Keikarin foorumi
Keikari => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Ville - 13.04.10 - klo:18:58
-
Koska laadun käsite nousee jatkuvasti keskusteluissa esiin, tuumailin termin määrittelyyn omistetun ketjun olevan paikallaan. Mitä "laatu" tarkoittaa jäsenille vaatetuksesta puhuttaessa?
-
Periaatteessa laatua on kahdenlaista.
Mersu-laatu on se perinteinen määritelmä, jota yleensä puhekielessä tarkoitetaan. Eli jämäkkä ja tasokas tuote korkealaatuisista materiaaleista. Tämä laatu on nahanhajua ja 'oikeaa' oven sulkemisääntä.
Toyota-laatu on taas se, mitä ammattilaiset yleensä laadulla tarkoittavat. Tämä laatu on puhtaasti valmistuksen virheiden vähentämistä, ottamatta suoraan kantaa lopputuotteessa tavoiteltuun tasokkuuteen. Tämä laatu näkyy katsastustilastoissa. Toyota-laadun ongelma on se, että sitä on äärimmäisen vaikea havaita ostohetkellä. Kaikki mersut näyttävät ostohetkellä Toyotaa laadukkaammilta, mutta viettävätkin sitten enemmän aikaa pajalla.
Tämä laatujen jako on vaatteissa hyvin konkreettinen. Monesti ostetaan laadukkaana pidetty tuote, joka on kallis, mutta hajoaa aivan liian pian odotuksiin nähden.
Mersu-laatu ja Toyota-laatu eivät sulje toisiaan pois, vaan ne yhdistämällä saadaan Porsche-laatua, eli pomminkestäviä nahanhajuisia autoja, jotka loistavat katsastustilastoissa.
-
Minä näen laadun tasalaatuisuutena. Laadukkaan yrityksen kaikki tuotteet ovat saman tasoisia kestävyydeltään. Tältä kannalta myös esim. ecco voi olla laadukas valmistaja. Jos mikään ecco ei kestä yli vuotta, niin aika samantasoisia tuotteita eccon kengät ovat.
-
"Fit for use"
- Joseph M. Juran
Industrialisti Juranin määritelmä laadulle pätee mielestäni hyvin myös vaatteisiin. Ajatus kattaa myös mielestäni melko hyvin Pchan lanseeraamat Mersu- ja Toyota-laadun käsitteet.
-
Laatua syntyy, kun asiansa osaava tekijä tekee työtä josta pitää, aikataululla joka hänelle sopii, materiaaleilla jotka hän itse päättää, ja kaikki tämä ilman minkäänlaista tulosvastuuta.
-
Unohdin näköjään sen kolmannen hieman harvinaisemman käsityksen laadusta. Eli kalliimpi on parempi -laatu. Tämän käsitteen mukaan hopeiset kauluksen luut ovat laadukkaamat kuin muoviset ja timanteilla koristellut kauluksen luut ovat laadukkaamat kuin pelkät hopeiset. Tämä on sitä laatua, jonka saavuttamiseksi sheikin dippaavat Rolls Roycensa kultaan.
Todellisuudessa nämä kolme esittelemääni lähestymistapaa laatuun menevät usein iloisesti sekaisin.
Rahavarani ovat rajalliset, joten en koskaan ole valmis maksamaan pelkästä kalleudesta. Myös kaikkein korkeimman mersu-laadun jätän kauppoihin. Vaatteet kun ovat kulutustavaraa ja onnettomuus voi kohdata myös niitä kalleimpia ja kestävimpiä tuotteita.
Kaipaan vaatteilta järkevää mekaanista kestävyyttä ja sitä, että tuote pysyy käyttöikänsä hyvänköisenä. Haluan siis, että saumat sun muut kestävät sen aikaa, mitä kankaan kuluminen kestää. Tuotteen pitää kulumisesta huolimatta pysyä uudenveroisena tai sitten tuotteen pitää ikääntyä arvokkaasti. Parhaat tuotteeni ovat sellaisia, jotka olen ostanut kohtuuhintaan ja joiden kohdalla olen vain joku päivä havahtunut, että "Ai, nämä ovat näin lopussa?". Eli olen pitänyt tuotetta kulumattomana ja sitten olenkin huomannut esim. kankaan kuluneen paperinohueksi.
