Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: Mangrove - 22.10.12 - klo:20:50
-
Keskustelupalstalla on aikaisemmin keskusteltu pukukankaista (http://www.keikari.com/foorumi/index.php?topic=290.0), mutta haluaisin keskustella hieman myös kuiduista itsestään. Usein näkee väitettävän, että jokin kuitu on niin ja niin monta kertaa lämpimämpi kuin toinen tai että tämä kuitu kestää hyvin käyttöä. Kuinka moni mahtaa todella tietää mitä näillä myyntipuheilla tarkoitetaan?
Minkä tahansa kuidun vastustuskyky kulutusta vastaan riippuu lähinnä sen vetolujuudesta sekä elastisuudesta. Esimerkiksi silkillä on suuri vetolujuus, mutta huomattavan pieni palautumiskyky. Siksi se ei kestä hankauksen aiheuttamaa kulutusta yhtä hyvin kuin esimerkiksi villa. Kuitujen vetolujuus on yksilöllinen, mutta pientä vaihtelua löytyy eri kuitulaatujen välillä johtuen eri laatujen kuitupituuksista. Esimerkiksi merinovilla on hienompaa ja lyhyempää, mutta samalla vetolujuudeltaan pienempää kuin esimerkiksi suomenlampaasta keskimäärin saatava villalaatu. Puuvillaa lukuunottamatta kaikkien yleisimpien luonnonkuitujen vetolujuus laskee kosteuden määrän lisääntyessä kuidun sisällä. Joidenkin luonnonkuitujen keskimääräisiä vetopituuksia alla olevien lähteiden mukaan:
- Manilla: 8100 - 11000 kg/cm²
- Pellava: 3500 - 10500 kg/cm²
- Hamppu: 7700 - 9100 kg/cm²
- Sea Island -puuvilla = 6750-6860 kg/cm²
- Half and half -puuvilla = 4790 kg/cm²
- Silkki = 4700 kg/cm²
- Mohair = 2138-2231 kg/cm²
- Villa, hyvin karkea = 2124 kg/cm²
- Kameli = 1808 kg/cm²
- Alpakka = 1682-1820 kg/cm²
- Kashmir = 1444 kg/cm²
- Villa, merino = 1243 kg/cm²
Kasvikuitujen suuremmilla vetolujuuksilla ei ole arkipäiväisessä käytössä suurtakaan merkitystä. Eräässä yhdysvaltalaisessa sukkien kestokykyä mittaavassa tutkimuksissa todettiin, että samalla tekniikalla kudotut puuvilla- ja villasukat kestävät suunnilleen yhtä kauan käyttöä. Huomionarvoista on kuitenkin, että viskoosi ja muut perinteiset muuntokuidut pärjäävät huomattavasti huonommin vertailussa edellisiin nähden.
Eläinkuidut voidaan eristävyydeltään järjestää "lämpimimmästä" "kylmimpään" niiden kuitukoon mukaisesti. Hienoin kuitu eristää lämpöä parhaiten, mutta on siis myös heikoin vetolujuudeltaan! Kuitukoon lisäksi kankaan lämpimyyteen vaikuttaa sen rakenne ja paksuus, mutta en puutu niihin tässä. Kasvikuituihin tämä sama muistisääntö ei päde. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että niiden rakenne ei vangitse ilmaa yhtä tehokkaasti kuin proteiini- l. eläinkuidut. Lämmöneristävyyttä voidaan ilmaista monella eri yksiköllä, mutta en vaivaa teitä sen enempää vaan olen alle järjestänyt osapuilleen erilaisia kuituja parhaiten eristävästä vähiten eristävään:
- Angora/Silkki/Vikunja
- Kashmir
- Villa/Kameli/Alpakka
- Asetaatti
- Viskoosi
- Puuvilla/Pellava
Monikaan ei luultavasti miellä silkkiä hyväksi eristeeksi, mutta tämä johtunee siitä, että silkkikankaat ovat usein hyvin ohuita verrattuna esimerkiksi villakankaisiin. Toivottavasti tekstini selvensi joillekin epäselviä seikkoja ja väitteitä kuitujen ominaisuuksista. Vastaan mielelläni täsmentäviin kysymyksiin. Olen perustanut sen seuraaviin kirjoihin ja tutkimuksiin:
Backer, S. 1949. The Relationship between the Structural Geometry of Textile Fabrics and Their Physical Properties. Part II: Abrasion Resistance. The Office of Technical Servies, U. S. Department of Commerce.
Kaswell, E. R. 1953. Textile Fibers, Yarns, and Fabrics: A Comparative Survey of Their Behavior With Special Reference to Wool. Reinhold Publishing Corporation, New York.
Kaswell, E. R. 1963. Wellington Sears handbook of industrial textiles. Wellington Sears, New York.
Mauersberger, H. R (toim.). 1949. Matthew's Textile Fibers: Their Physical, Microscopical, and Chemical Properties. 5th Edition. John Wiley & Sons Inc., New York.
-
Puuvillaa lukuunottamatta kaikkien yleisimpien luonnonkuitujen vetolujuus laskee kosteuden määrän lisääntyessä kuidun sisällä.
Hyvä teksti, mutta tuon pitäisi olla pellava, ei puuvilla. Puuvillan vetolujuus heikkenee kastuessa.
-
Puuvillan vetolujuus heikkenee kastuessa.
Lähteissäni mainitaan yksiselitteisesti, että puuvillan vetolujuus kasvaa jopa 10 % kuitujen kastuessa. Manillakuidut käyttäytyvät samoin, mutta pellavan ja hampun ominaisuuksista ei mainita yleensä mitään. Kylläkin yhden ainoan lähteen ("Fibres, plastics and rubbers") mukaan pellavan vetolujuus kasvaisi muutaman prosentin märkänä.
-
Puuvillan vetolujuus heikkenee kastuessa.
Lähteissäni mainitaan yksiselitteisesti, että puuvillan vetolujuus kasvaa jopa 10 % kuitujen kastuessa. Manillakuidut käyttäytyvät samoin, mutta pellavan ja hampun ominaisuuksista ei mainita yleensä mitään. Kylläkin yhden ainoan lähteen ("Fibres, plastics and rubbers") mukaan pellavan vetolujuus kasvaisi muutaman prosentin märkänä.
Intressanttia. Pitääkin pistättää jokunen kuitu vetomasiinaan, aiemmin kun muistan lukeneeni nimenomaisesti sen, että pellavan vetolujuus kasvaisi ja puuvillan hitusen vähenisi.
-
Mangrove yrittää selkeästi kalastella Vuoden foorumisti -titteliä näillä Hall of Fame -postauksillaan! Loistavaa!
Kamelinkarvan parempi kestävyys suhteessa tavalliseen villaan yllätti. Olen aiemmin luullut, että se olisi kulutusherkkä materiaali.
-
Mielenkiintoinen teksti. Mainitset etta elastisuus on toinen vastustuskyvyn osatekijoista. Onko sinulla jotain faktaa siita? Esimerkiksi miten mohairin ja karhean villan elastisuus eroaa? Tai onko merino-villan elastisuus jotenkin huomattavaa, en heti ajattelisi etta se on kashmiriakin heikompaa kulutuskestossa.
Miten super-luvut vaikuttavat vetolujuuteen? Eli jos kangas on vaikka s80 tai s150 mutta painoltaan ja kudonnaltaan identtista, miten kestavyys eroaa?
Lahteesi ovat muuten aika iakkaita, eiko uudempaa tutkimusta ole vai ovatko noi jotain alan klassikoita?
