteillä. Tämä on selvää. Sen sijaan ei voi sanoa, ettei telinevoimistelu olisi voimalaji siinä missä painonnostokin. Tai sitä väittävät voivat aloittaa vaikka ristiriipunnalla ja palata sitten asiaan. ;-)
Mielestäni painonnostossa on myös suuremmat vaatimukset nopeuden osalta. Kimmoisuus on vähän niin ja näin, molemmissa lajeissa ovat pirun kovia pomppimaan! Voimaa toki tarvitaan telineillä aika raju määrä. Tuosta b) kohdasta: se ehkä nostaa painonnoston minun papereissani telinevoimistelun edelle. Paras voittaa aina. Telinevoimistelussa ei (vieläkin sapettaa, kun tällä rekkisetillä ei tullut voittoa: http://www.youtube.com/watch?v=izuJEIS5P68).
Sama. Arvostan tosin telinevoimistelua enemmän sen monipuolisuuden takia, ja painonnostoa lähinnä huippusuoritusten vaatiman aivan älyttömän voimatason takia. Harrastelijatasolla painonnostosta ja telinevoimistelusta arvostan telinevoimistelua selvästi enemmän.
Tästä aikalailla samaa mieltä. Vaikea määrittää mitään harrastajatasoa, tai perustasoa, mutta jos ajatellaan, että huippuvoimistelija tekee neljä volttia putkeen ja harrastelija kaksi ja painonnostossa huippu tempaa 200, harrastelija 100, niin kyllä tuo tuplavoltin tekijä on minun papereilla kovempi jätkä, mitä satkun tempaaja. Telinevoimistelu vaatii jo harrastelutasolla tiettyä atleettisuutta, mitä painonnosto välttämättä ei, joten siitä plussaa.
No tekniikastahan minä lähinnä puhuinkin. Ja toisaalta ovat ne fyysisetkin vaatimukset aika yksipuoliset. Nopeita lihassoluja ja riittävä koordinaatio, hyvät tukilihakset. On tässä aika moneen lajiin verrattuna aika vähän vaatimuksia.
Minä nään ominaisuuskartan ehkä vähän laajemmin. Voima, räjähtävä voima, nopeus, kimmoisuus, elastisuus jne. Vaikka moneen noista on huomattavaa etua siitä, että solujakauma on nopea, ne ovat kuitenkin aivan eri asioita, ja reagoivat erilaiseen harjoitteluun, vaikka käsikädessä kulkevatkin. Noita kun alkaa listaamaan, tulee aika pitkä lista. Esim. kestävyysjuoksuun verrattuna aika loputon lista.
Painonnosto kehittää jalan nopeita lihassoluja käytännössä enemmän kuin mikään muu. Tämä on selvää, siksihän sitä tehdään lukemattomien lajien oheisharjoitteluna. Sikäli on selvää, että painonnostaja pärjää "kohtuullisen" hyvin kaikissa nopeita jalan lihassoluja vaativissa tehtävissä. Eivät tällaiset suoritukset itsessään silti tarkoita, että laji itsessään olisi jotenkin äärimmäisen monipuolinen, eihän se ole. Mutta ei se yksipuolisuus ole mikään huono asia. On pikajuoksukin aika yksipuolista, muttei sitä kukaan väheksy.
Ehkä minulla korostuu ominaisuusajattelu, sinulla liikevalikoima, kun käsitämme monipuolisuuden eri tavalla. Painonnostossahan pitää osata kaksi liikettä, eikä sitä voi liikevaraston kannalta hirveän monipuoliseksi sanoa. Vaadittavien ominaisuuksien määrä on kuitenkin paljon suurempi. Otetaan esimerkiksi vaikka uimahypyt, koska siinä on paljon samaa, mitä telinevoimistelussa. Liikevalikoima on aika laaja, mutta en pidä sitä mitenkään monipuolisena lajina, sillä ominaisuuksista siinä on korostuneena lähinnä taito, fysiikan puolesta siinä ei hirveästi vaatimuksia ole. Telinevoimistelu menee monipuolisuudessa reilusti edelle, koska siinä on ns. käsitelineiden kautta todella kovat voimavaatimukset (ja paljon muuta).