Kaikkein raivostuttavin laaduttomuuden oire on ennenaikainen kulahtaminen. Esim. Cornelianin kaulahuivini lähti hyvin vähäisessä käytössä vain 'hajoamaan' pinnastaan, eli pinta muuttui villahötöksi. Kulahtamisen rinnalla irtoilevat tai hajoavat napit sekä ratkeavat saumat ovat pikkujuttuja.
-
Laatua syntyy, kun asiansa osaava tekijä tekee työtä josta pitää, aikataululla joka hänelle sopii, materiaaleilla jotka hän itse päättää, ja kaikki tämä ilman minkäänlaista tulosvastuuta.
Toyota-laatu on kyllä omiaan parantamaan tulosta. Ongelmana vain on saada ostajat kiinnostumaan tästä ulottuvuudesta kaiken bling blingin rinnalla. Lisäksi tuo lähestymistapasi tuottaa automaattisesti erittäin kalliita tuotteita, joille ei vain riitä ostajia. Tällä hetkellä budjettiluokan laatuvalmistajatkin tuntuvat kaatuvan tai ajautuvan alihankkijoiksi yksi toisensa perään.
-
Itse erottaisin varsinaisen laadun tyylistä, jämäkkyydestä ja kaikesta muusta vastaavasta - eli juuri tästä "Mersu-laadusta". Itse en kutsuisi tätä "vaikutelmaa laadusta" varsinaiseksi laaduksi missään tapauksessa. Kutsuisin sitä lähinnä kyvyttömyydeksi lunastaa markkinointiosaston asiakkaille esittämiä lupauksia. Toisinsanoen sanoisin tätä valmistajaksi, jota itse välttelisin. Muistan nähneeni omistajakyselyn, jossa Mersun omistajat olivat häntäpäässä mitä tulee tyytyväisyyteen autonsa omistamiseen. Vaikutelma laadusta ja varsinainen laatu eivät ole tiukasti sidoksissa.
Itse näen laadun ensisijaisesti tarkoituksenmukaisuutena, kestävyytenä ja etenkin korkealaatuisina valmistusmateriaaleina sekä -tapoina. Tästä todellakin seuraa, että laatu on aina suhteessa kalliimpaa kuin heikompilaatuinen vastaava artikkeli.
Siksipä sanoisin että varsinaista laatua tärkeämpi budjetin ollessa rajallinen onkin tämä hinta/laatu-suhde. Vastine käytettyä rahayksikkö kohti. Laatu kun on hieman paraabelin mallinen käsite, korkeimmissa laadun sfääreissä laatu toki jatkaa lisääntymistään, mutta hinta/laatu-suhde alkaa vienoisti laskea. Toki räätälin puku on aina laadukas, mutta jos rahaa on käytettävissä juuri siihen vaadittava summa, eikä aiempaa vaatekaappia varsinaisesti ole, onko yksi puku laadukkaampi kuin muutama hyvällä hinta/laatu-suhteella varustettu valmispuku ja muutamat vastaavanlaiset kengät? Tietysti jos budjettirajoite poistuu, hinta/laatu-suhde menettää merkityksensä. Laatu on itseisarvo, mutta tosielämän realiteetit kuten rajalliset rahavarat asettavat sen haalimiselle tietyn rajoituksensa.
Laatuun voisi tietysti sisällyttää oletuksen tyylistä. Itse en tätä tekisi vaan näen, että laadusta ja tyylistä on tarpeen puhua erikseen. Voi se traktorikin olla laadukas, mutten sitä tyylikkääksi silti sanoisi.
-
Itse erottaisin varsinaisen laadun tyylistä, jämäkkyydestä ja kaikesta muusta vastaavasta - eli juuri tästä "Mersu-laadusta".