-
Siirrytään kuiduista hieman kankaiden puolelle, koska uskon, että monia kiinnostaa tietää mistä seikoista riippuu niiden mukavuus kesällä. Lämpimällä säällä auringonvalossa vaatteen viileyteen vaikuttaa luonnollisesti sen väri. Viilein väri on valkoinen, sitten vaaleansininen tai khaki ja lopuksi tummansininen, vihreä ja musta. Huomaa kuitenkin, että sisätiloissa helteellä on parasta pukeutua tummaan. Tämä johtuu siitä, että itseään viileämässä ympäristössä musta haihduttaa lämpöä ympäristöönsä samalla tapaa kuten valkoinen hylkii sitä ulkoilmassa.
Hyttyset ovat aina ikävä yllätys kesällä paitasillaan ollessa. Meillä tämä on lähinnä vain kosmeettinen ja psykologinen ongelma, mutta tropiikissa ollessa olisi hyvä välttyä taudinkantajilta. Yhdysvaltain asevoimat ovat tutkineet tätä asiaa paljon ja he tulivat siihen lopputulokseen, että lämpimässä ja kosteassa ilmastossa olisi hyvä pukeutua 100-170 g/m² painavasta kankaasta valmistettuun puuvilla-nailonpopliinipaitaan. Se on kestävä, ei hiosta, kuivuu nopeasti eikä päästä hyttysiä puremaan. Mitä väreihin tulee, Suomessakin tavattavan Aedes-suvun hyttyset karttavat eniten valkoista ja keltaista väriä. Vihreä on neutraali väri, mutta tummat värit kuten sininen, punainen ja musta houkuttelevat hyttysiä ihmisen kimppuun.
Lähteitä:
Barker, M. E. 1954. Heat transmission through fabrics. University of Arkansas, Fayetteville.
Breckenridge, J. R., Pratt, R. L. 1961. Effect of clothing color on solar heat load. U. S. Army.
Dill, B. D. 1961. History of World War II: Development of Jungle Warfare Uniform. U. S. Army.
MacDonald, C. Problems of Naval Warfare under Climatic Extremes. British Medical Journal 11.8.1945: 173-177
Mast, G. W. 1943. The hygiene of clothing. U. S. Goverment, Washington D. C.
Miten super-luvut vaikuttavat vetolujuuteen? Eli jos kangas on vaikka s80 tai s150 mutta painoltaan ja kudonnaltaan identtista, miten kestavyys eroaa?
S-luku (http://www.ftc.gov/os/statutes/textile/woolact.shtm) on vain yhdysvaltalainen tapa ilmoittaa kankaassa käytetyn kuidun hienous. Muualla maailmassa ilmoitetaan yksiselitteisesti keskimääräinen kuidun halkaisija mikrometreissä. S-luvun kasvaessa kuidun koko pienenee, eli pienemmän S-luvun kangas on periaatteessa vetolujuudeltaan kestävämpi kuin suuremman luvun kangas. Sekoitekankaisiin tämä nyrkkisääntö ei luonnollisesti päde. Kaikki linkissä ilmoitetut S-sarjan kuituhalkaisijat ovat merinolampaille tyypillisiä. Nopeasti laskettuna voidaan sanoa, että jatkamalla tätä sarjaa selviäisi esimerkiksi, että suomenlampaan hienompi villa sijoittuisi Super 0:n paikkeilla.
Kestävyydestä vielä sen verran, etttä kampavillalanka on karstalankaa kestävämpi vetolujuudeltaan. Sama kuitu voi kestää toisessa paikassa hyvinkin kauan verrattuna toiseen. Esimerkiksi takeissa 100 % puuvillan ja 50 % puuvillan sekä 50 % nailonin sekoite ei eroa kulutuskestävyydessä tilastollisesti. Housuissa sen sijaan huomattava ero nailonin hyväksi.
Esimerkiksi miten mohairin ja karhean villan elastisuus eroaa? Tai onko merino-villan elastisuus jotenkin huomattavaa, en heti ajattelisi etta se on kashmiriakin heikompaa kulutuskestossa.
Tässä on pieni lista siitä, miten eri kuidut kykenevät venymään prosenteissa alkuperäisestä pituudestaan ennen katkeamistaan. Ensimmäinen luku ilmoittaa elastisuuden mitattuna 65 % suhteellisessa ilmankosteudessa ja jälkimmäinen märkänä. Lähteenä Fibres, plastics and rubbers vuodelta 1956.
Villa: 30-40 % - kasvaa
Asetaatti: 25-30 % - kasvaa
Viskoosi: 20-25 - 35 %
Silkki: 20-25 % - kasvaa
Puuvilla: 6-8 - 10 %
Pellava: 2 - 2,2 %
Pellavalla on pieni elastisuus ja siksi se rypistyy helposti. Eräässä kokeessa osapuilleen karkeata suomenlampaan villaa vastaava villakuitu kykeni venymään 31,0 % ennen katkeamistaan. Vastaavasti mohairkuitu venyi 35,0 prosenttia. Muista yksittäisistä villalajeista minulla ei valitettavasti ole tietoja. Näiden tulosten perusteella väittäisin kuitenkin, että mohair on kankaanakin mitä tahansa villalaatua kestävämpi käytössä. Yllättävää kyllä vertailussa ihmisen hius on paljon vahvempi ja elastisempi kuin mikään vaatteissa käytetty eläinkuitu! Ihmisen hiuksen vetolujuus vähenee henkilön iän myötä, joten on luultavaa, että näin tapahtuisi myös vanhoille lampaille ja niiden villalle?
Lahteesi ovat muuten aika iakkaita, eiko uudempaa tutkimusta ole vai ovatko noi jotain alan klassikoita?
Kuitujen mittaamisessa käytetyt menetelmät ovat pysyneet samoina jo lähes 100 vuotta, joten nykytutkimuksessa on nähdäkseni keskitytty lähinnä keinokuitujen kehittämiseen ja niiden ominaisuuksiin. Monet lainaamistani kirjoista ovat hyvin laajoja, suurimmassa on sivuja yli 1000!
-
Eihän tätä vaivannäön määrää voi kuin kehua, vaikka lähteet vanhoja ovatkin. Tervetuloa vielä foorumille!
-
Erinomaista tekstia. Kirjoitin toisaalle jokin aika sitten omia kokemuksia lampiman saan pukeutumisesta:
Oma kokemukseni Australian auringosta sanoo etta viileyteen vaikuttaa seuraavat asiat:
- vari
- materiaali
- kankaan paino
- kankaan kudonta
- rakenne
Sanoisin, etta suurin tekija on luonnollisesti kankaan paino, mutta kun se on maltillisissa luokissa, on vari toiseksi suurin tekija. Tummassa puvussa vaan kuumenee nopeammin kuin vaaleassa, varsinkin jos on paikoillaan. Jos liikkuu, on henkittavyys tarkeaa, jolloin vuoraus, materiaali ja kudonta muuttuvat tarkeiksi.
Ja kun lampotila muuttuu todella totiseksi, ei noista millaan ole valia, celciuksia 30+ ja se wattimaara mita aurinko taalla tarjoaa tekee takin paallapitamisen ikavaksi. Varsinkin jos liikkuu auringonpaisteessa.
Taman kun yhdistaa sinun hieman tieteellisempaan lahestymistapaan, voisi sanoa etta optimaalisessa lampiman ilmaston puvu on vaalea pellavapuku, pellavasssa ilmava kudonta, kevyt kangas ja maltillinen viskoosivuori. Tama taitaa olla aika yleisesti hyvaksytty fakta toisaalta jo, joten uutta tiedetta ei tainnut tulla. Lisaksi kosteuden noustessa kasvipohjaiset ovat parempia, ainakaan villa ei ole hyva vaihtoehto, se hiostaa enemman ja saattaa alkaa haista lampaalta.
