Keikarin foorumi

Kellon kohdalla melkeinpä suurimmaksi esteettiseksi ongelmaksi tai sen aiheuttajaksi koen itse sen, että moni pajauttaa koko budjetin sileäksi yhteen ainoaan kelloon jota sitten väristä, koosta ym. huolimatta käytetään juhlasta arkeen ja kaikkeen siltä väliltä. Ajatelkaapa, miten täällä suhtauduttaisiin yhden takin, kenkäparin, puvun tai muun omistajaan, joka silti väittäisi omaavansa jonkinlaista harrastuneisuutta kyseisen tyyppisiin vaatekappaleisiin.

Ihan totta muuten, enpä ollut tuolta kantilta asiaa ajatellutkaan mutta allekirjoitan kyllä ylläolevan. Kuten alex70, olen minäkin kerännyt tusinan verran kelloja enempi vähempi säännölliseen ja epäsäännölliseen kierrätykseen. Kantava ajatus tosin on ollut tyylikkäiden vintagekellojen pienimuotoinen keräily - joukossa on vain kaksi 2000-luvun uushankintaani Omega Seamaster Pro (Bond) ja Speedmaster automaatti. Muut kelloni, lähinnä 50-60 -luvun Omegat ja Longinekset, ovatkin maksaneet sitten yhteensä vain jonkin verran enemmän kuin nuo uudet kelloni yhdessä. Etsimällä sopivia vaihtorannekkeita pystyy kummasti myös uusimaan kellojen ulkoasua ja hihnan vaihto käy kotona kädenkäänteessä.

Jokaisen puvun ja pikkutakkiyhdistelmän kanssa on omansävyisensä kello käytössä, ja siltikin laatikon pohjalle jää varsin hyviä yleiskelloja käyttämättä (ref. Laatutorin ilmoitukseni...voisinpa laittaa sinne muutaman lisäkellon kohta muiden hankintojen rahoittamiseksi).

Tässäpä muuten muutama kello kesäpukuni kanssa, sovittelin vuosi-pari sitten erästä juhlatilaisuutta varten. Vastaavanlaisen kellon saisi pienellä hakemisella ja etsimisellä suht. hyvän kenkäparin hinnalla, joten mistään isosta investoinnista ei ole, ainakaan näin keikarifoorumin mittakaavassa.

(ylimmän, mustatauluisen Longineksen lasi harmillisesti säröllä, olen jo vaihdattanut uuden)

En ole hirvittävästi "arvokelloihin" tutustunut, mutta tämän koneistokeskustelun jälkeen mietin tarkaan haluanko maksaa Rolexista viittä tonnia.

Olet erittäin hyvän kysymyksen äärellä. Brand appeal on se konteksti jonka ympärillä tämä esittämäsi kysymys liikkuu. Kelloja keräilleenä, takakansia availleena, koneistoja tutkineena mutta myös brand appealin vallassa (Omega, Longines) olevana olet todennut itselleni että en osta Rolexia, en uutena enkä käytettynä. Rolexia harvemmin ostetaan horologisena valintana, vaan enemmänkin statementina. Yhtälailla, samanlainen vakaumus on itselläni käytettyjen Omegoiden ja Longineksien haalijana. Normaalin käytettävyyden (tarkkuus, kestävyys, käyntiresrervi) kannalta on maallikon vaikea löytää merkittävää eroa näiden kellojen välillä. Estetiikalla ja hinnalla on suurempi rooli kuin keskusteluissa yleensä myönnetäänkään olevan, uskoisin.

Lainaus käyttäjältä: konda - 20.04.12 - klo:21:12

Tulli ei avaa paketteja jollei epäile jotain.

Eikö?

Ei. Tavoitteet ja tulosvaateet. Resurssivaje kuten niin monella muullakin yhteiskunnan ja työelämän saralla. Tulliporukan tehtävä on löytää huumeet ja piraattituotteet, ja fokus on siinä.

Astun huonon maun ja nousukasmaisuuden puolelle tällä viestillä, mutta huono humoristi minussa ei voinut välttää kiusausta ehdottaa miksei omistaisi molempia: sekä Carreran että Speedyn? :-)

Tosin automaatti Speedmaster ei ole klassikko kuten Speedy Pro, mutta kun omaan ranteeseeni paremman kokoinen ja näköinen...

Eilisiltainen Beef Wellington hetki ennen pääsemistään lämpimän uunin syleilyyn:




...ja samainen BeWe lämpökäsittelyn jälkeen. Ah, juuri oikean värinen sisus!



L'Ecole N. 41 Cabernet Sauvignon 2006 toimi upeana kyytipoikana.

Kannattaako raiskata mustatauluinen automaattisuklari natorannekkeella? Ja minkä väristä natovärivaihtoa suosittelette? :)

Minulla on venäläinen Vostok Nato strapissa, ironiaa kai sekin, ja rannekkeeni taitaa olla ns. Bond -malli. Sekä kello että hihna ovat työttömyyseläkkeellä joten jos jollakulla tarvetta natorannekkeelle niin hinta tuskin muodostuu esteeksi. Pidin Speedmasteria myös jonkin aikaa siinä mutten ollut happy yhdistelmään.

Kellojen osalta pätee ainakin tämän foorumin diskurssissa täysin samat asiat kuin vaikkapa kengissäkin, eli henkevää debattia erittäin mielenkiintoisista, kiehtovista ja loppujen lopuksi täysin yli normaalin tarvepohjan ylittävistä piirteistä. Miksi katsoa tarkka kellonaika kännykästä kun voi hivellä silmiään minuutin tarkkuudella käyvässä 50-luvun Longineksen mystery dial -kellossa, jossa tuntiviisarin osaa toimittaakin pyörivä kiekko. Tästä on kikkelinpidennys kaukana, päinvastoin, kummeksuva katse jos toinenkin on kellooni osnut, mutta so what? Pitäkööt Suuntonsa ja kännykkänsä ja kuvitelkoot olevansa tyyliniekkoja Churcheissaan. Siis Suunto ja Churchit? Järkky yhdistelmä.