Keikarin foorumi

Cartierin Tank sekä Santos ovat molemmat erittäin asiallisia kelloja.

Anteeksi, menin nimissä sekaisin, Ahtisaarella siis ollut nimenomaan Santos, ja se on mielestäni todella hieno kello.

http://www.ora24.gr/index.php?pid=3&rid=2397

Onko käypä hinta? Jotain muuta huomioitavaa?

Kello itsessäänhän on oikein tyylikäs ja laadukas. Tämä on vanhempaa alkuperäistä mallia eikä uudempi co-axial -versio. Itse ostin täsmäleen  samana vuonna 2004 uutena kelloliikeestä ja maksoin 1300€ (ovh 1850€, tuttavan alennusta sen maksimi 30% mitä voi ylipäänsä saada) joten sitä taustaa vasten tietenkään mielestäni ei järin hyvä hinta. Näkyi olevan sepänviisarin sivuilla pari samanlaista kelloa samoissa hinnoissa eli tuo lienee kivijalkaliikkeiden hintataso käytetyille. Ebaysta saa halvemmalla jos osaa etsiä, tosin usein tulee EU*:n ulkopuolelta, jää tulliin ja tulee verot päälle. Hintaero kapenee siihen.

Asia mitä tätä kelloa ebaystä ostaessani huomioisin itse on se, että löytyykö kuvista takakannen reunasta pieni tarkkaan kaiverrettu "anti-fake" kuvio. Kuvan kellossa se näkyy helium-venttiilin vierestä. Luin jostain aikanaan että ainakin 10v sitten tämä kaiveruskuvio oli hyvin monimutkainen ja vaikesti toistettava ja kaiverrettiin nimenomaan piratismin vastaiseksi "vesileimaksi".

^Laitoin meiliä

^CD-paketin mukana tuli vihkonen jossa pitkä Phil Hewittin haastattelu. Hän kertoo siinä kuinka nuorena (alle 2-kymppisenä) matkusteli Euroopassa, mukaanlukien Suomessa. Haastattelussa kerrotaan myös että Oma Rakas -laulussa lauletaan "...mostly in Finnish" ilman sen enempää selitystä. Itselle heräsi epäilys inspiraation lähteen olleen tuntemattomaksi jäänyt muusa eksoottisen amerikkalaisen jazz-nuorukaisen seikkailtua Helsingin yössä.

Tässä alla copy-pastettuna hieman historiikkia
http://www.dustedmagazine.com/reviews/5627


P.E. Hewitt Jazz Ensemble - "Bada Que Bash" (Winter Winds - The Complete Works 1968-70)

Between 1968 and 1970, the P.E. Hewitt Jazz Ensemble recorded three LPs. Self-released at the time in small runs (50 to 100) by teenaged bandleader, composer, pianist, and vibraphonist Phil Hewitt, they documented an enthralling and energetic — and somewhat outsider — vision rooted in post-bop modal jazz.

Based in the San Francisco Bay Area, Hewitt was 16 when he made the first record. He was already a pilot and was also pursuing studies in the field of music as a healing agent. All of this provides a glimpse into the precocious focus and presence of mind he manifested in his music.

The first record, Jawbones, is engaging enough, with pulsing drums and walking bass lines underpinning a latin- and exotica-tinged style that might remind one of the more accessible Sun Ra small group sessions from, say, the early 1960s. (The audio verite recording style, evident on all three records, also hints in that direction.) The band plays with a distinctly youthful energy; the solos are adventurous without going particularly far outside. Best of all, there are hints of what will come later: Hewitt’s compositions, arrangements, and — especially — his work on vibes already evince an imaginative, uniquely layered approach to interweave and interaction.

Since Washington from 1969 (so-named because of a band visit to play for Nixon!) is noticeably deeper-vibed and, at times, more bluesy than its predecessor. Terry Mason’s vocals -- sometimes wordless, sometimes delivering poetic, yearning lyrics -- have become essential to the sound now; Tenor player Charley Forsberg’s tone comes across as all at once stark and open-hearted. “Sad Sunday” is utterly gripping, a gospel-tinged slow modal blues that serves as a vessel to take the musicians deep into the well of power, inspiration and surrender. The harmonized lines shared by Mason and Forsberg are soul-stirring; Forsberg’s and Hewitt’s solos rise ecstatically from the spacious construct. Even more spacious is “3 AM,” a pensive journey for voice, drums and elegantly meandering, exploratory vibraphone.

