Oliver Stonen Wall Street. Oli hauska bongata kontrastikauluksia ja muita sen ajan ilmiöitä.
"Sen ajan"?
Nuorimies, " se aika" oli varhaisaikuisuuttani ja ylpeänä puin juhliin sinivalkoraitaisen kontrastikauluspaitani ja nappikauluksien sijaan kauluksia piti kurissa kullanvärinen collar pin.
Tuo paita, Arrow merkiltään, on vieläkin tallessa vaikken siihen enää mahdukaan.
Alkuperäinen kommenttini ei todellakaan ollut missään naljailumielessä eikä tässä ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Ihan vilpittömästi oli vain mielenkiintoista havainnoida elokuvan vaatetusta. Elokuvan vaatetuksen suunnitellutta Ellen Mirojnickia kritisoitiin siitä etteivät meklarit itse asiassa pukeutuneet yhtä räiskyvästi tosielämässä kuin filmissä, mutta asiassa otettiin ilmeisesti taiteellisia vapauksia.
http://www.esquire.com/blogs/mens-fashion/wall-street-2-wardrobeViimeksi tuli nähtyä The Ghastly Love of Johnny X. Ihan hauska puolitoistatuntinen, musiikkia olisi tosin saanut olla enemmän. Rocky Horror Picture Show tuli ensimmäiseksi mieleen kun elokuvan vaikutteista puhuttiin kavereiden kanssa.