Keikarin foorumi
Keikari => Yhteiskunta => Aiheen aloitti: Ville - 18.08.14 - klo:17:33
-
Nytpä trendianalyytikko kertoo meille, mikä on hyvää ja arvokasta:
http://yle.fi/uutiset/trendianalyytikko_tyylitajua_ei_voi_ostaa_kaupasta/7417896
-
Aika ohkainen kirjoitus. Tarvitsiko tätä varten avata oma säie?
-
Mietin kyllä, mihin tämän linkin änkisin. Nyt kun mainitsit, ei tämä oikeastaan ole uuden aiheen arvoinen.
...I'll get me coat.
-
Muutaman ajatuksen voisi kyllä uhrata sen miettimiseen mistä tyylitaju tulee jos on tullakseen?
-
Niin.. Jotenkin outoa artikulointia ja eipä ainakaan meikäläiseen oikein "tarttunut", mutta tämän säikeen otsikko on kyllä osuva. Eli tyylitajua ei todellakaan voi ostaa kaupasta eikä sitä saa rahalla.
-
Jotkut oppivat pienestä pitäen kotona ja meidän muiden täytyy hakata päätä seinään tarpeeksi monta kertaa. Luulen että tyylitajussa on sama kuin esteettisen silmän tai korvan kouliintumisessa ylipäänsä. Esimerkiksi itse olen (harrastelija)muusikko ja ymmärrän aika hyvin varsinkin kansanmusiikin sävelkieltä, musiikki puhuu minulle. Ja toisaalta, en ymmärrä kuvataidetta juuri lainkaan. Osaan sanoa, että nätti kuva tms. mutta siihen se meilkein jää. En ymmärrä tarpeeksi erilaisista tekniikoista, että osaisin nähdä kuvia syvemmälle. Väittäisin tyylin toimivan samalla tavalla. Asioihin täytyy syventyä tarpeeksi, täytyy ymmärtää osia ja niiden suhteita. Vasta sitten voi sanoa enemmän kuin, että jokin näyttää hyvältä, ja ennen kaikkea osaa itse tuottaa jotain tyylikästä. Kauneudessa harjaantumista, sitä se on.
-
Tyylitajua on tai ei.
Jotain kaavoja voi opetella ulkoa tietty, mut ei ole sama asia.
-
En ihan noin mustavalkoisesti itse näe asiaa, ellei sitten puhuta puhtaasti makuasioista ja preferensseistä. Tyylitajuun vaikuttaa monet erilaiset asiat tai taidot, kuten värien, muotojen ja materiaalien yhdistely, geometrinen hahmotuskyky, estetiikka, etiketin tuntemus, tilannetaju, ymmärrys tarkasteltavan kohteen historiaan, funktioon ja valmistusprosessiin jne. Kaikkia näitä voi opetella ja kaikilla näillä on vaikutus siihen mitä minkäkin kohdalla (osaa) arvostaa, eli ymmärtää miksi jotkin asiat sopivat tai eivät sovi yhteen. IMO.
-
Tyylitaju on semmonen gut feeling-juttu. Sitä joko on tai ei ole.
Itseään voi toki sivistää ja kaikkennäköistä voi opetella ulkoa, mutta se ei ikinä korvaa puuttuvaa tyylitajua.
-
Imo uros on kyl oikeessa tässä, intuitiivinen lahjakkuus kokonaisuuksien yhdistelyssä ja kehittämisessä on aika eri kamaa, kuin esimerkin avulla opitut ja ennenkaikkea omaksutut jutut. Eikä siinä mitään jos asiat on opittuja, silloin tosin kannattanee soveltaa know your limits -filosofiaa - jossa koetan itse pitäytyä suht tukevasti - ja jättää innovointi niille joilla siihen on silmää.
-
Samoin tein voidaan kai sitten myös sanoa, että esim. musiikkia tai kuvataidetta ei voi oppia arvostamaan/ymmärtämään/tekemään, vaan se joko on synnynnäisenä tai sitä ei koskaan tule?
Tyylisääntöjen ulkoa oppiminen ja kopiointi ei omastakaan mielestäni ole tyylitajua, enkä siitä puhunutkaan. Tyyliin vaikuttavia asioita ja niiden merkityksiä voi kuitenkin oppia, jonka jälkeen ymmärtää miksi joku näyttää hyvältä. Ymmärrys asiasta on tässä se pointtini. Kaikista ei varmasti saada opetettua tyyliguruja, mutta kyse olikin siitä voiko aihetta oppia ylipäätään, ja väittäisin että voi. Jos ymmärtää taustalla olevaa teoriaa, ymmärtää taatusti tyylistäkin enemmän kuin pystymetsäläinen.
-
Kamoon, jätkät, Cheek on tämänkin asian käsitellyt paremmin kuin muut:
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jee
Tiedätkö on
Keveempää raidaa
Yksin edellä aikaa
Tehdä juttuja jota toisist
ei oo tekemään lainkaan
Puolet räppäreist ei tajuu
rimmaamisest mitään
ennen mikkiin päästämistä
Pitäis kirjalliset pitää
Vaikka kuinka koitatte
Niin ette te kii saa
Mä cruisaan stadissa hissukseen
Vetelen shishaa
Ne on trendejä mitä mä luon
Ja mitkään säännöt ei pysty pitämään mua
Älä esitä
Älä kysele nimee
Chekkosta et parhaana
Päivänäskään kykene imee
Moni vesseli höpöttää
olevansa stadin kovin
Mä kelasin rokkaa
ens vuonna stadionin
Ota mallia
Ota ota mallia
Tee niin ku mä
Ota mallia
Kuka muu muka
Kuka kuka muu muka
(che-che-cheek)
Luukuta
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jos et mun tyylii tajuu
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jos et mun tyylii tajuu
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
Junnuna mä tulin jengin nokaks
Ne sano mua pikku pomoks
Olin niin fashion, et juntit huuteli vit... homoks
Nyt media tituleeraa tyylitaituriksi
Mut kutsuu samaan hengenvetoon lyyritaikuriksi
Abracadabra simsalabim
Tytöt ilmestyy mun luo miks itse
liikahtasin
Nuorii dokaajakinkkui
Muotiblogaajamirkkui
Fondii, brandyy ratsii, varattui tai sinkkui
Loppuviikon jälkeen usein sipissä, oon rikki
nykyään mis vedetään, niin vipissä on vippi
Oon niin leija
Lennän täysin omilla leveleillä
Ei edes Marty McFly tiedä juttui ennen meitä
Mut välillä tää haippi pännii
Mul on ysiysi ongelmaa
Kaikki ämmii
Ota mallia
Ota ota mallia
Tee niin ku mä
Ota mallia
Kuka muu muka
Kuka kuka muu muka
(che-che-cheek)
Luukuta
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jos et mun tyylii tajuu
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jos et mun tyylii tajuu
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
Meinaan kaikki enkat rikkoo
Rullaa kunnes renkaat irtoo
Tänä vuonna teen taas hilloo
Lehdet vertaa dingoo
Mainostajat haluu krääsään mun nimen alle
Teen tän levyn nyt
hei pitäkää ideanne
En tee mitään mistä en kunnolla tiedä
Nää leffat ja kirjat ne on tulossa vielä
Duunaan mitä jehu duunaa haluu mut eduskuntaan
Mä pyöritän Suomee jo muutenkin, peruspullaa
Ego on I S O
Rullaan reikä päässä J F K
(Ooh, o-o-o, o-oh)
Edelleen E P M T
Kukaan muu ei tee tällee
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jos et mun tyylii tajuu
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jos et mun tyylii tajuu
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
-
Insinööri voi oppia mitä vain.
-
Insinööri voi oppia mitä vain.
Ja diplomi-insinööri voi opettaa insinöörille mitä vain.
-
Tyylitaju on semmonen gut feeling-juttu. Sitä joko on tai ei ole.
Itseään voi toki sivistää ja kaikkennäköistä voi opetella ulkoa, mutta se ei ikinä korvaa puuttuvaa tyylitajua.
Mitä tarkoitat tyylitajulla?
Kykyä eritellä ja ymmärtää jonkin kulttuurin/alakulttuurin esteettisiä mieltymyksiä - laajaa esteettistä ja pukeutumisviestillistä ymmärrystä ja empatiaa? Vai taitoa varioida ja matkia luovasti näitä mieltymyksiä sosiaalisessa systeemissään niin, että saavuttaa sillä arvostusta ja hyväksyntää?
-
Tyylitaju on semmonen gut feeling-juttu. Sitä joko on tai ei ole.
Itseään voi toki sivistää ja kaikkennäköistä voi opetella ulkoa, mutta se ei ikinä korvaa puuttuvaa tyylitajua.
Aika rankka väite että tyylitaju olisi jotenkin synnynnäistä. Tyylitajusta puhuttaessa tuntuu että tietyillä yksilöillä on myös tarve piirtää hyvin tarkat viivat joiden sisällä he ovat näitä tyylitajuisia ja kaikki muut eivät, aivan kuin mitään välimuotoja tuosta ei olisi olemassa.
-
Tyylitajun resepti:
50% kiinnostusta
30% harjoitusta
15% perintöä
5% lahjakkuutta
Repäisin tämän hihasta tässä kirjoittaessani mutta pointtini on että kannettu vesi ei kaivossa pysy ja ilman kiinnostusta/innostusta/motivaatiota mitään maininnan arvoista synny. Ikinä. Missään.
-
Samoin tein voidaan kai sitten myös sanoa, että esim. musiikkia tai kuvataidetta ei voi oppia arvostamaan/ymmärtämään/tekemään, vaan se joko on synnynnäisenä tai sitä ei koskaan tule?
En mä ainakaan noi sanois. Tyylitaju on traitti, vähän niinkun esimerkiksi matemaattinen lahjakkuus. Kyllähän sä fysiikkaa voit laskea, oppia arvostamaan ja ymmärtämään ja kirjottaa siitä laudaturin ja päästä yliopistoon sitä opiskelemaan, mut sitten kun lyödään se suhteellisuusteoria eteen ni harva siitä mitään tajuaa. Ellei sit oo synnynnäisesti einsteini, tjv.
Tyylisääntöjen ulkoa oppiminen ja kopiointi ei omastakaan mielestäni ole tyylitajua, enkä siitä puhunutkaan. Tyyliin vaikuttavia asioita ja niiden merkityksiä voi kuitenkin oppia, jonka jälkeen ymmärtää miksi joku näyttää hyvältä. Ymmärrys asiasta on tässä se pointtini. Kaikista ei varmasti saada opetettua tyyliguruja, mutta kyse olikin siitä voiko aihetta oppia ylipäätään, ja väittäisin että voi. Jos ymmärtää taustalla olevaa teoriaa, ymmärtää taatusti tyylistäkin enemmän kuin pystymetsäläinen.
Ite oon huomannut, että monet asiat ikään kuin tietää jo valmiiksi. Hyvin tuli esille värioppia plärätessä, kun tiesi ja näki jo miksei kylmät ja lämpimät värit sovi yhteen - väriopissa se oli vaan selitetty niin, että ehkä jopa insinöörikin ymmärtää.
Mitä tarkoitat tyylitajulla?
Se on vaan yksilöllinen traitti muiden joukossa. NATURAL TALENT
Tyylitaju on semmonen gut feeling-juttu. Sitä joko on tai ei ole.
Itseään voi toki sivistää ja kaikkennäköistä voi opetella ulkoa, mutta se ei ikinä korvaa puuttuvaa tyylitajua.
Aika rankka väite että tyylitaju olisi jotenkin synnynnäistä. Tyylitajusta puhuttaessa tuntuu että tietyillä yksilöillä on myös tarve piirtää hyvin tarkat viivat joiden sisällä he ovat näitä tyylitajuisia ja kaikki muut eivät, aivan kuin mitään välimuotoja tuosta ei olisi olemassa.
En tiiä onko se synnynnäistä, mutta jostain se tulee tai on tulematta. Kyl sitä tyylitajuisena helposti huomaa tai kyllä varmaan tyylitajuttomanakin, että kellä sitä vainua niiden juttujen suhteen on ja kellä ei. Ja ei oo mitään välimuotoja olemassa.
Hyvin pukeutumaan voi oppia, mut ei se kenestäkään tee tyylitajuista.
Tyylitajun resepti:
50% kiinnostusta
30% harjoitusta
15% perintöä
5% lahjakkuutta
Repäisin tämän hihasta tässä kirjoittaessani mutta pointtini on että kannettu vesi ei kaivossa pysy ja ilman kiinnostusta/innostusta/motivaatiota mitään maininnan arvoista synny. Ikinä. Missään.
lol
-
Apua.
-
Tyylitajuisuudella on selvästi hintansa.
-
Kyllä minä olen varma, että Hel-Looksiin koottu väki on keskimäärin miettinyt vaatteita enemmän kuin Matti tai Maija Meikäläinen. En ole vain ihan varma, onko heillä kaikilla tyylitajua, sillä en jaa niitä samoja esteettisiä mieltymyksiä. Jotakin alakulttuurimeininkiä ymmärtää vain juttuun vihkiytynyt. Aiemmin pilkkasin estotta H-L:n erikoisimpia settejä, mutta nykyisin uskon tyylitajuni kehittyneen sille nextille levelille, etten pilkkaa jotakin mitä en vain ymmärrä.
