Keikarin foorumi

Keikari => Kulttuuri => Aiheen aloitti: Ville - 27.05.10 - klo:18:20

Otsikko: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 27.05.10 - klo:18:20
Otsikon mukaisesti kirjallisuusaiheinen ketju. Mitä luet juuri tai sait juuri lukaistua?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Johannes P - 27.05.10 - klo:18:44
Mark Twainin kirjaa Jenkki kungingas Arthurin hovissa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Arska - 27.05.10 - klo:18:47
Therapia Fennicaa. Tai täällähän minä lorvin, hitto vie.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: atas - 27.05.10 - klo:19:02
Christopher Hitchensin Rakkaus, köyhyy ja sota
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 27.05.10 - klo:19:42
Therapia Fennicaa. Tai täällähän minä lorvin, hitto vie.

Samainen ongelma vaivaa minuakin usein näiden oppikirjojen kanssa. Pakko on aina pakkoa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VMP - 27.05.10 - klo:20:02
Therapia Fennicaa. Tai täällähän minä lorvin, hitto vie.

Samainen ongelma vaivaa minuakin usein näiden oppikirjojen kanssa. Pakko on aina pakkoa.

Harvinaisen totta. Ja vaikka aihe kuinka olisi se oma intohimon kohde, on se lukeminen silti vaikeaa. Niinhän ne sanoo, että harrastuksesta ei sais tehdä työtä...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: kapten GT - 27.05.10 - klo:20:03
^ Tiedän päinvastaisiakin tapauksia. Lähinnä muusikkoja, jotka nauttivat työstään ja samalla harrastuksestaan. Ei siis pidä yleistää liikaa.

Minulla on projektina aina pari kolme kirjaa, mutta kun ei oikein ehdi kunnolla. Lukemattomien kirjojen osasto paisuu samalla, kun en osaa olla kartuttamatta kokoelmaa. Onneksi hyllyjen takarivissä on vielä tilaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 27.05.10 - klo:20:26
Mikko Heikkilä-Thomas Johansson: Kova kierros. Tuoretta suomenkielistä purjehduskirjallisuutta, harvinaista herkkua!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 27.05.10 - klo:20:37
Sain tänään lukaistua viimeisen Potter-sarjan kirjoista. Hyvin harvoin on vaikeuksia laskea kirjaa käsistä, mutta jostain syystä Rowling vain osaa. Elokuvaa odotellessa...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: SamiP - 27.05.10 - klo:20:47
Itsellä kulkee tällä hetkellä laukussa Mihály Csíkszentmihályin Flow.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Gaffer - 27.05.10 - klo:22:22
The Second Most Important Job in the Country by Niall Edworthy. Kulkee tämän hetken työmatkalukemisena näin futiksen MM-kisojen alla.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: tuomas - 27.05.10 - klo:22:40
heh, ettei vaan olisi Charlesin velipuoli Jean Baudrillard...

Baudrillardilla oli iso rooli gradussani muinoin. On siinä jotain mahtavaa. Ja jotain raivostuttavaakin.

Minä luen työkseni, joten on monta juttua aina kesken, mutta ihan omaksi ilokseni luen juuri Neil Youngin elämäkertaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tyro - 28.05.10 - klo:00:01
Kunhan eräistä nykyproosan kolmesta mestariteoksista, kirjoittajina mm. copy & paste, pääsen eroon, seuraavaksi vuorossa on antikvariaatista metsästämäni hiljattain edesmenneen Pentti Kourin omaelämänkerta Suomen omistaja ja elämäni muut roolit. Fiktiosta vuoroaan odottaa Gabriel García Márquezin sadan vuoden yksinäisyys.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: bowtiepasta - 28.05.10 - klo:00:28
Sain tänään lukaistua viimeisen Potter-sarjan kirjoista. Hyvin harvoin on vaikeuksia laskea kirjaa käsistä, mutta jostain syystä Rowling vain osaa.
Täälläkin tullut itseasiassa Potterit luettua. Tai no, ei luettua, mutta audiokirjoina kuuntelin tuossa taannoin kävelylenkkien taustalla. Rowlingin teksti pääsee oikeuksiinsa kun kirjat lukee Stephen Fry. Useamman kerran suunniteltu tunnin tai puolentoista lenkki venähti kahteen tai kolmeen tuntiin kun piti vielä pari kappaletta kuunnella.

Nyt parhaillaan työn alla koulukirjallisuuden lisäksi John Cheeverin romaanikokoelma. Ensimmäisessä, The Wapshot Chroniclessa vasta mennään, mutta vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Hienoa ajan ja paikan kuvausta, aihepiirin puolesta saattaisi Keikarilaisia kiinnostaakin. Elegantista elämästä kyse.

Noi Library of American kokoomateokset ovat kyllä upeita, tekis mieli käyttää kaikki varat niiden hamstraamiseen. Nytkin tosin jo tarpeeks luettavaa loppuvuodeksi...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: jda - 28.05.10 - klo:07:47
Tällä hetkellä on luvussa Erlend Loen Tosiasioita Suomesta sekä "bloggarikirja", BikesnobNYC.blogspot.comin kirjoittajan Bike Snob.

Sain jokin aika sitten päätökseen Gordon F. Sanderin "Taistelu Suomesta, 1939-1940". Mielenkiintoinen ja melko kattava katsaus tuohon sotaan liittyen Suomessa ja myös maailmalla. Lisäksi tuli luettua Tyron mainitseman García Márquezin "Haaksirikkoisen tarina" tai tässä tapauksessa "Relato de un náufrago" kun alkuperäiskielellä luin. Ihan kaikkia uusia sanoja en jaksanut sanakirjasta tarkistaa ja varmasti jotain nyansseja varmasti meni ohi, mutta hyvä lukukokemus silti. Vaikka alkuperäiskielellä on mukava aina mahdollisuuksien mukaan lukea, pitää samalla nostaa kunnolla hattua suomentajille ja muidenkin kielien kääntäjille ammattitaidosta, sillä usein käännöskin on erittäin nautittavaa luettavaa. Vaikkapa edellä mainittujen Potterien osalta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Miguel - 28.05.10 - klo:10:28
Viimeisen viikon kahden ajalta muistan ainakin lukeneeni

Anatole France - Kuningatar Hanhenjalan ravintola (kesken)
Kingsley Amis - otetaan taas
Siri Hustvedt - Amerikkalainen elegia
Max Brooks - The Zombie Survival Guide
Siri Hustvedt - Kaikki mitä rakastin (edelleen kesken)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Osman - 28.05.10 - klo:10:41
Viimeisen viikon kahden ajalta muistan ainakin lukeneeni

Kingsley Amis - otetaan taas


Kirja ohjeistaa muistaakseni satsaamaan aina määrään laadun sijasta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Miguel - 28.05.10 - klo:11:27
Jeps! Ja varsinkin vieraille tarjottaessa!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Matti - 20.09.10 - klo:22:07
Mitä luet juuri tai sait juuri lukaistua?
8 kuukautta aloittamisen jälkeen sain viimein kahlattua läpi Robert Musilin Drei Frauen, ei siis ehkä voi puhua lukaisemisesta. Ja kirjassa on vain 86 sivua! Sen jälkeen menikin sitten Roberto Bolañon Chileläinen yösoitto viikonlopun aikana.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Johannes P - 21.09.10 - klo:08:03
"A random walk down Wall Street"
Kyseinen kirja on oman sarjansa klassikko. Hieno valinta. Suomalaisena kehoitan lukemaan myös Saarion Sijoituskirjan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 21.09.10 - klo:08:34
Kevyttä kotimaista: Eero Pasasen dekkareita on tullut luettua viime aikoina. Muutama viimeisin on vielä lukematta. Suosittelen vahvasti, jos välillä kaipaa kevyttä, viihdyttävää tarinankerrontaa ja dialogia. Etenkin helsinkiläisille mainiota ravintoloiden ja muiden ympäristöjen kuvausta, varsinaista rikostutkintaa unohtamatta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: rjs - 21.09.10 - klo:10:30
"A random walk down Wall Street" ja "Fooled by Randomness" ovat olleet viime aikoina auki yöpöydälläni.

Nassim Talebin tuotokset ovat kyllä aikamoista soopaa. Luin hänen uudempaa kirjaansa, piti jättää kesken silkasta puistatuksesta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 21.09.10 - klo:10:43
Ian Kershawin tiiliskivi Hitleristä on nyt työn alla. Eri toten Weimarin Saksaa kuvaava jakso oli mielenkiintoinen: kirjasta tuli ilmi paljon sellaista jota kyseisestä ajanjaksosta en ole tiennyt.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 21.09.10 - klo:12:40
Tällä hetkellä on luvussa Erlend Loen Tosiasioita Suomesta.

Ehdottomasti Loen paskin kirja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: jda - 21.09.10 - klo:17:48
Tällä hetkellä on luvussa Erlend Loen Tosiasioita Suomesta.

Ehdottomasti Loen paskin kirja.

Juu, samaa mieltä. Kirja jäikin kesken:D

Tällä hetkellä on lueskelun alla on viime viikolla hankittu Take Ivy ja lisäksi Eric Weinerin "The Geography of Bliss". Ihan viihdyttävä kirja jossa yrmy toimittaja yrittää selvittää matkustamalla missä elävät maailman onnellisimmat ihmiset. Hyviä havaintoja eri kulttuureista, vaikkakin välillä turhan amerikkalaisella otteella...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 21.09.10 - klo:17:54
Tällä hetkellä on luvussa Erlend Loen Tosiasioita Suomesta.
Ehdottomasti Loen paskin kirja.
Juu, samaa mieltä. Kirja jäikin kesken:D

Loesta ihan yleisenä vinkkinä kaikille niin jos ei ole ennestään tuttu niin kannattaa aloittaa Supernaiivista ja sen jälkeen sitten L. Siinä on ehdottomasti norjalaisen parhaat kirjat. Doppler ja Volvon kuorma-autot muodostavat kivan kokonaisuuden, samoin Naisen talloma on hyvää luettavaa. Tosiasioita Suomesta tosiaan paskin.

Muleum on vielä lukematta vaikka hyllyssä majaileekin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: AlecLewain - 22.09.10 - klo:09:49
Viime aikoina on työn alla ollut George R. R. Martinin Jään ja tulen laulu-fantasiaeepos. Täytyy sanoa, että aika synkkä sarja on kyseessä. Juonenkäänteet ovat jopa tv-sarjamaisia.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 22.09.10 - klo:11:39
Viime aikoina on työn alla ollut George R. R. Martinin Jään ja tulen laulu-fantasiaeepos. Täytyy sanoa, että aika synkkä sarja on kyseessä. Juonenkäänteet ovat jopa tv-sarjamaisia.

HBO tekee siitä juuri tällä hetkellä TV-sarjaa.
Onhan se fantasian genrekirjallisuutena parhaasta päästä, mutta Martin yrittää vähän liikaa ja on vuosia yrittänyt tehdä sarjaan uutta osaa. Saa nähdä saako tehtyä ennen kuin noutaja tulee.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Barbarossa - 22.09.10 - klo:11:53
Max Brooks - The Zombie Survival Guide
Suositteletko?
Aihepiiri on kovasti sydäntä lähellä...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: AlecLewain - 22.09.10 - klo:20:07
^^ Noita noutaja tulee kirjoittajia on ollutkin jo muutamia Robert Jordan poistui keskuudestamme ennen kuin sain Ajan Pyörän pakettiin. Ilmeisesti viimeistä kirjaa ei suomenneta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: bowtiepasta - 23.09.10 - klo:00:08
Max Brooks - The Zombie Survival Guide
Suositteletko?
Aihepiiri on kovasti sydäntä lähellä...
Tuo on vielä ihan hyvä, mutta Brooksin World War Zetan jättäisin lukematta, vaikka idea mainio onkin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Barbarossa - 23.09.10 - klo:07:39
OK. Pitää tsekata.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Miguel - 23.09.10 - klo:09:26
BowtiePastaa kompaten, kannattaa tutustua ainakin tuohon Survival Guideen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: ChuckBass - 25.09.10 - klo:16:35
Kirjoja tulee luettua aivan liian vähän, mutta välillä sitä saa aikaiseksi lukea jotain muutakin kuin "koulukirjoja"...
Viimeisin (kesän aikana) loppuun luettu oli Koneen Ruhtinas (John Simon) ja tällä hetkellä iltalukemisena on David Skeelin Icarus in the Boardroom.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Arska - 25.09.10 - klo:18:13
Koneen ruhtinas täytyy itsekin lukea, kun aikaa on, eli ilmeisesti eläkkeellä. Oliko hyvä?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 25.09.10 - klo:19:35
Niin juu, Adolf Hitlerin ohessa on tullut useaan kertaan luettua The Ivy Look läpi.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Arska - 25.09.10 - klo:19:50
Niin juu, Adolf Hitlerin ohessa on tullut useaan kertaan luettua The Ivy Look läpi.

Jep, Taisteluni on melko raskas urakka yhteen putkeen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Huba - 27.09.10 - klo:12:52
Työn alla William Powersin 'Hamlet's Blackberry' (http://www.williampowers.com/home/more-about-the-book). Ajatuksia herättävää luettavaa ainakin kaltaisilleni viimeisimpien "gadgettien" haalijoille, jotka ovat jatkuvasti online.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 27.09.10 - klo:14:12
Niin juu, Adolf Hitlerin ohessa on tullut useaan kertaan luettua The Ivy Look läpi.

Jep, Taisteluni on melko raskas urakka yhteen putkeen.

Heh, en lue Mein Kampfia vaan Ian Kershaw'n Hitler-biografiaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Heppikissa64 - 27.09.10 - klo:15:40

Useampia kirjoja on yleensä yht'aikaa "työn" alla

Loen tosiasioita Suomesta jäi täälläkin kesken. Työmatkoilla bussissa luen Thomas Mannin Buddenbrookkeja ja kotosalla Sinclair Lewisin autokuningasta (Dodsworth-1929), jossa mainio kuvaus mm. päähineiden ostosta Lontoossa. Mies menee kauppaan vain katsomaan, koska eivät englantilaiset kuitenkaan osaa myydä mitään kuten jenkit, ja tulee ulos kaupasta viiden eri päähineen kanssa.

Kun klassikoilta jää aikaa, niin sitten dekkareita ja erotiikkaa välipalaksi.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: sproily - 30.09.10 - klo:19:10
P.G. Wodehouse - Leave it to Psmith, Robert Frost - Collected poems, J. Joyce - Dubliners sekä N. Hawthorne - Scarlet Letter
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Matti - 08.11.10 - klo:22:30
Yllätyslahjaksi saatua, idolini Alfred Brendelin esseekokoelmaa Über Musik. Herra osoittaa olevansa paitsi mahtava pianisti, myös kelpo kirjoittaja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tuhat1000 - 09.11.10 - klo:14:44
Jeff Long - Helvetin sydän

Lentokentältä äkillisen työkeikan viihdykkkeesi nappaamani kirja. Olen pitänyt herran varhaisesta tuotannosta, mutta uudemmat kirjat tuntuvat toistavan samaa teemaa. Helvetin sydämen edeltäjä, Helvetin piiri oli mielestäni hieno teos, saa nähdä onko samanarvoinen jatko-osa.

Muita hyviä "kauhukirjoja" on tullut vastaan harmillisen vähän. Parhain tähän mennessä lukemani on Dan Simmonsin Kalin laulu.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kari Jurri - 25.11.10 - klo:14:16
Tim Wu - The Master Switch: The Rise and Fall of Information Empires.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jum-Jum - 26.11.10 - klo:00:01
Clive Cussler: Corsair.

Melkoista roskaa jopa Cusslerilta, vaan kaipa se täytyy lukea loppuun kun kirjan kerran ostinkin. Arctic Drift vielä menetteli, mutta tässä opuksessa on kyllä USA-hapatus kaikkine kliseineen viety ihan uudelle tasolle. Asiavirheitäkin on niin kuin jossain yläasteen esseessä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommi - 26.11.10 - klo:08:46
A Little Book of Ties (http://www.amazon.co.uk/Little-Book-Ties/dp/2080106252). Ihan mukavaa iltaluettavaa solmioihin liittyen, tosin sitä ei moneksi illaksi riitä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 26.11.10 - klo:09:13
Itsellä luvussa yht'aikaisesti seuraavat:

Lewis Porter: John Coltrane - His Life and Music
Andrew Ward and John Williams: Football Nation - Sixty Years of The Beautiful Game

Vuoropäivisin Tranea ja futista. Kulttuuri ja urheilu tasapainossa!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tuhat1000 - 08.12.10 - klo:08:39
Richard Morgan: Altered Carbon.

Morganin esikoiskirja on upeaa kirjoittelua. Susittelen kaikille Scifin ja salapoliisimeiningin ystäville.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 08.12.10 - klo:10:36
Richard Morgan: Altered Carbon.
Morganin esikoiskirja on upeaa kirjoittelua. Susittelen kaikille Scifin ja salapoliisimeiningin ystäville.

Siitä kyllä jossain vaiheessa katoaa idea.
Vähän sellaista film noiria heitettynä scifi-idean kanssa tehosekoittimeen ja päälle ripaus kevytpornoa, mutta lopputuloksesta jää kaipaamaan mausteita.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Miguel - 08.12.10 - klo:10:51
Herman Melvillen Moby Dickiä.

Jälkiviisas varmaan viitsii dumata senkin p*skaksi ja sitten joku hännystelijä tietää kertoa, ettei lue yhtään mitään ikinä koskaan. Ja tämä kommentti oikeuttaa varmaan kuninkaalliseen ykkössijaan jossain "Nuijin jätkä 2000-luvulla"-skabassa joka minulle nonchalantin heiton muodossa kerrotaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: bowtiepasta - 08.12.10 - klo:11:36
Moby Dick on kyllä mainio kirja. Ainakin englanninkielisen laitoksen lukeminen oli ajoittain aikamoista taistelua (purjehtimisen vanhanaikainen ammattisanasto kun ei kovin hyvin hallussa) mutta lukukokemuksena äärimmäisen palkitseva.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 08.12.10 - klo:14:27
Moby Dickhän on hyvä kirja, joten en nyt taas oikein ymmärrä mistä moinen purkaus johtuu.
Herneiden paikka kun ei ole nenässä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Pchan - 08.12.10 - klo:14:37
Kalastusopas jotenkin sopii...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 08.12.10 - klo:20:28
Moby Dick. En ole vieläkään lukenut, vaikka Kapteeni Ahab on periaatteessa kiinnostanut jotain 25 vuotta.

Tämä asia on saatava korjatuksi joulunpyhinä.

Hävettää oikein.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Miguel - 08.12.10 - klo:21:20
Moby Dick on kyllä mainio kirja. Ainakin englanninkielisen laitoksen lukeminen oli ajoittain aikamoista taistelua (purjehtimisen vanhanaikainen ammattisanasto kun ei kovin hyvin hallussa) mutta lukukokemuksena äärimmäisen palkitseva.

Mainiolta vaikuttaa kyllä. Itse erehdyin Lontoon reissulla ostamaan punnan hintaisen pokkariversion, vakaana aikomuksenani lukea kirja ja samalla parantaa englanninkielentaitoani.

Nolostihan siinä sitten kävi, ye olde english kaikkine slangisanoineen ei aivan avautunut toivotulla tavalla. Nykyinen versio on suomennos useamman kymmenen vuoden takaa, vitosen löytö jostain divarista. Pari päivää luettu ja täytyy kyllä kehua, että pistää hymyilyttämään!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tuhat1000 - 09.12.10 - klo:07:45
Richard Morgan: Altered Carbon.
Morganin esikoiskirja on upeaa kirjoittelua. Susittelen kaikille Scifin ja salapoliisimeiningin ystäville.

Siitä kyllä jossain vaiheessa katoaa idea.
Vähän sellaista film noiria heitettynä scifi-idean kanssa tehosekoittimeen ja päälle ripaus kevytpornoa, mutta lopputuloksesta jää kaipaamaan mausteita.

Mitä ihmettä? Milloin scifi yhdistettynä seksiin ja väkivaltaan tarvitsisi lisämausteita?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 09.12.10 - klo:12:22
Richard Morgan: Altered Carbon.
Morganin esikoiskirja on upeaa kirjoittelua. Susittelen kaikille Scifin ja salapoliisimeiningin ystäville.
Siitä kyllä jossain vaiheessa katoaa idea.
Vähän sellaista film noiria heitettynä scifi-idean kanssa tehosekoittimeen ja päälle ripaus kevytpornoa, mutta lopputuloksesta jää kaipaamaan mausteita.
Mitä ihmettä? Milloin scifi yhdistettynä seksiin ja väkivaltaan tarvitsisi lisämausteita?

Silloin kun haluaa lukea hyvän kirjan asemesta erinomaisen?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Antti76 - 09.12.10 - klo:22:36
J. Michael Cleverley - Lauri Törni: Syntynyt sotilaaksi

Valitettavan vähän olen jaksanut viime vuosina lukea. Jouluksi voisi kyllä hankkia jotain luettavaa...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 28.12.10 - klo:13:07
Vanhaa dekkaria tai oikeammin vakoilujännäriä: Helen MacInnes'n "Roomasta pohjoiseen" (North from Rome). 1958 kirjoitettu todella klassisen tyylin trilleri. Upeaa kaupunkikuvaa Roomasta, henkilöhahmot taiten kuvattu. Ei kiroilua, ei erotiikkaa. Romantiikkaa kuitenkin kauniin sivistyneesti.

Foorumimme kannalta kiintoisaa on, kuinka tarkoin, vaikkakin sivulauseissa, MacInnes kuvaa ajan pukeutumista. Paljaspäisyyttä ja miehillä takittomuutta hämmästellään helteisessä Roomassakin. Ymmärryksellä toki, ajathan muuttuvat. Sitten pikku lainaus tilanteesta, missä päähenkilö saapuu Yhdysvaltain lähetystölle tapaamiseen:
"... Paikalla oli muutamia amerikkalaisia kapeaharteisissa kevyissä takeissaan ja flanellihousuissaan, kaulukset napitettuina, solmion päät irrallaan, jalassa hyvin kiillotetut ruskeat nahkakengät, paljain päin, hiukset lyhyiksi leikattuina, parta ajeltuna ja ylipäätään sen näköisinä kuin olisivat juuri tulleet suihkusta. Uusi tyyppi on kehittymässä, Lammiter ajatteli huvittuneena kulkiessaan edelleen. ..."

Suosittelen lukemaan välillä näitä vanhan liiton dekkareita. Nykykirjailijoilla olisi kenties jotain opittavaa, jos toki opetettavaakin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Dandylion - 30.12.10 - klo:11:55
Sinuhea lueskelen parhaillaan.

Vaikka paljon Waltaria onkin tullut luettua, on tämä kuuluisin opus jostain syystä jäänyt minulta lukematta. Lienee turhaa suositella tätä kirjaa kenellekkään, sen erinomaisuus on selviö.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: AlecLewain - 30.12.10 - klo:14:25
^ Olen kahlannut Sinuhen läpi kymmenisen vuotta sitten. Mielestäni Waltarin tapa kirjoittaa on todella raskasta, enkä voi sanoa nauttineeni lukukokemuksesta erityisen paljon.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 30.12.10 - klo:15:28
Kannattaa kokeilla uudelleen. Itse luin Sinuhen ekan kerran joskus lukioaikoina enkä pitänyt lainkaan. Annoin uuden tilaisuuden kolmekymppisenä ja totesin kyseessä olevan juuri sellaisen mestariteoksen kuin vanhemmat olivat väittäneetkin. Ja myöhemmin tuttavuuden vielä uudistettuani löysin taas uusia tasoja ja nyansseja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jami - 30.12.10 - klo:15:35
Ystäväni joka lukee kirjoja hyvin paljon on lukenut Sinuhen 10 kertaa. Ei se ihan huono voi olla.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 30.12.10 - klo:15:45
Sinuhehan on (Waltarin mittapuulla) aika helppolukuista ja sujuvaa.
Samaa kastia kuin Mikael-sarja eli Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim, ei nyt tietenkään Palmu-kirjojen tyyppistä. Sen sijaan jos tahtoo oikein tarpoa waltarillisen kerronnan suomättäissä niin Johannes Angelos ja sen esiosa Nuori Johannes ovat suositeltavia, voi sivukaupalla ihastella mm. idän ja lännen kirkon oppiriitoja... Samaten sujuvasti alkava Turms Kuolematon muuttuu hieman happoisaksi lopussa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Dandylion - 30.12.10 - klo:21:10
^ Samaa mieltä. Luin Mikaelit läpi lukion ykkösellä ja kakkosella luin Johannes Angeloksen ja kaikista olen pitänyt erittäin paljon. Ja nyt tosiaan abina lueskelen tätä Sinuhea. Waltarin tyyli on vain sellainen joka minulle kolahtaa kovin, tiedän ettei se tosin kaikille sovi. Täytyy vielä mainita, ettei Waltarin lukeminen ole ikinä ollut minulle mitään "kahlaamista" tai väkisin yrittämistä, tapahtumat imee mukaansa ja värikäs ja eloisa kerronta kuljettavat juonta luontevasti eteenpäin. Kyllä tuo Sinuhe ainakin kannattaa ihan yleissivistyksen nimissä lukea, vaikkei muuten niin Waltarista välittäisi.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 30.12.10 - klo:22:22
Sinuhehan on (Waltarin mittapuulla) aika helppolukuista ja sujuvaa.
Samaa kastia kuin Mikael-sarja eli Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim, ei nyt tietenkään Palmu-kirjojen tyyppistä. Sen sijaan jos tahtoo oikein tarpoa waltarillisen kerronnan suomättäissä niin Johannes Angelos ja sen esiosa Nuori Johannes ovat suositeltavia, voi sivukaupalla ihastella mm. idän ja lännen kirkon oppiriitoja... Samaten sujuvasti alkava Turms Kuolematon muuttuu hieman happoisaksi lopussa.


Johannes Angelos on helvetin hieno, yksi parhaita ja mieleenpainuvimpia lukukokemuksia. Ei Nuori Vihanneskaan huono ollut.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 30.12.10 - klo:23:02
Johannes Angelos on helvetin hieno, yksi parhaita ja mieleenpainuvimpia lukukokemuksia. Ei Nuori Vihanneskaan huono ollut.

Samaa mieltä.
Tarkoitus ei ollutkaan ottaa kantaa laatuun vaan kerrontaan ja vähän suhteuttaa Waltarin kirjoja toisiinsa lukemisen raskauden osalta. Äkkiseltään ei tule mitään huonoa kirjaa, mutta kyllähän Waltariin tutustumiseen sopii parhaiten Sinuhe tai Mikael-sarja. Johannekset on aika stydiä kamaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 30.12.10 - klo:23:13
Nimen omaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 30.12.10 - klo:23:27
Jos taas Waltarilta kaipaa "helpompaa" historiallista romaania, ei mielestäni Ihmiskunnan vihollisia voittanutta ole. Etenkin jos sattuu matkailemaan Rooman suunnalla, turismiin saa ihan uusia fiiliksiä kun tämän lukaisee pohjiksi. Vetävä, historiallisesti tarkka tarina.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Heppikissa64 - 31.12.10 - klo:14:55

Kalle Päätalon Koillismaa-sarjasta kakkososaa eli Selkosen kansaa. Tavattoman kaukana kaikenlaisesta sartorialismista, osaa paremmin arvostaa omaa kinkkuviipaletta leivän päällä...:D
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Miguel - 01.01.11 - klo:11:16
Tutkin kirjastoani eilen (pikku hönössä, kyllä.) ja löysin alimmaiselta hyllyltä parin Alistair MacLeanin välistä Jonathan Swiftin "Ohjeita palvelusväelle"-kirjasen. (http://www.lokikirjat.fi/swifohje.html) Tutustumisen arvoinen opus, sen saanee pikkurahalla mistä tahansa nettikirjakaupasta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Arska - 01.01.11 - klo:12:43
Tutkin kirjastoani eilen (pikku hönössä, kyllä.) ja löysin alimmaiselta hyllyltä parin Alistair MacLeanin välistä Jonathan Swiftin "Ohjeita palvelusväelle"-kirjasen. (http://www.lokikirjat.fi/swifohje.html) Tutustumisen arvoinen opus, sen saanee pikkurahalla mistä tahansa nettikirjakaupasta.

Palvelusväki puuttuu.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Miguel - 02.01.11 - klo:12:41
Ei muuta kun hakemus työkkäriin! "Palvelukseen halutaan; nöyrällä asenteella varustettu herrasmiespalvelija. Koulutus ei välttämätön."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Lancester - 03.01.11 - klo:10:29
Luen juuri novellikokoelmaa "Sherlock Holmesin parhaat". Voin varauksetta suositella monestakin syystä. Ensinnäkin tarinat ovat aivan mainioita, herra Holmes on aivan mainio, ja lisäksi tarinat sijoittuvat 1800-luvun lopun Lontooseen, jonka eleganssista on aina nautittavaa lukea.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommi - 03.01.11 - klo:10:50
Sofi Oksasen Puhdistus. Pakko se on lukea, kun sitä tuntuvat kehuvan niin monet tahot ja kirjallisuuspalkintojakin tippuu yhtenään. Kirjastosta tuskin olisin lähtenyt sitä lainaamaan, mutta nyt se löytyi avopuolison kirjahyllystä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: DandyAndy - 04.01.11 - klo:13:52
Sofi Oksasen Puhdistus. Pakko se on lukea, kun sitä tuntuvat kehuvan niin monet tahot ja kirjallisuuspalkintojakin tippuu yhtenään. Kirjastosta tuskin olisin lähtenyt sitä lainaamaan, mutta nyt se löytyi avopuolison kirjahyllystä.

Itsellä työn alla tällä hetkellä Hannu Rajaniemen Quantum Thief, mutta edellinen oli tuo Puhdistus. Mielestäni on palkintonsa ansainnut. Oksasen kieli on todella rikasta ja loppua kohden kirja tempaisi aika hyvin mukaansa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 04.01.11 - klo:21:02
Sofi Oksasen Puhdistus. Pakko se on lukea, kun sitä tuntuvat kehuvan niin monet tahot ja kirjallisuuspalkintojakin tippuu yhtenään. Kirjastosta tuskin olisin lähtenyt sitä lainaamaan, mutta nyt se löytyi avopuolison kirjahyllystä.

Samoin ajatuksin kävin uusimman Sofin kimppuun, mutta tyyli ei kantanut. Jos 15 ensimmäistä sivua ei tyylillisesti miellytä, en pysty teosta lukemaan vaikka sisältö olisi kultaa. Vaikeuttaa sivistymistä mukavasti.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Miguel - 04.01.11 - klo:23:04
Sofi Oksasen Puhdistus. Pakko se on lukea, kun sitä tuntuvat kehuvan niin monet tahot ja kirjallisuuspalkintojakin tippuu yhtenään. Kirjastosta tuskin olisin lähtenyt sitä lainaamaan, mutta nyt se löytyi avopuolison kirjahyllystä.

Samoin ajatuksin kävin uusimman Sofin kimppuun, mutta tyyli ei kantanut. Jos 15 ensimmäistä sivua ei tyylillisesti miellytä, en pysty teosta lukemaan vaikka sisältö olisi kultaa. Vaikeuttaa sivistymistä mukavasti.

Itse en jaksanut lukea Puhdistusta juurikaan sataa sivua pidemmälle. Kieli alkoi jotenkin tökkimään, mielestäni kirja oli vähän turhan väkisin kirjoitettu, vähän kuten Rimmisen Pussikaljaromaani. "Hei tällä kirjalla voitetaan kaikki kirjallisuuspalkinnot"-ajatus tuntui puskevan läpi parin aukeaman välein..
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Matti - 05.01.11 - klo:02:01

Itse en jaksanut lukea Puhdistusta juurikaan sataa sivua pidemmälle. Kieli alkoi jotenkin tökkimään, mielestäni kirja oli vähän turhan väkisin kirjoitettu, vähän kuten Rimmisen Pussikaljaromaani. "Hei tällä kirjalla voitetaan kaikki kirjallisuuspalkinnot"-ajatus tuntui puskevan läpi parin aukeaman välein..

Oho! Vaikea ajatella, että olisin enää sadan sivun jälkeen malttanut jättää kirjaa kesken. Rimmisen osalta olen kyllä samaa mieltä, mutta minusta Puhdistus on kovin pelkistettyä kerrontaa, ja nimenomaan tarina eikä kieli on kirjan kantava elementti. Olen samaa mieltä DandyAndyn kanssa, että Oksanen on kaikki palkintonsa ansainnut. Ehkä myös Rimminen, Nenäpäivää en ole vielä lukenut.

Omalla yöpöydällä on tällä hetkellä Antti Nylénin Halun ja epäluulon esseet. Ihan virkistäviä huomioita ja hauskoja heittoja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: DandyAndy - 05.01.11 - klo:06:46
]

Oho! Vaikea ajatella, että olisin enää sadan sivun jälkeen malttanut jättää kirjaa kesken.

Ei olisi kyllä minultakaan onnistunut. Puhdistuksen alku oli jotenkin takkuinen ja lukeminen edistyi hitaasti, mutta kun tarina vei mukanaan ei siitä päässyt irti ennen kuin se loppui.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 05.01.11 - klo:11:55
Sofi Oksasen Puhdistus. Pakko se on lukea, kun sitä tuntuvat kehuvan niin monet tahot ja kirjallisuuspalkintojakin tippuu yhtenään. Kirjastosta tuskin olisin lähtenyt sitä lainaamaan, mutta nyt se löytyi avopuolison kirjahyllystä.

Samoin ajatuksin kävin uusimman Sofin kimppuun, mutta tyyli ei kantanut. Jos 15 ensimmäistä sivua ei tyylillisesti miellytä, en pysty teosta lukemaan vaikka sisältö olisi kultaa. Vaikeuttaa sivistymistä mukavasti.

Puhdistus oli yksinkertaisesti runsaasti lukevalle lukukelvoton. Kömpelö kieli ja uuvahtanut aiheenkäsittely (siis sikäli uuvahtanut, että vastaavat aiheet on omissa piireissä lässytetty kuolemaan asti läpi) saivat miettimään, että onko palkinnot saatu siitä, että kerrankin on kirjailija joka ei ole läski juoppo vaan haastatteluystävällinen ja "persoonallinen" (lue: ylimielisen ynseä) pehmogootti.

Ei mene kotimaisella nykykirjallisuudella kummoisesti.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: DandyAndy - 05.01.11 - klo:15:22
Puhdistus oli yksinkertaisesti runsaasti lukevalle lukukelvoton. Kömpelö kieli ja uuvahtanut aiheenkäsittely (siis sikäli uuvahtanut, että vastaavat aiheet on omissa piireissä lässytetty kuolemaan asti läpi) saivat miettimään, että onko palkinnot saatu siitä, että kerrankin on kirjailija joka ei ole läski juoppo vaan haastatteluystävällinen ja "persoonallinen" (lue: ylimielisen ynseä) pehmogootti.

Minusta on hienoa miten eri tavoin asiat voi nähdä ja kokea. En voisi olla tästä asiasta enempää eri mieltä. Mitä tarkoitat omilla piireillä?

Minusta Puhdistuksen yksi mainioimmista piirteistä oli se, että Oksasella on selkeästi oma ääni jolla hän tarinaa kertoo, mutta joka kuitenkin varsin vahvasti poikkeaa kirjailijan julkisuuskuvasta. Oksanen antaa itsestään tosiaan julkisuudessa ynseän ja ylimielisen kuvan (tästä olen Jussin kanssa samaa mieltä), mutta Puhdistuksessa Oksanen käsittelee teemaa yllättävän lempeästi.

Edit: Mielenkiintoinen näkemys myös Prix Femina ja Prix du Roman FNAC -voittajista, en kaikkia palkintojen saajia tunne, mutta käsittääkseni isomahaiset juopot ovat vähemmistössä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 05.01.11 - klo:15:48
Mitä tarkoitat omilla piireillä?

Arkielämäni piirejä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: tuomas - 05.01.11 - klo:20:44
Jännittävää, että moni kokee Puhdistuksen kielen huonoksi. Se kun on minusta erittäin soljuvaa, mietittyä ja latautunutta. Ylipäätään romaani on sekä rakenteeltaan että kieleltään hiottu ja toimii sekä juonen että symboliikan osalta. Ymmärrän, miksi se on palkinnot voittanut, vaikka kirja ei minuun henkilökohtaisesti vaikuttanut.

Nyt odottaa Nenäpäivä. Pussikaljaromaanista pidin paljon, ja näin isyysvapaalla on kerrankin mahdollisuus lukea jotain, mikä ei suoraan liity työhön.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Miguel - 05.01.11 - klo:22:06
Nyt kun kerran puhutaan kirjoista jotka jakavat ihmiset kahteen eri leiriin, niin mitä mieltä ihmiset ovat James Joycen Odysseuksesta?

Tietyt piirithän ylistävät teosta varsinaisena kulttipläjäyksenä ja väittelevät kovasti siitä, kenen suomennon on parhain ja autenttisin. Kuulemma Finnegan's Wake on vielä "kovempi juttu" ja sitä ei vissiin pysty kukaan suomentamaan "kelvollisesti".

Itse olen yrittänyt lukea Odysseusta pariinkin otteeseen, mutta saan aina kammottavan raivokohtauksen ennen sadannetta sivua. Mielestäni kirja ei ole mikään viitteiden täyttämä tajunnanvirtapommi joka kuvaa yhden päivän tapahtumia vaan tuhat sivua silkkaa paskaa. Kuraa jota voisin itsekin suoltaa yhden viikonlopun aikana vaadittavat määrät jos vain työkiireet ja maksan rajallinen alkoholin polttonopeus eivät olisi ongelma.

Vaimoni sen sijaan luki kirjan, kannesta kanteen, ja se kuulemma vaati voimia. Keksityt sanat ja sivutolkulla jatkuvat monologit ynnä hölynpöly (klip-klop klip-klop......) saivat ajoittanan hänenkin verenpaineensa nousuun. Melkein tuli kuulemma sellainen olo, että nyt on kirjoitettu jotain niin hienoa, että vain juntti myöntää ettei ymmärrä mitä helkkaria kolme sivua klipklopklopia meinaa.

Itse sain pari viikkoa sitten luettua Melvillen Moby Dickin loppuun ja täytyy kyllä kehua kirjaa, mielestäni samaa kastia kuin muutkin klassikot kuten Aarresaari ja Kapteeni Singleton. Sitä en tosin ymmärrä, että miten kaikki aina löytävät siitä kaikenlaisia piilomerkityksiä sekä hehkuttavat kapteeni Ahabin hahmoa.

Ensinnäkin. kapteeni Ahabia ei juuri edes käsitellä koko kirjassa, enemmän tekstia uhrataan harppuunanheittäjien, miehistön sekä kertoja-Ismaelin kuvailuun. Ahabista kerrotaan lähinnä suppea kuvailu ja pari tarkennusta hänen motiiveihinsa, aivan yhdentekevä ja keskenjäänyt hahmo.

Toiseksi, mielestäni kirja oli mainio seikkailuteos joka sisälsi sangen kattavan kuvauksen valaanpyynnistä, valaista ja maailman menosta 1800-luvulla ylipäätänsä. Mitään ihmeellisiä piilomerkityksiä en kyllä keksinyt. Ehkä olen tyhmä. Suosittelen kuitenkin kirjaa kaikille jotka meriaiheisista tarinoista pitävät.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: DandyAndy - 06.01.11 - klo:11:29
Nyt kun kerran puhutaan kirjoista jotka jakavat ihmiset kahteen eri leiriin, niin mitä mieltä ihmiset ovat James Joycen Odysseuksesta?

Keskenhän se jäi. Odysseus tunnettanee yhtenä useimmin kesken jääneitä kirjoja. En muista mihin asti pääsin. Olen kuitenkin päättänyt, että annan kirjalle joskus toisenkin mahdollisuuden. Tykkäsin Joycen Dubliners-kokoelmasta kovin. Finnegans wakesta olen lukenut vain ensimmäisen ja viimeisen lauseen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 06.01.11 - klo:12:23
Odysseuksen jälkeen kannattaa kokeilla Volter Kilven Alastalon salia.
Toki jos tahtoo viedä kokemuksen äärimittoihin niin Kalle Päätalon tuotanto tarjoaa elämystä sujuvammassa ja pidemmässä muodossa.

Muuten minusta on ihan hauskaa, että kirjallisuuskeskusteluun on saatu mukaan niin kirjoittajan motiivit, lukijoiden pätemisen tarpeet kuin ikiaikainen "tekisin itte paremmin"-argumenttikin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: juuzzom - 06.01.11 - klo:13:23
Tällä hetkellä kesken Mika Waltarin pienoisromaanit yksissä kansissa, Jonathan Swiftin Gulliverin retket ja Elke Knittelin svaabilaista ruokakultturia käsittelevä Spätzle, Maultaschen & Co.

Lomaviikko vapauttaa kivasti lukemaan ja lopettamaankin keskeneräisiä projekteja. Lauantain jälkeen loppuun luettuina Michael Moorcockin The History of the Runestaff ja Neil Gaimanin sarjakuvasetti The Absolute Sandman vol. 1.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Miguel - 06.01.11 - klo:23:33
Toki jos tahtoo viedä kokemuksen äärimittoihin niin Kalle Päätalon tuotanto tarjoaa elämystä sujuvammassa ja pidemmässä muodossa.

Muuten minusta on ihan hauskaa, että kirjallisuuskeskusteluun on saatu mukaan niin kirjoittajan motiivit, lukijoiden pätemisen tarpeet kuin ikiaikainen "tekisin itte paremmin"-argumenttikin.

Päätalo on loistava, koska jokainen kirja on liki samanpaksuinen, ei ole väliä millä Iijoki-sarjan teoksella heität naapuriportaan laulavaa savolaista, vierasjakkaran jalankorotus onnistuu edelleen.

Mielestäni on kohtuullistä päteä vaimon ansioilla, jos kerran kaikki tietävät vaimoni olevan kovempi jätkä. Itse en tekisi vastaavaa edes paremmin vaan peräti loistavasti, "paremmin"-leiman oikeuttavaan kirjalliseen luomistyöhön pystyisi meidän pihan Jari 8-vee joka tekee myös sangen oivallisia lumipalloja.

Odysseuksen jälkeen kannattaa kokeilla Volter Kilven Alastalon salia.

En jaksa lukea, odotan että Markus Selin tekee siitä hollywoodhenkisen äksönpläjäyksen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jum-Jum - 08.01.11 - klo:20:38
En lue mitään, sillä en joutanut käymään kirjastossa. Ja huomenna pitäisi lähteä huvilalle ikävystymään.

Tietysti valikoima olisi joka tapauksessa ollut suppea, sillä nykyään hyväksyn vain tietyt Stephen Kingin kirjat ja niistäkin mielellään vain ne, joiden nimeen liittyy joko "tappaja" tai "auto", mielellään yhdyssanana väliviivan kera.

Osaisiko joku suositella herran laajasta tuotannosta jotakin? Musta torni-tyyppiset ikävystyttävän pitkäveteiset huuhaa-tripit eivät kiinnosta, mutta viimeksi lukemani Duma Key oli ihan kelvollinen, etten sanoisi oivallinen teos.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jum-Jum - 18.01.11 - klo:16:31
Tietysti valikoima olisi joka tapauksessa ollut suppea, sillä nykyään hyväksyn vain tietyt Stephen Kingin kirjat ja niistäkin mielellään vain ne, joiden nimeen liittyy joko "tappaja" tai "auto", mielellään yhdyssanana väliviivan kera.

Luin juuri Christinen. Ei ollenkaan hassumpi, ainoastaan käännöskukkaset pistivät vähän silmään. Ne olivat toki omalla tavallaan viihdyttäviä. Myös Kingin Buick 8:aa voin suositella, olkoonkin että siinä on jo vähän toistoa Christine-teemaan. Usein esim. henkilöhahmot muistuttavat toisiaan Kingin eri kirjoissa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: kapten GT - 18.01.11 - klo:16:43
^ Vieläkö siinä on se klassinen "She got into her periods - hän tuli vaiheeseensa" tjsp?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jum-Jum - 18.01.11 - klo:17:11
^ Vieläkö siinä on se klassinen "She got into her periods - hän tuli vaiheeseensa" tjsp?

Jo vain! :) Vastaavia kyllä riitti: jalkapallojoukkue Penguins oli (sinänsä ihan oikein) suomennettu Pingviineiksi , auton pakoputki oli "poistojärjestelmä", SAT-testi oli nimetty KoulunKyvykkyysTestiksi tms, virtalukkoa nimitettiin sytytyshahloksi jne.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: kapten GT - 18.01.11 - klo:19:47
^ Juuri tuon takia luin teini-iässä Kingin tuotantoa ruotsiksi tai englanniksi. Osittain myös siksi, ettei niitä vielä ollut suomennettuna ja siksi, että kirjaston valikoima oli ennen kaikkea toisella kotimaisella laajempi tai sitten vain vähemmän lainattuna ja varattuna.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Nti Tursti - 20.01.11 - klo:01:53
Kingin Carrie on monesti luettu, mutta se viihdyttänee lähinnä meitä nuoruudessa kiusattuja naisia :/
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Matti - 02.02.11 - klo:17:34
Leif Salménin päiväkirjaa vuosilta 1986-87. Varsin terävää ja monin paikoin suorastaan profeetallista yhteiskunnan analyysia. Hupaisaa on, että tuolloin jo vanhat politiikan kehäketut, esim. Kanerva, Väyrynen, Tuomioja jne. ovat edelleen vallan kahvassa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Nti Tursti - 02.02.11 - klo:19:15
Uusinta Aku Ankkaa. En tiedä, olisiko sopinut paremmin keskusteluun miesten turkiksista... ;)

(http://dl.dropbox.com/u/19798265/karhukopla%20%28640x378%29.jpg)

Edit: Kuvan pienennys :)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 02.02.11 - klo:20:06
William Gibson - Zero History
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Miguel - 02.02.11 - klo:21:55
Desmond Bagley - Surmanajo.

Äijämeininkiä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: bowtiepasta - 02.02.11 - klo:23:58
William Gibson - Zero History

Hyvää settiä. Tämä uusin Gibson-trilogia on parasta sitten Kreivi Nollan aikojen.

Ja toki hauskaa fiilistelyä juuri denim/vintage/etc-skeneistä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 03.02.11 - klo:00:13
William Gibson - Zero History

Hyvää settiä. Tämä uusin Gibson-trilogia on parasta sitten Kreivi Nollan aikojen.

Minä, tosin, pidin siltatrilogiasta Neurovelho-trilogiaa enemmän, mutta molemmat ovat kyllä kovia. Uusinkin on hyvä. Gibson ei ole vielä toistaiseksi hirveän montaa hutilyöntiä tehnyt. Difference enginekin kääntyi lopulta ihan hyväksi - viimeisen sivun vetäessä kaiken kasaan.


Lainaus
Ja toki hauskaa fiilistelyä juuri denim/vintage/etc-skeneistä.

Kyllä, Gibsonilla on mieletön populaari- ja alakulttuuritaju.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 03.02.11 - klo:10:07
C.S. Forester: Upseerikokelas Hornblower. Paikoitellen "poikien seikkailukirja", paikoitellen taas hyvinkin vakavasti otettava merisodan strategian, taktiikan ja etiikankin analyysi.

Käsittääkseni pitkähkön sarjan ensimmäinen. Suurin osa muista on luettu jo aikanann, tämä 1950-luvulla painettu avaus oli hiukan hankalammin hankittava säällisessä kunnossa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Nti Tursti - 05.02.11 - klo:14:24
Hugleikur Dagsson: Naura, pervo, naura. Ja edellisen kevennykseksi aina välillä; Karl- Magnus Spiik: Tulokseen tiimityöllä
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: TheodoreMaul - 05.02.11 - klo:21:28
^ Mielenkiintoinen asetelma kevennyksen ja asiapitoisen lukemisen suhteen. Olen muuten ollut yhdellä tuon jälkimmäisen kirjoittajan tiimityökurssilla, mutta kirjoja en ole lukenut. Tuon pervon islantilaisen aiempia juttuja on tullut kyllä naurettua ja hävettyä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Nti Tursti - 06.02.11 - klo:18:09
^Dagsson pistää lukijansa paljon kovemmalle, kuin Spiik. Dagsson haastaa lukijan miettimään arvojaan ja ajatusmaailmaansa paljon laveammin kuin Spiik. Teokset tukevat toisiaan loistavasti! :)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: werther - 13.02.11 - klo:22:24
Hannu Karttunen: Matkalla avaruuteen - Avaruustutkimuksen historia ja tekniikka

Astronautit ja kosmonautit olivat lapsuuden sankareita ja vieläkin sitä haluaa lukea heistä. Aiheeseen ei vaan kyllästy koskaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Nti Tursti - 14.02.11 - klo:13:48
Sitaateista tyhmimmät (koonneet Eriksson ja Lind).

Työttömyys koettelee kovimmin ja selvimmin niitä, jotka jäävät ilman työtä.
Mona Sahlin
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: SL - 14.02.11 - klo:23:32
Dumas'n Le Comte de Monte-Cristo 1 & 2 tuli luettua.

Työn alla Rework: Change The Way You Work Forever. Silloin tällöin on hauska lukea näitä paremman elämän opuksia.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: AlecLewain - 23.02.11 - klo:08:48
Olen lueskellut vanhaa scifiklassikkoa Frank Herbertin Dyyniä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: oktopus - 24.02.11 - klo:00:01
Kesken tällä hetkellä
- Aldous Huxley: Uljas uusi maailma
- Malcolm Gladwell: What the Dog Saw
- Miika Nousiainen: Maaninkavaara

...ja lisäksi joitakin satunnaisia ammattikirjoja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Arska - 27.02.11 - klo:18:38
Clausewitzin näkemyksiä sodankäynnistä. Mielenkiintoista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Miguel - 27.02.11 - klo:19:58
Thomas Keneallyn Schindlerin listaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 27.02.11 - klo:21:59
Nyt luvussa: Robin D.G. Kelley: Thelonious Monk - The Life and Times of an American Original.

Sen jälkeen lukujonossa Iain Banksin 'Syyllisyys'.

..ja monta muuta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 27.02.11 - klo:22:12
Clausewitzin näkemyksiä sodankäynnistä. Mielenkiintoista.