Hyvinkin näin voi olla. Vaikeinta lienee oikeastaan pärjätä niissä lajeissa, joita harrastetaan eniten, ja joissa maailman taso on sitä kautta kovin. Tiettyjen yleisurheilulajien lisäksi tässä kastissa lienevät juuri painonnoston ja telinevoimistelun kaltaiset perinteiset lajit. Joukkuelajeista lähinnä jalkapallosta voidaan kai puhua jotain, mutta menestys pitäisi määritellä ihan eri tavalla.
Vaikuttavia tekijöitä on juurikin harrastajamäärä, lajin vaatimukset, vaatimukset treenimäärässä ja vaatimukset lahjakkuudesta. Jälkimmäisestä esimerkkinä pikajuoksu, jossa 99.9% ihmisistä menettää mahdollisuuden olympiakultaan siinä vaiheessa, kun siittiö hedelmöittää munasolun.. Monessa muussa lajissa tuolla hetkellä ei ole läheskään yhtä suuri merkitys. Treenimääriä vaativista lajeista uinti nousee korkealle. Aika monella tökkää huipulle pyrkiminen siinä, kun 15-vuotiaana pitäisi viettää päivästä kuusi tuntia altaassa ja pari tuntia oheisia päälle.
Hyvä näin. Etenkin kun kukaan ei liene tällaista esittänyt?
Jussin tekstistä tällaista olin erottavinani. Voi olla, että luin vähän huolimattomasti, enkä vaan ymmärtänyt.
Vähän ohi otsikon aiheen nämä kyllä menee.
-
Mm. nuo painin menetelmät (ja harjoittelu) ovat suhteellisen luonnollisia tapoja tuohon. Muita löytyy mm. kamppailulajeista (erilaiset ukemit ja vaativammat kaatumisharjoittelut), voimistelusta ja soveltavasta voimistelusta (esim. "trickaaminen", vapaajuoksu ja vastaavat). Noissa kaikissa on huomattava määrä oheisharjoitteita sitä varten, että aina kaikki ei mene kuin Strömsössä. Jo perusliiketasolla voi sitten kokeilla esim. kärrynpyörän "sortamista" mihin tahansa suuntaan kääntyvään kaatumiseen.
Ylipäätään esim. kamppailulajipuolella mennään hyvin usein sitä kautta, että opetellaan optimialueella toimiva perustekniikka (joka on yleensä periaatemalli) ja tätä sitten - yleensä pitkähkön ajan kuluessa - varioidaan vähemmän optimialueille (esim. voimantuoton kannalta heikossa kulmassa olevan raajan käyttöä, sillä vastaanottamista ja optimialueelle paluuta - joka on loukkaantumisten välttämiseksi sangen tärkeää - jne. harjoitellaan usein sangen paljon kokeneempien treeneissä).
Turvallisintahan kaikki on jotakuinkin rakenteellisen voimantuoton alueen keskellä. Tämä kuitenkin on, pakostakin, yleensä tilanne, jota yllättävissä tapauksissa ei esiinny. Siksi tulee harjoitella myös epäoptimaalisia asioita.
Voimaharjoitteluun (jota pidän hyvänä asiana, sekä painonnostometodeilla että muilla tavoilla) tätä voi yhdistää vaikkapa erilaisilla kahvakuulaharjoitteilla ja monilla muilla luovilla treeneillä.
-
...aina kaikki ei mene kuin Strömsössä.
Jostain syystä mieleeni tuli kuva unmotivational posterista, jossa on Mika Myllylän kasvot ja juuri tämä teksti. Olen selvästi ollut liikaa aikaa foorumilla.
-
Parry: lienemme oikeastaan aika samoilla linjoilla.