Aika tiukka rajaus, joka mielestäni rajoittaa turhan paljon laadun määrittelyä. En nimittäin usko keskustelun jatkuessa löytävämme mitään absoluuttista laadun käsitettä vaan laatu on pääsääntöisesti melko subjektiivinen käsite. Esimerkiksi laatu tavaran (vaatteiden) tuottajan näkökulmasta on aivan eri asia kuin asiakkaan näkökulmasta. Asiakkaalle tyylin ja jämäkkyyden arvointi ovat ihan käyttökelpoisia parametrejä laadun arvioinnissa.
Toki räätälin puku on aina laadukas, mutta jos rahaa on käytettävissä juuri siihen vaadittava summa, eikä aiempaa vaatekaappia varsinaisesti ole, onko yksi puku laadukkaampi kuin muutama hyvällä hinta/laatu-suhteella varustettu valmispuku ja muutamat vastaavanlaiset kengät?
Tätä on vaikea allekirjoittaa. Räätälin tekemä vaate voi olla todella laadukas, mutta ihan yhtä hyvin se voi olla varsin ala-arvoinenkin tuotos (tokihan maailmasta löytyy myös surkeita räätäleitä). Räätälin tekemisissä on kyse valmistustavoista enkä tiedä voidaanko erilaisten valmistustapojen välillä tehdä 1:1:n arvointia laadun osalta. Tehdastekoinen vaatekin voi olla erittäin laadukas. Räätälin työnä valmistettu vaate voi olla ylivoimainen laadultaan mikäli vaatteen istuvuus on keskeinen laadun arvioinnissa käytetty parametri.
Laatuun voisi tietysti sisällyttää oletuksen tyylistä. Itse en tätä tekisi vaan näen, että laadusta ja tyylistä on tarpeen puhua erikseen. Voi se traktorikin olla laadukas, mutten sitä tyylikkääksi silti sanoisi.
Puhuttaessa vaatteiden laadusta tyyli on minusta keskeisessä roolissa. Traktoriin en haluaisi pukeutua.
-
Aika tiukka rajaus, joka mielestäni rajoittaa turhan paljon laadun määrittelyä. En nimittäin usko keskustelun jatkuessa löytävämme mitään absoluuttista laadun käsitettä vaan laatu on pääsääntöisesti melko subjektiivinen käsite. Esimerkiksi laatu tavaran (vaatteiden) tuottajan näkökulmasta on aivan eri asia kuin asiakkaan näkökulmasta. Asiakkaalle tyylin ja jämäkkyyden arvointi ovat ihan käyttökelpoisia parametrejä laadun arvioinnissa.
Ongelma, jota koitin korostaa, oli että tämä vaikutelma laadusta ei aina kerro laadusta itsestään. Tietysti jos tuote ei edes vaikuta laadukkaalta, harvemmin se laadukas myöskään on. Vertaisarvioilla ja muiden käyttökokemuksilla on tärkeä rooli erotettaessa oikea laatu pelkästä laadun vaikutelmasta. Esimerkiksi kauluspaidan pesun- ja kulumisen kestosta on mahdotonta sanoa paljoa pelkästään sitä hypistelemällä. Tietysti täysin laaduttoman tuotteen tässäkin voi erottaa.
Tätä on vaikea allekirjoittaa. Räätälin tekemä vaate voi olla todella laadukas, mutta ihan yhtä hyvin se voi olla varsin ala-arvoinenkin tuotos (tokihan maailmasta löytyy myös surkeita räätäleitä). Räätälin tekemisissä on kyse valmistustavoista enkä tiedä voidaanko erilaisten valmistustapojen välillä tehdä 1:1:n arvointia laadun osalta. Tehdastekoinen vaatekin voi olla erittäin laadukas. Räätälin työnä valmistettu vaate voi olla ylivoimainen laadultaan mikäli vaatteen istuvuus on keskeinen laadun arvioinnissa käytetty parametri.