Sen perään voi lukea John Keeganin Sodankäynnin historian sillä Keegan yrittää kumota laajalla teoksellaan suurimman osan von Clausewitzin väitteistä. Ongelma on toki perinteinen eli osa Keeganin väitteistä menee ohitse maalinsa ja von Clausewitziä luetaan kuin piru raamattua, mutta silti varsin kokonaisvaltainen ja mainio teos.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 28.02.11 - klo:08:54
Clausewitzin rinnalle sopii mainiosti myös toinen alan klassikko, Sun Tzun (nyk. kai yleensä Sunzi) Sodankäynnin taito. Molemmista löytyy aika hyviä "totuuksia" myös varsinaisen sodankäynnin ulkopuolella käytettäväksi. Eikös näitä molempia jossain bisneskouluissakin lueta?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Nti Tursti - 28.02.11 - klo:15:45
Mitsuo Kure- Sotaisat Samurait

Myönnän, että keskityn vain kivoihin kuviin ja vaikeasti lausuttaviin nimiin... Mutta kun halvalla sai ja divarista saa taas vaihdossa jotain hömpänpömpää :D
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: sproily - 28.02.11 - klo:19:52
Nikolaus Pevsnerin Pioneers of Modern Design ja Egon Friedellin Uuden ajan kulttuurihistoria (tätä ei luetakaan ihan hetkessä).

Molemmat loistavia teoksia.

Täällä oli Joycesta puhetta. Itse en ole vielä ehtinyt Ulyssekseen uppoutumaan, mutta kokemukseni A Portrait of a Young Man as an Artist -kirjasta ja Dublinersista tekivät niin suuren vaikutuksen, että myös Ulysses on kahlattava läpi. Ehkä sitten kun on enemmän aikaa.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 01.03.11 - klo:00:24
Mitsuo Kure- Sotaisat Samurait

Myönnän, että keskityn vain kivoihin kuviin ja vaikeasti lausuttaviin nimiin...

Japania lausutaan - pienin poikkeuksin - (lähes tarkalleen) aivan kuin suomeakin. J:n lausuntana menee puolisoinnillinen dz, kaksoisvokaali lausutaan yleensä puolitoistapituisena (ellei ole merkitty kirjaimen päälle laitetulla pidennysviivalla, tämä siis riippuu translitterointitavasta). Esim. judo (jūdō) lausutaan siis "dzuudoo". L:ää kielessä ei äänteenä oikeastaan ole.

Translitteraatiosta johtuen länsim. kirjoitusasu ei yleensä ole aivan tarkka - joskin suomeen tuotuna melkoisen osuva - lausunta-asu.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Nti Tursti - 01.03.11 - klo:12:31
^ Ongelmana onkin se, että kieleni on kovin kömpelö lausumaan sanoja, joissa on ässiä, zetoja ja geitä. Kuullostan lähinnä siltä, kuin olisin reilussa laskuhumalassa, matkalla halaamaan posliinia ;D
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Dandylion - 03.04.11 - klo:23:27
Kafkan Oikeusjuttu ahminnassa. On kyllä ristiriitainen kirja: yhtäältä absurdi ja erittäin ahdistava, toisaalta mukaansatempaava ja järjettömän koukuttava. Luettuani kirjan ajattelin katsoa Wellesin filmatisoinnin (The Trial [1962]) teoksesta. Mahtaakohan olla katsomisen arvoinen?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: PehmoLelu - 21.04.11 - klo:18:01
Sofi Oksasen Puhdistus vihdoin luettuna.

Nyt luennan alla.
Pentti Holappa
Ystävän muotokuva.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Pchan - 21.04.11 - klo:20:50
Kafkan Oikeusjuttu ahminnassa. On kyllä ristiriitainen kirja: yhtäältä absurdi ja erittäin ahdistava, toisaalta mukaansatempaava ja järjettömän koukuttava.

Muista lukea myös Kafkan Linna. Itse pidin siitä enemmän. Kannattaa tosin jättää noiden väliin hieman aikaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: barcelona - 21.04.11 - klo:21:35
Kafkan Oikeusjuttu ahminnassa. On kyllä ristiriitainen kirja: yhtäältä absurdi ja erittäin ahdistava, toisaalta mukaansatempaava ja järjettömän koukuttava. Luettuani kirjan ajattelin katsoa Wellesin filmatisoinnin (The Trial [1962]) teoksesta. Mahtaakohan olla katsomisen arvoinen?

Ja ehdottomasti novellit. Ne saatavissa novellikokoelmana.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 22.04.11 - klo:08:58
Justiinsa luettuna: Frederic Manning: Harva hyvin kuolee (Her privates we), helkkarin vaikuttava teos ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: vemuli - 22.04.11 - klo:13:51
Huxleyn scifi-klassikko, Uljas Uusi Maailma.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Nti Tursti - 28.04.11 - klo:01:23
Täälläkin sci-fiä: Anja Kulovesi- Unelma älykkäästä työyhteisöstä ;)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: thomee - 29.04.11 - klo:14:10
Luin juuri tovi sitten loppuun Jay Dobyns nimisen entisel ATF agentin kirjan No Angel. Kirja kertoo kyseisen agentin tositapahtumista kertovasta soluttautumisesta Hells Angelsien riveihin. Erittäin hyvää proosaa asiasta kiinnostuneille.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Sir Bogöran - 29.04.11 - klo:20:07
Keikarin foorumia.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Zildjiar - 01.05.11 - klo:21:41
Tällä hetkellä meikäläisellä on työn alla kaksi kirjaa. Riku Jutin Johdatus metafysiikkaan sekä kevyempänä iltalukemisen Sunzin Sodankäynnin taito. Junassa ja lentokoneessa matkatessa tosin yleensä tulee luettua jotain aikakausilehteä, kuten Timea.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 17.05.11 - klo:10:32
Luin juuri tovi sitten loppuun Jay Dobyns nimisen entisel ATF agentin kirjan No Angel. Kirja kertoo kyseisen agentin tositapahtumista kertovasta soluttautumisesta Hells Angelsien riveihin. Erittäin hyvää proosaa asiasta kiinnostuneille.
Onko Billy Queenin "Under and alone" samasta aiheesta tuttu? Kohteena HA:n sijasta Mongols. Suosittelen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: reseptori - 03.06.11 - klo:21:07
Lueskelen tuskastuttavan hitaasti Mika Waltarin Johannes Angelosta. Täytyy sanoa, että Waltarin muut historialliset romaanit kalpenevat pahasti Egyptiläisen rinnalla. Sinänsä kaikki Waltarit ovat hyviä, mutta se viimeinen terä tuntuu välillä puuttuvan. Tosin Ihmiskunnan viholliset oli hyvinkin kiinnostava, ehkä johtuen kiinnostuksestani antiikin Rooman historiaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 09.06.11 - klo:08:07
Bhoh. Angelos on parasta Waltaria.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Solomon - 10.06.11 - klo:19:02
Hankala sitä on sanoa mikä on noista Waltarin tiiliskivistä paras. Egyptiläinen on tunnetuin, mutta mielestäni ei Johannes Angelos tai Turms, kuolematon eivät häviä yhtään. Angelos on viehättävällä tavalla alakuloinen. Turms on taas paikoittain todella elämäniloa pursuava kirja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 10.06.11 - klo:19:15
Itse nostan Mikaelit, Karvajalan ja Hakimin, kohtalaisen korkealle. Mainituista ainakin Johannesten edelle. Ihmiskunnan vihollisia pidän loistavana, Valtakunnan salaisuutta taas en osaa arvostaa läheskään samalle tasolle. Makuasioita, väittävät. Ja Waltarin kohdalla ainakin oma maku tuntuu muuttuvan vuosien ja lukukertojen kertyessä. Tähän liittyen, Johannekset ja Valtakunnan salaisuuden olen mainituista lukenut vain kerran.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Donjohnsson - 28.06.11 - klo:23:01
Tälläinen on kesken

http://www.huuto.net/kohteet/laurell-seppo-hoyrymurtajien-aikamerenkulkuhallitus-1992/177852586
(ei ole siis oma myynti-ilmoitus)

Historia ja vanha, kun kiinnostaa niin kirja on kyllä todella hyvin kirjoitettu.
Ei informatiivista oksentamista vaan kerrontaa tarinoiden kautta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 29.06.11 - klo:09:34
Hiljattain luettuna pari hiukan erilaista elämäkertaa.

Kurt Braazin "Werner Mölders - Hävittäjälentäjän elämä ja kuolema"
Kuten nimestäkin voi päätellä, elämäkerta päättyy Möldersin aikaisessa aikuisiässä 1941. Mölders oli eräs Saksan tunnetuimpia hävittäjä-ässiä toisen maailmansodan alkuvaiheissa. Kirja on varsin kiinnostava, vaikka tätä hiukan vaivaa päähenkilön toiminnan kaunistelu, kuten niin monissa saksalaisia sotasankareita käsittelevissä teoksissa. Hyviä kuvia ja muutama oikein hieno ilmataistelukuvaus.

Jan Jalutsi: Ammattina vankikarkuri
Harvinaisia ovat suomenkieliset pitkän linjan rosvojen muistelmat. Jalutsi kirjoittaa yllättävän vetävästi. Tietysti kun aiheena ovat pankkiryöstöt, vankilapaot ja karkumatkat, on tausta sellainen, että mielenkiinto säilyy. Edes siellä täällä pintaan tulevat yhteiskunnalliset kannanotot eivät pahemmin häiritse, kuulunevat vähän lajin luonteeseen. Alunperin kaveri oli nimeltään Jan Stefan Moilanen, uusi sukunimi on yhdistelmä Jatimaticista ja Uzista, mikä hiukan kertonee kaverin harrastuneisuudesta... Ketään Jalutsi ei kuitenkaan rikollisen uransa aikana tainnut fyysisesti vahingoittaa, mitä voidaan pitää jonkinlaisena saavutuksena aseellisista ryöstöistä tuomitulle venkulalle.

Jos aiheet vähänkään kiinnostavat, voin näitä suositella.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 29.06.11 - klo:12:57
Kurt Braazin "Werner Mölders - Hävittäjälentäjän elämä ja kuolema"
Kuten nimestäkin voi päätellä, elämäkerta päättyy Möldersin aikaisessa aikuisiässä 1941. Mölders oli eräs Saksan tunnetuimpia hävittäjä-ässiä toisen maailmansodan alkuvaiheissa. Kirja on varsin kiinnostava, vaikka tätä hiukan vaivaa päähenkilön toiminnan kaunistelu, kuten niin monissa saksalaisia sotasankareita käsittelevissä teoksissa. Hyviä kuvia ja muutama oikein hieno ilmataistelukuvaus.

Kai Adolf Gallandin Ensimmäiset ja viimeiset on luettu?
Toinen klassikkohan on suunnilleen ainoan sodasta selvinneet japanilaisen hävittäjälentäjän Saburo Sakain kirja Samurai.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 29.06.11 - klo:13:03
^ Onhan nuo toki tuttuja. Samuraita pidän yhtenä kovimmista jutuista ikinä. Samoin Ernst Udetin "Hävittäjälentäjän elämä" on aika kovaa tarinaa, etenkin loppupuolella. Gallandin kirja kävi mielessä usein tätä Möldersiä lukiessa, herrojen polut kun ristesivät useammankin kerran. Tietyistä tapahtumista vaan näyttää olevan vähän eri käsitykset...

1950-60 -luvuillahan näitä muistelmia julkaistiin suomeksikin oikein mukavasti, näitä ei vaan oikein tahdo kohtuuhintaan löytää. Sittemmin alalla on kunnostautunut Suomessa Koala-kustannus, joka on ottanut suomennettavakseen ja julkaistavakseen kohtuullisesti alan kirjallisuutta, sieltä tämä Mölderskin on peräisin.

Edit. kirj.virheitä
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Quijote - 29.06.11 - klo:13:12
Necronomiconia.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 29.06.11 - klo:13:25
Necronomiconia.

Nahkakantista painosta?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Quijote - 29.06.11 - klo:14:11
Necronomiconia.

Nahkakantista painosta?

Ihmisen nahkaan sidottua.

Krhm, tarkennuksena siis Gollancz SF:n julkaisema Necronomicon: Best Weird Tales of H.P. Lovecraft -kokoelma.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Arska - 29.06.11 - klo:19:30
Kai Adolf Gallandin Ensimmäiset ja viimeiset on luettu?

Kai Rudelin muistelmat on luettu?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 29.06.11 - klo:19:45
^"Stuka-lentäjä" oli itse asiassa ensimmäinen näistä uusista suomennoksista mikä itselleni päätyi ja siitähän se vanha kiinnostus saikin oivan kimmokkeen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 30.06.11 - klo:12:38
Rudelin kirjassa tosin taas kirjan jälkiviisaus ja Rudelista tunnetut tosiasiat iskivät vastakkain kovaa.
Mielenkiintoista muuten, että parhaimmat ilmasotakirjat ovat häviäjien kirjoittajia ja tähän joukkoon kuuluu myös Suomi, onhan sentään mm. Joppe Karhusen kirjavuoressa ihan päteviä opuksia.

Joten mitkäs on parhaat kokemukset voittajapuolen kirjoista tai vaikkapa italialaisten?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 30.06.11 - klo:13:02
Hyvä huomio. En tosin ole varma, päteekö tämä vain suomennettuihin vai onko tilanne maailmalla oikeasti tämä. Suomennetuista liittoutuneitten puolen kirjoista tulle mieleen Pierre Clostermannin "Suuri Sirkus", Johnnie Johnsonin "Väistä sininen parvi" sekä Paul Brickhillin kirja Douglas Baderista (taisi olla nimeltään ihan vaan "Lentäjäsankari D.B."). Eipä tähän hätään muita tule mieleen. Englanniksi muistan lukeneeni ainakin Robert S. Johnsonin kirjan "Thunderbolt".
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 30.06.11 - klo:13:54
Suuri Sirkus ensimmäisestä väännöstä on toki klassikko.
Suurin syyhän tuolle on, että etenkin amerikkalaisilla, mutta myös briteillä oli varaa siirtää lentäjiä reserviin ja koulutustehtäviin kun tietty määrä lentoja tuli täyteen tai lentäjä loukkaantui (fyysisesti). Suomalaiset, saksalaiset ja japanilaiset taas sotivat koko sodan päästen myös pudotustilastojen kärkeen.

Puna-armeijan naislentäjistähän on pari mainiota kirjaa "Heroines of the Soviet Union" ja "Soviet Airwomen", sen sijaan miehistä on vähemmän. Harmi vain kun Kozedubin kirjoja ei ole kai vieläkään suomennettu, kyseessähän oli puna-armeijan ja sitä kautta liittoutuneiden eniten pudotuksia saavuttanut lentäjä. Pokryskinen propagandakirjaa taas ei taida olla enää saatavilla.

Onneksi vajetta liittoutuneiden saralta ovat korjanneet Battler Britton, Siivet ja Ilmojen Korkeajännitys sekä biljardi englantilaista kirjaa vuodesta 1940.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 30.06.11 - klo:14:19
Onneksi vajetta liittoutuneiden saralta ovat korjanneet Battler Britton, Siivet ja Ilmojen Korkeajännitys sekä biljardi englantilaista kirjaa vuodesta 1940.
Älkäämme unohtako Bigglesiä, W.E. Johnsin luomaa sankaria! Battler Britton muuten taisi eri lähteiden mukaan (Siivet) sotia niin ensimmäisessä kuin toisessakin maailmansodassa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: kapten GT - 30.06.11 - klo:14:35
Achtung! Vanhat Korkeajännitykset ovat muutenkin kovaa kamaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 30.06.11 - klo:18:33
Hyvät herrat,

Kerrassaan mainiota huomata että täältäkin löytyy herrasmiehiä jotka arvostavat ilmailukirjallisuutta.

Toinen klassikkohan on suunnilleen ainoan sodasta selvinneet japanilaisen hävittäjälentäjän Saburo Sakain kirja Samurai.

Sakai oli muistaakseni pudotuksissa laskettuna Japanin henkiin jääneen lentäjäkatraan ykkönen. Hän ei tuota elämänkertaansa kuitenkaan kirjoittanut, vaan sen teki amerikkalainen ilmailukirjailija Martin Caidin. Caidinilta on suomennettu ainakin pari fiktiivistä (WWII) ilmailukirjaa: Ruoska ja viimeinen kaksintaistelu.  Samurai on kyllä vaikuttava lukuelämys.

Vähän karumpi kuvaus on Inokutsi, Nakazima, Pineau: Itsemurhalentäjät.

Pierre Clostermanin kirjasta on sanottava että kirja on ihan viihdyttävää luettavaa (kuten ne kolme muutakin Clostermanin kirjaa) mutta ei niitä kannata dokumentteina ottaa. Sen verran kaveri pistää tarinaansa omiaan. Showmies, ei tuossa mitään pahaa sinänsä.

Liittoutuneiden puolelta ilmasotaa kuvaavista kirjoista kannattaa lukea Ralph Barkerin torpedolentäjät ja ehdottomasti tuhannen koneen hyökkäys. Tuo kirja kuvaa mm. Hampurin ja Dresdenin kaupunkien kovaa kohtaloa. Paul Brickhilin lentäjäsankari Douglas Bader on jo mainittu mutta jos ette vielä tunne polttavaa pakkoa tilata UK:sta aito Irvin sheepskin niin lukekaa saman tekijän dambusters tai Charles Lambin Upottakaa Rommelin Laivat.

Noita lukiessa voitte miettiä mstä Georg Lucas sai inspiraation erääseen aika tunnettuun elokuvakohtaukseen. http://www.snotr.com/video/478/The_Dam_Busters__agrave__la_Star_Wars

Jenkeistä Euroopan taivaalla tulee aina mieleen John Herseyn sotasankari. Fiktiivinen romaani mutta realistisen oloinen kuvaus B-17 operaatioista. Kirjasta on aikanaan tehty elokuvakin, 1962 filmattu the war lover, pääosassa äijien äijä Steve McQueen. Leffa on näkemättä mutta pitänee hankkia DVD-kokoelmaan.

Pannaas poikki tähän. Itse olen kerännyt ilmailukirjallisuutta 70-luvun lopusta lähtien joten sitä löytyy hyllystä...jonniin verran...

Jatkan synkkää yksinpuheluani joskus paremmalla ajalla. Nyt pitää mennä tekemään sangriaa.

Kunnioittaen Teidän,

Salaryman
 
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 30.06.11 - klo:19:15
Pannaas tähän vielä yksi ehdoton ostosuositus: Tapani Harmaja: Pilven Veikot 1953. Postuumisti julkaistu kokoelma WWI tunnetuimpien ässien tarinoista. Kirjoittaja itse, Tapani harmaja s.13.4 1917. k.1.2.1940. kaatui ilmataistelussa Viipurinlahdella Nuoraalla lähellä venäjän saarta 5-6km. Viipurista lounaaseen. Pyrki ilmataistelussa irtaantumaan vastustajistaan syöksymällä pilven läpi mutta ei ehtinyt enää oikaista konettaan.

Jos jossain divarissa/kirppiksellä tulee vastaan niin osta!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 30.06.11 - klo:19:44
Korkkareiden lisäksi en ole juurikaan tutustunut ilmailukirjallisuuteen, joten kiitokset kansalaisille vinkeistä. Pitää alkaa tutustua.

Itsellä luvussa James Ellroyn omaelämäkerta muistoja pimeästä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 01.07.11 - klo:09:59
Hyvät herrat,

Kerrassaan mainiota huomata että täältäkin löytyy herrasmiehiä jotka arvostavat ilmailukirjallisuutta.


Lambin ja Barkerin kirjat löytyvät itseltäkin hyllystä ja ovat todella suosittelun arvoisia. Ja kiitos noista muista suosituksista. Kuvittelin kaiken aikanaan suomeksi julkaistun lukeneeni, mutta eihän se onneksi pidäkään paikkaansa!

Ja jos tuoreempia ilmasotajuttuja kaipaa, Vietnamin sodasta on suomeksi julkaistu ainakin yksi fiktiivinen, Stephen Coontsin Paholaislentäjät.

Edit. Suositusten perusteella lähti tilaukseen "Tuhannen koneen hyökkäys" ja "Sotasankari". Löytyivät yllättävän helposti - ja edullisesti. Uudestaan kiitti vinkeistä!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 01.07.11 - klo:11:35
Hampurissa on myös aika kattava esitys kaupungin pommituksista.
Aika tarkka dokumentaatio siitä kuinka liittoutuneet pähkäilivät, että mikä on paras tapa tuhota keskiaikainen kaupunki.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Donjohnsson - 01.07.11 - klo:19:33
Niin oli kovat kehut että Samurai meni varaukseen kirjastosta. Enpä olekkaan varannut mitään kirjastosta pitkiiin aikoihin mutta kun kirjasta näemmä joutuu köyhtymään 20-30 euroa käytettynä niin ennemmin lainaan.
Itsellä on historia ja militaria kirjallisuutta jonkinverran. Lentäjä-ässien historiaan senverran tutustunut mitä nyt aihetta on sivuttu muissa kirjoissa tai muutama aiheenseen liittynyt kirja tullut luettua. Jokin Brewster kirja suomalaisesta lentäjästä jne...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 01.07.11 - klo:20:37
Pistäppä saman tien varaukseen: Paul Brickhill ; Padonmurtajat, Otava 1956.

Kirja kertoo RAF:n 617. pommituslaivueesta mutta samalla myös p.o. laivueen vaiheisiin ja syntyyn oleellisesti liittyvästä keksijästä, Barnes Wallisista. Minua kiehtovat sattuneesta syystä historiaan liittyvät taloudellis-teknologiset kytkennät ja tässä kirjassa tulevat esiin nämäkin puolet sodankäynnissä. Tulee semmoisia mukavia oivalluksen hetkiä kun selviää miten asiat A, B ja C liittyvät toisiinsa ja miksi asiat jotka olisivat mahdollisia eivät aina ole järkeviä/tarkoituksenmukaisia ja vice versa.

Mistä tulikin mieleen että pitääkin kehua ilmailumuseon johtajan, Hannu Valtosen kirjoittama: Messerschmitt BF 109 ja Saksan sotatalous. Mielestäni yksi parhaita "mersua" käsittelevistä kirjoista, murtaa aika monta kyseiseen konetyyppiin tarttunutta myyttiä. Samalla tavalla mielenkiintoinen teos on Jukka Marttilan : Bristol Blenheim - Taitoa ja tekniikkaa joka kertoo melkoisen seikkailutarinan siitä, miten oli mahdollista että sotaakäyvässä Suomessa pystyttiin pyörittämään läpi sodan englantilaisen konetyypin sarjatuotantoa.

Mutta tuo padonmurtajat kannattaa ehdottomasti lukea. 

Ai niin, yksi kirja vielä: Burke Davis: Kuolema Amiraalille alkup. Get Yamamoto. 1969. Tositarina yhdestä Tyynenmeren sodan ratkaisevasta tapahtumasta. Operaation suunitteluun ja toteutukseen liittyvästä poliittis-moraalisesta painiskelusta voi hyvin vetää analogiaa vailla bin-Ladenin exitukseen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: veli12.lainen01 - 20.07.11 - klo:08:24
Luen tätä http://www.kotimaakauppa.fi/tuote/9789522471468/Järjen%20valossa , eli Eero Ojalan järjen valossa. Filosofinen kirja jossa "opitaan" ajattelemaan filosofisesti. Mun mielestä oli tosi mielenkiintonen kirja ja haastoi ajattelemaan eri tavalla.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: JMK - 20.07.11 - klo:12:22
Kun ilmailuhistoriasta puhutaan: lueskelen tässä aikani kuluksi Air & Space Magazinen arkistoja. Löytyi tämmöinenkin helmi:

"One of two or three fliers who could claim to be the British Chuck Yeager, Falk was known as “the pinstriped pilot,” because he preferred to fly in a three-piece suit and “if the cockpit wasn’t absolutely clean, he wouldn’t go up,” his son John recalls."

http://www.airspacemag.com/history-of-flight/vulcan.html?c=y&page=3

Tyyliä!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jute - 20.07.11 - klo:20:56
Oletteko lukeneet Immelmannin kirjan Kokemuksiani lentotaistelijana? Kirja on kokoelma Immelmannin kirjeistä ensimmäisen maailmansodan ajalta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Matti - 26.07.11 - klo:08:20
Sain päätökseen Henrik Tikkasen osoitetrilogian. Hauskalla tavalla kärjistettyä, vaikka kirjoittaakin raadollisista aiheista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 26.07.11 - klo:12:35
Viime aikoina olen tutustunut Culture Shock! -sarjan tarjontaan. Erinomaisen hyödyllisiä vinkkejä sekä havaintoja ekspatriaateilta kunkin edition maan kulttuurista, tavoista, etiketistä, yhteiskunnasta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: haba - 01.08.11 - klo:16:51
Johannes Mario Simmelin 'Ei aina kaviaaria', joka kertoo todellisen Herrasmiehen, pasifistin ja elämästä nautiskelijan Thomas Lievenin tarinan Saksan tiedustelupalvelun agenttina. Lempikirjani, jonka luen noin kerran vuodessa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Carlos B - 02.08.11 - klo:13:38
F. Scott Fitzgeraldin Flappers and Philosophers -novellikokoelmaa. Hauska lukea 19-vuotiaiden tyttöjen ongelmista 90 vuoden takaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: TheodoreMaul - 02.08.11 - klo:13:57
Viime aikoina olen tutustunut Culture Shock! -sarjan tarjontaan. Erinomaisen hyödyllisiä vinkkejä sekä havaintoja ekspatriaateilta kunkin edition maan kulttuurista, tavoista, etiketistä, yhteiskunnasta.

Toivottavasti noista on uudistettuja painoksia. Luin aikoinaan tuon sarjan kirjat Israelista ja Suomesta. Molemmissa oli kyllä ihan höpöhöpö-tietoa. Mielestäni se ei ollut edes huumoria.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Donjohnsson - 02.08.11 - klo:21:56
Noniin, Samurai luettu ja palautettu. Kaikin puolin hyvä kirja ja tarina jaksoi kantaa koko 350-380 sivua, mitä niitä nyt oli.
Kiitos suosituksista, välitin muutamalle ystävälleni eteenpäin.
Seuraavaksi menee jossain välissä lainaan tämä mainittu Paul Brickhillin Padonmurtajat teos.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Alex Entwistle - 05.08.11 - klo:21:00
Lainasin eilen Dan Brownin kirjan Kadonnut Symboli ja juuri sain sen lopetettua. Aivan todella koukuttava teos, eilen ilta venyi pitkäksi kirjaa lukiessa, kun piti lukea vielä yksi luku.. Brown on kyllä ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani; hän onnistuu uskomattomalla tavalla koukuttamaan lukijan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 05.08.11 - klo:22:44
Vielä kun Brown oppisi kirjoittamaan niin olisi ainesta päteväksi kirjailijaksi.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: AlecLewain - 18.08.11 - klo:09:42
En tiedä miten olen onnistunut tähän asti missaamaan Raymond E. Feistin fantasiakirjat. Olen käytännössä ahminut Käärmesodan tarun kolme ensimmäistä kirjaa ja viimeinen kirja odottaa aloittamista. Harmillisesti näitä kirjoja on suomennettu vain nämä neljä. Muuta tuotantoa olisi vaikka kuinka paljon.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 18.08.11 - klo:13:25
En tiedä miten olen onnistunut tähän asti missaamaan Raymond E. Feistin fantasiakirjat.

Varmaan sen takia, että kaveri kloonaa yhden ideansa ja toteuttaa sen aina vain huonommin.
Käärmesota on ihan hyvä, jos kestää lajityypin kliseet ja vastaavat, mutta kannattaa jättää siihen. Muissakin Feistin kirjoissa ja kirjasarjoissa tulee toisesta ulottuvuudesta pseudomongoleja/japanilaisia/tiesmitä ja maailmankaikkeus on vaarassa ja...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: AlecLewain - 19.08.11 - klo:09:52
Kiitokset tiedosta. Olenkin tässä pohtinut, että alkaisinko lukea niitä englanniksi. Enpä taida viitsiä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 19.08.11 - klo:14:52
Kiitokset tiedosta. Olenkin tässä pohtinut, että alkaisinko lukea niitä englanniksi. Enpä taida viitsiä.

Tosin jos on aikaa ja aivorehkintä ei kiinnosta niin Feistiä voi lukea samankaltaisella perverssillä liikenneonnettomuudenseuranta-asenteella kuin vaikkapa lajityypin kuningasta Eddingsiä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Pasigo - 19.08.11 - klo:19:11
Olen todennut että kirjat kannattaa aina lukea niiden alkuperäiskielellä, jos suinkin vain mahdollista. Itse en ikävä kyllä lue sujuvasti suomen lisäksi kuin englantia, ja ruotsia hankalasti. Suomennoksissa katoaa aina jotain kirjan varsinaisesta luonteesta, ja niiden taso on myös joitakin poikkeuksia lukuunottamatta aika kehno.
Sitäpaitsi englanninkieliset kirjat ovat edullisempiakin, tietysti netistä tilaten.

Nyt on luennassa Tim Weinerin "CIA-Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia". Antikvariaattilöytö, suomennettu versio.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: ttuomine - 19.08.11 - klo:21:39
Kemppinen, Poropolku kutsuu.
Kesän aikana tullut luettua myös herran muita kirjoja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Miguel - 21.08.11 - klo:22:49
...kirjat kannattaa aina lukea niiden alkuperäiskielellä

Ehdottoman totta. Syy opiskella kieliä. Huonollakin kielen osaamisella pääsee lukemisen makuun kun vain valitsee tarpeeksi helppolukuisen kirjan tai vaikka sarjakuvan, jos kirjakirja on liian haastava.

Aivan totta. Jos joku on niin idiootti, ettei osaa saksaa, japania tai espanjaa, niin ei ole oikeutettu nauttimaan kirjallisuudesta. Aku Ankka ja Raamattukin on tuhottu kun ne on käännetty junttilandian, eli Suomen, kielelle. Dostojevskit ja Tsehovitkin pitäisi osata lukea kyrillisillä aakkosilla, on silkkaa hapatusta edes ajatella niiden pilaamista arabialaisilla aakkosilla!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 21.08.11 - klo:23:58
Minusta totuus on jossain puolivälissä tässäkin asiassa.
Jos kieltä ei osaa niin tokihan sitten suomennos on hyvä vaihtoehto. Samaten itse käytän sellaista (varmaan joidenkin mielestä rahvaan saastuttamaa ja ihmisarvolle sopimatonta) laitosta kuin kirjasto, josta löytää ihan kivasti kirjoja ja täysin korvauksetta!

Tokihan on sitten sellaisia kirjailijoita ja kirjoja, joista tietää, että kieli on itsessään niin tärkeässä osassa, että ihan kielestä nauttiakseen ja omaa kielitaitoaan kehittääkseen lukee alkuperäiskielellä eli omalla kohdalla englanniksi, saksaksi tai ruotsiksi.

Sitten on tietysti kirjoja, joista ei osaa alkuperäiskieltä ja käännös on ainoa vaihtoehto eikä suomeksi käännetyn ero muihin käännöksiin ole merkittävä. Samaten on kirjoja, jotka haluaa vain lukea ilman sen kummempaa ja näissä kirjoissa suomennoksen lukeminen on vain todella paljon kätevämpää.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: bowtiepasta - 22.08.11 - klo:00:16
Toisaalta esim itselleni Moby Dick oli sellainen teos, että englanninkielisen laitoksen lukemisen jälkeen tuli hieman fiilis josko tekisi hyvää vielä sama lukea suomennoksena. Melvillen käyttämä kieli ja sanasto oli sen verran vaikeaa itselleni, että vaikka kyllä kirjan pystyin lukemaan (ja wanhan englannin sanasto karttui) niin tuli sitä ajoittain miettineeksi olisiko mahdollisesti suomennoksen lukeminen ollut ensimmäisellä kierroksella fiksumpaa.

Ainakin voisi olettaa että Moby Dickin kääntäneellä on ollut kieli paremmin hallussa kuin itselläni, eli ehkä itseasiassa teoksen olisi sisäistänyt paremmin jos olisi suoraan tarttunut kotimaiseen laitokseen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: AlecLewain - 22.08.11 - klo:08:45
Kiitokset tiedosta. Olenkin tässä pohtinut, että alkaisinko lukea niitä englanniksi. Enpä taida viitsiä.

Tosin jos on aikaa ja aivorehkintä ei kiinnosta niin Feistiä voi lukea samankaltaisella perverssillä liikenneonnettomuudenseuranta-asenteella kuin vaikkapa lajityypin kuningasta Eddingsiä.

Kieltämättä Eddings on ihan oma lukunsa tällä saralla. Joskus nuorempana, kun en tiennyt paremmasta, tuli Eddingsin tuotanto kahlattua läpi. Valitettavasti.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 22.08.11 - klo:14:19
Nyt kun tästä englannin kielestä tuli puhe: toistaiseksi vaativimmat eteen tulleet tekstit ovat 1800-luvun hienostelevaa, koukeroista tyyliä edustavat romaanit kuten Mary Shelleyn Frankenstein. Oma osansa on ajan lauserakenteilla, jotka luotiin rasittavan pitkiksi ja monia sivulauseita heitellen. Silti ykkösenä haastavuudessa mainitsen Tolkienin LotR-trilogian ja Silmarillionin. Mikäli nämä selvittää juuri sanakirjaan katsomatta, lukija on vahvalla natiivitasolla. Täysin oma lukunsa ovat filosofian merkkiteokset, joihin en englannin kielisinä edes halua koskea.

Haaste on heitetty.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 22.08.11 - klo:14:54
Nyt kun tästä englannin kielestä tuli puhe: toistaiseksi vaativimmat eteen tulleet tekstit ovat 1800-luvun hienostelevaa, koukeroista tyyliä edustavat romaanit kuten Mary Shelleyn Frankenstein.

Ivanhoe on samaa kastia.
Myös siinä, että kielellisten koukeroiden lisäksi Frankensteinia, Stokerin Draculaa ja Scottin Ivanhoeta yhdistää, että valtaosalle nykylukijoista kirjat ovat myös pirskatin tylsiä.

Lainaus
Silti ykkösenä haastavuudessa mainitsen Tolkienin LotR-trilogian ja Silmarillionin. Mikäli nämä selvittää juuri sanakirjaan katsomatta, lukija on vahvalla natiivitasolla.

No jaa, Tolkien kuitenkin kielitieteilijäksi ja varsin kuivaksi professoriksi hallitsi suhteellisen joustavan kielenkäytön. Tosin Kersti Juvan (ja Eila Pennasen) käännös on myös vahvaa ja osaavaa suomea, joten jos joskus kirjasarjan uudestaan luen niin suomennos riittää hyvin.

Käännöksissähän on hyvä muistaa, että osa on ihan kohdekielen merkkiteoksia ja sinällään siis loistavaa suomea. 

Lainaus
Täysin oma lukunsa ovat filosofian merkkiteokset, joihin en englannin kielisinä edes halua koskea.

Tosimies lukee Heideggeria saksaksi ja Tolstoi venäjäksi.
Molempia kokeilleena olen ensimmäisenä myöntämässä, että en ole tosimies.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: haba - 22.08.11 - klo:15:10
Itsellänikin on tuo Moby Dick ollut ikuisuusprojektina jo ties kuinka kauan ja täytyy myöntää että kirjan englanti on haasteellista. Englanninkielisiä klasskoita saa näppärästi 1-2€ kipale Wordsworth Classic sarjassa kirjakauppojen alelaareista, näin on tullut Dickensit ja muut selattua. James Joycen Odysseus on ollut sellainen opus jossa täytyi aikanaan nostaa kädet pystyyn vaan kohta voisi olla aika jo uudelle yritykselle.

Käännöksistä sen verran että suomalaisten käännösten taso on yleensä niin hyvä ettei minulla ainakaan ole ollut valittamisen aihetta, usein päinvastoin - yleisen kesälukemistoni, Terry Pratchettin, luen mielelläni sekä englanniksi että suomeksi sillä suomennosten kekseliäisyys on joskus suorastaan häikäisevää ja alkuperäisen tekstin sisältämät kielellisiä leikit on pakko saada lukuea englanniksi samalla miettien 'Miten ihmeessä se tuonkin kääntää?'.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: rjs - 23.08.11 - klo:20:06
Nyt kun tästä englannin kielestä tuli puhe: toistaiseksi vaativimmat eteen tulleet tekstit ovat 1800-luvun hienostelevaa, koukeroista tyyliä edustavat romaanit kuten Mary Shelleyn Frankenstein. Oma osansa on ajan lauserakenteilla, jotka luotiin rasittavan pitkiksi ja monia sivulauseita heitellen. Silti ykkösenä haastavuudessa mainitsen Tolkienin LotR-trilogian ja Silmarillionin. Mikäli nämä selvittää juuri sanakirjaan katsomatta, lukija on vahvalla natiivitasolla. Täysin oma lukunsa ovat filosofian merkkiteokset, joihin en englannin kielisinä edes halua koskea.

Haaste on heitetty.

En tiedä kelpaako tämä kilpailuun, mutta yritetään: http://www.trentu.ca/faculty/jjoyce/fw-3.htm
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 23.08.11 - klo:23:51
^Aivan totta, yritin kerran lukea James Joycen Odysseusta englanniksi, mutta kirjoitustyyli oli alkupuolella niin kyllästyttävää etten jaksanut pitkälle. Sitten vilkaisin loppua ja teksti oli silloin luisunut niin kovalla metatasolle ettei motivoinut. Tämä linkkaamasi Finnegans Wake on taatusti Tolkienia haastavampi. We have a winner, eh?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Alhazen - 24.08.11 - klo:00:04
Yhdysvaltain suurlähetystö palkitsi (vai rankaisi?) englannin yo-tuloksesta aikoinaan Joyce-antologialla. Vuosien saatossa tuon on jopa saanut kahlattua läpi ja tullut siihen lopputulokseen, että Joycen tuotantoon kannattaa asennoitua jonkinlaisena sarjana kirjallisia kokeiluja: romaaneissa on vuoron perään kokeiltu rikkoa "normaalin sanaston" rajoja keksimällä uudissanoja, rakenteellisia konventioita tai 20-luvun hyvän maun rajoja ja lopulta Finnegan's Wakessa koko romaanin ajatus.

Wake on pohjimmiltaan itse luetun ja siitä kirjoitetun perusteella yhdistelmä intertekstuaalista puzzlea (noin tekstin jokainen sana on jonkinlainen kirjallisuus- tai muu viittaus, kiinnostuneille on tarjolla mahdollisista tulkinnoista wiki: http://www.finnegansweb.com/wiki/index.php/Page_3), yritystä tavoittaa dublinilaisen pubin puheensorinan ääni tekstinä ja ilmeisesti unien sisäistä logiikkaa jäljittelevää proosaa kuin perinteistä kertomakirjallisuutta eikä sen lukemisesta sellaisena tunnu olevan mitään järkeä.
 
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 25.08.11 - klo:16:52
^Aivan totta, yritin kerran lukea James Joycen Odysseusta englanniksi, mutta kirjoitustyyli oli alkupuolella niin kyllästyttävää etten jaksanut pitkälle. Sitten vilkaisin loppua ja teksti oli silloin luisunut niin kovalla metatasolle ettei motivoinut. Tämä linkkaamasi Finnegans Wake on taatusti Tolkienia haastavampi. We have a winner, eh?

Kuinka moni on lukenut ties kuinka monta kertaa Suomen historian kertakaikkiaan parhaaksi rankatun kirjan eli Volter Kilven alastalon salissa?




































Ei se mitään, en minäkään sitä jaksanut kolmatta sivua pidemmälle.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 25.08.11 - klo:16:59
Se tosin äänestettiin parhaaksi vuonna 1992.
Pakko sen on olla hyvä, olen pitänyt sitä kädessä!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 25.08.11 - klo:17:27
^Ei huono heitto.

Ei ole tullut luettua. Oman nobelistimme Taata Sillanpään Ihmisiä suviyössä on saanut itselläni jäädä kyllästyttävän suomalaisen maalaiskuvauskirjallisuuden edustajaksi. Ehdottomasti onnettomimpia, tylsimpiä lukemiani teoksia koskaan.

Yliarvostetun juopon Sentti Baariposken Euroopan Reuna pääsee lähelle. Pakkoa sanoa - saatanan tylsä opus. Saarikosken Sieppari-käännös on myös ihan paska. Ei voi suositella.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Alhazen - 25.08.11 - klo:17:33
^Ei huono heitto.

Ei ole tullut luettua. Oman nobelistimme Taata Sillanpään Ihmisiä suviyössä on saanut itselläni jäädä kyllästyttävän suomalaisen maalaiskuvauskirjallisuuden edustajaksi. Ehdottomasti onnettomimpia, tylsimpiä lukemiani teoksia koskaan.

Yliarvostetun juopon Sentti Baariposken Euroopan Reuna pääsee lähelle. Pakkoa sanoa - saatanan tylsä opus. Saarikosken Sieppari-käännös on myös ihan paska. Ei voi suositella.

Word. (kaikkeen) Sieppari-käännöstä on tosin hauska lukea käännöskukkasia ja muita käsittämättömyyksiä bongaillen, parhaimmillaan joku "hip" on käännetty "dorkaksi" sun muuta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tyro - 25.08.11 - klo:18:49
Ehkä tämä lanka on hyvä paikka palata foorumille tauon jälkeen.


LotR ja sci-fin puolelta Adamsin klassikko Hitchhiker's Guide to the Galaxy ovat kyllä kaunista luettavaa englanniksi. Adams on yksi alkuperäisistä syistä miksi olen siirtynyt Amazonin asiakkaaksi ja lukemaan englanninkielisiä alkuteoksia: vaikka suomennos Linnunradan käsikirja liftareille on itsessään loistava, HHGTTG englanniksi on niin eeppinen jo kielellisellä tasolla, että kun molemmat on lukenut, ymmärtää konkreettisesti miksi osa käännöksistä eivät kolahda. Joskus teoksen meriitit ovat niin tiukasti alkuperäiskieleen sidottuja, että käännös yksinkertaisesti toimii vain korvikkeena.

Filosofiaa (Nietche, Russell, Plato, Popper, jne.) kun aloin englanniksi lukea, täytyy myöntää, että aluksi meinasi itku päästä. Jälkikäteen on jännä seurata omaa kehitystään. Juuri nyt luen Russelin Conquest of Happinessia (suom. Onnen valloittaminen).
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 26.08.11 - klo:00:01
Täytyy kyllä kummastella Nietzschen ja Platonin lukemista englanniksi.
Molemmista kun on hyvät suomennokset ja ensiksi mainittu kirjoitti saksaksi, Platon (kuten suurin osa muustakin klassisesta kirjallisuudesta) taas on usein käännetty saksasta muille kielillä, koska Saksassa 1800-luvulla antiikin tutkimus oli huipussaan ja paljon tekstejä käännettiin saksaksi.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tyro - 26.08.11 - klo:00:49
Täytyy kyllä kummastella Nietzschen ja Platonin lukemista englanniksi.
Molemmista kun on hyvät suomennokset ja ensiksi mainittu kirjoitti saksaksi, Platon (kuten suurin osa muustakin klassisesta kirjallisuudesta) taas on usein käännetty saksasta muille kielillä, koska Saksassa 1800-luvulla antiikin tutkimus oli huipussaan ja paljon tekstejä käännettiin saksaksi.

Saksantaitoni ei riitä vakavaan kirjallisuuteen, eikä ole motivaatiota parantaa sitä.

Syy Platon ja Nietzschen englanninkielisyyteen on helppo: englanninkielinen kirjallisuus on halvempaa. Siinä missä Amazon verottaa pokkariversiosta halvimmillaan 3-5 puntaa, suomennetut versiot maksavat helposti 15-30 euroa. Myös omistamani englannin käännökset ovat hyviä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 26.08.11 - klo:10:22
...ja ilmeisesti lukemisesta on tulossa Suomessa vieläkin kalliimpaa jahka uudistukset on runnottu läpi. Ei näin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tyro - 26.08.11 - klo:10:38
...ja ilmeisesti lukemisesta on tulossa Suomessa vieläkin kalliimpaa jahka uudistukset on runnottu läpi. Ei näin.

Suomessa toki on onneksi verran mainio kirjastolaitos. Myös käytettyjä kirjoja löytää melko helposti.

Itse kuulun vain ainakin valitettavasti siihen ihmistyyppiin, joka saa perverssiä mielihyvää myös kirjojen omistamisesta ja keräilystä. Kun hupilukemiseen soveltuva aika tapahtuu silloin tällöin, on oivallista voida valita tällöin kirjahyllystä suoraan lukematon esivalittu teos, sen sijaan, että tässä vaiheessa kävisi kirjastossa selaamassa mitä voisi lukea.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 26.08.11 - klo:11:22
Vaikka tylytinkin Saarikoskea kirjailijana pitää todeta että mies on osannut pukeutua ennen kuin kasvatti itselleen lihakeittoletin ja röhnäparran. Oikealla. Vasemmalla Repe Helismaa:

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/01/Reino_Helismaa_ja_Pentti_Saarikoski_1962.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: JHL - 12.09.11 - klo:23:08
Foorumilla mainitsemisen arvoisia kirjoja on taas työn alla. Vanderbiltin elämänkertatiiliskiven sain valmiiksi kesällä ja nyt on luvussa vastaava teos Rockefelleristä. Molemmat kirjat avaavat loistavasti menneen aikakauden henkeä ja tuovat esiin sen ettei elämä sen kummempaa ollut: nopeiden autojen sijaan kisattiin hevosilla ja pörssipaniikkia oli yhtä tiuhaan kuin nykyäänkin tuntuu olevan. Kokonaisuutena kirjat esittävät vastakohtaiset kuvaukset amerikkalaisesta unelmasta: Vanderbilt nousi ryysyistä rikkauksiin kovalla työllä ja Rockefeller kyynärpäätaktiikallaan. Sartoriaalista iloa tuovat vanhat valokuvat, tosin esim. Rockefeller sr. ei liiemmin puvuilla koreillut, vaan veti ns. kiiltäväksi asti kunnes vaimo pakotti ostamaan uuden. Eli aivan kuin nykyäänkin turhan monella johtajalla!

Kirjat ovat raskassoutuisia, eivätkä välttämättä sovellu ihan jokaiselle, mutta tarjoavat huikean elämysmatkan 150 vuoden taakse.

[spoiler]
(http://ecx.images-amazon.com/images/I/414iONCXKuL.jpg)       (http://ecx.images-amazon.com/images/I/51KvSr9Bi3L.jpg)

[/spoiler]
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Casaubon - 15.09.11 - klo:13:45
Nyt kun tästä englannin kielestä tuli puhe: toistaiseksi vaativimmat eteen tulleet tekstit ovat 1800-luvun hienostelevaa, koukeroista tyyliä edustavat romaanit kuten Mary Shelleyn Frankenstein. Oma osansa on ajan lauserakenteilla, jotka luotiin rasittavan pitkiksi ja monia sivulauseita heitellen. Silti ykkösenä haastavuudessa mainitsen Tolkienin LotR-trilogian ja Silmarillionin. Mikäli nämä selvittää juuri sanakirjaan katsomatta, lukija on vahvalla natiivitasolla. Täysin oma lukunsa ovat filosofian merkkiteokset, joihin en englannin kielisinä edes halua koskea.

Haaste on heitetty.

En tiedä onko tämä enää edes englantia: James Joyce: Finnegans Wake? Itse sain alkuperäiskielellä luettua noin kymmenkunta sivua ennen kuin totesin aivan liian raskaaksi. Toista saman kirjailijan merkkiteosta Ulysses sain sellaiset pari sataa sivua kahlattua läpi ja totesin, että jo aiemmin luettu suomennos riittäköön. Kielellisesti haastavin englannin kielinen kirja, jonka olen loppuun asti saanut luettua ja jopa ymmärrettyä lienee Karl R. Popperin The Logic of Scientific Discovery, jossa vaikeus liittyy kylläkin enemmän tieteelliseen sanastoon kuin hankalaan lauserakenteeseen tms.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kari Jurri - 15.09.11 - klo:14:02
Luettavana turkulaisproffa Alf Rehnin 'Farliga Idéer'. Mukavaa bisneshömppää luovuudesta ja voihan tuon lukaista ihan kirjoittajan hahmon vuoksikin: diggaan kovasti herran tavasta herättää keskustelua ja kulkea epäsuomalaisella itsevarmuuudella just sopivasti takki auki.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Nti Tursti - 20.09.11 - klo:00:10
Berger: The Developing Person Through the Life Span

Ehkä vielä joskus opin ymmärtämään edes itseäni.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 20.09.11 - klo:00:46
Berger: The Developing Person Through the Life Span
Ehkä vielä joskus opin ymmärtämään edes itseäni.

Yritit siis väittää, että naisia voi ymmärtää?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Nti Tursti - 20.09.11 - klo:09:15
Yritit siis väittää, että naisia voi ymmärtää?
En väitä, vaan toivon moista ihmettä... ;)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: U-Haul - 21.09.11 - klo:16:04
En ehkä aio hankkia ja lukea tuota kirjaa, mutta luin tämän uutisen siitä nettisivuilta:

http://www.marmai.fi/uutiset/hugo+boss+tilittaa+natsimenneisyyttaan+ndash+hitlerin+henkiraatali+vai+myotajuoksija/a689910
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Hidas - 28.09.11 - klo:12:45
Bengt Pohjanen: Rajan kolmas huone. Takakannessa tai liepeessä mainittu Torniolaakson Garcia Marqueziksi :) Erittäin kiinnostava kuvaus 1950-luvun Torniolaaksosta, jossa valtioiden raja on lähinnä käsitteellinen. Tämän kirjan tapauksessa kuvittelen käännöksen olevan alkukielistä parempi, sillä miten "meänkieltä" kirjoitetaan ruotsiksi?? Sehän on suomen murre ja omaksi kielekseen tunnustettu Ruotsin puolella.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Nti Tursti - 03.10.11 - klo:00:18
Myllärniemi: Narsismi - vamma ja voimavara
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Nti Tursti - 14.10.11 - klo:01:01
Runomuotokuvaa itsestäni; kirjoittanut Terhi Hannula.

Suosittelen, jos vain on mahdollisuus päästä moiseen. Ensi viikolla yritän ehtiä saamaan Korvarunon itsestäni.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kari Jurri - 14.10.11 - klo:12:26
Jonathan Zittrain: The Future of the Internet - And How to Stop It (http://futureoftheinternet.org/)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 25.10.11 - klo:23:38
...ja nyt luvussa Frank Herbertin Dyyni-sarja. Tekstin tyyli on huomattavan upeaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 26.10.11 - klo:12:17
...ja nyt luvussa Frank Herbertin Dyyni-sarja. Tekstin tyyli on huomattavan upeaa.

Lopeta lukeminen alkuperäiseen trilogiaan.
Senkin aikana, mutta etenkin sen jälkeen jokaisen kirjan tyyli, juoni ja laatu puolittuu kunnes saavutetaan jo varsin mikroskooppisia ulottuvuuksia.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 26.10.11 - klo:13:14
...ja nyt luvussa Frank Herbertin Dyyni-sarja. Tekstin tyyli on huomattavan upeaa.

