Keikarin foorumi
Keikari => Yhteiskunta => Aiheen aloitti: Hidas - 27.09.11 - klo:01:39
-
Miten Ayn Rand on teille kaikille tuttu?? Itse törmäsin nimeen jossain epäasiallisessa blogissa 4 vuotta sitten enkä muuten tietäsi mitään. Onko jokin revivaali kyseessä?
-
Miten Ayn Rand on teille kaikille tuttu?? Itse törmäsin nimeen jossain epäasiallisessa blogissa 4 vuotta sitten enkä muuten tietäsi mitään. Onko jokin revivaali kyseessä?
No ainakin Atlas Shrugged on muutamassa amerikkalaisessa tutkimuksessa todettu yhdeksi eniten elämään vaikuttaneista kirjoista. Lisäksi Mad menissä taidettiin mainita.
-
Miten Ayn Rand on teille kaikille tuttu?? Itse törmäsin nimeen jossain epäasiallisessa blogissa 4 vuotta sitten enkä muuten tietäsi mitään. Onko jokin revivaali kyseessä?
Modern Library kun listasi viime vuosisadan lopussa sata parasta romaania (http://www.modernlibrary.com/top-100/100-best-novels/), niin Atlas Shrugged oli lukijoiden listalla ykkösenä. Luulisi että Rand kuuluu klassikoihin siinä missä Hemingway, eikä sen suosiota tarvitsisi ihmetellä. Toki poliittisesti tiettyyn suuntaan katsovat eivät Randia noteeraa, kuten tuon 100 parhaan asiantuntijalistan laatineet, jotka lienevät jotain vasemmistohippejä.
-
Toki poliittisesti tiettyyn suuntaan katsovat eivät Randia noteeraa, kuten tuon 100 parhaan asiantuntijalistan laatineet, jotka lienevät jotain vasemmistohippejä.
Tällaiset kommentit kertonevat riittävän selvästi Randin suosion/tunnettuuden syistä foorumilla. Käyttäjäkunnassa lienee kosolti niitä, jotka lukivat Randinsa jo lukiovuosina ylemmyydentuntoaan pönkittääkseen. Kirjanmerkkinä kauppakorkean hakupaperit.
Ei millään pahalla. Ja disclaimer: en ole sen enempää vasemmistolainen kuin hippi.
-
No minä ainakaan en ole lukenut yhtäkään Randin kirjaa, joten en siis ole voinut pönkittää ylemmyydentuntoani.
-
Molemmat listat olivat kelvottomia.
Randin jälkeen lukijoiden listalla näytti olevan Taru sormusten herrasta ja koko L. Ron Hubbardin tuotanto, eli sille joutunee antamaan jopa vähemmän arvoa noista kahdesta.
-
Poliittisen vaikutuksensa, on siitä mitä mieltä tahansa, osalta Rand kuuluu jonkinlaiseen yleissivistykseen.
Tajuaa vähän enemmän mitä liikkuu libertaarien ja itävaltalaista taloustiedettä palvovien päässä. Eihän siitä tartte olla samaa mieltä, mutta kuten sanottu niin kannattaa tuntea ystävänsä ja erityisesti vihollisensa.
-
^Nimen omaan.
-
Eihän siitä tartte olla samaa mieltä, mutta kuten sanottu niin kannattaa tuntea ystävänsä ja erityisesti vihollisensa.
Näinhän se tietysti on. Itse olen kuitenkin törmännyt lähinnä tapauksiin, joissa Randia on luettu jo olemassaolevan maailmankuvan vahvistamiseksi.
-
Minä pelasin hurmiossa Bioshockin lävitse ja Rand tuli siinä muassa tutuksi.
-
Törmäsin lähinnä kirjana, joka piti lukea jostain syystä - ja nautin. Yhteiskunnalliset konnotaatiot kuulin sitten myöhemmin, tuon kun olin lukenut kohtalaisen paljon ennen kuin mikään poliittinen kiinnosti minkään vertaa.
Luen ylipäätään melkoisen paljon, nyt tosin vähemmän kuin ennen (jää ehkä "kirja joka kolmas päivä" -tasolle, kun esim. lukioaikana meni kirja päivässä). Siltä pohjalta katsoen ymmärrän tuon toplistan asiantuntijakaartia hyvin - yleisen kirjallisen laadun argumentein se on perusteltavampi kuin lukijalista. Tosin, lukijalistalla on enemmän luettavuuden pohjalta kasattua settiä, josta uskoisin aika monen nauttivan hieman enemmän. Suhtauduin kyllä suurella huvituksella siihen, että sekä Rand että Heinlein puuttuvat asiantuntijalistalta tyystin - epäilen tämän johtuvan siitä, että jokainen, joka on joko lukenut takakansitiivistelmän tai katsonut elokuvaversion, pitää Heinleinin koko tuotantoa Starship Troopersina ja k.o. kirjaa rasistisfasistisena manifestina (suosittelen nyt kuitenkin lukemaan sen, kyseessähän on aika tavalla seikkailullinen poikakirja). Esim. Stranger in a Strange Land menee - aatteellisesti ajatellen - ihan siihen toiseen laitaan (ja on mielestäni kyllä melkoisen kova teos).