Jussi: Optimialueella ja sen ulkopuolella treenaaminen ovat tosiaankin todella tärkeitä asioita hahmottaa mihin tahansa harjoitteluun liittyen.
Voimanosto verrattuna painonnostoon on esimerkiksi - sanotaanko - rajoittunutta. Liikkeet ovat verrattaen yksinkertaisia, suoraviivaisia ja sangen olemattomalla motoriikalla toistoilla opittavissa ja optimoitavissa. (En väheksy myöskään voimanostoa: ymmärrän hyvin esim. kisasyvyisen kyykyn keskivartalolle asettamat edellytykset, tukilihasten merkityksen, äärimmäisen voimantuoton vaativuuden jne. jne.) Painonnoston liikkeet ovat vähemmän suoraviivaisia ja teknisempiä, jolloin niiden aiheuttamat vaatimukset tekniikalle ja tukilihaksistolle ovat vielä suuremmat. Oheisharjoittelun tarpeet ovat merkittävät, kun tekniikka on niin herkkää, että voima suuntautuu helpommin optimialueen ulkopuolelle.
Ja juuri tähän seikkaan pohjimmiltaan perustuvat kaikki vanhat "metsuripuheet" siitä kuinka painonnostajat ja voimanostajat eivät oikeasti osaa liikuttaa muuta kuin rautaa. Monissa muissa lajeissa liikutaan paljon kauempana optimialueesta, mikä merkitsee pienempää maksimivoimaa, mutta laajempaa kenttää, missä olemassaolevaa voimaa voidaan käyttää. Paini on tosiaan klassinen esimerkki. Joku käsivarsiheitto menee ihan helposti puhtaasti lämmitellessä kaverille, joka ei laita vastaan. Mutta kun kaveri laittaa aidosti vastaan, sitä heittoa on a) vaikeaa päästä edes yrittämään ja b) vaikeaa saada vietyä läpi, koska vastaanpanevaa kaveria ei käytännössä ikinä pääse heittämään täysin puhtasti, vaan tekniikka on puolittain runtattava väkipakolla läpi. Voimantuotto ja tarpeet ovat erilaiset. Maksimivoima ei aina siirry suoraan lajivoimaan, koska pohja on erilainen.
Ja siksihän puhutaan nykyään taas muodissa olevasta funktionaalisesta voimasta. Kaikille ei-kisaaville voimailijoille olisi todella järkevää harjoittaa ns. funktionaalista voimaa edes jollain tavalla. Pelkän maksimivoiman tavoittelu ei edistä tavanomaisen elämän kannalta juuri mitään. Lukuunottamatta painonnostoa ja voimanostoa, puntti kaikissa muodoissaan on yleensä pelkkää oheisharjoittelua, ja näin sen kuuluisi olla mielestäni myös kaikille normitallaajille. Rinnalla tulisi käytännössä jokaisella olla jotain funktionaalista, oli se sitten kahvakuulaa (vähän funktionaalisempaa), crossfittiä, kamppailulajeja tms. Jotain atleettisuutta kehittävää.
-
Aika moni painonnostaja kipittää 100m alle 11s
Parry: Sanoisin ennemminkin että aika moni painonnostaja ei juokse 100m alle 11s. Uskon että painonnostajien vauhtikestävyys riittää juoksemaan 30m todella nopeasti, mutta 100m juokseminen alle 11s on kova suoritus. Korjaa toki jos sinulla on tilastoja jotka näyttävät aukottomasti että suurin osa painonnostajista kipittää 100m alle 11s. Olympiatason painonnostajista saattaisin uskoa nuo tulokset, mutta 100m juokseminen alle 11s on kyllä muutakin kuin puhdasta voimaa.
Tiedän että 150kg Arsi Harju on juossut 100m aikaan 11,67sek. Arsin harjoituksiin onkin nuoresta lähtien kuulunut muutakin kuin painonnostoa, varmasti myös loikkia ja juoksua.