Lopeta lukeminen alkuperäiseen trilogiaan.
Senkin aikana, mutta etenkin sen jälkeen jokaisen kirjan tyyli, juoni ja laatu puolittuu kunnes saavutetaan jo varsin mikroskooppisia ulottuvuuksia.

+1.


Näiden sijaan kannattaakin sitten panostaa Iain M. Banksin Culture-sarjaan sekä Richard K. Morganin setteihin. Jälkimmäisen Black Man / Thirteen (Englanti / USA -nimi) oli valehtelematta parasta kyberpunkia koskaan, vaikka muukin tuotanto on loistavaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 26.10.11 - klo:13:26
+1 Herbert-kommenteille ja + 1 myös Banksille.

Morgan on nimenä tuttu joskaan en ole lukenut. Jotain Gibsonia lukuunottamatta en ole hirveästi innostunut kyberpunkista. Pitänee kenties testata kumminkin.. Josko omasta hyllystä löytyisi, vaimo on nimittäin scifi-friikki.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Riki Sorsan veli - 26.10.11 - klo:13:37
Luetteko noita enkuksi vai suomeksi käännettyinä?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 26.10.11 - klo:13:41
Banksit olen lukenut vain englanniksi, Herbertit ekan kerran 14-15-kesäisenä suomeksi, sitten uusintakerran englanniksi.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 26.10.11 - klo:13:48
Luetteko noita enkuksi vai suomeksi käännettyinä?

En yleensä lue kuin alkukielellä, mikäli suinkin kieltä osaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 26.10.11 - klo:13:52
En yleensä lue kuin alkukielellä, mikäli suinkin kieltä osaan.

Aina näin. Käännöksissä väistämättä häviää jotakin, joka useimmiten on juuri kirjailijan sielu eli sanojen herättämän mielikuvat. On täysin toinen valinta sanoa vaikkapa leuto, kuin rauhaisa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 26.10.11 - klo:14:03
Olematta eri mieltä normaalikansalaiselle iso pointti on tuo "mikäli suinkin kieltä osaan". Suomi, ruotsi ja englanti taipuvat itsellä riittävästi, mutta jo saksan kohdalla nostan "Hände hoch" ja turvaudun käännöksiin. Puhumattakaan eksoottisemmista kielistä.

Suomentajien ammattitaitoa on kyllä toisaalta arvostettava, vaikka ikävää vaihtelua onkin. Väitänpä, että eräitä suomennoksia lukiessani saan enemmän irti erinomaisesta suomennoksesta kuin alkukielellä esitetystä, minkä nyansseja en voi ulkomaalaisena täysin hallita.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: CyberDog - 26.10.11 - klo:14:04
Mä luen toisaalta aina käännettynä. Eihän se ole sama teos varsinaisesti, mutta luotan kääntäjän ammattitaitoon kuitenkin jossain määrin. Ja vaikka luen englantia melko hyvin niin silti saan paremman tunnelman ja fiiliksen kun luen sen suomeksi. Se kirja ei vain ala elämään päässäni jos luen sitä englanniksi.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 26.10.11 - klo:14:16
Suomentajien ammattitaitoa on kyllä toisaalta arvostettava, vaikka ikävää vaihtelua onkin. Väitänpä, että eräitä suomennoksia lukiessani saan enemmän irti erinomaisesta suomennoksesta kuin alkukielellä esitetystä, minkä nyansseja en voi ulkomaalaisena täysin hallita.

Osa kääntäjistä on ihan hyviä, etenkin Pratchettin kohdalla on nostettava hattua yritykseen tuoda tekstin alkuperäinen sävy läpi (esim. "oh, my foxy lady" => "oi kettutyttöseni", joka k.o. kirjassa sopi kuin nenä päähän). Havaintoni kuitenkin on, että nykyisin suomennosten taso on paljon huonompi kuin ennen - uskon syyn olevan sekä käännettävien kirjojen määrissä että myös tietynlaisessa tyylisokeudessa, varsinkin kovasti pitämäni scifin puitteissa.

Ivyman: Morganin Takeshi Kovacs -setti voisi pelkällä hoovee-asenteellaan sopia teikäläisen pirtaan, eikä tuo (kirjamaailmallisesti) niitä edeltävä Black Man siitä myöskään kauas jää.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: CyberDog - 26.10.11 - klo:14:18
Ah voi ollakin. En ole lukenut mitään uutta (tarinakirjallisuutta) pitkään aikaan (10v) joten en juuri voi kommentoida tuohon...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 26.10.11 - klo:14:40
+1 Herbert-kommenteille ja + 1 myös Banksille.

Banksilla (M:llä tai ilman) laatu myös vähän vaihtelee.
Kulttuuri-sarja on kuitenkin mainiota scifiä, jos ottaa Affronterit ja Dwellersit enemmän huumorina. Minulle kun on jäänyt kuva, että M:n kanssa Banks paitsi kirjoittaa vetävää scifiä niin myöskin vähän naureskelee joillekin jutuille ja se tuntuu monia ärsyttävän.

Ilman M:ää kirjoitetut Crow Road ja Kävelyä lasilla ovat myös mainiota kamaa, Business ei oikein uponnut.

Lainaus
Morgan on nimenä tuttu joskaan en ole lukenut. Jotain Gibsonia lukuunottamatta en ole hirveästi innostunut kyberpunkista. Pitänee kenties testata kumminkin.. Josko omasta hyllystä löytyisi, vaimo on nimittäin scifi-friikki.

Morganin Takeshi Kovacs-sarja tosin toimii kuten Jussi sanoikin ja myös juuri suomennettu Black Man.
Jos jostain kritisoisi niin film noir-tyyliä on vedetty ehkä aste liikaa ja pari seksikohtausta on vähän päälle liimattuja. Muuten kyllä toimivat mainiosti.

Itse luin juuri Alastair Reynoldsin Prefektin ja sitä vaivaa sama kuin muitakin Reynoldsin kirjoja: tekniikka, juoni ja universumi rokkaa kuin piripäinen hirvi punkkeikalla, mutta hahmot ovat niin tyhmiä ja epäuskottavia, että pahaa tekee.

Luin myös tovi sitten Hal Duncanin Vellum-sarjan molemmat kirjat ja taas vähän sellaista Tähtivaeltaja-tajunnanvirtascifiä, jossa tuntuu tärkeintä olevan nokkeluuden osoittaminen eikä tolkullinen kerronta. Philp K. Dick sentään oli oikeasti aineissa ja muutenkin sekaisin, kirjoitti myös nopeasti luettavia kirjoja.

Luetteko noita enkuksi vai suomeksi käännettyinä?

Sekä että.
Kovin monenkaan genrekirjan kohdalla ei kieli ole sellaista, että sen takia olisi syytä lukea ja kun kirjasto auttaa niin helposti poimii sieltä suomennetun mukaan. Muutenkin kun lukee ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi, niin vapaa-ajalla arvostaa suomea ja vanhemmiten ei ole enää syytä snobbailla lukemalla vain alkukielellä. Poikkeuksena tietysti kirjat, joissa kieli on pääosassa ja muodostaa tärkeän osan lukukokemuksesta.

Havaintoni kuitenkin on, että nykyisin suomennosten taso on paljon huonompi kuin ennen - uskon syyn olevan sekä käännettävien kirjojen määrissä että myös tietynlaisessa tyylisokeudessa, varsinkin kovasti pitämäni scifin puitteissa.

"Kaikki osaavat englantia"-ajattelun seurauksena koulutettujen kääntäjien työtä ei enää arvosteta ja AV-puolen lisäksi kirjakäännöksiä tekevät harrastelijat, joille ei ole kääntäjäkoulutusta eikä sen enempää myöskään suomen tai kohdekielen opintoja. Lopputulos muistuttaa sanontaa "jos maksaa pähkinöillä, saa töihin apinoita".
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 26.10.11 - klo:14:50
Jos jostain kritisoisi niin film noir-tyyliä on vedetty ehkä aste liikaa ja pari seksikohtausta on vähän päälle liimattuja.

Ovat, btw, eräänlainen päännyökkäys pulpin suuntaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: TheodoreMaul - 26.10.11 - klo:22:43

Morgan on nimenä tuttu joskaan en ole lukenut. Jotain Gibsonia lukuunottamatta en ole hirveästi innostunut kyberpunkista. Pitänee kenties testata kumminkin.. Josko omasta hyllystä löytyisi, vaimo on nimittäin scifi-friikki.

Jos et ole jo lukenut niin etsipä jostain Snow Crash (http://www.amazon.com/Snow-Crash-Bantam-Spectra-Book/dp/0553380958).

Olisin linkittänyt Wikipediaan, mutta mielestäni jo ennen sisällysluetteloa tuleva johdanto vähän spoilaa. Toisessa ääripäässä on sitten ne tosi paskat takakansitekstit. Kannattaa vaan lukea tuo kirja sen kummemmin tiivistelmiä katselematta.


Minä luen tällä hetkellä tietokirjaa nimeltä Pontikka (Pöysä - Rannikko - Rannikko). Hyvät on tarinat.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 26.10.11 - klo:23:28
Jos et ole jo lukenut niin etsipä jostain Snow Crash (http://www.amazon.com/Snow-Crash-Bantam-Spectra-Book/dp/0553380958).

Hyllystä löytyy (vaimon kirjoja..), pitääpä ottaa ja lukea, jahka saan tämän Game of Thrones (tai mikä se nyt on) pläjäyksen kahlattua loppuun.

Stephensonin Cryptonomicon toki luettu, pidin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: bowtiepasta - 26.10.11 - klo:23:54
Snow Crash mainittu! Ehkä se ainoa kyberpunk-kirja jonka itse nostaisin jopa Gibsonin Sprawl-trilogian yläpuolelle.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 27.10.11 - klo:05:36
Jos et ole jo lukenut niin etsipä jostain Snow Crash (http://www.amazon.com/Snow-Crash-Bantam-Spectra-Book/dp/0553380958).

Hyllystä löytyy (vaimon kirjoja..), pitääpä ottaa ja lukea, jahka saan tämän Game of Thrones (tai mikä se nyt on) pläjäyksen kahlattua loppuun.

Stephensonin Cryptonomicon toki luettu, pidin.

Saako pummia joskus lainaan? Meinaan, kirjasto on noiden suhteen vähän olematon tapaus täällä. Pidän suurimpana puutteena tuon alan lukemistossani juuri noita (kyllä, noloa, ymmärrän).

Stephensonin Zodiac on muuten helevetin hiano.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 27.10.11 - klo:05:37
Snow Crash mainittu! Ehkä se ainoa kyberpunk-kirja jonka itse nostaisin jopa Gibsonin Sprawl-trilogian yläpuolelle.

Lienen pervo, koska pidän siltatrilogiasta jopa Sprawlia enemmän. Tosin, voiko sitä (saati tuoreempia, jotka jätän ulkopuolelle suosiolla) pitää cpunkina ollenkaan?

Gibson on lempikirjailijani - silti. Ihmisenä loistava (kaljankin yli), kirjailijana ylittämätön (koska teini-ikä ja pelihistoria ja kaikki). Huh.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 27.10.11 - klo:09:07

Saako pummia joskus lainaan?

Teoriassa kyllä, käytännössä voi olla vaikeaa: Cryptonomicon ei meinaan ollut minun - mulla oli se lainassa yhteisesti tuntemaltamme pitkänhuiskealta Raunistulan Kauhulta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 27.10.11 - klo:09:12
Gibson on lempikirjailijani - silti. Ihmisenä loistava (kaljankin yli), kirjailijana ylittämätön (koska teini-ikä ja pelihistoria ja kaikki). Huh.

Sprawl Trilogyn luin ysärillä, siltatrilogiasta Virtual Lightin ja Pattern recognition on tullut luettua. Pitänee ottaa uudelleen lukulistalle jossain vaiheessa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 27.10.11 - klo:11:09

Saako pummia joskus lainaan?

Teoriassa kyllä, käytännössä voi olla vaikeaa: Cryptonomicon ei meinaan ollut minun - mulla oli se lainassa yhteisesti tuntemaltamme pitkänhuiskealta Raunistulan Kauhulta.

Ah, pitänee siis kallistua sukunimeltään asteikkaan herrasmiehen puoleen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: TheodoreMaul - 27.10.11 - klo:12:52
Jos et ole jo lukenut niin etsipä jostain Snow Crash (http://www.amazon.com/Snow-Crash-Bantam-Spectra-Book/dp/0553380958).

Hyllystä löytyy (vaimon kirjoja..), pitääpä ottaa ja lukea, jahka saan tämän Game of Thrones (tai mikä se nyt on) pläjäyksen kahlattua loppuun.

Stephensonin Cryptonomicon toki luettu, pidin.

Se on kyllä mahtava opus. Siitä Baroque Cycle -trilogiasta en pitänyt ihan yhtä paljon. Kaksi ekaa osaa menivät aika nopeasti, mutta viimeinen on ollut jo vuosia kesken yöpöydän alatasolla. Cryptonomiconin ajattelin ahmaista taas joskus uudestaan. Nyt vaan on kirjat pakattuna ja varastoituna muuton vuoksi.

Snow Crash on taas melko lailla eri maata kuin Cryptonomicon, joten en näkisi suurtakaan pelkoa toistosta näiden suhteen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 15.11.11 - klo:18:57
Tuomas Kyrön Urheilukirja.

Mainio.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Masa - 17.11.11 - klo:17:03
Bondeista Casino Royale. Hyvä oli mielestäni ja eka viihteellinen kirja mitä olen lukenut useamman vuoden tauon jälkeen.
Jos sitä innostuisi tästä lukemaan taas enemmän :)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Riki Sorsan veli - 26.11.11 - klo:14:45
Stalin - Punaisen Tsaarin Hovissa

Dzugasvili oli kyllä symppis kaveri. "Kiitollisuus on koiran tauti".
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Potemkinin kulissit - 26.11.11 - klo:15:21
^Jos ei ole vielä tuttu, niin lue tuohon perään Isaac Deutscherin Stalinin poliittinen elämänkerta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Arska - 26.11.11 - klo:17:28
Dzugasvili oli kyllä symppis kaveri. "Kiitollisuus on koiran tauti".

Uljanovkin oli. Sanoi muistaakseni pitävänsä sienistä enemmän kuin ihmisistä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommi - 28.11.11 - klo:09:52
Bagheera: Luomakunnan herra
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 28.11.11 - klo:10:41

Uljanovkin oli. Sanoi muistaakseni pitävänsä sienistä enemmän kuin ihmisistä.

Aika jännä muuten, kuinka erilaiset näiden kahden jäppisen julkisuuskuvat ovat tänäkin päivänä. Vaikka tokihan Josifin "saavutukset" hakevat vertaistaan,  mutta silti... (http://www.youtube.com/watch?v=XjVnbVStaDA)

Noiden elämäkertojen jälkeen suosittelen Maon vastaavaa, aika raskasta kamaa sielläkin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: oktopus - 06.12.11 - klo:01:26
Nyt kesken:
- Geoffrey Miller: Spent. Sex, Evolution and Consumer Behavior

Vastikään sain päätökseen Stephen Fryn erinomaisen omaelämäkerran toisen osan nimeltään The Fry Chronicles. Suosittelen lämpimästi. Kieli on erinomaista ja ajattelu terävää.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 06.12.11 - klo:14:09
Tommi, mainio valinta! Bagheeran (tai Kivijärven) 20-luvun tyyli on ilahduttavan virallista ja vanhaksi käyneet ilmaisut suorastaan hellyttäviä. Asiaakin mies kirjoittaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: sproily - 11.12.11 - klo:15:56
Huvittava lienee oikea sana.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: AJM - 10.01.12 - klo:20:09
Ivymanin kirjoitus blogin puolella on hulvaton!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: JHL - 10.01.12 - klo:23:02
Lukusessa Osmo Tammisalon Rakkauden evoluutio. Kirja sisältää mielenkiintoista tietoa ihmisen pariutumisesta, opit foorumiitille lyhyesti: hillitty ja perinteinen pukeutuminen viestii kyvystä huolehtia jälkeläisistä ja vetoaa pidempää parisuhdetta hakeviin naaraisiin, kun taas keikarimainen koreilu vetoaa pelkkää geenienvaihtoa hakeviin naaraisiin.

Kaikki Terra Cognitan kirjat ovat lukemisen arvoisia.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 01.02.12 - klo:17:35

Liittoutuneiden puolelta ilmasotaa kuvaavista kirjoista kannattaa lukea Ralph Barkerin ...tuhannen koneen hyökkäys. Tuo kirja kuvaa mm. Hampurin ja Dresdenin kaupunkien kovaa kohtaloa. 

Aiheesta tänään dokkari Ylellä klo 19.
"Historiaa: Kun Saksaa pommitettiin
51 min Toinen maailmansota muuttui jatkuessaan totaaliseksi tuhoamistaisteluksi, jossa ei enää tehty eroa sotilas- tai siviilikohteiden välillä. Mikä sai liittoutuneet lähettämään pommikonelaivueensa Saksan kaupunkien ylle?"
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mairaksinen - 24.02.12 - klo:23:49
Mulla on juuri luvussa Kuinka kokaiini valloitti maailman. Varsin mielenkiintoista luettavaa, moni kanavamyyntiä rakentava voi ottaa siitä mallia.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mairaksinen - 25.02.12 - klo:00:11
Kirja on ilmestynyt juuri pokkarina, joten ei pitäisi maksaa kuin reilun kympin. Itse poistin kovakantisena Stockan alennuksesta, kun en tiennyt sen tulevan pokkarina näin pian. Kaiken kaikkiaan kirjojen lukeminen on nykyään edullisempaa, sillä erityisesti bisnes- ja yhteiskuntaluokan kirjat tulevat nykyään tosi nopeasti pokkariversioina. Niitä on mukavampi kuljettaa työmatkalla laukussa mukana.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: bowtiepasta - 05.03.12 - klo:13:16
Erä ja Ryyppäys lehteä.

Arvostan, todellinen laatujulkaisu. Uutta numeroa on odoteltu.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Riki Sorsan veli - 05.03.12 - klo:13:28
Karsten Alnæs - Ihanteiden nousu, Euroopan historia 1800-1900
(Lontoo 1850) "Työkansa asui tunkioiden keskellä surkeissa talorötisköissä ja joi likaista vettä. Teen sijasta työkansa joi yrteistä keitettyä ja tuhkalla maustettua litkua, ja niin maitoa kuin oluttakin jatkettiin vedellä."

Viktoriaaninen kaunis elämä jne.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 05.03.12 - klo:13:34
Yritätkö vihjata siihen, että menneiden aikojen nostalgisointi ja halua asua jollain menneellä aikakaudella perustaisi uskoon, että itse kuuluisi niiden hyväosaisten joukkoon, joilla oli mahdollisuus mietiskellä pukeutumista eikä pelkästään selviytymistä seuraavaan päivään...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: vhild - 05.03.12 - klo:13:55
Katolisen kirkon katekismus.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 05.03.12 - klo:17:41
Karsten Alnæs - Ihanteiden nousu, Euroopan historia 1800-1900

Alnæsin (neliosainen?) Euroopan historia on oikein sujuvaa luettavaa. Noita osia on saanut erinäisistä kirja-aleista ihan sopuisaan hintaan.

Itse ei jaksa nyt tarttua kirjaan, vaan:

(http://downmagaz.ws/uploads/posts/2012-01/1326442422_peloton.jpg)

Hiton hyvä lehti.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 14.03.12 - klo:13:12
Nyt luvussa Eric C. Schenider: Vampires, Dragons, and Egyptian Kings: Youth Gangs in Postwar New York

Varsin kiinnostava pläjäys 40-70-lukujen jengielämästä New Yorkissa.

Sitä ennen luettua:
James Ellroy: Browns Requiem
Graham Greene: Kiveä Kovempi
Nick Hornby: Juliet, naked

Seuraavaksi lukuun menossa Ellroyn Blood's a Rover - ainoa Ellroy joka on vielä lukematta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: danius - 14.03.12 - klo:21:41
Posti toi Flusserin "Dressing the man". Iltalukemista!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Erik - 14.03.12 - klo:23:29
Epäomaperäisesti Jobsin elämäkertaa, luokattoman kehnona suomennoksena vieläpä (tulee oikeasti mieleen jotkut Sub Tv:n suomennokset). Vastustamaton halu hankkia pooloneule, New Balancet tulikin jo hommattua...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 14.03.12 - klo:23:38
Nick Hornby: Juliet, naked

Hornbystä olen ainakin aiemmin pitänyt. Onko taso pysynyt?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mairaksinen - 14.03.12 - klo:23:41
Täydellinen herrasmies tuli aikanaan poistettua ja siihen olen taas palannut.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 14.03.12 - klo:23:46
Nick Hornby: Juliet, naked

Hornbystä olen ainakin aiemmin pitänyt. Onko taso pysynyt?

Voisin sanoa että on - jotenkin pidin tästä jopa enemmän kuin jostain High Fidelitystä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 14.03.12 - klo:23:47
Nick Hornby: Juliet, naked

Hornbystä olen ainakin aiemmin pitänyt. Onko taso pysynyt?

Voisin sanoa että on - jotenkin pidin tästä jopa enemmän kuin jostain High Fidelitystä.

Kas kas. Menee siis ehdottomasti luettavien listalle.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 15.03.12 - klo:16:22
Juliet, Naked on minusta samaa kastia Long Way Downin kanssa eli hyvä kirja, mutta se lopullinen niitti jää uupumaan.

Oma Hornby-asteikkoni on seuraava:
Fever Pitch: jalkapallofanin pakkomielteet ovat tuttuja ja siinä suhteessa onnistunut kirja, joka onnistuu vääntämään höyrykoneen tehoilla, mutta myös vauhdilla, auki Arsenalin kannattajan sielunelämän ennen kuin eräs Wenger astui puikkoihin. Ihan mielenkiintoista olisi tietää päähenkilön näkemys Emiratesista yms., toisaalta kyllä ivyman ja vassaritkin jatkoivat Chelsean huor... kannattamista.

High Fidelity: Uskollinen äänentoisto on musiikkifriikille sama kuin Hornankattila futisniilolle. Erityisen hauskaa on levykaupasta päivän hittilevyä kysyvien tylyttäminen ja loputtomat listat. Kiteyttää Hornbyn vahvuudet eli tietynlaisten maanisten ihmisten tuntemuksen, kyvyn sanailla sukkelasti ihmissuhteista ja havainnot maailmasta.

About a Boy: tunnetaan kai paremmin yhdestä harvasta katsottavasta Hugh Grant-elokuvasta. Sujuvaa luettavaa, mutta ei kuitenkaan ihan osu maaliinsa. Lajityypin pahimmat kliseet sentään ohitetaan ja isänsä säveltämän joululaulun tekijänoikeustuloilla elävä päähenkilö on sentään lopulta aika symppis.

How to be Good: vit... kolumnisti päättää ryhtyä hyväksi ihmiseksi ja vaimo ei kestä. Osuvia havaintoja maailman parantamisesta ja sujuvaa kirjoittamista, mutta muuten ei oikein mikään etene ja pointti hukkuu jonnekin.

A Long Way Down: vähän synkempää Hornbya ihmisistä, jotka sattuvan samaan paikkaan yrittämään itsemurhaa. Useampi henkilö tuo sopivasti eloa ja kontrastia tarinointiin, jossa piilevä huumori sekä kierot havainnot maailmasta osuvat maaliinsa aika tehokkaasti.

Slam: teiniskeittari panee tyttöystävänsä paksuksi. Vahvuudet hallussa eli erikoinen tapa tarkastella maailmaa humoristisesti ja oivaltavasti, mutta etenkin aikamatkailu pilaa kokonaisuuden. Ehkä yhdentekevin Hornby.

Juliet, Naked: kertomus kadonneesta musiikkilegendasta Tucker Crowesta, Tuckerin fanista ja fanin avovaimosta. Musiikkiaiheen vuoksi Hornby pelaa omalla kentällään ja yhdistää hienosti internerin fanien yksisilmäisyyden musiikkimaailmaan, mutta pientä hiottavaa silti olisi. Barnesy on varmaan ivymanin suosikkihahmo.

Kehnoimmillaankin Hornby on hyvää ja todella sujuvaa luettavaa, jossa sujuva kerronta kohtaa vähän vääntyneen huumorintajun. Itse olen lukenut lähes kaikki Hornbyni Englannin matkoilla, joten sitä kautta kirjoihin on kehittynyt myös erityisempi suhde. Silti Fever Pitchin ja High Fidelityn jälkeen ollut jokaista lukiessa sellainen olo, että Hornbylla olisi panoksia kirjoittaa se ultimaattinen mestariteos.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Barbarossa - 15.03.12 - klo:19:36
(http://downmagaz.ws/uploads/posts/2012-01/1326442422_peloton.jpg)
Hiton hyvä lehti.
Hipsterijulkaisu! *ARRRRR!*
Nimestä minimaaliset plussat...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 15.03.12 - klo:19:41
^

Onko?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Barbarossa - 15.03.12 - klo:19:54
Pakko olla! Prove me wrong!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Barbarossa - 15.03.12 - klo:20:01
Arvostan konkelointia, mutta tuolla lehdellä ei näyttäisi olevan mitään mainittavaa historiaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 15.03.12 - klo:20:13
Tuo oli eka numero, johon tutustuin. Hienoja kuvia, varsin hyvin kirjoitettuja juttuja (lähinnä) maantiepyöräilyn maailmasta, jokunen fillari- ja välinetesti. Kannattaa tutustua, jos aihepiiri nappaa.

Hipsterasteesta - mitä se ikinä tarkoittaakaan - en ole varma, mutta mitään fiksipoolojuttuja ainakaan ko. numerossa ei ollut.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ron Burgundy - 15.03.12 - klo:20:26
Hipsterasteesta - mitä se ikinä tarkoittaakaan - en ole varma, mutta mitään fiksipoolojuttuja ainakaan ko. numerossa ei ollut.

Ihan sama - tätä nykyä jokainen lehti, joka asennoituu pyöräilyyn pakkomielteisesti ja jonka toimituskunta näyttää koostuvan pelkistä graafikoista on hipsterijulkaisu.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Barbarossa - 15.03.12 - klo:20:28
^Tää
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 15.03.12 - klo:20:33
Ok.

En osta enää.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Barbarossa - 15.03.12 - klo:20:38
^LOL. Osta ihmeessä jos on sydäntä lähellä.
Hipstereille vit... kuuluu asiaan!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 15.03.12 - klo:20:40
Tilasin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Barbarossa - 15.03.12 - klo:20:41
GFY
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 18.03.12 - klo:17:59
Jo pitkään hyllyssä lojunut Imperial Bedrooms on nyt työn alla, alkuperäiskielellä. Tuttua Ellisiä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Hereto - 18.03.12 - klo:18:46
Tanith Lee - Pedon sydän

Yleensäkin tykkään ''kauhukirjallisuudesta''. Harmi vaan, että suurin osa mitä kirjastoista löytyy nykyään alkaa tuntuvan olevan näitä nykyään niin kovassa huudossa olevia vampyyrijuttuja, joista en ole kovin innostunut. No, täytynee kai sitten alkaa lukemaan niitäkin! Ennakkoluulottomasti vaan.

Luen toki muutakin. Olen lukenut paljon kotimaistakin kirjallisuutta, mm. Antti Tuuri, Jari Tervo, Heikki Turunen, Kari Nenonen, Boris Hurtta yms.

Tietokirjoja luen myös aika paljon, mikä on varmaan näin nettiaikakaudella aika harvinaista. Ja koska olen retro-henkinen, niin luen mieluiten vanhoja kirjoja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mairaksinen - 19.03.12 - klo:22:27
Radikaali brändi. Ammattikirjallisuutta tällä kertaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Wolf - 19.03.12 - klo:23:45
Macintoshin tapaan, Guy Kawasaki
Vaikka kirja on vuodelta 1989, on aihepiiri edelleen mielenkiintoinen. Markkinointia Applen ja Adoben alkuvuosina.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Riki Sorsan veli - 19.03.12 - klo:23:54
Von Goethen Fausti ykköstä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Socrates - 20.03.12 - klo:11:51
Amerikan Psyko. Piti kaivaa hyllystä, kun Ellis onanoi Twitterissä kirjalle jatko-osaa.

On tämä paljon häiriintyneempi kuin muistin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 20.03.12 - klo:11:54
Amerikan Psyko. Piti kaivaa hyllystä, kun Ellis onanoi Twitterissä kirjalle jatko-osaa.
On tämä paljon häiriintyneempi kuin muistin.

Loppuosa vaan hajoaa liian sekavaksi.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 20.03.12 - klo:13:48
Pitääkin lukea uusiksi - viime (ensi) luvusta on vähän aikaa..
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mairaksinen - 20.03.12 - klo:22:16
Poistin Stockan alelaarista Jim Collinsin kirjan "Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin." Collinsin muitakin kirjoja on tullut luettua.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Heppikissa64 - 21.03.12 - klo:13:53
Ilpo Hakasalon ja Beter Fon Paghin (eiku...) Iskelmäjärkälettä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 26.03.12 - klo:15:24
Amerikan Psyko. Piti kaivaa hyllystä, kun Ellis onanoi Twitterissä kirjalle jatko-osaa.

Minun mielestäni kaikki Psykon jälkeen kirjoitetut Ellisit ovat olleet enemmän/vähemmän ko. teoksen jatko-osia. Ei virallisesti, mutta muuten kyllä.

---

Luvussa Meinanderin Suomen historia. Aika oikomista alussa, mutta pakko kai se on jostakin tiivistellä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Falcon Crest - 30.03.12 - klo:12:43
Oksasen Puhdistus tuli loppuun luetuksi eilen, joskin suunnitelmissahan tämä on ollut jo jokusen vuoden. Palkintonsa ansainnut teos, jonka olisi syytä olla tulevaisuudessa koulussa luettavien listalla. Ostin kirjan vaimolleni lahjaksi; hieman syyhytti päästä lukemaan jo aiemmin, mutta en kehdannut lukea itse ensin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mairaksinen - 30.03.12 - klo:12:46
Nyt meni toiseen kertaan lukuun Blogimarkkinointi-kirja. Suosittelen kaikille, myös Villelle. :-)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Lh - 31.03.12 - klo:01:30
A life on the road - Julian Breamin elämäkerta.

Suurin klassinen kitaristi kautta historian.

Myös vaatteet ovat vähintäänkin approved-tasoa.
http://www.youtube.com/watch?v=2L0sdZ3TbJ8&feature=relmfu
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 28.04.12 - klo:15:46
Lapiduksen uusimman kävin hakemassa, kun vihdoin ilmestyi suomenkielisenä pokkarina.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 29.04.12 - klo:22:33
Timo Hännikäinen - Tommi Melender: Liberalismin petos

Järkevintä yhteiskunnallista pamflettia - hm - vähään aikaan. Enempää en jankkaa ettei mene politiikaksi.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Pchan - 30.04.12 - klo:00:39
Timo Hännikäinen - Tommi Melender: Liberalismin petos

Järkevintä yhteiskunnallista pamflettia - hm - vähään aikaan. Enempää en jankkaa ettei mene politiikaksi.

Muista sitten referoida tänne. Luin pari kirjoitusta tuosta kirjasta ja jäi päällimmäiseksi sellainen olo, että kirjoittajat tulkitsevät tänä päivänä liberalismiksi sellaisia asioita, jotka eivät sitä ole ja sitten kirjoittavat liberalismin kääntäneen takkinsa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: vapa - 30.04.12 - klo:01:57
Timo Hännikäinen - Tommi Melender: Liberalismin petos

Järkevintä yhteiskunnallista pamflettia - hm - vähään aikaan. Enempää en jankkaa ettei mene politiikaksi.

Muista sitten referoida tänne. Luin pari kirjoitusta tuosta kirjasta ja jäi päällimmäiseksi sellainen olo, että kirjoittajat tulkitsevät tänä päivänä liberalismiksi sellaisia asioita, jotka eivät sitä ole ja sitten kirjoittavat liberalismin kääntäneen takkinsa.

Näinhän he kai ihan tietoisesti tekevät. En ole kirjaa lukenut, mutta Timo Hännikäisen blogia olen selaillut satunnaisesti. Tässäpä teksti, jossa esitellään ko kirja. http://timohannikainen.blogspot.com/2012/04/petosta.html (http://timohannikainen.blogspot.com/2012/04/petosta.html)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Sócrates - 30.04.12 - klo:06:44
Hännikäistä ei voi ottaa vakavasti taannoisen saamattomuusruikutuksen vuoksi. Uskomaton spede.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 30.04.12 - klo:11:45
^Ad hominem, krhm.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: danius - 30.04.12 - klo:12:42
Marsh ja Gaul: The Ivy look.
Otsikko: Vs: RE: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Manu - 30.04.12 - klo:15:11
Täydellinen herrasmies.

Sent from my Lumia 800 using Board Express
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Falcon Crest - 17.05.12 - klo:13:02
Timo Vihavainen: Länsimaiden tuho. Kyllä luo tulevaisuudenuskoa. Vihavainen on monessa asiassa terävä havainnoitsija, mutta kyllä kaiken normista poikkeavan jatkuva hämmästely tuo mieleen kuvan hieman junttimaisesta kaverista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Mats - 06.06.12 - klo:21:11
En lue nyt, mutta päivän Kauppalehdessä oli arvostelu kirjasta Am I A Chap? Eli tästä:
http://www.thechap.net/content/section_magazine/amiachap.html (http://www.thechap.net/content/section_magazine/amiachap.html)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 28.06.12 - klo:15:52
Mainio pamfletti Tuomas Enbuskelta.

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/06/Ajatusten-alennusmyynti.pdf
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jussi - 28.06.12 - klo:17:27
Mainio pamfletti Tuomas Enbuskelta.

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/06/Ajatusten-alennusmyynti.pdf


Ja melkoisen hyvä vastine Enbuskelle:

http://koijarvi.org/2012/06/20/kysymyksia-tuomas-enbuskelle/
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 28.06.12 - klo:17:53
^Viihdyttävää olkinukkeilua kummaltakin kirjoittajalta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Riki Sorsan veli - 28.06.12 - klo:17:55
^ Ei se ole niin yksinkertaista!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: vapa - 28.06.12 - klo:18:13
Olis se hessu voinut ees lukea sen pamfletin...
Lainaus
Kysymys libertaareille: Miten negatiiviset ulkoisvaikutukset pitäisi hoitaa?
Lainaus käyttäjältä: Enbuske
Oikeasti järkevää yhteiskuntavastuuta on esimerkiksi se, että firma ei saa dumpata jätevesiään Itämereen. Mutta usein firmoille annetaan myös muita tehtäviä. Esimerkiksi se, että niiden pitäisi luoda työpaikkoja.

E: ja joo Enbusken teksti nyt on pinnan raapimista. Ihan hyvää sellaista, mutta ei mitään syvällistä. Sairasen mutina taas tuntuu olevan närkästystä siitä, ettei Enbuske kaivanut syvemmälle. Varmaan Enbuske voisi kaivaakkin syvemmälle, mutta se ei tainnut olla tämän tekstin pointti.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 09.07.12 - klo:13:50
Beevorin viimeisin järkäle odottaa korkkausta. Lomaa onneksi vielä kivasti jäljellä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: oktopus - 22.07.12 - klo:03:07
Orwellin 1984 ja Palahniukin Survivor menivät. Lomaa olisi vielä viikko – maanantaina kirjakauppaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Arska - 22.07.12 - klo:13:43
Orwellin 1984 ja Palahniukin Survivor menivät. Lomaa olisi vielä viikko – maanantaina kirjakauppaan.

Kuinka ollakaan, juuri Kansanradiossa sokea mummo kertoi, että elämä nyky-Suomessa on kuin Orwellin romaanissa Vuonna 1984.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: oktopus - 22.07.12 - klo:21:41
Kuinka ollakaan, juuri Kansanradiossa sokea mummo kertoi, että elämä nyky-Suomessa on kuin Orwellin romaanissa Vuonna 1984.

Pitäisi varmaan soittaa Kansanradioon ja pyytää oikaisua. Väite ei nimittäin pidä paikkaansa.

...vai onko jossakin syrjäseudulle piilotettuna joku erillinen Nyky-Suomi, jossa eivät muun maan säännöt päde?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 27.07.12 - klo:22:06
Mökkilukemisena paraikaa Tim Weinerin "Enemies - A history of the FBI". Mielestäni ei yhtä hyvä kuin pari vuotta sitten ilmestynyt CIA:ta käsittelevä vastaava kirja, liekö tutkimus- ja kirjoitusfokus ollut alkujaankin CIA:ssa ja FBI:stä kirjoitettu sitten ylijäämämateriaalin pohjalta kirja. Mielenkiintoisia tirkistyksiä kyllä aiemmin salattujen arkistojen kätköistä löytyneisiin kylmän sodan aikaisia tapahtumia kuvaaviin tarinoihin (olen puolessavälissä kirjaa ja kronologisesti vasta Watergaten kohdalla). Tulikin tästä mieleen että harmittelen oikein etten joskus aikanaan ostanut Hagelstamin antikvariaatissa näkemääni Warren reportia. Ei siksi että uskoisin sen olevan helppo ja mukaansatempaava lukukokemus, vaan olisipa mielenkiintoista plärätä läpi raporttia joka on esiintynyt niin monen elokuva, tv-sarjan ja kirjan pää- tai sivulauseissa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: jh0 - 01.08.12 - klo:01:18
Tulipahan tärvättyä pala kesälomaa bisneskirjallisuuden parissa:
Where Good Ideas Come From: The Natural History of Innovation (http://www.amazon.com/Where-Good-Ideas-Come-From/dp/1594487715)
Barbarians at the Gate: The Fall of RJR Nabisco (http://www.amazon.com/Barbarians-Gate-Fall-RJR-Nabisco/dp/0061655554/)
The Big Short: Inside the Doomsday Machine (http://www.amazon.com/Big-Short-Inside-Doomsday-Machine/dp/0393338827/)
The Black Swan: The Impact of the Highly Improbable (http://www.amazon.com/Black-Swan-Impact-Highly-Improbable/dp/1400063515/)
Talebin tarinointi ei uppoa ihan yhtä ketterästi kuin nuo muut, ja jatkuvasti toistuvat vitsit alkavat pänniä. Ukko osaa kyllä suolata milloin minkäkin tieteenalan harjoittajat perin terävästi. The Big Short oli mitä mainioin pohjustus mustille joutsenille.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: oktopus - 01.08.12 - klo:11:10
Mainio pamfletti Tuomas Enbuskelta.

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/06/Ajatusten-alennusmyynti.pdf

Tämä oli kolahtanut loman aikana postilaatikkoon. Tänään luentaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 01.08.12 - klo:18:08
Sainpas juurie luettua Patrick DeWittin "The Sisters Brothers" joka on lähestulkoon mustaa huumoria erittäin viihdyttävällä diskurssilla toteutettuna. Tämä netistä löytynyt spoileriton arvostelu osuu lähimmäksi omaa kokemaani. Kielenkäyttö on aivan loistavaa ja äidyin itselleni harvinaiseen ääneennauramiseen  monen monituista kertaa. Hauska romsku kertakaikkiaan.

http://blogcritics.org/books/article/book-review-the-sisters-brothers-by/
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommiedvard - 20.08.12 - klo:19:44
Beevorin viimeisin järkäle odottaa korkkausta. Lomaa onneksi vielä kivasti jäljellä.

Muuten sama paitsi että loma ei ole vielä alkanutkaan. Ennen loman alkamista ajattelin saada Solženitsynin 'Gulag - Vankileirien saaristo'-megateoksen luettua loppuun. Reippaasti yli tuhat sivua varsin painavaa ja raskasta tekstiä on jo takana.

Saatan tarvita jonkun kevyemmän lukaisuromaanin tuohon väliin ennen Beevorin tiiliskiveen tarttumista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 24.08.12 - klo:18:13
Tuo on kyllä todella luettavaa settiä niinkuin miehen aikaisemmatkin teokset. Menee melkein romaanista.

Nyt olen tosin jumittunut Pearl Harborin jälkimaininkeihin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: danius - 24.08.12 - klo:20:03
Nyt on menossa mairan diilaama "savun lumot". Tiesittekö että silmänuuskaakiin on joskus ollut käytössä? Siinä on mahtanut olla näky, "excuse moi while I load some snuff in to my eye.."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: JMK - 25.08.12 - klo:22:22
Tuli tuossa kahlattua läpi Patrick O'Brianin Aubrey/Maturin-sarja. Voinee olla tutumpi Russell Crowe-leffa "Master and Commander"in kautta.

21 kirjaa (no, 20,5) on kyllä aika paljon napoleoninaikaista merisotaa ja siihen liittyviä herrasmiesseikkailuja, mutta jos lukee vaikka ensimmäiset kaksi kirjaa (Master and Commander ja Post Captain) niin tuntee jo 38-tykkisessä olleensa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 28.08.12 - klo:10:41
Tuli tuossa kahlattua läpi Patrick O'Brianin Aubrey/Maturin-sarja. Voinee olla tutumpi Russell Crowe-leffa "Master and Commander"in kautta.

21 kirjaa (no, 20,5) on kyllä aika paljon napoleoninaikaista merisotaa ja siihen liittyviä herrasmiesseikkailuja, mutta jos lukee vaikka ensimmäiset kaksi kirjaa (Master and Commander ja Post Captain) niin tuntee jo 38-tykkisessä olleensa.
Suomennettuna löytyy ikävästi vain kuusi (tai seitsemän) ensimmäistä osaa. Suomennokset ovat varsin ansiokkaita ottaen huomioon aiheen. Loput täytynee lukea alkukielellä, kun näyttäisi siltä, että Tammi on lopettanut näiden suomentamisen. Ainakin muutama vuosi on ollut taukoa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: JMK - 28.08.12 - klo:12:39
Tuli tuossa kahlattua läpi Patrick O'Brianin Aubrey/Maturin-sarja. Voinee olla tutumpi Russell Crowe-leffa "Master and Commander"in kautta.

21 kirjaa (no, 20,5) on kyllä aika paljon napoleoninaikaista merisotaa ja siihen liittyviä herrasmiesseikkailuja, mutta jos lukee vaikka ensimmäiset kaksi kirjaa (Master and Commander ja Post Captain) niin tuntee jo 38-tykkisessä olleensa.
Suomennettuna löytyy ikävästi vain kuusi (tai seitsemän) ensimmäistä osaa. Suomennokset ovat varsin ansiokkaita ottaen huomioon aiheen. Loput täytynee lukea alkukielellä, kun näyttäisi siltä, että Tammi on lopettanut näiden suomentamisen. Ainakin muutama vuosi on ollut taukoa.

Enpäs edes tiennyt, että noita on edes suomennettu! Lontoontaitoa ja hämärämpien ilmaisujen googlettamista noiden alkuperäisten kahlaaminen kyllä vaati, sen verran paksua merisanastoa siinä määrin vähillä selityksillä niissä melko armotta viljellään. Mutta tavallaan tuo kielenkäyttö kuitenkin soljuu taustalla eräänlaisena soundtrackina, häiritsemättä ylettömästi itse asiaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 28.08.12 - klo:14:12
^ No, lohdutuksena voin kertoa, että suomennettujenkin termien osalta vaati silloin tällöin googlettamista. Tulipa samalla perehdyttyä purjelaivojen anatomiaan kohtalaisen syvällisesti. Ja siis suomennoksissa ei käsittääkseni termistäössä ollut lainkaan virheitä, ml. merenkulku- ja sodankäyntisanasto.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 28.08.12 - klo:14:30
Nyt luvussa Palahniukin Fight Club. Vaikea uskoa teoksen olevan vuodelta -96, sanoma ei ole himmennyt lainkaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ron Burgundy - 28.08.12 - klo:16:23
Nyt luvussa Palahniukin Fight Club. Vaikea uskoa teoksen olevan vuodelta -96, sanoma ei ole himmennyt lainkaan.

No ei ihme, kun vuosi 96 oli just äsken.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 29.08.12 - klo:14:55
Luin justiinsa edesmenneen Valtakunnanjohtaja Siitoimen haastattelun. Oli hulvatonta luettavaa!

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 29.08.12 - klo:15:12
No ei ihme, kun vuosi 96 oli just äsken.
Luin justiinsa edesmenneen Valtakunnanjohtaja Siitoimen haastattelun. Oli hulvatonta luettavaa!

Yllättävää, että ivy hiukan alle kymmenen vuoden suorituksella foorumin vähiten ajastaan jäljessä olevia.

Itse luin viimeeksi Muumeja, Sarjakuvaklassikot I-V kun tuli keväällä lahjaksi ja vanhoista painoksista oli aika jättänyt. Heti jäi muumikoukkuun.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 29.08.12 - klo:21:25
No ei ihme, kun vuosi 96 oli just äsken.
Luin justiinsa edesmenneen Valtakunnanjohtaja Siitoimen haastattelun. Oli hulvatonta luettavaa!

Yllättävää, että ivy hiukan alle kymmenen vuoden suorituksella foorumin vähiten ajastaan jäljessä olevia.


Hähä.

Tervetuloa takaisin btw.

Valtakunnanjohtaja hirtti muuten muumipeikon pihallaan naanatalissa, hieno meininki.

Toven ja poikansa (?) Larsin muumisarjikset on kovia.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 29.08.12 - klo:22:47
Toven ja poikansa (?) Larsin muumisarjikset on kovia.

Veljen.
Tovehan oli aikansa julkilesboja (ei toki lapsia pois sulje, mutta...).

On se kyllä eri tasoa kuin japsi-muumit kun jo alussa Muumipeikko kalastaa huomiota yrittämällä itsemurhaa, koko perhe tenuttaa aurinkorannalla ja Nuuskamuikkasen piipussa ei ainakaan ole "nuuskaa"...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: kapten GT - 29.08.12 - klo:23:15
^ Ja sitten yhteistunnosta päästään eroon ja käyneestä hillosta tehdään viiniä ja Torrelorcalla otetaan hassu pilleri ja katsotaan kuutamoa kolme päivää. Poliisipäälliköllä on pullo jemmassa käärmeenpuremia varten.

(hyllyssä on täydellinen yhdeksän osan sarja TS-yhtymän aikanaan julkaisemia albumeita)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Nti Tursti - 01.09.12 - klo:19:26
The Fry Chronicles.

Vieraskielisiä (omassa tapauksessa lähinnä englantilaisia) kirjoja lukiessa on vekkulia huomata, miten sitä luonnostaan alkaa mutisemaan ääneen, kun vastaan tulee vieraalta vaikuttava sana :D
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: kokovartalokalsari - 19.09.12 - klo:21:59
John Irvingin Viimeinen yö Twisted Riverillä on loppusuoralla, menee vähän tuohon "no joo"-kategoriaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 19.09.12 - klo:22:06
Pekka Parikan: Myrskylintu nousee siivilleen.
Teoksista parhaita.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kali - 20.09.12 - klo:15:19
(http://4.bp.blogspot.com/-GazmwyL0tBU/T4-OUSyl_II/AAAAAAAABgs/TJgueB7rcFk/s1600/ready+player+one.jpg)

Heikkouksineenkin oli oikein kiva kasaripotpuri.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Falcon Crest - 24.10.12 - klo:18:23
Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: HerraMr - 26.10.12 - klo:18:17
Eye -lehteä.. kannattaa vilkasta jos design kiinnostaa pätkääkään :) Loistava lehti
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: sonswan - 26.10.12 - klo:21:31
Hannu Rajaniemi - The Fractal Prince

Nyt olen noin puolessa välissä kirjaa. JOS SciFi kiinnostaa, tässä ei tarvitse vetää edes kotiinpäin, voi sanoa että loistavaa settiä ensimmäisestä kirjasta lähtien.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 30.10.12 - klo:09:51
Työvelvoitteeni päätyttyä parisen viikkoa sitten kuvittelin nyt lukevani työpaikkailmoituksia, rekrykonsulttien sivuja ja muuta professional-oriented materiaalia.

Olen lukenut Donna Leonia, keikarifoorumia, Josephine Teyn dekkarin, cd-levyjen sisäkansitekstejä, pörssiuutisia, ruokareseptejä, viiniarvioita ja löytänyt monta uutta nettisaittia.

Tekeepäs hyvää 15v oravanpyörärumban jälkeen. Enjoying every moment of it! :-)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Herra F - 11.11.12 - klo:21:12
Pitkästä aikaa käyn läpi pienen kirjastoni pukeutumista käsitteleviä teoksia. Roetzelin Herrasmies, Dressing The Man, Dressing in the Dark, Fred Astaire Style ja useita muitakin mitä nyt on tullut vuosien varrella haalittua.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Arska - 12.11.12 - klo:10:24
Luin justiinsa edesmenneen Valtakunnanjohtaja Siitoimen haastattelun. Oli hulvatonta luettavaa!

Mistä tuo löytyy?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommiedvard - 13.11.12 - klo:09:13
^Melkoinen urakka. Rouvani lukaisi ne putkeen mutta itse en ole vielä tohtinut tarttua. Jonkun for dummies-version olen lukenut pienenä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 13.11.12 - klo:10:15
^Oliko se for dummies -versio sellainen punamullanvärisissä kansissa oleva lastenversio? Luin sen lapsena kannesta kanteen ties kuinka monta kertaa. Mahtava seikkailutarina pikkuviikarin näkökulmasta. Runoversioon tutustuminen taisi jäädä muutaman sivun tavaamiseen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommiedvard - 13.11.12 - klo:10:28
Punakantinen se oli. Kuvitus siluettikuvina.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: JMK - 13.11.12 - klo:11:19
Vaikka olenkin tälläinen luiskaotsainen ja muutenkin matalamielinen teknokraatti jolle runous ei juuri aukene, niin joskus lukaisin Iliaan. Ensimmäiset n. 50 sivua pitää kahlata läpi ihan ajatuksen kanssa ja selityksiä ahkerasti tavaten, mutta sitten kun tarinaan pääsee sisälle, niin huomaa, miksi tuota pidetään yhtenä maailmankirjallisuuden suurimmista klassikoista. Suosittelen vaivannäköä. Vaikka se lasten versiokin on kyllä hyvä, hyllystä löytyy sekin :).

Eläkepäivien tavoitteena on lukea sekä Ilias että Odysseia alkukielellä...

