Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: Ville - 30.03.10 - klo:23:05
-
Minkälaisia pukeutujia foorumilta löytyy: vannotteko kenties englantilaisen, italialaisen tai amerikkalaisen klassisen tyyliestetiikan nimeen? Saneleeko jokapäiväistä asuanne ennen kaikkea käytännöllisyys, mukavuus tai tietynlaisen kokonaisuuden saavuttaminen? Monen jäsenen tyyli on jo aktiivisille seuraajille tuttu, mutta tämä ketju voi kenties toimia jonkinlaisena ponnahduslautana uusille keskusteluille. Erityisesti uusimpien jäsenien keskuudessa.
-
Vannon oman makuni nimeen. Siinä lienee eniten brittivaikutteita, lähes yhtä paljon jenkkivaikutteita ja jonkin verran makaroneja.
-
Tyylilleni on oleellista, kuten monet jo ehkä tietävät, 20-40-lukujen pukeutumisen estetiikka. Leveät käänteet, korkeat vyötäröt, hatut, asusteet ja niin edelleen. Noista luettelemistasi päätyyleistä englantilainen lienee päällipuolisin. Tyyli kyllä muodostuu myös kyseisen ajan suomalaisesta pukeutumisesta (joka lienee suurin osin englantilaista tyyliä). Mutta en voi kieltää etteikö siellä olisi myös amerikkalaisia vaikutteita.
-
Meikäläsen suuntaus ei liene kenellekään epäselvä.. Täsmennettäköön toki että oma matkani Ivy-tyyliin (jota en siis edelleenkään toteuta puristisesti - lienee hieman hölmöä ja jopa mahdotonta 40 v turkulaisäijälle) on kulkenut brittiläisten alakyldyyrien kautta, alaken skinhead-mod-suedehead-northern soul -ljatkumosta kasuaalin acid house madchester jne -meinikien kautta nykytilaan. Joskus voisin väsätä pidemmänkin stoorin aiheesta, ja lukisin niitä mielelläni muiltakin. Tällaiset tyylilliset matkat ovat aina kiinnostavia.
Sanottakoon vielä että kaikenlainen (populäärihkö) musiikki on aina näytellyt tärkeää osaa meikäläisen elämässä.
-
Lyhyesti: pyrin hakemaan parhaat palat eri maista. Todellinen tyylitaituri tuskin tekee näin (?), mutta he ovatkin asia erikseen.
Formaalissa vaatetuksessa englantilainen understatement ja malli (puvut) ovat päällimmäisenä. Understatement siinä mielessä, että en revittele etikettirikkeillä vaan pyrin saamaan tyylikkyyden laadulla ja istuvuudella. Ajattelin tosin hankkia keväällä ensimmäisen italo-puvun.
Kasuaalissa kesäpukeutumisessa taas olen jonkin verran kallellaan Italiaan ja Ranskaan kenkäosaston suhteen. Loaferit ja mokkasiinit ovat suosikkejani, jatkossa saatan jopa hankkia jotkut "tuhman" väriset sellaiset, kenties Ferragamolta tai Tod'silta (ja mokkanahkaiset ehdottomasti).
Pikeepuuvillainen polo-shirt on valintani kuumalla, ja ainoa oikea malli tulee USA:sta. Tässä voin yhtyä GQ:n ohjeisiin: hihojen tulee halata hauiksia tiukasti, paidan tulee olla vyötäröltä juuri alle vyölinjan). Farkkujakin pidän (liian) usein.
-
Oma "tyyli" taitaa olla aika sekotelma, mutta suurinosa vaatetuksesta on kyllä brittiläisten valmistajien tai niiden tyylisiä. Kesäpukeutumisessa Italia on kyllä tyylikäs mielestäni. Kengät on melkein kaikki brittejä mitä omistan, pari USAn kenkää joukossa. Ehkä brittityylistä kauimpana siinä mielessä että en kovinkaan usein käytä itse pukua, ja käytän farkkuja kohtuu usein. Sekotelma siis kaikkea, ei aina ehkä myöskään niin klassista.
-
Turo-linjalta on ponnistettu hillityn italian suuntaan. Tuota tyyliähän kaupat ovatkin suomessa pullollaan. Tällä hetkellä olen hieman jumissa tuossa tyylissä, koska duuni vaatii pukua. Pikkutakkilinjaan panostaminen tuohon päälle tuntuisi liian raskaalta. Vapaa-ajan vaatteisiin kuuluu edelleen runsaasti farkkua ja t-paitaa.
