Keikarin foorumi

Olen aivan samaa mieltä diletantin kanssa siinä, että puvussa ilman solmiota on kyse muodista eikä tyylistä. Nykyään puhutaan tosin muodikkuuden sijasta trendikkyydestä, mikä ehkä sisältää vielä ehkä tyylistä riippumattoman merkityssisällön. Klassinen pukeutuminen ei välttämättä ole aina muodikasta, mutta se on ajatonta. Erityisesti nuorena tunsin myötähäpeää katsellessani vanhoja valokuvia 70-luvulta, joissa miehillä oli alaspäin reilusti levenevät lahkeet ja takeissa suhteettoman kapea leikkaus yhtä aikaa valtavien kauluskäänteiden kanssa (puhumattakaan naurettavista silmälasinpokista). Silloin olin iloinen, ettei minun tarvinnut koskaan käyttää sellaisia vaatteita. Nyt vanhempana olen tajunnut, että tuohonkin aikaan on ollut saatavilla huomattavasti klassisempia pukuja. Kyse on henkilökohtaisesta valinnasta: haluaako olla mielummin muodikas vai tyylikäs. Tyylikkään miehen ei tarvitse myöhemmin nolostua aiemmista informoiduista ja tietoisesti harkituista asuvalinnoista.

Kaikkihan muistamme erityisesti vanhojen 2000-luvun alkua kuvaavien scifielokuvien futuristiset asut, jotka näyttävät tylsiltä ja persoonattomilta uniformuilta. Haluanko todella pukeutua sillä lailla nyt 2000-luvulla?
 

Sain eilen postitse Booksterin molskihousut, joten ehkä voisin vähän auttaa kertomalla niistä. Vastatakseni kysymykseesi, housut istuvat oikein hyvin ja niissä on kapeat lahkeet. Tilasin ne ilman etulaskoksia, joten leveyttä saa niillä kyllä reisiin vähän lisää tahtoessaan (itsellänikin on kyllä aika leveät reidet). Housut ovat perinteistä englantilaista mallia, eli niissä on korkea vyötärö joka tosiaan ulottuu jonnekin navan tienoille ainakin henkseleiden kanssa (muuten, jos haluaa, voi hankkia Albert Turstonin boxcloth-henkselit molskihousuja varten - toinen englantilainen klassikko). Joidenkin mielestä korkea vyötärö ei ehkä näytä tyylikkäältä, mutta sanoisin, että englantilaistyylisesti leikatun kapeavyötäröisen ja pitkähelmaisen takin kanssa se on tyylikäs, etenkin jos on hoikka. Myös liivit edellyttävät housuilta korkeaa vyötäröä. Hoggsin breekseissäni on myös korkea vyötärö, joten siinä suhteessa eroa ei ole. Sen sijaan Hoggs of Fife -housujen molski on hieman paksumpaa kuin Booksterin housujen. Tilasin Booksterilta ruskeat molskihousut ja väri on ehkä hieman vaaleampi kuin kuvassa sivuilla.

Tällä viikolla sain postitse kotiin miesten pitkän flanelliyöpaidan, jonka hankin ihan uteliaisuudesta. Se osoittautui kaikkein mukavimmaksi yöpuvuksi, mikä minulla ikinä on ollut päällä. Tähän asti olen aina käyttänyt pyjamaa, ja nyt harmittaa aivan vietävästi, että olen tuhlannut näin paljon aikaa käyttämättä yöpaitaa niiden sijaan. Ostamani yöpaita on hyvin väljä ja ulottuu puolisääreen. Toisin kuin pyjama, se ei kiristä mistään, vaikka kuinka kääntäisi aamulla kylkeä eikä siinä ole mitään ikävää kiristävää kuminauhaa vyötäröllä. Se on niin paksua ja pehmeää flanellia, että tuntuu, kuin kuin nukkuisi alasti hyvin pehmeissä ja lämpimissä lakanoissa. Kyllä ennen tiedettiin, mikä on mitä. Ostin yöpaidan Vintage shirt companysta ja aion ostaa niitä vielä lisää.

Pitänee tulostaa nuo RSC:n ohjeet. Kiitos tweedster linkistä.

Teetä tulee juotua muutama kuppi päivään. Useimmiten tosin vain jotain Earl Greytä tai Yellow Lablea. Ihan hyviähän nuo ovat, mutteivät ehkä sitä kärkikastia.

Kiinalaiset oolong-teet, joihin tutustuin ensikertaa Lontoolaisessa ravintolassa, ovat varsin lähellä sydäntäni. Jotain vihreän ja mustan teen välimaastossa, eli mielestäni juuri sopivaa. Hinnaltaan se on ehkä hieman korkeampi kuin "tavalliset" teet, mutta oolong-lehtiä voi hauduttaa 3-5 kertaa, eikä maku heikkene. Ongelmana on ollut tosin saatavuus, tätä kun ei ihan joka hypermarketista löydy..

Ja tottakai, kahvit sekä teet juon ihan sellaisenaan, ilman makeuttajia ja maitoa tai sen korviketta.

Ole hyvä, mukavaa jos sinäkin juot teetä.

Itsekin pidän oolongista, tosin mustasta teestä poiketen huippulaatuinen oolong harvoin päätyy tänne länsimaihin. Kiinalaiset ja taiwanilaiset joko juovat sen itse, tai sitten myyvät Japaniin. Itse juon jonkin verran halpaa Forsmanin Formosa Oolongia, jota haudutan 90 asteessa. Thehuoneen myymää taiwanilaista Jade Dongdingia voin suositella lämpimästi, se on upean makuista ja kestää ainakin kuusi haudutuskertaa maun kärsimättä (näin ollen hintakin maksaa itsensä takaisin). Sen sijaan kiinalaisesta Tekuaninista en niin välitä.

Kävin tänään Oxford Bluen myymälässä ja siellä oli joitain hajakokoja UK 42-46 englantilaisia tweedtakkeja, jotka ovat paljon autenttisempia kuin Kapteenskassa näkemäni.

http://www.oxfordblue.fi/eshop/categories/201/

Leikkaus oli melko tavallinen, ei erityisen englantilaistyylinen tai muutenkaan kovin elegantti, hartian leveähköt. Takeissa on kaksoishalkiot ja saman linjaiset hartialaskokset antamassa heilusti liikuvuutta. kangasta oli periaatteessa komea eri laista, kaikki vihreitä ja myynnissä myös takkiin sopivia tweed-lakkeja samasta kankaasta.

Näistä saa ehkä vähän tuntumaa, jos haluaa käydä katsomassa. Samalla hinnalla saa netistä parempiakin. 

Itse käytän yleensä hienonhienosta ohuesta pellavasta tehtyä valkoista taskuliinaa, joka ei koskaan latistu tai rypisty kuten puuvilla, vaan säilyttää aina kimmoisuutensa. Sellainen kannattaisi hankkia ihan ensimmäiseksi ennen silkkisiä taskuliinoja.

Lainaus käyttäjältä: Arska - 14.10.09 - klo:22:49

^Tuo ötökkäsi käy silmiin. Mikset tee itsellesi Mad Men -naamaa?

OT: Tein, mutta totesin sen olevan hyvinkin geneerisen näköinen ja sekoittuvan muihin foorumilaisiin. Siispä "lainasin" tämän ja todellisena narsistina laitoin madmen-generaattorin kuvan työpöytäni taustaksi.

Miten tuollaisen naaman saa tehtyä?