Tällä hetkellä menossa, TV-sarjan innoittamana, George R.R. Martinin Song of Ice and Fire-setti.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ernst, Max Ernst - 13.11.12 - klo:11:53
^ Jos muinaiskreikka ei ole ennestään hallussa tai kielipää poikkeuksellisen hyvä, kannattaa ehkä aloittaa kielen opiskelu hyvissä ajoin. Itse koetin joskus kreikkaa omin päin opiskella; kun kirjaimisto oli entuudestaan tuttu, ajattelin, että kreikan olisi oppinut heittämällä. Sen verran se kuitenkin poikkeaa muista opiskelemistani kielistä, että hanke jäi sillä erää alkumetreille.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Bordeaux - 13.11.12 - klo:12:31
Tolppa-apina eli juoppiksen toinen osa. Tunnustan junttiuteni, kyllä noi jutut mua hieman naurattaa...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 25.11.12 - klo:12:54
(http://www.lehtipiste.fi/ext/image/fullsize.jpg?imageId=990395)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Franck Gaultier - 25.11.12 - klo:14:31
^Hieno teos. Löytyy hyllystä omistuskirjoituksella varustettuna.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kaitsu - 01.12.12 - klo:19:18
(http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135236654285.jpeg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: timatti - 03.12.12 - klo:12:24
Tuli luettua täydellinen herrasmies. Ihan mielenkiintoista luettavaa kaiken kaikkiaan. Vaikka kaikki sisältö ei kosketa "elämäntyyliä" ja mukana on brändipalvontaa, tämä on hyvä kirja mielestäni.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 08.12.12 - klo:17:01
Sainpas juurie luettua Patrick DeWittin "The Sisters Brothers" joka on lähestulkoon mustaa huumoria erittäin viihdyttävällä diskurssilla toteutettuna. Tämä netistä löytynyt spoileriton arvostelu osuu lähimmäksi omaa kokemaani. Kielenkäyttö on aivan loistavaa ja äidyin itselleni harvinaiseen ääneennauramiseen  monen monituista kertaa. Hauska romsku kertakaikkiaan.

http://blogcritics.org/books/article/book-review-the-sisters-brothers-by/

Siteeraan itse itseäni, kehaisen kirjan uudestaan ja samalla avoimesti piilomainostan sekä tätä että montaa muuta huutonetissä myynnissä olevaa kirjaa. Osa on korkkaamattomia eli uudenveroisia ja hyviä joululahjaksi! ;-)

http://www.huuto.net/fi/showlist.php3?sellstyle=K&classification=0&status=N&stype=A&tits=&seller=PPB&bidder=&location=&odir=A&start=0&num=50&opuh_otheritems
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Hereto - 02.01.13 - klo:20:21
H.P. Lovecraft - Vaaniva Pelko ja muita kertomuksia
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommi - 02.01.13 - klo:21:57
^ Mahtavaa! Viimeksi tuli luettua saman herran ainoa kirja, "Charles Dexter Wardin tapaus". Suosittelen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Richard Mutt - 02.01.13 - klo:22:03
^ Mahtavaa! Viimeksi tuli luettua saman herran ainoa kirja, "Charles Dexter Wardin tapaus". Suosittelen.

Y'AI'NG'NGAH
YOG-SOTHOTH
H'EE-L'GEB
F'AI THRODOG
UAAAH
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommi - 02.01.13 - klo:22:07
^ Toivottavasti kukaan täällä ei harrasta ääneenluentaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Hereto - 03.01.13 - klo:07:56
^ Mahtavaa! Viimeksi tuli luettua saman herran ainoa kirja, "Charles Dexter Wardin tapaus". Suosittelen.

Olen sen lukenut myös. Oli muistaakseni aika hyvä.

En oikeastaan ole oikein ''päässyt sisään'' Lovecraftiin, vaikka muuten kauhukirjallisuudesta pidänkin. Sanana tuo kauhu kyllä kuulostaa jotenkin infantiililta, myös elokuvista puhuttaessa. Joku parempi nimitys olisi syytä keksiä. Nimi ei ole myöskään kovin kuvaava, koska ''kauhua'' on niin monenlaista.

Itse tykkään enempi juuri nimenomaan kauhukirjallisuudesta, koska kauhuelokuvat menevät lähes poikkeuksetta tahattoman komiikan puolelle. Yliluonnollisia ilmiöitä ei vaan ole kovin helppoa toteuttaa valkokankaalla uskottavasti. Oman pään sisällä ne parhaat näyt syntyvät.

Seuraavaksi aion lukea Stephen Kingin uusimman.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Matti - 03.01.13 - klo:12:55
Nyt joululomalla on tullut luettua pitkästä aikaa kotimaista proosaa: Riikka Pulkkisen Vieras, Miika Nousiaisen Metsäjätti, Mikko Rimmisen Nenäpäivä, Kari Hotakaisen Sydänkohtauksia ja Pirkko Saision Pienin yhteinen jaettava. Näistä itseäni eniten miellyttivät Metsäjätti ja Saisio. Muut, varsinkin Rimminen ovat vähän liian täynnä itsetarkoituksellista kielellistä kikkailua, joka ei uppoa minuun ensinkään. Lisäksi Hotakaisessa ja Pulkkisessa mielenkiintoni loppua kohden jotenkin lässähti, mitä minulle romaaneja lukiessa harvoin tapahtuu.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Elias - 03.01.13 - klo:23:41
Tuomas Vimman kaksi ensimmäistä meni lähes yhdellä istumalla. Gourmet odottaa pöydällä, Raksan olen lukenut aiemmin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: haukka - 03.01.13 - klo:23:54
Joululahjaksi sain Cormac McCarthyn Veren ääriin, joka tuli luettuakin saman tien. Hieno kirja, suosittelen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Wolf - 04.01.13 - klo:09:14
Charles Bukowski - Postitoimisto
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 04.01.13 - klo:10:30
Tuomas Vimman kaksi ensimmäistä meni lähes yhdellä istumalla. Gourmet odottaa pöydällä, Raksan olen lukenut aiemmin.

Tuomas Vimman kirjat ovat viime vuosien ainoita joiden ilmestymistä olen kieli pitkällä odottanut.

Jos joku ei ole lukenut vielä niin pitää lukea järjestyksessä ainakin kaksi ensimmäistä.

Ensin: Helsinki 12
sitten:  Toinen

Gourmet ja Raksa ovat eri sarjaa joten ei niin väliä järjestyksellä.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Arska - 04.01.13 - klo:22:35
^ Oletko sinäkin pioneereissa?

PS
Tämä siis Cdosille.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: domppa - 19.01.13 - klo:19:27
Juha Itkosen Hetken hohtava valo on viittä vaille luettu. Suosittelen vahvasti, etenkin jos kirjailijan aikaisempi tuotanto on miellyttänyt.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 20.01.13 - klo:20:31
Jan Guillou: Sillanrakentajat

Perinteistäkin perinteinen lukuromaani. Alku aika kankea, mutta onhan tuo siitä lähtenyt.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommi - 24.01.13 - klo:19:31
Mikko Lahtinen: Kirjastojen maa

(http://www.vastapaino.fi/vp/images/isot_kannet/978-951-768-315-9.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Arion - 24.01.13 - klo:20:51
-
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kaitsu - 24.01.13 - klo:21:04
^^^ Täällä menossa myös sillanrakentajat. Alkua pidemmällä en vielä ole kun tahtoo olla vähän ajankäyttöongelmia... Guilloun kirjoista kyllä muuten tykännyt.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: domppa - 31.01.13 - klo:19:02
Arto Koskelo: Viinipiru ja lupa läikyttää

Vaikuttaa varsin nasevasti kirjoitetulta viinikirjalta. Esimaistiaiset herran kirjoitustyylistä saa sivulta viinipiru.fi
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Mats - 10.02.13 - klo:15:07
Sain loppuun Sun Tzun Sodankäynnin taidon, jossa oli selitetty myös Kiinan historiaa milloin teos on tehty. Klassikkohan teos on.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Niko_ - 12.02.13 - klo:19:56
Jack Kerouac: On The Road - Original Scroll.
Eli klassikon alkuperäinen käsikirjoitus englanniksi. Hieman raisumpi kuin siivottu kirja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Joona_ - 12.02.13 - klo:20:05
Jack Kerouac: On The Road - Original Scroll.
Eli klassikon alkuperäinen käsikirjoitus englanniksi. Hieman raisumpi kuin siivottu kirja.

Vai tuollainenkin on, tarviipa pistää tilaukseen.

Kerouac on kyllä yksi parhaista. Vaikka Dharmapummeista en ihan hirveästi pitänyt, niin käytännössä kaikki muu on tullut kalhattua useampaan kertaan.

Ja oli Kerouacilla tyyliäkin vielä..
(http://www.brainpickings.org/wp-content/uploads/2012/03/kerouac1.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: RexMundi - 27.03.13 - klo:09:41
Pääsiäisvapaiden iloksi Kindleen nippu Jeeves-kirjoja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 27.03.13 - klo:09:44
^ En ole lukenut, mutta tv-sarjaa ilolla seurannut. Onko suositeltavaa lukemista? TV-sarjan perusteella ei pysty kirjoja arvioimaan, kun huikea näyttelijäntyö on niin merkittävässä osassa filmatisoinneissa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: vhild - 27.03.13 - klo:09:59
Antti Nylén: Tunnustuskirja
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: RexMundi - 27.03.13 - klo:10:04

^ En ole lukenut, mutta tv-sarjaa ilolla seurannut. Onko suositeltavaa lukemista? TV-sarjan perusteella ei pysty kirjoja arvioimaan, kun huikea näyttelijäntyö on niin merkittävässä osassa filmatisoinneissa.
Kuivan (ja välillä ei niin rutikuivankaan) brittihuumorin ystäville ainakin voi suositella. Tv-sarjassakin kirjojen henki oli varsin hyvin tavoitettu, ja kieltämättä mielukuva tv-sarjan näyttelijöistä värittää edelleen lukukokemustakin. Suomennoksia en ole lukenut, joten niiden tasosta ja tyylistä en tiedä, mutta alkukielellä loistavaa luettavaa.
Ja sopiihan nuo kirjat keikari-henkeen myös klassisen miesten pukeutumisen osalta, sen verran merkittävässä sivuosassa vaatevalinnat välillä ovat :)

Jos Jeeves-kirjojen tielle lähtee, kannattaa kirjojen ja novellikokoelmien julkaisujäjrestystä suunnilleen noudattaa. Sinänsä tarinat toimivat itsenäisinäkin oikein hyvin, mutta joitan pidempiä juoni- ja henkilösuhdekuvioita kautta kirjojen kulkee, että osa hauskuudesta menee ohi, jos järjestyksestä pomppii kovin paljon.

Pitäisikin muuten hankkia tuo tv-sarja omiinkin kokoelmiin, sen verran nautittavaa katseltavaa se oli ja on.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommi - 27.03.13 - klo:10:35
Viimeksi Aki Ollikainen: Nälkävuosi. Todella, todella karua tekstiä. Suosittelen.

(http://www.siltalapublishing.fi/kuvat/media/kannet/nalkavuosi.jpg)

Nyt yöpöydällä on Juhana Torkki: Puhevalta. Tarkoitus ei ole oppia puhetaitoa tai retoriikkaa, vaan pikemminkin tutustua siihen mitä Torkki asiasta sanoo.

(http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1143_Puhevalta1551.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 27.03.13 - klo:20:54
Tuo Jeevesin kirjoittaja, Wodehouse, on kirjoittanut paljon muitakin kuin Jeeves-kirjoja.
Tosin samanlaisesta ympäristöstä samantapaisia.
Pitää lukea järjestyksessä ja pitää jättää jonkinlainen aikaväli aina edelliseen koska
jos lukee yhteenmenoon niin samankaltaisuus kirjojen välillä kyllästyttää.
Muuten loistavaa luettavaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mairaksinen - 27.03.13 - klo:22:49
Puhevalta on erittäin hyvä opus. Samoin pidin sen johdannaisesta, Neuvotteluvallasta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommi - 28.03.13 - klo:09:09
Puhevalta on erittäin hyvä opus. Samoin pidin sen johdannaisesta, Neuvotteluvallasta.

Toistaiseksi on vähän ristiriitaiset fiilikset kirjasta. Ensimmäiset sivut olivat oikein hyviä. Sitten puhetta alettiin teoretisoida kaavioilla, jotka eivät kerro mitään, ja kertomalla esimerkiksi "elliptisistä radoista" sekä käyttämällä toimimattomia kielikuvia, muun muassa puhujan ja yleisön suhteen rinnastaminen kapellimestarin ja orkesterin suhteeseen. Ei vakuuta - varsinkaan, kun Torkki vain muutamaa sivua aiemmin soimasi tieteentekijöitä todellisuudesta vieraantumisesta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mairaksinen - 28.03.13 - klo:11:06
Kirja ei ole helppo kaikilta osin, jos ei ole pitänyt paljon puheita eri tilanteissa ja ympäristöissä. Itse tykkäsin kovasti, sillä moni asia sai ainakin mun järkeeni käyvän selityksen. Isossa kuvassa kirja on erittäin tärkeällä asialla, sillä suomalainen puhekulttuuri ei varsinaisesti loista jos verrataan esim. yhdysvaltalaisiin tai brittiläisiin. Puheen totuudenmukaisuudella kun ei aina pärjää.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kali - 28.03.13 - klo:13:50
Suomennoksia en ole lukenut, joten niiden tasosta ja tyylistä en tiedä, mutta alkukielellä loistavaa luettavaa.
Suomennokset ovat oikein laadukkaita ja kieli elävää, jos ei jaksa alkuperäiskieltä lukea.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 01.04.13 - klo:21:25
Mulla on kesken James Ellroyn Blood In The Moon. Sen jälkeen olen ajatellut pistellä menemään Antti Nyléniä ja Joel Haahtelaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 01.04.13 - klo:21:30
Luin viimeisen viikon aikana ensimmäiset 9 Tarzan-kirjaa;
taas kerran.

Lukukokemus on kertakerran jälkeen oiva, vaikka on todettava
osan lukemisesta tapahtuvan sivuja hyppimällä.
Ovat niin tuttua tavaraa.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kadenssi - 02.04.13 - klo:18:58
Bret Easton Elliksen American Psycho on nyt puoleksi luettu. Melkein joka sivulla kuvaillaan, kuinka ihmiset pukeutuvat. Ihan hauska huomata että kirjassa vilahtelee merkkejä kuten Lubiam and Allen Edmonds, joihin törmää lähinnä tällä foorumilla ja menswear-piireisssä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: danius - 02.04.13 - klo:21:01
Mulle tuo puhevalta oli lievä pettymys. Ehkä odotin kirjalta liikaa tyyliin: luettuani kirjan osaan pitää sen ohjeita noudattamalla täydellisen puheen. Puhe on monesti niin tilaisuuteen ja aikaan sidottu. Mitä nyt historiallisia puheita miettii, niin hyvän puheen lisäksi vaaditaan puhujalta karismaa, ja kuulijoita tiettyjä odotuksia. Esimerkkinä mainittakoon Rytin puhe jatkosodan puhjettua. Tässä tilanteessa kansa tietysti  odotti presidentiltä rohkaisua ja toivoa, talvisota oli juuri käyty ja tulevaisuus vaikutti pelottavalta mutta osin toiveikkkaalta. Olihan Rytin mukaan suomen rinnalla nyt "suursaksan nerokas valtakunnankansleri Hitler." Loistava puhe kaiken kaikkiaan, kannattaa kuunnella.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mairaksinen - 02.04.13 - klo:21:10
Tässä on puhe vailla vertaa: http://www.youtube.com/watch?v=uzDhk3BHi6Q
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cdos - 22.04.13 - klo:19:31
(http://d.gr-assets.com/books/1172264160l/156780.jpg)

koska olen wnb fyysikko
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kari Jurri - 22.04.13 - klo:20:26
Nyt luettavana Chris Andersonin 'Makers'. Seuraavaksi x muuttolaatikollista sekalaista schaibaa, totesin pakkaillessani lukeneeni hädin tuskin puolet omistamistani kirjoista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Matti - 20.07.13 - klo:23:06
Riikka Ala-Harjan Maihinnousu loppui juuri. Ei mitenkään järisyttävä teos mutta toisaalta erittäin nopealukuinen, joten ei jäänyt harmittamaankaan. Sitä ennen luin Jonathan Franzenin Vapauden, joka oli myös jokseenkin kepeää luettavaa. Tarinankerronnassa oli kyllä imua.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 21.07.13 - klo:21:36
Papillon, taas kerran.

Yleensä romaaneista tehdyt elokuvat ovat huonoja mutta
Papillon on elokuvanakin hyvä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ari - 21.07.13 - klo:21:46
Leffa pitäis kattoa ajatuksella, muutenkin The King of Coolin tuotantoa pitäis jaksaa selata läpi vähän enemmän. Naisen kanssa on kahlattu läpi noita leffamaailman "merkkiteoksia", tai sanotaanko että joitakin tietyllä tapaa kuuluisia filmejä - ekana ns. yhteisenä viikonloppuna, eli kun neiti oli yötä mun luona, katottiin romanttisesti Die Hard (se eka osa).

Mutta Bullitt, Papillon ja muut kulttileffat on listalla myös. Sekä Once Upon a Time in the West.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 22.07.13 - klo:12:02
Luen täällä mökillä dekkareita ja viime viikon projektina oli Josephine Teyn tuotanto. Inspiraationa siihen oli lukuisat suositukset sekä alan foorumeilla että muutenkin. Myönnän mieluusti että hänen tunnetuin teoksensa Daughter of Time oli kuin olikin todella koukuttava ja mielenkiintoinen, kuten myös The Franchise Affair. Viimeksi lukemani To love and be wise oli loppukäänteeltään myöskin varsin palkitseva lukukokemus joskaan yhtä koukuttava ei kirja muuten ollut. Teyn englanninkieli on kuivakan hilpeää sanailua ja jo itsessään hauskaa luettavaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cisne36 - 22.07.13 - klo:13:32
Antti Tuomainen: Parantaja

http://www.helsinkikirjat.fi/kirjat/parantaja

Yllättävän huono kirja. Myyty yli 20 maahan, siksi innostuin lukemaan.

Dekkari, jonka suurin ansio on tulevaisuuteen sijoittuvan Helsingin kuvaus.
Ja - myönnettäköön - ensimmäinen lukemani kirja, jonka jälkeen kuukkeloin "mites se nyt päättyikään".

En suosittele, ellei genre tai muut osa-alueet kiinnosta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 23.07.13 - klo:10:05
Ildefonso Falcones: Fatiman käsi.

Meren katedraali oli muistaakseni ihan ok, joten eiköhän tämänkin saa vielä loppuloman aikana kahlattua.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 23.07.13 - klo:13:14
Meren katedraalissa vaivasi jonkinlainen hyssyttely eli asiat vaan soljuivat ja ihan kaikki käänteet eivät vakuuttaneet. Parasta oli toki vanhan Barcelonan kuvaus ja kai myös Fatiman käsi pitää lukea, mutta jotenkin keskiaika kuvattiin vähän turhan mukavaksi ajanjaksoksi...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 23.07.13 - klo:19:35
Joo siis sehän oli sisällöllisesti aika köykäinen, mutta kaikkine puutteineenkin sellainen kivan vanhan ajan lukuromaani.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ron Burgundy - 24.07.13 - klo:12:36
Cormac McCarthyn Blood Meridian. Ei todellakaan "kevyttä kesälukemista" sen enempää aiheen kuin kielenkään puolesta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommi - 24.07.13 - klo:14:17
^ Kuinka sijoittuu kielellisesti suhteessa McCarthyn The Roadiin?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Richard Mutt - 02.08.13 - klo:17:17
Sain juuri loppuun novellin In the Walls of Eryx, joka on HP Lovecraftin (Kenneth J. Sterlingin kanssa) kirjoittama pulp scifi-novelli. Ihan mielenkiintoista lukea HPL:lta myös science fictionia, ja kyllähän se kauhu on tässä mukana, joskin ehkä pikemminkin Edgar Allan Poen tyyliin (eli päähenkilö sahaa tietämättään oksaa altaan luottaessaan liian vahvasti omiin havaintoihinsa ja tulkintoihinsa todellisuudesta). Mutta enpä spoilaa enempää jos joku ei ole vielä lukenut ja aikoo lukea.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Quijote - 02.08.13 - klo:17:20
A Dance With Dragons tuli vihdoin saatua loppuun. Hopi hopi, George. Lisää.

Kiekkomaailma -kirjojen uusintakierros alkuperäiskielellä myös käynnissä. Jos minun pitäisi yksi suosikkikirjailija nimetä, kallistuisin varmaan Pratchettiin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 02.08.13 - klo:18:14
Todella noloa että vasta nyt mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan: ahmin parhaillaan Täällä Pohjantähden Alla:aa. Osuu maku- ja historianhermooni erinomaisesti!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 02.08.13 - klo:19:23
Täällä pohjantähden alla aina noin kahden vuoden välein.
Ensimmäisen kerran noin kaksitoistavuotiaana.
Siinä on sellainen kirja (sarja) joka lukiessakin nostaa tunteita pintaan.
Kaikkien suomalaisten pitäisi lukea ajatuksella, millaista se oli silloin ennen.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VT - 06.08.13 - klo:12:40
Alan miehen muistelmat. Ärsyttävän tavanomaiseen tapaan lopun parannuksenteko latistaa menoa. Pukeutumiseen ja muutenkin olemukseen panostetaan...
(http://kauppa.sammakko.com/image/cache/data/kirjat/parittaja300-500x500.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jumbo - 06.08.13 - klo:22:49
Pratchett oli multa vielä suorittamatta, joten aloitin Color of Magicista. Vaikuttaa siltä nyt, että luen loputkin kiekot...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 06.08.13 - klo:22:51
Pratchett

Varsinkin vartioston tarinat on luettava ilmestymisjärjestyksessä.
Muutkin sinnepäin.

Erinomaisen hauskoja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: RexMundi - 07.08.13 - klo:10:33
Pratchett & Discworld  +1000
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 07.08.13 - klo:13:18
Pratchettiä kannattaa lukea pienissä erissä.
Pari kirjaa jos lukee putkeen niin alkaa maneerit rasittaa ja vitseistä katoaa terä.

Kantsii myös lukea Terryn yhdessä Neil Gaimanin kanssa kirjoittama Good Omens (eli Hyviä enteitä), maailmanloppu alkaa tuntua ihan hauskalta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kadenssi - 07.08.13 - klo:13:21
Täältä myös iso peukku Pratchettille! Olen lukenut pääosan Kiekkomaailmaan sijoittuvista kirjoista, ja aina tekee mieli palata sinne uudestaan. Uudemmista tuotoksista voin suositella Going Postal-kirjaa. Seuraavaksi tekisi mieli lukea joko Night Watch tai Making Money.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Co-re - 07.08.13 - klo:13:36
Pratchetteistä tosiaan menee maku jos lukee liian monta putkeen. Ensimmäinen jonka luin oli Small Gods, edelleen mielestäni hauskin ja kaiken lisäksi sopivan irtonainen muista eli voi lukea mihin väliin lystää.

Jos pitää Pratchettia ihan huumorimiehenä niin kannattaa katsoa tämä dokumentti jossa mies pohtii omaa alzheimeriaan ja eutanasiaa: http://www.youtube.com/watch?v=slZnfC-V1SY (sisältää oikean kuoleman jos jotakuta häiritsee)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: RexMundi - 07.08.13 - klo:14:05
^ Totta. Sama kuin monissa muissakin kirjasarjoissa, ei passaa lukea liian montaa putkeen. Kirjoitusjärjestystä kannattaa noudattaa ensimmäisellä lukukierroksella ainakin Witches ja Night Watch -kirjoissa, vaikka kirjat toimivat ihan itsenäisinäkin.
Small gods on omakin suosikkini, ja kestää lukuisia lukukertoja.

Going Postal ja Making Money saavat loppuvuodesta muuten jatkoa, Raising Steam on jo ennakkotilattavissa.

Hienoa, että Pratchett jaksaa yhä kirjoittaa alzheimerista huolimatta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 07.08.13 - klo:22:48
(http://www.fngmagazine.com/wp-content/uploads/2013/07/monocle-mediterraneo-2013.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 09.08.13 - klo:18:05
Taru Stenvall : Marski ja hänen hovinsa

"Kaikki Marsalkan käyttämät vaatekappaleet sopivat hänelle kuin valetut,
mutta vaikka ne näyttivät olevan millilleen harkitut,
ei niissä ollut hiventäkään keikarimaisuutta."

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Richard Mutt - 31.08.13 - klo:19:04
^ Ootko leffan nähnyt?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ron Burgundy - 31.08.13 - klo:21:08
En, koska halusin lukea kirjan ensin. Mutta aion kyllä katsoa.

Kirja oli äärimmäisen mielenkiintoinen, leffa taas äärimmäisen sekava kokoelma kirjasta poimittuja kohtauksia.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: anon - 31.08.13 - klo:21:34
eikös kirjakin ollut enimmäkseen kokoelma kohtauksia, vai muistanko väärin?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 31.08.13 - klo:21:48
Oli se huomattavasti leffaa jäsennellympi kokonaisuus.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 31.08.13 - klo:23:01
Muutamia Morgan Kaneja satunnaisessa järjestyksessä.
Pitäisi kai noista tehdä sellainen parin vuoden väleinen tottumus kuten Tarzan- ja Mars-kirjoistakin.
Toki kaikki numerot ja järjestyksessä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Salama - 01.09.13 - klo:01:15
Luin juuri Kullervo Kemppisen Poropolku kutsuu (1961), Lapinretkeilyn peruskertomuksia.

Innostuin niin, että virittelin takapihalle laavun ja hain kesällä purkamiani aitatolppia rakovalkeaksi.

Kemppisellä ei luultavasti kuulunut terassikaiuttimista jazzia, tai ollut läppäriä laavulla, mutta minulla on nyt.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Wolf - 01.09.13 - klo:10:03
^Kuullostaa hauskalta inspiroitumiselta. Asiallista
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 01.09.13 - klo:18:35
Reissulukemisena rantalomalla pari Leighton Cagen dekkaria/trilleriä. Minulle uusi tuttavuus, vähän kuin Donna Leonin Brunetti Brasiliaan siirrettynä mutta leppeän sarkastisen venetsiakorruption sijaan kyynisen kylmää yhteiskunnallista rikostarinaa. Mukaansatempaavaa ja helppotajuista muttei mitään hyvänmielen dekkarointia. Ja vastoin kuin Brunetit, ei saa aikaiseksi matkakuumetta kohdemaahansa. Hmm...mistähän tuo Donna Leon -vertaus oikein mieleeni alunperin tulikaan?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Don Pedro - 28.09.13 - klo:10:16
Espanjan kielioppi.  Taina Hämäläinen.  Oy Finn Lectura Ab. 
Ikuisuusprojekti.  Espanjan kielen opiskelu harppasi pitkän loikan eteenpäin kun "kieliterroristi" Vierikko klaaneineen joutui päästämään nuoremmat ja pätevämmät oppikirjan tekijät esiin. 
Kirjastostani löytyivät kaikki Vierikon Espanjan oppi- ja kielioppi kirjat, mutta yllämainitun kieliopin ilmestyttyä kasasin ne kaikki pöydälle, repäisin kahtia ja heitin roskikseen. 
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommi - 28.09.13 - klo:13:08
Jonathan Glover - Ihmisyys. Vasta vajaa sata sivua luettuna ja nyt jo voi todeta, että kirja sisältää aika rankkaa asiaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 28.09.13 - klo:17:36
Nyt luvussa James Laverin Costume and Fashion: a Concise History. Valitettavan paljon asiaa naisten hepeneistä, mutta voin kyllä suositella esioppikirjaksi länsimaisen pukeutumisen historiasta. Toisaalta naisten pukeutumisen ovat miehet määränneet melko lailla aina, joten sen kautta voi myös muuttuvaa miehen makua pohtia. Parisataa sivua, paljon kuvia, hyvää asiaa, kympin verran postikuluineen Englannista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jaguar - 28.09.13 - klo:20:33
Virpi Seritan KONNICHI WA. Japania aikuisille.

Pitäähän niitä japanilaisia tyylilehtiä pystyä lukemaankin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: -Mars- - 28.09.13 - klo:21:32
Henry Kissinger - Ending the Vietnam War. Poliittista historiaa ja politiikan analyysiä. Ehkei yhtä mielenkiintoinen Diplomacy.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mbch - 28.09.13 - klo:21:34
Karo Hämäläinen - Erottaja
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 30.09.13 - klo:10:12
Virpi Seritan KONNICHI WA. Japania aikuisille.
Pitäähän niitä japanilaisia tyylihentailehtiä pystyä lukemaankin.

Jos kuitenkin korjataan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 30.10.13 - klo:21:24
Jälleen kerran: "Lampaansyöjät."
Suosittelen.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: RexMundi - 31.10.13 - klo:09:32
Bill Bryson, At Home.

Taitaa olla kolmas lukukerta jo menossa, jaksaa yhä sivistää ja viihdyttää. Mainiota tarinoita myös herra Brummelista ja muista aikalaisistaan. Yleensäkin Bryson osaa tehdä hyvin viihdyttäviä ja mielenkiintoisia tietokirjoja (vaikka satunnaisia asiavirheitä sekaan jääkin). Jos vielä miesten pukeutumisen historiasta ko. herra innostuisi kokonaisien kirjan kirjoittamaan, niin tuloksena voisi olla hykerryttävä lopputulos.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: af Granskär - 31.10.13 - klo:15:30
Carsten Jensenin Me hukkuneet.
Ei välttämättä kaikkein suurin meriromaani ikinä, mutta aika hyvin soljuu silti. Päähenkilönä pieni satamakaupunki.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 03.11.13 - klo:21:43
Jaakko Heinimäen "Harrasta viiniä".

En olisi ostanut/lainannut mutta lahjaksi sain, ja positiivinen yllätys kaikinpuolin. Heinimäki käy läpi eri viinejä niiden kirkollisen taustan kautta, klassisimpina esimerkkeinä - ylläri, ylläri - Dom Perignon ja Chateauneuf de Pape. Näkökulma on siis historiallinen eikä enologinen ja sujuvan mukavasti kirjoitettu. Oikein sopiva sunnuntai-illan helppo lueskeluhetki jonka keskeytti vain viinilasillisen nouto keittiöstä. Näitä kirjoja kum ei kuivin suin voi lukea.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 16.11.13 - klo:18:24
Roger Mooren elämänkertaa.
Kirjoittaa kuinka teini-ikäisenä oli elokuvateatterissa ja seuraavalta riviltä pari vanhempaa tyttöä
kysyi tulta. Taputteli taskujaan ja totesi: "ei taida olla, unohtuivat kauppaan."
Ihmettelee vielä kahdeksankymppisenä miksi sanoi noin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jape - 22.11.13 - klo:21:53
Varsinaisesti minulla on parhaillaan kesken Jane Eyre, mutta poika lainasi hiljattain kirjastosta nipun Tintti-sarjakuvia ja itsekin innostuin pitkästä lukemaan niitä. Nyt kun ovat nämä pukeutumisjutut alkaneet kiinnostaa, niin on aika hauska bongailla Hergen pikkutarkasti piirtämien herrasmiesten vaatetuksen yksityiskohtia. Itse Tintillähän on melkein aina samat ruskeat plus foursit ja valkoinen kauluspaita sininen puseron alla (mainittakoon, että paidan kaulukset ovat O-aukkoisen puseron kauluksen ulkopuolella, mutta niin minäkin pitäisin, jos O-aukkoisia kauluspaidan kanssa käyttäisin). Mutta muulla porukalla on aika kivasti erilaisia takkeja, liivejä, hattuja, taskuliinoja, paitojen irtokauluksia ja jopa irtokalvosimia.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: danius - 22.11.13 - klo:23:46
Tintillä muuttuu vaatetus hieman ajan mukaan. Viimeisimmissä tinteissä on jo pitkät housut jalassa ja muutenkin tyyli lähentelee piirrosajan kuvaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: AT - 25.11.13 - klo:19:15
Tuo Tintin valkoisen kauluspaidan ja sinisen puseron yhdistelmä taisi näkyä ensimmäisen kerran vasta Yksisarvisen salaisuuden lopussa. Sitä ennen useimmiten päällä on housuihin sopiva takki, keltainen kauluspaita ja musta solmio. Ottokarin valtikassa paita ja solmio ovat siniset. Mustan saaren salaisuuden ensimmäisessä väriversiossa on lisäksi yhdistelmä, jossa ruskeiden golfhousujen kanssa päällä on vaaleammanruskea slipoveri ja valkoinen kauluspaita.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Richard Mutt - 25.11.13 - klo:19:47
(http://www.thehistoryblog.com/wp-content/uploads/2010/06/extrait-tintin-au-congo-2.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jape - 26.11.13 - klo:09:28
Hyppäsin tällä kertaa muutaman ekan Tintin yli, mutta onhan niissä tuokin vaihe tosiaan. Hieman hupaisasti minulta löytyy varsin vastaava kostyymi kaapista. Koira on tosin sileäkarvainen, mutta kettuterrieri kuitenkin. Ja lisäksi täytyy myöntää, että hellekypärä menee jo sen verran eksentrisen puolelle, etten ole kehdannut pitää sitä päässä kuin omalla pihalla.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 26.11.13 - klo:09:58
Tinttihän on selkeästi keikarilainen.

(http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/default/files/imagecache/biggest/domain-1887/kuvat/tintti.jpg)
(http://travel.spotcoolstuff.com/wp-content/uploads/2009/10/tintin-belgium-m.jpg)
(http://3.bp.blogspot.com/-D8ZqMQZuj7c/TrZtVd4V60I/AAAAAAAABqw/ZqfwSIwnx_k/s640/tintin-rare+illustration.jpg)
(http://img.xooimage.com/files88/6/9/d/ile-1--379ff85.jpg)
(http://images.icnetwork.co.uk/upl/liverpoolecho/jan2011/3/7/tintin-in-jordan-28340428.jpg)
(http://mightygodking.com/images/tintin/tintinamerica33.jpg)
(http://1.bp.blogspot.com/-XNrrmVqx3Ic/TaMBzl3hptI/AAAAAAAADQQ/ltnJU88d4zQ/s1600/Tintin%2Ben%2Bel%2BCongo.jpg)

Samaten hengailee keikarilaisten kanssa.

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/id/5/58/Thompson%26Thomson.png)
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/8/8b/Tintin_-_Thomson_%26_Thompson.png)
(http://www.goens-pourbaix.be/multima-pourbaix/Images/dupont-dupond.jpg)

(http://us.tintin.com/wp-content/uploads/2011/09/characters-professor-calculus-select5.jpg)

Asuinpaikkakin osoittaa Ylellistä Elämää.

(http://farm8.staticflickr.com/7120/7831165078_c871afebd8_z.jpg)

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: AT - 26.11.13 - klo:10:17
Ja lisäksi täytyy myöntää, että hellekypärä menee jo sen verran eksentrisen puolelle, etten ole kehdannut pitää sitä päässä kuin omalla pihalla.

Kokemuksesta voin sanoa että hellekypärä on varsin toimiva myös kaupungilla sään ollessa helteinen...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cisne36 - 07.12.13 - klo:05:49
Tommi Aitio: Lajinsa paras

2008 painettu ja sikäli aavistuksen vanhentunut, mutta mielestäni pakollista lukemista jokaiselle Keikarointiin vakavasti suhtautuvalle. Suosittelen lämpimästi. Ja pahoittelen, jos tätä on tuoreempana jo käsitelty palstalla.

Kirjassa on lähes 200 aihetta tyyliin: "mikä on hienoin salkku" tai "mikä on se ultimate backgammon-lauta" tai "mikä on se kalossien kalossi"?



Negatiivista on muutama asia:

- sairaan pieni fontti. Siis aivan sairas.

- hypetys ei ehkä aina kohtaa faktoja - mutta miten esim. kellojen suhteen voi olla objektiivinen?

- tautofonia. Kolmijalkainen tanssija tai preservatiivi tulevat turhankin tutuiksi.

- ilmeisesti ilmestynyt artikkelisarjana jossain lehdessä aikoinaan, ja sittemmin lämitty kasaan kirjaksi.


Puutteistaan huolimatta suosittelen palstan lukijoille.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: RexMundi - 11.12.13 - klo:13:07
Kauppalehden muinaisessa Presso -viikonloppulehdessä taisi olla tuo Lajinsa Paras -palsta. Mieleenjäi ainakin tupakkatakki-arviointi ja muutamia muitakin. Noissa taisi aina olla esitelty tämä äärimmäinen, paras tuote milloin missäkin asiassa, ja mainittu myös jokin ehkä edullisempi, vielä kelvollinen vaihtoehto.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Mats - 25.12.13 - klo:23:30
Sain loppuun Philip Shenonin Kennedyn murhan salatun historian, siis suomenkielisen laitoksen. Hyvin kirjoitettu kirja ja valaisi Warrenin komission työtä. Jos JFK-tapaus kiinnostaa, niin kannattaa lukea.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: C o r l e o n e - 26.12.13 - klo:07:55
Madventures - uusi kansainvälisen seikkailijan opas.

http://www.madvendor.com/product/43/madventures---uusi-kansainvalisen-seikkailijan-opas
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: vhild - 26.12.13 - klo:13:53
Hurahdin WSOY:n uusiin Shakespeare-käännöksiin. Menossa Richard II.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 26.12.13 - klo:19:07
(http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1151_2961_2012926348.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 05.01.14 - klo:20:54
Luin tuossa juuri Eve Hietamiehen kirjat
"Yösyöttö" ja "Tarhapäivä."

Oikein mukavaa ja leppoisaa arjen kuvausta.

Suosittelen, toki tuossa järjestyksessä.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 05.01.14 - klo:23:32
Tuo Lajinsa paras -palsta oli kiinnostava, mutta aivan liian elosteleva ja ökyilevä. Monia "esittelyjä" oli myös vaikea erottaa mainoksista, joten oletan sen vedonneen rikkaisiin setiin Matti Meikäläisen sijasta. Hienostelu- eli sivistyssanoja löytyi turhankin kanssa, usein tuntui notta niitä oli valittu pelkän valinnan mahdollisuuden takia. Kun pelimerkkejä on enemmän, tuota lajinsa parasta on helpompi hakea.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Richard Mutt - 06.01.14 - klo:01:08
(http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1151_2961_2012926348.jpg)

No mikä oli paras? Me-262?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Pchan - 06.01.14 - klo:02:05
^ Kaipa toi kannen musse on aika kärkisijoilla. Corsair on toinen kandi, mutta taisi jäädä vähälle käytölle. Jotainhan se kertoo, että olivat käytössä vielä tovin sodan jälkeenkin.

Hellcat, Thunderbolt ja Focke-Wolf nousevat myös esiin. Ehkä määrien takia merkittävämpiä vehkeitä kuin Corsair.

Se on sitten toinen juttu, kannattaako vertailla eri roolin koneita eri aikakausilta. 1944 on hieman eri asia kuin 1940.  Mersua voisi pitää kovimpana luuna, jos katsotaan konfliktia alusta loppuun. Mersulla on myös määrät kohdillaan.

Lentokorkeuskin ratkaisee paljon. Yak-3 piti pataan mersua ja focke-wolffia ainakin itärintamalle tyypillisissa korkeuksissa, eli alle 4000 metrissä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: SloBo - 07.01.14 - klo:00:56
Lainaus
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/id/5/58/Thompson%26Thomson.png)
Mistä tällaisia uima-asuja saisi? Ollut pitkään hakusessa. Olisi erittäin "tyylikäs" vaihtoehto "hieman" vapaamuotoisempaan polskutteluun.

Pilkullinenkin käy.

Kas, löysin kaksiosaisen ja hihallisen, mutta se ei ollut nyt hakusessa. Laitan tänne linkin, kun jotakuta kuitenkin kiinnostaa: http://www.gentlemansemporium.com/store/002393.php (http://www.gentlemansemporium.com/store/002393.php). Ja toinen yksiosainen, mutta sekin valitettavasti hihoilla: http://www.allfancydress.com/mens-old-time-bathing-suit-costume~P891159.aspx (http://www.allfancydress.com/mens-old-time-bathing-suit-costume~P891159.aspx).
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: TheodoreMaul - 08.01.14 - klo:00:19
Osa 1 menossa. Ei välttämättä tule luettua järjestyksessä kannesta kanteen, mutta on mielenkiintoinen.

(https://pbs.twimg.com/profile_images/1231948546/MC_dummy_MG_9790__3_.jpg) (http://modernistcuisine.com/)

Spoilerin takana erittäin suuri esimerkki siitä miten hienoja kirjan valokuvat ovat.

[spoiler](http://g-ecx.images-amazon.com/images/G/01/books/hopub/images/MC1._V181696795_.jpg)[/spoiler]
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jape - 08.01.14 - klo:09:38
Puolivälissä menossa Mistä puhumme, kun puhumme jostain - Aristoteleen kantapään tutkimuksia. Mukava ja viihdyttävä kirja, vaikka sisältö on tietysti ihan tuttua, jos on ohjelmaa kuunnellut.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: i v y m a n - 08.01.14 - klo:09:41
Joulun pyhinä luin vanhan vinkuintiaani Morrisseyn omaelämäkerran. Varsin viihsyttävää mutta erinomaisesti kirjoitettua valitusta!

Nyt luvaussa George V. Higgins - killing Them Softly aka. Cogan's Trade. Erinomaista rikoskirjallisuutta, oma tyhmyys risoo ts. en ollut tjunnut tutustua Higginsiin aiemmin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 11.01.14 - klo:21:00
(http://25.media.tumblr.com/bcd4c58cb22e94c62ae62e37dd236343/tumblr_mqrdjrWWYK1sq338bo1_1280.jpg) (http://25.media.tumblr.com/bcd4c58cb22e94c62ae62e37dd236343/tumblr_mqrdjrWWYK1sq338bo1_1280.jpg)

Nyt kun sain Anna Kareninan finalisoitua, voisin keskittyä johonkin kevyempään.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 17.01.14 - klo:19:09
John Verdonin "Let the devil sleep", löytyi Akateemisen alesta edulliseen hintaan. Nimi oli uusi minulle ja vasta kolme kirjaa onkin kirjoittanut. Pohjimmiltaan perinteistä amerikkalaista dekkari-trilleri -genreä jossa (tässä tapauksessa eläkkeellä oleva) etsivä joutuu aikamoiseen pyöritykseen ja koko ajan sattuu ja tapahtuu. Vähän samaa kuin Michael Connellyn Harry Bosch -kirjat, mutta selkesti laadukkaampaa tekstiä ja henkilökuvaa. Kaikille niille jotka pitävät dekkareista ja koukkuunjäämisestä eivätkä häpeä olevansa bestsellerien ystäviä: suosittelen. Kyseessä ei ole korkeakulttuuria vaan viihdettä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cdos - 19.02.14 - klo:19:02
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/7/7d/QED_-_The_Strange_Theory_of_Light_and_Matter_%28book%29_cover.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 24.02.14 - klo:15:14
(http://www.talentumshop.fi/media/catalog/product/cache/1/image/380x505/26fe0c86a0e9dbe34ab5599cb60da8a3/9/7/978-952-14-2027-6_Diktaattorin_kasikirja_3d.jpg.jpg)

Paljastinkohan liikaa suunnitelmistani...?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: jworlin - 27.02.14 - klo:17:53
Tällä hetkellä luen Oscar Wilden Dorian Grayn Muotokuvaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 27.02.14 - klo:22:18
Olen päässyt sivulle 272 Ayn Randin Atlas Shruggedista. Useampi sata jäljellä. Ymmärrän kyllä miksi on saavuttanut maineensa, ja ihastelen mahtipontista paatoksellisuutta ja peittelemätöntä kantaaottavuutta. Välillä uuvahdan jankkaavuuteen, aion silti virdä projektin läpi. Suosittelen Co-re:lle, syistä jotka hän huomaa kirjaa lukiessaan...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jape - 28.02.14 - klo:09:33
Tällä hetkellä luen Oscar Wilden Dorian Grayn Muotokuvaa.

Lainasin juuri kirjastosta samaisen Dorian Grayn ja myös Jekyll & Hyden (R. L. Stevenson). En tosin vielä ehtinyt aloittaa kumpaakaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jean Passepartout - 03.03.14 - klo:15:31
Tällä hetkellä lukuvuorossa on V.S. Naipaulin Half a life -romaani. Olen lukenut aikaisemmin samaiselta kirjailijalta teoksen nimeltä A bend in the river, joka oli erinomainen. Ainakaan toistaiseksi Half a life ei vaikuta aivan yhtä hyvältä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 03.03.14 - klo:18:39
Kirjastossa tuli vastaan vanha tuttu:

(http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1155__Matkaarkip%C3%A4iv%C3%A4nep%C3%A4todellisuuteen919.jpg)

Edellisestä tapaamisesta onkin parikymmentä vuotta. Iltaisin ajattelin ottaa pikku maistiaisia ja mennä asiaan viikonloppuna.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: jworlin - 20.03.14 - klo:00:49
Tällä hetkellä luen Oscar Wilden Dorian Grayn Muotokuvaa.

Lainasin juuri kirjastosta samaisen Dorian Grayn ja myös Jekyll & Hyden (R. L. Stevenson). En tosin vielä ehtinyt aloittaa kumpaakaan.

Sain juuri luettua loppuun ja suosittelen kyllä kovasti.

Nyt lueskelen Kurt Vonnegutin tunnetuinta romaania.

(http://i154.photobucket.com/albums/s269/Suketus/Kirjankansia/teurastamo5.jpg)

Niin se käy.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jape - 20.03.14 - klo:08:54
Tällä hetkellä luen Oscar Wilden Dorian Grayn Muotokuvaa.
Lainasin juuri kirjastosta samaisen Dorian Grayn ja myös Jekyll & Hyden (R. L. Stevenson). En tosin vielä ehtinyt aloittaa kumpaakaan.
Sain juuri luettua loppuun ja suosittelen kyllä kovasti.

Kuin myös. Tuntui aika modernilta, ollakseen 1800-luvulta.

Itselläni nyt työn alla Arsene Lupinin kootut seikkailut.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 21.03.14 - klo:19:24
(http://www.aleksinblogi.net/wp-content/uploads/2014/01/20140121-115210.jpg)

Tykkäsin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Richard Mutt - 21.03.14 - klo:23:36
H.P. Lovecraftia.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: jworlin - 27.03.14 - klo:13:20
Voltairen Micromégas.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cisne36 - 30.03.14 - klo:09:35
Onkos kukaan lukenut
"Jani Niipola: Vapaa tyyli - Miehen pukeutumissäännöt ja kuinka niitä rikotaan"

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510402907
ja
http://prisma.s-verkkokauppa.fi/fi/prisma/vapaa-tyyli-kovakantinen-kirja?cm_mmc=adwords-_-search-_-%2Bvapaa%20%2Btyyli%20niipola%20jani-_-b&gclid=CNqX4O7Qub0CFcHNcgodglwAKQ

Huomasin Sokoksen kuvastossa ja näitä suomenkielisiä tyyliopuksia ei liiaksi asti ole. Mitä vilkuilin tyypin blogin tapaista, niin kirja voisi hyvinkin olla tutustumisen arvoinen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jape - 30.03.14 - klo:15:34
Tuli kirjastossa vastaan Kressley, Carson : Hihasta vedettyä - tyyliopas miehelle.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Hadoque - 30.03.14 - klo:23:04
Kreivi Alexander von Schönburgin kirjaa Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kuninkaallisista mutta et ole uskaltanut kysyä.
Mielenkiintoinen kirja. Tämän luettuani aloitan osuvasti nimetyn kirjan, Jan Guilloun Keikarin, lukemisen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 31.03.14 - klo:16:13
Oikeastaan luin parikymmentä vuotta sitten, mutta tuli äskettäin mieleen toisessa yhteydessä ja suositeltakoon täälläkin: Umberto Econ Foucaultin heiluri. Lukukokemus niille joilla on aikaa, kärsivällisyyttä ja lämmin suhde mystiikkan/salaliittoteorioihin ja joiden mielestä Da Vinci koodin kaltaiseen populaarikauraan ei ole tarttuminen. Foucaultin heilurin hengessä kävin sen luettuani lainaamassa kirjastosta kirjan nimeltä "Hermeettinen romanssi eli Kristian Rosencreutzin kemialliset häät". Onneksi se oli lyhyt kirja joten luin kyllä loppuun, mutta en tänä päivänäkään vielä tiedä mistä siinä oli kyse enkä osaa oikein kuvaillakaan sitä. Jollei kyseessä ollut (kuten jotut ovat epäilleet) salakirjoitusviestin sisältänyt, nyt vuosisatoja jo tulkitsematta ollut sanoma jollekin, on kyseessä poikkeuksellisen psykedeelinen kirjoitelma joka olisi ollut omiaan vaikkapa Beacon Street Unionin kappaleiden sanoitukseen

(linkki mainitun bändin biisiin)

https://www.youtube.com/watch?v=4fEaMU0hIYw
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 31.03.14 - klo:19:54
Tänään aloitin taas kerran G. Bruce Boyerin elegance-teoksen, ja kyllähän tuo setä on paras miesten tyylikirjoittaja ikinä. Flusser on hyvä ja informatiivinen, mutta hänen tekstinsä on koukeroisen koristeltua. GBB:n kynä elää ja hengittää.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 02.04.14 - klo:22:24
Matkaan tarttui kirja nimeltä: Tuntematon sotilas ja Johtamisen taito.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Plainwhitetee - 10.04.14 - klo:12:04
Onkos kukaan lukenut
"Jani Niipola: Vapaa tyyli - Miehen pukeutumissäännöt ja kuinka niitä rikotaan"

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510402907
ja
http://prisma.s-verkkokauppa.fi/fi/prisma/vapaa-tyyli-kovakantinen-kirja?cm_mmc=adwords-_-search-_-%2Bvapaa%20%2Btyyli%20niipola%20jani-_-b&gclid=CNqX4O7Qub0CFcHNcgodglwAKQ

Huomasin Sokoksen kuvastossa ja näitä suomenkielisiä tyyliopuksia ei liiaksi asti ole. Mitä vilkuilin tyypin blogin tapaista, niin kirja voisi hyvinkin olla tutustumisen arvoinen.
Siitä on kirjoitettu ainakin täällä: http://joonaskonstig.com/2014/04/05/vapaa-tyyli-miehen-pukeutumissaannot-ja-kuinka-niita-rikotaan/
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Mp - 10.04.14 - klo:15:57
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/b/b0/TotalRecallkirja.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 10.04.14 - klo:20:46
Siitä on kirjoitettu ainakin täällä: http://joonaskonstig.com/2014/04/05/vapaa-tyyli-miehen-pukeutumissaannot-ja-kuinka-niita-rikotaan/

Nautin lukemastani.