Totta, tämän takia määrittelin itse laadun juuri "tarkoituksenmukaisuutena, kestävyytenä ja etenkin korkealaatuisina valmistusmateriaaleina sekä -tapoina". Räätäleitä on toki huonojakin, totta tuokin, kangasvalinnalla on myös ratkaiseva osa räätälinvaatteenkin laatua. Silti näen, että käsintehty on aina sen "ylimääräisen mailin" verran tehdastuotetta laadukkaampi, juuri siksi että näen valmistustapojen korkealaatuisuuden tärkeänä osana laatua.
Puhuttaessa vaatteiden laadusta tyyli on minusta keskeisessä roolissa. Traktoriin en haluaisi pukeutua.
En minäkään pukeutuisi traktoriin, totta. Tarkoitin lähinnä, että tyyli on vielä laatuakin subjektiivisempi käsite - eivätkä ne aina korreloi. Esimerkiksi jokin ei-klassinen vaatekappale voi olla varsin laadukas, mutta onko se välttämättä tyylikäs? Esimerkiksi itse en pidä suippokärkisiä jalkineita tyylikkäinä laisinkaan, mutta en epäile esimerkiksi hyvien italialaisvalmistajien laatua.
-
Ongelma, jota koitin korostaa, oli että tämä vaikutelma laadusta ei aina kerro laadusta itsestään.
Tästä olemme samaa mieltä.
Räätäleitä on toki huonojakin, totta tuokin, kangasvalinnalla on myös ratkaiseva osa räätälinvaatteenkin laatua. Silti näen, että käsintehty on aina sen "ylimääräisen mailin" verran tehdastuotetta laadukkaampi, juuri siksi että näen valmistustapojen korkealaatuisuuden tärkeänä osana laatua.
Tästä asiasta jatkan inttämistäni. Tokihan vaatteita voidaan myös valmistaa teollisesti käsityönä. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa Oxxfordia tai Brionia. Käsityön osuus monissa ko. yritysten valmistamissa tuotteissa on huomattava, mutta valmistusprosessit muistuttavat enemmän teollista tuotantoa kuin varsinaista räätälintyötä. Lisäksi olen eri mieltä myös siitä, että käsin tehty tuote olisi automaattisesti laadukkaampi kuin koneellisesti valmistettu. Joissain kohdissa käsityöllä voi olla merkittävä laatua parantava vaikutus kun taas toisissa koneellinen valmistus mahdollistaa tasaisemman lopputuloksen ja sitä kautta ehkä myös paremman laadunkin. Toki lopullisen tuotteen käyttäjä voi kokea suunnatonta mielihyvää tietäessään vaatteeseensa toteutetuista käsin ommelluista yksityiskohdista ja sitä kautta käsityöllä voi olla selkeäkin vaikutus koettuun laatuun tai ainakin laatuvaikutelmaan.
En minäkään pukeutuisi traktoriin, totta. Tarkoitin lähinnä, että tyyli on vielä laatuakin subjektiivisempi käsite - eivätkä ne aina korreloi. Esimerkiksi jokin ei-klassinen vaatekappale voi olla varsin laadukas, mutta onko se välttämättä tyylikäs? Esimerkiksi itse en pidä suippokärkisiä jalkineita tyylikkäinä laisinkaan, mutta en epäile esimerkiksi hyvien italialaisvalmistajien laatua.
