Netti on pullollaan italialaisen, brittiläisen ja amerikkalaisen leikkauksen vertailua. Italialainen tyyli on mielestäni sillä tapaa saanut nostetta, että rakenteettomat ja hyvin ohuet puvuntakit ja pikkutakit ovat kasvattaneet suosiota ympäri maailmaa ja myös slim fit-leikkaus on ollut varsinainen laaja trendi.
Mutta miten brittiläinen puku; onko se muuttunut ja ottanut vaikutetta esim. viime vuosikymmenen trendi-ilmiöistä tms. vai pitänyt sitkeästi pintansa paineen alla ja pysynyt perinteisenä?
On muuttunut, mutta tuntuu tulevan hivenen jäljessä ja reagoivan sen sijaan että "johtaisi muutosta". Muutokset ovat lisäksi aika pieniä. Savile Rowlla näyttäisi olevan jonkin verran uutta sukupolvea, mutta myös yhtä paljon erittäinkin vanhoillista ajattelua. Lisäksi on aika paljon kikkailua kikkailun takia ja tasapainottomuutta, jota Italiassa blokataan hyvällä maulla. Myös jonkinlainen ylpeystekijä on mukana - tämä saa ummistamaan silmät muulta maailmalta ja jämähtämään menneeseen. Valitettavasti ylpeys ei kuitenkaan ulotu käsityön laatuun asti, esim. vuorinompelun ja sisätöiden ollessa hätäisiä. Asioissa myös oiotaan ja laiskuutta perustellaan omituisilla argumenteilla - mm. takataskuttomista housuista sanotaan asiakkaalle, että ne ovat "more bespoke", joka ei selityksenä kanna mihinkään asti. Huonosti istuvia vaatteita myös säännöllisesti selitetään hyviksi. Tämä ei ole kuulopuhetta vaan paikan päällä havainnoitu.
On tullut todettua, mielipidettäni englantilaisesta tyylistä kysytteässä, Gandhia mukaellen: "It would be a great idea".
Paljon saa tapahtua, että brittityyli pääsee muun maailman tasolle. Asiaa ei auta se, että käytännössä kaikki Savile Rown liikkeet (taitaa olla yksi poikkeus) tekevät tappiota.
Näytä kirjoitukset