-
Jos on tyylitajua ni pystyy toteuttamaan hyvin sitä mitä on tarkotus toteuttaa (mieltymykset).
Hel-Looks jengillä tuntuu päämääränä olla näyttää mahdollisimman rumilta ja erilaisilta ja ollan siten muka uniikkeja tossa erilaisten rumilusten mainstream-virrassa. Kyl niistäkin näkee, et kenellä on homma hallussa ja kenellä ei.
-
Varsinaista absoluuttista tyyliä - tai etenkään sen aistimisen maagista tajua ei ole olemassa vaikka kykyä omien aistimusten kriittiseen tarkasteluun ei olisi. Tyyliä tai tyylitajua ei ole ilman subjektiivisen mielipiteen varassa roikkuvaa raatia, yleisöä.
Näkisin itse tyylitajun herkkyytenä aistia, matkia ja varioida erilaisia pukeutumisen kulttuurisesti sovittuja ja totuttuja esteettisiä ulottuvuuksia.
Näillä foorumeilla tällaisen tyylitajun erot ja asteet esiintyvät lähinnä siinä, että toisilta ottaa yrityksestä huolimatta huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa löytää vakiintunut pukeutumisen taso ja repertuaari, joka miellyttäisi foorumin arvioivaa yleisöä. Syynä voi olla juuttuminen omiin (joskin yhtä valideihin) esteettisiin näkemyksiin tai vaikeus nähdä oma tyyli yleisön silmissä. Joidenkin henkilöiden ylle saattaa ajan myötä syntyä stigma, joka latistaa onnistuneenkin setin.
***
Usein tyylikkyyden korkeampana asteena tunnutaan pitävän sitä, että toistuvasti ja onnistuneesti muodostaa tavallisuudesta poikkeavia asukokonaisuuksia, jotka kuitenkin osuvat kohdeyleisöön. Tavallisempaa vaaterepertuaaria pidetään tylsänä kopiointimeininkinä ja varman päälle pelaamisena. Syynä tavallisempaan pitäytymisessä on tyylitajuttomuuden sijaan usein kuitenkin se, että erikoisemmat vaatteet täytyy varastoida, löytää ja maksaa.
-
Lollotelkaa minun puolestani miten paljon vaan mutta jos homma ei kiinnosta niin turha odottaa mitään erinomaista vaikka olisi minkälainen ihmelapsi/luonnonlahjakkuus hyvänsä. Ja vaikka tyylitajua ei voikaan ostaa niin vuokrata voi: Niissä maissa joissa pukeutumisen(kin) tyylikkyyten pannaan painoarvoa meitä enemmän niin rikkaat ja kuuluisat ovat halutessaan spot on jos ei omin voimin niin sitten ammattitaitoisesti stailattuina.
Perinteiden, sukutaustan, kasvatuksen ja kulttuuriympäristön vaikutusta tyylitajun kehittymiseen voi jokainen pohdiskella vaikkapa länsimaisten kuningashuoneiden jäsenten esitysten pohjalta.
-
Samoin tein voidaan kai sitten myös sanoa, että esim. musiikkia tai kuvataidetta ei voi oppia arvostamaan/ymmärtämään/tekemään, vaan se joko on synnynnäisenä tai sitä ei koskaan tule?
En tiedä onko tämä vertaus nyt vahvaakin hakuammuntaa, mutta sanoisin että musiikissa improvisointia voitaisiin ehkä verrata tähän "tyylitajuun". Improvisointi on alue jota kaikki muusikot eivät todellakaan hallitse erityisen häävisti, jota voidaan kehittää teoriaa opiskelemalla, mutta jossa ne kaikkein kirkkaimmat tähdet ovat usein niitä natural talentteja. Esimerkkinä Gypsy Jazz -musiikki, jonka piiristä voin kohtuullisen hyvällä omallatunnolla sanoa kuunnelleeni käytännössä kaikkien kirkkaimpien tähtikitaristien musiikkia. Hyvin suuri osa tämän genren muusikoista on etnisiä Sinti-mustalaisia, jotka elävät koko elämänsä kyseisen kulttuurin ja musiikin ympäröiminä. Vaikka huippusoittajat ovat rautaisia ammattilaisia ja esiintyjiä, joukossa on vain muutamia (Mm. Django Reinhardt, Bireli Lagrene, Jimmy Rosenberg) joilla todella on huomattavia improvisointilahjoja, eikä ns. trick bagia josta enemmän tai vähemmän kaivetaan lickejä sooloihin.
-
^Jonkin verran musiikkipiirejä kolunneena olen havainnut, että kaikille tuntemilleni koville improilijoille on yhteistä musiikillinen herkkyys ja altistus, sekä suuri into improvisoida ja harjoitella improvisointia runsaasti.
Maailmanluokan improvisoijaksi ei varmaan kenellä tahansa ole rahkeita, mutta tekemällä kehittyy. Jos sävel/rytmitaju on hyvin puutteellista, improvisoinnista ei tietenkään tule kovin kaksista.
Siinä missä improvisointi tai musikaalisuus vaatii harmoniakorvaa ja sävelten erottelukykyä, tämä ns. "tyylitaju" vaatii herkkyyttä eritellä geometrisia muotoja ja värisilmää. Molempia kykyjä tulee kuitenkin käyttää niin, että tulos miellyttää yleisöä.
Tämän myötä musikaalisuutta esiintyy käytännössä jokaisella ihmisellä, kuten tätä tyylitajuakin. Poikkeusyksilöt ovat toki erikseen ja kärjistys on huono.
-
Varsinaista absoluuttista tyyliä - tai etenkään sen aistimisen maagista tajua ei ole olemassa vaikka kykyä omien aistimusten kriittiseen tarkasteluun ei olisi. Tyyliä tai tyylitajua ei ole ilman subjektiivisen mielipiteen varassa roikkuvaa raatia, yleisöä.
Sanotaanko, et tyylitajuinen pystyy toimittamaan ja perusyleisö on samaa mieltä. Se mikä on perusyleisön mieltymykset pukeutumistyyilen suhteen, on sit eri asia. Eli fedorajengiltä on turha kysyä japsistreetwear-mielipiteitä ja vice versa. Tietysti tyylitajuinen pystyy näkemään, että onko hommassa järkeä, pukeutumistyylistä huolimatta.
Näkisin itse tyylitajun herkkyytenä aistia, matkia ja varioida erilaisia pukeutumisen kulttuurisesti sovittuja ja totuttuja esteettisiä ulottuvuuksia.
Hirveä konsensus ja muiden miellytyshakuisuus tossa taustalla. En allekirjota.
Näillä foorumeilla tällaisen tyylitajun erot ja asteet esiintyvät lähinnä siinä, että toisilta ottaa yrityksestä huolimatta huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa löytää vakiintunut pukeutumisen taso ja repertuaari, joka miellyttäisi foorumin arvioivaa yleisöä.
Ei. Toisillä kestää vaan pidempään opetella konsensus. Ei oo tyylitajusta kyse millään tavalla.
Syynä voi olla juuttuminen omiin (joskin yhtä valideihin) esteettisiin näkemyksiin tai vaikeus nähdä oma tyyli yleisön silmissä. Joidenkin henkilöiden ylle saattaa ajan myötä syntyä stigma, joka latistaa onnistuneenkin setin.
Suurimmassa osassa tapauksista on kyse joko ylimielisestä insinööristä tai värisilmättömästä kaverista, jolla vaan huteja sattuu. Se, miten täällä pukeudutaan on vaan ryhmäpainetta. Tässä pitää vielä erotella se, että jos ei välitä ryhmäpaineesta ei tee kenestäkään tyylitajuista tai että ryhmäpaineen mukaan ei voisi pukeutua, jos ois tyylitajua.
***
Usein tyylikkyyden korkeampana asteena tunnutaan pitävän sitä, että toistuvasti ja onnistuneesti muodostaa tavallisuudesta poikkeavia asukokonaisuuksia, jotka kuitenkin osuvat kohdeyleisöön. Tavallisempaa vaaterepertuaaria pidetään tylsänä kopiointimeininkinä ja varman päälle pelaamisena. Syynä tavallisempaan pitäytymisessä on tyylitajuttomuuden sijaan usein kuitenkin se, että erikoisemmat vaatteet täytyy varastoida, löytää ja maksaa.
tyylikkyys ≠ tyylitaju
Tyylikäs voi olla ilman tyylitajua. Värisilmätön urpokin voidaan esim. puvustaa hyvin ja siten se miellyttää kohdeyleisöä. Ottakaa vaikka sen teinisarjan Chuck Bass-hahmo tai vaikka Boardwalk Empiresta kuka tahansa. Se, että osaa tehä ilman ulkopuolisia voi joko olla tyylitajusta tai siitä, et kurinomaisesti noudattaa sääntöjä toimivien juttujen suhteen. Kummassakaan ei oo hävettävää.
e: kursivoitu korjattu kohta
-
^selvennätkö vielä miten se tyylitajuisuus ilmenee?
-
Ilmenee as in itsessä vai että miten tyylitajuisen ihmisen tunnistaa?
-
Jälkimmäinen. Mitä tyylitaju mielestäsi tarkoittaa ja millä tavoin se ilmenee - jokin määritelmä.
Pointti oli lähinnä se, että tyylitajuisuus ilmenee vain jonkin yleisön kautta, koska absoluuttista tyylitajua ei ole olemassa. Ainakaan sellaista käsitettä on itseni vaikea, ellei mahdoton ymmärtää.
Konsensusta voi toki miellyttää täydellisesti matkimalla, mutta variointi vaatii sitä syvempää ymmärrystä niistä asioista mitkä tietyssä alaryhmässä näyttävät esteettisiltä.
Itsensä päättäminen tyylitajuiseksi on vähän kuin päättäisi olevansa nerokas tai komea.
-
Jälkimmäinen. Mitä tyylitaju mielestäsi tarkoittaa ja millä tavoin se ilmenee - jokin määritelmä.
Se on ihan gut feeling. Se ilmenee, siten että itselle että esteettiset jutut on suht helppoja. Aika vaikea selittää mitenkään loogisesti ja konkreettisesti, kun ei oikein ole kumpaakaan.
Pointti oli lähinnä se, että tyylitajuisuus ilmenee vain jonkin yleisön kautta
Ei ilmene. koska absoluuttista tyylitajua ei ole olemassa.
Ei kaikesta tarvi tehdä ABSOLUUTTISTA
Itsensä päättäminen tyylitajuiseksi on vähän kuin päättäisi olevansa nerokas tai komea.
Ei siinä oo mitään päättämistä. Joko olet tai et.
-
Jälkimmäinen. Mitä tyylitaju mielestäsi tarkoittaa ja millä tavoin se ilmenee - jokin määritelmä.
Se on ihan gut feeling. Se ilmenee, siten että itselle että esteettiset jutut on suht helppoja. Aika vaikea selittää mitenkään loogisesti ja konkreettisesti, kun ei oikein ole kumpaakaan.
Eli sulla on gut feeling että sulla on gut feeling joka tekee susta tyylitajuisen. Asia selvä.
-
Mikä sun gut feeling on siitä et oonko mä tyylitajuinen?
...olo on ku enkelihoidossa. Melkosella astraalitasolla mennään.
-
Mikä sun gut feeling on siitä et oonko mä tyylitajuinen?
Et ole
-
Jälkimmäinen. Mitä tyylitaju mielestäsi tarkoittaa ja millä tavoin se ilmenee - jokin määritelmä.
Pointti oli lähinnä se, että tyylitajuisuus ilmenee vain jonkin yleisön kautta
Ei ilmene. koska absoluuttista tyylitajua ei ole olemassa.
Ei kaikesta tarvi tehdä ABSOLUUTTISTA
Itsensä päättäminen tyylitajuiseksi on vähän kuin päättäisi olevansa nerokas tai komea.
Ei siinä oo mitään päättämistä. Joko olet tai et.
Jos ei ole absoluuttista, se on subjektiivista. Ja subjektiivinen ilmenee vuorovaikutuksessa sen yleisön kautta.
-
Mun mielestä ei ole tyylikästä väitellä tällaisesta asiasta.
-
Yleisön rooli on korkeintaan varmistava. "Kyllä se poika on lahjakas"
Einsteinit, Mozartit, Schwarzeneggerit, Messit jne. ketkä nyt oli luontaisesti tosi lahjakkaita jossain ja suurten yleisöjen äärelle pääsi.
Se pohja on siellä ennen sitä yleisöä, 'nam sayin
-
^^ Pidän kyl jokseenkin virkistävänä vaihteluna sitä, että täällä kirjoitetaan muustakin kuin viinasta.
-
^^ Pidän kyl jokseenkin virkistävänä vaihteluna sitä, että täällä kirjoitetaan muustakin kuin viinasta.
Se on kyllä totta.
-
EDIT taidankin kyllä nyt vaan skipata tämän threadin
-
Yleisön rooli on korkeintaan varmistava. "Kyllä se poika on lahjakas"
Einsteinit, Mozartit, Schwarzeneggerit, Messit jne. ketkä nyt oli luontaisesti tosi lahjakkaita jossain ja suurten yleisöjen äärelle pääsi.