Olen suoraan sanottuna kateellinen teille, jotka voitte töissä vetää pikkutakilla. Suomen olosuhteissa tuo on upea tilanne monellakin tapaa. Pikkutakkinjan vaatteet sopivat näihin keleihin niin paljon paremmin. Elämme myös varsin epäformaalissa kulttuurissa, joten pikkutakkilinjaaa muokkaamalla saisi helposti asustaan joko 'puvun korvikkeen' töihin tai rennomman duuniasun tai sitten ihan vapaa-ajan asun. Pukeutumisesta tulisi helpompaa kun iso osa pukeutumista olisi ikään kuin samaa jatkumoa, josta voisi sitten kulloinkin koota sopivan setin.
-
Ehkä pääsääntöisesti tuohon amerikkalaiseen suuntaan kallellaan, mutta koska eipä minulla ole tarvetta yleensä missään tapauksissa pukua käyttää, hyvin casuaalilla linjalla heilutaan. Käytännöllisyys ja mukavuus tärkeimmät jutut. Lenkkarit ja BD-paidatkin sopivat ongelmitta yhteen.
Tosin ihan rehellisesti sanottuna kyllä minulla muotikin vaikuttaa varsin paljon pukeutumiseen. Engineered Garments ja vastaavat merkit ovat varsinkin takkien puolesta vahvasti edustettuna vaatekaapissani. Tämä toki natsaa hyvin yhteen tuon amerikkalaisen tyylin kanssa, ovathan pääsääntöisesti nämä merkit lähinnä Americanan uudelleentulkintoja.
-
Tulkitsenko siis oikein, että monilla (klassinen, tyylikäs etc) pukeutuminen ei ulottaudu niin paljoa työajan ulkopuolelle eli vapaa-ajalle?
-
Tulkitsenko siis oikein, että monilla (klassinen, tyylikäs etc) pukeutuminen ei ulottaudu niin paljoa työajan ulkopuolelle eli vapaa-ajalle?
Klassinen, tyylikäs ja klassisen tyylikäs ovat hieman eri asioita. Jos vetää päällensä esim. ruotsalaisten merkkien hillitympää osastoa, niin lopputuloksesta tulee helposti tyylikäs, muttei välttämättä kovin klassinen, eikä myöskään liian muodikas. Esimerkiksi nahkakengät, suorat housut ja kauluspaita yhdistelmän voi toteuttaa monella tapaa.
Itse pyrin siihen, että kohtuullisen laadukkaat vaatteet pysyisivät tyylivirtausten suhteen 'ajattomina' oman käyttöikänsä ajan.
-
Tavallaan sekoitelma myös.
Tosin sinällään "puhdasoppinen", että en sekoittele eri tyylejä keskenään vaan jos on rennompi päivä niin voi olla tosi casual, seuraavana päivänä sitten brittityylinen puku, kolmantena vähän panostetumpi casual ja sitten neljäntenä jonkin tilaisuuden vuoksi rennompi italialainen puku. Kokonaisuudet kuitenkin kokonaisuuksina ja luotan sen verran omaan tyylitajuuni, että vaikka en välttämättä vastaa tiettyä koodistoa niin lopputulos toimii. Tietoisesti en mitään etikettiä pyri rikkomaan ja muutenkin yritän "pysyä tutkan alla", toki jollain taskuliinalla, solmiolla tai vaikka rennommassa tilanteessa burgundin värisellä irtotakilla voi vähän revitellä, mutta silloinkin vain yhdellä osa-alueella.
Muuten tyyli tulee oikeastaan siitä, että mikä kriteeri nousee korkeimmalle kulloinkin.
Mukavuus ja tilanne: koska jokapäivä ei tarvitse/saa käyttää pukua niin ihan omaksikin iloksi säästää panostamisen tilanteen mukaan. Jos istun koko päivän omassa työhuoneessa kirjoittamassa ja käyn korkeintaan työkavereiden kanssa kahvilla ja syömässä niin mukava neule ja mukavat (suorat) housut ovat ok. Samoin jos tietää, että päätyy vaikka Kallion tai Kannelmäen baariin, niin silloin samanlainen setti on varsin hyvä.
Jos on jotain erityisempää niin vaikkapa talvella kauluspaita, slipoveri, sammarit ja tarpeen mukaan tweed-takki on toimiva yhdistelmä. Solmio tilanteen mukaan, mutta vain v-aukkoisen neuleen kanssa. Jos on jotain erityisempää edustamista tms. niin sitten puku, joko vartaloa myötäilevä italialainen tai sitten pönöttävämpi brittityylinen. Kesällä vaikka pikeepaita, chinot ja vaikkapa loaferit (sukilla) tai oikein kuumalla jo ihan sandaalit. Formaalimpana ohut italialainen irotakki, kauluspaita, prässichinot ja loaferit. Tilaisuudet käyttää smokkia, frakkia tai vaikka sitä vasta löydettyä tupakkatakkia ovat aina tervetulleita. Pukuakin on toki kiva käyttää.