Noh.. Subjektiivisuuden määrää on vaikea arvioida (itse edustan ehkä semmoista on/off-näkemystä tässä asiassa, joku siis on subjektiivista tai ei ole), mutta kuten aiemmin sanoin minun on vaikea kuvitella, että tässä keskustelussa päästäisiin absoluuttisen laadun määritelmiin. Kengät ovat hyvä esimerkki tähän:
Suippo vai sämpylä? Kengän malli on ennen kaikkea tyylikysymys ja siten subjektiivinen asia, mutta yhtä subjektiivisia ovat myös monet jalkineiden laatuun liittyvät tekijät. Vasikkaa pidetään yleisesti hyvälaatuisen nahkakengän (kumisaappaassa vasikka olisi erinomaisen huono valinta) tunnusmerkkinä. Toisaalta talvijalkineessa cordovankin voisi olla hyvä vaihtoehto. Cordovan pitää tunnetusti kosteutta hyvin, mutta poikkeaa myös muilta ominaisuuksiltaan vasikasta ja olenpa kuullut tarinoita myös murtuvasta cordovanista. Cordovan on usein kalliimpaa kuin vasikka. Kumpi on absoluuttisesti laadukkaampi pintamateriaali? Herrasmiehen nahkakengässä on aina ompelemalla kiinnitetty nahkapohja. Mieluiten vieläpä tammiparkittu. Talvella kuitenkin nahkapohja on samperin liukas. Sopivassa kumipohjassa voisi olla luonnostaankin parempi pito ja se mahdollistaisi pohjan kuvioinnin ja siten parantaisi pitoa entisestään. Kosteuskaan ei tule kumista läpi ja eristysominaisuudet taitavat muutenkin olla paremmat. Onko kumipohjainen kenkä kuitenkin absoluuttisesti huonompi kuin nahkapohjainen? Ainakin pohjan kiinnityksen pitäisi olla toteutettu goodyear welt -rakenteella tai krouvimpaan käyttöön tarkoitetussa jalkineessa myrsky- tai norjalaisreunoksella. Suomessa kuitenkin on varsin niukasti suutareita, jotka moisia jalkineita pystyvät pohjaamaan mikäli pohjat kunnostusta kaipaavat, mutta ainahan ne kengät voi lähettää tehtaalle kunnostettavaksi. Mikäli ko. toimenpiteen suorittaa aina kun pohjat kulahtavat nousevat kenkien elinkaarikustannukset merkittävästi. Liimapohjan saisi korjattua meikäläiselläkin suutarilla, mutta rakenne ei ole niin kestävä. Onko reunoskenkä absoluuttisesti liimapohjaa parempi?
Väitänpä, että kaikkiin näihin kysymyksiin vastaus riippuu jalkineen käyttötarkoituksesta ja omistajansa mieltymyksistä eli siitä onko tuote käyttötarkoitukseensa sopiva.
-
Itse pitäisin sanaa "laatu" enemmän teknisenä, jopa mitattavana asiana. Tämä mitattavissa oleva laatu on merkitykseltään harhaanjohtavasti kuitenkin subjektiivista, riippuen käyttötarkoituksesta tai henkilön mieltymyksien takia. Esimerkiksi kashmir-villa materiaalina on toiselle "teknisesti laadukas", mutta hän pitää enemmän karheammasta lampaanvilla-neuleesta, eikä silti käytä "teknisesti laadukkaampaa" kashmir-neuletta.
Tässähän on saman tyyppisiä rajavetoja kuin Sea Island ja Super-180 paitojen kanssa - onko se "oletetusti parempi" tai ohuempi materiaali oikeasti "laatua", senhän jokainen joutuu päättämään itse :).
-
Itse pitäisin sanaa "laatu" enemmän teknisenä, jopa mitattavana asiana.
Jeps. Kyllähän laatua voidaan mitata ja on välttämätöntäkin mikäli sitä halutaan jollain tavalla hallinoida. Tavaroita tuottavat tahot varmasti mittaavat laatua, mutta mittarit, ja tavoitteetkin, ovat usein erilaisia kuin kuluttajan. Valitettavan usein kuluttaja tekee laatumittauksensa hankintapäätöksen tekemisen jälkeen, koska muutakaan mahdollisuutta ei ole. Varsinkin tuotteen käyttöiän osalta usein tulee ikäviä yllätyksiä. Toki lähipiirin kommenttien avulla voi ostopäätöksiään suunnitella, mutta varsinkin nettikommentoinnin perusteella pitäisi pyrkiä varmistumaan, että saadut kommentit vastaavat juuri sitä subjektiivista tarvetta johon tuotetta ollaan hankkimassa.
-
Laatu on taas niitä sanoja, jotka eivät itsessään sano mitään.
Laatu - kestävyys: kestävä tuote on laadukas. Tähän viittaa juurikin alussa mainittu Mersu-laatu eli Mersu kestää aikaa, tosin myös Ladaa tai Uazia on hankala ajamalla ajaa rikki, joten ovathan nekin laadukkaita. Tämän ketjun perusteella laatu näköjään liitetään usein nimenomaan kestävyyteen.