Se pohja on siellä ennen sitä yleisöä, 'nam sayin
Yleisö tuppaa jakamaan sitä kunniaa tyylitajuisuudesta tai tyylitajuttomuudesta. Vaikka kuinka olisi silmää, esteettiseen kulttuuriseen ihanteeseen sopimattomasti pukeutuvaa pidetään yleisesti tyylitajuttomana.
Kun koko tyylikkyys ja estetiikka on sosiaalinen konstruktio, ei tyylikkyyden taju ole muuta kuin tämän "sopimuksellisen" järjestelmän omaksumista, variointia ja kopiointia. Näissä taidoissa lahjakkaimmat keksii sitten jotain mullistavaa, joka kuitenkin tuo jostain yllättävästä suunnasta siihen omaksuttuun estetiikkaan tuoden jotain piristävää.
Omaksumista, variointia ja kopiointia voi edesauttaa tietty esteettinen herkkyys (jota käsittääkseni tarkoitat puhuessasi tyylitajusta), joka jossain määrin on synnynnäistä, mutta jossa jokainen voi kehittyä. Tällainen taitokokoelma on kuitenkin jokaisella ihmisellä - tyylitajuisuuden määrä siis vaihtelee. Tyylitajuisuuden rajaaminen tarkoittamaan vain poikkeuksellista synnynnäistä lahjakkuutta on puolestaan typerä roiskaisu; vähän kuin sanoisi ihmisen kykenevän näkemään vasta yli 1,5 visus-arvolla.
Tietenkin on mahdollista, että joltakulta puuttuu täysin estetiikan, geometrian ja värien taju. Tällaista ihmistä ei toistaiseksi ole - itseä lukuunottamatta - tullut vastaan.
-
Itsensä päättäminen tyylitajuiseksi on vähän kuin päättäisi olevansa nerokas tai komea.
Hyvin sanottu.
-
Aihe kieltämättä käväissyt joskus mielessä mutta toisaalta näitä matopurkkeja ei tee mieli itse ensimmäisenä avata, etenkään kun on insinöörin maineella siunattu. Kieltämättä mielenkiintoinen tuo tyylitajun olemus jos se ei kerran ole absoluuttista eikä subjektiivista. Toisaalta se voi hyvinkin pitää paikkansa, miten muuten meillä voisi olla niin monta täysin erilailla pukeutuvaa, omasta mielestään tyylitajuista mutta muiden naureskelemaa esim. nyt vaikka julkkisstylistiä.
Toisaalta lieneekö yhtään oikeasti (vaikkapa nyt näiden foorumien käyttäjäkunnan mielestä) tyylikkäästi pukeutuvaa joka ei kopioi, selaa look bookeja inspiraation lähteenä, pukeudu yksittäisten valmistajien valmiisiin mallistoihin jne?
-
Itse sekosin noissa nimissä ja luulin "jermun" olevan joona.
Se olikin vaan Juba, jota lapsettaa. Pahoittelut trollin ruokkimisesta.
-
Ehdinkin jo ihmetellä miten joona päätyi tähän keskusteluun. Olettaisin, ettei nämä ympyrät ihan älyttömästi enää kiinnosta :)
-
Toisaalta lieneekö yhtään oikeasti (vaikkapa nyt näiden foorumien käyttäjäkunnan mielestä) tyylikkäästi pukeutuvaa joka ei kopioi, selaa look bookeja inspiraation lähteenä, pukeudu yksittäisten valmistajien valmiisiin mallistoihin jne?
Onks näin joku esittänyt?
En muista mitä oon typottanu aiemmin, koska en jaksa oikolukea viestejäni, mut tyylitaju on vaan helpottava traitti. Varsinkin jos vaikka stylaa porukkaa lookbookkeja varten tai tekee mallistoja.
Se, että mikä tyyli kiinnostaa, mihin pukeudut, mistä haet vaikutteet jne jne jne. on eri asia.
Joku ne mallistot ja lookbookit suunnittelee. Niillä taas ei oo ollu mitää yleisöä. Ja kyllä lahjakkuus lahjakkuuden tunnistaa, mikä taas selittää sen miksi osalla insinööreistä on niin vakavia ymmärrysvaikeuksia.
-
^No siis oletin, että jollain se sisäsyntyinen tyylitaju oletettiin olevan myös täällä suomiskenessä jossa kaikki enemmän tai vähemmän kopioi tai hakee inspiraatiota muualta. My bad.
Todellinen edelläkävijyys onkin toinen mielenkiintoinen aihe.
-
^No siis oletin, että jollain se sisäsyntyinen tyylitaju oletettiin olevan myös täällä suomiskenessä jossa kaikki enemmän tai vähemmän kopioi tai hakee inspiraatiota muualta. My bad.
Onhan toi vaikutteiden hakeminen, juttunen kopioiminen, omaksuminen yms. kaikki semmonen ihan normisettiä kaikille. Ei mikään erikoisuuksien tavoittelu tee kenestäkään tyylitajuista jne.
Todellinen edelläkävijyys onkin toinen mielenkiintoinen aihe.
Totta. Juuri se, et miten tulevat trendit määräytyy. Onks olemassa joku edelläkävijöiden kuningas vai käykö designerit jossain salaisessa bildeberg-kokouksessa tjv. Ne on niitä astraalitason hommia. Ainakin yks juttu on saletti, ettei niitä mikään helvetin yleisö päätä.
-
^Mä veikkaan että suurten muotitalojen pääsuunnittelijoilla ja tiettyjen lehtien päätoimittajilla on aika paljon valtaa sen suhteen mikä tulee olemaan kuumaa shittiä vaikka eivät itse varsinaisia edelläkävijöitä ole. Osittain varmasti tiettyjä julkisuuden henkilöitä seurataan ja heidän kikkailuaan siirretään kuluttajille suunnattavaan kamaan mutta muuten sanoisin että itsensä edelläkävijöiksi ylentävät ovat tuurilla satunnaisesti oikeaan osuneita HL-tapauksia.
Mitä muuta kuviteltu todellinen edelläkävijä on kuin henkilö joka aina pukeutuu niihin kamoihin joista suuret massat vielä toteavat että toivottavasti ne nyt ei koskaan ainakaan tule enää muotiin? Edelläkävijällä on aina just se vertauskuvallinen vyölaukku, salihousut, purjehduskengät, cargot tms. päällä johon kukaan ei oikeastaan ole vielä valmis.
Teillä on varmaan jotain kursseja joissa aihetta käsitellään enemmänkin.
-
Joo, voisin laittaa aiheen lukkoon nyt pariksi päiväksi, kun viestittely on muuttunut juupas-eipäs -poterotaisteluksi.
-
Mielestäni näyttää puolestaan siltä, et keskustelu on lähdössä parempaan suuntaan. Ylipäänsä käynnissä on jonkinlainen keskustelu. Avasin.
"Jermu" tarkoittanee tyylitajulla selvästi poikkeuksellista lahjakkuutta tyylillisiin taitoihin (mitä lie tarkalleen ottaen ovatkaan). Yleisesti käsitteitä tyylitaju tai tyylitajun puute ei käytetä kuitenkaan siinä tarkoituksessa.
Koko yleisöpointti on mennyt näemmä sulta ohi, älä takerru siihen.
Tyylikkyys on pitkälti kulttuurisidonnaista (riippuu yleisön mielipiteestä). Yleisesti tyylitajuisina pidetään henkilöitä, joilla on silmää tyylille - kulttuurisidonnaiselle rakenteelle.
Väittäisin, että edelläkävijyydessä on enemmän kyse altistuksesta ja auktoriteeteista kuin varsinaisista hienoista ideoista. Kaikesta oppii tykkäämään jos on taipumusta nähdä esteettisiä asioita.
-
Mikä sun gut feeling on siitä et oonko mä tyylitajuinen?
Et ole
(http://www.comicbookmovie.com/images/users/uploads/10959/sulu.gif)
Mutta kyllä se niin on että sillä tyylitajulla voittoon ja sen näkee niistä jotka osaa. Se on ihan eri asia tehdä tekstikirjamaisesti oikein kuin tehdä omalla tyylitajulla ja flairilla asioita näyttävästi. Kuten monta kertaa muistaakseni jo sanonutkin, tässä eri foorumeille postaavassa massassa on ihan muutama osaava: cb, anton, tane, uuno, wörling, uros (toi todella hämärä streettikama) ja se on aika pitkälti siinä.
Loput aika pitkälti copy pastettaa omaan kroppaan. Se ei tarkoita sitä että muut, kuten suavo, maira, joskus FaJo, Jussi, tuc ja streettihommissa joona olisi huonoja. Sitä korkeinta astetta ei ole vaan saavutettu ja ilman kovan luokan tyylitajua ei saavutetakaan.
-
Edelläkävijyydessä estetiikan piiriin laskettavilla kentillä on yleensä kyse uusien näkökulmien ja tulkintatapojen rakentamisesta suhteessa vallitsevaan paradigmaan.
-
Ajattelin itse mielessäni ihan konkreettisia juttuja noin edelläkävijyyden osalta. Tulkintatapa on yksi asia, salihousut toinen. Jos oltaisiin idealisteja ja ajateltaisiin että "uusia" juttuja ei aina vain syötettäisi kaupalliselta taholta niin olisiko se todellinen edelläkävijä jonkinlainen tyylin ja muodin eteen uhrautuja joka aina käyttäisi jotain mihin juuri kukaan muu ei vielä ole valmis. Vai onko todellinen edelläkävijä vain tarpeeksi suuri auktoriteetti joka voi syöttää omat oikkunsa niin massoille kuin kaupallisille toimijoille?
-
..tässä eri foorumeille postaavassa massassa on ihan muutama osaava: cb, anton, tane, uuno, wörling, uros (toi todella hämärä streettikama) ja se on aika pitkälti siinä.
Loput aika pitkälti copy pastettaa omaan kroppaan.
Meinaat ettei nuo edellä mainitut kopioi ulkomailta löytyviä juttuja? Mä en todellakaan hae hyväksyntää tai selkääntaputuksia sillä en missään tapauksessa koe osaavani näitä juttuja, vaan lähinnä keskustella tuosta absoluuttisesta tyylitajusta. Tämän keskustelun perusteella ei ole vielä tullut vastaan yhtäkään bloggaajaa tai foorumistia suomesta joka tuon absoluuttisen tyylitajun omaisi. Poislukien tietysti itse omalla gut feelingillä itsensä kruunaavat.
-
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu, ja jännää että nostaa täälläkin näin paljon tunteita ja väittelyä.
Tää tais mennä ohi jo kun kävin välillä kaffeella, mutta antaa mennä..
Olen kyllä samoilla linjoilla jermun kanssa: mielestäni tyylitaju on suurinpiirtein sama kuin lahjakkuus taiteessa tai tieteessä. Se ei ole mitään tieteellisesti mitattavaa, osoitettavaa tai absoluuttista, eikä sitä siltä kantilta kannata lähestyäkään.
Eikä mikään tapahdu tyhjiössä -tottakai taiteellisesti, tieteellisesti tai sitten tyylillisesti lahjakkaat saavat ja ottavat vaikutteita ympäristöstään ja ovat oman kulttuurinsa tuotteita.
Kukaan ei ole tätä täällä väittänytkään, mutta tyylitajulla ja suurella vaatekaapilla/varallisuudella ei ole myöskään mitään tekemistä keskenään. Vähälläkin voi osoittaa tyylitajua tai lahjakkuutta em. saroilla -tai toisin sanoen, tyylitajua omaava henkilö on usein tyylikäs yrittämättäänkin ja ilman mittavaa ja varta vasten hankittua varustusta.
Klassinen miestenpukeutuminen ja 'tyylikkyys' sen sijaan ovat tosiaan perusteiltaan aika pitkälti matikkaa, jonka alkeet on hyvinkin nopea oppia ja niilläkin pääsee hyvin pitkälle. Toki oppia sitten riittää loputtomiin.
-
..tässä eri foorumeille postaavassa massassa on ihan muutama osaava: cb, anton, tane, uuno, wörling, uros (toi todella hämärä streettikama) ja se on aika pitkälti siinä.
Loput aika pitkälti copy pastettaa omaan kroppaan.
Meinaat ettei nuo edellä mainitut kopioi ulkomailta löytyviä juttuja? Mä en todellakaan hae hyväksyntää tai selkääntaputuksia sillä en missään tapauksessa koe osaavani näitä juttuja, vaan lähinnä keskustella tuosta absoluuttisesta tyylitajusta. Tämän keskustelun perusteella ei ole vielä tullut vastaan yhtäkään bloggaajaa tai foorumistia suomesta joka tuon absoluuttisen tyylitajun omaisi. Poislukien tietysti itse omalla gut feelingillä itsensä kruunaavat.
Kyllä sitä paljon kopioidaankin. Esim ne helvetin naurettavat rannenarut. On myös paljon omaa osaamista. Osa saa blogeistaan ilmaista shittiä ja tällöin täytyy vähän sitä copy patea tehdäkin. Mutta noin muuten et varmaan voi kieltää sitä että esim cb ja tane osaa luonnostaan siinä missä sä ja mä ei vaan osata.
