Keikarin foorumi

Minä olen vasta hiljan innostunut kaakaosta. Ei siis mistään lasten sokeroidusta Oboystä, vaan kunnon kaakaojauheesta, josta saa halutessaan erittäin vahvan paukun kahvin korvikkeeksi. Onko kellään vinkata jonkin tasokkaan kansainvälisen valmistajan jauheen puoleen?

Sellainen tuntuma on, että myös kaakaoentusiastien maailma on olemassa. Van Houten lienee asettanut standardin, mutta onko se tasokas vai ei? Hiljattain kaakao on myös luokiteltu eräissä piireissä ns. superfoodiksi. Tässähän olisi yksi hyvä aihe blogin artikkeliksi.

Lainaus käyttäjältä: Jälkiviisas - 25.10.11 - klo:12:53

Sivistys, joka ei koskaan sinne palannut, 1229.
Bogart co. 1983.
Herrainpukimo 2011.

Täytyy kyllä munki myöntää, että on turussa hyvätkin puolensa. Parhaana tietenkin se, että ilman turkua turkulaiset olisivat levittäytyneet tasaisesti ympäri Suomen, nyt ne ovat sentäs (melkein) kaikki samassa paikkaa.

Aika OT:ksi mennyt, niin jatketaan samalla linjalla. Vaikken ole koskaan ollut Turkufani ja parikymmentä Helsingin vuotta on vinouttanut ajatteluani, niin onhan kiistämätön fakta ettei missään muualla Suomessa ole niin vanhaa kaupunkikulttuuria kuin Turussa. Joten sikälikin Herrainpukimo on oikeassa osoitteessa. Tervehdin iloiten!

Mikä mahtaa olla muuten sopiva hinta laadukkaille hanskoille? Tarkoitan, että mitä hintatasoa halvempia ei kannatta hankkia? Esim. nuo Jamin mainitsemat Nippanapan hanskat, mitä maksaa? Pekaarihanskat ovat asia erikseen, mutta nyt siis kyselen ihan perus, eli vaikkapa sian- tai hirvennahkaisista vuorillisista.

Ennen mulla oli ceasar-cut -tyylinen fleda ja vahoja tuli kokeiltua. Vahvin tökötti oli American Crew:n vaha, en muista mikä niistä. Se oli niin jäykkää tököttiä, että parturini antoi sen ilmaiseksi minulle, halusi luopua siitä. Riittoisaa ja hyvää ainetta. Erittäin miellyttävä parturimainen tuoksu myös.

edit: tämähän se oli

http://www.americancrew.com/product.php?id=16

Tätä ennen ja jälkeen tuli kaikenlaiset vahat ja geelit niin muovi- kuin metallipurkeissa. Mulle olennainen kriteeri oli pito ja luonnollinen ulkonäkö.

Jokaisen on kokeiltava itselleen sopivin metodi niistä viidestä. Joko märkäajo 1) DE:llä, 2) moniterällä tai 3) partaveitsellä tai sähköpartakone 4) kuiva-ajoon tai 5) märkäajoon. Iho, partakarvan laatu ja pään muoto vaikuttavat lopputulokseen.

Muutama vuosi sitten innostuin nostalgiahenkisesti hankkimaan DE:n (jota myös safety-razoriksi kutsutaan. Jos suomea puhutaan niin olisiko se "turvahöylä"?). Aluksi kuvittelin että taidoissani oli vikaa, sillä lopputulos näytti murhalta. No, opettelin homman huolella ja aloin ajella DE:llä. Osittain hyvä. Sileä iho olisi näyttänyt hyvältä mustavalkokuvassa. Värillisessä todellisuudessa tulipunainen iho herätti liikaa huomiota. Lukuisia yrityksiä seurasi, mutta lopulta totesin että moniterähöylä sopii mulle parranajoon parhaiten. Itse asiassa se oli sitä aikaa kun lopetin parranajon tyystin ja siirryin funktionaalisempaan kokopartaan.

Parran laadulla lie merkitystä, partani on rautalangan tyyppistä ja vaatii monta ajokertaa. Jos haluaisin pitää sileän leuan, joutuisin periaatteessa ajamaan parran 2-3 kertaa päivässä. Luontevampaa pitää partaa.

Sen sijaan mukava yllätys oli, että hiustenajossa DE toimii yhtä hyvin kuin Mach 3. Yhtä hyvä tulos mutta yksikköterä vaatii selvästi enemmän aikaa ja huolellisuutta. Vieläkin hitaampi metodi on märkäajoon suunniteltu kone, paras sellainen on Panasonic. Hidasta mutta erittäin sileää jälkeä. Sanoisin että DE käy hennolle karvalaadulle ja siinä tapauksessa jos naamassa on paljon pintaa eli aika pyöreä leuka ja posket. Pitkiä vetoja.

Lainaus käyttäjältä: vocatus - 13.10.11 - klo:19:22

Eksklusiivisuus nyt tässä sanan varsinaisessa merkityksessä, ulkopuolelle sulkeutumista merkiten.

Hajuilla saakin suljettua itsensä muun porukan ulkopuolelle hyvin tehokkaasti...

(Sorry, en malttanut.)

Hähä. Tuo just oli mun ilkikurinen pointtini ;)

^Samaa olen ihmetellyt. Itse en ole varmaan laatua koskaan eläissäni nähnytkään, mutta mitä itse asiassa on se laatu? Eräs määritelmä on, että tuotteeseen on käytetty paljon käsityötä, tai vaikkapa suunnittelun vaivaa... sitten on tasalaatuisuus eräänä kriteerinä. Jollekin saattaa laatu merkitä kestävyyttä. Minulla itselläni on ollut suurin osa kengistä aivan halpoja kenkiä ja ihme kyllä useimmat ovat kestäneet vuosikausia. Toki markettilaatuisista kengistä on kulunut pohja puhki ja kerran ns. maihareista lähti pohja irti, mutta se ei ihmetyttänyt. Sen sijaan ihme on se, miten kelvotonkin laatu voi kestää. En potki kengilläni betoniseiniä, harrasta skeittausta tai käytä vaikkapa jarrukenkänä mopoillessa.

Arvostan kyllä käsityötä ja perinteistä ammattitaitoa, tehtäköön tämä kuitenkin selväksi. Aikanaan aion kyllä hommata ihan kunnollisiakin kenkiä.

Toinen ihmetyksen aihe on hansikkaitten laatu, tai lähinnä sen olemattomuus, mutta se on sitten keskustelunaihe sinänsä, joskin juuri nyt ajankohtainen.