Erityisesti tämä sitaatti pitää kehystää seinälle:

Lainaus
Miesten puku on katsos täydellisin vaatetus pukeutumisen historiassa. Se on valmiiksi hiottu kokonaisuus, jota muuttamalla voi vain pilata sen. Sen runkona on samasta kankaasta tehdyt housut ja takki. Kangas on villaa, koska villa laskeutuu kauniisti, pitää muotonsa, on talvella lämmin ja hengittää kesällä. Istuva puku tekee kantajastaan sopusuhtaisen, muokkaa tämän kehon suhteita kohti ideaalimittoja kuin renessanssitaiteilija sommitteli patsasta. Housut ja takki muodostavat katkeamattoman jatkumon, joka saa kantajansa näyttämään pitkältä ja sulavalta. Takin kaulus ja kainalosta olkapään kärkeen leikatut olkasaumat muodostavat kärjellään seisovan kolmion, joka mitätöi mahan ja korostaa hartioita. Solmio vetää katseen ylös kasvoihin. Kaulus toimii kasvojen kehyksenä kuten taideteoksella on kehys.
Vaihda paita tummaksi (kuten nykyään monet tekivät), ja vaalean ja tumman kontrastin synnyttämä kolmio katoaa ja sitä kautta koko puvun ajatus. Jätä pois solmio, ja kaulassa on aukko, repeämä, kaulus ei enää kehystä päätä – kaula näyttää makkarapötköltä, vanhemmiten täynnä uurteita, jänteitä ja kuoppia. Sörki kokonaisuutta pienelläkään tavalla ja kokonaisuus kärsii. Sama kuin tökkäisi kynällä mekaanisen kellon koneistoon ja olettaisi että se siitä paranisi.

Ei lisättävää.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: flashman - 24.04.14 - klo:10:45
(http://www.aleksinblogi.net/wp-content/uploads/2014/01/20140121-115210.jpg)

Tykkäsin.

Samoin, Hännikäisen kirjoituksia tulee peilattua usein jossain määrin ideologisen janan toisella puolella majailevaan Antti Nyleniin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 24.04.14 - klo:21:16
Tuli kirjastossa vastaan Kressley, Carson : Hihasta vedettyä - tyyliopas miehelle.

Kaveri taisi olla se homppelijoukkioon kuuluva, jotka stailasivat televisiossa tavallisia ihmisiä. Kirjoitin aikoinaan tuosta kirjasta kepeän arvion, mutta en jaksa etsiä sitä nyt.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cisne36 - 25.04.14 - klo:03:59
Tuli kirjastossa vastaan Kressley, Carson : Hihasta vedettyä - tyyliopas miehelle.

Kaveri taisi olla se homppelijoukkioon kuuluva, jotka stailasivat televisiossa tavallisia ihmisiä. Kirjoitin aikoinaan tuosta kirjasta kepeän arvion, mutta en jaksa etsiä sitä nyt.

Lähes loppusuoralla kyseisessä opuksessa, ja ensimmäistä kertaa ymmärrän termin "kesälomakirjallisuus".

Eli kirjallisuutta, joka ei ole (välttämättä) kovin syvällistä, jossa (välttämättä) ei ihan kaikki faktat ole kohdillaan mutta joka on sen verran sujuvasti ja kepeästi kirjoitettua, ettei tarvitse itseään pakottaa lukemaan sivistys tms brutaalissa mielessä.

Teoshan on ihan pintaraapaisu aihepiiriinsä ja toimisi "Tyyliopas for Dummies" kirjan ekana lukuna.

Eniten minua häiritsi tuossa - ei vanhentuneisuus (c) 2004 eikä Leviksen ylistys - vaan alapäähuumori. Ei siis se, että homoseksuaali kirjoittaja heittää huumoria, vaan ylipäätänsä pukeutumisoppaaseen ei tarttisi kuulua kuvaukset erilaisista kirvelyistä erilaisten valintojen seurauksina jne jne jne.

Mutta hyvin pieni miinus toi on. Jos siis kaipaat rantatuolissa GT:n seurassa "aivot narikkaan" miesten tyyliopasta, tämä voi olla ihan mainio vaihtoehto.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jape - 25.04.14 - klo:09:13
Joo, juuri se sama kaveri siitä ohjelmasta, joka pyöri silloin joskus.

Itseänikin vähän häiritsi se, että kirjoittaja yrittää kovasti olla koko ajan hauska, mutta ei oikein onnistu. Se tosin saattaa toki johtua osin suomennoksestakin. Mutta joo, kyllähän tuon lukaisi ja jotain ehkä jäi mieleenkin. Ainakin käytin ainokaista kasmir-neulettani muutaman kerran lisää ja ostin kokeeksi flat front chinot.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Richard Mutt - 03.05.14 - klo:17:07
Juuri sain loppuun Stanisław Lemin Kyberiaksen. Edelleen aivan loistokirja!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Salama - 15.05.14 - klo:14:30
(http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image4/butchering_poultry_rabbit_lamb_goat_and_pork_-danforth_adam-22780354-182826694-frntl.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Richard Mutt - 15.05.14 - klo:16:01
Robert W. Chambers: The King in Yellow
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 16.05.14 - klo:15:37
Robert W. Chambers: The King in Yellow

Carcosa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 16.05.14 - klo:16:18
(http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/51/9513162680.jpg)

Mielenkiintoinen kirja, helposti luettava ja lähestyttävä entry level opas Mindfulness:iin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 15.06.14 - klo:22:53
Viime aikoina olen lukenut mm. Novaja Gazetan suomenkielisiä julkaisuja, Anna Politkovskajaa sekä muita nykyvenäjän kuvaajia. Erityisesti toimittaja-parivaljakon Irina Borogan & Andrei Soldatovin Uusi yläluokka oli päräyttävä kokemus. Vladimir Milovin ja Boris Nemtsovin kirjoittama Putinismi ja Venäjän rappio oli myös melkoinen silmienavaaja. Kirja on julkaistu suomeksi vuonna 2009 joten se ei kuvaa ihan tätä päivää mutta antaa vihjeitä siihen, miksi näinä päivinä tapahtuu mitä tapahtuu.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 19.07.14 - klo:15:30
Tällä hetkellä menossa:

(http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image0/kitchen_confidential-bourdain_anthony-21353969-frntl.jpg)

IMHO just passelia kesälukemista. Ei mitään yhdentekevää hömppää mutta ei myöskään mitään ryppyotsaista päkistämistä. Bourdain on aika äijä kirjoituspuuhissa(kin).
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 19.07.14 - klo:17:27
Ursula Le Guinin "scifiä."

Ensimmäisestä taas, ties monennenko kerran, alkaen ja nyt viides menossa.

Loma-aikaan on mukavaa palata vanhojen suosikkien pariin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: kana - 21.09.14 - klo:00:14
Daniil Harms: Sattumia

Taidan aloittaa uuden kierroksen. Tämä on käsittämättömän hyvää kamaa. Ensimmäistä kertaa luettuani pohdin vain, että miksi en ollut aiemmin kuullut Harmsista sillä tämä kirjahan oli kuin tehty minulle.

Jonkun valikoimia lainauksia täältä: http://www.nic.fi/~tomk/harms01.html
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 09.11.14 - klo:17:02
Ilmailumuseon kirjallisuuspäiviltä tarttui mukaan tämmöinen, tekijän omistuskirjoituksella. http://www.koalakustannus.fi/kirjat/kirja.php?id_prd=206
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Juhani Sirkiä - 09.11.14 - klo:20:08
Robert Harrisin Cicero-trilogian päätösosaa odotellessa menossa on Adrian Goldsworthyn 'Caesar (http://www.goodreads.com/book/show/60432.Caesar)'. Aikansa keikareita hänkin, erikoisuutenaan löyhästi solmittu toogan vyö, josta kuulemma tuli sitten sitä sanomista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 12.11.14 - klo:13:07
Nyt luvussa on J.K. Huysmansin dandykirjallisuuden klassikko Vastahankaan, mutta englanninkielisenä. Koskaan en ole yhtä erikoista kirjaa lukenut, mutta huomaan poimineeni samanlaisia ajatuksia jostakin, kenties kirjaa innoittaneiden ihmisten teksteistä. Oikeasti kirjat ovat paljon vaarallisempia kuin aseet.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 12.11.14 - klo:16:27
Robert Harrisin Cicero-trilogian päätösosaa odotellessa menossa on Adrian Goldsworthyn 'Caesar (http://www.goodreads.com/book/show/60432.Caesar)'. Aikansa keikareita hänkin, erikoisuutenaan löyhästi solmittu toogan vyö, josta kuulemma tuli sitten sitä sanomista.

Adrian Goldsworthyn muukin tuotanto kannattaa lukea, jos Rooma kiinnostaa ja arvostaa sujuvasti kirjoitettu historiaa.

Sama toki myös Tom Hollandin kirjoihin, joista etenkin Rubiconissa riittää käänteitä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: -Mars- - 13.11.14 - klo:01:29
Historian vastapainoksi (mahdollista) tulevaisuutta

http://www.secondmachineage.com/
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: snowie - 13.11.14 - klo:15:32
Sekasyöjä lukee Eläinten syömisestä.

Hyvää luettavaa ruokailutottumuksista riippumatta.

http://www.atenakustannus.fi/tilaukset/kirja/355 (http://www.atenakustannus.fi/tilaukset/kirja/355)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Muey - 23.11.14 - klo:22:50
(http://cityofdarkness.co.uk/wp-content/uploads/2014/11/Revisited-011.jpg)

Sarjassamme maailman omanlaatuisia paikkoja.

Mielenkiintoinen käytännön esimerkki orgaanisesti kasvaneesta "itsenäisestä" mini-yhteiskunnasta joka sai enimmäkseen itse rauhassa kehittyä muun yhteiskunnan varjossa, kun se virallinen valvontakoneisto olisi kaikesta mieluiten pessyt kätensä koko jutusta & unohtanut sen olemassaolon.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mantra parka - 24.11.14 - klo:17:06
Teemu Keskisarja: Viipuri 1918, Vääpeli T:n tapaus.
Seuraavaksi saman kirjoittajan: Raaka tie raatteeseen.
Erinomainen kirjoittaja tuo Keskisarja, mielestäni.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Richard Mutt - 28.11.14 - klo:19:43
Charles Burnsin sarjakuvatrilogia X'ed out/The Hive/Sugar Skull tuli luettua.

(http://www.agendamagazine.be/sites/default/files/0_burns2.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 30.12.14 - klo:12:46
(http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/51/9510391379.jpg)

Joulun välipäiviin esseitä, politiikkaa, filosofiaa ja historiaa. Ekana meni lukuun tämä Timo Hännikäisen ja Tommi Melenderin esseistiseksi pamfletiksi nimeämä teos.

Teksti on älykkäästi kirjoitettu, haastaa lukijaansa ja tarjoilee napakoita havaintoja maailmanmenosta. Yllättäen kirja tuntuu kuitenkin jo hieman vanhahtavalta tarttuessaan kirjoittamishetkensä (julkaistu 2012) pinnalla oleviin ilmiöihin, kirjoittajat tuntuvat sortuneen eräänlaiseen perspektiiviharhaan jossa päivän fokuksessa olevat asiat näyttävät kokoistaan suuremmilta. Jännä huomata miten paljon maailma on parissa vuodessa muuttunut. Viiltävää analyysia on kuitenkin virkistävä lukea ja kirjoittajat tuntuvat olevan hyvin perillä länsimaisesta aatehistoriasta.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Juhani Sirkiä - 30.12.14 - klo:21:55
Ääni edelliselle.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 31.12.14 - klo:11:41
Nyt oli lukuvuorossa tämä:

(http://www.intokustannus.fi/images/isotkannet/putininvakea.jpg)

Mielenkiintoinen, tuore ja ajankohtainen kirja, avaa näkökulman Putinin Venäjään ruohonjuuritasolla. Kurkistus "perusvenäläisen" mielenmaisemaan ja siihen mitkä voimat Sergein ja Tatjanan maailmankuvaa muovaavat. Suosittelen vahvasti jos itänaapurin touhut ihmetyttää.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 05.01.15 - klo:21:41
Eva Wahlströmin: Rajoilla.

Ensimmäinen kirja tuosta oivasta nyrkkeilijästä, Jaana Nikulan suomentamana,
oli erinomainen teos.

Tykkään kovasti.

Muutama tuleva päivä mennee Morgan Kanen seurassa.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 06.01.15 - klo:11:38
Loppiaisen lukemista:

(http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/51/9510383252.jpg)

Valitut palat -tyylinen yhteenveto Venäjän talouden ja yhteiskunnan kehityksestä neukkuvuosista vuoteen 2011 (julkaisuvuosi), ei sinänsä sisällä mitään sellaista joka ei aiheesta kiinnostuneelle olisi ainakin osittain jo tuttua. Kirjaa lukiessa huomaa miten nopeasti tämmöiset kirjat vanhenevat, 2011-1012 levottomuudet, Ukraina ja öljyn hinnan romahdus ovat heittäneet naapurissa ihan toisen vaihteen päälle. Osittain kuitenkin edelleen pätevä kuka-kukin-on-Venäjällä -opus ja helppolukuinen johdatus aiheeseen jos Venäjän lähihistoria on alkanut kiinnostaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 08.01.15 - klo:21:30
Morgan Kaneja.
Numero 8 nyt meneillään.

Uusia hianoja tuotemerkkejä ja mahdollisia hankintoja on tullut eteen.
Wayne & Martin - kotelo,
Old Tavern-viski,
Wellington-saappaat, (lienevät jotkut tylppäkärkiset, vedenpitävät cowboy-saappaat) ja
McClellan-satula.

Harmittaa vain kun ei ole sitä hevosta.

Otsikko: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Bulldog - 08.01.15 - klo:21:50
^
Vakio lännenmiehen kamaa, Bull Durham vielä uupuu. Tosin aito Kane-mies hommanee myös sen nahkaisen tupin :)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 08.01.15 - klo:22:02
^
Vakio lännenmiehen kamaa, Bull Durham vielä uupuu. Tosin aito Kane-mies hommanee myös sen nahkaisen tupin :)

Joo, näitä ei ole nyt ehtinyt hahmottaa kun edellisestä lukukerrasta on melkein kaksikymmentä vuotta.

Yritän tässä samalla katsoa miten tuo Old Tavern ja sitten se Old Grand Dad olisivat keskenään jotenkin
aikajanalla. Käsittääkseni jossain vaiheessa mainitaan myös Jim Beam.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jape - 09.01.15 - klo:09:46
^^^Saatan olla väärässä, mutta eikös Wellington bootsit ole englanniksi yleisnimitys ihan tavallisille kumisaappaille?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Schwemppa - 09.01.15 - klo:11:23
http://en.wikipedia.org/wiki/Wellington_boot
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 09.01.15 - klo:23:47
Morgan Kane numero 11 meneillään.
Tilasin ebaysta Bull Durham-mainosjulisteen.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 10.01.15 - klo:09:22
(http://www.tammi.fi/sch-base-portlet/resize?w=280&h=9999&folder=products&img=14403.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 10.01.15 - klo:09:46
(http://www.intokustannus.fi/images/isotkannet/heseurasivatminua_kansi.jpg)

Päräyttävä kirja. Anna Politkovskajan työllä on kaikesta huolimatta jatkajia. Näiden ihmisten rohkeuden edessä tuntee vai sanoinkuvaamatonta kunnioitusta ja nöyryyttä. Ja omat murheet saavat oikeat mittasuhteet, ihan mitättömistä asioista kitisen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Matti - 12.01.15 - klo:02:52
Joululahjakirjaa. Nimi sopii omaankin päivärytmiini.

(http://gummerus.studio.crasman.fi/file/dl/c=bookpage/uzUNyw/yynHnpnQlBGKABaSu6bz6w/nukuin_vasta_aamuyosta97142.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mbch - 12.01.15 - klo:13:05
Truman Capote: In Cold Blood
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 15.01.15 - klo:23:21
Olen noin viikon lukenut Morgan Kaneja, numerot 1-22.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: paddington - 09.02.15 - klo:22:21
(https://www.karkkainen.com/tuotekuva/ISO/9789520107611.jpg)

Jens Lapidus: Luksuselämää

Tänne postatun Lapiduksen haastattelun innoittamana poimin tämän kirjan marketin alesta. Juuri markettikirjallisuudeksi tämän olin sinänsä syyttä kategorioinutkin. Kysessä oli kuitenkin varsin maukas rikosromaani. Taidanpa lukaista loputkin tästä Stockholm Noir sarjasta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: -Mars- - 10.02.15 - klo:01:06
^Lukaisin nuo jokunen aika sitten. Lapidus oli mukava kokemus. Uusimman olen aloittanut, vaan en lopettanut -- ehkä joskus. Nyt kädessä on FT:n Martin Wolfin non-fiction

http://www.ft.com/intl/cms/s/0/44772c4a-2e96-11e4-afe4-00144feabdc0.html (http://www.ft.com/intl/cms/s/0/44772c4a-2e96-11e4-afe4-00144feabdc0.html)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 07.03.15 - klo:14:17
Tämä tuli ostettua tänään:

(http://www.siltalapublishing.fi/_thumbs/wManage/images/products/120x0_14102_159.jpg)

Parin sivun perusteella vakuttaa sujuvasti luettavalta kirjalta, aihe tietyistä henkilökohtaisista syistä läheinen ja kiinnostava.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: af Granskär - 01.04.15 - klo:22:46
Lomalukemista...

(http://scontent-fra.xx.fbcdn.net/hphotos-xfp1/t31.0-8/11083695_10153193018212720_1080997802763844138_o.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Theman - 02.04.15 - klo:09:46
(http://m.journalistiliitto.fi/@Bin/18956395/narrien_laiva.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Richard Mutt - 08.04.15 - klo:16:23
(http://www.kalevihelvetti.com/img/pic1.jpg)

Pertti Kurikka: Kalevi Helvetti
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jälkiviisas - 12.04.15 - klo:13:13
Lomalukemista...

Gary Lachmanilta kannattaa lukea myös Tajunnan alkemistit, kirjaimellisesti happoista touhua...

Nythän on ilmestynyt myös suomalaisia sankareita käsitteleviä Valonkantajat, jossa vauhdissa ovat iki-ihanat Sigurd Wettenhovi-Aspan, Pekka Siitoin, Ior Bock ja kumppanit, ei näitä tarinoista voisi romaaniin kirjoittaa!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 12.04.15 - klo:15:09
Jaa-a, olisikohan 10 kirjaa tällä hetkellä kesken, sillä hyvin harvan opuksen haluan lukea mahdollisimman nopeasti. Nyt pääluvussa on kuitenkin Encyclopedia of Clothing and Fashion tuosta Scribner Library of Daily Lifen sarjasta. Tämä tietokirja on loistava noin 300 kirjoittajan yhteistyö kaikesta vaatteisiin liittyvästä noin 1600 sivun paketissa. Tekstit ovat lyhyehköjä, jotta useampi termi on mahtunut mukaan, mutta jokainen lause on silkkaa asiaa. Sarja olisi pitänyt hankkia ennen Klassikon kirjoittamista, mutta en tiennyt sen olemassaolosta vielä silloin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Specs - 12.04.15 - klo:19:23
Tad Spurgeonin Living Craft, A Painter's Process.
 
http://www.tadspurgeon.com/the_book.php?page=the+book

Paras ja perusteellisin kirja koskaan öljymaalauksen eri aspekteista, tekniikoista ja maalaamisen prosessista. Ei sisällä yhtään kuvaa.

Konservointilaitosten vanhojen maalausten teknisestä analyysistä ja kärsivällisestä materiaalikokeiluista syntynyttä uutta näkökulmaa öljymaalaustekniikkaan ja ns. vanhojen mestareiden "salaisuuksiin" lähinnä 1600-1700-luvuilta, joita on arvailtu vuosisatoja. Salaisuus piili luultavasti materiaalien itse valmistamisessa ja jalostamisessa, mistä seuraa hyvin erilainen tekniikka ja prosessi kuin valmiina ostettujen öljyjen ja putkilovärien käytöstä. Esim. raaka pellavaöljy joka on itse "pesty" suolavedellä ja hiekalla on aivan eri öljy kuin taiteilijatarvikekaupasta ostettu kaupallinen versio.

Mukana on myös mielenkiintoista asiaa erilaisista systeemeistä tilallisen illuusion luomiseen kuvassa, mm. Velazquesin ja Rembrandtin käyttämästä halpoihin puna- ja keltaokraan sekä mustaan ja valkoiseen perustuvasta systeemistä jossa taitavasti rinnastettiin kylmiä ja lämpimiä sävyjä muodon luomiseksi, värien sellaisenaan kopioimisen sijaan.

Mikäli foorumilla on muita öljymaalauksesta kiinnostuneita, voin lämpimästi suositella tätä. 

 
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 13.04.15 - klo:19:15
"Nythän on ilmestynyt myös suomalaisia sankareita käsitteleviä Valonkantajat, jossa vauhdissa ovat iki-ihanat Sigurd Wettenhovi-Aspan, Pekka Siitoin, Ior Bock ja kumppanit, ei näitä tarinoista voisi romaaniin kirjoittaa!"

Ior Bock, tuo yksi niistä meidän kaikkien sankareista.

Jos edullisesti aikoo tuon lukea niin melko kauan kestää saada kirja.
Helsingin kirjastoissa tällä hetkellä yksi kappale, 157 varausta.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Loop - 13.04.15 - klo:20:23
Pitkästä aikaa aloin lukemaan Jack Higginsejä, joista hyllystä löytyvät lähes tulkoon kaikki suomennetut. Tällä hetkellä on menossa Verivelka.

Näin perä jälkeen teoksia lukiessa huomaa hyvin, että juonikuviot noudattelevat vanhemmissa teoksissa hyvin samanlaista kaavaa: lähes kaikissa päähenkilö on ultimaattisen hyvä ampuja, joka on oppinut "hymyilemään tappaessaan", ja jonka huulilla kareilee "ivallinen hymy, joka näyttää nauravan pilkallisesti maailmalle". Tästä huolimatta pidän enemmän juuri noista toiseen maailmansotaan sekä IRA:han keskittyvistä kirjoista enemmän kuin näistä uudemmista arabi- ja neukkukuvioista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Oliver Twist - 13.04.15 - klo:20:52
Omasta Higginsien lukemisesta on jonkin verran aikaa. Eiväthän nuo mitenkään kovin älykästä luettavaa ole, jos rehellisiä ollaan. Lukiossa ollessani ne olivat kuitenkin suosikkejani, ja ihmettelin, kun äidinkielen opettajani vertasi muistaakseni Bulgakovia "vaikka nyt johonkin higginsiin", edellisen eduksi. Enää en ihmettele.

Itse olen viime aikoina ahminut Agatha Christien kirjoja. Nekin ovat monesti aika ennalta arvattavia juonen kulultaan, mutta aivan hyvää viihdettä. Murhaajan olen tosin arvannut vain kerran oikein (Murha Mesopotamiassa ja sekin oli vain aavistus kun kirjojen juonen logiikka alkoi olla tarpeeksi tuttu).
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 17.04.15 - klo:19:11
(http://www.docendo.fi/media/catalog/product/cache/1/image/363x/040ec09b1e35df139433887a97daa66f/t/a/tapaus_hodorkovski.jpg)

Tämä tuli luettua. Aika raskasta luettavaa, tekstissä on semmoinen akateemisen opinnäytteen tai oikeudenkäynnin pöytäkirjan maku, mitä tämä tavallaan onkin.

Ei ole helppo kirja mutta toisaalta kirjan ansioksi on sanottava että kirjoittaja ei tyrkytä omaa tulkintaa tapahtumista lukijalle vaan antaa tapahtumien lakoonisen toteavalla kuvaamisella lukijan muodostaa oman mielipiteensä.

Itselle - kun parin viime vuoden aikana olen lukenut varmaan pari tusinaa Venäjän lähihistoriasta kirjoitettua kirjaa - tapahtumat ja tärkeimmät henkilöt olivat entuudestaan tuttuja mutta tämä kirja antoi syvyyttä ja sävyjä sekä tapahtumiin että ihmisiin.

Rankka aihe. Historiaa tehdään vaivihkaa ihan tuossa meidän vieressä ja ainakin yllekirjoittaneella on tarve hakea ymmärrystä siihen mitä V*ttua siellä oikein touhutaan.

Tänään kävin ostamassa seuraavan kirjan, tarina on jo tuttu aikaisemmin luetuista silminnäkijäkuvauksista mutta kiinnostaa nähdä asiat yhden päähenkilön silmin.

(http://d28hgpri8am2if.cloudfront.net/book_images/onix/cvr9781476755717/red-notice-9781476755717_hr.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Juhani Sirkiä - 18.04.15 - klo:05:19
(http://www.kauppakv.fi/pics/9/7/8/9/5/9789523121232.jpg)

Silläkin uhalla, että menee poliittiseksi (http://www.kauppakv.fi/sis/minerva/tuote/9789523121232).
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Loop - 13.05.15 - klo:19:23
Tällä hetkellä menossa Desmond Bagleyn Vivero. Bagleykin kuuluu lempikirjailijoihini ja hyllystä löytyvätkin lähes kaikki suomennetut romaanit.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Vintage-mies - 24.05.15 - klo:19:01
Klassikko - Jokaisen miehen tyylikirja (Ville Raivio)
Kerrankin kirjalla on osuva nimi. Tässä tapauksessa se on sitä jopa tuplasti. Hieno kirja, joka pääsee kirjahyllyssäni Joona Vuorenperän Kellomiehen viereen - eli kunniapaikalle.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mantra parka - 25.05.15 - klo:16:44
Paul Brunton: Totuuden jäljillä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: mantra parka - 06.06.15 - klo:19:06
Paul Brunton: Yliminän viisaus.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 06.06.15 - klo:20:15
Luin kyllä jo pari viikkoa sitten.

Svante Pääboon Neanderthalilaisen genomia etsimässä, tai jotain sellaista.

Harvoin on tullut luetuksi niin suppean aiheen kirjaa joka on niin
mukaansa tempaava kirjoituksellaan.

Suosittelen ehdottomasti.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Salama - 04.07.15 - klo:10:54
(http://teemu.dy.fi/keikari/molteni.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Arska - 04.07.15 - klo:16:09
^ Löytyykö tuo kirjastossa luokasta "masokismi"?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: flashman - 04.07.15 - klo:20:06
Johan Huizinga, Keskiajan syksy.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Juhani Sirkiä - 05.07.15 - klo:20:24
Johan Huizinga, Keskiajan syksy.

Ääni tälle! o/
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 06.07.15 - klo:10:48
Johan Huizinga, Keskiajan syksy.

Vanha kurssikirja, mutta hyvä sellainen. Peukutusta myöskin tuolle pyöräilykirjalle (& rekvisiitalle) - pitänee hommata.

Itsellä menossa:

(http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image263/satavuotias_joka_karkasi_ikkunasta_ja_katosi-jonasson_jonas-33300394-frntl.jpg)

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 09.08.15 - klo:09:25
"Tuleekohan enää koskaan samanlaista aikaa kuin vuosi-pari sitten? Eiköhän.

Jos tällainen aika vielä tulee, niin minä haluan ehdottomasti mukaan. Siksi hyvää kyytiä se oli. Mitäs sitä katkeroitumaan, jos turpiin tulikin tällä kertaa. Muutenhan sitä olisi kuin bändin jätkä, joka muistelisi ainoastaan vuoden -82 kiertuetta ja hehkuttaisi, kuinka kovia silloin oltiin. Sitä tyyppiä pitäisi potkia perseelle ja sanoa että kaivaisi kitaransa esiin ja tekisi uuden, vielä kovemman rundin.
"

Työn alla yksi eilisistä divarilöydöistä; Mato Valtosen 2001 WapIT yhtiönsä konkurssin jälkitunnelmissa kirjoittama Nooh sano naakka ku nokka katkes - Ihmeelliset seikkailuni uusmediamaailmassa.

Mato Valtosen kynänjälki on sujuvaa ja suoraviivaista, asiat sanotaan niin kuin ne olivat vaan ei kuitenkaan ilkeästi. Kirjan viehättävyys rakentuu pitkälle Valtosen tapaan kuvailla ihmisiä ja tapahtumia lempeän ymmärtäväisesti ilman katkeruutta tai vihamielisyyttä.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kuvaus uusmediahuuman noususta ja tuhosta kaikille joita tuo ajanjakso mitenkään koskettaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 21.08.15 - klo:19:53
Tänään avasin seuraavaksi lukuvuorossa olevan kirjan:

(http://www.intokustannus.fi/images/isotkannet/wahlroos_iso.jpg)

Kirja tuli hankittua pari viikkoa sitten impulssiostoksena ja menneinä päivinä tuli leikiteltyä ajatuksella mitähän tältä kirjalta odotan ja minkälainen mielikuva/ennakkoasenne minulla on kirjan vastentahtoiseen päähenkilöön. Oma suntautuminen W:n on aika neutraali, kaverin provosoiva esiintyminen ei ilmeisesti kosketa mitään sen kummempia kipu- tai mielihyväpisteitä joten sen suhteen luulen lukukokemuksesta tulevan mielenkiintoisen.

Ensimmäisen kappaleen perusteella tykkään kirjoittajatiimin lakoonisen toteavasta, kantaaottavuutta välttävästä tyylistä ja jos tuo kantaa koko kirjan läpi niin hankinta oli onnistunut.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cisne36 - 21.08.15 - klo:20:24
^ Opus on omalla tavallaan mitä mainioin, ja oli suhtautuminen kohdehenkilöön mitä vaan, niin tuon jälkeen saattaa monista asioista ajatella eri tavalla.

Mutta jatketaan sitten, kun kirja on plakkarissa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 21.08.15 - klo:20:39
^ jokainen kirja, jonka lukemisen jälkeen ajattelee asioista eri tavalla, on lukemisen arvoisia.

En tiedä ajattelenko asioista nyt eri tavalla, mutta Leo Kalervon "Tuppisuu Suomalainen" tuli luettua. Todella hyvin soljuvaa tekstiä ja tarinaa hauskalla maalaispuhekielellä kerrottuna. Jotenkin tuli mieleen että kuin Täällä Pohjantähden Alla -trilogiasta spin-offannut kepeä mutta myös hyvin ajankuvamainen sivujuonne, alkaen 30-luvulta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 28.08.15 - klo:18:40
^ Opus on omalla tavallaan mitä mainioin, ja oli suhtautuminen kohdehenkilöön mitä vaan, niin tuon jälkeen saattaa monista asioista ajatella eri tavalla.

Mutta jatketaan sitten, kun kirja on plakkarissa.

Nyt kun kirja on luettu niin nain subjektiivisena näkemyksenä mielenkiintoinen ja miellyttävä lukukokemus. Itselleni kirja avautui paitsi Wahlroosin tarinana myös ajankuvana joka kiinnitti ainakin omassa mielessäni irrallaan kelluneet ihmiset ja tapahtumat osaksi 90-luvun talousuutisten piirtämää kuvaa. Kaltaiselleni papalle kun tuo 90-luku on itse koettua lähihistoriaa, melkein eilistä.

Kirjan päähenkilö tulee esiin hyvin monisärmäisenä ja ristiriitaisenakin persoonallisuutena, ylimielisyys ja itseriittoisuus taitaa olla se näkökulma jota yleisimmin tuodaan W:n yhteydessä esiin. Kirjassa aiheesta tilaa saaneet pehmeämmät puolet perheenisänä, mentorina, mesenaattina ja fiantrooppina jäävät valitettavasti vähemmälle: Kirjan luettuani kävin katsomassa mitä wikipedia kertoo "hemulista" ja tutut asiat sielläkin tulivat vastaan mutta jotenkin suodatetun makuisina.

Kirja herätti uteliaisuuttani sen verran että nappaan kiinni W:n omiin kirjallisiin tuotoksiin ihan kuullakseni miehen oman äänen.

Kirjoittajatiimille iso peukku. Tyyli on neutraalia ja tutkivan journalismin periaatteita noudattavaa. Lukijalle ei väännetä asioita rautalangasta eikä tyrkytetä valmiita arvolatautuneita tulkintoja vaan annetaan lukijan muodostaa omat mielipiteensä ja tulkintansa. (Tai sitten ne p*rut osaavat hommansa niin hyvin etten huomaa joutuneeni manipuloiduksi.)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cisne36 - 30.08.15 - klo:13:03
Itselleni kirja avautui paitsi Wahlroosin tarinana...

Kyllähän tuo hyvä kertaus oli viime vuosisadan lopun tapahtumiin.

Itselleni suurin oivallus oli, että vaikka Wahlroosilla on käynytkin aivan jumalattoman hyvä tsägä (minkä hän itsekin täysin auliisti ja avoimesti myöntää), niin mitään positiivista ei olisi tapahtunut ilman kovaa työntekoa. Tämä on meikäläiseltä kademieleltä unohtunut täysin: Hannu Hanhi on tehnyt pirusti töitä.

Ensin yliopistoissa, sieltä pankin johtokuntaan, sieltä Mandatumiin, sieltä...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 30.08.15 - klo:17:17
Samaa asiaa itsekin lukiessani mietin. W:n kohtalona oli olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan eli hänellä oli juuri sitä osaamista jolle rahoitusalan vapautuminen valtiojohtoisesta sääntelystä avasi miljoonan markan tilaisuuden. Lisäksi mies oli riittävän rohkea tarttuakseen tilaisuuteen plus sitten tuo työnarkomaniaa lähentelevä uutteruus jonka varjopuolena vastaavan sitoutumisen vaatiminen alaisilta.

Kirjan perusteella syntyy kuva että W oli kauppoja tehdessään enemmänkin konservatiivinen ja riskejä välttelevä, mikä itselle oli pienoinen yllätys. Olin kuvitellut että 90-luvun kauppoja tehtiin enemmän tunteella mutta kirjaan haastatellut antvat eri kuvan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cisne36 - 30.09.15 - klo:13:15
Antto Terras: Stockmann Yard

Stockan myymäläetsivän muisteloita, 18 vuotta ja yli 10.000 kiinniottoa. Kirjastoluokitus "laiturinnokassa luettavaa", mutta vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin keskinkertainen suomalainen dekkari.

Sujuvasti kirjoitettu, ja kirjoittajan lievän humoristinen asenne estää turhan ankeuden. Mitä sopivin kesälukeminen siis. Itse luin yhden hajanaisen iltapäivän ja illan aikana.

Erikoisen kuvan lainsäädännön noudattamisesta Stockalla tuosta saa, monessakin kohtaa: epäselvissä tapauksissa irtohälyttimen tiputus epäillyn kassiin esim liukuportaissa ja a vot, hyvä syy ratsata kun portti hälyttää...

Yllättävin tieto oli Stockan etsivien toimiminen yleisellä kiinniotto-oikeudella, he eivät ole siis mitään vartijoita tms. Myös tähän sisältyvää termiä "verekseltään" sovelletaan hyvinkin luovasti.

Ja ylläolevaan kirjaan viitatakseni: toki Wahlrooskin saa - nimeltä mainiten - kunnon tölväisyn.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: KimErik - 16.11.15 - klo:14:19
Stoner, John Williams


En olisi uskonut että joskus tulisin lukemaan tämäntyylisiä elämänkertoja mutta suosittelujen jälkeen päätin kokeilla ja kirjan puolivälissä fiilikset ovat olleet hyvät.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _N_J_P_ - 25.11.15 - klo:14:50
Stoner, John Williams


En olisi uskonut että joskus tulisin lukemaan tämäntyylisiä elämänkertoja mutta suosittelujen jälkeen päätin kokeilla ja kirjan puolivälissä fiilikset ovat olleet hyvät.

Hä? Fiktiotahan tuo on? Hyvin kuivakkaa sellaista, ja toki osaltaan pohjautuu kirjailijan omaan elämään, hyvin samanlaisissa olosuhteissa…
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 11.12.15 - klo:22:02
Sellainen Arto Paasilinna- tai Kalle Isokallio-tyyppinen romaani.

Jussi Lähde: Känsä tietää

Heppoinen mutta mukava romaani.

Suosittelen

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Wolf - 11.12.15 - klo:22:15
^Puu: Suosittelen

(http://41.media.tumblr.com/ba43e2154561bd39a7593abece5227f4/tumblr_nz5jdbAyaO1r89m6to1_500.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 11.12.15 - klo:22:22
No tämä listalle ilman muuta.

Onko se bulleit?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Wolf - 11.12.15 - klo:22:25
Sopii Paasilinnan ystäville.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 11.12.15 - klo:22:36
No tilasin jo, ja samalla lisää Old Grand Dadia joten pitääkö niitä
penteleen Morgan Kaneja alkaa lukea taas uudelleen.

Ei ihan näin pikaisesti. Tarzanitkin ovan ensin vuorossa.

Mutta Cabinit ja Buillet sitten kun saapuvat.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Wolf - 11.12.15 - klo:22:43
Asiaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tumppi$ - 17.12.15 - klo:14:13
Karua on kertomansa... Eilen aloitin Ville Kivimäen Murtuneet Mielet- kirjan. Erittäin mielenkiintoinen teos, joskin aiheena hyvin raskas. Hirveä on hinta maksettu tästä maasta pohjoisesta, oudosta ja sohjoisesta...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 17.12.15 - klo:20:43
Divarilöytönä raadollisin kirja pitkiin aikoihin: Arkadi  Babtšenkon sodan värit. Menee usko ihmiseen tätä lukiessa.

http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1645
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 21.12.15 - klo:21:29
^Puu: Suosittelen

(http://41.media.tumblr.com/ba43e2154561bd39a7593abece5227f4/tumblr_nz5jdbAyaO1r89m6to1_500.jpg)

No tuon kirjan varasin kirjastosta ja varaus 7/8 vieläkin.
Se ei sinällään haittaa koska Bulleit joka tulossa Hollannista ilmoittaa:
"Lähetys on postitettu tuotteen toimitusehtojen vastaisesti,
on esim. liian pitkä tai painava, toimitus voi viivästyä"

Ei voi olla liian painava tai pitkä. Onko kaksi
whiskypulloa nyt laittomia.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Wolf - 21.12.15 - klo:21:39
No jopas vastustaa. Perin ikävä tilanne, toivottavasti pakettisi nytkähtää eteenpäin lajittelukoneen uumenista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Juhani Sirkiä - 30.12.15 - klo:00:06
Pirunmoista luettavaa. (http://www.karikuula.com/215)

(https://asiakas.kotisivukone.com/files/karikuula.kotisivukone.com/b8571ae5ce81d34e_med.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: snowie - 31.12.15 - klo:17:23
Zero, Zero, Zero - raportti kansainvälisestä kokaiinikaupasta. Gomorran kirjoittajan Roberto Savianon uusin teos tempaa kyllä mennessään.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 31.12.15 - klo:19:45
Tiedä siitä kulttuurista mutta
Luolakarhun klaani-sarja noin kymmenettä kertaa.
Viimeinen osa nyt menossa.

Seikkailua

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Wolf - 31.12.15 - klo:19:56
Joko pääsit tutustumaan Cabin porniin Bulleitin kera?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: puu - 31.12.15 - klo:20:00
Bulleit odottelee avaamattomana kaapissa kirjaa.
Toisaalta Old Grand Dad lievittää odottamisen tuskaa.

Vaikka tänään taas vaihteeksi Finsbury ja Fever Tree.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: KimErik - 06.03.16 - klo:13:32
Innostus, Pauli Aalto-Setälä, Mikael Saarinen.

Juuri sain luettua, niin hyvä että pakko tilata itselleni kyseinen kirja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Juhani Sirkiä - 06.03.16 - klo:13:56
(http://www.teos.fi/assets/gallery/467/rezcrop/r4300_1141.jpg)

Hätä on tarpeen. Kulttuuripessimismin nousu 1965—2015  (http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2015-syksy/h%C3%A4t%C3%A4-on-tarpeen.html)

Olin kaikesta eri mieltä kirjoittajan kanssa, mutta olisinkin huolestunut, mikäli en olisi ollut. Kaikkihan on mennyttä. Tulevaisuudessa me kaikki kuolemme. Elämme lopun aikoja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kirjaskorpioni - 10.03.16 - klo:15:53
Tällä hetkellä on menossa bussimatkakirjana Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, kotona Shakespearin Macbeth ja varmaan jatkoksi muita lukemattomia (koska typerä Complete Works -tiiliskivi, jota ei voi kantaa mukana) ja ääneen Thomas Hardyn Tess of the d'Urbervilles.

Hardysta en oikein pidä. Vakava ja moralistinen, vaivaannuttavalla tavalla maalaisromanttinen ja traaginen. Austenin ja Steinbeckin huonot puolet yksissä kansissa. Helvetin hyvä kielenkäyttäjä, mutta ehkä juuri se lyö tietyn alentuvan snobismin leiman sen jalo villi -ajatteluun.

Sadan vuoden yksinäisyys on ainakin alun perusteella todella hyvä, sitä mitä kirjallisuudelta odotan. Rönsyilevä, absurdi, laajoja aatteita ja symboliikkaa yhdistyneenä arjen banaliteetteihin.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cisne36 - 27.04.16 - klo:23:52
Saku Tuominen: Pizze.

Tietokirja pizzoista. Kaltaiselleni noviisille kuin luikertelu paratiisin porteista: eihän tämä taidakaan olla mitään salatiedettä.

Taikinoita esitellään periaatteessa kolme (siis vain 3 kpl): tunnin nostatus, päivän nostatus ja muutaman päivän nostatus. Lisäksi kerrotaan, mikä sopii minkäkinlaiseen pizzaan.

Myös kodin (surkeassa) sähköuunissa valmistusta käsitellään rohkaisevasti, kokeilut kannattanee aloittaa palapizzalla eli peltipizzalla. Pizzakivet yms myös käsitellään, mutta viesti on että normitsydeemeillä pärjää pitkälle, kunhan tekee huolella.

Tyrmistykseni oli sangen valtaisa, kun opin pizzerioiden Italiassa käyttävän tomaattikastikkeen tekoon ainoastaan tölkkitomaatteja. Toki parhaiden pizzerioiden vain tietyn osuuskunnan tietyn lajikkeen tölkkitomaatteja, mutta tölkistä yhtä kaikki...


Tuomisen kirjasta en löytänyt huonoja osia, ja parhaat puolet olivat mielestäni:

- positiiivinen ja ymmärtävä asenne makuasioihin - lisäksi piilonaureskelu italiaanojen ehdottomuudelle (jokainen on asiantuntija, tosin kaikki on eri mieltä), esim napolipizza vs roomapizza, tai olut vs rose, tai 10 h nostatus vs 72 h nostatus, aito mozzarella vs lehmämozzarella jne.

- kannustava asenne kotikokkailuun, myös ei niin hifisteille.

- perustaikinoiden suppea määrä, lisäksi niissäkään ei edellytetty tiettyjen jauholaatujen lennättämistä Italiasta omilla suihkareilla, vaan kuulemma kotimaisilla pärjää hyvin, toki kannattaa kokeilla ja luottaa omiin makuaisteihinsa.

Hyvä meininki. Erityisesti pizzaan vihkiytymättömälle. Suosittelen.

Tässä parit arvostelut:
http://www.hs.fi/ruoka/a1449029971357
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/option-testissa-pizzaresepti---tama-on-pizzan-tarkein-osa/grsyQ4s4
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Wolf - 28.04.16 - klo:07:59
^Pizze kirja on pitkään kiinnostanut, vielä kun saisi aikaiseksi käydä ostamassa/tilaisi.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: af Granskär - 28.04.16 - klo:13:06
Vaadin mainittavaksi, että toinen kirjoittaja, jota ilman kirjaa tuskin olisi, on Luca Platania, mies turkulaisten Pizzariumin ja Ovon takana.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Juhani Sirkiä - 30.04.16 - klo:22:48
Ei voisi antaa itselleen anteeksi, ettei missään vaiheessa olisi ehtinyt mukamas tätäkään (http://www.kirja.fi/kirja/adam-smith/kansojen-varallisuus/9789510404263/) lukea, vaikkei omaa alaa edustakaan. Nyt kun on kokonaisuudessaan suomennettukin.

(http://kirja.s3.amazonaws.com/prod/9789510404263_frontcover_final_medium.jpg)

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cisne36 - 01.05.16 - klo:14:46
"... ettei missään vaiheessa olisi ehtinyt mukamas tätäkään lukea..."

Toki klassikko, ja varmasti kulttuuriteko suomentaa nykyhetkeen.


Mutta silläkin uhalla, että olen foorumin ektoplasma:

- Adam Smith on niin monin tavoin käsitelty talousteorioissa, että jos ei ole suoranaista tarvetta päästä originaalitekstin äärelle, niin miksi?  Kyseessä on kuitenkin faktatietokirjallisuus, jota on väännelty, murjottu ja korjattu vuosisatoja?

- koska vaihtoehtoiskustannus on vaikkapa se, ettei lue Kahnemanin Thinking, Fast and Slow. Silloin vaihtokauppa on äärimmäisen huono...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kolibri - 01.05.16 - klo:15:48
Kyseessä on kuitenkin faktatietokirjallisuus, jota on väännelty, murjottu ja korjattu vuosisatoja?
Tässä vaiheessa pitää varoittaa, että Smithin teoriat rahattomasta vaihtokauppataloudesta ja eräät muut historiaviittaukset Kansojen Varallisuudessa olivat puhtaasti sepitteellisiä eivätkä kestä esim. taloussosiologista, kulttuuriantropologista tai taloushistoriallista ristianalyysia. Huomattavaa on, että Smith kääntyi omia ajatuksiaan vastaan myöhemmässä kirjallisuudessaan ja kannanotoissaan.

Toki pala historiaa, joka ainakin avaa markkina-ideologioiden taustoja jonkin verran.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 01.05.16 - klo:17:27
Onko kukaan lukenut Ayn Randin Atlas Shrugged -teosta?

Kirjaa jonka jokainen amerikkalainen oikeistolainen kehuu itseensä eniten vaikuttaneeksi teokseksi (riippumatta siitä onko lukenut kirjaa vai ei....todennäköisesti ei) ja jota jokainen vasemmistolaiseksi itsensä tuntuvan kuuluu haukkua (riippumatta siitä onko lukenut kirjaa vai ei....todennäköisesti ei). Jonkinlainen oman aikansa lapsi tämä kirja kyllä on, kylmän sodan kaiut ja kommunisminpelko ovat ilmeiset.

Kyseessähän on myös maailmahistorian pisimmäksi romaaniksi luonnehdittu teos, joka paatoksellisella mahtipontisuudellaan on myös vertaansa vailla.

Huh. Puolentoista vuoden ajan olen tätä kahlannut eteenpäin ja nyt jo sivulla 804. Pahimmillaan kymmensivuiset monologit hyydyttävät lukemisenhalua.

Loppuun aion tämän projektin viedä, perkele.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Juhani Sirkiä - 01.05.16 - klo:18:19
Koska "Wanhassa wara parempi".

Jos minulla olisikin taloustieteellinen koulutus, olisin lukenut tämän aikapäiviä sitten vaikka vain siksi, että voisin hyvällä omallatunnolla kertoa kollegoilleni niin tehneeni. Klassikkohan (ei tässä yhteydessä kirjaimellisesti 'Klassikko') on tunnetusti teos, jota kukaan ei ole lukenut, mutta useimmat antavat ymmärtää niin tehneensä.

Lisäksi alkuluvutkin jo kertovat, että Kelsenin 'Puhtaaseen oikeusoppiin' verrattuna tämä on suorastaan eroottinen trilleri.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cdos - 23.05.16 - klo:15:41
Smithiä en ole lukenut, enkä varmaan lue. Debreun theory of value ja Arrow & Debreu (1954) on paljon kiinnostavampia, jos getti on se oma juttu.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: -Mars- - 24.05.16 - klo:00:00
Mä olen lukenut nuo kaikki (tai Smithistä ehkä jonkin editoidun version) ja lisäksi mm. Hurwicz 1973, Reiter 1976 ja Farmer 2016 (viimeksi mainitusta löytyy hyvä selitys täältä http://rogerfarmerblog.blogspot.fi/2015/12/why-bottle-of-beaujolais-is-not-same-as.html (http://rogerfarmerblog.blogspot.fi/2015/12/why-bottle-of-beaujolais-is-not-same-as.html)).

Nyt luen Eichengreen "Hall of Mirrors". Suomalaisia haukutaan jo sivulla 10 -- no, Olli Rehniä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: AriGold - 24.05.16 - klo:19:32
Sarasvuon Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä.
Hullareilta heräte ostoksena.
Jos Sarasvuon monologit Yle Puheelta iskee, tämä menee samaan kategoriaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cisne36 - 25.05.16 - klo:00:40
Loppuun aion tämän projektin viedä, perkele.

Hieman OT: mitä kirjaa itse kukin ei ole jaksanut lukea loppuun?

Itse tunnollisesti luen kaiken loppuun (tosin olen yrittänyt opetella uusissa "tieto"teoksissa hieman myös kahlaamisen taitoa).

Mutta yksi on aina selättänyt: Moby Dick on jäänyt joka kerta kesken. Mutta vielä joku vuosi...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cdos - 25.05.16 - klo:08:55
Sofi Oksasen "Norma" tais jäädä toiseen lukuun, ennen kuin purin positioni tässä assetissa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: paddington - 25.05.16 - klo:12:41
Jätän nykyisin surutta kesken kaiken mikä ei kiinnosta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: -Mars- - 25.05.16 - klo:16:30
Nykyään liian monta, jotta jaksaisin luetella.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kolibri - 26.05.16 - klo:22:57
(http://i.imgur.com/IkZFuox.jpg)

Uusintakierrokselle. Nimi voi tuntua klikkisyöttimäiseltä, mutta se on kuitenkin osuva ja kirja muutenkin mainio.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Juhani Sirkiä - 01.06.16 - klo:22:35
Matthew Shardlaken (http://www.cjsansom.com/Shardlake) seikkailuja on jo pitkään pitänyt aloittamani ja toista kirjaa ('Musta tuli') mennään parhaillaan. Tudorien ajan kuvausta, uskonpuhdistuksen vaiheita ja taustalla Henrik VIII:n naissotkut. Indrek Harglansa lukeneille oikeinkin suositeltavia.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: CoccoBill - 02.06.16 - klo:18:40
- koska vaihtoehtoiskustannus on vaikkapa se, ettei lue Kahnemanin Thinking, Fast and Slow. Silloin vaihtokauppa on äärimmäisen huono...

Tälle vahva puolto. Samaan syssyyn lisäksi vaikka Tor Nørretranders - The User Illusion, Stuart Sutherland - Irrationality ja Cordelia Fine - A Mind Of Its Own.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cisne36 - 08.06.16 - klo:00:01
Kesäistä laiturilukemista.

Kuva näköjään tuurilla on sopivan kokoinen, yritin etsiä niitä koodinpätkiä tuloksetta:
(https://s2.adlibris.com/images/14646449/salj-konsten-att-salja-vad-som-helst-till-vem-som-helst.jpg)

Fredrik Eklund: Sälj! - Konsten att säljä vad som helst till vem som helst

Ihan lopullista tuomiota en voi vielä antaa - ketjuhan on "Mitä luet nyt?" ja vielä parikymmentä sivua uupuu...

Tämä on ollut yllättävän mielenkiintoinen.