Tässä on pieni lista siitä, miten eri kuidut kykenevät venymään prosenteissa alkuperäisestä pituudestaan ennen katkeamistaan. Ensimmäinen luku ilmoittaa elastisuuden mitattuna 65 % suhteellisessa ilmankosteudessa ja jälkimmäinen märkänä. Lähteenä Fibres, plastics and rubbers vuodelta 1956.
Jokainen joka on kokeillut istuvaa pellavatakkia lienee huomannut etta se ei veny ollenkaan. Villasta tehdyt takit asettuvat ja elavat kantajan mukaan, pellava on sellainen kun se on.
Yksi mielenkiintoinen asia kankaiden kayttokestavyydessa on miten ne ikaantyvat. Jotku kankaat kehittavat kiiltoa, toiset eivat. Oletko nahnyt mitaan tutkimusta missa sivuttaisiin mista kiilto syntyy? Jos puhutaan siis 100% villasta, samankaltaisesti kudotuista?
-
Yksi mielenkiintoinen asia kankaiden kayttokestavyydessa on miten ne ikaantyvat. Jotku kankaat kehittavat kiiltoa, toiset eivat. Oletko nahnyt mitaan tutkimusta missa sivuttaisiin mista kiilto syntyy? Jos puhutaan siis 100% villasta, samankaltaisesti kudotuista?
En ole törmännyt varsinaiseen tutkimukseen, mutta esimerkiksi Buying men's suits -nimisessä teoksessa vuodelta 1949 on kerrottu mitkä kankaat kehittävät kiillon ja mitkä eivät. Kiiltäviksi muuttuvat sen mukaan esimerkiksi gabardiini ja muut sileät kangaslaadut. Flanelli, serge, seviotti sekä muut nukatut kankaat eivät taas kiillä. Pinnaltaan sileät kuidut (esim. silkki) voivat olla myös luonnostaan kiiltäviä.
-
Yksi mielenkiintoinen asia kankaiden kayttokestavyydessa on miten ne ikaantyvat. Jotku kankaat kehittavat kiiltoa, toiset eivat. Oletko nahnyt mitaan tutkimusta missa sivuttaisiin mista kiilto syntyy? Jos puhutaan siis 100% villasta, samankaltaisesti kudotuista?
En ole törmännyt varsinaiseen tutkimukseen, mutta esimerkiksi Buying men's suits -nimisessä teoksessa vuodelta 1949 on kerrottu mitkä kankaat kehittävät kiillon ja mitkä eivät. Kiiltäviksi muuttuvat sen mukaan esimerkiksi gabardiini ja muut sileät kangaslaadut. Flanelli, serge, seviotti sekä muut nukatut kankaat eivät taas kiillä. Pinnaltaan sileät kuidut (esim. silkki) voivat olla myös luonnostaan kiiltäviä.
Käytännössä sileäpintaiset kankaat loogisesti kehittävät kiillon karvan pintasuomujen painuessa kiinni (silitessä) lämmön ja paineen vaikutuksesta tai suomujen kuluessa pois jopa tyystin (jolloin pinta kiillottuu kovin). Nukkapintaiset ja karkeat kankaat ovat tässä suhteessa kestävämpiä ja tyylinsä paremmin säilyttäviä.
-
Käytännössä sileäpintaiset kankaat loogisesti kehittävät kiillon karvan pintasuomujen painuessa kiinni (silitessä) lämmön ja paineen vaikutuksesta tai suomujen kuluessa pois jopa tyystin (jolloin pinta kiillottuu kovin). Nukkapintaiset ja karkeat kankaat ovat tässä suhteessa kestävämpiä ja tyylinsä paremmin säilyttäviä.
Ilman muuta näin. Olen viettänyt kirpputoreilla reilusti aikaa ja huomannut vahvimman (eli rumimman) kiillon kehittyvän erityisesti kaikkein sileimpiin ja ohuimpiin kankaisiin. Tämä - yhdessä em. surkean kestävyyden sekä kurjan laskeutuvuuden kanssa - on vakuuttanut minut karheapintaisten, paksumpien ja nukkaisten kankaiden ylivertaisuudesta. Onhan näillä ohuilla versioilla käyttökohteensa erityisesti hellekankaina, muutoin en niitä suosi.
-
Oma kokemukseni Australian auringosta sanoo etta viileyteen vaikuttaa seuraavat asiat:
- vari
- materiaali
- kankaan paino
- kankaan kudonta
- rakenne
Eräässä Indianan yliopiston tutkimuksessa on todettu, että pukeutumisen aiheuttaman hien erittymisen määrää tropiikissa kasvattavat seuraavat tekijät:
- Kankaan paksuuden suurentuminen
- Kankaan painon suurentuminen
- Kankaan imemän veden enimmäismäärän suurentuminen
- Kankaan kuivumisajan suurentuminen
Hikoilua vähentävät seuraavat tekijät:
- Ilmava leikkaus
- Vaatteiden peittämän ihon pinta-alan väheneminen
Kankaan värillä ei ole suurta vaikutusta kolmen viileimmän värin kesken (valkoinen-vaaleansininen-khaki), mutta enemmän verrattaessa esimerkiksi valkoista mustaan ulkoilmassa. Kankaan vedenimevyyteen ja kuivumisaikaan vaikuttavat lähinnä käytetty kuitu, esimerkiksi villa imee paljon vettä itsensä ja kuivuu hitaasti. Täten se on huomattavasti huonompi vaihtoehto tropiikkiin kuin esimerkiksi spektrin toisessa päässä oleva nailon. Huomattakoon kuitenkin, että tässä esitetyt tulokset pätevät suoraan vain tropiikin hyvin lämpimään ja kosteaan ilmastoon.
-
Tasokasta insinööritason analyysia, jossa ketjun aloittaja on selvästi omistautunut asialle.
-
Huomattakoon kuitenkin, että tässä esitetyt tulokset pätevät suoraan vain tropiikin hyvin lämpimään ja kosteaan ilmastoon.
Tropiikissa villa ei ole mielestani paras vaihtoehto silla kosteus pureutuu villaan ikavasti: lampaanhaju saattaa tulla esiin ja ihotuntuma on huomattavasti ikavampi kuin puuvillassa tai pellavassa.
Lisaksi kannattaa huomioida etta puvuntakki ei koostu pelkastaan yhdesta kerroksesta paalliskangasta. Tukirakenne ja vuori vaikuttavat myos.
-
Kuitujemme säilymisen kannalta uskon, että on tarpeen käsitellä myös hieman biologista sodankäyntiä tuhoeläimiä vastaan. Niitä voidaan joko torjua tunkeutumasta vaatekaappiin tai tuhota suoraan myrkyttämällä. Käsittelen tässä ensin mainittua strategiaa. Torjunta-aineita on sekä biologisia, että synteettisiä (esim. naftaleeni). Suosin itse biologisia, sillä ne ovat monikäyttöisempiä. Tuhoeläimiä voi myös pyydystää mekaanisilla ansoilla tai esimerkiksi kärpäspaperilla.
