Yläaste (ja omalla osallani lukioaikakin) olivat vielä sitä aikaa, kun ajatukset olivat jossain ihan muussa, kuin pukeutumisessa... no sen huomaa kyllä vanhoista kuvista :D Kaikki kunnia nuorison hyvälle pukeutumiselle, mutta tärkeämpänä pitäisin kuitenkin hyvien käytöstapojen omaksumista. Nuorena saa ja pitääkin kokeilla typeriä tyylejä, jos siltä tuntuu.
Käytöstapojen - hyvien sellaisten - omaksuminen kyllä asettuisi pukeutumistakin tärkeämmäksi. Ja pojilla herrasmies-asenne ei luulisi olevan pahitteeksi? Itse olen ainakin saanut vastakkaiselta sukupuolelta kehuja gentlemanniudestani ja muitten poikien reaktioita lähinnä rakastan. =D
^^Totta tuo, yläasteella oli minunkin yllä farkut, Superstarit ja college. Herätys tapahtui vasta lukion loppupuolella kun käsiin osui "Täydellinen herrasmies". Murrosiässä on vain ongelmia.
Itse olen yläasteen aikana käynyt läpi vähän kaikenlaisia tyylejä aina linjalta lenkkarit, kollarit ja huppari nykyiseen ikäisekseni omasta mielestä hyvinkin tyylikkääseen pukeutumiseen. Samalla linjalla on kulkenut käyttäytymiseni.. niinkö sitä vaan ihminen aikuistuu? Toisaalta tämä kehitys on tuonut omat ongelmansa, kuten sen että saako kristitty tuntea paremmuutta toisiin ihmisiin (toiset ihmiset = muut ikäiseni) nähden. Tuo paremmuuden tunne, kun on vähän hankala kätkeä, koska se tarjoaa roimaa nostetta murkkuikäisen itsetunnolle, mutta tämä ei kuulukkaan tälle foorumille.