Sää: erityisesti kengissä, kuten olen kirjoitellutkin, niin pyrin käytännöllisyyteen ja kestävyyden varmistamiseen. Sen takia talvella kunnon talvikengät ja näin loska-aikaan mieluummin vaikka Mephistot kuin Churchit. Toki jos tarvitsee olla edustavammat kengät niin sitten käytetään kalosseja. Samoin talvella talvihattu, kunnon hanskat ja pitkät kalsarit, kesällä taas sandaalit.
Asuvalikoima on siis puvuista irtotakkeihin ja -housuihin sekä erilaisiin neuleisiin. Kauluspaidoissa Jermyn Streetin valmistajat tuntuvat usein osuvan parhaiten kohdalleen kokoni suhteen kun taas irtotakeissa Italia vie voiton, mutta Englanti hoitaa homman kotiin housupuolella. Jenkeillä toki on Oxxford. Takeista talvella pitkät villakangastakit, välikausina sitten jokasääntakit (polyesteriä...) ja kesällä tarpeen mukaan jostain löytyneet Oratopin haista p...-luokan ohuet takit. Kunnon trenssi olisi kiva samoin kuin loden ja covert coat, joten tällä alueella on vielä tehtävää ja tyyli tiedossa, mutta varsinaiset vaatteet hakusessa.
Väreistä koen itselleni sopivimmiksi harmaan, laivastonsinisen, vaaleanruskean, tummanvihreän ja sitten eräänlaisena tuhmuutena viinin/tummanpunaisen. Toki musta on musta, joko mustana tai raidoilla. Sen sijaan vaaleanpunainen, etenkään vaaleansininen, kirkkaat keltainen tai vihreä tai pastellivärit eivät ole minun juttuni. Tummanruskean kanssa on tutustumisvaihe vielä menossa, se on jotenkin värinä jäänyt kokematta. Kuvioista raidat, kalanruoto, koiranhampaat ja vastaavat toimivat, sen sijaan neliöiden kanssa en ole oikein päässyt pitkälle.
Päähinelinjalla pakkasasteilla on talvihattu. Muulloin joku useammasta fedorasta ja kesällä Panama-hattu tai olkihattu. Homburg olisi seuraavana hankintalistalla, miksei joku trillbykin. Capit saati lippalakit eivät ole minua varten. Taskuliina tietysti tarpeen mukaan, sen sijaan solmioiden kanssa en ole oikein koskaan päässyt sinuiksi ja jostain syystä niitä tulee vältettyä. Tällä hetkellä myöskin vyötilanne on todella huono, niissä pääsääntö on käyttötarkoitus eikä niinkään soljella leveily.
Kenkiä on useaa eri tyyliä useammasta eri maasta. Suurin osa tietenkin englantilaisia, pari paria jenkkejä, saksalaiset budapesterit ja pari paria ranskalaisia. Talvi- ja loskakeleille ja muuten vaan kengille lähtökohtaisesti tuhoavampaan käyttöön on tarjouksista napsittuja suomikenkiä ja mm. Mephistoja. Sukkia on useissa värisävyissä useilla eri kuvioilla kymmeniä pareja, ainakin niillä pääsee yrittämään. Yleisesti kengät sään, tilanteen ja muun asun mukaan.
Toisin kuin ivymanillä niin minulla ei ole oikein mitään jännää kasvutarinaa. Kotona aina korostettiin vaatteiden laatua ja kestävyyttä, etenkin hyvien kenkien tärkeyttä. Lapsena en jostain syystä millään tykännyt farkuista, joten käytin sitten muita housuja. Noloin hetki oli varmaan jotain kymmenvuotiaana koettu tuulipukukausi... Lukioaikana käytin farkkuja jonkun aikaa, mutta sitten ne jäivät pois ja tilalle tuli juuri neuleet, kauluspaidat, suorat housut ja muut.
Jos pääprinsiipit vielä tiivistäisi:
1. Laatu: vaatteen tulee kestää niin tyylillisesti kuin materiaalinkin puolesta mahdollisimman pitkään huomioiden hinta. Vaikka John Smedley on suosikkeja, niin tarjouksesta ostettu Boss varmasti vastaa myös hintaansa. Lisäksi sitä Bossia voi paremmin käyttää vaikka siellä kalliolaisessa baarissa.