Rinnalla tulisi käytännössä jokaisella olla jotain funktionaalista, oli se sitten kahvakuulaa (vähän funktionaalisempaa), crossfittiä, kamppailulajeja tms. Jotain atleettisuutta kehittävää.
Dan-D:n kanssa olen ehdottomasti samoilla linjoilla crossfitin, kamppailulajien ja kahvakuulaharjoittelun hyödyllisyydestä, lisäisin tuohon vielä voimistelun. Itse harrastan lukkopainia ja saliharjoitteluni painottuu aika pitkälti crossfittiin ja kahvakuula-harjoituksiin. Oma lajitaustani nuoruudesta on jalkapallo, yleisurheilu ja judo. Voin sanoa että ensimmäiset kaksi noista lajeista ovat pitäneet huolen että omaan todella kireät & kankeat jalat :D
-
^Sehän oli poislukien raskas sarja, mikä periaatteessa merkitsee että kaikki ehdokkaat ovat huomattavan atleettisia. Painoluokkaurheiluna painonnosto kannustaa optimaaliseen teho-paino -suhteeseen, mihin ylimääräinen rasva ei kuulu. Ei minulla faktaa tästä ole, mutten välttämättä epäile väitteen mahdollisuutta. Täytyy pitää mielessä että painonnoston (lajin) harjoitteluun liittyy yleensä myös hyppyä, loikkaa ja muuta vastaavaa. Jos työntötulos on 2x oma paino (alemmissa sarjoissa), voi 100m juoksu mennä aika mukavaan vauhtiin.
Toisaalta painonnostoa ajatellen optimaaliset reiden ja säären välitykset eivät ole kovinkaan hyviä juoksua ajatellen.
-
Aika moni painonnostaja kipittää 100m alle 11s
Korjaa toki jos sinulla on tilastoja jotka näyttävät aukottomasti että suurin osa painonnostajista kipittää 100m alle 11s. ]
"Aika moni" - missä kohtaa Parry mainitsi "suurin osa"?
-
Väännän vielä rautalangasta:
Ohessa 100m kärkitulokset Suomessa (Lähde: wikipedia):
1. 10,21 Tommi Hartonen Vaasa, Suomi 23. kesäkuuta 2001
2. 10,23 Markus Pöyhönen Joensuu, Suomi 20. heinäkuuta 2002
3. 10,26 Jonathan Åstrand Tampere, Suomi 12. kesäkuuta 2011
4. 10,34 Jarkko Ruostekivi Tampere, Suomi 20. kesäkuuta 2007
5. 10,38 Stefan Koivikko Joensuu, Suomi 20. heinäkuuta 2002
6. 10,40 Kari Louramo Lahti, Suomi 19. elokuuta 2000
10,40 Nghi Tran Tallinna, Viro 16. elokuuta 2005
10,40 Joni Rautanen Jämsänkoski, Suomi 4. heinäkuuta 2010
9. 10,41 Hannu Hämäläinen Lapinlahti, Suomi 18. heinäkuuta 2010
10. 10,42 Ari Pakarinen Tuusula, Suomi 9. heinäkuuta 1994
10,42 Janne Haapasalo Tampere, Suomi 24. elokuuta 1997
Jos ihmiset jotka ovat huippu-urheilijoita ja harjoittelevat pelkästään juoksua 24/7 eivät saa alitettua 11s tulosta kuin optimi-olosuhteissa, niin epäilen aika vahvasti että painonnostajilta jää sama tekemättä. 11s on kova raja ja sen alittamiseen vaaditaan juoksutekniikkaa ja paljon nopeita lihaksia. Muutenhan painonnostajat voisivat sivu-hommana käydä korjailemassa pikajuoksun pystit kotia.
Gaffer: Luin ehkä Parryn tekstin huolimattomasti, jäi sellainen kuva että aika moni tarkoittaa kontekstissa yli 50%.
E: vastaus Gafferille
-
Niin, onhan se järkyttävän kova aika. Toki näistä alle 10,5 ajoista on alle 11 s aikoihin vielä vähän matkaa. En minä osaa sanoa, mutten uskalla epäilläkään. Näkemäni painonnostajat ovat niin järkyttäviä fysiikaltaan, etten uskalla epäilläkään.