-
^Eli mielestäsi mm. sun ja FJ:n tyylitaju ei ole tippaakaan viime vuosina kehittynyt?
Ei tyylitaju ole on/off -ominaisuus, se on kyky/taito. Se ei myöskään ole mustaa magiaa, vaikka jollain lailla melko abstraktia onkin. Totta kai siinä voi kehittyä, vaikkei koskaan jotain subjektiivista täydellisyyttä tavoittaisikaan.
Josko tässä vaiheessa keskustelua määriteltäisiin mitä on tyylitaju?
Lähdetään vaikka tästä, parannelkaa: taito yhdistellä värejä ja muotoja siten, että ne miellyttävät esteettisesti mahdolisimman monia.
-
Tyylitajukin on niitä juttuja että se millaiseksi se kehittyy liittyy ihan suoraan siihen keneltä sitä opettelee jos nyt ei ihan perusasioita ajatella. Yleensä matkan varrella tarvitaan valaistuminen siihen että se, miten suurin osa pukeutuu ja mistä suurin osa pitää ei ole tyylikäs. Kaikki ihmiset eivät voi valaistua ja ollaan perinteisen miljoonan kärpäsen ja paskan kysymyksen äärellä. Miksi Teri Niitti sa enemmän palstatilaa kuin kukaan täällä tai tuolla toisella?
-
^^ On ilman muuta kehittynyt ja ihan kohtalaisesti (vaikka se kehittymisen aste on kai katsojan silmissä). Se ei kuitenkaan tule olemaan sitä em "osaajien" tasoa, joilla näiden asioiden hahmottaminen on luonnostaan. Kaikkiea voi oppia, mutta sitten on ne jotka ovat synnynnäisiä. Näinhän se on kaikissa elämä taidoissa. Ei mustakaan tule koskaan mestarikokkia koska multa puuttuu täysin se intuitio siihen mitä tohon paistinpannulle voisi heittää ja miten se vaikuttaa. Voin mä harjoitella sitä mutta olen aina harjoittelemani taidon rajoissa.
-
Näytä mulle luonnostaan osaaja. Kyllä täällä on ollut luettavissa niiden gut feeling tyyppienkin kasvutarinat siltä osalta kun eivät ole niitä pois siivonneet ;)
-
Mutta noin muuten et varmaan voi kieltää sitä että esim cb ja tane osaa luonnostaan siinä missä sä ja mä ei vaan osata.
Tietämättä paremmin CB:n ja Tanen taustoja niin väittäisin että he ovat vaan kopioneet ja oppineet aiemmin ne asiat mitä me harjoitellaan nyt.
-
Täällähän puhutaan lahjakkuudesta.
Onhan näitä esimerkkejä vaikka kuinka, joiden lahjakkuus on havaittu ihan sattumalta ja sitten se on puhjennut kukkaan, kun sitä on ruokittu. Urheilussa lahjakkuus voidaan usein mitata, mutta se ei riitä. Moni pärjää lahjakkuudella tiettyyn pisteeseen asti ja sen jälkeen pitäisi olla toisenlaista lahjakkuuutta, mm. harjoittelua ja paineidenkäsittelyä kohtaan. Tässä vaiheessa homma sitten kusahtaa, vaikka olisi miten gut feeling. Jos ei nappaa, niin ei nappaa ja hyödyntämätön lahjakkuus, tai tyylitaju menee hukkaan jos sitä ei realisoi toiminnaksi.
Siinä mielessä sekin on parempi, että pitäytyy ns. perusasioissa, koska kun pohja on kunnossa ja sen on sisäistänyt, voikin sieltä pilkistää oikeasti sitä omaa ajatusta jota voidaan vaikka minkälietajuksi kutsua.
CB:n kohdalla voidaan kyllä kanssa sanoa, että hyvin hän on nykytatsiinsa nähden piilotellut sitä luontaista kykyään kaikki nämä vuodet, kunnes on alkanut suorittamaan tyylipiireissä. Ja se on erittäin jees. Taustalla on todennäköisesti tyylitajua, jota on erilaisten kokeilujen ja inspiraatioiden avulla ruokittu.
-
Olen hieman jermun linjoilla tässä asiassa.
Mielestäni hyvässä tyylissä on jotain absoluuttista. Sellaista, jonka kuka tahansa kaduntallaaja tunnistaa vaikkei olisi aavistustakaan mistä se koostuu. Esteettisyys ja käytännöllisyys on kaksi asiaa mitkä siinä pitää ainakin yhdistyä. Esimerkiksi mielestäni kukaan ei ole tyylikäs housut polvissa roikkuen ja tämä oli vallalla oleva tyyli kun katselin kuvamateriaalia Yhdysvaltojen Fergusonin mellakoista ja kauppojen ryöstelyistä. Se näyttää hölmöltä kun pitää koko ajan pidellä yhdellä kädellä housuja ylhäällä samalla kun kantaa tavaraa kaupasta ulos, se ei ole käytännöllistä. Tämä pitää paikkansa vaikka olisi kuinka värit, materiaalit ja leikkaukset hallussa.
Eläimien synnynnäisessä ulkomuodossa yhdistyy minusta hienosti usein esteettisyys ja käytännöllisyys. Varis näyttäisi mielestäni hupsulta jos sillä olisi vaikka räikeän punainen viiva matkalla kaulasta rintaan ja vatsaan. Sademetsien ulkopuolella eläimillä on usein yksinkertaiset ja selkeät värimaailmat jotka sopivat niiden elinympäristöön joka on minusta niille tyylikästä.
Yksi esimerkki mitä olen halunnut täällä usein mainita on Napoleon Bonaparten tyylit hänestä kun on sattuneesta syystä tallella vino pino tauluja mistä hänen tyyliään voi arvioida.
-
Kukaan ei synny taiteilijaksi, tiedemieheksi, konserttipianistiksi tai ammattilaisjalkapalloilijaksi. Kaikki nämä vaativat kovaa työtä ja ankaraa harjoittelua sekä jatkuvaa oman alan diskurssin seuraamista. Jos ei nyt ihan jostain promillen huipputasosta puhuta, niin lahjakkuuden rooli on lähinnä se, että lahjakkaan tarvitsee tehdä vähemmän töitä saavuttaakseen tietyn osaamisen tason.
"Genius is one percent inspiration, ninety nine percent perspiration."
-Thomas Alva Edison
-
cb, anton, tane, uuno, wörling, uros
Olet varmaan kuitenkin samaa mieltä siitä, että näiden tyylitajuisuus tulee vahvemmin esiin suuren vaatevalikoiman ja taloudellisen panostusten myötä. Rahamäärässä mitattuna nää jäbät kuitenkin niitä top gamereita mitä vaateostoihin tulee.
Enemmän tilaa testailla ja kokeilla jännempiä juttuja.
Ei ole synnynnäisiä mestareita, toki eväitä on joillain syntymässä enemmän.
-
Tuskin tarvetta alkaa yksilötasolla käyttäjiä ruotimaan mutta mulle wörlin on jäänyt mieleen nimenomaan sellaisena joka onnistuu saamaan aikaan todella toimivaa edullisilla ja ei #approved merkkien tuotteilla. Siitä iso plussa.
-
cb, anton, tane, uuno, wörling, uros
Olet varmaan kuitenkin samaa mieltä siitä, että näiden tyylitajuisuus tulee vahvemmin esiin suuren vaatevalikoiman ja taloudellisen panostusten myötä. Rahamäärässä mitattuna nää jäbät kuitenkin niitä top gamereita mitä vaateostoihin tulee.
Enemmän tilaa testailla ja kokeilla jännempiä juttuja.
Ei ole synnynnäisiä mestareita, toki eväitä on joillain syntymässä enemmän.
Tottakai. Jos kulkee aina farkuissa ja kansitakissa ja kaapista ei löydy tillle kuin sammarit ja tuulipuvun takki, on vaikea vetää mitään erikoista niskaan.
-
Jos ei nyt ihan jostain promillen huipputasosta puhuta, niin lahjakkuuden rooli on lähinnä se, että lahjakkaan tarvitsee tehdä vähemmän töitä saavuttaakseen tietyn osaamisen tason.
Tässä on usein myös lahjakkaan tragedian siemen: Kun saavuttaa tietyn tason ponnistelematta niin sille tasolle on helppo jäädä -> Jälleen yksi alisuoriutuja jonon jatkoksi. Toisaalta taas sinne ihan terävimpään kärkeen ei pääse pelkällä puurtamisella vaan se ratkaiseva pari prosenttia pitää tulla siitä mystisestä lahjakkuudesta.
-
Toisaalta taas sinne ihan terävimpään kärkeen ei pääse pelkällä puurtamisella vaan se ratkaiseva pari prosenttia pitää tulla siitä mystisestä lahjakkuudesta.
Terävimpään kärkeen ei ilman lahjakkuutta pääse, mutta usein sinne pääsyyn ei riitä kyllä myöskään pelkkä lahjakkuus ja ankara työnteko, vaan silloin tarvitaan mukaan myös oikea ympäristö ja ennenkaikkea onnekkaita sattumia.
-
Lähdetään vaikka tästä, parannelkaa: taito yhdistellä värejä ja muotoja siten, että ne miellyttävät esteettisesti mahdolisimman monia.
Tuon mahdollisimman monia korjaisin vielä että tietyssä halutussa viiteryhmässä. En katsoisi tyylitajuisuuden olevan pelkästään suurten massojen miellyttämistä.
Ja: taiteellista ja tieteellistä lahjakkuutta voidaan muuten mitata ja havainnoida, vaikkei sitä tehtäisikään mittayksiköllisesti.
-
Nimenomaan. Kaikkea voidaan myös lähestyä analyyttisesti eikä minkään pitäisi olla kuitattavissa sillä ettei tätä nyt vaan voi tolleen insinööri lähestyä. Paitsi uskontoja.
Täysin väärään viiteryhmään tulevat mutta kuitenkin selvästi pieteetillä toteutetut jutut ovat mielenkiintoista seurattavaa. Käsinkosketeltava hiljaisuus vai uskaltaako joku kysyä että mitäs tässä nyt oikein haetaan?
-
Täältä teoria ja perustelut, miksi mies on vasta 40-vuotiaana paras tyylissään:
http://www.huffingtonpost.com/christian-chensvold/well-dressed-men-time_b_2232302.html
-
Kun en osaa tähän ketjuun "ammattitaitoisesti" vastata niin joudun vain luettuani
toteamaan jotta Jermu on oikeassa ja Konda myöskin kommenteissaan.
Että heidän kanssa samaa mieltä.
-
Olen kuullut, että ollakseen missä tahansa asiassa huippu, tarvitaan kymmenen tuhatta tuntia harjoittelua. Suurin osa ei 10 000 tunninkaan harjoittelulla huipulle yllä, vaan mukaan tarvitaan myös aina synnynnäinen potentiaali.
-
Olen kuullut, että ollakseen missä tahansa asiassa huippu, tarvitaan kymmenen tuhatta tuntia harjoittelua. Suurin osa ei 10 000 tunninkaan harjoittelulla huipulle yllä, vaan mukaan tarvitaan myös aina synnynnäinen potentiaali.
Mulle kerto alikessu ton saman RK 62-koulutuksessa
-
Mikään taito ei ole binääristä.
Olettaisi, että tällä foorumilla valtaosalla olisi edes perustason sivistystä ihmisen aisteista, kyvykkyyksistä tai sosiaalipsykologian perusteista.
-
Mikään taito ei ole binääristä.
Olettaisi, että tällä foorumilla valtaosalla olisi edes perustason sivistystä ihmisen aisteista, kyvykkyyksistä tai sosiaalipsykologian perusteista.
Eipä kai kukaan tuohon lähtisi vastaan sanomaankaan. Mutta se, että onko jonkun asian huippu vai ei, alkaa jo olemaan vähän enemmän binääristä.
-
Mikään taito ei ole binääristä.
Olettaisi, että tällä foorumilla valtaosalla olisi edes perustason sivistystä ihmisen aisteista, kyvykkyyksistä tai sosiaalipsykologian perusteista.
Eipä kai kukaan tuohon lähtisi vastaan sanomaankaan. Mutta se, että onko jonkun asian huippu vai ei, alkaa jo olemaan vähän enemmän binääristä.
Kuka on tämän hetken paras tiedemies?
-
Olen kuullut, että ollakseen missä tahansa asiassa huippu, tarvitaan kymmenen tuhatta tuntia harjoittelua. Suurin osa ei 10 000 tunninkaan harjoittelulla huipulle yllä, vaan mukaan tarvitaan myös aina synnynnäinen potentiaali.
Mulle kerto alikessu ton saman RK 62-koulutuksessa
Mulle se alikessu sanoi vähemmän määrän tunteja.
Taisin olla aiemmin intissä, ei oltu ehditty noin pitkälle.
-
Mikään taito ei ole binääristä.
Siis ilman muuta. Itse kun totesin olevani samoilla linjoilla jermun kanssa niin tarkoitan että mielestäni sellainen intuitiivinen näkemys on tarpeen tyyliasiossa. Intuition perusteella tehtyjä päätöksiä ei välttämättä pysty perustelemaan loogisesti vaikka niille toki on aina löydettävissä looginen selitys.
