Keikarin foorumi

Kellojen hinnat ovat valitettavasti melkoisessa nousussa. Saisin parista 15-20 vuotta sitten uutena ostamistani Omegoista tuplahinnan taannoiseen ostohintaan verrattuna. Inflaatio on 20 vuodessa n. 30%, mutta 20 vuotta vanhan Omegan hinta nyt käytettyjen markkinoilla +100% silloiseen uuden ostohinaan verrattuna.

Juuri tästä syystä en itsekään ole kovin hanakasti kello-ostoksilla ollut, poislukien oma merkkipäiväkelloni pari vuotta sitten, sekä pari vintagekelloa.

Vintagekellojen harrastaja olen muutenkin ollut, ja sain kasattua kelpo kokoelman vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingeissa. Silloin kävivät amerikkalaiset penkomassa esiin kaikki laatikoiden perällä maanneet vanhat Omegat ja Longinekset esiin ja myyntiin, taala oli halpa, eikä tulli vielä osannut periä ALVia nettiostoksista USAsta. Tuolloin ostamieni 50-60 -lukulaisten kellojen hinnat ovat nyt 3-kertaiset silloiseen hintatasoon verrattuna.

Olen kovasti samaa mieltä Arskan kanssa siitä, että tuntisin itseni typerykseksi nykyhintaisen Rolexin tai Omegan ostamisessa, käytetynkin siis.

Grand Seiko on sikäli virkistävä poikkeus, että vaikkeivät varsinaisesti halpoja ole, tarjoavat hintaluokassaan mahtavia toteutuksia.

Ostin, mutta odottelen viikon-pari postipaketin saapumista.

Olen seuraillut aika ajoin ebayn tarjontaa mitä tulee NOS-luokituksen omaaviin mutta kohtuuhintaisiin Florsheimin (Imperial tai Royal Imperial) tai Johnston & Murphyn (Aristocraft) vanhoihin kenkiin. Nyt osui kohdalle Florsun Royal Imperial -tykkiveneet 30-40 vuoden takaa, ja vieläpä kansallissosialistisia ääniefektejä tarjoavan v-cleatin kera. Täytyy toivoa että sopivat (7,5D sopii, nämä 8C, eli voivat sopia) ja että nahka on yhä kuohkeaa.

Odottavan aika on pitkä.

Hmmm... onko kokemuksia kaulusneulan käytöstä paidoissa, joissa ei ole valmiiksi tehty reikiä sitä varten? Onnistuuko fiksun näköisten reikien teettäminen ompelijalla? Tai jos pyhittää jonkin tietyn paidan puhtaasi collar bar -käyttöön, tehdäkö vain itse reiät ja siinä se sitten?

Kertauksena vielä sellainen kysymys, että mihin kannattaisi kohdistaa katseensa ja ostovoimansa aluspaitojen (valkoisten t-paitojen) suhteen?

Tarkoitus pitää O- ja V- aukkoisten neuleiden alla, joten kaula-aukon muoto ja ryhti saisi säilyä useammankin pesu- ja käyttökerran jälkeen. Hyvää ja kestävää materiaalia. Ei tarvitse olla mitään brändiä, logosta puhumattakaan.

Muoks: lisätään vielä, että Uniqlon 100% Supimaa on tullut käytettyä, mutta tulleet tiensä päähän. Uniqlon sivuilta ei ainakaan minun silmiini osunut kuin perus-cotton-t-paitoja. Onkohan sama (?)

^^
Haluaisin tietää itsekin, niin ainakaan sinne en veisi korjattavaksi. Alkuperä on Kanada, ja tuotu sieltä 50-luvulla.

^
Teknisesti toimii, ei esteettisesti. :-(

^Aidosta ja vilpittömästä uteliaisuudesta, miksi hame? Mihin tarkoitukseen/tilaisuuteen?

Laurentius, haluaisitko kertoa dekkarisuosikeistasi?