2. Minä maksan vaatteesta, minulle ei makseta mainostamisesta: kirkuvia logoja ei missään tapauksessa.
3. Mukavuus ja tilanne: olen räätäli-Armandin kanssa eri mieltä siitä, että minusta puvunkin tulee olla mukava, miksi pukea mitään epämukavaa? Se ei tarkoita liian isoja leikkauksia tms. vaan hyvin istuva vaate on mukava. Pukeutuminen kuitenkin aina tilanteen mukaan, joskus puku on ehdoton, toisessa tilanteessa taas rennot vaatteet kuuluvat asiaan. Sinne baariin toki ei kannata ehkä puvussa mennä ihan huomion välttämiseksi ja puvun suojelemiseksi.
4. Sää: pakkasessa ei pidä palella tyylin vuoksi eikä vastaavasti sateessa kastua. Samaten ei vaatteelle tee hyvää kokea epämääräisiä sääoloja, kuten kengille öljyistä ja suolaista loskaa. Tätä varten on olemassa kalossit, sadetakit ja vaikka talvikengät. Jos viidessä vuodessa kuluttaa sadan euron talvikengät niin on se parempi kuin kuluttaa samassa ajassa kahdet kolmen sadan euron kengät.
5. Etiketti: silloin kun pukeudutaan muodollisesti niin silloin pukeudutaan muodollisesti ja mieluiten asteikon yläpään mukaan. Kun frakki tulee räätäliltä niin seuraava askel on hankkia hovikengät.
6. Oma silmä: jos se miellyttää itseä niin asussa on itsevarma, luottavainen ja sitä kautta kokonaisuus näyttää aina paremmalta kuin epävarman ja häpeilevän päällä. Toki toivottavaa olisi, jos muut kommentoisivat onnistumisia/epäonnistumisia...
7. Herrasmies on herrasmies, vaatteilla siihen ei ole mitään osuutta.
-
Tämähän on hyvä ketju...
No joo, itse en sinänsä tunnusta vannovani minkään tietyn tyylin nimeen. Sen verran voin sanoa, että sellainen perusbritti irtotakki / irtohousut / oxfordit jne, niin kuin minä sen ymmärrän, se ei ainakaan ole :) En ole koskaan jaksanut opiskella mitään tiettyjen tyylien ominaisuuksia, minä vain poimin omat vaikutteeni kuvista ja niistä jutuista mitä tulee eteen. Tiedän, että jotkut täällä ovat hyvin perehtyneitä tiettyihin tyyleihin ja tuntevat monia juttuja seikkaperäisesti ja miettivät esim mistä hoppareiden housujen roikutus on peräisin (tai muita tyylien historioita), minua eivät tällaiset asiat kiinnosta.
Omaan pukeutumiseeni vaikuttaa tällä hetkellä eniten italotyylit, ralph lauren, tiger of sweden, tietty sellainen preppy-henkisyys, katumuoti&trendit, "muoti&muotilehdet", "muotiblogit" (etenkin ruotsalaiset), Gordon Gekko jne... Mutta ennen kaikkea siihen vaikuttaa se, mikä näyttää minusta hyvältä, kun katson itseäni peilistä. Kuten joku muukin mainitsi, luotan itseeni sen verran, että tiedän mitä minun kannattaa yhdistää mihinkin. Hyvin usein oma tyyli on slimmiä, mutta välillä mennään muuhunkin suuntaan.
Itse olen duunissa, missä pidän siis yleensä pukua ja erilaiset puvut pysyvät usein päällä vapaa-ajallakin. Tuohon Sproilyn kysymykseen sen verran, että kyllä ainakin itselläni pukeutuminen ulottuu myös vapaa-ajalle ja säilyy melko samanlaisena koko ajan. Eli hyvin vaihtelevana. Mutta minulle tuo tarkoittaa sitä, että mietin mitä laitan päälleni ja mihin sen yhdistän. Jos siis tulen duunista ja heitän puvun & taskuliinan kaappiin ja laitan lepolestit kenkiin vaihtaen päälleni kenties tennarit, löysemmät housut, tiukan t-paidan ja nahkatakin plus koruja, ei se minulle tarkoita, että lopettaisin pukeutumisen, vaihdan vain tyyliä ja jatkan matkaa.
Vielä toistaiseksi omaan pukeutumiseen vaikuttaa myös se, että opiskelijabudjetilla mennään. Tämä tarkoittaa sitä, että kirpputorit ja alennusmyyntien löydöt ovat suuressa roolissa, enkä myöskään väheksy esim H&M-vaatteita, jos sieltä löytyy itselleni hyvin sopivaa ja silmää miellyttävää tavaraa. Mutta H&M-vaatteistakaan en maksa täyttä hintaa vaan teen hankitani alennusmyynneistä. Siinä vaiheessa kun tämä puoli korjaantuu ja kunnon työt (&palkka) koittavat, en usko sen vaikuttavan tyyliini juurikaan, silloin vain pystyn kuitenkin toteuttamaan itseäni paremmin.