Samoin syvällinen ymmärrys siitä mistä rakentuu hyvä tyyli on tärkeää, tällöin pystyy vastata kysymykseen "miksi" eikä vain "miten tulisi lähteen X mukaan".
Näitä kykyjä voi olla enemmän tai vähemmän jollakin henkilöllä ja ainakin jälkimmäistä voi merkittävästi kehittää. Ilman näitä taitoja, pelkästään kirjatiedolla, on vaikea olla tyylikäs. Toisaalta sekin on huomattavasti parempi kuin tehdä kaikki päin seiniä.
-
^samaa mieltä.
-
Mikään taito ei ole binääristä.
Olettaisi, että tällä foorumilla valtaosalla olisi edes perustason sivistystä ihmisen aisteista, kyvykkyyksistä tai sosiaalipsykologian perusteista.
Eipä kai kukaan tuohon lähtisi vastaan sanomaankaan. Mutta se, että onko jonkun asian huippu vai ei, alkaa jo olemaan vähän enemmän binääristä.
Kuka on tämän hetken paras tiedemies?
Eipäs yritetä vihjailla jotakin, mitä en sanonut. Puhuin huipuista, en parhaasta. Newton, Einstein, Hawking ovat/olivat huipputiedemiehiä. Samoin on olemassa huipputaiteilijoita, huippu-urheilioijoita yms.
-
Josko tässä vaiheessa keskustelua määriteltäisiin mitä on tyylitaju?
Lähdetään vaikka tästä, parannelkaa: taito yhdistellä värejä ja muotoja siten, että ne miellyttävät esteettisesti mahdolisimman monia.
Ja itselleen sopivalla tavalla. Ts. samat vaatteet ei vain näytä yhtä hyvältä eri näköisten ihmisten päällä ja on tyylitajua tiedostaa esim. mitkä värit itselle sopii. Kalmankalpea iho, tumma iho, siniset vai ruskeat silmät jne. voi tehdä aika ison eron.
-
^Olennaista on tavoitella sitä parasta versiota itsestään, ei jotakin itse luotua mielikuvaa, jota keho tai olemus tai geenit eivät mahdollista. Tosiasioiden tunnustamisesta ja hyväksymisestä se lähtee.
-
Lollotelkaa minun puolestani miten paljon vaan mutta jos homma ei kiinnosta niin turha odottaa mitään erinomaista vaikka olisi minkälainen ihmelapsi/luonnonlahjakkuus hyvänsä. Ja vaikka tyylitajua ei voikaan ostaa niin vuokrata voi: Niissä maissa joissa pukeutumisen(kin) tyylikkyyten pannaan painoarvoa meitä enemmän niin rikkaat ja kuuluisat ovat halutessaan spot on jos ei omin voimin niin sitten ammattitaitoisesti stailattuina.
Kyllä vähänkin lavemeamman viiteryhmän kärkikymmenykseen pääsee ihan ostamalla. Silloin pitää vain ostaa isoja eriä kerralla hyvästä liikkeestä, jotta pystyy varmistamaan yhdisteltävyyden. Kertainvestointi nousee tuossa helposti tuhansiin euroihin ja tuon takia harva tuota tekee, vaikka pitkän aikavälin kulut voisivat jopa laskea merkittävästi.
-
Tyylitaju voi olla osittain synnynnäistä, mutta vaatii taatusti myöst panostusta asiaan, kuten missä tahansa lahjakkuudessa. Samoin täysin lahjaton voi oppia kohtuu hyväksi missä tahansa, jos on omaa riittävästi kiinnostusta *.
Musiikissa tai kuvataiteessa on aika helppo sanoa mikä on hyvää, mutta ainakin minusta muodissa ja tyylissä tämä on huomattavasti enemmän aikaa ja yleiseen "tämä on oikein" mielipiteeseen liittyvä juttu. Esim. menswear-piireissä on nyt tiukat puvunhousut "tämä on oikein", mutta ne tulevat historiallisessa perspektiivissä näyttämään sukkahousuilta. Ne kuitenkin peilaavat nyt aikaansa ja ovat nyt oikein.
Jos katsoo jotain meriittejä saanutta tyylitaituria, suunnittelijaa ym. vastaavaa, niin aika monet pukeutuvat ihan hirveästi. Yhdistelevät mitä sattuu ja miten sattuu, kunhan on väriä ja kuviota päällä. Tälläiset esimerkit osoittavat, että muotiteollisuuden parissa nämä "tyylitaiturit" ovat lähinnä muiden kuin absoluuttisten lahjojen ansioista. Muotiteollisuudessa on enemmän merkitystä mielikuvilla ja rahalla, kuin tyylitajun absoluutisella hyvyydellä. Muodin pitää muuttua ja olla liikkeessä, jotta se saa uskoteltua ostavalle väelle tarpeen muokata vaatekaappiaan.
Helpoin tapa olla tyylitaituri on pukeutua mustaan ja tumman harmaan sävyin. Kaikista pienin mahdollisuus epäonnistua värien yhdistelyssä. Lisäksi nämä värit ovat yleisesti hyväksyttyjä ja jo väreinä ovat kunnioitusta herättäviä. Ja toisaalta myös poistavat huomion henkilöstä. Voimakkaat kontrastit taas keräävät huomiota ja mitä enemmän mennään luonnollisista väreistä poispäin, niin sitä enemmän ihminen korostuu tavallisten tallaajien joukosta.
* Luin juuri kirjan, jossa kuvataan Vincent Van Goghin uraa ja kehitystä maalarina ja siinä on hyvin nähtävissä miten kehnosta/keskiverto piirtäjästä tulee värien käytön mestari. Van Goghin lyhyt ura oli 3/4 oppivuosia ja 1/4 hänen maineesa perustan saaneiden töiden tekemistä. Kukaan ei ole mestari syntyessään - missään.
-
^En tiedä oletko oikeassa, mutta ainakin olen täysin samaa mieltä.
Yksi esimerkki kovasta työntekijästä oli säveltäjä Erik Satie, jolle sävellys oli tuskaisaa, vaikeaa ja hidasta. Satie oli kaukana lapsinerosta. Juttuaan määrätietoisesti, jopa jääräpäisesti yrittäen Satie kehittyi kuitenkin mieheksi, joka sävelsi tunnustetu ainutlaatuista ja hyytävän kaunista musiikkia.
-
Musiikissa tai kuvataiteessa on aika helppo sanoa mikä on hyvää
No jaa, ainakin kuvataiteen puolella edelleen hämmentävän usein törmää näihin "voiks tollanen lautahäkkyrä muka olla edes taidetta"-näkemyksiin.
Muuten pääosin komppia viestille.
-
^Kuten atonaalisen tai nykytaidemusiikin puolellakin.
On myös olemassa 12-säveljärjestelmän ulkopuolista musiikkia, josta on aika hankalaa muodostaa mielipidettä kun jonkun verran on 12-säveljärjestelmää syöpynyt nystyröihin.
https://www.youtube.com/watch?v=ZkaGm8B8CZI
-
No jaa, ainakin kuvataiteen puolella edelleen hämmentävän usein törmää näihin "voiks tollanen lautahäkkyrä muka olla edes taidetta"-näkemyksiin.
Meneekö sinulla siis kaikki nämä oikein, vai onko nää kaikki taidetta?
http://www.buzzfeed.com/jenlewis/quiz-can-you-tell-the-difference-between-modern-art-and-art
Oma mielipiteeni on, että uniikin taiteen kohdalla usein sekoitetaan keräilyarvo taiteelliseen arvoon. Keräilyarvon mukaantulo johtaa polarisoitumiseen, jossa oikea lautahäkkyrä on oikeaa taidetta, mutta aikamiespojan lautahäkkyrä on väärää taidetta. Todellinen taide kestää monistamista, koska (rahallinen)arvo ei riipu siitä kuinka moni voi tuota taidetta omistaa. Kirjastosta kaikkien lainattavissa oleva klassikko on selkeästi taidetta ilman keräilyarvoa, siinä missä jokin videoinstallaatio tuskin kestäisi 10.000 kappaleen tuotantomäärää. Pukeutumisessa näen samanlaista analogiaa.
-
Meneekö sinulla siis kaikki nämä oikein, vai onko nää kaikki taidetta?
http://www.buzzfeed.com/jenlewis/quiz-can-you-tell-the-difference-between-modern-art-and-art
A) Eihän nuo ole edes kokonaisia teoksia. Voin tehdä sinulle samanlaisen testin vaikkapa renessanssimestareiden tai Suomen taiteen kultakauden suosikkiteosten reuna-aluita käyttämällä.
B) Lautahäkkyrät ovat harvemmin modernia taidetta.
C) Taideteos =/= teoksen fyysinen ilmenemismuoto, ie. kahdesta täsmälleen fyysisesti identtisestä lautahäkkyrästä toinen voi olla taidetta ja toinen ei.
Oma mielipiteeni on, että uniikin taiteen kohdalla usein sekoitetaan keräilyarvo taiteelliseen arvoon. Keräilyarvon mukaantulo johtaa polarisoitumiseen, jossa oikea lautahäkkyrä on oikeaa taidetta, mutta aikamiespojan lautahäkkyrä on väärää taidetta.
Sellainen mielipide.
Todellinen taide kestää monistamista, koska (rahallinen)arvo ei riipu siitä kuinka moni voi tuota taidetta omistaa. Kirjastosta kaikkien lainattavissa oleva klassikko on selkeästi taidetta ilman keräilyarvoa, siinä missä jokin videoinstallaatio tuskin kestäisi 10.000 kappaleen tuotantomäärää.
Mars mars lainaamaan kirjastosta Walter Benjaminin essee Das Kunstwerk im Zeitalter seiner technischen Reproduzierbarkeit (1936). Löytyy suomeksi otsikolla Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella mm. teoksesta Messiaanisen sirpaleita.
-
C) Taideteos =/= teoksen fyysinen ilmenemismuoto, ie. kahdesta täsmälleen fyysisesti identtisestä lautahäkkyrästä toinen voi olla taidetta ja toinen ei.
Miten toinen voi olla taidetta, jos ilmentymiä ei voi erottaa toisistaan? Kuulostaa loogisesti mahdottomalta.
Mars mars lainaamaan kirjastosta Walter Benjaminin essee Das Kunstwerk im Zeitalter seiner technischen Reproduzierbarkeit (1936). Löytyy suomeksi otsikolla Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella mm. teoksesta Messiaanisen sirpaleita.
Tätäkö meinaat? Vai pitääkö lukea jokin kirjastokappale, joka on tekstiltään identtinen tämän kanssa:?P
http://de.wikisource.org/wiki/Das_Kunstwerk_im_Zeitalter_seiner_technischen_Reproduzierbarkeit_%28Dritte_Fassung%29
Jos tuon esseen pointti on siinä, että monistettavuus heikentää taidekokemusta, niin silloin kannattaa miettiä mistä se taidekokemus kumpuaa. Harvinaisten juttujen kokeminen vaikuttaa kokijaan silloinkin kun ei ole kyse taiteesta. Muuttuuko Mona Lisa taiteena, jos se siirretään Lontooseen? Kokemushan on ihan eri kun ympäristö muuttuu.
Pukeutumiseenhan tämä liittyy siten, että voiko kukaan muu tehdä pikeen kuin Lacoste tai voiko harrington olla muuta kuin Baracuta. Jos Lacoste ryhtyisi tuuppaamaan prikulleen samaa paitaa markkinoille 30€ hintaan, niin olisiko paita enää tyylimielessä sama?
-
Meneepä keskustelu vähän sivuraiteille, mutta haitanneeko tuo. Laitan myös oman lusikkani soppaan.
Nuorison mukaan tyyli on nykyään tärkeämpää kuin brändi (http://www.hs.fi/raha/Paljonko+maksaa+olla+suosittu+teini/a1408684411439).
-
Musiikissa tai kuvataiteessa on aika helppo sanoa mikä on hyvää, mutta ainakin minusta muodissa ja tyylissä tämä on huomattavasti enemmän aikaa ja yleiseen "tämä on oikein" mielipiteeseen liittyvä juttu.
Ihmisellä on luontainen taipumus pitää harmoonisista kokonaisuuksisa ja karsastaa riitasointuja.
-
Musiikissa tai kuvataiteessa on aika helppo sanoa mikä on hyvää, mutta ainakin minusta muodissa ja tyylissä tämä on huomattavasti enemmän aikaa ja yleiseen "tämä on oikein" mielipiteeseen liittyvä juttu.
Ihmisellä on luontainen taipumus pitää harmoonisista kokonaisuuksisa ja karsastaa riitasointuja.
Kumpikin näistä (musiikissa) on tottumus- ja osittain sopimuskysymys. Riittävän vanhassa länsimaisessa musiikissakin nykymuotoinen kolmisointu on riitasointu ja purettava "harmonisempaan" avosointuun; toisaalta esim. arabialainen, intialainen, indonesialaisen tai thaimaalainen musiikki pelaavat omilla, monen mielestä jotenkin "absoluuttisen oikeista" nykylänsimaisista poikkeavilla viritys- ja harmoniajärjestelmillään yhä tänäkin päivänä. (Näille systeemeille, kuten länsimaisellekin, on löydettävissä kyllä tietty äänen fysiikasta ja soitinten rakenteista johtuva yhteinen perusidea mutta se, että toisistaan poikkeavia käytännön toteutuksia löytyy näinkin paljon todistaa siitä mihin kaikkeen korva voi tottua)
-
Puhumattakaan mikrotonaalisilla skaaloilla soitetusta musiikista.