Nimestään huolimatta vaatekoi (Tineola biselliella) syö myös turkiksia tai ruokatarvikkeita pakon edessä. Kirjallisuuden mukaan se ei kuitenkaan jostain syystä pidä kanin tai lehmänkarvoista. Mieluiten se kuitenkin nauttii villasta ja silkistä. Muistakaa kuitenkin tämä: vaatekoi ei voi lisääntyä puhtailla eläinkuiduilla. Munitut munat kuoriutuvat, mutta toukat kuolevat nälkään kahden viikon kuluessa. Pestään ja/tai harjataan siis ne vaatteet ennen kaappiin laittoa! Liaksi lasketaan erityisesti ruokatahrat, mutta myös huonepöly ja mikä tahansa muu aine joka sisältää B-vitamiinia (esim. hiki).
Toisin kuin yleensä luullaan, kynäkataja (Juniperus virginiana) eli "red cedar" ei estä vaatekoita munimasta vaatteisiin. Sen teho perustuu puuaineksesta haihtuviin öljyihin, mitkä estävät toukkia syömästä vaatekuituja. Puukappaleet tai öljy pitää siis sulkea vaatteiden mukana pieniin, ilmatiiviisiin astioihin. Puusta tehtyjen säilytysrasioiden tulee olla myös ilmatiiviitä ja valmistetut sydänpuusta. Puuaineen paksuus tulee olla kaksi senttimetriä tai enemmän.
Lähde: Mallis, A. 1945. Handbook of pest control; the behavior, life history, and control of household pests. MacNair-Dorland, New York.
-
Oma kokemukseni Australian auringosta sanoo etta viileyteen vaikuttaa seuraavat asiat:
- vari
- materiaali
- kankaan paino
- kankaan kudonta
- rakenne
Tassa on hyva esimerkki milta ilmava kankaan kudonta nayttaa, kangas suojaa auringonpaisteelta mutta ilma liikkuu sujuvasti lapi.
(http://i48.tinypic.com/2rp5vmr.jpg)
-
Douglas Leen ja Hoyt Lemosin artikkelin Clothing for Global Man mukaan kuumassa ja kuivalla aavikolla kannattaa suosia tiheästi kudottuja kankaita, joiden neliöpaino on keskiluokkaa. Kuumassa ja märässä sademetsässä taas tulisi pitää ohuita sekä keveitä, harvaan kudottuja vaatekappaleita. Alusvaatteita ei sademetsässä kannata pitää, mikäli mahdollista.
Tekijöiden mukaan paras takkimalli tälläisiin olosuhteisiin on klassinen safaritakki.
-
^ Miksi? Onko tiheiden kankaiden tarkoitus päästää läpi vain vähän kosteutta aavikolla?
-
^ Miksi? Onko tiheiden kankaiden tarkoitus päästää läpi vain vähän kosteutta aavikolla?
Aavikoilla tuulee usein ja ilmavirtaus vie mukanaan paljon kosteutta sekä tunkee hiekkaa kaikkialle.
-
Tuukka, ehtisitkö käväistä P. Johnsonin räätälipuodissa jokin päivä? Tämä liike nousee esiin tyylisivustoilla toistuvasti ja mielelläni lisäisin siitä jutun Keikariin, mutta en oikein viitsi matkustaa ihan Australiaan asti.
-
^ Vastaan sulle meililla. Katsotaan mita voin tehda.
Voisikohan tuosta lampotila/kosteus/tuuli kaavioista tehda yksinkertaisen hypoteesin:
- jos ilma on lampimampaa kuin keho, on parempi eristaa,
- jos ilma on viileampaa kuin keho, on parempi tuulettaa.
Lisaksi auringonpaisteelta kannattaa suojautua, siihen kankaan varilla on tekemista.
Aavikolla tuuli voi olla kuumaa, joten sen virkistavyys on samaa luokkaa kuin hiustenkuivaajan. Tropiikissa ilma on useammin reilusti alle 37 astetta, joten tuuletus tekee hyvaa. Kosteus tekee oman muuttujansa, mutta se on mielestani eniten esilla miten kuidut toimivat. Villa voi alkaa kutittamaan ja haisemaan, pellavassa ei muutosta.
-
Tiivistin mainitsemani artikkelin päätelmät tropiikille sopivasta pukeutumisesta kahteen yksinkertaiseen listaan. Kertokaa minullekin, jos tästä on apua seuraavaa etelänmatkaa tilatessa!
Kuuma & kuiva
- Hellekypärä.
- Safaritakki, keskipaksua ja tiheätä puuvillaa tai pellavaa. Pitkähihainen. Väljä leikkaus, mutta tiiviit hihat/lahkeet.
- Housut ja vyö, -""-
- Alusvaatteet, ohutta puuvillaa tai pellavaa.
- Kevyet ja matalavartiset kengät. Aavikolla tarvittaessa myös pohjalliset.
- Lyhytvartiset sukat.
Kuuma & kostea
- Hellekypärä.
- Safaritakki/-paita, kevyttä ja harvaa puuvillaa tai pellavaa. Lyhythihainen. Solakka leikkaus, mutta väljät hihat/lahkeet.
- Shortsit henkseleillä, -""-
- Kevyet ja matalavartiset kengät.
- Lyhytvartiset sukat.
- Ei muita alusvaatteita.
-
Mulla saattaa olla edessa hieman tyokuvioita tropiikissa. Kuinkakohan nopeasti saisin paluulennon jos menisin sinne safarikyparassa, safaripaidassa ja yhdistelmalla shortsit, sukat ja kengat? Varmaan viimeistaan siina vaiheessa kun istun alas ja valjat lahkeet ja bokserittomuus aukeaa kaikille.
-
(http://i47.photobucket.com/albums/f187/battenkill/the-fast-show_001745_1_MainPicture.jpg)
-
Kuinkakohan nopeasti saisin paluulennon jos menisin sinne safarikyparassa, safaripaidassa ja yhdistelmalla shortsit, sukat ja kengat?
Aikaisemminhan oli puhetta, että helteellä ulkoilmaa viileämmässä sisätilassa kannattaa pukeutua tummaan, esimerkiksi pukuun!
-
Foorumilla on jossain määrin ollut puhetta qiviutista eli myskihärän villasta tehdyistä neuleista. Tutkimuksen (http://www.animal-science.org/content/79/7/1670.full.pdf) mukaan myskihärästä saatava villa on seulonnan jälkeen halkaisijaltaan välillä 16-18 mikrometriä. Se on hienompaa ja siten todennäköisesti eristävämpää ainetta kuin hienoin mohair ja merino, mutta karkeampaa kuin paras kashmir, vikunja tai angora.
Rahallisesti qiviut ei siis anna parempaa vastinetta esimerkiksi kashmiriin nähden.
-
Olen tuon qiviutin maininnut, sillä sana on suussa hauska ja aine on lukemani perusteella todella lämmintä tavaraa. Haluaisin kokeilla, mutta qiviutista kudotut asusteet ovat hyvin kalliita. Lähemmäs 200€ kaulaliinasta ei houkuta.
-
Olen tuon qiviutin maininnut, sillä sana on suussa hauska ja aine on lukemani perusteella todella lämmintä tavaraa.
Suhtaudun aina varauksella väitteisiin, että aine X on ainetta Y "Z kertaa lämpimämpi". Oikeassa elämässä kappaleen lämmönjohtavuusarvo on aina >0. Merinovillalla tämä arvo on suunnilleen välillä 0.036-0.040 W/(m·K), angoralla 0.032-0.034 W/(m·K) j.n.e. Absoluuttisesti näitä arvoja vertaamalla voi sanoa, että qiviut on enintään vain noin 10-15 prosenttia eristävämpää kuin merino.
-
tämä arvo on suunnilleen välillä 0.036-0.040 W/(m·K), angoralla 0.032-0.034 W/(m·K) j.n.e.
