Keikarin foorumi

Hämmentävintä tänään: Ritari Ässän loaferit. Jotenkin oletin bootsimieheksi.

Tällä viitattaneen kaltaisiini tyyppeihin jotka jääräpäisesti käyttävät etelänmatkalta ostettua kympin paperihattua vuositolkulla.

Yleisin syy miksi nakkaan paidan menemään on juurikin niskasta rispaantunut kaulus. Ilmeisesti niskavillani ovat sen verran karkeat että kaikki paidat eivät sitä kestä. Kylllä ne silti sen kymmenkunta vuotta ensin kestävät.

Minusta se on flat cap. Raikkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan. Myös sakilaishattu on nimityksenä tuttu.

Muutaman kuukauden kokemuksella mahdollisuus. Herranpukimon kolmeosainen on palvellut mainiosti ja takkia olen käyttänyt kokeiluluontoisesti myös irtotakkina, toki flanellihousujen kanssa. Mielestäni toimi. 

Nuoremmille kollegoille olen asiasta joskus huomautellut. Työpaikalla erääseen palkkaamatta jättämiseen vaikutti se että herra nuoriherra tuli 2 kertaa paikalle tuntihommiin, kuitenkin sisätöihin, lippis päässä ja avattu energiajuomatölkki kourassa. Joissakin hommissa varmaan aivan hyväksyttävää mutta asiakaspalvelutehtävissä ei välttämättä. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran mutta tämä teki sen 2 kertaa.

Tiedän että on melko tavallista opettaa jälkikasvulleen että ei se niin metrilleen tuollaisten hassujen muinaisten tapojen kanssa ole mutta nähdäkseni edes alkeellisten tapojen hanskaaminen on sitä paljon puhuttua sosiaalista pääomaa jolla saa mm. työelämässä etumatkaa niihin nähden joilla sellaista ei ole. Kannattaako siis varta vasten kouluttaa toista jäämään sinne takamatkalle ihmettelemään että mikä on kun ei hommat luista? Joidenkin mielestä epäilemättä kannattaa.

Edit: Kotona sain vähän krouvimmanpuoleisen kasvatuksen mutta se tehtiin erittäin selväksi että ruokapöydässä hattua saavat käyttää vain juntit ja juutalaiset.

Me elämme herrasmieskuplassa. Todellinen etiketti määräytyy suuren massan käyttäytymisen mukaan.

Näinhän se menee. Pari ensimmäistä pukuani olivat mustia kunnes vihdoin rohkaistuin revittelemään harmaalla.