Kolmas ongelma: teennäinen pihiys. En ole raaskinut ostaa kunnon asukokonaisuuksia kertaheitolla toisiinsa sopien, vaan alennusmyynneistä yksittäiskappaleita. Joudun käymään itseni kanssa keskustelun ko. menettelyn järkevyydestä lopputuloksen kanssa.
Tämä ei muuten olekaan sen vähempää kuin periongelmien isoäiti. Olen jo hyvin kauan ollut hyvin tietoinen omasta laihialaisuudestani ja lukemattomia kertoja vannonut olevani jatkossa menemättä halpaan, mutta kerta toisensa jälkeen sitä vaan ratkeaa. "Mutku se oli niiin halpa", ja taas on kaapin täytteenä jotain, mitä ei joko koskaan tule päälle puettua tai vähintään käyttäminen aiheuttaa kroonisen *tutuksen. Tälläkin hetkellä vaatekaapin sisältöä tutkiessa harvassa ovat ne hankinnat, joiden kohdalla hinta ei ole ollut kriteerinä päätöksenteossa vähintään top-2:ssa. Pitäähän rahoille toki vastinetta saada, mutta esim. 30-50% hinnanalennus ei ole millään tavalla kohtuullinen kompensaatio siitä, ettei saa sitä mitä haluaa.
[/rant]