(http://cdn.styleforum.net/d/dd/350x700px-LL-dda85528_1269602956_dr-mccoy-and-captain-kirk-approve.gif)
-
Hymyilin ääneen.
-
Lainaan tässä lukijoiden kaipailemaa uudempaa tutkimusta; McGregor et al. 2008: Mechanical Properties of Cashmere Single Jersey Knitted Fabrics Blended with High and Low Crimp Superfine Merino Wool.
Conclusions
Adding cashmere to wool increased knitted fabric softness, smoothness, flexibility, and suppleness. [...]
-
Edessä on luultavasti panamahatun osto kesää varten, joten sitä odottaessa pieni tietopaketti. Ecuadorilaiset panamahatut tehdään panamapalmun (Carludovica palmata) kuiduista. Se ei kuitenkaan ole palmu eikä se kasva Panamassa! Se kuuluu omaan kairapalmumaisten kasvien lahkoon. Paikalliset kutsuvat sitä nimellä toquilla. Hyvän hatun tunnistaa siitä, että valoa vasten katsoessa kuidut ovat tasaisen välimatkan päässä toisistaan ja ne ovat tasaisia pinnaltaan. Laadukkaista raaka-aineksista tehty hattu pysyy muodossaan ilman tärkkäystä, huonommissa hatuissa kuidut saattavat olla kyllästetyt jollain tärkkelyksellä.
Panamahattu puhdistetaan lämpimällä vedellä sekä marseillesaippualla. Vaikeimmissa tapauksissa apuna voi käyttää jotain heikkoa happoa, esimerkiksi sitruuna- tai oksaalihapon vesiliuosta. Hattumallia valittaessa kannattaa konsultoida mainiota teosta How to be RIGHT ON TOP: A Personal Guide to the Right Hats for You (http://in.y.tripod.com/brochure1.pdf). Katso myös Brent Black Panama Hats (http://www.brentblack.com/) -nimisen putiikilla verkkosivut ohjeineen.
-
Teknillisen korkeakoulun aineenkoetuslaitoksen (s.o. VTT) asioita tutkiessa tuli vastaan yllättävä havainto, mistä en ollut aikaisemmin tietoinen. Heidän tutkimusraportissaan (todistus 143/1922) todetaan, että mäntysuovalla pestyt villakankaat kasvavat vetolujuudessa n. 15 % verrokkina olleisiin "tavallisella" saippualla pestyihin kankaisiin! Pesun jälkeen kankaat huuhdeltiin kylmässä vedessä.
Alkuperäisen valmistajan myyntipuheet eivät lienekään olleet täysin tuulesta temmattuja.
Eräiden Mäntysuopaamme käyttäneiden ja jatkuvasti käyttävien ostajiemme lausuntoja. (http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/secure/showPage.html?conversationId=3&action=entryPage&id=343909)
10 käyttötapaa Enso-Gutzeitin mäntysuovalle. (1939) (http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/secure/showPage.html?conversationId=4&action=entryPage&id=338995)
-
Tuollainen Enson mäntysuopapurkki kommaritähdellä olisi kyllä kova.
-
^ Kommaritähti? Muistuttaa kyllä pikemminkin Daavidin tähteä.
-
Poistin loppuunmyynnistä F. Statherin kirjan "Gerbereichemie und Gerbereitechnologie" joten nahkakuituihin liittyviin kysymyksiin. Lainaus toisesta keskustelusta (http://www.keikari.com/foorumi/index.php/topic,5395.0.html):
Alpakka nyppyyntyy hyvin vähän, koska kuidut ovat jopa 10 senttisiä, eikä villassa ole lampaanvillalle ominaista karheutta, joka takerruttaisi kuituja toisiinsa.
Nyppyyntymiseen vaikuttavat kirjallisuuden perusteella suurelta osin langan kierremäärä ja kankaan kudontatiheys, ei yksittäisten kuitujen pituus. Siksi neuleet nyppyyntyvät helpommin kuin esimerkiksi sileät päällyskankaat.
-
Poistin loppuunmyynnistä F. Statherin kirjan "Gerbereichemie und Gerbereitechnologie" joten nahkakuituihin liittyviin kysymyksiin. Lainaus toisesta keskustelusta (http://www.keikari.com/foorumi/index.php/topic,5395.0.html):
Alpakka nyppyyntyy hyvin vähän, koska kuidut ovat jopa 10 senttisiä, eikä villassa ole lampaanvillalle ominaista karheutta, joka takerruttaisi kuituja toisiinsa.
Nyppyyntymiseen vaikuttavat kirjallisuuden perusteella suurelta osin langan kierremäärä ja kankaan kudontatiheys, ei yksittäisten kuitujen pituus. Siksi neuleet nyppyyntyvät helpommin kuin esimerkiksi sileät päällyskankaat.
Tuosta tulee erittäin korkean laadun valmistajilta sen verran eroava lausahdus, että kierremäärä ja tiheys on heilläkin pääasiallisina tekijöinä, mutta kuitupituus nostetaan lähes samalle tasolle. Kankaan viimeistys on kuitenkin heidän mukaansa suurin yksittäinen tekijä asiassa.
Löyhäkierteisten ja väljäkudoksisten (tyypillisesti neuleet) pukineiden kohdalla kuitupituus nousee usein suurimmaksi tekijäksi. Näissä kun ei langan viimeistyksellä saada välttämättä ihmeitä aikaan (no, joskus lanoliinia ja muita aineita lisätään pienissä määrin lankoihin) eikä itse kangasta (neulosta) tai vaatetta erityisestä viimeistetä sillä tavalla kuin se kangasteollisuudessa ymmärretään.
-
Nyppyyntymiseen vaikuttavat kirjallisuuden perusteella suurelta osin langan kierremäärä ja kankaan kudontatiheys, ei yksittäisten kuitujen pituus. Siksi neuleet nyppyyntyvät helpommin kuin esimerkiksi sileät päällyskankaat.
Varmasti juuri näin kankaiden kohdalla, jossa pinnassa ei ole samanlaista kuitujen päiden muodostamaa pörröistä pintaa, koska voidaan kiertää ja vetää tosi tiukkaa kudosta.
Myös neuleissa neuloksen tiukkuudella voidaan vaikuttaa siihen, kuinka pitkiä nämä neuleen pinnasta nousevat kuitujen höyhteet sitten ovat - löysään neuleeseen tulee korkeampi "pintapörröisyys" kuin tiukkaan neulottuun. Aina tiukka neulos ei ole kuitenkaan se mitä haetaan, kovin tiukkaan neulotusta vaatteesta tulee kova ja joko ohut tai järkyttävän kuuma ja painava.
Kuitupituudella on kuitenkin selkeä merkitys neuleiden nyppyyntymiseen siitä syystä, että irtonaisia toisiinsa kietoutuvia säikeiden päitä on neuleen pinnassa vähemmän.
Suurin tekijä alpakan nyppyyntymättömyyteen vs. lampaanvilla on kuitenkin tuo sileä kuitu (ei juurikaan takerru) vs. lampaanvillakuidun suomuisuus (takertuu enemmän). Vähän sama ilmiö kuin ihmishiuksissa - nehän eivät normaalisti muodosta kimppuja.
Alpakkaneuleeseenkin tulee kyllä nyppyjä, koska kuidut voivat kuitenkin takertua toisiinsa esimerkiksi käyryyden vuoksi. Alpakkaneuleen nyppyyntyminen esimerkiksi laadukkaaseen skotlantilaiseen shetland-neuleeseen verrattuna on oman käyttökokemuksen perusteella kuitenkin vain kymmenesosan luokkaa. Viikkojenkin käytön jälkeen nypynpoistoon riittää muutaman hassun nypyn poistaminen sormilla.