Muistaakseni esim. Pöyhönen juostessaan nuo ajat veti lehtihaastattelun mukaan sellaista varttikyykkyä takaa jollain 250 kilolla. 70-80 kiloiset painonnostajat työntävät kansallisellakin tasolla sellaista 150-180 kiloa, mikä merkinnee palttiarallaa parinsadan syvää etukyykkyä ja täysin eri luokassa olevaa voimantuottoa.
Kansainvälisellä tasolla esimerkiksi 77-kiloisten MM-kisoissa pistesijoille pääseminen vaatinee sellaista parinsadan kilon tuntumaan yltävää työntöä. Siinä on voimantuotto niin järkyttävällä tasolla, että kyllä kai sitä eteenpäin pääsee.
Mutta kieltämättä aika on niin kova, että hirvittää. Kuka tietää? Spekulointi on kivaa.
-
No tekniikastahan minä lähinnä puhuinkin. Ja toisaalta ovat ne fyysisetkin vaatimukset aika yksipuoliset. Nopeita lihassoluja ja riittävä koordinaatio, hyvät tukilihakset. On tässä aika moneen lajiin verrattuna aika vähän vaatimuksia.
Minä nään ominaisuuskartan ehkä vähän laajemmin. Voima, räjähtävä voima, nopeus, kimmoisuus, elastisuus jne. Vaikka moneen noista on huomattavaa etua siitä, että solujakauma on nopea, ne ovat kuitenkin aivan eri asioita, ja reagoivat erilaiseen harjoitteluun, vaikka käsikädessä kulkevatkin. Noita kun alkaa listaamaan, tulee aika pitkä lista. Esim. kestävyysjuoksuun verrattuna aika loputon lista.
Eipä sitä ole järkevää verrata about minuutin urheilusuoritusta jopa yli kahden tunnin urheilusuositukseen.
Hyvinkin näin voi olla. Vaikeinta lienee oikeastaan pärjätä niissä lajeissa, joita harrastetaan eniten, ja joissa maailman taso on sitä kautta kovin. Tiettyjen yleisurheilulajien lisäksi tässä kastissa lienevät juuri painonnoston ja telinevoimistelun kaltaiset perinteiset lajit. Joukkuelajeista lähinnä jalkapallosta voidaan kai puhua jotain, mutta menestys pitäisi määritellä ihan eri tavalla.
Vaikuttavia tekijöitä on juurikin harrastajamäärä, lajin vaatimukset, vaatimukset treenimäärässä ja vaatimukset lahjakkuudesta. Jälkimmäisestä esimerkkinä pikajuoksu, jossa 99.9% ihmisistä menettää mahdollisuuden olympiakultaan siinä vaiheessa, kun siittiö hedelmöittää munasolun.. Monessa muussa lajissa tuolla hetkellä ei ole läheskään yhtä suuri merkitys. Treenimääriä vaativista lajeista uinti nousee korkealle. Aika monella tökkää huipulle pyrkiminen siinä, kun 15-vuotiaana pitäisi viettää päivästä kuusi tuntia altaassa ja pari tuntia oheisia päälle.
Näin. Yhtä hurjia treenimääriä vaatii myös kestävyyslajit, kuten vaikka kävely ja juoksu. Ainakin mm. ranskalainen Diniz kävelee 350km/viikko. Lisäksi huippumaratoonarit treenaavat lähes joka päivä pari treeniä, mutta kilometrimäärältään eivät ihan kävelijöiden tasolle pääse. Tai no, japanilaiset sekopäät ovat asia erikseen, kun on juostu 1200km 8 päivään ja normaaleja 400km viikkoja. Ja tässä varmasti tulee esiin jonkinlaisia geneettisiä eroja mm. afrikkalaisiin, joiden en usko treenaavan läheskään yhtä paljon ja jotka silti suvereenisti hallitsevat kestävyysjuoksuja.