Toistaiseksi kirjassa ei ole vielä ollut sanaakaan termeistä "ammattitaito", "osaaminen", "pätevyys", "kokemus".

Sen sijaan on perusteellisesti käsitelty, miten myyjän pitää muuttaa olemuksensa tavaramerkiksi, tunnettavaksi tyypiksi - ja siitä on annettu seikkaperäiset ohjeet hymyilyn, tukanleikkuun, pukujen teettämisen, kellon valinnan, sosiaalisen verkoston luomisen ja yleisen käyttäytymisen suhteen.

Myös seikkaperäiset ohjeet on kuinka miellyttää asiakkaita, ja kuinka äärimmäisen tärkeää on saada asiakkaat tykkäämään Sinusta (siis myyjästä). Ei kukaan halua tehdä kauppaa epämiellyttävän tyypin kanssa...

Hemmohan on tunnettu töllösarjasta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Million_Dollar_Listing_New_York

Jos kaiffa on netonnut yli 50 miljoonaa tuolla tsydeemillä, niin mikäs minä olen mitään sanomaan noista opeista. Hyvinkin positiivinen lukukokemus oli, lähinnä toki vain ihmettelin tätä henkilöbrändäyksen ilosaarnaa.

Suosittelen lievän ginin tyynnyttämään kesälomatunnelmaan, ei ehkä ihan kivikovinta ammattikirjallisuutta mutta muuten vastannee jotain kevyttä dekkaria "aivot-narikkaan" -osastolla laiturilla...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cdos - 08.06.16 - klo:09:35
Sen ajan, mikä jää ammattikirjallisuuden kahlaamiselta olen nyt käyttänyt Hemingwayn ja Kazuo Ishiguron tuotantoon tutustumiseen. Hemingwayn "Kenelle kellot soivat" oli varsin hyvä lukukokemus, Ishiguron esikoisromaani "Silmissä siintävät vuoret" on nyt työpöydällä varattuna kahvitaukojen ajaksi.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 18.07.16 - klo:19:00
Luen Virpi Hämeen-Anttilan 20-luvun Helsinkiin sijoittuvaa rikosromaania. Päähenkilö Karl Björk esittäytyy. Pidän tuosta "...jopa häikäilemätön olo" -toteamuksesta.

(http://i296.photobucket.com/albums/mm198/khunloli/20160718_185206_zpscnbvare6.jpeg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ville - 18.07.16 - klo:22:38
ˆEikä suotta!

Virpi Hämeen-Anttila on Keikarin lukija:

https://20lukuaetsimassa.wordpress.com/2015/07/02/ennen-joka-miehen-paassa-oli-hattu/
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 19.07.16 - klo:10:04
^No ilmankos.

Hämeen-Anttila kuvailee tarkasti ihmisten pukeutumista, ja vaatetuksella, kankailla ja hyvällä pukeutumisella onkin iso rooli mitä ajankuvaun luomiseen tulee (kirja siis Yön sydän on jäätä).

Kirja on mielenkiintoinen siis sekä ajankuvauksena varsinkin pukeutumisen osalta, että myöskin varsin toimivana dekkarina.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cdos - 06.08.16 - klo:20:23
Pasternakin Tohtori Živagoa olen lueskellut kun sain edelliset päätökseen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: _ a m _ - 06.08.16 - klo:21:22
Tämäkin olisi pitänyt lukea jo kauan aikaa sitten, mutta nyt vasta:

(https://images-na.ssl-images-amazon.com/images/I/51xwPegEzlL._SX333_BO1,204,203,200_.jpg)

Raikasta menoa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 19.11.16 - klo:10:54
(https://www.eshop.fi/imageprinter/productpics/8983picture1Upload_400_400_.jpg)

Tätä lukiessa palaset loksahtelevat kohdalleen niin että pauke vaan käy. Nolostumisiltakaan ei välty kun tunnistaa itsensä ja omat ajattelumallinsa kiusallisen usein. Lisäksi vielä kirja mahtuu hienosti päälystakin povitaskuun ja on sieltä vaivattomasti esiin kaivettavissa aina tilaisuuden tullen. Suosittelen ehdottomasti.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 31.12.16 - klo:14:18
(https://kirja.elisa.fi/sites/default/files/imagecache/product/bookcovers/9789517967242.jpg)

Ari Turunen; Ettekö te tiedä, kuka minä olen. Ylimielisyyden historiaa

Aivan mainio. Paljon tarinoita ihmisistä jotka kuvittelivat itsestään liikoja. Ihan kuin peiliin katsoisi.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Juhani Sirkiä - 01.01.17 - klo:01:57
(http://intokustannus.fi/wp-content/uploads/2015/02/iranin_historia-409x600.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VSL - 31.03.17 - klo:18:59
-
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VSL - 31.03.17 - klo:19:08
-
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: chr - 31.03.17 - klo:19:44
The Underground Railroad, mielenkiintoinen kirja.

Minulla on tallessa valtsikan pääsykoekirja 90-luvulta, Paloheimo-Wibergin Politiikan perusteet.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: danius - 31.03.17 - klo:21:19
Ah, nuoruuteni Pariisi!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VSL - 01.04.17 - klo:20:41
-
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cdos - 17.04.17 - klo:13:30
Minkä nyt ammatillisilta lukemisiltani ehdin, olen kahlannut Dostojevskin Idioottia läpi. Unelmana joskus vielä lukea joitain näitä teoksia alkuperäiskielellä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommiedvard - 17.04.17 - klo:18:41
^ Luin Idiootin tuossa kuukausi sitten, meni heittämällä lempikirjojeni joukkoon. Nyt sitten luettavana Pasternakin Zivago...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: VSL - 19.04.17 - klo:17:47
-
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: paddington - 22.06.17 - klo:11:45
Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys

Lainaus käyttäjältä: sivu 22
Ikkunan luona, selin huoneeseen, seisoi kookas, leveähartiainen mies tuijottaen ulos syksyn harmauteen. Nyt hän kääntyi hitaasti ja levollisesti ja katsoi muista välittämättä suoraan Palmuun. Hän oli melkein yhtä pitkä kuin minä - ja se on aika paljon. Hänen kasvonsa olivat ruskettuneet ja avoimet ja hänen olemuksessaan oli ensi hetkestä alkaen jotakin turvallista ja luottamusta herättävää. Ehkä parhaiten kuvaan hän sanomalla, että hän ulkomuodoltaan oli juuri sellainen tarmon ja toimen mies, johon nuoret tytöt rakastuvat. - Mutta - ja kuta enemmän häntä katseli, sitä suuremmaksi muodostui tuo mutta -. Hänen ryhtinsä oli liian jäykkä, liian tärkeä niin nuorelle miehelle. Oli kuin hän liian raskaasti ja liian varhain olisi joutunut raivaamaan itselleen oman tien ja liian varhain joutunut vastuunalaiselle paikalle olematta ehdottomasti varma itsestään ja siksi perin herkästi vainuten ivaa ja arvostelua muiden taholta. Häneltä puuttui aivan ilmeisesti sovittavaa huumorintajua ja se teki varmasti hänen elämänsä vaikeaksi. Jos hänen kehityksensä jatkuisi samalla tavoin, tulisi hänestä varmaan myöhemmällä iällään varsin sietämätön ihminen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tumppi$ - 22.06.17 - klo:14:28
^ Bravo!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 01.07.17 - klo:12:31
(http://4.bp.blogspot.com/-K7KJSxY3U3o/UkGu_yVqw7I/AAAAAAAADlM/vEgEgJ772iY/s1600/pihkatappi.jpg)

Taide on jotain mikä tapahtuu yleisön korvien välissä, teokset ovat yhtä kuin ne tunnereaktiot joita ne sinussa herättävät.

Jotkut kirjat menevät ihon alle ja tämä Antti Heikkisen esikoisromaani teki sen minulle. Hyvin, hyvin intiimi kokemus, pintaan tuli muistoja ja tuntemuksia vuosikymmenien takaa - kipeitäkin - jotka taas laittoivat pohdiskelemaan omaa elämää, tätä päivää ja huomista.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Theman - 26.07.17 - klo:13:21
(http://www.ts.fi/static/content/pic_5_2996554_k1463297_1200.jpg)
Sopivan kevyttä kesälukemista
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 26.07.17 - klo:13:50
^Antti Tuomaisen dekkarit ovat oikein hyviä. Pidän muutenkin nykyään suomalaisesta ja skandinaavisesta dekkarimeiningistä, hyvää kesä-, ilta- ja viikonloppulukemista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 06.09.18 - klo:20:55
Lukuvuorossa Stephen Fry: Fryn aikakirjat.

Kirja tuli ostettua impulssiostoksena, tiedän kyllä Fryn ja pidän hänen edustamastaan huumorin lajista, mutta miehen taitavuus kirjoittajana tuli yllätyksenä. Tyyli on mukavan lupsakkaa, Fry ikään kuin jutustelee lukijalleen.

Kirja kattaa Fryn elämänvaiheet parikymppisestä kolmekymppiseksi, johon jaksoon sisältyivät miehen opiskelut Cambridgen yliopistossa sekä nousu 80-90 -lukujen tv-komedioiden tunnetuimpien tähtien joukkoon.

Itselleni kirjan mielenkiintoisinta antia oli se, miten tärkeältä tämän kirjan antaman vaikutelman perusteella brittiyhteiskunnassa vaikuttaa - tai vaikutti - henkilön opintohistoria, siis lähinnä kummassa yliopistossa, Cambridgessa vai Oxfordissa olet opiskellut? Ne yliopistosolmiot eivät tämän perusteella ole todellakaan mitään vitsejä, sinusta taidetaan vetää hyvin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, minkä collagen raidat kauluksesi alla riippuvat.

Oli miten oli, Fry harrasti opiskeluvuosinaan omien puheidensa mukaan lähestulkoon kokopäiväisesti ylioppilasteatteria seurueessa johon kuului sellaisia nimiä kuin Emma Thompson ja Hugh Laurie, kävi opiskelijafestareilla nauramassa mahansa kipeäksi sen toisen yliopiston, siis Oxfordin, opiskelijan, Rowan Atkinsonin, esityksessä, harrasti tietokonenörttiylyä jonkun Douglas Adamsin kanssa...

 
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Ketunpoikanen - 06.09.18 - klo:21:44
Mika Nousiaisen Metsäjätti on jättämässä tällä hetkellä kuivaksi. Ei yhtään yllätyksellistä vivahdetta henkilöissä eikä ympäristöissä, ennakoitavia ja loivia käänteitä. Yritän vielä jauhata, mutta voi olla että jätän kesken (on sentään lyhyt jos ei muuta). Vadelmavenepakolainen miellytti aivan eri tavalla, joten odotukseni olivat korkealla - ehkä teema vain oli niin läheinen?

Toivon että Huovisen Joe-setä ei petä, se odottaa vielä hyllyssä. Pietari Suuri hatun polki oli mieleen, osittain ehkä taas tutun teeman takia.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: paddington - 07.09.18 - klo:07:30
Huovinen ei petä koskaan. Itse tykkään eniten hänen novelleistaan. Paras on yksinäisen miehen ruokkimien varisten lisääntymistarina.

Noita solmioraitoja ei aina pysty ulkoapäin tutkimaan ja tulkitsemaan. Tarvitaan systeemin sisään kasvaneen henkilön kirjoittama teos kuvaamaan kulttuurin todellinen luonne.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommiedvard - 07.09.18 - klo:11:00
Mika Nousiaisen Metsäjätti on jättämässä tällä hetkellä kuivaksi. Ei yhtään yllätyksellistä vivahdetta henkilöissä eikä ympäristöissä, ennakoitavia ja loivia käänteitä. Yritän vielä jauhata, mutta voi olla että jätän kesken (on sentään lyhyt jos ei muuta). Vadelmavenepakolainen miellytti aivan eri tavalla, joten odotukseni olivat korkealla - ehkä teema vain oli niin läheinen?

Toivon että Huovisen Joe-setä ei petä, se odottaa vielä hyllyssä. Pietari Suuri hatun polki oli mieleen, osittain ehkä taas tutun teeman takia.

Itselläni Metsäjätti meni parilla istumalla juuri tuossa kuukausi sitten. Helppolukuinen mutta tosiaan ei juuri tarvinnut pelätä yllättyvänsä tai hämmästyvänsä sitä lukiessaan.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tumppi$ - 10.09.18 - klo:08:42
Juuri sain päätökseen kirjan Vilpitön Mieli. (Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta) Jos kirjan tarinat pitävät edes murto-osan verran paikkaansa, niin eipä tee ihan heti mieli sijoittaa vaivalla tienattuja pennosiaan perinteiseen kuvataiteeseen. Noh, onneksi on tullutkin harrastettua enemmän seinäveistoksia, ryijyjä, taidejulisteita ja designia, eikä niinkään perinteisiä tauluja mitä seinien koristeluun tulee...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 25.10.18 - klo:20:10
Nyt on menossa Thomas Eriksonin Psykopaatit ympärilläni – kuinka tunnistaa ja välttää manipulointi. Mielenkiintoinen kirja, rakentuu käyttäytymismalleja kuvaavan DISA-luokittelun varaan (kuten saman kirjoittajan edellinen Idiootit ympärilläni), ja on jo pelkästään näiden neljän arkkityypin kuvailun vuoksi antoisaa luettavaa.

Psykopaatteja koskevat osat tekevät pikkuisen vainoharhaiseksi. Maailma näyttäytyy tätä lukiessa koko lailla hyytävänä paikkana.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 23.02.19 - klo:12:57
Työn alla Ken Wilbergin Trump ja totuuden jälkeinen maailma.

Nimestään huolimatta kirjan fokus ei ole Donald Trumpissa, Wilberille Trump on vain kulttuurievoluution vääjäämätön tuote ja kirja keskittyykin kuvaamaan kulttuurievoluutiota ja ihmisten eri kehitysvaiheissa olevien identiteettien vaikutusta länsimaisten yhteiskuntien nykytilaan, josta Wilber käyttää kuvaavaa nimitystä kulttuurisota.

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: paddington - 23.02.19 - klo:15:09
Juuri sain päätökseen kirjan Vilpitön Mieli. (Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta) Jos kirjan tarinat pitävät edes murto-osan verran paikkaansa, niin eipä tee ihan heti mieli sijoittaa vaivalla tienattuja pennosiaan perinteiseen kuvataiteeseen.

Mielenkiintoinen ja hauska kirja!
Jokainen osallinen taisi syödä samasta kuormasta. Eivätkö museoiden ja gallerioiden ihmiset missään vaiheessa ihmetelleet mistä ne kaikki särfpekit ja kaleenkallelat tulivat?

Kuulin jostain ohjeen: osta vain elävien taiteilijoiden töitä suoraan taiteilijalta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tumppi$ - 24.02.19 - klo:18:26
Juuri sain päätökseen kirjan Vilpitön Mieli. (Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta) Jos kirjan tarinat pitävät edes murto-osan verran paikkaansa, niin eipä tee ihan heti mieli sijoittaa vaivalla tienattuja pennosiaan perinteiseen kuvataiteeseen.

Mielenkiintoinen ja hauska kirja!
Jokainen osallinen taisi syödä samasta kuormasta. Eivätkö museoiden ja gallerioiden ihmiset missään vaiheessa ihmetelleet mistä ne kaikki särfpekit ja kaleenkallelat tulivat?

Kuulin jostain ohjeen: osta vain elävien taiteilijoiden töitä suoraan taiteilijalta.

Kirjan mukaan niitä ihmettelijöitä oli ollut kuulemma hämmästyttävän vähän. Monet galleristit takuulla aavistelivat ja kenties tiesivätkin jotain, mutta taisivat tosiaan olla kuviossa vahvasti mukana tai ainakin söivät itse samasta kuormasta, joten ummistivat silmänsä. Sitähän se kirjan kirjoittajakin ihmetteli kuinka sinisilmäisiä taidemuseoissa ja jopa Ateneumissa oltiin. Jos museon intendentit eivät ensimmäisellä näyttökerralla aitoustodistusta kirjoittaneet, seuraavalla kerralla mukana oli jonkun kuuluisan galleristin tai huutokauppatalon "asiantuntijalausunto", niin johan oli todistus irronnut. En tosiaan tiedä kuinka hyvin kirja on totuudenmukainen ja liioittelematon, mutta aiheen tiimoiltahan oli suurin oikeudenkäynti mitä taideväärennöksiin liittyen on maassamme käyty. Juttu sai näkyvyyttä vielä rutkasti lisää, kun kuuluisin uhri oli ollut Juha Kankkunen. Asia mikä taas on pyritty pitämään selvästi todella vähällä huomiolla on se, että muun muassa Suomen Bukowskin silloinen toimitusjohtaja oli sotkeutunut touhuun olennaisesti. Tosin, lieventävänä asianhaarana voitaneen pitää ko. kaverin poskettoman huono taiteen tuntemus noinkin merkittävästä asemastaan huolimatta. Kirjassa annetaan myös hyvin selvästi ja toistuvasti ymmärtää, että myös muut Suomen isommat huutokauppakamarit katsoivat hommaa läpi sormien ja söivät osuutensa myös samasta kuormasta myymällä näitä töitä vuosien varrella satoja ellei jopa tuhansia... Vilpittömin mielin...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: paddington - 02.07.19 - klo:23:07
(https://joonaskonstig.files.wordpress.com/2017/04/konstig_vuosi_esittely.jpg?w=310&h=481)

Joonas Konstig : Vuosi herrasmiehenä

Tämä saa suositukseni, sillä herranmiehen käsitettä ja merkitystä lähestytään sekä monipuolisesti että kiinnostavasti.

Pohdinnat rugbysta saivat minut merkkaamaan kalenteriin seuraavan paikallisen rugbyottelun päivämäärän.
"Jalkapallo on herrasmiesten peli, jota pelaavat barbaarit. Rugby on barbaarien peli, jota pelaavat herrasmiehet."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 23.08.19 - klo:17:57
(https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTwJKH97M3M0_IAVLAMY6_QmZEYkuxHZrEpR1D0CNrH_1LB74aGBQ)

Mukavan viihdyttävää lukemista, sisällössä ei toistaiseksi mitään sellaista, jota ei olisi esitelty esimerkiksi Henkka Hyppösen tuotannossa. Eli kiteytettynä: Teitpä niin tai näin, lopputulema on harvemmin täydellinen ja aina löytyy ihmisiä jotka puhaltavat päällesi kolmen boforin paskamyrskyn. Jos ei joku muu, niin sitten sinä itse.

Ratkaisevaa oman mielenrauhan kannalta on keskittyä ainoastaan niihin asioihin jotka ovat itselle merkityksellisiä ja olla välittämättä kaikesta muusta paskan vertaa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kolibri - 28.06.20 - klo:13:05
Kirjastojen avauduttua uudelleen tulin hoitaneeksi lukurästejäni. Tässä pari.

(https://www.easons.com/globalassets/5637150827/all/books/biography-true-crime/biography/general-biography/9781474616638.jpg) (https://images-na.ssl-images-amazon.com/images/I/71%2BT4DhJiiL.jpg)

Bercow'n kirja oli harmistus pidättyväisyytensä suhteen siihen nähden miten innovatiivinen ja uudismielinen oli parlamentin asioiden hoidossa. Kirkkain anti on konservatiivipuolueen sisäisten valtakahnausten ja vallan sisäpiirin kylmien välien kuvailu häntä kohtaan sekä yksittäiset poliitikkokuvaukset.

Comeyn kirja sen sijaan oli hyvin mukaansatempaava trilleri, joka ei yritä asettua nöyryyden yläpuolelle ja sisältää elämänkin makua. Comey kirjoittaa myös tunteista vahvasti ja avoimesti, mitä en olisi päällimmäisenä osannut arvata ja tekee teoksesta hyvin inhimillisen. Vakuuttava viesti eettisen ja lähestyttävän johtajuuden palkkioista sekä oman pään pitämisestä poliittisten paineiden keskellä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 29.06.20 - klo:10:21
(https://kauppa.intokustannus.fi/wp-content/uploads/2019/11/trumpin_kansa_etukansi_3-390x600.jpg)

Näköaloja avaava kirja, ainakin minulle antanut muutaman oivalluksen siitä, miten ja miksi meikäläisen näkökulmasta täysin käsittämätön henkilökultti on päässyt syntymään.

Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Burger - 02.07.20 - klo:20:15
En lue, mutta kuuntelen Michael Wolffin "Tulta ja tuhoa - Donald Trump Valkoisessa talossa" -äänikirjaa.

Muutama tunti vasta takana, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta - eikä yhtään yllättävältä mitä siellä valkoisessa talossa touhutaan.

(https://kirja.s3.amazonaws.com/prod/9789520401429_frontcover_final_medium.jpg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 03.07.20 - klo:16:40
(http://partasuti.fi/kuvat/013061.jpg) (http://partasuti.fi/kuvat/013061.jpg)

Nappasin tämän John le Carrén Pienen rumpalitytön luettavaksi kannen perusteella perheen kätköistä. Le Carrén tapaan vakoojista kerrotaan taustatapahtumien kautta eikä toimintaa juurikaan ole. Tarinassa on kyse värväyksestä sekä kouluttamisesta vakoojaksi. En silti ihan usko, että noinkin menevää touhu oli silloin, mutta poikkeaa muista vakoojaromaaneista.

Alkuperäinen teos sekä tämä käännös on ihan 1980-luvun alusta kun kirja alun perin ilmestyi. Aika erikoista ajatella, että silloin israelilaiset sekä palestiinalaiset harrastivat pommi-iskuja Saksassa. Berliinin muurikin oli vielä pystyssä. Tavallaan kerrotaan nykyajasta kuitenkaan olematta sitä.

Suomennos voisi olla parempi ottaen huomioon, että kyseessä on Tammen kustannus. Monin paikoin alkuperäinen englanninkielinen teksti on helposti näettävissä käännöksestä. Aika usein sanoja ei ole edes käännetty kunnolla vaan käytetty väännöstä englannista. Eikä kuvaileva tyyli solju oikein hyvin suomeksi kirjassa muutenkaan. Ei suomennos varsinaisesti huono ole, mutta paljon parempaankin ammattikääntäjä pystyisi. Ehkä kirjalla oli kiire joulumarkkinoille ja se tuupattiin ulos nopeasti.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: paddington - 03.07.20 - klo:17:40
Hyvää käännöstä ei tule ajatelleeksi. Vasta huonoon kiinnittää huomiota. Fear and Loathing in Las Vegas oli silmiinpistävän hienosti käännetty.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommiedvard - 03.07.20 - klo:19:28
Näin on. Ihan fiilispohjalta heitän että huonot käännökset ovat vähenemään päin, vielä 80-luvulla julkaistiin vähän sinnepäin-käännöksiä. Hyllyssäni on joku Elmore Leonardin romaani josta kääntäjä oli saanut väännettyä puisevan lukukokemuksen. Sellainen vaatii jo omanlaistaan osaamista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 04.07.20 - klo:17:28
Hyvää käännöstä ei tule ajatelleeksi. Vasta huonoon kiinnittää huomiota.

Se on juuri näin. Tulin pahoinvoivaksi lukiessani Jim Thompsonin Tappaja Sisälläni -suomennosta. Keskeytin, ja hankin alkuperäisen englanninkielisen.

Valitettavasti nykyään jopa Hesarin artikkeleista näkee usein että ne ovat alunperin englanninkielisiä, eli esim. ostettu kansainvälisiltä mediataloilta, ja suomennos on niin hutera että sen näkee jo kielikuvista, jotka eivät suomalaista alkuperää.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 25.07.20 - klo:11:04
(http://partasuti.fi/kuvat/013067.jpg) (http://partasuti.fi/kuvat/013067.jpg)

Sain luettua Charles Dickensin Oliver Twistin. Nappasin kirjan kirjakaupasta sen perusteella, että nimike oli ainoa, jonka Dickensin tuotannosta tunsin. Tarina on kohtalaisen lyhyt, nelisensataasivuinen, mutta kieli on tavattoman korukielistä. Tätä ei nykyihminen lue 50 sivua tunnissa niin kuin tämän hetken dekkareita. Kirjan ulkoasu on tehty mukailemaan vanhaa tunnelmaa ja sisäsivuilla on aina silloin tällöin kuvituspiirrustuksia. En tiedä ovatko aikalaisen tekemiä vai myöhemmin laadittuja.

Tarina kertoo Oliverista hänen syntymästään aina...tai jätetään mainitsematta juonipaljastuksien vuoksi. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1837, joten oletan että tarina sijoittuu 1830-luvun Lontooseen. Kirjasta saa kuvan, että kaupunki oli todella likainen noihin aikoihin. Monasti henkilöt kävelevät liassa ja mudassa nilkkoja myöten. Ja pimeä myöskin. Jonkin verran kaasulamppuja taisi olla suurten katujen varrella, mutta muutoin valot tulivat talojen ikkunoista ja kynttilöillä sisätilat pääosin valaistiin.

On aina mielenkiintoista lukea teoksia, jotka on kirjoittanut silloin elänyt ihminen. Sellainen saa irti senaikaisesta elämästä paljon enemmän kuin kirjoista asiat oppinut. Dickens oli erityisesti perehtynyt työväenluokan kerrontaan. Suurin osa väestä tässä kirjassa on sieltä alimmilta askeleilta.

Ja kun tällä foorumilla ollaan, pukeutuminen kiinnostaa erityisesti. En varsinaisesti tunne menneiden aikojen tyylejä, mutta kuvauksista saa käsityksen, että kirjan maailmassa pukeuduttiin pikemmin 1700-luvun tyylisesti kuin se mitä käsitämme 1800-luvun muodiksi. Hännystakit olivat yleisiä sekä polvihousut, usein valkoiset. Kirjassa käytettiin monasti ilmaisua breeches yhdistettynä muuhun sanaan. Esimerkiksi drab breeches on varmaankin verkahousut ja nankeen breeches jonkin sortin puuvillahousut. Päähine löytyi jokaisen päästä ulkosalla. Pikkupojilla oli lätsät ja vanhemmilla siitä ylöspäin. Naisilla oli yleisesti hilkka.

Kieli on muuttunut jonkin verran noista ajoista, joista on kulunut jo lähes kaksisataa vuotta. Osassa sanoista merkitys on selvästi muuttunut ja niiden tarkoitusta joutui miettimään asiayhteydestä päätellen. Tekstin ymmärtää kuitenkin lähes täydellisesti, jos sen lukee rauhassa ja parhaimmillaan kuvaus on kuin nykykirjasta.

Dicken on ujuttanut tekstiin jonkin verran huumoria, vaikka vakavasta tarinasta on kyse.

"'Did [the dying woman] drink the hot wine the doctor said she was to have?' demanded the first. 'I tried to get it down,' rejoined the other. 'But her teeth were tight set, and she clenched the mug so hard that it was as much as I could do to get it back again. So I drank it; and it did me good!'"

Yksi lause voisi kuvata keikarien lähtöä miitistä:

"The two gentlemen hastily separated; each in a fever of excitement wholly uncontrollable."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 08.08.20 - klo:17:44
(http://partasuti.fi/kuvat/013075.jpg) (http://partasuti.fi/kuvat/013075.jpg)
(http://partasuti.fi/kuvat/013076.jpg) (http://partasuti.fi/kuvat/013076.jpg)

Ajattelin tarvitsevani hieman kevyempää luettavaa tähän väliin ja valikoin käsiini Robert Ludlumin The Sigma Protocolin. Olen luultavasti ostanut tämän kirjan 2000-luvun alussa, jolloin teos alkujaan julkaistiin.

Takakannen taustapuolella kirjailija itse poseeraa trenssissään. Kuva on varmaan otettu jo 1980-luvun puolella, viimeistään seuraavalla vuosikymmenellä. Ludlum ehti kuolla ennen tämän teoksen julkistamista vuonna 2001. Tosin ei kuolema hänen kirjallista tuotantoaan ole juurikaan hiljentänyt.

Juoneltaan nämä Ludlumit ovat aika samanlaisia. Usein löytyy suuri kansainvälinen organisaatio, jolla on intohimoja maailmanvalloitukseen. Muutaman yksilön pitää pistää sitten kampoihin. Mutta lukijaystävällisiä kirjat ovat, toiminta alkaa jo ensimmäisestä kappaleesta.

Seuraavaksi muutamia poimintoja pukeutumisen saralta. Eivät kuulosta oikein keikareilta.

"[...] Ben possessed the whole trick of bag of international finance - the closet full of Brioni and Kiton suits, the easy smile, the firm handshake, and, most of all, the gaze: steady, level, concerned."

"Anna was wearing her travel suit, a navy-blue Donna Karan (though the cheaper line), and white Ralph Lauren blouse (not couture, of course)."

"The old man was dressed, as he always was, in one of his bespoke suits, tailored for him on Savile Row, London. Today's was a splendid charcoal, with a crisp white shirt, his initials monogrammed on the breast pocket; a blue and gold rep tie, heavy gold cuff links. Ten in the morning on a Sunday, and Max was dressed for a board meeting."

"In Liechenstein, the plumage of an international businessman - the Kiton double-breasted suit, the Hermès tie, and the Charvet shirt - was protective coloration, nothing more."

"In his bespoke gray worsted double-breasted suit, he looked somewhat out of place here, like a businessman, a high-level executive perhaps, or a prosperous attorney."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 25.08.20 - klo:16:15
(http://partasuti.fi/kuvat/013078.jpg) (http://partasuti.fi/kuvat/013078.jpg)
(http://partasuti.fi/kuvat/013079.jpg) (http://partasuti.fi/kuvat/013079.jpg)

Boris Pasternak - Tohtori Živago. Ajattelin jo päässeeni venäläiskirjallisuudesta, mutta niin vain tämä tarttui seuraavaksi. Ollaan sentään päästy jo 1800-luvulta eteenpäin. Kirja julkaistiin 1957 ja se kertoo 1900-luvun ihan alkuvuosista aina 1940-luvulle. En voi olla huomaamatta kuinka ajanjakso osuu yksiin kirjailijan oman elämän kanssa. Ehkäpä hän pohjasi tarinansa omiin tuntemuksiinsa.

Tässäkin romaanissa on runsaasti erilaisia henkilöhahmoja, mikä tuntuu olevan olennaista venäläisteoksille. Täytyy ihailla kirjailijoiden kykyä keksiä taustatarina jokaiselle heistä.

Päähenkilönä oleva tohtori kylpee traagisen rakkauden kourissa tietämättä oikein mitä elämältä pitäisi odottaa niin kuin on tavallista venäläiskirjoille.

Suomennos on erinomainen kuten voisi olettaa Tammen kustanteelta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: paddington - 25.08.20 - klo:18:26
Suomennos on erinomainen kuten voisi olettaa Tammen kustanteelta.

Keltainen kirjasto on ollut tasokas. Kirjaston tätikin oli samaa mieltä. Olen nimittäin tullut aika herkäksi huonolle käännökselle. Jos teksti ei kulje, en viitsi kiusata itseäni.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommiedvard - 25.08.20 - klo:19:23
Pidin myös Tohtori Zivagosta kovasti.

Nyt lukuvuorossa on toinen venäläinen klassikko Keltaisesta kirjastosta. Aleksandr Solženitsynin 'Syöpäosasto'. Tässäkin kirjassa hahmoja riittää moneen lähtöön. Kovin hilpeäksi tätä ei voi kehua, kuten moni osaa varmaan nimestäkin arvata.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 17.09.20 - klo:16:20
(https://live.staticflickr.com/65535/50351685608_7e8c13006b_n.jpg) (https://flic.kr/p/2jHpxUu)

Robert Ludlum: The Matarese Circle.

Olen tainnut jo mainita, että luen vuoroin tiukempaa kirjallisuutta ja vuoroin kevyempää. Tällä kertaa on kyse kevyemmästä. Teos julkaistiin alun perin 1979 ja tämä painos on luultavasti vuodelta 1983.

Vaikka teoksessa kuuluukin vahvasti 1970-luvun henki, ei se tarinankerrontaa haittaa. Siitä on pikemminkin apua kun tietotekniikka ei ole käytössä kaiken mahdollistavana voimana, kuten monasti nykyajan kirjoissa. Pääasiallinen viestintäväline on puhelin ja jos vastaanottaja ei ole sellaisen vieressä, ei häntä saa heti kiinni. Sähkeet tuntuvat nekin olevan vielä käytössä.

Aika oli myös erilainen. Berliini oli edelleen jaettu ja Pietari tunnettiin Leningradina. Kylmä sota oli sekin käynnissä, minkä antaa kirjassa esiintyvällä Yhdysvaltain ja Venäjän agenttien yhteystyölle erilaisen jännitteen kuin mitä se tänä päivänä olisi.

Pidän 1980-luvun kansisuunnittelusta. Jos kirjasta avaa taka-aukeaman, paljastuu senhetkinen tyyli kaikessa kauneudessaan. Ei tuollaisia kirjoja voi jättää lukematta.

(https://live.staticflickr.com/65535/50352542497_1813976732_n.jpg) (https://flic.kr/p/2jHtWCr)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 03.10.20 - klo:11:14
(https://live.staticflickr.com/65535/50411055147_f19546fdbb_n.jpg) (https://flic.kr/p/2jNDQpe)

Juhani Aho: Papin tytär ja Papin rouva.

Olen etsinyt vastapainoksi suomenkielistä kirjallisuutta kaiken maailmankirjallisuuden seuraksi. Tämä löytyi sopivasti perheen kirjahyllystä. Tässä on kaksi kirjaa yhdistetty samaan niteeseen. Ensimmäinen osa ilmestyi 1885 ja toinen 1893, joten oletan tapahtumien myös sijoittuvan tuonne vuosisadan loppuun. Tämä kirja on painettu 1957.

On erilaista lukea vanhoja kirjoja, jos ne on käännetty nykyaikana, kuten tuo hiljattain viimeistelemäni Tohtori Živago. Sen käännös on selvästi omassa luokassaan. Yleiseltä kieleltään tämä Aho ei ole erityinen, mutta tunnelman se pystyy välittämään erinomaisesti. Kirjan päähenkilön ahdistuksen ja kärsimyksen pystyy tuntemaan lukijakin.

Teksti on silti vanhempaa perua. Siinä käytetään sanoja venhe, jälestä, paperossi ja monia maatalouteen liittyviä käsitteitä, jotka ovat vaikeampia nykyihmiselle. Ja olivatpa ne vaikeita myös silloin:

- On sinun kotisi mäellä?
- Ei se ole mäellä ... se on järven rannalla, ja meillä on nuottakota ja kaksi venhettä ...
- Minkälainen on nuottakota?
- Se on semmoinen ... etkö sinä ole milloinkaan nähnyt?

Kirjan kysyjälle käsite selvennetään, mutta lukijalle sitä ei kerrota. Jääköön arvoitukseksi.

Osaa sanonnoista joutuu myös arvailemaan: "Onko neiti huvitettu taloudesta? kysyi hän hyvin suurella painolla."

Pukeutuminen oli oletettavasti arvokkaampaa ja ajanmukaista:

"Hänen vaatetuksensa oli erityisen aistikasta kuosia, yksinkertaista leikkeeltään, tekotavaltaan ja muodoltaan, mutta hienoa, tukevaa ja tarkoituksenmukaista englantilaista ainetta."

Ja:

- Onkohan tuo oikein lujatekoista tuo vaate? ... Mitä kangasta se on?
- Cheviot'ta.
- Vai niin, vai seviota ... maksaakohan tuota kyynärä paljon?
- Koko puku maksoi sata viisikymmentä frangia.
- Vaan onpahan tuosta vähän ommel ratkennut ... pitää sanoa eukolle, että pistää kiinni ... käytkö sinä villapaidassa kesälläkin?
- Tämä on niin hienoa, silkinsekaista villaa, ettei se kuumenna.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Theman - 22.10.20 - klo:13:38
Hella Wuolijoki : Minusta tuli suomalainen

Erittäin mielenkiintoista lukea naisnäkökulmaa viime vuosisadan alusta.
Kouluja käyneen ja erittäin yleissivistyneen nuoren naisen tekemiset eivät aina kohdanneet odotusten kanssa.
Saatikka sitten myöhemmin bisnesnaisena ja poliitikkona.

Bonusta teoksen alkuosan Eino Leino-osiosta joka avaa jonkin verran niitä juttuja joita olen ihmetellyt Leinon runoudessa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 23.10.20 - klo:17:24
(https://live.staticflickr.com/65535/50520289216_9bc8629379_n.jpg) (https://flic.kr/p/2jYiFTf)

Robert Ludlum: The Cry of the Halidon.

Vaihteeksi hieman kevyempää raskaan sarjan jälkeen. Juonet tämän sortin kirjoissa ovat aika höpsöjä. Tällä kertaa huseerataan Jamaikalla ja selvitään voittajina koettelemuksista.

Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1974 ja tämä versio on vuodelta 1997. Olen varmaan ostanut tämän Pariisista ollessani siellä yhden kesän. Hinta on ollut lapun mukaan karvan vajaat 70 frangia. Myönnän etten muista tästä kirjasta yhtään mitään. Noista aiemmista Ludlumeista muistan yksittäisiä kohtia, vaikka edellisestä lukemisesta on kulunut aikaa jo kaksikymmentä vuotta. Mutta tästä en kertakaikkiaan mitään. Olen todennäköisesti teoksen kuitenkin lukenut aikoinaan.

Ludlum julkaisi kirjan alun perin salanimellä suojellakseen varsinaista kirjailijanimeään liialliselta julkaisutahdilta. Kirja julkaistiin sittemmin 1990-luvun lopussa Ludlumin omalla nimellä. Ludlum oli alkujaan näyttelijä ja tuottaja teatterimaailmassa, mutta päätti ryhtyä 1970-luvun alussa nelikymppisenä kirjailijaksi. Ja varsin menestyksekäs ura siitä kehkeytyi.

Nyt kun näitä Ludlumeista olen lukenut useampia tiiviiseen tahtiin, alkaa kirjojen laadussa havaita eroavaisuuksia. Tämä The Cry of the Halidon on havaittavasti alempiarvoinen Ludlumin myöhempään tuotantoon verrattuna. En aina ihan pysy kärryillä juonen käännekohdista, mutta toisaalta en kovin keskittyneesti näitä muutenkaan lue. Silti ihan hyvää viihdettä.

Kirjassa tuntee 1970-luvun hengen. On hyväksyttävää lähennellä työpaikkahaastattelussa, ja lähes kaikki tuntuvat polttelevan savukkeita. Myös puku tuntuu olevan jokaisella yllä myös Jamaikan helteessä. Toisaalta turvallisuusajattelu on jo läsnä ihmisten arjessa:

"Charles Whitehall exhaled slowly, extinguished the acetylene flame, and removed his goggles. He put the torch down on the long narrow table and took off the asbestos gloves. He noted with satisfaction that his every movement was controlled; he was like a confident surgeon. No motion wasted, his mind ahead of his every muscle."

Eivätpä ainakaan pala näpit.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 27.10.20 - klo:16:07
(https://live.staticflickr.com/65535/50536096413_bbbc759152_n.jpg) (https://flic.kr/p/2jZGGP8)

Johannes Linnankoski: Pakolaiset.

En ollut kuullut aiemmin tästä kirjailijasta, mutta ilmeisimmiten on kyse mitä merkittävimmästä suomalaisesta ihmisestä. Esipuheen on kirjaan kirjoittanut V. A. Koskenniemi vuonna 1927. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1908 ja tämä painatus on vuodelta 1963. Yhdeksästoista painos.

Tarina kertoo Uutelan Juhasta, joka ryhtyy vanhoilla päivillään aivan vallattomaksi eikä siitä hyvää seuraa. Hän sitten kärvistelee sen seurauksena, vaikkeivät ongelmat varsinaisesti hänen syytään ole. Koskenniemi kritisoi esipuheessa, ettei Uutelan vaimon mielihaluja tuoda kirjassa lainkaan esille. Ja kieltämättä ainoastaan Uutelan ja hänen naapurinsa sielunelämää tässä kerrotaan. Mutta muutoin Koskenniemen esipuhe on pelkästään kehua.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus:

"Pojista tuntui oudolta kävellä tuon tarkastelevan joukon läheisyydessä. - - - Ne näyttivät niin hoikkavartisilta ja notkeilta nuo savolaiset, kävellä sihauttelivat pehmeäpohjaisissa pieksukengissään niin joustavasti, että heidän omat paksuanturaiset hämäläissaappaansa yhtäkkiä tuntuivat kömpelöiltä ja raskailta."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: paddington - 27.10.20 - klo:19:40
Olen kuunnellut Pakolaiset äänikirjana. Löytyy Areenasta. Kirja ei ollut mielestäni mitenkään vanhanaikainen, vaan kuvasi hienosti ihmisen tunteita. Paljoa emme ole muuttuneet.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 01.11.20 - klo:11:00
(https://live.staticflickr.com/65535/50554138012_2610a6d46e_n.jpg) (https://flic.kr/p/2k2iaXb)

Veijo Meri: Sata metriä korkeat kirjaimet.

Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1969 ja ilmeisesti tämä nide on painettu myös tuona samaisena vuonna. Kolmas painos.

Painokseen on koottu kourallinen novelleja, jotka ovat enimmäkseen keskustelupohjaisia. Yksi henkilö sanoo jotain, mihin toinen vastaa ja kolmas tempaisee aiheen ihan toiseen suuntaan. Niin kuin ihmisten välisessä keskustelussa käy. Tähän tapaan:

Lilja: Koska ne autot tulee?
Granström: Kahdeksalta. Neiti Kirsch, oletteko käynyt Lapissa?
Nti Kirsch: En, en ole käynyt Suomessa ennen.
Granström: Meidän täytyy myydä Lappia. Täytyy pukea lappalaistytöt marimekkoihin. Silloin saadaan Lappiin enemmän turisteja.
Lumme: Bikineihin.
Hanser: Veljeni oli Lapissa sodan aikana kaksi kuukautta.
Granström: Niillä on pirun väärät sääret.

Ensimmäisessä novellissa ei ole käytännössä lainkaan kuvailevaa tekstiä. Koko tarina - tai sen puute - soljuu keskustelun avulla. Ensimmäinen ajatus lukemiseen ryhdyttyäni oli, että tästä tulee raskasta. Päätin jo alussa nopeasti, että jätän henkilöiden nimet lukematta ja menen pelkästään repliikkien mukana. Pysyn sitten kärryillä tai en.

Teksti on täysin nykyaikaista, jos jätetään satunnaiset historialliset viittaukset huomiotta. Kirja olisi voitu kirjoittaa viime vuonna. Tyyli on nuorekasta, liiankin nuorekasta makuuni. Veijo Meri oli kirjailijana ennestään tuttu vain nimenä ja tämän kirjan perusteella ei nouse suosikkieni joukkoon.

Yhdessä novellissa yhden henkilön voisi melkein kuvitella olevan kirjailija itse. Katkelmasta saa myös hyviä lukuvinkkejä:

H: Anna niiden kirjojen olla. Ei ne niin tärkeitä ole kuin kirjakauppiaat sanoo. Ei ole monta kunnon kirjaa kirjoitettu Suomessa.
Minä: Seitsemän veljestä, Kalevala, Hurskas kurjuus ja Elämä ja aurinko Sillanpäältä, Haanpäältä Noitaympyrä ja Taivalvaaran näyttelijä ja Yhdeksän miehen saappaat, Pekkasen Lapsuuteni, Putkinotko, Hyryn Kevättä ja syksyä ja Kotona. Haanpäällä on hyviä novelleja ja nuo modernistit ovat kirjoittaneet niin hyviä runoja, ettei kukaan vielä tiedäkään, kuinka hyviä ne on.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: paddington - 01.11.20 - klo:20:57
Minullakin on Veijo Meri nyt tapetilla. Luin juuri novellikokoelman ”Ettei maa viheriöisi”. Todella hienoa luettavaa.

Sotakuvaukset olivat parasta antia. Yllättin tajutessani, että tämä oli julkaistu samana vuonna Tuntemattoman Sotilaan kanssa. Etenkin vartiovuorossa sekoavan sotilaan trippi oli kerrassaan huikea.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 04.11.20 - klo:16:16
(https://live.staticflickr.com/65535/50566535222_b231dae9f2_n.jpg) (https://flic.kr/p/2k3oHdb)

Veijo Meri: Everstin autonkuljettaja.

Seuraavaksi pinosta tarttui tämä. Hyvä on, luetaan toinen Meri sitten. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1966 ja ilmeisesti tämä painos on myös sieltä.

Nyt kyseessä on oikea romaani, joskin tuntuu siltä, että tämän aikakauden suomalaiskirjat ovat pääsääntöisesti kaikki alle kaksisataasivuisia. Veijo Meren ymmärrys parantui selvästi tämän kirjan jälkeen. Joskin kerronta on edelleen liian nuorekasta makuuni.

Kun tuossa aiemmin mainittiin sotakuvauksista; tässä kirjassa eversti kertoo sotakokemuksiaan autonkuljettajalle. Ja kun kirja on kirjoitettu 1960-luvun puolivälissä, silloiset nelikymppiset olivat hyvinkin sodan käyneitä. Katsoin Wikipediasta kuinka vanha Meri oli tuolloin. Nelikymppinen.

Kerronta on erikoinen yhdistelmä totuutta ja unenomaista tarinaa, ja lukijan tehtäväksi jää tulkita mikä osa on mitä. Sinänsä virkistävää.

Lopuksi satunnainen lause kirjasta:

"Kunhan se käveli yhden kesän polvet 60 asteen kulmassa ja pudotti kenkänsä joka viiden metrin päähän, siltä särkyisi tuo tyyli ja se voisi opetella sen naisten vapaan kantavan jäntevän astunnan, jolla naiset voivat kävellä miesten ohi takaa eteen, vaikka tulisivat vastaan, mutta se tarvitsisi sitä vasten ainakin sata metriä asfalttikatua, pienen keittiön, jossa asuu kaksi muuta tyttöä, juustosämpylän päivässä, 200 markkaa palkkaa kuussa ja kaksi jätkää, jotka tuntevat sen vain keittiöportaassa ja silloinkin vain jos saavat tunnustella sitä joka puolelta vaatteiden alta ja hakea sen erikoistuntomerkkejä, jotka on mainittu jokaisessa lääkärikirjassa niissä kohdissa missä ei puhuta sairauksista."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 12.11.20 - klo:15:24
(https://live.staticflickr.com/65535/50593565896_d328f1642b_n.jpg) (https://flic.kr/p/2k5Mfuh)

Aleksis Kivi: Nummisuutarit.

Nummisuutarit ei ollutkaan ennestään tuttu kuin nimenä. En ensinnäkään tiennyt, että tämä on tavallaan näytelmä, joskin teos menee kirjana myös hyvin. Alkuperäisteos julkaistaan vuonna 1864, tämä painos on vuodelta 1962. Kansi on Erkki Tantun tekemä, jos sitä mietitte.

Kirja alkaa vanhahtavalla tyylillä ja sanajärjestys on vähintäinkin omintakeinen. Johtuuko tämä sitten ajasta, Kiven ruotsalaisesta taustasta vai vanhan tyylin tavoittelusta. Onneksi sanat alkavat oieta teoksen edistyessä ja ovat lopussa jo aika lailla kohdillaan. Mutta alku ottaa nykylukijalta luulot pois:

Esko: Jaana! Käskihän äitini, lähteissänsä kylään, että matkalle, nimittäin hääretkelleni, itsiäni sonnustan, ja sulhais-vaatteisiin puettuna olen, koska hän takaisin palajaa?
Jaana: Ja käski sun ullakosta ottaa päälles isäs hännystakin, hatun, punaisen västin ja polvipöksyt.
Esko: Peijakas! Tästä rientää täytyy, sillä askeleen otan, jota ei nauraa tule.

Haasteena ovat tietenkin monet vanhentuneet sanat. Helpoimmillaan kirjaimia on joko liikaa tai liian vähän, kuten hevoinen ja mailma. Tästä muuten tulee monasti käytetty ilmaisu "Niin muuttuu mailma, Eskoseni". Ja se on kirjoitettu nimenomaan näin. Esko on sonnustautunut isänsä hännystakkiin, siihen samaiseen jossa isä käveli vihille monia vuosia sitten. Silloin Esko oli vasta pieni, mutta nyt hän hädin tuskin mahtuu samaan takkiin.

Mutta sanakirjaa saisi tapailla yhtenään mikäli haluaisi tietää kaikki vanhat käsitteet. Ajattelin ettei se ole sen arvoista. Tarinan rungon ymmärtää ilmankin. Koska tämä on äitini vanha koulukirja, on tämä täydennetty runsailla alleviivauksilla ja selityksillä. Enpä olisi arvannut, että hääporsas tarkoittaa selkäsaunaa.

Takakannessa sanotaan kuinka Kaarlo Bergbom on kuvaillut Nummisuutareita Kirjallisessa Kuukausilehdessä 1867, että "Nummisuutarit on paras komedia, minkä ikinä suomalainen mies on kirjoittanut". Toisaalta samaiselta Bergbomilta Kivi lainasi rahaa julkaistakseen teoksen, joten on luultavaa, että suopeasti on myös sisältöön suhtauduttu. Minulla ei ole 1800-luvun huumorintajua, joten en osaa arvioida sitä osaa kirjasta.

Tämä teos olisi varmaan mielenkiintoinen nähdä teatterin lavalla. Unohtakaa Seitsemän veljestä ja tarttukaa mieluummin tähän. En olisi arvannut, että Kivi on Suomen Shakespeare.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 14.11.20 - klo:09:35
(https://live.staticflickr.com/65535/50597176856_35bbd5b14b_n.jpg) (https://flic.kr/p/2k66KUd)

Ilmari Kianto: Punainen viiva.

Äitini oli ammoin kirjoittanut Nummisuutarien marginaaliin "Osta Kianto: Punainen viiva!". Ilmeisesti näin on myös tehty sillä kirja on tässä. Ensimmäisen kerran teos ilmestyi 1909 ja tämä versio on vuodelta 1964.

Kianto oli vielä elossa tämän painoksen ilmestyessä ja kirjaan on myös sijoitettuna valokuvia Matti Kassilan samannimisestä elokuvasta 1950-luvun lopusta. Näyttelijät ovat tosin liian hyvässä lihassa tarinan nälkiintyneisiin henkilöihin verrattuna. Takakannessa ohjaaja tarinoi kirjailijan kanssa elokuvan tauolla.

(https://live.staticflickr.com/65535/50597176821_491911e2f5_n.jpg) (https://flic.kr/p/2k66KTB)

Kieliasultaan teksti on erittäin letkeätä ja sujuvaa. Kianto on varmaan pähkinyt päänsä puhki keksiessään synonyymeja sanoille.