Eli minun on siis vaikea sanoa edustavani mitään muuta, kuin omaa tyyliäni ja omaa itseäni. Etiketistä välitän vain kaikkein formaaleimmissa tilaisuuksissa ja tunnustan myös sen, etten tunne kaikkia pukeutumisen etikettiin liittyviä seikkoja niin hyvin kuin varmasti pitäisi. Ja jos nyt joku sellainen pukeutumista ohjaava seikka pitäisi löytää, olkoon se kärjistettynä se, että mieluummin olen hieman "ylipukeutunut" kuin "alipukeutunut", eli en siis pane pahakseni, jos kanssaihmiset huomaavat tyylini ja muodostavat siitä mielipiteen, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen, kaikki ei voi kuitenkaan miellyttää... :)
-
Minulla pukeutuminen vaihtelee aika lailla tilanteen mukaan.
Töissä:
Jos tapaan asiakkaita, on asuna käytännössä aina puku. Oma merkkini on italialainen, mutta leikkaukseltaan melko perinteinen. En halua mitään aivan vartalonmyötäiseksi leikattua, vaikka nykyinen hoikistunut olemukseni sen sallisikin.
Muuten käytän irtotakkeja (tweed tai yksirivinen klubitakki), chinoja, sammareita ja joskus farkkuja ja neuleita. Normaali toimistoasu on jonkinlainen business-casual. Jos jätän kravatin pois, saatan korvata sen ascotilla.
Pukujen kanssa käytän pitkälti full-wing brogueita ja muuten loafereita. Tai brogueita. Taskuliinaa käytän ihan vain esimerkin vuoksi ja koska se sopii ja kuuluu työasuihini. Paidat ovat useimmiten ranskalaisin kalvosiminja joskus kontrastikauluksin. Jälkimmäiset eivät käy, jos tilanne ei salli liiallista erottautumista, etten sanoisi vanhoillisella alalla.
Vapaalla:
Vaihtoehtoja on melko lailla
- farkut, piké / bd-paita, neule
- chinot, bd-paita (useimmiten), neule
- kenkinä desert bootit, loaferit, purjehduskengät
- sandaaleita ja shortseja en käytä kaupungissa ikinä (itse asiassa en omista ainoitakaan sandaaleja).
- mökillä mitä sattuu (paitsi jos on vieraita tai vaikka rapujuhlat) ja urheillessa lajin mukaan.
Ehkä yhteenvetona niin, että töissä anglosaksiseen tyyliin ja vapaalla ivy-lookia. Kummassakaan en pyri ortodoksiseen puhtauteen, vaan noudatan omaa makuani. Vielä ei ole mennyt pieleen - päin vastoin tuloksena on ollut hyväksyvää hyminää ja kiitoksia ns. luonnetta vaativista valinnoista (mm. tiilenpunaisista sammareista ja niistä kontrastikauluksista).
Suosin laadukkaita, logottomia vaatteita. Vapaa-ajan vaatteissa pienet logot sallitaan - muuten menee liian vaikeaksi.
-
Vapaa-ajan pukeutuminen on kallellaan englantiin. Lenkkareita en jalkoihini laita, ellen sitten satu olemaan erittäin hupsulla tuulella. Siistiä pitää olla.
Töissä on työvaatteet ja kun töiden puolesta saattaa eteen tulla katon maalaus tai vessanpytyn asennus, ovat vaatteet sen mukaiset.
-
Itse olen duunissa, missä pidän siis yleensä pukua ja erilaiset puvut pysyvät usein päällä vapaa-ajallakin. ...
Vielä toistaiseksi omaan pukeutumiseen vaikuttaa myös se, että opiskelijabudjetilla mennään. ...
Siinä vaiheessa kun tämä puoli korjaantuu ja kunnon työt (&palkka) koittavat, en usko sen vaikuttavan tyyliini juurikaan, silloin vain pystyn kuitenkin toteuttamaan itseäni paremmin.
Niin siis oletko töissä vai et? ;-)
No joo, mutta omaan tyyliini sisältyy aika paljon CB:n listaamia ajatuksia. Suuri osa mm. Welldressed-blogin kuvista ovat lähellä omaa makuani ja edustamaani tyylisuuntaa.
-
Itse pyrin siihen, että kohtuullisen laadukkaat vaatteet pysyisivät tyylivirtausten suhteen 'ajattomina' oman käyttöikänsä ajan.
Hyvä tiivistys. samaa yritetään täällä - tosin minullakin on tuhmat (lue. voimakasväriset hetkeni) eli madras- ja gingham-paidat. Ja punainen g9 kun oikein haluan heittäytyä härskiksi.