Tosin sitä en tiedä, mitä tekemistä tällä on laihduttamisen kanssa.
-
Laihduttamisen? Mitä tekemistä tällä ketjulla on laih....
Ai, niin joo.
Treenimääriin iittyen muistelen muuten myös lukeneeni joskus Paavo Nurmen treenimetodeista. Hänellä kai treenimäärät olivat tavallaan valtavia, kun hänellä oli jumalattoman pitkiä "reippaita" kävelylenkkejä (puhutaan siis useiden tuntien kävelylenkeistä) pohjakunnon rakentamiseksi. Varsinaista juoksua oli kai kasvavassa määrin aina kilpailukautta lähestyttäessä, mutta valtava pohja rakennettiin pitkin talvea tuntikausia kävelemällä. Näin yhteenlasketut treenimäärät olivat valtavia.
-
Niin joo laihduttaminen :D
Olen huomannut että ruuansulatukseni toimii paremmin ja yleinen fiilis on parempi kun vältän syömästä seuraavia asioita:
1) Viljat & gluteiini
2) Sokerit, tärkkelys, hiiva
3) Keinotekoiset aineet & einekset
4) Margariini
Näitä taas suosin ja olen pysynyt hyvässä kunnossa (sisäelinrasvat minimissä (20). , rasva% 7, verenpaine 64/117, paino 78kg pituus 186kg lihasmassa 40kg), vaikka välillä on kausia jolloin en ehdi urheilla:
(Luomulaatuinen/villi jos vain mahdollista)
1) Voi
2) Liha (riista,naudanliha) & kala (muikku,silakka,lohi,katkarapu)
3) Kananmunat
4) Marjat ja hedelmät
5) Oliiviöljy
6) Kasvikset
Näen että ruokavalio on suurin vaikuttaja yleiseen fiilikseen ja elimistön kuntoon, toki liikunta tukee vahvasti sitä ja en haluaisi tehdä mitään prosenttijaottelua näiden välillä. Ruokavalio, liikunta ja riittävä lepo on pyhä kolmio josta ei kannata luopua.
Tiedän että tällä foorumilla on paljon ihmisiä jotka arvostavat laatua, joten on ihmeellistä jos niinkin tärkeässä asiassa kuin ruokavalio ei osata satsata laatuun, vaikka euromääräinen ero on joskus todella pieni.
-
DennyCrane: Ei minulla tietenkään ole mitään tilastoja asiasta. Tietoni perustuu kuulopuheisiin, luettuun tietoon ja omiin silmiin. En uskalla mitään prosentteja sanoa, mutta todella moni painonnostaja pitää pilkkanaan 11s satasta. Ja nimenomaan huipputasolla, ei harrastelijoiden ja kansallisen tason keskuudessa. Mm. David Rigert 10,4s. Laitoit aikoja suomalisilta, ja niihin nähden voi tuntua uskomattomalta, että joku painonnostaja juoksee yhtäkovaa, mutta suomalaiset ovat väärä vertailukohta, sillä he ovat valovuoden huippua jäljessä. Oikea vertailukohta olisi Bolt, 9,58. Perusteluna se, että siinä vaiheessa saadaan n. yhtä lahjakkaat, yhtä hyvin harjoitelleet ja sanotaan nyt vielä: yhtä hyvin lääkityt urheilijat samalle viivalle. 9,58 vs 10,50 on valtava ero, puhumattakaan 11s. Jos suomalaisia juoksijoita verrataan, tulee se tehdä suomalaisiin painonnostajiin, jotka ovat vähintään yhtä kaukana huipulta. Aika harva siinä porukassa alle 11s juoksee, tällä hetkellä tietääkseni ei kukaan.
Painonnostajat muuten harjoittelevat yllättävän samalla tavalla, mitä pikajuoksijat. Molempien ohjelmaan kuuluu spurtteja, hyppelyitä ja punttia (ok, ei kaikkien). Tässä valossa painonnostajien juoksutulokset eivä ole niin suuri ihme. Ja puhutaan muista, kun 150 kiloisista raskassarjalaisista.