-
Mikrotonaalisuus on kanssa hyvä esimerkki rajanvedon vaikeudesta. Blues tai barbershop-laulu sisältävät aika tiukankin määritelmän puitteissa mikrotonaalisuutta (blue notet ja barbershop-seiskat) ja esim. norjalainen kansanmusiikki myös, mutta näissä genreissä se ikään kuin kuuluu totutusti asiaan eikä kukaan ajattele niitä erityisen mikrotonaaliseksi musiikiksi.
-
Mars mars lainaamaan kirjastosta Walter Benjaminin essee Das Kunstwerk im Zeitalter seiner technischen Reproduzierbarkeit (1936). Löytyy suomeksi otsikolla Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella mm. teoksesta Messiaanisen sirpaleita.
Tätäkö meinaat? Vai pitääkö lukea jokin kirjastokappale, joka on tekstiltään identtinen tämän kanssa:?P
http://de.wikisource.org/wiki/Das_Kunstwerk_im_Zeitalter_seiner_technischen_Reproduzierbarkeit_%28Dritte_Fassung%29
Jos tuon esseen pointti on siinä, että monistettavuus heikentää taidekokemusta, niin silloin kannattaa miettiä mistä se taidekokemus kumpuaa. Harvinaisten juttujen kokeminen vaikuttaa kokijaan silloinkin kun ei ole kyse taiteesta. Muuttuuko Mona Lisa taiteena, jos se siirretään Lontooseen? Kokemushan on ihan eri kun ympäristö muuttuu.
Jos en ole ihan väärin ymmärtänyt, niin Andy Warholin kantava teema oli nimenomaan monistettavuus ja hänen taiteensa oli usein sitä, että hän ohjeisti avustajilleen tekotavan ja materiaalit, joilla loppujen lopuksi ne taulut tekivät.
-
Mikrotonaalisuus on kanssa hyvä esimerkki rajanvedon vaikeudesta. Blues tai barbershop-laulu sisältävät aika tiukankin määritelmän puitteissa mikrotonaalisuutta (blue notet ja barbershop-seiskat) ja esim. norjalainen kansanmusiikki myös, mutta näissä genreissä se ikään kuin kuuluu totutusti asiaan eikä kukaan ajattele niitä erityisen mikrotonaaliseksi musiikiksi.
Aika vähän tullut oikeasti noihin perehdyttyä. Ainoa mieleen nyt saamani mikrotonaalinen tekele taitaa olla Steve Vain "Xavian" skaala jota varten piti tehdä ihan spesiaali kitarakin. Aika vaikea siihen on mieltyä kun on tottunut että oktaavi jaetaan kahteentoista eikä kuuteentoista osaan.
(http://homepage.ntlworld.com/mrtwist/vai/pages/equipment/guitars/images/ripleycustom.jpg)
-
Jos mietitään kauneutta ja estetiikkaa klassisessa viitekehyksessä niin tietyt perusperiaatteet joita voi mieltää universaaleiksi nousevat pintaan. Esimerkiksi kultaisen leikkauksen toimivuutta en menisi selittämään kulttuurirelativismin hengessä sopimukseksi tai "kulttuurilliseksi konstruktioksi". Se vaan toimiii.
Symmetrisiä kasvoja ja sopusuhtaista ruumiinrakennetta pidetään käsittääkseni kaikissa kulttuureissa kauniina, ts. merkkinä hyvistä geeneistä -> potentiaalinen lisääntymiskumppani.
-
C) Taideteos =/= teoksen fyysinen ilmenemismuoto, ie. kahdesta täsmälleen fyysisesti identtisestä lautahäkkyrästä toinen voi olla taidetta ja toinen ei.
Miten toinen voi olla taidetta, jos ilmentymiä ei voi erottaa toisistaan? Kuulostaa loogisesti mahdottomalta.
Koska teos ei ole yhtä kuin teoksen fyysinen ilmenemismuoto.
Jos tuon esseen pointti on siinä, että monistettavuus heikentää taidekokemusta, niin silloin kannattaa miettiä mistä se taidekokemus kumpuaa.
Vaikka nyt vedit aika mutkat suoriksi esseen pointin suhteen, niin asiaa on toki mietitty paljonkin, kyseessä on itseasiassa yksi parinkin eri tieteen- ja filosofianalan ydinkysymyksistä.
Muuttuuko Mona Lisa taiteena, jos se siirretään Lontooseen?
Esitän vastakysymyksen:
Jos jossakin kuvitteellisessa laboratoriossa onnistuttaisiin kiinnittämään väripigmenttejä puulevylle niin, että lopputulos vastaa fyysisesti täysin Mona Lisa -maalusta, olisiko kyseessä Leonardo da Vincin taideteos Mona Lisa?
-
http://blogs.scientificamerican.com/beautiful-minds/2014/07/15/talent-vs-practice-why-are-we-still-debating-this-anymore/ (http://blogs.scientificamerican.com/beautiful-minds/2014/07/15/talent-vs-practice-why-are-we-still-debating-this-anymore/)
(http://blogs.scientificamerican.com/beautiful-minds/files/2014/07/Figure-3-1024x233.png)
See those pie charts above? The lighter grey regions represent amount of differences in each domain accounted for by deliberate practice, whereas the darker grey regions represent amount of differences in each domain accounted for by other factors. This could include a million other things, such as physical features, personality, cognitive ability, imagination, creativity, motivation, passion, inspiration, opportunities, encouragement, support, and just plain luck. The missing piece of the pie also undoubtedly includes other forms of engagement that don’t feel as effortful as deliberate practice, such as play and flow.
Note I said other factors, not talent. This is not a pie chart of talent vs. practice. All traits, including the ability to deliberately practice, involve a mix of nature and nurture. In fact, there is no such thing as innate talent. That’s a myth that is constantly perpetuated, despite the fact that most psychologists recognize that all skills require practice and support for their development– even though there are certainly genetic influences (which influence our attention and even our passions).
-
Esitän vastakysymyksen:
Jos jossakin kuvitteellisessa laboratoriossa onnistuttaisiin kiinnittämään väripigmenttejä puulevylle niin, että lopputulos vastaa fyysisesti täysin Mona Lisa -maalusta, olisiko kyseessä Leonardo da Vincin taideteos Mona Lisa?
Jos nuo kaksi täydellistä kopiota sekoitetaan keskenään, niin kuka sen sanoo kumpi on se alkuperäinen? Ei tämä edes ole mikään teoreettinen kysymys, johon tarvittaisiin kuvitteellisia labroja. Esim. maalaustaiteessa löytyy paljon aitoina pidettyjä väärennöksiä. Jos taiteen harrastajalla on seinällään aitona pitämänsä Picasso, niin mikä erottaa hänen kokemuksensa aikuisten oikeasta Picassosta?
-
Muutama muistutus siitä, miten synnynnäistä tää lahjakkuus on skenen tämän päivän tekijäpiireissä ollut:
CB:
[spoiler](https://lh4.googleusercontent.com/-mntzU0r6vfY/Ttabm4SGLbI/AAAAAAAACLg/FJyPUm0__8w/s320/vanhakuva2.jpg)
(http://38.media.tumblr.com/tumblr_ls6qak1OE11r06ziyo1_500.jpg)[/spoiler]
Anton:
[spoiler](http://1.bp.blogspot.com/_FKkIEzdDjXo/SaakNz7l0fI/AAAAAAAAAtc/AWTSYidajT4/s1600/IMG_0259.JPG)
(http://2.bp.blogspot.com/_FKkIEzdDjXo/SaaiCYrwa3I/AAAAAAAAAtE/HI0u7rv-bYQ/s1600/IMG_0265.JPG)[/spoiler]
Uunottaja:
[spoiler](http://i11.aijaa.com/b/00395/9920529.jpg)[/spoiler]
Juba/Uros:
[spoiler](http://26.media.tumblr.com/tumblr_ly1owx6yGj1r2sxcao1_500.jpg)[/spoiler]
Aika poikkeuksetta homma on lähtenyt rullaamaan vasta muutaman oppivuoden kautta.
Meikäläisellä ei sitä tyylitajua nyt todistetusti ole vieläkään, mutta laitetaan reiluuden nimissä myös muutama helmi jonkun vuoden takaa:
"Rento kesämies"
[spoiler](http://img192.imageshack.us/img192/6029/picture062s.jpg)[/spoiler]
"Ivy-tyyliä"
[spoiler](http://img215.imageshack.us/img215/8519/picture015dr.jpg)
(http://img21.imageshack.us/img21/7702/picture016tq.jpg)[/spoiler]
-
Kompataan.
[spoiler]
(https://farm8.staticflickr.com/7200/6982853951_8b284739dd_z.jpg)
(https://farm7.staticflickr.com/6117/7003874797_4897d92bb8_c.jpg)
(https://farm6.staticflickr.com/5341/6911079884_6bc74b2c88_o.jpg)
(https://farm9.staticflickr.com/8022/7300137022_376e885a98_c.jpg)
[/spoiler]
Ei oo mennyt ihan aina ponnistus lankulle...
-
Uros on kyllä 5/5 jo tuossa. Filsonin parka on mahtava!
Ehkä vähän mietittyäni olen osittain erimieltä mitä aikaisemmin sanoin. Ainakin siitä, että hyvää ja huonoa taidetta ei voi mitenkään tunnistaa absoluuttisesti. Asiaan vaikuttaa niin paljon subjektiivisia seikkoja. Musiikissa on kuitenkin niin, että jos kaveripiirini rankoista musaharrastajista jokainen hehkuttaa jotain bändiä/levyä, niin sen on oltava vähäntäänkin 4/5 myös omasta näkökulmasta. Varmaan ihan sama homma vaatetuksen, tai vaikka maalaustaiteen puolella. Pitkään asiaa harrastaneet ja tietynlaisen silmän/korvan harjaantuneet ja joilla on eteenkin perspektiiviä pidemmältä harrastuneisuus ajalta, kyllä erottavat jyvät akanoista.
-
Varmaan ihan sama homma vaatetuksen, tai vaikka maalaustaiteen puolella. Pitkään asiaa harrastaneet ja tietynlaisen silmän/korvan harjaantuneet ja joilla on eteenkin perspektiiviä pidemmältä harrastuneisuus ajalta, kyllä erottavat jyvät akanoista.
Ihmiset pukeutuvat keskimäärin kerran päivässä ja silti näkee ties millaisia virityksiä.
Harrastuneisuuskin on taas sellainen makukysymys: jos on ollut 20 vuotta niin gootti niin varmasti harrastuneisuutta löytyy, mutta esimerkiksi tällä foorumilla ei kerää ylisanoja. Siitä kyllä samaa mieltä, että värien ja kuvioiden taju sekä yleinen (oman kulttuurin) estetiikka on itsekseen opittua tai jopa lahjakkuutta, koska on myös sellaisia, jotka eivät sinällään harrasta pukeutumista, mutta silti kykenevät pukeutumaan tyylikkäästi.
Kyse on tässä kuitenkin tyylitajusta eli pukeutumisesta, ei sen suuremmasta rakettitieteestä ja suurin osa ihmisistä pukeutuu ainakin kerran päivässä.
-
Jos nuo kaksi täydellistä kopiota sekoitetaan keskenään, niin kuka sen sanoo kumpi on se alkuperäinen? Ei tämä edes ole mikään teoreettinen kysymys, johon tarvittaisiin kuvitteellisia labroja. Esim. maalaustaiteessa löytyy paljon aitoina pidettyjä väärennöksiä. Jos taiteen harrastajalla on seinällään aitona pitämänsä Picasso, niin mikä erottaa hänen kokemuksensa aikuisten oikeasta Picassosta?
Sekoitat nyt keskenään kaksi eri asiaa, esteettisen kokemuksen ja taideteoksen. Teos, kuten suomenkielen termi itsessään näppärästi jo kertoo, on jonkun tekemä. Se, että esimerkissäsi joku pitää väärennöstä aitona Picassona ja saa siitä esteettisiä kokemuksia, ei tee kyseisestä väärennöksestä Picasson taideteosta.
Jos taiteilija kasaa laudoista installaation nykytaiteen museon näyttelyyn, ja tuuli sattuu kaatamaan kasan lautoja jossain takapihalla täsmälleen samanlaiseen kasaan, vain toinen näistä on taideteos, koska toisella ei ole varsinaisesti mitään tekijää, jolla olisi ollut intentio luoda taidetta ja joka olisi tuonut teoksensa taidemaailman piiriin.