Laatu - viimeistely: oikeastaan taas Mersu-laatua eli tuote on tehty huolella ja hyvin viimeistä yksityiskohtaa myöten, kuten juurikin Oxxfordin ja Brionin käsityönä tehty viimeinen silaus, joka varmistetaan ilmaisen huolellisella laaduntarkastuksella. Tässä laatu siis tarkoittaa sitä, että tuote näyttää valmistuksen osalta hyvältä ja onkin oikeasti myös sitä.
Laatu - käytettävyys: enemmänkin Toyota-laatua eli tuote sopii käyttötarkoitukseensa on ja on mietitty loppuun asti huoltamisia ja muita myöten. Tältä osin Mersussa on ongelmansa vaikka se täyttää muutkin kriteerit. Esimerkiksi tältä osin nykyään irronneita langanpätkiä sisältävät Barbour-vahakangastakit ovat todella laadukkaita, koska ne hoitavat vedenpitämisen ulkopuolella täydellisesti.
Laadun suhde hintaan: yksi merkittävä arviointiperuste myös sillä minkään laadun määritelmän täyttävän ei tarvitse olla kallista, kunhan se vain sopii käyttötarkoitukseensa, mieluiten kestää ja nämä ominaisuudet ovat hyvässä suhteessa hintaan. Churchin kengät eivät ole johnlobbeja tai edwardgreenejä, mutta hinta on suhteessa käytettävyyteen, viimeistelyyn ja kestävyyteen. Toki näin on myös em. merkeissä.
Yleisesti tosiaan niin käsityö ei tarkoita laatua ja siksi vierastan osittain vintagehehkutusta. Olen aikakaan sen verran käynyt läpi kaikkea vanhaa kamaa, että ei entisajan räätäleistä ja suutareista kaikki todellakaan olleet huikeita ammattilaisia. Samaten teollisuustuotantoon siirryttiin laadun tasaisuuden vuoksi, ennen kun sen käsityöpajan ompelijan huono päivä saattoi heijastua lopputuotteeseen ja aina laaduntarkkailukaan ei syystä tai toisesta pidä.
Korkea hintakaan ei tarkoita laatua. Brionissa esimerkiksi maksaa jo valmistajan nimen tuoma prestiisi ja vaikka tuotteet täyttävätkin kaikki laadun edellytykset niin... Samaten Rolls-Royce täyttää helposti laadun eri kriteerit.
Sen vuoksi valitsin jonkinlaisiksi laatuyhteyksiksi nuo ylläolevat yhteydet.
-
.... viimeinen silaus, joka varmistetaan ilmaisen huolellisella laaduntarkastuksella.
Maallikoille tiedoksi: yleensä kun firma kertoo tarkastavansa laadun, tiedätte firman tekevän heikkolaatuista tavaraa. Nyt puhutaan siis Toyota-laadusta, jolloin virheellisiä saattaa olla yksi miljoonassa. Tuolloin ei ole mitään järkeä tarkastaa valmiita tuotteita, koska yhden virheen etsimisen kustannukset olisivat valtavat. Mieluummin kannattaa päästää tuollainen (vaaraton) virhe maailmalle ja vaihtaa / korjata mukisematta vialliset tuotteet.
Tarinan mukaan Mersu käyttää pelkkien vikojen korjaamiseen tarkastusvaiheessa enemmän tunteja kuin Toyota käyttää koko auton valmistamiseen.
Tänä päivänä teollinen valmistus ja tehokas logistiikka yhdistettynä edullisen kustannustason maihin mahdollistaa aika huikean hinta-laatu-suhteen, jos sitä vain halutaan. Tarkan automaattikellon voi ostaa satasella, neljällä kympillä saa kohtuutasoisen mittapaidan ja niin edelleen. Materiaalien valmistuskin on automatisoitunut ja parantunut. Pitää kaivaa kuva alumon tehtaasta, joka on aika high techin näköinen.