-
Suurin tekijä alpakan nyppyyntymättömyyteen vs. lampaanvilla on kuitenkin tuo sileä kuitu (ei juurikaan takerru) vs. lampaanvillakuidun suomuisuus (takertuu enemmän). Vähän sama ilmiö kuin ihmishiuksissa - nehän eivät normaalisti muodosta kimppuja.
Huacaya- ja Suri-alpakoiden tuottaman villan ero on kärjistäen sama kuin suomen- ja merinolampaiden tuottaman villan ero. Suurin osa alpakanvillasta on peräisin Huacaya-alpakoista joiden villa on suurikuituisempaa kuin Suri-alpakoiden villa. Lisäksi asuinpaikalla on eroa, Perussa tuotettu alpakanvilla on hienokuituisempaa ja pidempää kuin esimerkiksi Australiassa tai Yhdysvalloissa tuotettu. Ennen vertailua eri villalajien välillä pitäisi siis ainakin tietää nämä seikat.
Eri villalajien kuidut voidaan poistaa käsittelyillä (n.s. superwash-villa), joten en näkisi alpakanvillan sileämpää kuitua kovin suurena kilpailuetuna esimerkiksi merinovillaan nähden kun otetaan huomioon myös ero hinnassa.
-
Suurin tekijä alpakan nyppyyntymättömyyteen vs. lampaanvilla on kuitenkin tuo sileä kuitu (ei juurikaan takerru) vs. lampaanvillakuidun suomuisuus (takertuu enemmän). Vähän sama ilmiö kuin ihmishiuksissa - nehän eivät normaalisti muodosta kimppuja.
Huacaya- ja Suri-alpakoiden tuottaman villan ero on kärjistäen sama kuin suomen- ja merinolampaiden tuottaman villan ero. Suurin osa alpakanvillasta on peräisin Huacaya-alpakoista joiden villa on suurikuituisempaa kuin Suri-alpakoiden villa. Lisäksi asuinpaikalla on eroa, Perussa tuotettu alpakanvilla on hienokuituisempaa ja pidempää kuin esimerkiksi Australiassa tai Yhdysvalloissa tuotettu. Ennen vertailua eri villalajien välillä pitäisi siis ainakin tietää nämä seikat.
Eri villalajien kuidut voidaan poistaa käsittelyillä (n.s. superwash-villa), joten en näkisi alpakanvillan sileämpää kuitua kovin suurena kilpailuetuna esimerkiksi merinovillaan nähden kun otetaan huomioon myös ero hinnassa.
En tiedä miten tuo homma Perun ulkopuolella menee, kun itse ostetaan langat sieltä, mutta Surin perulainen peruslaatu on microneiltaan karkeampaa kuitua kuin meillä peruslankana käytetty FS Alpaca (Fine special). Ainakin tietääkseni tässä FS-laadussa käytetään seulottua kuitupaksuutta Huacaya alpakasta, Suri-alpakan kuitu on usein liian liukasta kehrättäväksi yksistään.
Lajien lisäksi eroa on myös sillä, mistä kohtaa alpakkaa kuitu on keritty.
Tuossa lampaanvillasta kirjoittaessani tarkoitan tyypillistä lampaanvillaa/lambswool-nimikkeellä myytävää tavaraa - en siis merinoa.
Superwashing on useimmiten käytännössä kuidun muovipäällystämistä, joka ei itsessä herätä suuria positiivisia tunteita.
-
Superwashing on useimmiten käytännössä kuidun muovipäällystämistä, joka ei itsessä herätä suuria positiivisia tunteita.
Villa voidaan käsitellä myös entsyymeillä, mutta en ole löytänyt mitään luotettavaa lähdettä eri käsittelymenetelmien prosenttisuhteista. Hartsikäsiteltyä (ei siis muovi-) merinovillaa ei nähdäkseni voi tutkimusten perusteella erottaa käsittelemättömästi villasta pelkästään käsituntumalla. Neule ei kuitenkaan ikinä ole täysin luonnontuote, ompelulangoissakin on mukana polyesteriä lähes aina.
-
Superwashing on useimmiten käytännössä kuidun muovipäällystämistä, joka ei itsessä herätä suuria positiivisia tunteita.
Villa voidaan käsitellä myös entsyymeillä, mutta en ole löytänyt mitään luotettavaa lähdettä eri käsittelymenetelmien prosenttisuhteista. Hartsikäsiteltyä (ei siis muovi-) merinovillaa ei nähdäkseni voi tutkimusten perusteella erottaa käsittelemättömästi villasta pelkästään käsituntumalla. Neule ei kuitenkaan ikinä ole täysin luonnontuote, ompelulangoissakin on mukana polyesteriä lähes aina.
Jep, kyse on enemmän fiiliksestä kuin kuidun varsinaisista ominaisuuksista. Samasta syystä en lämpene kemikaaleilla non-iron -käsitellyille kauluspaidoillekaan.
Vaikka meillä itse alpakkakuitu on "luomua", eikä sitä käsitellä kemiallisesti, on meilläkin toki saumauslankana polyesterilanka, koska sen ominaisuudet ovat niin hyvät. Ja nyt tehdään yksi naisten malli lenkkilangasta, jossa on sekoitteena pieni määrä laadukasta polyamidikuitua.
Käsitin, että hercosett-125 olisi muovia, mutta sehän on tosiaan hartsi. Mitä tulee tuohon alkuperäiseen lainaukseesi, shetlandneuleissa pääsääntöisesti ei ole superwash-villaa, tai edes merinoa, vaan sitä nyppyyntyvämpää (ja iholla kutisevaa) perustavaraa.
-
(http://i.imgur.com/Sysk74e.png)
Tuli intouduttua kaivelemaan netistä tietoa ja löytyi mielenkiintoinen kooste (http://"http://www.alpacainfo.com/_resources/dyn/files/619215z46612973/_fn/alpaca-fiber-characteristics-fuqua.pdf") kuitujen eroavaisuuksia käsitelleistä tutkimuksista.
Alpakan etuja lampaanvillaan nähden:
+Pehmeämpi tuntuma kuin vastaavan paksuisessa villakuidussa.
+Vettyy 50% siitä mitä villa (8% painosta vs 16% painosta). -> Tuntuu iholla kevyemmältä ja kuivalta.
+Hengittävyys yli kaksinkertainen (villaverrokkina shetlandvilla)
+-Huopuu samalla tavalla kuin villa/merino
+-Hylkii vettä yhtäläisen tehokkaasti kuin villa/merino
Villan etuja alpakkaan nähden:
-Heikompi muisti
-Kuidun sileä pinta varistaa helpommin irtokuituja
-
Tuli intouduttua kaivelemaan netistä tietoa ja löytyi mielenkiintoinen kooste (http://"http://www.alpacainfo.com/_resources/dyn/files/619215z46612973/_fn/alpaca-fiber-characteristics-fuqua.pdf") kuitujen eroavaisuuksia käsitelleistä tutkimuksista.
Tuo on aika populistinen tuottajajärjestöjen julkaisu, missä on vain yksi viite vertaisarvioituun julkaisuun.
Alpakan etuja lampaanvillaan nähden:
+Pehmeämpi tuntuma kuin vastaavan paksuisessa villakuidussa.
+Vettyy 50% siitä mitä villa (8% painosta vs 16% painosta). -> Tuntuu iholla kevyemmältä ja kuivalta.