-
omassa työhuoneessa kirjoittamassa ja käyn korkeintaan työkavereiden kanssa kahvilla ja syömässä niin mukava neule ja mukavat (suorat) housut ovat ok. Samoin jos tietää, että päätyy vaikka Kallion tai Kannelmäen baariin, niin silloin samanlainen setti on varsin hyvä.
Jep. Voin kuvitella että Kurvin pubeissa saattaisi nirri lähteä aika nopeasti Savile Rowt yllä! Sama pätee aika mainiosti Turun Tinatuoppiin tai eri toten Pernon Navigare Pubiin.
Joking aside, koko viestisi on täyttä asiaa.
-
Ehkä yhteenvetona niin, että töissä anglosaksiseen tyyliin ja vapaalla ivy-lookia.
Itsellä on muutamakin brittituttu jotka toimivat näin ja täytyy todeta herroja tavanneena että toimii.
Itse pitäydyn tässä ivy-americanassa, semminkin kun työskentelen alalla joka sallii (mielestäni - heh -liiankin) vapaan pukeutumisen.
Tosin ensi viikolla soisän hautajaisiin meinaan laittaa tumman brittityylisen mtm-puvun. On lipputaskut ja kaikki, mitäköhän sitä on tullut vajaa kymmenisen vuotta sitten ajateltua?
Toisaalta, suomalaiset räätälit eivät oikien tunnu tajuavan tuota natural shoulder -juttua.
-
En varsinaisesti noudata mitään tyyliä samalla tavoin kuin monet tällä foorumilla, vaan oma pukeutumiseni vaihtelee välillä rajustikin tilanteen mukaan. Perusperiaatteita ovat laatu, istuvuus, pitkäikäisyys, ulkonäkö ja käyttömukavuus. Pitkäikäisyydellä tarkoitan paitsi kulutuksenkestoa myös tyylillistä ajattomuutta. Niinpä en juurikaan seuraa niin sanottua pintamuotia vaan pyrin hankkimaan ainoastaan vaatteita, joita voisin kuvitella käyttäväni vielä kymmenen vuoden kuluttua. Tässä on myös ekologista ajattelua taustalla.
Puvuissa vaihtelee sekä britti- että italialaisvaikutteet, mutta varsinainen työasu on useimmiten farkut, kauluspaita ja pikkutakki tai suorat housut, kauluspaita ja neule. Toisinaan töissä on puku ja solmio, mutta olen enimmäkseen tekemisissä hyvinkin boheemien taiteilijoiden kanssa, jolloin puku saattaa luoda tilanteeseen turhaa jäykkyyttä (vastapuolen osalta siis). Aika harvoin irrottelen väreillä kuin korkeintaan taskuliinan verran.
Vapaa-ajalla päälle löytyvät farkut tai chinot, button-down-paita ja kenties neule. Kesällä useimmiten farkut ja t-paita.
Kengät ovat enimmäkseen englantilaisia, mutta mukana on muutamat italialaiset loaferit. Jostain syystä (ehkä 80-luvun traumatisoimana) en ole päässyt mokkasiinien, purjehduskenkien tai tupsuloaferien makuun, mutta tämäkin voi toki muuttua. Kesällä jalassa on usein tennarit.
Ensimmäisen kerran aloin varsinaisesti kiinnostua pukeutumisesta teini-ikäisenä, kun grunge lävisti nuorukaisen sekä kuvainnollisesti että ihan kirjaimellisestikin. Pitkä tukka on sittemmin lähtenyt, mutta yhä edelleen flanellipaidassa ja maihareissa on jotain sympaattista. Siitä sitten tyylini on vähitellen vakiintunut nykyiseksi perus-ajattomaksi.
Siispä sen syvällisempää pukeutumisfilosofiaa minusta ei valitettavasti löydy, ja sitä mielenkiintoisempaa onkin seurata tällä foorumilla joidenkin tietylle tyylille vihkiytyneiden jäsenten tekemisiä. Siinä on jotain samaa kuin keräilyharrastuksessa: en voisi oikein edes kuvitella itse keräileväni jotain määrätietoisesti, mutta minusta on hienoa seurata vierestä asiaansa täysin syventyneiden keräilijöiden toimia.
-
80-luvun traumatisoima on hyvä termi. Samastun.
-
...enimmäkseen tekemisissä hyvinkin boheemien taiteilijoiden kanssa, jolloin puku saattaa luoda tilanteeseen turhaa jäykkyyttä (vastapuolen osalta siis). Aika harvoin irrottelen väreillä kuin korkeintaan taskuliinan verran.
Olisikos se tuossa se ratkaisu? Eli hieman räväkkyyttä lisää kun kerran työkaverit ovat boheemeja. En usko, että esim. ChuckBassia pitäisivät kovin jäykkänä äijänä. Ei ne taiteilijat Klingea pelkää, vaan turo-miehiä.