With 1970’s Winter Winds Hewitt refined and tightened things up, bringing his distinctive compositional approach to some pieces hinting at bugalu and bossa nova. The overall effect -- helped along by buoyant, dreamy vocals from soprano Sonia Valldeparas and alto Nina Scheller, in addition to drummer Rick Hearns’s energetic, sometimes rock-like propulsion -- feels like the flowering of a new style of cosmic/ ethno/ jazz /pop, one not heard before or since.

This reissue is gorgeously presented, with a detailed booklet, and each album given its own facsimile disc. Included in the booklet is a recent interview with Hewitt that reveals an adventurous life lived in the years since Winter Winds. It also reveals that he has made more music. I, for one, would love to hear it.

Tarvitseko kenties silinteriä keväiselle sunnuntaikävelylle?

Etäisen sukulaismiehen, joka käsittääkseni toimi jonkinasteisena poroporvarina Tornion seudulla vuosikymmeniä tai -satoja sitten, jälkeensäjättämä silinteri on viettänyt rauhaiseloa kaapissani vuosikymmenen tai kaksi. Olisiko kenelläkään käyttöä?

Markkina-arvo on minulle täysin tuntematon, lähdetään siitä että 40 € voisia olla oikeansuuntainen hinta.

Viivotinmitat näkyvät tuossa, ympärysmitta n. 55cm ja ainakin minulle jolla pään ympärysmitta hatun kohdalla n. 58cm selkeästi liian pieni. Kunto on varsin hyvä, pari tahraa siellä täällä.

Silinterin mukana tulee kuvanmukainen hattulaatikko.

Any interest?

Kaikille jazzin - coolin ja eteerisen sellaisen - ystäville suosittelen juuri nyt stereoissa soivaa P.E. Hewitt Jazz Ensemblen Winter Windsiä. Kiitos Mojo-lehdelle, joka vuosi-pari sitten esitteli tämän 1970-luvun alun unhoon jääneen jazz-indie -helmen. Tuubista löytyy vain pari kipaletta koko levyltä, tässä laulelmallinen syyskappale. Ei suositella nousuhumalaisille.

http://www.youtube.com/watch?v=DWp7yQtrYqI

Onko tällä foorumilla kukaan, koskaan puolipohjauttanut kenkiään? Olen nyt laskujeni mukaan keskustellut aiheesta jo nelisen kertaa ja aina kun menee hintojen tiedusteluksi, keskustelu kuolee siihen paikkaan. Mitä voi olettaa sen maksavan esim. Pinkomossa, Fredan Suutarilla tai Monofixissä?

Erittäin siisti ja hyvä puoliphjaus Forumin suutarilla (H&M:n takana) maksoi muutama viikko sitten muistaakseni 26,90€. Siistillä tarkoitan sitä, että se oli niin huomaamaton ja tasainen että sai Leftin valmiina puolipohjatun kengänpohjan näyttämään rispaantuneelta kalastusverkolta ja hyvällä tarkoitan sitä, että olen olosuhteiden pakosta joutunut käyttämään ko. puolipohjattuja kenkiä muutamaan otteeseen ikävän sateisilla ja loskaisilla keleillä ja toistaiseksi en huomaa minkäänlaista vahinkoa en a) kengille, b) sukille enkä c) puolipohjaukselle itselleenkään. Tähän "hyvällä" kohtaan totean toki sen, että totuus ilmenee vasta pidemmän ajan kuluessa mutta so far so good.

Kampin Suutari tekisi saman homman muutaman € halvemmalla (muistaakseni €21,90) mutta valitsin Forumin suutarin siellä olleen oikeaa väriä tunnustavan HIFK-pelipaidan johdosta.