-
Vaatteiden kohdalla sovellan tiettyjä kriteerejä, joiden mukaisesti vaatekappaleen laatu kohoaa mielessäni. Joitakin esimerkkejä:
-korkeatasoiset raaka-aineet (esim. skotlantilainen kashmir vs. kiinalainen kashmir)
-käsityön määrä (ei lainkaan - jonkin verran - yli puolet - kokonaan käsintehty jne.)
-valmistaja (maailmanlaajuinen vaatejätti vs. räätäliliike tai tehdastuottava käsityöliike)
-vaatteen soveltuvuus käyttötarkoitukseen (puvun täytyy olla pukukäyttöön sopiva, esimerkkinä vaikkapa materiaalien hengittävyys)
Hintaa en tuijota, sillä liian moni valmistaja alihankkii tusinatavaraa johon läntätty merkki nostaa hinnan tautiseksi. Hinta ei ole merkki laadukkuudesta, mutta se antaa jonkinlaista osviittaa. Laadullisesti parhaiksi vaatekappaleiksi näen kaiken bespoke-tilauksena valmistetun, mutta tässä kohdin joudun soveltamaan eri kriteerejä. Kuten Andy mainitsikin, on olemassa surkeita räätäleitä jotka käyttävät surkeita materiaaleja.
Eri katsannoista riippumatta kaiketi jäsenet yhtyvät väittämään, ettei ole olemassa mitään yksilölle laadukkaampaa vaatetta kuin moinen jonka jokaiseen yksityiskohtaan hän on saanut vaikuttaa? Näin hänen käsityksensä laadusta toteutuu juuri siten kuin hän haluaa.
-
Tuolloin ei ole mitään järkeä tarkastaa valmiita tuotteita, koska yhden virheen etsimisen kustannukset olisivat valtavat. Mieluummin kannattaa päästää tuollainen (vaaraton) virhe maailmalle ja vaihtaa / korjata mukisematta vialliset tuotteet.
Esimerkkini koski tosiaan vain vaatteita.
Autoissa ja muussa mekaniikassa saati elektroniikassa on todellakin halvempaa panostaa siihen, että liukuhihna toimii kuin testata laatua loputtomiin. Tosin silloin voi käydä kuten Toyotalle jarrujen kanssa.
Sen sijaan vaatteissa yms. tuotteissa laaduntarkastus on sitä, että käydään läpi saumat ja yksityiskohdat, koska näissä tuotteissa yksikin risa sauma voi ajaa kuluttajan pois tuotteen parista. Tämä ei myöskään tuota lisäkustannuksia samassa määrin kuin noiden muiden tuotteiden laaduntarkastus.
Näin ollen laadunvalvonta ei kaikissa tuotteissa tarkoita huonoa laatua vaan ihan sitä, että minimoidaan (etenkin käsityön) kohdalla inhimillisten virheiden päätyminen kuluttajille, koska näissä tuotteissa on kyse prestiisistä ja maineesta eikä virheen korjauskustannukset mene yhtä mekaanisesti kuin juurikin autojen kohdalla vaan korjaaminen on kalliimpaa kuin tarkastaminen, etenkin kun virheistä 99% selviää katsomalla (toisin kuin esim. juuri autoissa).
-
Yleisesti kai laatuajattelussa (Total Quality Management yms.) laadun määritelmänä pidetään kykyä täyttää asiakkaan tarpeet ja odotukset tai sopivuutta käyttöön. Tämä on siis ns. laatu asiakkaan näkökulmasta. Valmistuksellisesti laadun näkökulma on yleensä vaihtelun vähyys prosessissa.
Asikkaan näkökulmasta laadukas tuote voi olla yhtä hyvin H&M:n tai Brionin tuote riippuen mitä asiakas odottaa saavansa. Halpaa pintamuotia etsivälle H&M täyttää varmasti nämä tarpeet ja on siis tällä näkökulmalla laadukas valinta.
