Keikarin foorumi

Tumppi: Toimittajan etuja ;-)

Olen etsimässä ensimmäistä laatukelloa ja tässä vaiheessa eniten miellyttää Montblancin Timewalker. Onko teillä asiaan paremmin perehtyneillä kommentteja Montblancista ja tästä juuri tästä mallista? Richemont Groupista löytyy osaamista kellojen osalta, joten teknisen puolen osalta tilanne taitaa olla hanskassa.

Montblancit käyttävät pääasiassa ETA:n koneistoja, joten se puoli on kunnossa, joskin kellot ovat ylihinnoiteltuja juuri tuon vuoksi, ettei koneisto ole omaa tuotantoa (Swatcheja saa samalla koneella). Lisäksi mielestäni Montblanc on enemmän kynämerkki, kuten Armani on vaatemerkki, vaikka niilläkin on kelloja. Kysy myös itseltäsi haluatko kellon, mikä sopii kaikkien vaatteiden kanssa, kellon joka on selvä understatement mutta laadukas, vai sporttikellon, joka tuo kuvan kello on. Tuo malli taitaa myös olla melkoisen iso (43mm?) mikä on toki muotia, mutta hieman liian show-off herrasmiehelle IMHO.

^Mitä shoppailtavaa Ullanlinnassa on? En ole juuri käynyt siellä, muutettuani pois, vuosikausiin.

Big Time (lasketaanko?) Ja tietysti antiikkiliikkkeet!

Onko joukossa jäseniä, joilla on oma vaakuna tai sitten sukulaisia joilla sellainen on? Omasta kaukaisesta suvustani löytyy muutamia tapauksia.

Perustakaamme Keikarin kello-alajaosto! ;-)

Tulin juuri Tukholmasta Panerain sponssaamalta reissulta, mikä yllytti minut seuraavaan palopuheeseen:

Viimeisessä HS:n Kuukausiliitteessä oli artikkeli kelloista. En tiedä tekikö juttu gutaa vai hallaa vielä kehdossaan olevalle kellokulttuurille Suomessa, sillä siinä esiteltiin vain ns. muotikelloja (Versace, Gucci, Armani...), jotka eivät oikeastaan ole kelloja lainkaan, vaan patterikäyttöisiä rimpuloita, jotka heitetään roskiin viimeistään siinä vaiheessa, kun patteri loppuu. Ja miettikää nyt, ulkoministerimme käyttää Suuntoa ranteessaan jatkuvasti! Voi vain kuvitella sitä ihmetyksen määrää mitä se herättää ulkomailla. 
Italialaisella miehellä on keskimäärin 7 kelloa, eikä ole lainkaan yhdentekevää mitä ranteesta löytyy.

Tukhomassa käydessäni huomasin sen valtavan eron, joka vallitsee tässäkin suhteessa maidemme välillä. Kaupungin kuuluisin kellokauppa, Nymans Ur, julkaisee omaa kiiltäväpaperista lehteään, jossa vierailevat huippuvalokuvaajat ja jota jaetaan ilmaiseksi asiakkaille. Lisäksi pulju järjestää erilaisia sosieteetti-tapahtumia tehden näin brändiään tunnetuksi kustannuksia säästämättä. http://www.watchoutmag.se/
Kuinka meillä? Paras liike, Lindroos, elelee hiljaiseloa, ja vaatii rohkeutta edes astua kauppaan sisään vartijan katseen alla puhumattakaan nenänvarttaan pitkin tuijottavista myyjistä.

Mekaanisen koneiston tikityksessä on aivan oma tenhonsa. Monella lojuu laatikon pohjalla myös perinnöksi saatuja, usein varsin laadukkaita kelloja, jotka kestäisivät hyvin vielä seuraavallekin sukupolvelle. Itse asiassa säännöllisesti huollettuna mekaaninen kello kestää mainiosti toista sataa vuotta ja kauemminkin. Samaa ei voi sanoa patteri- eli kvartsikelloista, eli jutussa on ekologinen pointtikin - mekaanisen kellon ostaminen on ekoteko. Eivätkä käytetyt vintage-kellot edes ole mitenkään kalliita.

Sarjasta käy musertavasti ilmi se, miten ennen herrasmiehellä oli vaatteet tilanteeseen kuin tilanteeseen.
En itse uskaltaisi ratsastaa hevosella, mutta voisin hyvinkin pukeutua punaiseen ketunmetsästysasuun, ja juoda kuumaa totia livreepukuisen palvelijan tuomalta hopeatarjottimelta.

Niin, tuollahan jossain on jo ketju "Mitä ostin viimeksi", mutta se taitaa olla hautautuneena kenkäosaston(?) alle.