+Hengittävyys yli kaksinkertainen (villaverrokkina shetlandvilla)
+-Huopuu samalla tavalla kuin villa/merino
+-Hylkii vettä yhtäläisen tehokkaasti kuin villa/merino
Villan etuja alpakkaan nähden:
-Heikompi muisti
-Kuidun sileä pinta varistaa helpommin irtokuituja
En löytänyt mitään vertaisarvioitua lähdettä tälle, mutta arvelen, että alpakkakuidut imevät kosteutta saman verran kuin merinokuidut, noin 16-19 % (65 % R.H.). Ne ovat kuitenkin rakenteeltaan lähes samanlaiset kuin merinokuidut ja esimerkiksi silkin ja villan välinen ero on vain muutamia prosenttiyksiköitä (samoin kuin puuvillan ja pellavan).
Hengittävyys (ilmankosteuden karkaaminen) on lähes täysin riippuvainen siitä kuinka tiheään lanka on kierretty ja kuinka tiheään kangas on kudottu. Erityisesti neuleessa yksittäisen kuidun hengittävyydellä ei ole käytännössä mitään väliä, koska neule on varsinaisiin kankaisiin nähden suhteellisen harvaan kudottua ja ilmankosteus pääsee karkaamaan lankojen väleistä joka tapauksessa.
-
Tuli intouduttua kaivelemaan netistä tietoa ja löytyi mielenkiintoinen kooste (http://"http://www.alpacainfo.com/_resources/dyn/files/619215z46612973/_fn/alpaca-fiber-characteristics-fuqua.pdf") kuitujen eroavaisuuksia käsitelleistä tutkimuksista.
Tuo on aika populistinen tuottajajärjestöjen julkaisu, missä on vain yksi viite vertaisarvioituun julkaisuun.
Tämä on totta, mutta vertaisarvioimatonkin tutkimus/testi on parempi kuin ei tutkimusta ollenkaan. Noiden testien proseduureja ei ole kuvattu tarkasti, mutta niissä on ainakin väitetty noudatettavan standardimuotoisia testejä.
Mikäli vertaisarvioituja lähteitä ko. asiaan liittyen löytyy, niiden todistusarvo on toki parempi. Suorittajana ei ollut tuottajajärjestö, mutta julkaisijabias on toki aina vaarana.
Alpakan etuja lampaanvillaan nähden:
+Pehmeämpi tuntuma kuin vastaavan paksuisessa villakuidussa.
+Vettyy 50% siitä mitä villa (8% painosta vs 16% painosta). -> Tuntuu iholla kevyemmältä ja kuivalta.
+Hengittävyys yli kaksinkertainen (villaverrokkina shetlandvilla)
+-Huopuu samalla tavalla kuin villa/merino
+-Hylkii vettä yhtäläisen tehokkaasti kuin villa/merino
Villan etuja alpakkaan nähden:
-Heikompi muisti
-Kuidun sileä pinta varistaa helpommin irtokuituja
En löytänyt mitään vertaisarvioitua lähdettä tälle, mutta arvelen, että alpakkakuidut imevät kosteutta saman verran kuin merinokuidut, noin 16-19 % (65 % R.H.). Ne ovat kuitenkin rakenteeltaan lähes samanlaiset kuin merinokuidut ja esimerkiksi silkin ja villan välinen ero on vain muutamia prosenttiyksiköitä (samoin kuin puuvillan ja pellavan).
Tuon testin mukaan silkki 8%, alpakka 8% villa 16%. Villan 16% löytyi myös muista lähteistä. Testijärjestely oli standardin mukainen. Mihin arviosi perustuu?
Alpakkakuitu on rakenteeltaan hyvin erilainen kuin merinokuitu - sehän on ensinnäkin ontto.
Hengittävyys (ilmankosteuden karkaaminen) on lähes täysin riippuvainen siitä kuinka tiheään lanka on kierretty ja kuinka tiheään kangas on kudottu. Erityisesti neuleessa yksittäisen kuidun hengittävyydellä ei ole käytännössä mitään väliä, koska neule on varsinaisiin kankaisiin nähden suhteellisen harvaan kudottua ja ilmankosteus pääsee karkaamaan lankojen väleistä joka tapauksessa.
Tuossa oli käytännössä kyseessä kosteudensiirto/-johtokyky. Korjasin termini aiemmasta viestistä.
-
Tuon testin mukaan silkki 8%, alpakka 8% villa 16%. Villan 16% löytyi myös muista lähteistä. Testijärjestely oli standardin mukainen.
Yhteenvedossa ei ole ilmoitettu missä suhteellisessa ilmankosteudessa nuo arvot on mitattu, yleensä ne tehdään 70°F/21°C ja 65 % R.H.
Alpakkakuitu on rakenteeltaan hyvin erilainen kuin merinokuitu - sehän on ensinnäkin ontto.
Suuri osa luonnonkuiduista on onttoja, tämä vain jää mainostajilta usein mainitsematta. Onttoja ovat muun muassa puuvilla, poron- ja jäniksenkarva, kapokki j.n.e. Alla on muutama kuva kirjasta "Textile Fiber Atlas". Kuten siitä näkyy, alpakan ontto osa on kovin pieni verrattuna kuidun halkaisijaan. Itse kuituaineksen tiheys on sama kuin lampaanvillan, kashmirin j.ne. eli noin 1,31 g/cm³ (65 % R.H.). Angorakanin kuitu on näistä poiketen kaikkein keveintä, noin 1,15 g/cm³.
Alpakanvillan keratiini koostuu yhden löytämäni tutkimuksen (lainattu esim. Matthews' Textile fibers -kirjassa) mukaan keskimäärin 16,3 % typestä ja 4,17 % rikistä. Lampaanvillan keratiinia on tutkittu enemmän ja eri rotujen villan typpipitoisuus vaihtelee 16-17 % välillä ja rikkipitoisuus taas 3-4 % välillä.
Suurimmat erot eri eläinlajien villalla ovat kuitupituudessa ja -hienoudessa.
(https://s14.postimg.org/5q8cpz7vl/image.jpg)
-
Eikö tuossa vasemmanpuolimmaisessa halkileikkauksessa ole kuitenkin kolmasosa halkaisijasta onttoa, vai ymmärränkö mitä kuva esittää. Onhan tuolla väistämättä merkitystä.
Poronkarvan onttous oli tuttu, mutta se mainittu villa taitaa kuitenkin olla solidi.
On hieman hankala uskoa, ettei kuitujen välillä olisi merkittävää eroa, koska tuntuma ja hiostavuus päällä on niin erilainen verrattuna villaneuleisiin. Alpakkaneuletta (550gr) olen pitänyt nyt kuukauden paljaalla iholla päivittäin. Verrokkina villaneule on puolet kevyempi (270gr), mutta silti hiostavampi.
On sinällään harmi, että varsinaista alpakan ominaisuuksiin paneutuvaa vertailevaa ja riippumatonta tutkimusta ei kunnolla ole - tai ainakaan itse en onnistu sellaista internetistä löytämään. Alpakan ainutlaatuisista ominaisuuksista kyllä puhutaan paljon - ja neuleita paljon käyttävänä ne voi pääosin myös havaita - mutta olisi toki kiinnostavaa tietää millaisia erot todellisuudessa ovat.
-
Tuossa oli käytännössä kyseessä kosteudensiirto/-johtokyky. Korjasin termini aiemmasta viestistä.