On muuten outoa, että myös omassa kaveripiirissäni jotkut luupäät suhtautuvat avoimen halveksivasti Randin lukijoihin. Minua tämä lähinnä huvittaa - kirjoja kun voi ihan oikeasti lukea ilman, että antaa sen kummempaa arvoa erilaisille poliittisille konnotaatioille. Jos ei tunne tähän kykenevänsä, voi vaikka istua rasvattuun liikennekartioon.
-
On muuten outoa, että myös omassa kaveripiirissäni jotkut luupäät suhtautuvat avoimen halveksivasti Randin lukijoihin.
No, oman älähdykseni aiheutti tämä:
Toki poliittisesti tiettyyn suuntaan katsovat eivät Randia noteeraa, kuten tuon 100 parhaan asiantuntijalistan laatineet, jotka lienevät jotain vasemmistohippejä.
Kummallakin puolella siis osataan.
-
Jos ei tunne tähän kykenevänsä, voi vaikka istua rasvattuun liikennekartioon.
Hei, olin juuri syömässä...
-
Jussi: L. Ron Hubbard ei tue näkemystäsi luettavuudesta.
En kyllä itse asiassa ole tuotantoon perehtynyt, mutta vastaanotto on aikanaan ollut sen verran tyrmäävää, että paremman tiedon puutteessa tyydyn uskomaan kriitikkoja.
-
Jussi: L. Ron Hubbard ei tue näkemystäsi luettavuudesta.
Poikkeuksia on. Tosin, Hubbardin teksti on sitä kevyttä scifikamaa, josta ei jää juurikaan haju- tai makujälkiä eikä edes värjäymää alusasuun. Suosio kyllä selittyy ns. oheistuotteilla.
-
Minä pelasin hurmiossa Bioshockin lävitse ja Rand tuli siinä muassa tutuksi.
Tuo tuli puun takaa.
Ei että itse olisin tutustunut jotain muuta kautta. Loistava peli.
-
Minä pelasin hurmiossa Bioshockin lävitse ja Rand tuli siinä muassa tutuksi.
+1
Olin kyllä tietoinen naisen tuotannosta aiemminkin, mutta vasta Bioshockin myötä jaksoin kahlata läpi Fountainheadin. Atlas Shrugged oli jo tekstinä liian hirvittävää ja sen jätin aikoinaan kesken (tosin luin kyllä lopun monologin). Lukukokemuksieni perusteella en tajua miten Randin tuotantoa pystyisi lukemaan kirjallisten ansioiden takia, mutta jos joku tuntee noista jotain irti saavansa niin mikäs siinä. Jälkiviisaan pointtia komppaan. Know your enemy jne.
Heinlein on kyllä hyvä (parhaimmillaan jopa mainio).
-
Libertaaripiirit ovat jakaantuneet kahtia Ayn Randin suhteen. Noin puolet pitää rouva Randia idiottina ja toinen puoli pitää Randin tekstejä poliittisessa mielessä mielenkiintoisina mutta suhtautuu Rand instituuttiin "vihamielisesti". Randin nimessä on puolustettu ties mitä, jonka johdosta ei ole ollenkaan outoa että Rand jakaa mielipiteitä.
Nim. Atlas Shruggedia noin 300 sivua lukenut. (kirja ei tosiaan ole kirjallisessa mielessä mestariteos)
-
Hmm... Ehkä perehdyn enemmän sitten kun on aikaa, joskus eläkkeellä. Yleissivistykseen tietysti kuuluu monikin teos Augustinuksen De civitate Deistä Tocquevillen Amerikan demokratiaan, mutta paljon on jäänyt lukematta. Randista muistankin erään yhteiskuntatieteestä kiinnostuneen ystäväni puhuneen, itse en ole törmännyt kuin mainitussa blogissa. Peruskoulussa, lukiossa tai opinnoissa ei nimi tullut vastaan. Havahduin foorumilaisten valveutuneisuuteen.
-
Havahduin foorumilaisten valveutuneisuuteen.
Onneksemme foorumille on kertynyt koko joukko valveutuneita ihmisiä. Vaatteistakin voi keskustella monin tavoin.
-
Vaatteistakin voi keskustella monin tavoin.
Peräti hyvin, huonosti tai hyvin huonosti.