Itse uskon tiettyyn hallittuun kontrastiin käyttäytymisen, tilanteen ja pukeutumisen muodostamassa kolmiossa. Jos kaikki viestit ovat liian harmonisia, niin työssä tavatut ihmiset saattavat värittää viestisi omilla ennakkoluuloillaan. Eli kun pukeutuu tiptop ja esittää tiptop asiaa, niin silloin käyttäytymisen pitäisi olla oman skaalan rennommasta ja välittömimmästä päästä. Tuolloin haetaan vaikutelmaa 'toihan on rento ja asiallinen pukuäijä'. Vastaavasti samassa tilanteessa samalla materiaalilla pikkutakki päällä ei enää olekaan varaa liikaan rentouteen, vaan pitää hakea hitusen asiallisempaa lähestymistä. Eli haettu vaikutelma on 'toihan on aika särmä äijä, vaikka näyttääkin rennolta'. Se on sitten omasta persoonasta kiinni millaisella skaalalla operoi ja mitä asioita haluaa tasapainottaa.
-
omassa työhuoneessa kirjoittamassa ja käyn korkeintaan työkavereiden kanssa kahvilla ja syömässä niin mukava neule ja mukavat (suorat) housut ovat ok. Samoin jos tietää, että päätyy vaikka Kallion tai Kannelmäen baariin, niin silloin samanlainen setti on varsin hyvä.
Jep. Voin kuvitella että Kurvin pubeissa saattaisi nirri lähteä aika nopeasti Savile Rowt yllä! Sama pätee aika mainiosti Turun Tinatuoppiin tai eri toten Pernon Navigare Pubiin.
Tinis on kyllä hieno...
Itse asiaan niin voisin kuvitella sellaisen hieman elämää nähneen tumman puvun valkoisella kauluspaidalla oikeasti sopivan tuollaiseen ympäristöön. Tosin ikää pitäisi olla se viisikymmentä... noissahan on kantikset aika paljon niitä sinä aikana syntyneitä kun miehillä oli aina puku ja hattu.
Sellainen Tuomari Nurmion tyyli:
(http://www.saunalahti.fi/~leinoju/tuomarinurmio/pics/handeesa.jpg)
(http://ryhmateatterifi.adv2.nebula.fi/uploads/images/klubi/nurmiokuva.jpg)
(http://www.yle.fi/estradilla/kuvat/tuomari_nurmio.jpg)
Voisiko tätä kutsua "laitapuolen herrasmies"-tyyliksi?
-
...enimmäkseen tekemisissä hyvinkin boheemien taiteilijoiden kanssa, jolloin puku saattaa luoda tilanteeseen turhaa jäykkyyttä (vastapuolen osalta siis). Aika harvoin irrottelen väreillä kuin korkeintaan taskuliinan verran.
Olisikos se tuossa se ratkaisu? Eli hieman räväkkyyttä lisää kun kerran työkaverit ovat boheemeja. En usko, että esim. ChuckBassia pitäisivät kovin jäykkänä äijänä. Ei ne taiteilijat Klingea pelkää, vaan turo-miehiä.
Klingeä tuntematta mutta ulosantiaan seuranneena epäilisin, että aika moni pelkäisi. :)
Tokihan sitä voisi omaa pukupukeutumista virittää räväkämpään suuntaan, mutta kun se ei tunnu luontevalta niin en näe siihen syytä. Muutenkin minusta on tärkeää kohdata monet aika herkät runosielut ns. heidän omalla tontillaan. Tästä on sen verran kokemusta, että joskus on parasta mennä vastapuolen mukana.
-
Itse uskon tiettyyn hallittuun kontrastiin käyttäytymisen, tilanteen ja pukeutumisen muodostamassa kolmiossa. Jos kaikki viestit ovat liian harmonisia, niin työssä tavatut ihmiset saattavat värittää viestisi omilla ennakkoluuloillaan. Eli kun pukeutuu tiptop ja esittää tiptop asiaa, niin silloin käyttäytymisen pitäisi olla oman skaalan rennommasta ja välittömimmästä päästä. Tuolloin haetaan vaikutelmaa 'toihan on rento ja asiallinen pukuäijä'. Vastaavasti samassa tilanteessa samalla materiaalilla pikkutakki päällä ei enää olekaan varaa liikaan rentouteen, vaan pitää hakea hitusen asiallisempaa lähestymistä. Eli haettu vaikutelma on 'toihan on aika särmä äijä, vaikka näyttääkin rennolta'. Se on sitten omasta persoonasta kiinni millaisella skaalalla operoi ja mitä asioita haluaa tasapainottaa.
Tämä on hieno havainto ja allekirjoitan sen täysin.