Nykyään on myös hyvin yleistä, että museo, hankkiessaan jonkin esillä olevan installation kokoelmiinsa, saa taiteilijalta ohjeet installaation kokoamiseen, taidekonservaattoreiden dokumentoidessa teoksen. Välillä alkuperäiset materiaalit pakataan talteen, mutta usein taiteilija voi myös antaa ohjeet käyttää teoksen kasaamisessa ylipäätään jotakin tiettyä materiaalia, esim. suolaa tai kierrätyksestä hankittuja t-paitoja. Tällöin ei ole oleellista, onko käytetty suola samaa esillä ollutta suolaa vai jotakin muuta suolaa. Joskus teoksissa käytetään nimenomaan hajoavia katoavia materiaaleja, jolloin olisi mahdotonta käyttääkkään samaa materiaalia samassa teoksessa kahdesti. Näyttelyiden välillä teos on siis olemassa vain taiteilijan laatimina ohjeina ja taidekonservaattoreiden dokumentaatioina, eli teos ei ole tässäkään tapuksessa yhtä kuin sen fyysinen ilmenemismuoto.
Sinällään taideteokseksi riittää myös se, että taiteilija siirtää jonkin ihan arkipäiväisen jo olemassaolevan esineen taidemaailman piiriin. Taideteos itsessään ei eroa vastaavista muista esineista muutakuin kontekstiltaan, ollen fyysisesti identtinen muiden vastaavien ei-taide-esineiden kanssa. Teos ei ole siis tässäkään tapauksessa ole yhtä kuin sen fyysinen ilmenemismuoto.
(http://static.tienve.org/home/images/fountain-p5.jpg)
(http://www.larabank.com/3Ddesign/FoundObject/Fountain-R-Mutt-1917-1964.jpg)
-
Ehkä vähän mietittyäni olen osittain erimieltä mitä aikaisemmin sanoin. Ainakin siitä, että hyvää ja huonoa taidetta ei voi mitenkään tunnistaa absoluuttisesti. Asiaan vaikuttaa niin paljon subjektiivisia seikkoja.
Eikös tämä ole ristiriidassa keskenään?
Musiikissa on kuitenkin niin, että jos kaveripiirini rankoista musaharrastajista jokainen hehkuttaa jotain bändiä/levyä, niin sen on oltava vähäntäänkin 4/5 myös omasta näkökulmasta. Varmaan ihan sama homma vaatetuksen, tai vaikka maalaustaiteen puolella. Pitkään asiaa harrastaneet ja tietynlaisen silmän/korvan harjaantuneet ja joilla on eteenkin perspektiiviä pidemmältä harrastuneisuus ajalta, kyllä erottavat jyvät akanoista.
Jyvät akanoista kyllä. Siinä mielessä tapaus ei toimi perusteluna jonkin musiikin ei-subjektiivisen hyvyyden olemassaolosta, sillä musiikin kauneusihanne on tyylilajeista riippumatta länsimaissa lähes täysin riippuvainen tietyistä konventioista, joista tuo säveljärjestelmä on yksi merkittävimpiä.
Hyvää ja huonoa ei voi erottaa, jos ei ensin määrittele mitä on hyvyys musiikissa. Jos hyvyys mitenkään liittyy siihen, että se on ihmisestä miellyttävää, ollaan nopeasti sen problematiikan edessä että hyvyyden kokemukseen vaikkuttavat paljolti ihmisten synnynnäiset ja opitut mieltymykset. Jostain syystä on kuitenkin niin, että pienten lukujen suhteiden muodostamat intervallit kuten kvintti 2/3 ja kvartti 3/4 ovat korvalle helpommin mieluisia (muodostavat konsonanssin) ja suurten lukusuhteiden intervallit dissonanttisia eli riitasointuisia. Väittäisin, että ihmisellä on jonkinlainen synnynnäinen viehtymys konsonanssiin ja pyrkimys erilleen dissonanssista. Onko musiikin tyylitajua rypeminen konsonanssin synnynnäisessä kauneudessa vai kyky sisäistää myös dissonanssista saatavaa (kieroutunuttako?) mielihyvää.
Empiiristen havaintojeni perusteella henkilöt, joilla on epätarkka sävelkorva, nauttivat konsonanssiin pohjaavasta musiikista (tosin heillä ei myös ole kykyä erottaa esim intervallien puhtautta, ja epävireinenkin laulu kuulostaa hyvältä, kun sitä ei erota). Sävellajiton ja polyrytminen musiikki on heistä useimmiten "sama kuin vain sohisi soitinta" tai kauhistus. Homma ei toimi kuitenkaan myöskään päinvastoin: atonaliteetti jakaa tarkkakorvia.
Onko musiikki siis hyvää, kun se on mahdollisimman pitkälle kehittynyttä ja vaikeatajuista? Entä kun se on mahdollisimman helppotajuista ja jokainen aistii siitä jonkinlaista kauneutta? Musiikki voi olla yllättävää, kekseliästä ja taitavaa, muttei välttämättä kenestäkään kaunista tai puhuttelevaa. Loppujen lopuksi kauneuden kokemus on teoksen ja kokijansa välinen yksityisasia.
Tutkijoiden mukaan kauneuden kokemus on evoluution ja kulttuurisen oppimisen yhteinen lapsi. Punainen on huomioväri, mutta onko se sitä veren tai kuumuuden aiheuttaman vaaran takia, vai siksi että sitä ei kadulla näe joka tallaajalla?
Oma näkemykseni joka tapauksessa on se, että kulttuurinen oppiminen on huomattavasti vaikuttavampi tekijä. Evolutiiviset syyt toki höntyilevät siellä kaiken taustalla enemmän tai vähemmän vaikuttamassa.
****
Pchan, kokemusta ei toki erota mikään, mikäli katsoja luulee kyseessä olevan aito Picasso. Taideteoksen kokemiseen vaikuttaa tietenkin esimerkiksi erilaiset ajatukset ja tarinat teoksen alkuperästä, taiteilijan sielunmaailmasta ja persoonasta.
-
Varmaan ihan sama homma vaatetuksen, tai vaikka maalaustaiteen puolella. Pitkään asiaa harrastaneet ja tietynlaisen silmän/korvan harjaantuneet ja joilla on eteenkin perspektiiviä pidemmältä harrastuneisuus ajalta, kyllä erottavat jyvät akanoista.
Ihmiset pukeutuvat keskimäärin kerran päivässä ja silti näkee ties millaisia virityksiä.
Harrastuneisuuskin on taas sellainen makukysymys: jos on ollut 20 vuotta niin gootti niin varmasti harrastuneisuutta löytyy, mutta esimerkiksi tällä foorumilla ei kerää ylisanoja. Siitä kyllä samaa mieltä, että värien ja kuvioiden taju sekä yleinen (oman kulttuurin) estetiikka on itsekseen opittua tai jopa lahjakkuutta, koska on myös sellaisia, jotka eivät sinällään harrasta pukeutumista, mutta silti kykenevät pukeutumaan tyylikkäästi.
Kyse on tässä kuitenkin tyylitajusta eli pukeutumisesta, ei sen suuremmasta rakettitieteestä ja suurin osa ihmisistä pukeutuu ainakin kerran päivässä.
Keskeistä taitaakin olla se, kuinka asiaan suhtautuu - miettiikö pukeutumistaan, oli se harrastamista tai ei.
Niin ja harjoittelematonkin voi kopioida.
Toisena asiana tuli mieleen, että tietyn väestönosan mielestä tämä nimenomaan on äärimmäisen tyylikästä. Tämän ihanteen kanssa pelailu johtaa keikarissa täystyrmäykseen, mutta voi poikia ihailevia katseita tien päällä. Ei tätäkään settiä voi moittia kuin oman maun perusteella.
(https://farm8.staticflickr.com/7200/6982853951_8b284739dd_z.jpg)
-
Onko musiikki siis hyvää, kun se on mahdollisimman pitkälle kehittynyttä ja vaikeatajuista? Entä kun se on mahdollisimman helppotajuista ja jokainen aistii siitä jonkinlaista kauneutta? Musiikki voi olla yllättävää, kekseliästä ja taitavaa, muttei välttämättä kenestäkään kaunista tai puhuttelevaa. Loppujen lopuksi kauneuden kokemus on teoksen ja kokijansa välinen yksityisasia.
Lisäksi, onko musiikin tehtävä ylipäätään olla pelkästään kaunista?
-
"In the dark times will there also be singing? Yes, there will also be singing. About the dark times."
- Bertolt Brecht
-
Hyviä löytöjä, Lh!
Ties mitä muuta mainiota löytyisi, jos ChuckBass ja muut eivät olisi niin rankalla kädellä poistelleet vanhoja viestejään. Ei millään sisäsyntyisellä sulokkuudella tai teorian tankkaamisella tee mitään, jos harjoittelu tai tyylikokeilut jäävät olemattomiksi.
-
Sekoitat nyt keskenään kaksi eri asiaa, esteettisen kokemuksen ja taideteoksen. Teos, kuten suomenkielen termi itsessään näppärästi jo kertoo, on jonkun tekemä. Se, että esimerkissäsi joku pitää väärennöstä aitona Picassona ja saa siitä esteettisiä kokemuksia, ei tee kyseisestä väärennöksestä Picasson taideteosta.
Jos taiteilija kasaa laudoista installaation nykytaiteen museon näyttelyyn, ja tuuli sattuu kaatamaan kasan lautoja jossain takapihalla täsmälleen samanlaiseen kasaan, vain toinen näistä on taideteos, koska toisella ei ole varsinaisesti mitään tekijää, jolla olisi ollut intentio luoda taidetta ja joka olisi tuonut teoksensa taidemaailman piiriin.
Olen 100% sinut myös tuon määritelmäsi kanssa. Jos taidetta on kaikki, minkä tekijä tarkoituksella tekee taiteeksi ja saattaa taidemaailman piiriin, niin määritelmähän on silloin erittäin selkeä.
Mutta miten tuo määritelmä liittyy mitenkään kopioitavuuteen? Jos kirjailija luo kirjan ja tuo sen taidemaailman piiriin myyden kaikki oikeudet, niin kuinka tuon kirjan jakaminen ilmaiseksi netissä muuttaa sitä taiteena tuon määritelmän mukaan? Kaikki oikeudet voisi myydä myös maalauksen yhteydessä, jolloin ostajalla olisi oikeus tuottaa rajaton määrä täydellisiä kopioita.
-
Mutta miten tuo määritelmä liittyy mitenkään kopioitavuuteen?
Walter Benjaminin mukaan taidekokemuksemme on oleellisesti muuttunut teknisen uusinnettavuuden aikakaudella.
-
Mutta miten tuo määritelmä liittyy mitenkään kopioitavuuteen?
Walter Benjaminin mukaan taidekokemuksemme on oleellisesti muuttunut teknisen uusinnettavuuden aikakaudella.
Jos taidekokemus ajatellaan kovin kokonaisvaltaiseksi, niin noin asia varmasti onkin. Meikäläisen pointti oli irrottaa sen teoksen sisällön osuus kaikesta muusta. Harvinaisuus ja rituaalinomaisuus tuovat lisämausteensa kaikkiin kokemuksiin, joten nuo eivät ole mielestäni ole taiteessa se ydinjuttu. Uniikki auto museossa on harvinaisuuden ja rituaalin osalta hyvin samanlainen mona lisan kanssa. Jos Kiasmassa on rinnakkain uniikki teos ja toisesta teoksesta tuhannes kopio, niin rituaaliosuudesta iso osa on vakioitu. Tuolloin voidaan miettiä miten sen teoksen monistettavuus, eli harvinaisuus, vaikuttaa siihen taidekokemukseen juuri kyseisellä hetkellä.
En muista nähneeni mitään suosituksia sille, millaisin rituaalein ja painosmäärin vaikka kirjat pitäisi lukea, tai voiko niitä edes käännöksinä lukea. Äänitteiden kanssa on vähän sama juttu, vaikka hifistit jonkinlaisia ohjenuoria yrittävät rakentaa. En tunne klassista musiikkia niin hyvin, että osaisin sanoa, onko säveltäjillä jotain ohjeita salin tai suositeltujen toistomäärien suhteen. Jos puhuttaisiin todella merkityksellisistä jutuista suhteessa itse sisältöön, niin luulisi näistä olevan ihan käytännön ohjeita teosten tekijöiden taholta.
-
Mutta miten tuo määritelmä liittyy mitenkään kopioitavuuteen?
Walter Benjaminin mukaan taidekokemuksemme on oleellisesti muuttunut teknisen uusinnettavuuden aikakaudella.
Jos taidekokemus ajatellaan kovin kokonaisvaltaiseksi, niin noin asia varmasti onkin.
Oikastaan asia on vieläpä niin, että emme Benjaminin mukaan ylipäätään pysty kokemaan taidetta samalla tavalla, kuin sitä on koettu ennen teknisen uusinnettavuuden aikakautta.
Meikäläisen pointti oli irrottaa sen teoksen sisällön osuus kaikesta muusta.
Pidätkö tätä mahdollisena?
Jos Kiasmassa on rinnakkain uniikki teos ja toisesta teoksesta tuhannes kopio, niin rituaaliosuudesta iso osa on vakioitu. Tuolloin voidaan miettiä miten sen teoksen monistettavuus, eli harvinaisuus, vaikuttaa siihen taidekokemukseen juuri kyseisellä hetkellä.