-
Ihan tsekkaamisen arvoinen on muuten King Vidorin vuoden 1949 leffaversio Randin Fountainheadista. Ei siten että se olisi erityisen hieno elokuva, mutta jotenkin leffa tavoittaa hyvin Randin tekstin hengen (vaikka ilmeisesti Rand itse vihasi kys. elokuvaa). Minkäänlaista inhimillisyyttä tai lämpöä ei löydy yhdestäkään elokuvan kuvasta, jäätävää patsastelua ja mahtipontista pullistelua senkin edestä. Tämä ei kuitenkaan ole huono puoli, vaan elokuvassa on ihan omanlaisensa tunnelma joka ajoittain noir-henkisestä kuvakielestään huolimatta tuo mieleen enemmänkin 30-luvun saksalaiset ekspressionistit kuin 40/50-luvun vaihteen hollywoodin.
Vaikea kuvitella että lähdemateriaalista ainakaan parempaa elokuvaa olisi saanut aikaiseksi. Ongelmineenkin Vidorin Fountainhead on kuitenkin jollain tapaa kiehtova eikä ollenkaan sellainen fiasko miksi se aikoinaan tuomittiin.
Gary Cooperin roolisuoritus Howard Roarkina on myös outoudessaan todella mielenkiintoinen, en ole vastaavaa näyttelijätyötä nähnyt miehen uralla oikeastaan missään muussa roolissa. Todella puisevaa, mutta elokuvan tyylilajiin istuu täydellisesti.
-
Ihan tsekkaamisen arvoinen on muuten King Vidorin vuoden 1949 leffaversio Randin Fountainheadista. Ei siten että se olisi erityisen hieno elokuva, mutta jotenkin leffa tavoittaa hyvin Randin tekstin hengen (vaikka ilmeisesti Rand itse vihasi kys. elokuvaa). Minkäänlaista inhimillisyyttä tai lämpöä ei löydy yhdestäkään elokuvan kuvasta, jäätävää patsastelua ja mahtipontista pullistelua senkin edestä. Tämä ei kuitenkaan ole huono puoli, vaan elokuvassa on ihan omanlaisensa tunnelma joka ajoittain noir-henkisestä kuvakielestään huolimatta tuo mieleen enemmänkin 30-luvun saksalaiset ekspressionistit kuin 40/50-luvun vaihteen hollywoodin.
Vaikea kuvitella että lähdemateriaalista ainakaan parempaa elokuvaa olisi saanut aikaiseksi. Ongelmineenkin Vidorin Fountainhead on kuitenkin jollain tapaa kiehtova eikä ollenkaan sellainen fiasko miksi se aikoinaan tuomittiin.
Gary Cooperin roolisuoritus Howard Roarkina on myös outoudessaan todella mielenkiintoinen, en ole vastaavaa näyttelijätyötä nähnyt miehen uralla oikeastaan missään muussa roolissa. Todella puisevaa, mutta elokuvan tyylilajiin istuu täydellisesti.
Tätä elokuvaa on vain hyvin vaikeaa löytää. Ei tuottanut discshop, google eikä edes ruotsalainen ohjelmistokauppa tulosta, kun viimeeksi etsin.
-
Laittomin keinoin, torrenttina syyhkien taisin itsekin leffan tsekata.
-
Mutta onko nimi Ayn väännös Ainosta vai ei.
Mitä koulukuntaa edustatte?
-
Mutta onko nimi Ayn väännös Ainosta vai ei.
Mitä koulukuntaa edustatte?
Wettenhovi-Aspalaisena pidän kaikkia maailman kieliä ja kaikkia maailman sanoja väännöksinä ja johdoksina suomesta.
-
Alisa matkusti New Yorkin kautta Chicagoon mukanaan ainoastaan suppea vaatevarasto, muutama valokuva perheestä sekä kirjoituskone. Alisa oli jo Pietarissa alkanut opiskella myös kirjoittamista ja huomattuaan kykynsä, halusi siitä itselleen varsinaisen ammatin Yhdysvalloissa. Jättäessään taakseen Venäjän hän halusi kuitenkin jättää taakseen myös entisen nimensä. Uuden sukunimen Rand hän otti lyhennetystä perheensä sukunimestä. Etunimi Ayn taas on hänen oman todistuksensa mukaan peräisin suomalaiselta naiskirjailijalta, jonka nimen hän oli Pietarissa kuullut, mutta jolta hän ei ollut koskaan lukenut yhtään teosta. Kuka tämä suomalainen kirjailija oli, sitä Rand ei koskaan maininnut. Ilmeisesti kyseinen etunimi on kuitenkin ollut Aino, jota sitten on hieman amerikkalaistettu muuttamalla i y:ksi ja pudottamalla o lopusta pois. (Voisiko kyseessä olla esimerkiksi Aino Kallas?) Venäjää puhuva Alisa Rosenbaum muuttui näin englantia puhuvaksi Ayn Randiksi odottaessaan maahanpääsyä Ellis Island saarella New Yorkin sumuisessa satamassa helmikuussa 1926.