"Raakoja rämeitä ja kuolemanalakuloisia aukeita soita levisi eri suuntiin, mutta paikkapaikoin maan-kovilla kasvoi aivankuin uhalla solskeita, korkeita koivikoita, vieläpä lenseitä lepikoitakin yksityisten havumetsien helmoissa."

Tavat ovat muuttuneet silloisista ajoista. Ilmeisesti tuolloin oli ihan hyväksyttävää syljeskellä tuvan lattialla vaikka vieraissa oltiin. Varmaankin sen takia Helsingin raitiovaunoissa oli asian kieltävä kyltti seinällä, jotta maalaiset ymmärtäisivät kaupungin hengen.

Teos alkaa mukavan iloisessa hengessä. Kuvaillaan siinä kuinka lasten nimeämisessä isännän vastuulla olivat pojat ja emännän tytöt. Riika-emännällä oli selvästi haluja viinimpään elämään. Kolmannen lapsensa hän risti Peata Parpara Raakeliksi. "Saakeli!", pystyi Topi-isäntä sen jälkeen vain päräyttämään. Ei noita nimeämisiä pitäisi naisten tehtäväksi jättää.

Lopummassa teos alkaa nopeasti kääntyä inhorealistiseksi elämäksi. Papin rouvassa suurin rasite oli tylsyys ja Nummisuutareissa pidettiin sentään positiivista virettä vaikeasta elämästä huolimatta. Mutta tässä perhe on jämähtänyt rutiköyhäksi metsän keskellä olevaan torppaan, jossa nukutaan rääsyissä lattialla russakoiden kanssa.

Mikäli Ilmari Kiannon muut teokset noudattavat samanlaista juonenkulkua, ei minun tee mieli niihin tutustua.

Ihan kirjan lopussa on äitini kynäilemä teksti "Papin tytär!". Liian myöhäistä voisin todeta, olen jo lukenut sen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 25.11.20 - klo:15:56
(https://live.staticflickr.com/65535/50644136718_8702e83b5d_n.jpg) (https://flic.kr/p/2kafrr1)

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä.

Sanoin, että tämä kirja kannattaa unohtaa, mutta vitsailin vain. Totta kai luettavaksi on tarkoitettu. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1870. Tähän kirjaan ei ole merkitty, koska tämä on painettu, mutta muistiinpanojen perusteella näin on tapahtunut viimeistään 1961. Takakanteen on merkitty hinnaksi 200 markkaa. Tuolloin ei ilmeisesti inflaatio ollut valtaisaa. Etu- ja takakantta kiertävä piirros on Antti Favénin luoma vuodelta 1910, joskaan tekijää ole kirjassa mainittu.

Luulen etten ole lukenyt tätä koskaan täydellisenä. Koulussa tietenkin tuli tavattua osia sieltä ja täältä, ja monet kohtaukset ovat tuttuja monesta suunnasta. Mutta itse kirja on jäänyt lukematta. Tämä onkin Aleksis Kiven ainoa romaani, muut ovat sitten näytelmiä, runoja, kertomuksia, kirjeitä.

Ja kun pohdin tuossa Nummisuutareita lukiessani oliko kirjan vanha tyyli minkä vuoksi sellaista, niin tämän perusteella tiedän että kyseessä oli nimenomaan vanhan tyylin tavoittelu. Jos Seitsemästä veljeksestä kampaa pois vanhat sanat, on teksti lähes nykyaikaa.

Onneksi tämä kuitenkin tuli vastaan sillä nyt tiedän juonenkulun suuret kaaret. Veljekset ovat aikamoisia hosujia. Ensin he polttavat saunansa Jukolassa. Siirryttyään uuteen paikaan he onnistuvat polttamaan myös uuden tupansa. Ja tietenkin joutuvat härkälauman ahdistamaksi hiidenkivelle.

Kovin puheliaita myös veljekset tuntuvat olevan. Jatkuvaa juttua riittää aiheesta kuin aiheesta. Toisaalta tuolloin ei tainnut juuri olla muita ajanvietteitä kuin keskustelu muiden kanssa.

Teos alkaa tunnetusti: "Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää." Olen aina muistanut väärin, että kyseessä olisi pohjoisella rinteellä. Mutta ei, se on pohjaisella.

Pakollinen vaatekuvaus:

"Ilmausipa [Juhanin] päähänsä ympyrjäinen patalakki, hänen takkinsa kaulus nousi pystyyn, sen liepeet katkaistiin ja jäljelle jätettiin ainoastaan lyhykäiset »körtit», niinkuin on heränneiden miesten vaatteenparsi yhdessä ja toisessa tienoossa Suomenmaassa."

Tämä oli sitten viimeinen kirja metsäsuomalaisesta kirjallisuudesta. Seuraavalla kerralla jotain aivan muuta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 04.12.20 - klo:16:46
(https://live.staticflickr.com/65535/50679299106_51ac26beca_n.jpg) (https://flic.kr/p/2kdmDZ5)

Zsolt Harsányi: Magdolna.

Näen omistuskirjoituksesta, että tämän kirjan on isoisäni antanut isoäidilleni maaliskuussa 1945. Piti ihan katsoa milloin Jatkosota päättyi, oliko se vielä käynnissä tuolloin. Ei ollut, oli loppunut jo syyskuussa 1944. Lapin sota oli edelleen käynnissä, mutta isovanhempani asuivat jo selvästi etelämpänä.

Piti myös katsoa Wikipediasta onko tämä unkarilainen kirjailija ollut tunnettu kynäilijä aikoinaan. Ainakin tuottelias on ollut, mutta jopa unkarinkielinen Wikipedia on aika vaitelias tekijän suhteen. Sieltä selviää kuitenkin, että alkuperäisteos ilmestyi vuonna 1938. Kirjailija on mies niin kuin suurin osa tuonaikaisista. Tämä suomenkielinen painos on vuodelta 1944.

Tarina sijoittuu 1900-luvun ihan ensimmäisiin vuosiin ja kertoo aatelisperheen tyttärestä Magdolnasta, joka elää eristäytynyttä ja etiketin ohjaamaa elämää perheensä linnassa. Ja niin kuin kirjan otsikosta näkee, kyse on rakkausromaanista. Aloin lukiessani epäillä, etten taida kuulua kohderyhmään sillä sivutolkulla jatkuva kärvistely yksipuolisessa rakkaudessa alkoi jo hermostuttaa. Kuinka siitä oikein päästään eteenpäin.

Tarina saa ihan lopussa yllätyskäänteen ja kerronta päättyy siihen. Epäilen että näitä kirjoja pitäisi olla kolme kappaletta. Tämä ensimmäinen osa on merkitty Toukokuuksi. Mutta ei mielenkiintoni riitä selvittämään sen enempää. Tarinan asetelma toi mieleen Juhani Ahon Papin rouvan. Siihen mihin Magdolna päättyy, alkaa Papin rouva.

Kirjasta löytyy myös selvä keikarikuvaus:

"Šaketti mukautui hänen vartaloonsa kuin valettuna, hän oli kuin englantilaisten muotilehtien esittämä gentlemanni ratsastuskilpailussa. Hänen käyttäytymisensä oli jollakin tavoin huoletonta, hän ei ollut niin täsmällisen tarkka miten istui eikä istuessaan myöskään siirtänyt huolellisesti sivuilleen šakettinsa liepeitä kuten muut herrat. Hänen nilkkansa olivat hennot kuin naisen ja hänellä oli mustat silkkisukat, ensimmäiset silkkisukat, jotka Magdolna näki miehen jalassa. Myös hänen ranteensa olivat hennot kuin rotueläimen, käsivarret olivat rennot, kädet ruskeat ja etusormessa oli sinettisormus. Mutta suurin yllätys tuossa miehessä oli hänen päänsä. Hänen kasvonsa olivat sileäksi ajellut, ja siten ne sivusta katsoen, viiksettöminä ja oliivinruskeina muistuttivat petoeläimen päätä. Hänen hiuksensa olivat otsalta kammatut taaksepäin ja olivat ohimoilta jo huomattavasti harmahtavat. Vain sivulta katsoen saattoi huomata, että hänellä oli monokkeli oikeassa silmässään."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 04.12.20 - klo:18:33
Ihan vain pikakommenttina tähän ketjun yksinäiselle sudelle - Partasudille - näitä ajatelmia on ihan mielenkiintoista lukea. Seuraavalla kirjastokäynnillä (tai siis nykyoloissa: varaus/tilaus ja nouto hyllystä maski naamalla) saattaa jokin näistä tulla mukaan.

Tällä hetkellä työstän Ken Folletin Taivaan Pilareita.

Englanninkielinen versio Ayn Randin Atlas Shruggedista on n. 5 vuoden työstämisen jälkeen n. 75% takanapäin. Koen sen enemmän kulttuuritekona ja tavoitteena kuin kirjallisena elämyksenä.

Yleisesti ottaen luen n. kirjan viikossa, dekkarien suurkuluttaja kun olen...
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jean Passepartout - 09.12.20 - klo:09:34
Eve Hietamies: Yösyöttö

Luin tämän ensiksi töiden puolesta selkokirjana. Nyt on menossa alkuperäinen versio.

Tarinan alkuasetelma: Antti Pasanen on hakemassa Pia-vaimoaan ja esikoispoikaansa kotiin synnytyssairaalasta, kun vaimo sairaalan ovella päättääkin hypätä taksiin ja jättää Antin huolehtimaan 6-päiväisestä lapsesta yksin.

Mieskirjailijoita usein moititaan ohuista ja epäuskottavista naishahmoista. Tämä ei kuitenkaan kääntäen päde Hietamieheen: Antti Pasanen on kiinnostava ja (keskiluokkaisella tavalla) rosoinen päähenkilö. Pidän myös kirjan kuivasta huumorista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jean Passepartout - 18.12.20 - klo:14:28
Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista (2016) oli jäänyt jostakin syystä lukematta. Teos koostuu arkkitehti-Engelin fiktiivisistä päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1816-1840.

Ehkä Finlandia-palkinto nosti odotukseni turhan korkealle, sillä teos ei oikein puhutellut. Parasta siinä oli 1800-luvun alun Helsingin ilmapiirin ja miljöön kuvaus. Engel perheineen jää kuitenkin jotenkin yhdentekeväksi.

Laurentius, haluaisitko kertoa dekkarisuosikeistasi?
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 18.12.20 - klo:17:54

Laurentius, haluaisitko kertoa dekkarisuosikeistasi?

Haluaisin.

Luin jostain että Josephine Teyn Ajan Tytär (Daughter of Time) olisi aikanaan valittu useaan otteeseen parhaimpien dekkarien joukkoon. Ja luettuani sen ymmärrän miksi. Todella mielenkiintoinen teos jossa sairaalavuoteessa makaava brittiläinen poliisikomisario alkaa aikansa kuluksi pohtimaan historiasta kuuluisaa 1400-luvun tapausta. On mielestäni erittäin ajankohtainen ja lukemisen arvoinen näin Fake News -aikana...

Umberto Econ Ruusun Nimi on kirja joka lähtee rullaamaan vasta n. sivun 150 jälkeen, ja alkutahmeus karsii monet lukijat pois. Mutta loppuratkaisu kaikkinensa on todella palkitseva.

Agatha Christie osaa viedä lukijaa kahville ja kuutamolle, ja Roger Ackroydin Murha on sellainen. Loppuratkaisu päätelmineen on sellainen että ihan alkusivuilla ei sitä arvaisi.

Pidän hyvin paljon myös Henning Mankellin Wallander -sarjasta. Wallander on todella elämänläheinen hahmo, ja vaikka ne eivät dekkareina ole aina yllättävimmästä päästä, on henkilöhahmo Wallander lähestyttävä ja inhimmillinen, ja rikosjuonet ja hahmot hyviä.

Jo Nesbön Harry Hole -sarja (paria ensimmäistä kirjaa lukuunottamatta) on sitten kosiskelevan koukuttavaa ja päähenkilö itse kliseisen ahdistunut poliisi, mutta äärimmäisen mukaansatempaava sarja, kuten myös John Verdonin kirjat, joissa yhdessä yksi mielestäni dekkarihistorian ovelimmista konnista mitä fake-johtolankojen asetteluun tulee.

Kotimaisista Jarkko Sipilän Takamäki-kirjat on suosikkini. Sijoittuvat Helsinkiin, aika ajoin omille kotikulmillenikin, ja Sipilän kerronta on todella mukaansatempaava, ja rikostoimittajan valtava tietomäärä näkyy kirjoissa.

Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin Tapauksesta oli myös todella mukaansatempaava, ja jossa lukijaa kyllä vietiin kuin sitä kuuluisaa litran mittaa.

Ja viimeisenä voisin suositella kaikille myös Terry Hayesin Vaeltaja, joka on sekoitus dekkaria ja poliittista trilleriä.

Kotimaisia muita hyviä ovat Arttu Tuomisen kirjat, sekä yllätysnimi Virpi Hämeen-Anttilan Björk -sarja, joka sijoittuu 1920-luvun Helsinkiin, ja on kaltaiseni helsinkihistoriafanin näkökulmasta todella hyvää luettavaa, kovin on myös kehuttu oivana historiallisena ajankuvana.

Nyt kun näitä pohdiskelin niin huomasin miten paljon kaikkea jäi tästäkin pois, mutta yleisesti ottaen sanoisi vielä että jos joku haluaa tietää enemmän mahdollisesti kiinnostavisa kotimaisista dekkareista, listailen mielelläni :-)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: paddington - 18.12.20 - klo:18:15
Jukka Viikilän ”Akvarelleja Engelin kaupungista” oli mielestäni hieno kuvaus kamppailusta tärkeän ja ylevän tehtävän vaatimien uhrausten kanssa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jean Passepartout - 19.12.20 - klo:15:51
^ Ehkä valittu tekstilaji (päiväkirja) teki sen, että juuri se uhrautuminen ei oikein välittynyt mulle. Tai välittyi, muttei koskettanut. Luin ehkä vähän hätäisesti, en ehkä tarpeeksi ajatuksella. Akvarelleja vertautui ajanjakson ja lyhyehkön mitan vuoksi päässäni Aki Ollikaisen Nälkävuoteen, joka on itselleni viime vuosien hienoimpia kotimaisia romaaneja. Sekin saattoi vaikuttaa epäedullisesti lukukokemukseen.

^^ Laurentiuksen dekkarilistasta: Kiitos hyvistä lukuvinkeistä. Econ olen tainnut lukea viimeksi 15 vuotta sitten kirjallisuuden opinnoissa, jokin länsimaisen kirjallisuuden klassikot -kurssi tms. Ecosta oli tenttikysymyskin, ja se oli opiskeluaikojeni ainoa kurssi, josta sain hylsyn. No joo, mutta hyvä kirja, tykkään kovasti. Luettavaa vain oli niin mahdottomasti.

Olen itse lukenut dekkareista viime vuosina lähinnä kotimaisia ja ulkomaisista jännäreistä Lee Childin Jack Reacher -kirjoja, joten listasi kiinnostaa kovasti. Kahlasin viime kesänä läpi Vuoden johtolanka -palkinnon voittajia. Sieltä löytyi monia hyviä:

- Kati Hiekkapelto: Kolibri ja Suojattomat
- Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
- Antti Tuomainen: Parantaja (hieno Helsinki-dystopia!)
- Timo Sandberg: Mustamäki
- Mikko Porvali: Karelia noir -sarja
- Marko Kilpi: Olli Repo -sarja
- Timo Saarto: Kuoleman kuukausi


Vanhemmista kotimaisista olen tykännyt erityisesti mainitsemastasi Jarkko Sipilän Takamäki-sarjasta. Samaten Harri Nykäsen Raidit ovat mahtavia. Pidin myös Nykäsen Johnny & Bantzo - ja Ariel-kirjoista.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: paddington - 19.12.20 - klo:16:30
- Kati Hiekkapelto: Suojattomat
- Antti Tuomainen: Parantaja (hieno Helsinki-dystopia!)

Juuri Johtolanka-palkinto sai minut tarttumaan näihin. Ensin Parantaja ja sitten Suojattomat.

Parantaja oli juuri sateisen dystooppisen kaupungin kuvauksessa parhaimmillaan, koska moisen tulevaisuuden pystyi näkemään lähitulevaisuudessa. Ei maalattu liian pitkälle, mutta tarpeeksi kuitenkin.

Kohtalaisen positiivisin tuntein kotimaisen dekkarin tilasta tartuin Suojattomat-kirjaan, mutta sen kohdalla jouduin toteamaan, että ihan hyvää kioskikirjallisuuttahan nämä toki ovat.

Pohjoismaisista rikoskirjailijoista Jens Lapidus toimii myös, varsinkin Stockholm noir trilogia ja vielä siitä etenkin avausosa. Kakkostrilogia alkaa toistaa samaa kaavaa hiukan liikaa. Top Dog jäi lukematta.

Hesarissa oli juttu Max Seeckistä. Pohjoismaisen dekkarin kaava oli siinä kyllä tajuttu.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jean Passepartout - 19.12.20 - klo:17:11
Hiekkapellon unkarilaistaustainen Anna Fekete on mielestäni kiinnostava päähenkilö, ja tykkäsin maahanmuuttonäkökulmasta etenkin Kolibrissa. Kumpikaan kirjoista ei minun mielestäni ole kuitenkaan mikään täysosuma. Kolibrissa vaivaa toisen päähenkilön (Esko) pökkelöys, Suojattomissa taas muihin henkilöihin liittyvät jutut.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Cisne36 - 04.01.21 - klo:00:02
Agatha Christie osaa viedä lukijaa kahville ja kuutamolle, ja Roger Ackroydin Murha on sellainen.
Lämpimästi suosittelen Jaakko Kankaanpään uusia suomennoksia neljään Agatha Christien kirjaan:
http://dekkariseura.fi/wp-content/uploads/2019/06/rk192_a.pdf
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 06.01.21 - klo:15:22
(https://live.staticflickr.com/65535/50806991312_8a7a9303e9_n.jpg) (https://flic.kr/p/2kpD7qQ)

Robert Ludlum: The Parsifal Mosaic.

Raskaampien aterioiden väliin valitsin vaihteeksi taas kevyttä. Kirja on alun perin ilmestynyt 1982 ja tämä versio on painettu luultavasti 1997. Kirjan kuluneisuudesta näen, että olen lukenut tämän aikoinaan 1990-luvun lopussa, mutta jälleen kerran, minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia tästä.

Olen maininnut jo aiemmin, että Ludlum oli parhaimmillaan 1980-luvun alussa. Tällöin hänelle oli jo kertynyt kymmenen vuoden ajan kokemusta jännityksen kirjoittamisesta, mutta toisteisuus ja mielikuvituksettomuus eivät olleet vielä läsnä.

Voisin sanoa, että tämä yksi parhaimmista mitä kirjailijan kynästä on lähtenyt. Ei silti, ei tällä kirjallisuuden palkintoja voiteta. Vaikka juoni on vaikuttavan vetävä, on se tästä huolimatta aika pöhkö.

Mutta annan Ludlumin mielikuvitukselle silti kunnian tarinan keksimisestä. Otetaan vaikka kohtaus, jossa päähenkilömme on ateenalaisessa hotellissa rentoutumassa. Tällöin kylpyhuoneesta paahtaa Venäjän agentti pyssy ojossa. Periaatteessa hänellä on vain yksi kysymys: onko päähenkilömme eläköitynyt vai vielä vihollisen valtion leivissä. Ja tästä yksinkertaisesta kysymyksestä on saatu aikaan neljätoista sivua kahdenkeskistä keskustelua. En minä ainakaan pystyisi moiseen.

Tarinassa on käytännössä kolme osapuolta, kaksi hyvien puolella ja yksi pahojen. Lukijalle tarjoillaan ohuita tiedon siivuja mitä kukin osapuoli tietää, mutta lukija myös havaitsee, että osapuolet ovat monin paikoin pimennossa toistensa mietteistä. Ja tietenkin, osapuolet itse tietävät omat asiansa, mutta lukija ei pääse niihin käsiksi kuin pala kerrallaan.

Enkä vieläkään ymmärrä minkä vuoksi en muista tästä mitään. Eihän viime lukemasta ole aikaa kuin reilun parinkymmenen vuoden verran.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus:

"He could distinguish the gray homburg, the velvet-collared overcoat, and the glistening black patent shoes; they were enough. The man was the essence of Parisian wealth and elegance, traveling all over Europe and gracing the salons of the rich."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Kolibri - 10.01.21 - klo:15:56
(https://otava.fi/wp-content/uploads/isbn/9789511335443-400x0-c-default.jpeg)

Pekka Viljasen ja Eeva-Liisa Hynysen Kittilän laki pitää lupauksensa hyytävyydestä. Kirja on vielä kesken, mutta jo hieman yli 60 sivun jälkeen kolauksen sai missioni yrittää jotain inhimillisen järjen häivääkään syytetyn penkille joutuneiden sekoiluista. Sen verran ihmeellisempää tosi on tarusta.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 22.01.21 - klo:17:05
(https://live.staticflickr.com/65535/50862507843_dd701bd87c_n.jpg) (https://flic.kr/p/2kuxDyp)

D. H. Lawrence: Lady Chatterley's Lover

Kirjakaupassa katseeni osui tähän punaiseen kirjaan ja tunnistin otsikon jollain hämärällä tavalla. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1928 ja tämä versio on painettu vuonna 2009. Lawrence käytti etunimiensä David Herbert ensimmäisiä kirjaimia tuotannossaan.

Tähän painotuotteeseen on panostettu. Kirjan alussa on kirjailijan elämän aikajärjestys vuosilukuineen aina hänen syntymästään kuolemaan. Kirjassa on myös pitkä alkupuhe ja tapahtumien sijainnin kartta kuvailuineen. Sekä valittujen sanojen ja käsitteiden selitysluettelo että murresanojen selitykset. Nämä kaikki ovat vaatineet kolmen ylimääräisen ihmisen työn. Kirjassa on jopa kiinteä kirjanmerkkinauha.

Toisaalta kirja on mielestäni painettu liian paksulle paperille. Kirjaa täytyy oikein vääntää sormilla auki, jotta se pysyisi aukinaisena. Lukeminen on siis fyysisesti työlästä. Ehkä tämä on tarkoitettu jonkinmoiseksi keräilykappaleeksi. Pidin enemmän Tohtori Živagon pehmeistä kansista.

Olin jotenkin odottanut tämän olevan kepeä farssi, mutta tämähän on vakavahenkinen draama. Tekstissä on selvä kaksoisluonne. Kuvaus on ensin kaunokirjallista helmeilyä, mutta voi muuttua yhtäkkiä veijomerimäiseksi karkeudeksi. Joku voisi kutsua tätä Harlekiini-kirjaksi sivistyneille, mutta en tiedä noista sillä en ole lukenut Harlekiini-kirjoja.

Minun on pakko verrata tätäkin teosta Juhani Ahon Papin rouvaan. Molemmissa on samanhenkinen juonen kaari. Tarinatkin jäävät kummassakin tavallaan kesken. Mutta toisaalta; kun Papin rouva päättyy aika lohduttomasti, on Lady Chatterleyssä sentään toivoa paremmasta. Kirjan aloituskappale kuvaa tarinaa aika hyvin:

"Ours is essentially a tragic age, so we refuse to take it tragically. The cataclysm has happened, we are among the ruins, we start to build up new little habitats, to have new little hopes. It is rather hard work: there is now no smooth road into the future: but we go round, or scramble over the obstacles. We've got to live, no matter how many skies have fallen."

Lawrence kirjoitti kirjan kaksi kertaa uusiksi. Hän sai kolmannen version valmiiksi pari vuotta ennen keuhkotautiin kuolemista. Kirjan lopussa on kirjailijan kynäilemä lisäys, jossa hän kertoilee pitkäpiimäisesti tarinan motiiveista ja kirjasta yleensäkin. Ja miksi rohkeat sanat ja kuvaukset ovat paikallaan.

Ilmestyessään tämä oli uskalias teos. Jopa niin, että eri maiden viranomaiset takavarikoivat kirjoja ennen niiden myyntiin ennättämistä. Kirja julkaistiin lyhentämättömänä Englannissa vasta 1960 ja silloinkin julkaisua vastaan kamppailtiin.

Nykylukijalle tämä ei kovin erikoinen enää ole, mutta on kirja niin tuhma, etteivät keikarit saa lukea sitä.

Tarina osuu aikaan Englannissa, jolloin työläiset olivat siirtyneet pelloilta tehtaisiin ja hiilikaivoksiin. Teollistuminen oli jo muuttanut maan rakennetta merkittävästi eivätkä kaikki olleet vielä hyväksyneet sitä.

Yksi kirjan henkilöistä on laitettu puhumaan heittomerkkipitoista Derbyshire-murretta, jota suomalaisen nykylukijan on vaikea ymmärtää. Esimerkiksi seuraava tekstin pätkä

"Why," he began, in the broad, slow dialect, "your ladyship's as welcome as Christmas ter th' ut an' th' key an' iverythink as is. On'y this time o' th' year the 's bods ter set, an' Ah've got ter be potterin' abaht a good bit seein' after 'em an' a'! Winter time I ned 'ardly come nigh t' pleece."

kääntyy käsiteltävämmäksi englanniksi näin:

"Why, --- your ladyship's as welcome as Christmas to the hut and the key and everything there is. Only this time of the year there are birds to set (on eggs, to incubate), and I've got to be pottering about a good bit seeing after them and all! Winter time I need hardly come near the place."

Käänsin muuten tämän kirjan lopusta löytyvän sanaston avulla. Puhe varmaan kuulostaa äännettynä sulavammalta. Oliver Twistissä työläiskieli oli sentään mallinnettu yleisenglanniksi.

Löytyy kirjasta myös selvä keikarikuvaus:

"Sir Malcolm was in his club. --- He was still handsome and robust, though just a little afraid of the world that had sprung up around him. He had got a second wife in Scotland, younger than himself, and richer. But he had as many holidays away from her as possible: just as with his first wife."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 26.01.21 - klo:17:25
(https://live.staticflickr.com/65535/50877248493_173c98e32a_n.jpg) (https://flic.kr/p/2kvRcrx)

Heli Laaksonen: Ajopuujalka

Ajattelin hieman kevyempää tähän väliin. Sain kirjan lahjaksi ja lahjakirjoja on epäkohteliasta olla lukematta. Takakanteen on kirjattu myös: "Kirjan päivien kunniaksi Kirjakauppaliiton jäsenet antavat Heli Laaksosen pienoisromaanin kaupan päälle." Toisin sanoen vahinko on laitettu kiertämään. Kirjalle on ostettu jopa Avainlippu ja sivut ovat kuin kierrätyspaperia. Tekstikoko voisi olla suurempi. Kirja on julkaistu 2020.

Jos tuo Lady Chatterley ei ollut huumoripitoinen niin tämä on. Vaikka kirjasta jättäisi murteen pois, ymmärrän miksi Laaksosesta kohkataan. Kieroutuneen vinksahtanutta juonta ei pidä verrata luonnolliseen elämään. Tapahtumat ovat niin epätodellisia, että täytyy miettiä milloin kuvataan todellisuutta ja milloin annetaan tajunnan vain virrata.

"En ehdi ämpäriltä mihinkään, kun matala ja näköjään nätti tillittää jo minua alaviistosta nappisilmillään, jotka ovat niin pienet ja kirkkaat, että Eki nimeäisi ne heti neppisilmiksi. Rastoittuneesta tukasta pyrähtää lentoon rastas, säämiskänahkaisesta leningistä varisee lehtiä."

Kappaleiden nimet ovat kuin Ultra Bran sanoituksista. Esimerkiksi ensimmäinen on nimeltään Luku, jossa miehet jumppaavat vaikkeivät tahdo.

Kirja on myöskin hyvin tähän aikaan sidottu. Laaksonen pudottelee ajankohtaisia käsitteitä sitä tahtia, että vanhoillisempaa hirvittää.

"Mä paan vaan tämän kuvan meirän tyäpaikan whatsapihin ja kysyn, josko tämon niille tuttu sana. Felix renkkaa puhelintaan ja harmittelee heikkoa verkkoyhteyttä. - Yks vaivaanen palakki. Onko sulla Paki paree kenttä?"

Tulevaisuuden ihmiset sadan vuoden kuluttua eivät ymmärrä näitä viittauksia niin kuin nykyihmiset eivät ymmärrä Lady Chatterleyn vastaavia. Toisaalta tietyt asiat pysyvät ennallaan. Kun olen viimeaikoina tutustunut mieskirjailijoihin, jotka kirjoittajat naisten tunteista - Aho, Harsányi ja Lawrence nyt viimeksi - niin tällä kertaa nainen kirjoittaa miesten tunteista.

Kirjassa on kuvattu rekkakuskien tarpeista niin osuvasti, että olisin kuvitellut kirjailijan matkanneen rekan hytissä taustatyötä tehdessään. Samaan tapaan kuin Herman Melville seilasi valaanpyyntialuksella. Mutta omaksuminen on ilmeisimmiten rajoittunut vain keskusteluihin rahtareiden kanssa. Toisaalta eihän Mika Waltarikaan käynyt koskaan Egyptissä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 11.02.21 - klo:17:08
(https://live.staticflickr.com/65535/50932726061_38a6650554_n.jpg) (https://flic.kr/p/2kAKwZk)

John le Carré: Tinker, Tailor, Soldier, Spy

Kun le Carré päätti kuolla ihan viime vuoden lopussa, päätin lukea uudestaan yhden hänen parhaimmista teoksistaan. Kirja julkaistiin alun perin vuonna 1974 ja tämä versio on vuodelta 1980. Viidestoista painos. On selvästi ollut menestys, etenkin kun kannessa on Obi-Wan.

John le Carré aloitti kirjailijanuransa jo 1960-luvun alussa ja saavutti menestystä aika nopeasti. Tämä kirja - joka on julkaistu myös suomeksi nimellä Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja - on niin sanotusti le Carrén kuivalta kaudelta. Ian Flemingin James Bond oli suuresti muodissa tuolloin, mutta le Carré halusi kirjoittaa aidommasta vakoojan elämästä. Sellaisesta työstä millaista oikean vakoojan toimi oli. Puuduttavaa dokumenttien lukemista, aikataulujen ja henkilöiden liikkeiden vertailua sekä tylsiä keskusteluja ihmisten kanssa.

Kirjan huumori on yhtä lailla kuivaa:

"To enter [the Circus Archives], you pressed one or other bell and waited for Alwyn, an effeminate Marine who spoke only of weekends. Till Wednesday or so, he spoke of the weekend past; after that he spoke of the weekend to come. This morning, a Tuesday, he was in a mood of indignant unrest."

Olin muistini mukaan lukenut tämän kirjan muutama vuosi sitten hieman ennen kuin uusi, Gary Oldmanin tähdittämä elokuva ilmestyi kirjaan pohjautuen. En kuitenkaan muistanut kovin hyvin juonta tai edes syyllistä, joten tarkistin muistiinpanoistani koska olin kirjan lukenut ja elokuvan katsonut. Siitä olikin vierähtänyt aikaa kahdeksan vuotta. Kylläpä aika rientää. Mutta jos ajatellaan positiivisesti, olin unohtanut kirjasta sen parhaimman palan. Kuka oli syyllinen. Sitä sitten arvuuttelin lukemisen yhteydessä.

Luin viime vuonna John le Carrén teoksen Uskollinen puutarhuri, kun ajattelin ehtiväni sen tehdä ennen kun samanniminen elokuva poistuu Yle Areenasta. En ehtinyt, mutta pystyn nyt toteamaan, että le Carrén kirjallinen ilmaisu on selvästi parantunut vuosikymmenten harjoittelun jälkeen. Ei Tinker, Tailor huonosti kirjoitettu ole, mutta Puutarhuri on kielellisesti selvästi ylempänä. Tämän sanottuani, voisin silti mieluummin perehtyä le Carrén varhaiseen tuotantoon jossain vaiheessa enemmän.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus:

"Above ground Max wore a blue suit and a blue shirt. His tie was blue but carefully differentiated from the other blues: he had taken a lof of trouble to get the shade. He wore several rings and flying boots with zips at the side."

Löytyy kirjasta myös aseenkannon neuvo keikareille:

"Changing the telephone to his left side, he drew the gun from the wallet pocket of his jacket, where it had already ruined the excellent silk lining. He discovered the safety catch, and for a moment played with the idea that he didn't know which way was on and which way off."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 18.02.21 - klo:18:12
(https://live.staticflickr.com/65535/50955706068_111b86b18a_n.jpg) (https://flic.kr/p/2kCMj9m)

Jascha Golowanjuk: Pikku Grand hotelli

Tähän väliin rykäisin hieman suomenkielistä kirjallisuutta välipalaksi. Ruotsalainen alkuteos on julkaistu 1949, tämä suomennos on vuodelta 1950.

Ajattelin ensin tarinan sijoittuvan Ruotsiin, mutta kun kohtapuolin alettiin puhua Kööpenhaminasta, taisi sijainti olla sittenkin hieman etelämpänä. Koko ajan kuitenkin luulin, että alkuteos on tanskalainen, sillä tarina henkilöineen on suoraan sieltä. Mutta juuri tarkistin Wikipediasta ja totesin kirjailijan ruotsalaiseksi. Hänen juurensa taitavat kuitenkin olla idempänä. Käännös on Eeva Joenpellon käsialaa, joka on ilmeisesti se sama tunnettu kirjailija.

Tarina alkoi kovin kankeasti, joten ensialkuun epäilin kestävyyttäni kirjan kanssa.

Siis tähän tyyliin:

"Puhelin soi ja Rasmussen nosti kuulokkeen. Hänen rouvansa oli langan päässä. Kuten aina hän puhui taukoamatta. Täytyi ihmetellä missä välissä hän ennätti hengittää, ehkäpä hän veti henkeä vokaalien kohdalla."

Mutta niinhän siinä aina käy, että tekstiin tottuun ja lopussa sen käyntiin ei kiinnittänyt sen kummemmin huomiota.

Minulle jäi kirjasta hieman tyhjä olo. Tarina muuttui lopussa irvokkaan älyttömäksi, levisi käsistä ja jätti lopun arvoitukselliseksi. Ehkä on hyvä, ettei tätä tarvitse lukea toista kertaa.

Löytyy kirjasta myös selvä keikarikuvaus:

"[Peter-Hans Petersen] ei ollut turhan takia parturi, hänen ympärillään oli halvan hajuveden ja hiusveden ja pomadan tuoksujen pilvi, ja hänen suunsa tuoksui hammasjauheelle. Hän ei ollut hullumman näköinen, mutta nauraessaan hänellä ei ollut muuta näytettävänä kuin pari mustaa aukkoa hampaantynkiensä välissä. Hiukset olivat jakauksella keskellä päätä ja kammatut kahdeksi pieneksi perhosensiiveksi otsassa. Tänä iltana hänen leukansa oli aivan erikoisen huolellisesti ajeltu ja toisessa poskessa näkyi vielä vähän puuteria."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Laurentius - 07.03.21 - klo:11:33
Noin huonolla solmulla joutaakin pois käytöstä, ja sama koskee myös artikkelin kuvituskuvia, mutta muuten ehkä pikemminkin katsaus solmion historiaan, Jan Erolan kokoelmaan, start-up -yritysten pukeutumiseen, sekä naisten mahdolliseen solmionkäyttöön. Nyt yhden koronaetäilyvuoden aikana olen käyttänyt solmiota kerran...

(https://img.aijaa.com/m/00398/14946101.jpg) (https://aijaa.com/4DVt6r)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 07.03.21 - klo:15:48
(https://live.staticflickr.com/65535/51012266986_e562fc56ce_n.jpg) (https://flic.kr/p/2kHMcJA)

Nikolai Gogol: Dead Souls

Olen palannut takaisin venäläiseen kirjallisuuteen. Dostojevski viittasi Kuolleisiin sieluihin useaan otteeseen ja olen melkein varma, että myös Tolstoi teki samoin. Ehkä on aika katsastaa mistä pöhistään.

Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1842 ja tämä painos on vuodelta 2020. Kääntäjä kuvaa johdannossaan kuinka kirjasta liennee tehty jo kolmetoista englanninnosta ja hän on jopa löytänyt kahdesta niistä virheitä ja tämän takia ajatellut, että neljästoista, täysin uusi käännös on ollut paikallaan. Lukijalla alkaa tässä vaiheessa olla aika suuret odotukset tekstin suhteen.

Ja hyvinhän se sujuu. Käännöstä voi sanoa esimerkilliseksi. Kuten henkilökuvausta näin:

"General Betrishchev, like many of us, combined a great number of virtues with a great number of defects. As is usual with Russians, both the virtues and defects were distributed with colourful arbitrariness. At crucial moments there were magnanimity, bravery, unbounded generosity, constant intelligence, and yet mixed up with all this were caprices, ambition, conceit and the petty personal quirks that surface in any Russian who is left idle."

Voisin antaa kritiikintynkää yhdestä asiasta. Kääntäjä on käyttänyt puhutteluilmaisua pal häiritsevän taajaan. Minulle tulee siitä mieleen Sonny Crockett. Ehkä taustalla on ollut venäjän tovarish, johon mielestäni friend olisi sopinut paremmin. Toisaalta enhän kääntämisestä tai venäjän kielestä tiedä mitään. Muutama muukin kirjassa käytetty ilmaisu kuulostaa liian nykyaikaiselta ajankuvaa ajatellen.

Käännökseen on jätetty muutamat pitkät lauseet, jotka usein pilkotaan helpommin pureskeltaviksi, ja joita pidettäisiin virheinä alempiarvoisten kirjailijoiden tuotoksissa. Tässä yksi pisimmistä.

"Any traveller knows only too well what these dining rooms are like: the usual oil-painted walls, blackened high up by pipe smoke, and rubbed to a shine farther down by the backs of various travellers, even more so by the backs of the local merchants, for on market days the merchants come in groups of six or seven to drink their usual pot of tea with an extra pot of boiling water; the usual sooty ceiling; the usual sooty chandelier with a thicket of pendant bits of glass, which bounce up and down and jingle every time the waiter runs past between the oilcloth-covered tables, waving with bravura a tray carrying a many tea cups as there are birds on the seashore; the usual oil paintings on the wall - in a word, the same as anywhere else, the only difference being that one picture portrayed a nymph with breasts more enormous than any that the reader, I am certain, has ever seen, although such a freak of nature can be seen in certain historical paintings of unknown date, provenance and ownership which are imported into Russia, sometimes by our great magnates, lovers of the arts, who buy a lot of them in Italy on the advice of their guides."

Minulla on ollut erilaisia odotuksia näiden paikkansa lunastaneiden klassikoiden suhteen. Jos Lady Chatterleytä luulin kepeäksi, olin odottanut tätä vakavaksi. Toisin päin se meni. Takakannessa kirjaa kuvataan satiiriksi ja yleisestä tyylistä mieleen tulee Tohtori Živago, paitsi myönteisviritteisenä.

Kirjaa lukiessa tuli yhtäkkiä mieleen, että maaorjuus oli vielä julkaisun aikaan olemassa. Ja on tuo kantavana perustana kirjassakin. Dostojevskin tarinoissa lopettamista muistellaan jo menneenä.

Teoksen jälkimmäisessä osassa on useita kohtia, joissa kääntäjä on huomauttanut puuttuvista sivuista alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Mietin eikö kirjasta ole säilynyt yhtään kopiota, jossa nämä olisivat jäljellä. Wikipedian mukaan Gogol ehti polttaa jälkimmäisen osan käsikirjoituksen ennen se julkaisua, mikä selittääkin aika paljon.

Löytyy kirjasta myös kuvaus Villestä:

"Light could be seen only in the little window of the [hotel] room where a lieutenant from Ryazan was staying, a man who was evidently very keen on boots, for he had already ordered four pairs and was constantly trying on a fifth. Several times he went to the bed intending to take them off and lie down, but he was quite unable to: the bespoke boots were really well made, and for a long time he kept lifting his leg, focusing all his attention on a wonderfully cobbled heel."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: paddington - 08.03.21 - klo:00:42
Partasudin raportit ovat hienoja. Kiitos niistä.

(https://www.booky.fi/image.php?id=9789513157999&size=noresize)

Candace Bushnell: Sinkkuelämää

Itse luen viimeinkin kirjaa, johon Sex and City tv-sarja perustuu. Tunnustaudun sarjan pitkäaikaiseksi katsojaksi ja jopa jonkinlaiseksi faniksi.

Suhtauduin Candace Bushnellin alkuperäisteokseen aina jotenkin vähän varauksella, koska hyvä elokuva/sarja hyvästä kirjasta on harvinainen yhtälö. Yleensä toinen sakkaa jotenkin. Hyvistä kirjoista on tehty huonoja leffoja, ja toisaalta esimerkiksi Rommipunssia ja Jackie Brownia vertaillessa ei voi muuta kuin todeta, että keskinkertainen kirja on herätetty eloon karsimalla turhaa ja keksimällä sopivasti uutta.

Sävy nyt lukemassani kirjassa on juuri sopivasti erilainen kuin tv-sarjassa, ja tietynlainen pirstaleisuus korostaa kirjoittajan silminnäkijän roolia. Mitään naisnelikkoahan tässä kirjassa ei keskeisenä tekijänä ole.

Lainauksen Miranda on tv-kanavan pomo, eikä lakimies kuten sarjassa.

Lainaus
Syystä tai toisesta he menivät vaatehuoneeseen. Vanhaa mäntypanelointia, telineitä takeille ja housuille, hyllyjä kašmirneuleille ja kengille. Miranda tarkisti merkit: Savile Row - tylsää.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 19.03.21 - klo:18:47
(https://live.staticflickr.com/65535/51052626561_5671511e8d_n.jpg) (https://flic.kr/p/2kMm4ek)

Mary Shelley: Frankenstein

Tartuin tähän teokseen, joka on tässä vaiheessa erittäin tuttu populaarikulttuurista kautta aikain. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1818 ja tämä versio on vuodelta 2012. Itse tarina sijoittuu 1700-luvun puolelle.

Kirjaan on kynäillyt esipuheen Shelleyn filosofipuoliso ja sitä lukiessa alkaa nykylukijalla silmät lasittua.

"The event on which this fiction is founded, has been supposed, by Dr Darwin, and some of the physiological writers of Germany, as not of impossible occurrence. I shall not be supposed as according the remotes degree of serious faith to such an imagination; yet, in assuming it has the basis of a work of fancy, I have not considered myself as merely weaving a series of supernatural terrors."

Onneksi varsinaisen kirjan tyyli on jo selvästi helpommin nieltävää. Teksti on hieman vanhahtavaa, mutta erittäin ymmärrettävää silti.

"My courage and my resolution is firm; but my hopes fluctuate, and my spirits are often depressed. I am about to proceed on a long and difficult voyage, the emergencies of which will demand all my fortitude: I am required not only to raise the spirits of others, but sometimes to sustain my own, when theirs are failing."

Odotukseni kirjan suhteen olivat suurin piirtein Brad Stokerin Draculan tasolla. Hieman lapsellista seikkailutarinaa, josta löytyy syvempää raaputtamalla. Oletin Frankensteinin luomuksen olevan yksiulotteinen hirviö Boris Karloffin kankeilun tapaan. Tämä tietenkin sillä oletuksella, etten ole Karloffin näyttelemistä nähnyt.

Tästä eteenpäin on luvassa mietoa juonen paljastamista, joten jos tarina on tuntematon ja sellaisena haluat sitä vaalia, kannattaa jättää etenemättä.

Mutta yllätyksekseni hirviö olikin syntyjään lempeä luonteeltaan. Alkuun epäröivä ja epävarma, sellainen joka hakee hämmennyksissään muiden hyväksyntää pienten lasten tavoin. Vasta kaltoin kohtelu saa hänet kääntymään kauhun polulle. Hirviö on tavallaan olosuhteiden uhri. Hän yrittää syntyvuoteellaan ulottaa kättänsä luojaansa kohden, mutta tämä pelästyy tekojaan ja karkaa, ja hirviö on yksin vihamielisessä maailmassa.

Mary Shelley oli vasta parikymppinen kirjoittaessaan tämän. Teksti on erittäin kypsää ajattelua, johon on sisällytetty runsaasti teemoja ja vertauksia sekä Frankensteinin että hänen tuotoksensa suhteen. Käsissäni olevan painoksen loppuun on jopa eräs tutkija kirjoittanut pitkän analyysin teoksen monisyisyydestä.

Oli virkistävää lukea tällaista teosta, jossa on selvä tieteellinen ote. Dostojevskin kirjoittamat pääteokset puoli vuosisataa myöhemmin vilisevät uskonnollisia teemoja, mutta tässä pohja on selvästi tieteen puolella. Jos tietenkin jätetään itse luominen huomiotta. Shelley oli kovasti edellä aikaansa tuolloin. Kertomusta pidetään nykyisin tieteistarinana eikä kauhuna. Ja mainitaan vielä, että Draculakin kirjoitettiin lähes sata vuotta myöhemmin.

"When we visited it the next morning, we found the tree shattered in a singular manner. It was not splintered by the shock [of lightning], but entirely reduced to thin ribbons of wood. --- Before this I was not unacquainted with the more obvious laws of electricity. --- I at once gave up my former occupations, set down natural history and all its progeny as a deformed and abortive creation, and entertained the greatest disdain for a would-be science which could never even step within the threshold of real knowledge."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 18.04.21 - klo:15:54
(https://live.staticflickr.com/65535/51122829164_7056526451_n.jpg) (https://flic.kr/p/2kTxS23)

Frank Herbert: Dune

Silloin kun olin lukiossa, yksi luokkatovereistani oli innokas tieteiskirjojen lukija. Arthur C. Clarke, Robert A. Heinlein ja Stanisław Lem taisivat olla niitä, joiden tuotoksia hän ahmi. Hänen innoittamana minäkin kahlasin muutaman silloin lävitse, mutta varsinainen kiinnostus jäi tavoittamatta.

Nyt kun Dyynistä on tulossa ehkä ensi lokakuussa tuorein filmatisointi, tiedostin pohjana olevan kirjan olemassa olon ja päätin lukea ensin sen. Kuulemani perusteella tämä on jonkinmoinen klassikko alallaan. Kirja ilmestyi ensimmäinen kerran 1965 ja tämä versio on painettu joskus 2010 jälkeen. Näissä englanninkielisissä kirjoissa ei usein ilmaista painovuotta tarkasti.

Tekstin tyyli ei ole korukielistä vaan pikemminkin asiallista kerrontaa, jota tahdittavat satunnaiset kauniimmat virkkeet. Pääosa tekstistä on henkilöiden välistä keskustelua. Yleensä tarinassa valitaan yksi henkilö, jonka näkökulmasta tarinaa viedään kullakin hetkellä eteenpäin, mutta tässä on mielenkiintoisesti annettu lukijalle monin paikoin kaikkien osapuolten mietteet tiedoksi. En ole kohdannut tällaista aiemmin.

Frank Herbert on luonut aikamoisen maailman yhden kirjan perustaksi. Hän on miettinyt hyvin tarkasti minkälaisen taustan tarinan tueksi tarvitaan. Henkilöiden historia, kulttuuri, uskonto ja koulutus on mietitty loppuun. Ehkä tämän ja myös myöhemmän menestyksen takia, Herbert kirjoitti viisi muutakin kirjaa samaan sarjaan ja hänen poikansa vielä lisää.

Kirjaa lukiessani tuli mieleeni yhtäkkiä, että tämä on varmaan toiminut yhtenä merkittävänä innoittajana Tähtien sota -elokuville. Kauhistuttavat hiekkamadot, aavikkoväki ja miekkataistelut tuntuvat samalta kuin Tähtien sodissa.

Ja noista miekoista puheenollen, kirjassa on eripuolille vetävä kaksinaiskehitys tekniikan suhteen. Avaruusmatkailu on jo löydetty ja voimakentät kehitetty, mutta edelleen taistellaan miekoilla ja veitsillä. Niin kuin Tähtien sodissakin. Ja myrkyttäminen tuntuu olevan yleinen tappamisen keino Dyynissä.

Vaikka kyseessä on tieteistuotos, on avaruus vain sivuviitteenä kirjassa. Sinänsä mielenkiintoisesti, sillä kirjan ilmestymisen aikoihin Yhdysvalloilla oli kova vauhti kohti kuuta, mutta tästä huolimatta on Frank Herbert jättänyt varsinaisen avaruuden arkipäiväiseksi asiaksi. Onko tämä muotia vastaan kulkemista vai tiedostamatonta henkilöiden dynamiikkaan keskittymistä, sitä en tiedä.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus:

"The Duke was tall, olive-skinned. His thin face held harsh angles warmed only by deep gray eyes. He wore a black working uniform with red armorial hawk crest at the breast. A silvered shield belt with the patina of much use girded his narrow waist."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 19.04.21 - klo:18:50
George Lucas omi varmaan aika lailla vaikutteita lukemastaan tieteiskirjallisuudesta, tietoisesti tai tiedostamattaan; Yhtenevyydet parivaljakko Pierre Christin / Jean-Claude Mézières luoman Valerian sarjakuvamaailman ja ensimmäisten tähtien sodan kolmen elokuvan välillä ovat hyvin silmiinpistäviä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Alhazen - 19.04.21 - klo:19:13
Erityisesti alkuperäinen Tähtien sota on ranskalaisittain sanottuna bricolagea - lähes jokainen yksityiskohta on lainattu jostain, mutta niiden yhdistelmä loi omana aikanaan jotain uutta. Dyynin (josta oli samaan aikaan tekeillä Alejandro Jodorowskyn toteutuskelvoton, surrealistinen megaelokuvaprojekti, josta saattoi päätyä lavasteita Lucasille) lisäksi sopassa on ainakin Kurosawaa, vanhoja Buck Rogerseja, Flash Gordoneja ja muita poikain sarjalukemistoja, Leni Riefenstahlia, toiseen maailmansotaan sijoittuvia ilmailuelokuvia, Wagnerin Ringiä, Fritz Langia ja vaikka mitä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: salaryman - 19.04.21 - klo:20:54
^ Heh, kun mainitsit:

https://www.youtube.com/watch?v=lNdb03Hw18M
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Mp - 23.04.21 - klo:22:50
^Jaahas!

Harva nero on nero ihan yksinään.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 26.04.21 - klo:16:42
(https://live.staticflickr.com/65535/51139248657_dec3a3cda4_n.jpg) (https://flic.kr/p/2kV11XK)

Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

Äidinkielenopettajani kehui aikoinaan tätä kirjaa ja sen perusteella tunnistin nimen nettikirjakaupan listauksessa. Tiesin että Maiju Lassila ei ole kirjailijan oikea nimi (juonipaljastus) eikä hän ole edes nainen (juonipaljastus). Tähän tietoni opuksesta ja kirjailijasta jäivätkin ja sellaisena haluaisin tilanteen yleensäkin pitää ennen lukemiseen tarttumista. Haluan että mieleni on mahdollisimman avoin tarinan suhteen. En koskaan lue takakansien kuvauksia, sillä niissä on usein kerrottu liikaa. Esimerkiksi tuon Dyynin takakannessa oli pahoja juonipaljastuksia, joita haluan välttää viimeiseen asti.