En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat rituaaliosuudella tai sen vakioimisella, mutta jos esillä olisi Mona Lisa ja kopio Mona Lisasta, olisi katsojan kokemus teosten kohdalla varmasti tyystin erilainen (olettaen, että katsoja ylipäätään tietää, mikä Mona Lisa on).
En muista nähneeni mitään suosituksia sille, millaisin rituaalein ja painosmäärin vaikka kirjat pitäisi lukea, tai voiko niitä edes käännöksinä lukea. Äänitteiden kanssa on vähän sama juttu, vaikka hifistit jonkinlaisia ohjenuoria yrittävät rakentaa. En tunne klassista musiikkia niin hyvin, että osaisin sanoa, onko säveltäjillä jotain ohjeita salin tai suositeltujen toistomäärien suhteen. Jos puhuttaisiin todella merkityksellisistä jutuista suhteessa itse sisältöön, niin luulisi näistä olevan ihan käytännön ohjeita teosten tekijöiden taholta.
Benjamin puhuu lähinnä kuvataiteesta. Jokatapauksessa jokaiselle vähääkään bibliofiilisiä taipumuksia omaavalle harvinaisen alkuperäisen ensipainoksen lukeminen on varmasti erilainen kokemus, kuin jonkun kioskipokkariversion, vaikka tarina on sanasta sanaan sama.
-
Oikastaan asia on vieläpä niin, että emme Benjaminin mukaan ylipäätään pysty kokemaan taidetta samalla tavalla, kuin sitä on koettu ennen teknisen uusinnettavuuden aikakautta.
Miksi uusinnettavuus eroaisi aivan oleellisesti muusta muutoksesta? Väittäisin esim. kulttuurin muutosten merkitsevän paljon enemmän kuin kopioimisen helpottumisen.
Meikäläisen pointti oli irrottaa sen teoksen sisällön osuus kaikesta muusta.
Pidätkö tätä mahdollisena?
Jos nyt ei oteta tuota 'kaikesta' ihan kirjaimellisesti, niin mielestäni sisällön voi aika hyvin erottaa muusta. Harva esim. katsoo odottamaansa elokuvaa iPadilla lentokoneessa, koska ymmärtää tilanteen merkityksen kokonaisuudessa. En kuitenkaan usko, että samaa henkilöä kovin paljoa kiinnostaa se, paljonko leffaa on blurayna myyty tai montako kertaa se on netflixista katsottu muiden toimesta.
En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat rituaaliosuudella tai sen vakioimisella, mutta jos esillä olisi Mona Lisa ja kopio Mona Lisasta, olisi katsojan kokemus teosten kohdalla varmasti tyystin erilainen (olettaen, että katsoja ylipäätään tietää, mikä Mona Lisa on).
Esim. oopperassa käymiseen liittyy pukeutumista, väliaika, ehkä syömään Careliaan esityksen jälkeen jne. Rituaalimielessä touhu on ihan eri juttu kuin mennä katsomaan oopperaa live-lähetyksenä leffateatteriin ( http://www.finnkino.fi/news/met_opera/ ). Jos Kiasmassa on siis vierekkäin kaksi teosta, niin väittäisin niiden kokemiseen liittyvien rituaalien olevan hyvin samanlaiset.
Vaihdetaan tuon Mona Lisan tilalle saman taiteilijan grafiikkaa, joista toisesta on vain 10 vedosta ja toisesta 1000. Epäilen, että muuten keskusteluun sotkeutuu jokin aitous-kuvio.
Jokatapauksessa jokaiselle vähääkään bibliofiilisiä taipumuksia omaavalle harvinaisen alkuperäisen ensipainoksen lukeminen on varmasti erilainen kokemus, kuin jonkun kioskipokkariversion, vaikka tarina on sanasta sanaan sama.
Nimenomaan. Ja annas olla, jos kyse on ainoasta tunnetusta ensipainoksen kappaleesta. Rinta ihan röyhistyy omasta erityislaatuisuuden takia kun saa tuollaisen lukea. Mutta tarkoittiko taiteilija alun perin, että hänen teoksensa ensipainoksesta on jäätävä jäljelle vain yksi kirja, jotta kokemus on jotenkin 'oikea'? Jos tässä ei nyt ole kyse kokemuksen oikeellisuudesta, vaan erilaisuudesta, niin sitten en ihan ymmärrä mistä keskustelemme. Jokainen kirjanlukukokemus on uniikki, eikä kokemusta voi täydellisesti toistaa. Jos monistaminen tekee uniikista kokemuksesta uniikin, niin missä on pihvi?
-
Väittäisin esim. kulttuurin muutosten merkitsevän paljon enemmän kuin kopioimisen helpottumisen.
Same difference. Kulttuurinmuutoksesta Benjamin nimonomaan puhuu.
Jos nyt ei oteta tuota 'kaikesta' ihan kirjaimellisesti, niin mielestäni sisällön voi aika hyvin erottaa muusta.
Jälleen mielenkiintoinen näkemys. Formalistisessa analyysissä toki pyrkimys on nimenomaan keskittyä pelkkään muotoon ilman merkitystä (eli sisältö pyritään ikäänkuin erottamaan ja sulkemaan analyysin ulkopulelle), mutta en usko, että kukaan taiteentutkija nykypäivänä pystyy vakavalla naamalla väittämään, että vaikkapa For the Love of Godin "myynti"hinta ei vaikuttaisi oleellisesti kaikkeen teoksesta tehtävään analyysiin. Ainakaan relevanttiin sellaiseen.
Esim. oopperassa käymiseen liittyy pukeutumista, väliaika, ehkä syömään Careliaan esityksen jälkeen jne. Rituaalimielessä touhu on ihan eri juttu kuin mennä katsomaan oopperaa live-lähetyksenä leffateatteriin ( http://www.finnkino.fi/news/met_opera/ ). Jos Kiasmassa on siis vierekkäin kaksi teosta, niin väittäisin niiden kokemiseen liittyvien rituaalien olevan hyvin samanlaiset.
Benjamin ei puhu ihan tästä, kun hän puhuu rituaaleista ja taiteesta. Taiteen historia ja esihistoria on nimenomaan uskonnollis-rituaalinen. Luolamaalaukset eivät olleet mitään "rituaaleja", vaan rituaaleja ihan ilman mitään lainausmerkkejä. Teknillisen uudentamisen aikakaudelle saakka taiteen tehtävä on ollut yleensä kuvastaa ja ilmentää pyhää toismaailmallista todellisuutta, jopa siinä määrin, että profaani usein konkreettisesti muuttuu taiteellisen toiminnan kautta sakraaliksi.
"Benjamin claims that in times past the role of art has been to provide a magical foundation for the cult. Here the artwork’s use value was located in its central position within ritual and religious tradition (223-4). A statue or idol conveyed a sense of detached authority, or frightening magical power, which inhered in (and only in) that particular historical artifact. The reproduction in mass of such an item would have been unthinkable because it was its unique singularity that produced the sacrality of the ritual."
"The general willingness to accept a reproduction in place of the original also signifies an unwillingness to participate in the ritualistic aesthetics and politics of earlier times. For example, a photograph or film of a Catholic cathedral denudes its unique aura, transforming the role of participant into that of a spectator or possibly a detached commentator."
http://modernism.research.yale.edu/wiki/index.php/The_Work_of_Art_in_the_Age_of_Mechanical_Reproduction
Vaihdetaan tuon Mona Lisan tilalle saman taiteilijan grafiikkaa, joista toisesta on vain 10 vedosta ja toisesta 1000.
Aletaan olla jo aika kaukana Benjaminista, mutta väittäisin tiedon toisen teoksen harvinaisuudesta suhteessa toiseen vaikuttavan katsojan esteettiseen kokemukseen.
Jos tässä ei nyt ole kyse kokemuksen oikeellisuudesta, vaan erilaisuudesta, niin sitten en ihan ymmärrä mistä keskustelemme.
Esitit väitteen, että todellinen taide kestää monistamista. Toin esille Benjaminin väitteen, jonka mukaan monistamisen myötä tapamme kokea taidetta kokonaisuudessaan on kokenut historiallisen mullistuksen. Taiteen sakraali aura ei siis kestänyt monistamista.
-
Jokatapauksessa tämä keskustelun sivujuonne on jo jonkin aikaa jatkunut meidän kahdenvälisenä alkuperäiseen aiheeseen liittymättömänä dialogina, ja en koe enää kovin hedelmällisenä jatkaa sitä.
-
Muutama muistutus siitä, miten synnynnäistä tää lahjakkuus on skenen tämän päivän tekijäpiireissä ollut:
haha
Tää oli varsin osuva.
Jonkun omankin kuvan muinaisuudesta tai teennäisen kommenttini (täällä) voisin laittaa jonon jatkoksi.
-
Uros on kyllä 5/5 jo tuossa. Filsonin parka on mahtava!a.
Leukaparta on kyl aika paha. Mut Filson on Filson.
-
Muutama muistutus siitä, miten synnynnäistä tää lahjakkuus on skenen tämän päivän tekijäpiireissä ollut:
haha
Tää oli varsin osuva.
Jonkun omankin kuvan muinaisuudesta tai teennäisen kommenttini (täällä) voisin laittaa jonon jatkoksi.
Itse asiassa arkistoja selatessa silmään pisti se, että sulla oli homma todellakin näpeissä. Kommenttipuolella sitten "parahin teidän" jne. settiä.
No joo, sellaistahan se silloin oli ylipäätään. Joku viestintäjannu vääntäisi tästä vaikka väikkärin. "Parahimman parahultaiset terveiset - psykoottisen herraileva koheesioviestintä internetissä" anyone?
Harjoitteli ja etsiskely taisi sulla kuitenkin ajoittua keikari.comin esiaikoihin? Pistä ihmeessä jotain kuvaa, laitan itsekin jonkinlaista kauhugalleriaa vielä pystyyn.
-
^haha
Ei pysty venyyn. tai miksei.
-
Muutama muistutus siitä, miten synnynnäistä tää lahjakkuus on skenen tämän päivän tekijäpiireissä ollut
En ole tekijä, mutta...
Oma avatarkuva lienee otettu about 1973/4. Nykyään pukeuden hieman nuorekkaammin.
-
Kamoon, jätkät, Cheek on tämänkin asian käsitellyt paremmin kuin muut:
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jee
Tiedätkö on
Keveempää raidaa
Yksin edellä aikaa
Tehdä juttuja jota toisist
ei oo tekemään lainkaan
Puolet räppäreist ei tajuu
rimmaamisest mitään
ennen mikkiin päästämistä
Pitäis kirjalliset pitää
Vaikka kuinka koitatte
Niin ette te kii saa
Mä cruisaan stadissa hissukseen
Vetelen shishaa
Ne on trendejä mitä mä luon
Ja mitkään säännöt ei pysty pitämään mua
Älä esitä
Älä kysele nimee
Chekkosta et parhaana
Päivänäskään kykene imee
Moni vesseli höpöttää
olevansa stadin kovin
Mä kelasin rokkaa
ens vuonna stadionin
Ota mallia
Ota ota mallia
Tee niin ku mä
Ota mallia
Kuka muu muka
Kuka kuka muu muka
(che-che-cheek)
Luukuta
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jos et mun tyylii tajuu
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jos et mun tyylii tajuu
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
Junnuna mä tulin jengin nokaks
Ne sano mua pikku pomoks
Olin niin fashion, et juntit huuteli vit... homoks
Nyt media tituleeraa tyylitaituriksi
Mut kutsuu samaan hengenvetoon lyyritaikuriksi
Abracadabra simsalabim
Tytöt ilmestyy mun luo miks itse
liikahtasin
Nuorii dokaajakinkkui
Muotiblogaajamirkkui
Fondii, brandyy ratsii, varattui tai sinkkui
Loppuviikon jälkeen usein sipissä, oon rikki
nykyään mis vedetään, niin vipissä on vippi
Oon niin leija
Lennän täysin omilla leveleillä
Ei edes Marty McFly tiedä juttui ennen meitä
Mut välillä tää haippi pännii
Mul on ysiysi ongelmaa
Kaikki ämmii
Ota mallia
Ota ota mallia
Tee niin ku mä
Ota mallia
Kuka muu muka
Kuka kuka muu muka
(che-che-cheek)
Luukuta
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jos et mun tyylii tajuu
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jos et mun tyylii tajuu
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
Meinaan kaikki enkat rikkoo
Rullaa kunnes renkaat irtoo
Tänä vuonna teen taas hilloo
Lehdet vertaa dingoo
Mainostajat haluu krääsään mun nimen alle
Teen tän levyn nyt
hei pitäkää ideanne
En tee mitään mistä en kunnolla tiedä
Nää leffat ja kirjat ne on tulossa vielä
Duunaan mitä jehu duunaa haluu mut eduskuntaan
Mä pyöritän Suomee jo muutenkin, peruspullaa
Ego on I S O
Rullaan reikä päässä J F K
(Ooh, o-o-o, o-oh)
Edelleen E P M T
Kukaan muu ei tee tällee
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jos et mun tyylii tajuu
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
Kuka muu muka
Kuka muu muka
J H T
Jos et mun tyylii tajuu
Se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu
Cheekin biisit on usein aika timanttisia, kuten tämäkin, edelleen tulee tuotakin biisiä kuunneltua...