J: Ei tietenkään järkevää, mutta ominaisuuksien monipuolisuutta voi toki verrata. Esim. 10000m kilpailuissa lopputulos voidaan ennustaa lähes täydellisesti laittamalla kilpailijoiden VO(2)max arvot järjestykseen (jos kilpailu ei ole taktiikkajuoksu). Tämä kertoo siitä, että lähes pelkästään yksi ominaisuus ratkaisee. Painonnostossa esim. kyykkytulos on aika huono ennustaja.
-
Eikös Werner Günthörin(siis kuulantyöntäjä) kohdalla puhuttu myös 11 sekunnin satasesta (ja 2 metrin korkeustuloksesta).
Eikö toki 130 mitoissa vaan ilmeisesti nuorempana.
-
J: Ei tietenkään järkevää, mutta ominaisuuksien monipuolisuutta voi toki verrata. Esim. 10000m kilpailuissa lopputulos voidaan ennustaa lähes täydellisesti laittamalla kilpailijoiden VO(2)max arvot järjestykseen (jos kilpailu ei ole taktiikkajuoksu). Tämä kertoo siitä, että lähes pelkästään yksi ominaisuus ratkaisee. Painonnostossa esim. kyykkytulos on aika huono ennustaja.
Jep, ainakin hyvän ennusteen noilla saa. Kuitenkin olettaisin kisan lopussa, vaikka 2 viimeistä kierrosta menevän monella aivan VO2-arvojen yläpäähän/yli, jolloin käsittääkseni joutuu taistelemaan maitohappoja vastaan. Tässä kohtaa ratkaissee se, kuinka paljon kestät kipua loppukirissä.
-
Olen huomannut että ruuansulatukseni toimii paremmin ja yleinen fiilis on parempi kun vältän syömästä seuraavia asioita:
1) Viljat & gluteiini
2) Sokerit, tärkkelys, hiiva
3) Keinotekoiset aineet & einekset
4) Margariini
Näitä taas suosin ja olen pysynyt hyvässä kunnossa (sisäelinrasvat minimissä (20). , rasva% 7, verenpaine 64/117, paino 78kg pituus 186kg lihasmassa 40kg), vaikka välillä on kausia jolloin en ehdi urheilla:
(Luomulaatuinen/villi jos vain mahdollista)
1) Voi
2) Liha (riista,naudanliha) & kala (muikku,silakka,lohi,katkarapu)
3) Kananmunat
4) Marjat ja hedelmät
5) Oliiviöljy
6) Kasvikset
Aikalailla tälllaisella setillä mennään, joskaan lihaa en syö (pl. suomalaiset villikalat). Lisäksi luonnonjugurttia kuluu.
Aihetta sivuten, kynäniskana (180 cm / 60 kg) joudun pikemminkin skarppaamaan, että pysyn edes noissa lukemissa. Kesälomalla kun ateriarytmi on harvenee ja aktiivisuus lisääntyy, tippuu paino monesti jopa alle 60.
-
Painonnostossa esim. kyykkytulos on aika huono ennustaja.
Etukyykkytulos on tosin työnnön osalta jonkinlainen ennustaja. Siihenhän muistaakseni 2008 superissa kisoissa ratkesi kulta. Steinerhan 20 kiloa Chigisheviä painavampana kyykää työnnön kepeyden perusteella reilusti Chigisheviä enemmän ja ohitti siten työntötuloksella tämän kovemman tempaajan. Chigisheviä sinänsä kovien tempausten ja yleisen atleettisuuden (sekä superiin kevyen rakenteen) takia arvostan paljon enemmän nostajana.
Ja nyt ollaan ketjun aiheen ytimessä. Parempi olla kevyt 120-kiloinen 210 kilon tempaaja kuin raskas 140-kiloinen 260 kilon työntäjä.