Haluaisin.

Luin jostain että Josephine Teyn Ajan Tytär (Daughter of Time) olisi aikanaan valittu useaan otteeseen parhaimpien dekkarien joukkoon. Ja luettuani sen ymmärrän miksi. Todella mielenkiintoinen teos jossa sairaalavuoteessa makaava brittiläinen poliisikomisario alkaa aikansa kuluksi pohtimaan historiasta kuuluisaa 1400-luvun tapausta. On mielestäni erittäin ajankohtainen ja lukemisen arvoinen näin Fake News -aikana...

Umberto Econ Ruusun Nimi on kirja joka lähtee rullaamaan vasta n. sivun 150 jälkeen, ja alkutahmeus karsii monet lukijat pois. Mutta loppuratkaisu kaikkinensa on todella palkitseva.

Agatha Christie osaa viedä lukijaa kahville ja kuutamolle, ja Roger Ackroydin Murha on sellainen. Loppuratkaisu päätelmineen on sellainen että ihan alkusivuilla ei sitä arvaisi.

Pidän hyvin paljon myös Henning Mankellin Wallander -sarjasta. Wallander on todella elämänläheinen hahmo, ja vaikka ne eivät dekkareina ole aina yllättävimmästä päästä, on henkilöhahmo Wallander lähestyttävä ja inhimmillinen, ja rikosjuonet ja hahmot hyviä.

Jo Nesbön Harry Hole -sarja (paria ensimmäistä kirjaa lukuunottamatta) on sitten kosiskelevan koukuttavaa ja päähenkilö itse kliseisen ahdistunut poliisi, mutta äärimmäisen mukaansatempaava sarja, kuten myös John Verdonin kirjat, joissa yhdessä yksi mielestäni dekkarihistorian ovelimmista konnista mitä fake-johtolankojen asetteluun tulee.

Kotimaisista Jarkko Sipilän Takamäki-kirjat on suosikkini. Sijoittuvat Helsinkiin, aika ajoin omille kotikulmillenikin, ja Sipilän kerronta on todella mukaansatempaava, ja rikostoimittajan valtava tietomäärä näkyy kirjoissa.

Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin Tapauksesta oli myös todella mukaansatempaava, ja jossa lukijaa kyllä vietiin kuin sitä kuuluisaa litran mittaa.

Ja viimeisenä voisin suositella kaikille myös Terry Hayesin Vaeltaja, joka on sekoitus dekkaria ja poliittista trilleriä.

Kotimaisia muita hyviä ovat Arttu Tuomisen kirjat, sekä yllätysnimi Virpi Hämeen-Anttilan Björk -sarja, joka sijoittuu 1920-luvun Helsinkiin, ja on kaltaiseni helsinkihistoriafanin näkökulmasta todella hyvää luettavaa, kovin on myös kehuttu oivana historiallisena ajankuvana.

Nyt kun näitä pohdiskelin niin huomasin miten paljon kaikkea jäi tästäkin pois, mutta yleisesti ottaen sanoisi vielä että jos joku haluaa tietää enemmän mahdollisesti kiinnostavisa kotimaisista dekkareista, listailen mielelläni :-)

Minun ratkaisuni weekender -tarpeeseen löytyi lähisuutarin ikkunasta, jossa näin vanhan laukun olevan myynnissä edulliseen hintaan. Asiakas oli kuulemma tuonut korjattavaksi, mutta noutovaiheessa päätynyt vahvaan erimielisyyteen korjauskustannuksista, ja laukku jäänyt suutarin hoteisiin.

Käytössä pehmennyt ja patinoitunut hyvänkokoinen laukku, pesin nahkasaippualla ja käsittelin nahanhoitoaineella. Kyllä tällä seuraavat 10-20 vuotta hyvin mennään, ja kauneus on katsojan silmissä...ja vintagefillisitelijänä myös minun! :-)