Automaailmassa Toyota on hyvä esimerkki näiden molempien laatunäkökulmien noudattamisesta. Tuotantoprosessissa pyritään minimoimaan kaikki vaihtelun lähde ja autot suunnitellaan niin, että ne tyydyttävät suuren massan tarpeet.
-
Esimerkkini koski tosiaan vain vaatteita.
Autoissa ja muussa mekaniikassa saati elektroniikassa on todellakin halvempaa panostaa siihen, että liukuhihna toimii kuin testata laatua loputtomiin. Tosin silloin voi käydä kuten Toyotalle jarrujen kanssa.
Sen sijaan vaatteissa yms. tuotteissa laaduntarkastus on sitä, että käydään läpi saumat ja yksityiskohdat, koska näissä tuotteissa yksikin risa sauma voi ajaa kuluttajan pois tuotteen parista. Tämä ei myöskään tuota lisäkustannuksia samassa määrin kuin noiden muiden tuotteiden laaduntarkastus.
Näin ollen laadunvalvonta ei kaikissa tuotteissa tarkoita huonoa laatua vaan ihan sitä, että minimoidaan (etenkin käsityön) kohdalla inhimillisten virheiden päätyminen kuluttajille, koska näissä tuotteissa on kyse prestiisistä ja maineesta eikä virheen korjauskustannukset mene yhtä mekaanisesti kuin juurikin autojen kohdalla vaan korjaaminen on kalliimpaa kuin tarkastaminen, etenkin kun virheistä 99% selviää katsomalla (toisin kuin esim. juuri autoissa).
Tarkastukset jätetään pois kokonaan silloin, kun prosessin kyvykkyys on kuuden sigman luokkaa. Jos siihen ei päästä tarkastusta tai testausta tehdään. Alemmilla kyvykkyystasoilla kaikki tarkastetaan ja kyvykkyyden kasvaessa siirrytään näytepohjaiseen tarkastukseen. Näin tekee myös Toyota, mutta heillä tavoitteena on päästä kaikessa kuuden sigman tasolle. Tällöinkin sitä, että prosessi säilyttää kyvykkyytensä valvotaan.
En näe mitään syytä sille, että (valmis)vaateteollisuus ei voisi toimia samoin periaattein, kuin autoteollisuus. Edellytyksenä on tietysti riittävä tuotantomäärä, jotta perinteiset menetelmät toimisivat. Poikkeaminen lähteiden poistaminen toimii kyllä jossain määrin vaikka yksittäistuotannossa.
-
En näe mitään syytä sille, että (valmis)vaateteollisuus ei voisi toimia samoin periaattein, kuin autoteollisuus. Edellytyksenä on tietysti riittävä tuotantomäärä, jotta perinteiset menetelmät toimisivat. Poikkeaminen lähteiden poistaminen toimii kyllä jossain määrin vaikka yksittäistuotannossa.
Kustannukset ja toimintalogiikka ovat eri luokkaa.
Autoteollisuudessa virheellinen auto korvataan ja pahimmassa tapauksessa isompi virhe tappaa ihmisiä, josta aiheutuu imagotappioita ja valtavia taloudellisia menetyksiä sekä ne kuolematkaan eivät ole yleisesti hyvä juttu. Sen vuoksi on kannustin virittää kuuden sigman ja kahdeksan gamman laadunvaltontajärjestelmä.
Vaateteollisuudessa kyse on sen sijaan vain imagotappiosta ja mahdollisesta korvauksesta. Kevyelläkin laadunvarmistuksella saadaan ilman merkittäviä lisäkuluja selkeät virheet karsittua ja pikkujutut voidaan myydä kakkoslaatuna, mutta edelleen ihan hyvällä katteella. Ainoastaan muutamalla todellisella huippumerkillä on kannustin olla päästämättä yhtään virheellistä tuotetta läpi seulan, suurimmalle osalle riitää kun laadunvalvonta on riittävällä tasolla ja kun kakkoslaadustakin jää kate, niin kaiken huippuvirittelystä ei ole hyötyä. Itse asiassa kakkoslaatu voi hyvinkin toimia jopa bisnestä edistävästi.