2099
« : 26.11.11 - klo:10:00 »
En teekään. I feel good. Kunhan pohdin tässä ja katson millaista keskustelua syntyy.
Kyllä Salarymanilla on pointtinsa, ainakin tajusin ensimmäisestä kommentistasi että tarkoitat työ- ja vastaavaan maailmaan liittyviä erityistilanteita, et onnettomuuksia ja katastrofeja. Silloin ei puvulla paljon väliä ole kun ruumiita makaa pitkin penkkoja. Mutta jos vierailijaluennoitsija pitää luennon talouspolitiikasta, puku voi tuoda enemmän auktoriteettia ja uskoa asiantuntemukseen kuin niittivyö ja farkut. Mutta tässäkin karismalla on merkitystä. Ehkä liikunnan ope ei olisi kovin uskottava jos vetäisi tunteja solmio kaulassa. ( tähän tuli heti mieleen jääkiekkomaajoukkueen valmentajat joilla on kisoissa puku ja solmio..) No mutta yleensä tilanteen mukaan.
Pukeutumisesta vielä yleisemmällä tasolla. Kyllä se ainakin minua lämmittää kun näen, että pukeutumiseni nostaa hymyn muiden ihmisten huulille vaikka työpaikalla tai kaupan kassajonossa. Pukeudun ennenkaikkea itseäni varten, mutta totta kai myös muita varten. Ilahduttaakseni ihmisiä. Kyllä puhdas ja raikas, siisteihin vaatteisiin pukeutunut, hyväntuulinen ja mielellään vielä hyväkäytöksinen mies saa luottamusta ja positiivista palautetta kanssaihmisiltä ennemmin kuin sulkeutunut, nuhjaantunut tunkkainen äijä. Mitä olen keskustellut muiden kanssa niin yksi ärsyttävimmistä ihmistyypeistä tuntui monen mielestä olevan itsetietoinen, turhantärkeä ja omaa erinomaisuuttaan korostava pukumies. Tämä herätti monessa herraviha-tyylisiä kommenttejä, vaikka kommentoinnin kohteena olevan pukumiehen sosiaalinen tausta ei ollut tiedossa. Kaippa meillä kaikilla on kokemuksia yökerhosta tai baarista jossa yksi tai useampi kravattiin ja pikkutakkiin tai pukuun puketunut mies tilaa suureen ääneen kalliita juomia, korostaa omaa erinomaisuuttaa ja teutaroi. Yksi minun mielestäni huonoimpia pukeutumisen motiiveja onkin oman todellisen tai kuvitellun varakkuuden osoittaminen. "Mulla on bossii, cutsii ja rolexiii. Palvo mua babe."