Tutkimusten mukaan (kts. esim. The Rate of Drying of Fabrics (http://trj.sagepub.com/content/21/1/26.short) ja The Interaction of Water with Fabrics (http://trj.sagepub.com/content/68/4/280.short)) eri kuiduista tehtyjen kankaiden välillä ei ole merkittävää eroa kuivumisnopeuden suhteen. Kuivumisaika on suoraan verrannollinen kankaan paksuuteen ja sen sisältämän veden määrään. Kun oletettavasti alpakka- ja lampaanvillakuidut kykenevät imevät kosteutta yhtä paljon tietyssä suhteellisessa ilmankosteudessa, niistä tehdyt samanlaiset kankaat myös kuivuvat yhtä nopeasti.
-
Tutkimusten mukaan (kts. esim. The Rate of Drying of Fabrics (http://trj.sagepub.com/content/21/1/26.short) ja The Interaction of Water with Fabrics (http://trj.sagepub.com/content/68/4/280.short)) eri kuiduista tehtyjen kankaiden välillä ei ole merkittävää eroa kuivumisnopeuden suhteen. Kuivumisaika on suoraan verrannollinen kankaan paksuuteen ja sen sisältämän veden määrään.
Hengittävyys (ilmankosteuden karkaaminen) on lähes täysin riippuvainen siitä kuinka tiheään lanka on kierretty ja kuinka tiheään kangas on kudottu.
Jos nämä ovat pääasialliset määräävät tekijät, minkä vuoksi polyesteripuku hiostaa?
-
Jos nämä ovat pääasialliset määräävät tekijät, minkä vuoksi polyesteripuku hiostaa?
Ajattelisin asian niin, että polyesteripuku on kysynnän ja tarjonnan sekä esteettisten seikkojen vuoksi tyypillisesti valmistettu hienoista, tiukkaan kierretyistä ja tiuhaan kudotuista langoista jonka vuoksi se on hyvin tuulen- ja hienpitävä. Polyesterkuitu on läpileikkaukseltaan melkein pyöreä, sileä ja pieni, kun taas villakuitu on pitkulainen, epätasainen ja monta kertaa polyesterkuitua suurempi.
Teoriassa silkinkin pitäisi hiostaa, mutta todellisuudessa silkkikankaat ovat niin ohuita ja polyesterikankaisiin verrattuna löyhästi kudottuja, että hiostumisen tunnetta ei pääse syntymään.
-
Jos nämä ovat pääasialliset määräävät tekijät, minkä vuoksi polyesteripuku hiostaa?
Ajattelisin asian niin, että polyesteripuku on kysynnän ja tarjonnan sekä esteettisten seikkojen vuoksi tyypillisesti valmistettu hienoista, tiukkaan kierretyistä ja tiuhaan kudotuista langoista jonka vuoksi se on hyvin tuulen- ja hienpitävä. Polyesterkuitu on läpileikkaukseltaan melkein pyöreä, sileä ja pieni, kun taas villakuitu on pitkulainen, epätasainen ja monta kertaa polyesterkuitua suurempi.
Jostain syystä polyester-vaatteet on itsellänikin ollut selvästi hiostavampia kuin muista kankaista tehdyt, riippumatta vaatekappaleesta. Kauluspaidat, takkien vuoraukset, t-paidat, alusvaatteet, sukat — aina kun polyesterin määrä kasvaa, alkaa vaate tuntumaan hiostavalta. Kudonnan tiheydestä tuo ei voi mitenkään olla aina kiinni, koska puuvillaiset kauluspaidat tai gabardiiniset päällystakit saattavat olla hyvinkin tiheitä. Silti ne hiostavat vähemmän kuin polyesteristä tehdyt vaatteet. Olen näin oppinut välttämään polyesteria jos vain suinkin mahdollista.
Hauskasti eron huomaa kahden tweed-takin kanssa. Toisessa on paksua Harris-tweedia, mutta viskoosivuori. Toisessa on aika ohut ja väljä villatweed, mutta polyester-vuori (joka tosin saattaa olla tiheämmin kudottu kuin viskoosi). Paksu tweed-takki on lämpimämpi talvella, mutta myös hengittää paremmin lämpimämmällä ilmalla.
-
Jostain syystä polyester-vaatteet on itsellänikin ollut selvästi hiostavampia kuin muista kankaista tehdyt, riippumatta vaatekappaleesta. Kauluspaidat, takkien vuoraukset, t-paidat, alusvaatteet, sukat — aina kun polyesterin määrä kasvaa, alkaa vaate tuntumaan hiostavalta.
Alusvaatteissa polyesterin eron esimerkiksi puuvillaan nähden havaitsee kaikkein helpoiten, koska tavallinen polyesteri ei käytännössä ime kosteutta ollenkaan eikä siten lämpöä vapaudu iholta hien mukana. Hiki kykynee tällöin haihtumaan vain kuitujen välistä eikä kankaan pinnalta.
-
Alusvaatteissa polyesterin eron esimerkiksi puuvillaan nähden havaitsee kaikkein helpoiten, koska tavallinen polyesteri ei käytännössä ime kosteutta ollenkaan eikä siten lämpöä vapaudu iholta hien mukana. Hiki kykynee tällöin haihtumaan vain kuitujen välistä eikä kankaan pinnalta.
Niinsanotuissa teknisissä alusasuissa jujuna on juuri tuo kosteuden imemättömyys, polyesteri päästää hien lävitseen seuraavaan vaatekerrokseen ja pitää ihoa vasten olevan kankaan kuivana sekä lämpöä eristävänä. Nämä siis riitelevät tätä polyesterin hiostavuutta koskevaa yleistä käsitystä vastaan.
-
Niinsanotuissa teknisissä alusasuissa jujuna on juuri tuo kosteuden imemättömyys, polyesteri päästää hien lävitseen seuraavaan vaatekerrokseen ja pitää ihoa vasten olevan kankaan kuivana sekä lämpöä eristävänä.
Polyesteri- ja polypropyleenialusasut ovat valmistettu niin, että hiki haihtuu suoraan iholta alusasun lävitse ja/tai kapillaari-ilmiö kuljettaa hien kuitujen lävitse kankaan pinnalta, josta se taas haihtuu seuraavaan vaatekerrokseen. Luonnonkuiduista valmistetut alusvaatteet eivät voi toimia täsmälleen näin, koska hiki imeytyy suoraan kuituihin. Sama vaikutus saadaan kuitenkin esimerkiksi puuvillaverkkopaidalla.
-
Säilytyksessä vaatteiden kuituihin vaikuttavat lähinnä seuraavat seikat:
- Hankaus ja painovoima,
- Ilmankosteus ja lämpötila,
- Ilmansaasteet: otsoni, rikkidioksidi, pienhiukkaset j.n.e. Suomen ilmanlaatu on Euroopan parhaimpia (http://www.eea.europa.eu//publications/air-quality-in-europe-2016), joten näillä seikoilla ei ole käytännön vaikutusta Suomessa (verrattuna esimerkiksi Kiinaan),
- Tuholaiset,
- Valo.
Ilmatiivis polypropyleenilaatikko on monien museoiden käyttämä ratkaisu. Mikäli mahdollista, pitemmän aikaa säilytettävät vaatteet tulisi sijoittaa vaakatasoon eikä ripustimeen, koska roikkuminen rasittaa saumoja. Säilytysolosuhteiden suhteen kannattaa pyrkiä 20°C ja 50 % R.H. Yleensä kellari- ja ullakkovarastoissa on tätä suurempi tai pienempi ilmankosteus, joten pakatessa laatikkoon kannattaa laittaa mukaan pussi piioksidigeeliä (silica gel) tasaamaan kosteutta.