Keikarin foorumi

PsM eli psykan perustutkinto oli aikanaan myös 180 ov. Siinä oli 20 kalentriviikon harjoittelu, josta tuli tuo 20 ov. Aika harvassa kurssissa yliopistossa taitaa oikeasti tekemään työtä 40 tuntia x ov määrä (näitä uusi polvi voi skaalailla opintopisteiksi).

Oma yksinappinen ei ainakaan ole yliformaali, näyttää hyvälle farkkujen kanssa, eikä vaadi krakaa. Farkut ovat selkeät ja 'slleät' (Acne).

Hesarin juttu viittaa 60-70 luvulle ja esimerkkiostaja oli pappi, siis tuohon aikaan hyvätuloinen. Nykyään toimihenkilöiden ostovoima suhteessa muuhun väestöön on varmasti heikompi kuin tuolloin. Ja onko se nykyäänkään mahdotonta; 4000 kuussa, käteen jää noin 2500, kyllä sillä Artek pöydän ja neljä tuolia ostaa. Juttu ei edes täsmentänyt, että tavarat olisi ostettu yhden kuukauden palkalla, vaan että taloudessa yksi henkilö käy työssä.

Artek ei minusta ole erityisen kallis, esim. Iskulla jotkut pöydät ovat kalliimpia, mutteivat ajattomia klassikoita. Nuo muut design huonekalut (Egg, Barcelona, LC:n divaani, Lounge Chair jne.) ovat taasen kalliita ja niistä kopioita onkin tarjolla runsaasti. Artek:n perustuoleja/pöytiä ei varmaan kannata kopioida, sen verran kehittyneet tutoantomenetelmät Korhosella ovat (Artek:n huonekaluista lähes kaikki tekee Littoisissa Korhonen, näin on ollut käytännössä aina). Artek:n muutamat kalliimman pään tuotteet (tarjoiluvaunu, divaani) voisi olla mahdollista tehdä halvalla, mutta sarjat jäisivät liian pieniksi piraateille. X-jalalliset pystyisi nykytekniikalla (cnc) tekemään halvalla, mutta jälki ei olisi samaa. Suomalaisena kyrsii Pallo-tuolin piratismi, Aarnio on kaiken maineensa (ja royaltinsa) ansainnut, eikä taida piraatin laatukaan olla samaa kuin alkuperäisen.

Unohtui; Porissa oli Artek:n liike, koska täällä (tarkemmin Noormarkussa) eli yksi Artek:n perustajista Maire Gullichsen. Puhtaasti liiketaloudellisin perustein Porissa tuskin olisi ollut Artek:n omaa myymälää. Liikettä ei enää ole ja Turku taitaa olla pk-seudun ainoa kaupunki, jossa Artek:lla on oma myymälä.

Itsellä on ollut aika monta Artek:n huonekalua ja kaikkiin olen ollut tyytyväinen, korkea tekninen laatu ja upea muotoilu. Sisustuskamoissakin laatu tuntuu kulkevan käsi kädessä hinnan kanssa, esim. arvokkaammissa plafondeissa lasi taittaa valoa nätimmin kuin Ikean vastaavissa. Joksus kun on tilaa, kotiin tulee Barcelona, LC:n divaani tai Lounge Chair - varmasti alkuperäisenä, ei sijoituksena, vaan esteettisenä kokemuksena.

Yksinappisuus taitaa olla laajemminkin Sawile Row juttu. Ostin hiljan Lontoon matkalta William Hunt:lta pikkutakin ja se yksinappinen. Kokoa 48 ja istuu yhtä hyvin kuin italiaanot. Olen Tommin kanssa samaa mieltä, ettei yksinappisuutta oikeastaan edes huomaa - jos vaate istuu/toimii, ei nappien määrällä ole kai väliä.

Ainakin oma kokemus on, että linsseissä on eroja. Olen käyttänyt vuosia RB:n G15 (vihreä) linssisiä aurinkolaseja, käyttö tosin sattunnaista piilareiden kanssa. Olen ollut niihin tyytyväinen. Viime kesänä ostin Serengetin high-tech lasit (tummuvat+sävyä muuttavat linssit) ja ero kontrastissa/kuvan selkeydesä oli iso. Tähän osansa vaikuttaa väri (vihreä vs. kelta-ruskea) sekä polarointi. Joka tapauksessa Serengetin linssien laatu teki vaikutuksen. Ne ovat enemmän moderni ja sporttinen malli eli pukulaseiksi hakusessa Persol, jahka vain löydän sopivan mallin. Onko ihmisillä kokemuksia linssien laatu (koettu kuvan kirkkaus yms.) G15 s. Persol?

Olen ajanut reilun vuoden Jaguar XF:llä, jossa on erinomaisen tarkka ESP ja sitä ennen Volvo S80 (2007, ESP) ja S60 (2005, ei ESP). Kaikki ovat olleet suunnileen saman teho/paino suhteen automaatteja. En ole kaupunki/taajamaajossa huomannut mitään eroa turvallsisuudessa. Ylipään on vaikea mieltää turvallisuuseroja normaalikäytössä etu/takaveto autoille, varsinkaan nykyisillä turvajärjestelmillä. Neliveto on yliveto lähtemään liikkeelle - ja sillä saa paljon kovemman vauhdin liukaalla eli saa pahempaa jälkeä kolarissa.

Nuorena tuli leikittyä takavetoisilla (90-lukua) ja esim. tehokas 3-sarjan bemari oli hauska ja samalla pirun kiikkerä lähtemään käsistä. Tuolloin oli jo viisaus: paljon tehoa + automaatti vaatii kokeneen (ja maltillisen) kuskin.

Valurautapannu on ehdoton pihvienpaistossa. Päivittäiseen käyttöön vähän työläs putsata.

Muutoin käytössä melkein aina pinnoitettu, Swiss Diamond 26 cm. Toimii hyvin, on riittävästi massaa ja pintaan ei tartu. Eka meni tosin takuuvaihtoon, kun pinnoitetta irtosi kynnen kokoinen pala. Takuu toimi hyvin.

Toinen pinnoitettu on Hackmanin Tools 28 cm keraamisella molemminpuolisella pinnoitteella. Hyvä kuin mikä ja tyylikäs. Harmi, kun lopettivat valmistuksen.