Tässä kirjassa takakannen esittely on poikkeuksellisesti aika mietoa. (seuraa juonipaljastuksia) Kirjaa kuvataan suomalaisen humoristisen kirjallisuuden perusteokseksi. "Se on toimintaromaani, jossa tapahtumien vyöry kasvaa hetki hetkeltä: kosiopuuhia, perättömiä huhuja, maalaiset kaupungissa -koheltamista, karanneen porsaan takaa-ajoa, väärinkäsityksiä ja yhteensattumia." Ehkä tuo oli riittävän turvallisesti sanottu. (juonipaljastukset loppuvat)

Yleisjuoneltaan ja tunnelmaltaan Tulitikkuja lainaamassa on aika samanlainen kuin Heli Laaksosen ajopuujalka. Sopivaa keikarikirjallisuutta.

Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1910 ja tämä painos on vuodelta 2001. Näennäisesti tämä uutena hankkimani teos on levännyt varastossa viimeiset parikymmentä vuotta. Mutta toisaalta, kirjat eivät vanhene.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus:

- Missäs ne ovat ne Ihalaisen verkavaatteet, jotka sille jäivät ukko Ihalaiselta?
- Ka siellähän ne ovat vaateaitassa.
- Muuten ne vielä sopivat, vaan housunpersuuksissa on kokonainen vaaksa liikaa!
- Se Ihalainen on semmoinen runsasruumiinen mies varsinkin niiltä paikoin!
- No olkoon! Kyllä tässä on semmoinen Tahvo, että kun se vähän aikaa saksineen ja neuloineen liehuu, niin istuvat niistä housuista pitää tulla... Kas noin! Tuosta leikata lupsautettiin liika pois ja nyt sen kun vetäistään haava umpeen!
- Käskekääpäs rahtilaiset sen Kanasen akan panna ryykkyyrauta hiilille, jotta saa vähä näitä lahkeita sujauttaa!
- Nutun selkämästä pitää leikata luiska pois ja napit muuttaa etupuolelta, niin nuttukin istuu ruumista myöten kuin paras sortuukki!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 18.05.21 - klo:16:38
(https://live.staticflickr.com/65535/51187424353_c1e80d1e42_n.jpg) (https://flic.kr/p/2kZfVVc)

Joel Lehtonen: Putkinotko

Seuraavaksi kouriini tarttui Joel Lehtosen suurromaani. Se ilmestyi kahtena osana 1919-1920 ja tämä versio on vuodelta 2012. Veikkaisin tapahtumien sijoittuvan silti ennen itsenäistymistä. Kirjan lopussa on aikalaisarvosteluja ja niiden perusteella kirjan kaksi osaa arvotettiin aika korkealle jo ilmestyessään.

Tarina kulkee mielenkiintoisesti tosiajassa eikä siinä hypitä ajassa eteenpäin. Otetaan yhden henkilön näkökulma ja käydään tarinaa läpi hänen kannaltaan, kunnes vaihdetaan henkilöä. Toisinaan mennään hieman taaksepäin ja kerrotaan sama hetki toisen henkilön mietteiden kautta. Näistä syistä johtuen on tarinan ajallinen jänne todella lyhyt vaikka paksusta kirjasta onkin kyse.

Mutta sanottavaa silti riittää. Tarina on hyvin käytännönläheinen kuvaus metsäsuomalaisen perheen arjesta. Lehmiä ajetaan pois pellolta, saunotaan, ojennetaan lapsia, kalastetaan, jahdataan metsoa ja siirretään kiviä pois pihalta.

Tekstin tyyli on hyvin nykyaikainen eikä sitä arvaisi satavuotiaaksi. Tarina on myös aika vetävä eikä niin sanottua turhaa turinointia ole. Vastapainoksi voisin mainita vaikka Dostojevskin tuotannon. Sitä lukiessa tulee usein mieleen kuinka oleellista kokonaisuuden kannalta on sivuhenkilöiden mietteiden kuvailu.

Olen huomannut aiemminkin kuinka suomalaiset tuolloin nimesivät lapsiaan ruotsista otetuin nimin, jotka oli muutettu helpommin äännettäviksi. Putkinotkossa on myös sellaisia kuten Repekka. Venäjältä alun perin olevia nimiä en ole havainnut ajan kirjallisuudessa. Ehkä valloittajien kulttuuria ei haluttu omaksua vaikka aika sata vuotta kestikin.

Tähän kirjaan on sisällytetty loppuun myös Lehtosen myöhemmin kirjoittamia lyhyitä jälkitarinoita, jotka kertovat mitä varsinaisen kirjan jälkeen on tapahtunut. Putkinotkossa tarina nimittäin jää hieman kesken. Mielestäni nämä jälkitarinat olisi voinut jättää kirjoittamatta ja jättää Putkinotkon hieno kerronta ennalleen.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

"Onpas sillä vaatteet! Harmaa takki, pitkä, jonka hännykset supistuvat taaksepäin kuin minkä kurjen pyrstö. Musta helmatakki sillä oli viime syksynä ... kuin hame. Nyt ... rannukkaat housut. Ja niinkuin ennenkin sellaiset länget kaulassa, että tuskin korvat pääsevät pilkistelemään niiden reunojen ylitse. Ja maha pullottaa, oikea herran maha. Olkihattu päässä, pehmeä kuin pussi. Siinä kirjava nauha. Ruskeat kengät isoissa jaloissaan."
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jean Passepartout - 22.05.21 - klo:14:52
Partasudin kirjapäivityksiä on mukava lukea, keep 'em coming! Jos muuten tykkäsit Gogolin Kuolleista sieluista, niin saman herran Reviisori on myös hyvä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommiedvard - 08.06.21 - klo:10:56
^^ Putkinotkon luin pari vuotta sitten. Vieläkin myhäilyttää J.Käkriäisen huima foodiekokemus kaupungilla, sellaiseen ihmeeseen kuin porkkanaan tutustumassa.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 08.06.21 - klo:14:52
Olikohan tuo eri kirjassa, kun en muista Juutaksen kaupunkiin matkanneen. Monet muut edesottamukset ovat jääneet mieleen.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Tommiedvard - 09.06.21 - klo:10:59
Taisi siinä jossain kohtaa muistella käyneensä kaupungissa ja siitä jäi hampaankoloon kun sitä kamalaa moröttiä tuli ostaneeksi.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 01.07.21 - klo:17:46
(https://live.staticflickr.com/65535/51283743069_dc2cc9ee53_n.jpg) (https://flic.kr/p/2m8LA7H)

Philip Ziegler: Mountbatten

https://en.wikipedia.org/wiki/Louis_Mountbatten,_1st_Earl_Mountbatten_of_Burma (https://en.wikipedia.org/wiki/Louis_Mountbatten,_1st_Earl_Mountbatten_of_Burma)

Seuraavaksi jotain täysin erilaista.

Kun kuulin hiljattain 99-vuotiaana kuolleen prinssi Philipin sukunimen olleen Mountbatten, muistin perheen kirjahyllyssä olevan samannimisen kirjan. Olisiko peräti kyseessä sama mies? Ei, mutta samasta sukujuuresta on kyse.

Onneksi kirjan kansiaukeamalla on Brittein kuninkaallisten sukupuu, josta pystyy helposti katsomaan miten juuret leviävät. Lordi Mountbatten oli prinssi Philipille eno. Toisin sanoen Philip oli Mountbattenin sisaren lapsi. Ja toisesta suunnasta tarkastellen Mountbatten oli kuningatar Victorian tyttärentyttären poika. Tyylistään tunnettu prinssi Edward taas oli Mountbattenin serkku ja myös hyvä ystävä. Englannin kuningas George VI oli myös serkku Mountbattenille ja hänen tyttärensä on nykyinen kuningatar Elizabeth.

Samaan sukupuuhun kuuluu myös sellaisia nimiä kuten Wittelsbach, Romanoff, Habsburg ja Hohenzollern. Toisin sanoen Mountbatten oli niin siniverinen kuin vain voi olla. Käytän muuten yksinkertaisuuden vuoksi nimien englantilaisia versioita.

Wikipediassa on yksinkertaistettu sukupuu. Hieman alempana on House of Windsor ja siitä House of Hesse-Darmstadt on se, jossa Mountbatten on.

https://en.wikipedia.org/wiki/Family_tree_of_the_British_royal_family (https://en.wikipedia.org/wiki/Family_tree_of_the_British_royal_family)

Tämä on niin sanotusti virallinen elämänkerta. Tekijä Philip Ziegler on saanut haastatella haluamiaan kuninkaallisen perheen jäseniä ja hänellä on ollut myös pääsy kuninkaallisiin kirjearkistoihin. Suurella tarmokkuudella onkin hän työn hoitanut. Kaksisataa haastattelua ja viisi vuotta on kirjan kirjoittaminen vaatinut. Lähdeviitteitä on monta kymmentä sivua lopussa ja viittaukset on merkitty sivuille virkkeen tarkkuudella.

Kirjan rungon muodostavat lähinnä Mountbattenin lähettämät kirjeet ja päiväkirjamerkinnät. Niiden perusteella kirjailija onkin saanut kattavan käsityksen miehen menoista ja mietteistä. Ziegler on verrannut ristiin eri lähteitä ja mainitsee myös jos kirjeen kirjoittaja antaa itsestään liian ystävällisen kuvan tai suoranaisesti valehtelee. Mountbatten oli hamstraaja, joka säästi lähes kaikki paperit, joita vuosien saatossa käsitteli. Ehkä tämän vuoksi myös kirjeet ovat säilyneet näihin päiviin asti.

Zieglerillä on omien sanojensa mukaan ollut vapaus päättää mitä kirjaan laittaa. Mountbattenin huonot puolet on myös tuotu esille, mutta pääsääntöisesti kirja on suopea kuvaus kohteesta. Kirja on ilmestynyt 1985. Ziegler aloitti kirjoittamisen jo vuosi Mountbattenin kuoleman jälkeen, ja on ilmeisesti edelleen elossa (syntynyt 1929).

Huomionarvoista on, että myös Wallis Simpson oli kirjan ilmestyessä vielä hengissä. Samoin Diana Spencer, tosin Charles tapasi hänet vasta Mountbattenin kuoleman jälkeen.

Prinssi Louis Battenberg syntyi vuonna 1900 - mikä helpottaa kovasti iän määrittämistä kirjassa vilisevien vuosilukujen viidakossa - ja kuoli 1979 IRA:n asettamaan venepommiin. Hän nousi nopeasti nuoresta upseerista Brittein laivaston ylimmäksi komentajaksi ja lopulta Englannin puolustuksen johtajaksi.

Prince Louis of Battenberg, the future Lord Mountbatten [was born as] 'a most vigorous baby who came kicking and shouting into the world'. Queen Victoria took a keen interest in this latest great-grandchild --- and urged that it should 'bear my name of whatever sex it may be'. The Battenbergs got as near as they could by including Victor among the baby's names, but the Queen then pressed for Albert to be added. --- [H]e was named Louis Francis Albert Victor Nicholas. With a perversity characteristic of the British upper classes at the time, the child was never called by any of these. A nickname was de rigueur and the Queen suggested Nicky. This served for a while but caused confusion amid the plethora of Nickies at the Russian court, and recourse was had to Dicky, or, more frequently, Dickie. Dickie he remained for the rest of his life.

Mountbatten oli alkujaan Battenberg saksalaisen paikannimen mukaan, mutta silloinen Englannin kuningas antoi jossain välissä käskyn nimien englantilaistamisesta ja Battenbergistä tuli suoraan käännettynä Mountbatten. On vaikea kuvitella parempaa nimeä suurelle miehelle.

Laivojen ja laivaston käytännön johtamisessa Mountbatten oli keskinkertainen. Hän sai omalla itsepäisyydellä laivansa useaan otteeseen pinteeseen. Eräänä kertana hän ohjasti laivaa kovassa merenkäynnissä liian suurella vauhdilla ja kaksi merimiestä huuhtoutui aallokossa laidan ylitse. Toinen heistä hukkui ja toinen vain onnen kaupalla lennähti aallon mukana takaisin laivaan. Mountbatten myös vahingoitti toista laivaansa kahteen otteeseen, joista jälkimmäisellä laiva upposi ja Mountbatten pelastettiin veden varasta.

Tästä huolimatta Mountbatten sai nopeasti pestin uudelle Yhdysvalloissa rakennettavalle laivalle ja hän lähti meren yli tutustumaan siihen. Britannian pääministeri Winston Churchill kutsui Mountbattenin nopeasti takaisin sillä tarjolla oli uusi tehtävä. Mountbatten ei ollut kovin innostunut tästä sillä hän olisi paljon mieluummin halunnut päästä laivaa käskyttämään. Vielä Lontoossa hän anoi Churchilliltä, että saisi tehdä tämän. Churchill ei ollut suopea.

'You fool!' stormed Churchill. 'The best thing you can hope to do there is to repeat your last achievement and get yourself sunk.' Then he went on to expound the greatness of the task. --- [H]is main object was to be the invasion of France. For this he must create the machine, devise the appliances, find the bases, create the training areas, select the site for the assault.

Itse Normandian hyökkäykseen Mountbatten ei enää osallistunut, hänet oli jo siinä vaiheessa nimitetty rauhoittamaan siirtomaalevottomuuksia Aasiassa. Ensin saada japanilaiset pois Burmasta ja lopulta Intialle itsenäisyys.

Ihmisten johtamisessa Mountbatten oli omassa lajissaan. Hänellä oli ulospäin suuntautunut sosiaalinen luonne ja luontainen kyky ihmistuntemukseen. Mountbatten paneutui kaikkeen suurella tarmokkuudella. Hän uudisti laivansa viestintäjärjestelmän, joka otettiin käyttöön muuallakin Brittein laivastossa. Myös poolonpeluun harrastukseensa hän paneutui äärimmäisellä kiinnostuksella.

Mountbattenin isä oli Britannian laivaston ylin komentaja (niin kuin Mountbatten myöhemmin myös), mutta joutui luopumaan pestistään ensimmäisessä maailmansodassa kun saksalaistaustaisiin suhtauduttiin Briteissä erittäin epäilevästi. Sota Saksaa vastaa oli henkisesti raskasta Mountbattenille. Hänen vanhempansa olivat sieltä kotoisin. Mountbatten oli myös viettänyt lapsuudessaan kesiä Saksassa sekä tunsi ystäviä sieltä. Kummallisesti kyllä tämä Saksan tausta ei tuntunut haittaavan Mountbattenin uraa. Mountbatten tosin itse oli englantilainen henkeen ja vereen taustastaan huolimatta.

Voidaan sanoa, että Mountbattenin elämä oli mielenkiintoinen. Hän nousi jo reilu 40-vuotiaana Englannin huippuvirkoihin. Jalosukuisuus, vauraus vaimonsa myötä, sosiaalinen ja ulospäinsuuntaunut luonne, ihmistuntemus ja komeus kieltämättä auttoivat asiassa. Hän eli myös sopivasti ajassa jolloin Euroopassa kuohui. Hän tapasi työnsä kautta monia maailman johtajia. Nasser Egyptissä, Tito Jugoslaviassa, Gandhi ja Nehru Intiassa, Roosevelt, Eisenhower ja MacArthur Yhdysvalloissa näin muutamia mainitakseni.

Mountbattenin toinen sisarista oli naimisissa kreikkalaisen prinssin kanssa, ja tästä avioliitosta syntyi prinssi Philip. Mountbatten piti itseään tärkeänä osallisena Philipin and Elizabethin yhteensaattamisessa. Kun he lopulta kihlautuivat, osoitti Mountbatten edelleen liian suurta kiinnostusta suhteeseen, joten prinssi Philip joutui hieman toppuuttelemaan:

I am not being rude, but it is apparent that you like the idea of being the General Manager of this little show, and I am rather afraid that she might not take to the idea quite as docily as I do.

Toinen sisar oli taas naimisissa Ruotsin Kustaa VI:n kanssa ja heidän lapsensa on nykyinen kuningas Carl Gustaf. Hänenkin naimapuuhiin Mountbatten paneutui tosissaan. Hän esitteli tulevalle kuninkaalle englantilaisen Ladyn sekä yhden romanialaisen prinsessan. Carl Gustav ei kuitenkaan innostunut näistä vaan valitsi puolisokseen saksalaisen maallikon Silvia Sommerlathin.

Philip ja Elizabeth ovat muuten kaukaista sukua toisilleen. Molemmat ovat saaneet alkunsa kuningatar Victorian lapsista. Philip on Victorian tyttärentyttärentyttären poika ja Elizabeth Victorian pojanpojanpojan tytär. Näinhän siniveristen kuuluukin olla.

1950-luvun alussa Mountbattenillä alkoi olla jo ikää sen verran, että hänen tyttärensä ja vaimonsa yrittivät saada häntä luopumaan liian rasittavista harrastuksista. Poolonpeluun Mountbatten jätti aika suosiolla, mutta hän oli löytänyt sukelluksen uudeksi korvikkeeksi.

Eventually he was persuaded to go to a specialist who had been instructed by [Mountbatten's wife] Edwina to prohibit any further diving. Not only was this object not achieved, but the next thing Edwina knew was that the specialist was himself attending the diving-school.

Tekstin tyyli on pääosin hyvää, joskin Ziegler toisinaan antautuu tarpeettoman hienoon kirjoitteluun niin kuin tässä kuvauksessa Mountbattenin tulevasta vaimosta:

A lesser girl might have been daunted by the sombre splendours of Brook House, but Edwina was indomitable. Highly intelligent without being intellectual, elegant and vital rather than conventionally beautiful, she blazed in London society with a fierce brilliance which alarmed some and dazzled almost all. Restless, egocentric, intolerant, she was rarely a comfortable person to be with yet, equally, was never boring. Her passion for the syncopated rhythms of the age reflected something deeper in her personality.

Kirjassa paneudutaan paikoin hyvinkin yksityiskohtaisesti byrokraattiseen köydenvetoon eri osapuolten välillä. Kirjaa ei oikein kannata suositella satunnaiselle lukijalle vaan tähän täytyy paneutua päättäväisyydellä. En yleensä ole kiinnostunut elämänkerroista, mutta nykyhetken sidoksen vuoksi kirjaan tuli tartuttua ja onneksi näin tein. Lukukokemus oli raskas, mutta miellyttävä.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 04.07.21 - klo:14:50
(https://live.staticflickr.com/65535/51288844051_cd27c6d79c_n.jpg) (https://flic.kr/p/2m9dJsF)

Niccolò Machiavelli: The Prince

Raskaan luku-urakan jälkeen otin seuraavaksi hieman kevyemmän välipalan, josta kirjoitan köykäisemmin. Tämän käsikirjoitus ilmestyi ensimmäisen kerran noin 1513 ja tämä painos on vuodelta 2011.

Ryhdyin tähänkin lukemiseen ilman ennakko-odotuksia ja -asenteita. Pian lukemisen aloitettuani kävi ilmi, että kyseessä on opaskirja. Machiavelli on tavallaan kirjoittanut käsikirjan hallitsijalle. Teos keskittyy vahvasti valloittamiseen ja sodankäyntiin ja oletuksena on, että lukija on jo vallan kahvassa kiinni ja hänellä on vahva armeija käskytettävänä. Joko oma tai palkattu.

Kirja antaa suuret suuntaviivat hallitsijalle menemättä yksityiskohtiin sen tarkemmin. Jos haluat tällaisen lopputuloksen, on valittavissa tällaiset menetelmät ja niissä on kummassakin hyvät ja huonot puolet.

Kriitikot ovat pitäneet tätä teosta juonittelijan ohjekirjana, sillä suomessakin on käytössä juuri tästä kirjasta syntynyt käsite machiavellismi, häikäilemätön valtapolitiikka, jossa tarkoitus pyhittää keinot. Vaikka tämä on tavallaan Prinssin ajatus, liittyy siihen muutakin.

Machiavelli kertoo analyyttisesti kuinka hallitsijan kannattaa toimia pysyäkseen vallassa. Jos tämä tarkoittaa vaarallisten ihmisten tappamista, se kannattaa tehdä ennen kun heistä tulee suurempi uhka. Machiavelli käyttää runsaasti vertauskuvia selventääkseen tilannetta.

Remember what the doctors tell us about tuberculosis: in its early stages it's easy to cure and hard to diagnose, but if you don't spot it and treat it, as time goes by it gets easy to diagnose and hard to cure. So it is with affairs of state. See trouble in advance (but you have to be shrewd) and you can clear it up quickly. Miss it, and by the time it's big enough for everyone to see it will be too late to do anything about it.

Ajat tuolloin 1500-luvun Euroopassa ja myös useampi sata vuotta eteenpäin, olivat sotaisia kaikkialla. Lähes jokainen valtiontapainen nahisteli naapuriensa kanssa. Neutraalit hallitsijat eivät pärjänneet kuin hyvällä onnella. Oli parempi etsiä liittolaisia sekä heitä, joita vastaan kannatti hyökätä. Vanhan sanonnan mukaan, jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.

Kirjassa on runsaasti viittauksia sekä senaikaisiin ihmisiin että historiallisiin tapahtumiin. Kuten esimerkiksi Hannibal. Vaikka hän johti hyvinkin sekalaista armeijaa, ei hänellä ollut vaikeuksia pitää heitä aisoissa, sillä hän ansaitsi armeijansa kunnioituksen suunnattomalla julmuudella.

Machiavellin tarkoituksena ei ollut neuvoa hallitsijaa olemaan julma pelkästään julmuuden takia. Hän oletti, että poliittinen työ tuohon aikaan oli vaaroja täynnä. Hallitsijalla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin tappaa tai tulla tapetuksi.

Machiavelli toimi neljätoista vuotta ylellisenä diplomaattina kiertäessään Firenzen valtakunnan maita. Sitten Medicin perhe tuli valtaan, ja Machiavelli joutui vangituksi ja kidutetuksi. Lopulta vapautumisen jälkeen hän muutti kaupungista maalle, jossa hän kirjoitti Prinssin.

Hänellä oli tavallaan kaksi tavoitetta tämän kirjan suhteen. Yhtäällä esitellä erinomaisia analyyttisiä taitojaan ongelmien ratkomisessa, mutta toisaalta myös halu päästä Medicin suosioon ja takaisin leveän leivän ääreen. Kirjan avulla hän ei onnistunut siinä, mutta ennen kuolemaansa hän kuitenkin ehti hetken verran toimia neuvonantajana silloiselle hallitsijalle.

Kirjan on kääntänyt Tim Parks, joka kertoo pitkälti alussa erilaisista haasteista saada teksti italiasta englanniksi. Tunnettu kirja kun on, on tämä käännetty useaan kertaan. Parks sanoo, että alkuperäinen teksti seisoo aina omilla jaloillaan, mutta käännöksista tulee aika ajoin puhaltaa pölyt pois. Hän käyttää kahta eri ajan käännöstä esimerkkinä ja kertoo miksi on päätynyt erilaiseen kieleen kuin aiemmat.

Machiavellin alkuperäinen teksti on liian vaikea jopa nykyisille italialaisille ymmärtää. Kyse ei ole sanoista vaan niiden käytöstä.

The obstacle for the Italian reader --- is hardly lexical at all --- rather it has to do with a combination of extreme compression of thought, obsolete, sometimes erratic grammar, and, above all, a syntax where subordinate and pre-modifying clauses abound in ways that the modern reader is not used to.

Parks antaa esimerkkinä kolme käännöstä englanniksi:

W. K. Marriot (1908):

A prince is also respected when he is either a true friend or a downright enemy, that is to say, when, without any reservation, he declares himself in favour of one party against the other; which course will always be more advantageous than standing neutral; because if two of your powerful neighbours come to blows, they are of such a character that, if one of them conquers, you have either to fear him or not.

George Bull (1961):

A prince also wins prestige for being a true friend or a true enemy, that is, for revealing himself without any reservation in favour of one side against another. This policy is always more advantageous than neutrality. For instance, if the powers neighbouring on you come to blows, either they are such that, of one of them conquers, you will be in danger, or they are not.

Ja hänen omansa:

A ruler will also be respected when he is a genuine friend and a genuine enemy, that is, when he declares himself unambiguously for one side and against the other. This policy will always bring better results than neutrality. For example, if you have two powerful neighbours who go to war, you may or may not have reason to fear the winner afterwards.

Näissä tuo lihavoitu lause on mielenkiintoinen. Alkuperäinen sanaelma on ollut seuraava:

...o sono di qualità che, vincendo uno di quelli, tu abbia a temere del vincitore, o no.

Ja se on sanatarkasti käännettynä:

...either they are of qualities that, winning one of those, you ought to fear the winner, or not.

Tim Parks on siten pyrkinyt käännöksessään välittämään alkuperäisen tekstin ajatuksen sen sijaan, että pyrkisi pitäytymään vain tekstissä. Huomattavaa on, että prinssin hän on kääntänyt sanaksi ruler, josta käytän ilmaisua hallitsija. Se kertoo paremmin alkuperäisen sanan tarkoituksen. Kirjan nimeä ei tietenkään voi vaihtaa.

Kääntäjän johdannossa on myös sopiva lopetus tarinalle.

Reading The Prince it is impossible not to engage with the disturbing notion that politics cannot be governed by the ethical codes that most of us seek to observe in our ordinary lives. An however we react to this idea, once we have closed the book it will be very hard to go on thinking of our own leaders in quite the same way as we did before.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 11.07.21 - klo:16:46
(https://live.staticflickr.com/65535/51304465588_a8297ffcc7_n.jpg) (https://flic.kr/p/2maANcw)

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Parhaat kirjat ovat niitä, jotka saavat ajattelemaan. Ne eivät välttämättä ole parhaita proosallisesti, mutta niiden idea saa miettimään muuta kuin tavallisesti on tavannut ajatella. Tämä on yksi sellaisista.

Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1953 ja tämä versio on vuodelta 2008.

Ray Bradbury kirjoitti tämän koulun alakerrassa, josta pystyi vuokraamaan edullisesti käyttöaikaa kirjoituskoneille. Hän pohjasi tarinan osin omiin kokemuksiinsa, mutta antoi tietysti mielikuvituksen juosta vapaasti sillä ajatuksella mitä jos. Juoni sijoittuu tavallaan nykyhetkeen, mutta rinnakkaiseen todellisuuteen. Sellaiseen jossa kehitys on jostain syystä lähtenyt toiselle tielle.

Tekstin teknisistä ynnä muista viittauksista tunnistaa tämän vanhaksi teokseksi. Mukana on robotteja, mutta niiden ajatus on kovin 1950-lukua. Tekstin tyyli on hyvin ymmärrettävää kuvailua, jossa aika ajoin joutuu miettimään onko kyseessä todellinen tilanne vai henkilön kuvitelma.

So it was the hand that started it all. He felt one hand and then the other work his coat free and let it slump to the floor. He held his pants out into an abyss and let them fall into darkness. His hands had been infected, and soon it would be his arms. He could feel the poison working up his wrists and into his elbows and his shoulders, and then the jump-over from shoulder-blade to shoulder-blade like a spark leaping a gap.

Bradbury sai tämän valmiiksi nuorena miehenä ja mielestä tästä heijastuu hieman lapsellinen kerronnan ote. Tämä ei tietenkään vie kirjan perustaa pois tieteistuotosten klassikoiden joukosta.

Niin kuin monilla muilla tulevilla tähdillä, myös Bradburylla oli vaikeuksia saada kustantajaa teokselleen. Hän sai pakit monilta muilta, kunnes yllättäen eräs henkilö kiinnostui kirjan julkaisusta. Bradbury kertoo tästä teoksen jälkisanoissa.

A young Chicago editor, minus cash but full of future visions, saw my manuscript and bought it for four hundred and fifty dollars, all that he could afford, to be published in issues number two, three and four of his about to be born magazine. The young man was Hugh Hefner. The magazine was Playboy, which arrived during the winter of 1953/54 to shock and improve the world. The rest is history.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 01.08.21 - klo:14:52
(https://live.staticflickr.com/65535/51350352979_4b2361ba1a_n.jpg) (https://flic.kr/p/2meDYVr)

George Orwell: 1984

Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1949 ja tämä versio on vuodelta 2008. Kirja julkaistiin alun perin nimellä Nineteen Eighty-Four: A Novel.

Orwellilainen yhteiskunta on jo vakiintunut nykyiseen kielenkäyttöön, joten oli mielenkiintoista katsoa mistä se on saanut alkunsa. En myöskään tiennyt, että käsite Big Brother tulee juuri tästä kirjasta. Luulen myöskin, että teos on ollut innoittajana monille elokuville. V niin kuin vendetta tulee mieleen yhtenä näistä.

Muutoinkin tässä teoksessa yhteiskunta elää aika lohdutonta elämää. Kun Fahrenheitissä hallinnoitiin vain yhtä elämän osa-aluetta, on tässä hallinnassa kaikki. Vallassa oleva puolue pyrkii ohjaamaan kansalaistensa elämää sanan vihoviimeisessä merkityksessä.

Yhteiskuntaan on jopa kehitetty uusi kieli, joka toimii alussa virkakielenä, mutta jonka tarkoitus on korvata entinen puhekieli aikanaan. Voin kuvitella kuinka Orwell on miettinyt mikä voisi olla kauheinta mitä kielelle tapahtuisi ja luonut sen pohjalta tämän.

Tämän uuden kielen tarkoituksena on typistää sanoma mahdollisimman tiiviiseen muotoon. Otetaan esimerkiksi sanat good ja bad. Näistä jälkimmäistä ei käytännössä tarvita, sillä sen voi korvata ilmaisulla ungood. Jos jokin on parempi kuin good, se on plusgood, ja vieläkin parempi on sitten doubleplusgood.

Esimerkkinä seuraava lause:

times 3.12.83 reporting bb dayorder doubleplusungood refs unpersons rewrite fullwise upsub antefiling

kääntyy senhetkiseen nykyenglantiin:

The reporting of Big Brother's Order for the Day in the Times of December 3rd 1983 is extremely unsatisfactory and makes references to non-existent persons. Re-write it in full and submit your draft to higher authority before filing.

Kieli onkin ainutlaatuinen siinä mielessä, että siinä sanat vähenevät ajan myötä.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

These rich men were called capitalists. They were fat, ugly men with wicked faces, like the one in the picture on the opposite page. You can see that he is dressed in a long black coat which was called a frock coat, and a queer, shiny hat shaped like a stovepipe, which was called a top hat. This was the uniform of the capitalists, and no one else was allowed to wear it.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Jacomus - 17.08.21 - klo:20:56
Lukeminen on minulle mieluista vapaa-ajan puuhaa, joten alanpa raportoida lukemisiani tähän lankaan.

Elias Lönnrot: Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri
Uusi parannettu laitos, 1856

Folklorististen ansioidensa lisäksi Elias Lönnrot oli asiansa osaava lääkäri, joka myös kirjoitti paljon. Lääkäri lienee tuohon maailmanaikaan toivotettu tervetulleeksi taloon kuin taloon, etenkin maaseudulla, joten Lönnrotin ammatti on varmasti myös helpottanut runonkeruutyötä. Hauskasti joiltakin osin 1850-luvun lääketieteellinen ymmärrys on aika lailla linjassa nykyisen kanssa, ja toisilta osin ollaan aivan hakoteillä. Iilimatoja käytetään miltei vaivaan kuin vaivaan. Sairauksien hoidon lisäksi tässä on ohjeita terveelliseen elämään, esimerkiksi pukeutumiseen:

Waatteista pidämmä parhaana, mikä muuten on hyödyttäväisin, ei niin, mikä ainoasti on silmän kaunis. Niiden tulee warjella ruumis kylmältä, suojella ruumiin tawallista hikua (transpiratio), jonka tukahtumisesta monta wikaa, sulku- ja loka-tauteja, luuwaloja, kuiwatauteja, sisällisiä polttoja, keuhkowikoja, wesitauteja, ruusu-wikoja, ryyhdynnäisiä ja monta muuta waiwaa saawat alkunsa. Ei ylen paksut ja lämpimät, eikä ylen hienot, kewiät ja ohuet waatteet ole erittäin kiitettäwät, waan jotka wuosiaikain ja sääwaihetten, tottumisen ja töiden suhteen ei milloinkaan waiwaa eikä rasita ruumista. Ei talwella ainoasti waan kylmempinä kesäaikoinaki on tarpeellinen pukea lämpimämmästi ja kesähelteessäki waroa, ettei semminki hikisellä, kuumalla eli palawalla ruumiilla aworinnoin ja alastomin eli wähäturwatuin mahoin paljaalle maalle nukuta. Lapsuudesta wiluun tottuminen on kyllä hyödyllinen, mutta usiastiki waarallinen enää wanhemmalla iällä sihen totuttaita. Ylen ahtaat waatteet estäwät weren liikunnon ruumiissa; liian wäljät eiwät lämmitä tarpeeksi. Ei pidä kesäwaatteisiin kewäillä, eikä syksyllä talwiwaatteisiin ylen aikaisin eikä yhtäkkiä ruweta. Semminki iällisten ihmisten tulee tämä asia panna muistoon.

Jne.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 18.08.21 - klo:16:33
Yllättävän vanhanaikaista tuo kirjoituksen parsi, jos vertaa pari vuosikymmentä myöhemmin Aleksis Kiven julkaisemiin teoksiin. Tuosta näkee myös, että lauserakenne oli aikoinaan aika koukeroista ja vaikeasti nykyihmisen ymmärrettävää.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 15.12.21 - klo:17:43
(https://live.staticflickr.com/65535/51749370965_24e68a5dc6_n.jpg) (https://flic.kr/p/2mQV44T)

Miguel de Cervantes: Don Quixote

Aiempien lyhyempien kirjojen jälkeen tähän teokseen meni neljä kuukautta, mutta lopulta sain luettua kaikki tuhat sivua.

Kirja julkaistiin alun perin kahdessa osassa, ensimmäinen 1605 ja toinen 1615. Tämä painos on tehty vuoden 2005 jälkeen.

Tiesin kirjasta suurin piirtein ainoastaan sen, että Don Quixote ratsastaa hevosellaan ja Sancho Panza muulillaan ja he taistelevat tuulimyllyjä vastaan. On sinänsä mielenkiintoista miksi juuri tämä kohtaus on jäänyt ihmisten mieliin kun parivaljakkomme kohtaa aika paljon muunlaisia seikkailuja. Ehkä koska kohtaus on alkupuolella eivätkä monet ole juuri pitemmälle jaksaneet kirjan kanssa. Tai ylipäätään aloitteneetkaan. En tosin syytä ketään tästä.

Koska Quijote kirjoitetaan Suomessa tuolla tavalla ja englanninkielisessä - ja espanjankielisessä - kirjallisuudessa otsikon mukaisesti, täytyi minun katsoa Wikipediasta miten äksä oikein äännetään. Nykyespanjassa h:na, jossa on kurkkuäänne mukana, mutta Cervantesin aikana suhuässänä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Don_Quixote (https://en.wikipedia.org/wiki/Don_Quixote)

Alkuperäisen espanjankielisen tekstin on käynyt läpi jokin tutkija ja sen sekä kääntäjän ansiosta on kirjassa runsaasti alaviittauksia selittämässä nykylukijalle vieraita tapoja, tottumuksia ja käsitteitä. Esimerkiksi kun eräässä vaiheessa Sancho Panza on saapunut hallitsemaan ínsulaansa ja joutuu selvittelemään alaistensa ongelmia. Ensimmäisenä paikalle pöllähtää räätäli asiakkaansa kanssa.

Señor Governor, I and this peasant have come before your grace because this good man came to my shop yesterday (for I, if those present will excuse me, have passed the tailor's examination*, God be praised, placed a piece of cloth in my hands, and asked: 'Señor, is there enough cloth here to make me a pointed cap?'

Ja tämän sivun alaviitteeseen on kääntäjä selventänyt:

* In other words, he has been admitted to the tailors guild. He asks to be excused because, at the time, tailors were held in exceptionally bad repute.

Aikalaisille tämä oli selvää, mutta nykylukija ei ymmärrä viittausta. Samantapainen tilanne tulee mieleeni tuosta aiemmin kirjoittamastani Heli Laaksosen Ajopuujalasta. Sen nykyviittaukset ovat tunnettuja nyt, mutta tuskin enää sadan vuoden kuluttua.

Vaikka Don Quixote pitää haarniskaa yllään lähes koko tarinan ajan, oli ritariaika jo jäänyt keskiajalle, useampi sata vuotta taaksepäin. Cervantesin aika tunnetaan nykyään Renessanssina. Tuolloin ritarikirjallisuus oli suosittua. Ilmeisesti siitä oli kulunut riittävän kauan, jotta sitä pystyttiin romantisoimaan. Kirjan tarinaa pystyy ymmärtämään monin paikoin enemmän mikäli tiedostaa ritareihin liittyneitä tapoja ja tottumuksia. Monet näistä erikoisuuksista ovat suoraa seurausta ritarien hyveellisen elämän tavoittelusta.

Cervantes kirjoitti tarinan kynällä ja ilmeisesti myös hyvin nopeasti velkavankeudessa ollessaan, joten en ihmettele kun kääntäjä mainitsee lukuisista virheistä, joita juoneen on jäänyt. Henkilöiden nimet vaihtelevat ja muutama kappale on väärässä järjestyksessä. Myös Sancho Panzan muulin katoaminen yhdessä vaiheessa ja ilmaantuminen myöhemmin takaisin on kiinnittänyt monien huomion. Cervantes jopa käsittelee asiaa kirjan toisessa osassa osana tarinaa.

Juonen on kaiketi tarkoitus olla kevythenkinen seikkailukertomus, mutta mielestäni siinä on aika surullinen sävy juonen perusasetelmasta johtuen. Ehkä useimmat eivät kuitenkaan ajattele asiaa tällä tavalla.

Kääntäjä käytti sanojensa mukaan kaksi vuotta alkuperäisen tekstin kääntämiseen, kunnes kustantajan paine sai hänet lopulta viimeistelemään tuotoksen. Lukijan odotus oli korkea tämänkin kirjan kanssa.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

They were engaged in this conversation when they were overtaken by a man riding behind them on the same road, mounted on a very beautiful dapple mare and wearing a coat of fine green cloth trimmed with tawny velvet and a cap made of the same velvet; the mare's trappings, in the rustic style and with a short stirrup, were also purple and green. He wore a Moorish scimitar hanging from a wide green and gold swordbelt, and his half boots matched his swordbelt; his spurs were not gilt but touched with a green varnish, so glossy and polished that, since they matched the rest of his clothing, they looked better than if they had been made of pure gold.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 01.02.22 - klo:16:38
(https://live.staticflickr.com/65535/51856267678_92b393a325_n.jpg) (https://flic.kr/p/2n1mVJE)

Kalevala

Seuraavaksi siirrytään Espanjan aroilta suomalaiseen metsään. Kirja julkaistiin nykymuodossa ensimmäisen kerran 1849, tämä versio on vuodelta 1963. Tässä on lisäksi Akseli Gallen-Kallelan tekemä kuvitus.

Kalevala on runomittaan kirjoitettu. Tyylistä käytetään nimitystä nelipolvinen trokee ja siinä (lähes) jokaisella rivillä on kahdeksan tavua. Katsoin parhaimmaksi lukutyyliksi pitää aavistuksen taukoa jokaisen rivin jälkeen. Olen tässä hahmotellut rivinvaihdot vinoviivalla. Alkuperäistä runomittaa toistettiin laulamalla, ja tällä tavalla se siirtyi eteenpäin sukupolvelta toiselle.

Olennaista Kalevalan tyylille on kertoa sama asia moneen kertaan: "Läksi jänis juoksemahan, / Pitkäkorva piippomahan, / vääräsääri vääntämähän, / Ristisuu ripottamahan".

Toisinaan tämä on kerrassaan nerokasta. Kun Lemminkäinen menee pyytämään toistamiseen Pohjolan emännän tytärtä, vastaa emäntä: "Anna en sulle piikojani / Enkä työnnä tyttöjäni, / En parasta, en pahinta, / En pisintä, en lyhintä".

Jos juonta tarkastelee nykyihmisen mielin, löytää samankaltaisuuksia nykyajan saippuaoopperoihin. Esimerkiksi alkupuolella Lemminkäinen käy ryöstämässä Pohjolan emännän tyttären Kyllikin ja lupaa vastineeksi kohdella tätä hyvin mikäli tämä ei lähde kylille karkeloimaan. Tai Kalevalan tyyliin:

Virkki lieto Lemminkäinen, / Sanoi kaunis Kaukomieli: / Kyllikki syänkäpyni, / Minun maire marjueni, / Ellös olko milläkänä, / En sua pahoin pitäne: / Sylissäni syöessäni, / Käsissäni käyessäni, / Sivullani seistessäni, / vieressä venyessäni!

Mutta ei Lemminkäisen tarvitse kuin hieman käydä kalassa ja Kyllikki on jo kylillä. Kostoksi Lemminkäinen hylkää hänet ja käy pyytämässä Pohjolan emännältä toista, eikä tämä oikein onnistu niin kuin tuossa yllä on selitetty.

Teksti on nykyihmiselle hieman vaikea ymmärtää, mutta onneksi jokaisen osion alkuun on perusidea lyhennetty yhteen lauseeseen.

Havaitsin myös että yllättävän moni nykyäänkin käytetty ilmaisu on suoraan tästä kirjasta: syntyjä syviä, vesi on vanhin voitehista, kuuna kullan valkeana, mieron teillä, moni on kakku päältä kaunis, vesille venosen mieli.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

Oi mielu metsän emäntä, / Metsolan metinen muori! / Heitä poies heinäkengät, / Kaskivirsusi karista, / Riisu riihiryökälehet, / Arkipaitasi alenna, / Lyöte lykkyvaattehisin, / Antipaitoihin paneite / Minun metsäpäivinäni, / Eränetso-aikoinani!
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 08.03.22 - klo:17:24
(https://live.staticflickr.com/65535/51926036036_bf3a0bdb77_n.jpg) (https://flic.kr/p/2n7wvro)

Victor Hugo: Notre-Dame de Paris

Vuorossa ranskalaista kirjallisuutta 1800-luvun alkupuolelta. Nimestä huolimatta kyseessä on englanninnos. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1831 ja tämä versio on vuodelta 2018.

Itse tarina sijoittuu vuoteen 1482, joten ensimmäiseksi piti tarkistaa oliko Notre-Dame todella rakennettu jo tuolloin. Kyllä oli, kirkko oli ollut pystyssä jo reilu 100 vuotta tarinan aikoina, joten vanhasta rakennuksesta on kyse.

Notre-Damen kellonsoittaja taidetaan tuntea nykyään enemmän Disneyn tulkinnan kautta. Tämä alkuperäisteos on juoneltaan selvästi synkempi. Tarinassa ollaan keskiaikaisen Pariisin pimeillä kujilla, joilla ihmishenki on halpa.

Kirjassa ei oikeastaan ole päähenkilöä. Tarinassa seurataan vaihtelevasti suppeaa joukkoa ihmisiä ja heidän elämäänsä. Pysytään hetki yhden tai kahden tarinassa kunnes siirrytään toiseen. Ja palataan takaisin ensimmäisiin taas jossain vaiheessa. Samalla näiden ihmisten elämänkaaret punoutuvat yhteen lähes taianomaisesti. Vaikka henkilöiden taustat vaihtelevat ylemmistä yhteisöistä hyvinkin alhaisiin, ovat he pohjimmiltaan kuitenkin vain ihmisiä. Heillä on samat ajatukset ja halut kuin nykyihmisillä ja nämä ohjaavat heidän toimintaansa lopulta enemmän kuin yhteisön asettamat raamit.

Notre-Damella ja Pariisilla yleensäkin on tainnut olla suuri vaikutus Victor Hugoon. Hän käyttää ensin yhden luvun kirkon ihannointiin ja toisen Pariisin hämmästelyyn ja samalla kiroaa eri aikakausien arkkitehdit, jotka ovat sotkeneet kumpaakin muotioikuilla. Toisin sanoen kaikki oli paremmin aikoinaan.

Mielenkiintoisesti tuon ajan sivistyneistö käytti yleisesti latinankielisiä ilmauksia puheissaan. Dostojevskin ajan ihmisille ranska oli yleinen seurustelukieli ja nykyihmisille taas englanti, joten ilmeisesti jokaisella aikalaisella on oma hienostelukielensä.

[He was] a sad, serious and solemn child, who studied zealously and learnt quickly. He was not very vocal at recreation time, took little part in the orgies of the Rue de Fouarre, did not know what it was to dare alapas et capillos laniare*, and figured not at all in the mutiny of 1463, which the annalists record solemnly under the title of 'sixth disturbance in the University'. *To give blows and tear out hair

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

He got dressed sadly. A thought occurred to him just as he was lacing up his ankle-boots, but at first he rejected it; it returned however, and he put on his waistcoat inside out, an obvious sign of some violent inner conflict. In the end he threw his bonnet roughly on the ground and exclaimed: 'Too bad! Let it turn out as it may. I shall go and see my brother. I'll get a sermon, but I'll also get a gold piece.'
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Bordeaux - 12.03.22 - klo:13:31
(https://www.minervakustannus.fi/kuvat/kannet/isot/1719_l_auschwitzin_taikuri_etukansi_240ppi.jpg)

Meinasi tulla sotaähky kun tätä ja uutisia Ukrainasta lukee yhtäaikaa. Paljon mielenkiintoisia yhtymäkohtia tämän hetken tilanteeseen.

Jos kirjassa kerrotut asiat natsismin historiasta pitävät paikkansa, on kyllä uskomatonta että siihen soopaan on iso kansa langennut.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Theman - 04.04.22 - klo:20:15
(https://www.antikka.net/imagesproduct/1112/Skannaus_8_101995.jpeg)
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 23.04.22 - klo:15:28
(https://live.staticflickr.com/65535/52024070319_dd206dbcea_n.jpg) (https://flic.kr/p/2ngbXBD)

Marcel Proust: In Search of Lost Time - Volume 6, Finding Time Again

Olen lukenut Proustia ja maailma ei ole enää entisensä. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1927 ja tämä versio on painettu vuoden 2003 jälkeen.

Ensimmäiseksi huomasin, että tämä on kuudes osa kirjasarjasta. En ole todennut tätä kaupassa. Mietin siksi, että pitäisikö lukea ne viisi ensimmäistä osaa ensin. Ei tarvitse, juoneen pääsee sisään pelkästään tämän kirjan avulla sillä juonta ei varsinaisesti ole. On siellä tietenkin jonkinlaisia tapahtumia taustalla, mutta kirjan ideana on enemmänkin välittää kertojan tuntemuksia hänen ympärillään olevista ihmisistä. Ja usein vielä tavattoman pitkin lausein.

Robert would redden, see Gilbert's sad, disdainful smile, extricate himself with some harsh words to the blunderer, return ahead of his wife and send her a despairing note in which he would claim to have lied in order not to upset her, so that when she saw him leave for reasons he was unable to explain to her, she would not think he did not love her (all of which, despite being written as a lie, was actually true), and would then send to ask if he could come to her room, where, partly in real distress, partly out of exhaustion at his life, and partly in a pretence that grew daily more outrageous, he would sob, drench his face in cold water, speak of his imminent death and sometimes throw himself on to the floorboards as if suddenly taken ill.

Juoni sijoittuu Pariisiin, ensimmäisen maailmansodan aikoihin siihen 1910-luvun loppuun, sikäläiseen ylempään seurapiiriin. Olin juuri aloittanut kirjan lukemisen kun tieto Venäjän hyökkäyksen tuli julki. Tämä antoi hieman liiankin todentuntuisen vivahteen kirjan kerrontaan.

Koska kyse on seurapiiri-ihmisistä, eivät he osallistu sotaan, mutta uhkan henki on vahvasti läsnä heidän arjessaan. Ilmahyökkäykset, valojen sammuttaminen ja pula kaikesta haittaa myös rikkaiden arkea.

Myönnän kirjan olevan hieman liian vaikeatajuinen minulle. Ehkä minussa ei ole riittävästi älykön virkaa. Siksi ei ole vaikeaa jättää loppuja osia lukematta.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

Strangely enough, the phenomenon of old age seemed in the way it operated to take account of some social customs. There were great noblemen, for instance, who had always been dressed in the plainest alpaca and worn old straw hats which an ordinary middle-classa man would not have been seen dead in, who had aged in the same way as the gardeners and the countrymen among whom they had spent their lives.
Otsikko: Vs: Mitä luet nyt?
Kirjoitti: Partasuti - 30.07.22 - klo:16:47
(https://live.staticflickr.com/65535/52251244818_237efe2ddd_n.jpg) (https://flic.kr/p/2nBghFm)

Henry James: The Portrait of a Lady

Lukija pudotetaan heti alussa suoraan brittiläisen maalaisidylliin.

Under certain circumstances there are few hours in life more agreeable than the hour dedicated to the ceremony known as afternoon tea.

Paikalle pöllähtää nuori nainen Amerikasta ja loppu pyöriikin hänen ympärillään. Kovasti yritetään saada kosimista tapahtumaan. Toisinaan onnistutaan, mutta aika usein ei. Eikä lopputulos ole kummassakaan tapauksessa ihanteellinen.

Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1881 ja tämä versio on vuodelta 2012. Juoni sijoittuu yläluokan maailmaan ja sen kautta tarinaa kerrotaan. Mieleeni tulee aina näitä lukiessani, että edes ylimmällä luokalla ei tuohon aikaan ollut käytettävissä sähköä tai juoksevaa vettä, tai edes autoja. Mutta muutoin ihmiset olivat sivistyneitä. Vaikka Englannista aloitetaan niin merkittävä osa tapahtumista sijoittuu Roomaan. Ja jo silloin menneen valtakunnan raunioita käytiin turisteina ihmettelemässä. Luulen kuitenkin, että turismi oli tukevasti ylemmän luokan harrastus.

Tarina ei ole onnen kertomus. Jokainen on enemmän tai vähemmän vankeina elämässään. Etenkin naiset. Kirja on yllättävän nykyaikainen tyyliltään. Se jopa sisältää suuren juonenkäänteen lopussa. Tällaisia ei ole tottunut näkemään klassisessa kirjallisuudessa. Kertomuksen yleistunnelmasta tulee mieleen Juhani Ahon Papin rouva.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

He was dressed in the loose-fitting, heterogeneous garments in which the English traveller in foreign lands is wont to consult his comfort and affirm his nationality; and with his grey eye, his bronzed complexion, fresh beneath its brownness, his manly figure, his modest manner, and his general air of being a gentleman and an explorer, he was such a representative of the British race as need not in any clime have been disavowed by those who have a kindness for it.