Omassa pukeutumisessani tavoittelen sellaista laimennettua italotyyliä. Minua ei siis nähdä kadulla paidankaulus pystyssä, mutta vapaa-ajalla pyrin yhdistelemään katutyyliä ja klassisia elementtejä kohtuullisen ennakkoluulottomasti. Töissä pukeutuminen on konservatiivisempaa. Kuitenkin Pchanin ajatusta mukaillen. Töissä puvun käyttöön ei ole mitään erityistä pakkoa, mutta se on ollut perinteisesti se helppo vaihtoehto. Nykyisin pyrin rakentamaan garderoobiani pikkutakkien ympärille ja siten myös vapaa-ajan- ja työpukeutumisen välinen erokin hieman on kaventunut. Vaikka puku työpäivän jälkeen aika nopeasti henkarille päätyykin niin, kuten ChuckBass tuossa aiemmin totesi, ei pukeutuminen lopu vapaa-ajallakaan. Tyyli vain muuttuu asteen tai pari kasuaalimmaksi.
Vapaa-aikaan poimin elementtejä katutyylistä, militääriklassikoista ja klassisesta pukeutumisesta. Farkut ja kauluspaita ovat peruskalustoa. Jalassa vapaa-ajalla on niin nahkakenkiä kuin sneakereitäkin.
-
80-luvun traumatisoima on hyvä termi. Samastun.
Samoin, mutta en täysin. Käytin Docksides'a jo ennen kuin ne tulivat muotiin ja käytän jatkossakin. Mutta vaatteiden leikkauksista, väreistä ja isoista logoista jäi jälki.
Te muistatte: valtavat Paul&Sharkin logolla varustetut villapaidat, lumipestyt farkut, ylisuuret olkatoppaukset, pikkutakkien napituslinja jossain vyön soljen kohdalla, neonvärit, suorat leveälahkeiset housut upslaakeilla ja toppatakit, lasketteluvaatteet (mm. torstai) joka paikassa jne. Ja ei, minä en käyttänyt mitään noista, mutta siitä jäi muistijälki.
-
^Muistan oikein hyvin, vieläkin voin pahoin nähdessäni pastellipinkin Lacosten kaulukset pystyssä, eri toten yhdistettynä mulletiin. Semminkin kun oma lukioluokka-aste oli näitä vara-donjohnsoneja täynnä. Myönnettäköön, tykkään kyllä kattoa töllöstä Miami Vicen uusintoja, jotain häiriintynyttä nostalgiaa siinä.
-
^ Sallitaanko vaaleanpunainen, jos kaulukset pysyvät alhaalla. Vai täytyykö minun nyt polttaa se paita...
-
Vai täytyykö minun nyt polttaa se paita...
Kyllä. Ja sinun pitää olla siellä sisällä.
EDIT: kyllä sopiva vaaleanpunainen on eräs parhaita värejä poololle.
-
^ Sallitaanko vaaleanpunainen, jos kaulukset pysyvät alhaalla. Vai täytyykö minun nyt polttaa se paita...
Mikä jottei, minusta vaaleanpunainen on hieno väri paidassa. Suosin itsekin, niin työssä kuin vapaa-ajallakin.
(http://www.upmyownass.com/wp-content/uploads/2008/11/motivational-poster-pink-popped-collar-douche-bags.jpg)
-
^ Sallitaanko vaaleanpunainen, jos kaulukset pysyvät alhaalla. Vai täytyykö minun nyt polttaa se paita...
:D Bensaa kehiin vaan! :D
Totta puhuen, eihän se ole Lacoste-pikeen vika että sitä käytettiin kasarilla - ja tämän vuosikymmenen kasari-revivalin ansiosta - ääliömäisen näköisesti. Hieno paitahan Lacoste on, pinkkinäkin. On mullakin vaaleankeltainen Lacoste-pikee. Kauluksia en tosin laita pystyyn mistään vaatekappaleesta. Ainoana poikkeuksena g 9.
-
Vaaleanpunainen on ihan hyvä väri oikein käytettynä. Jos ei osaa tai halua tai ei pokka riitä, pitää ilmeisesti nillittää jotakin.
-
^Todella. Pinkki ocbd esimerkiksi on yleensä erinomaisen toimiva esim tummien denimien kanssa.
Käytän usein, etenkin jos menen vähän machompiin rientoihin esim. futista katsomaan. Ihan periaatteesta, kyllä se pinkki jotakuta junttia aina risoo!
-
^ Olihan täällä muitakin.
Voiko (luetaan saako) muuten G9:n tai G4:n kauluksia edes taittaa alas? Moni muukin takki (pea coat, jotkut tikkitakit) muuten näyttää paremmalta kaulukset ylhäällä ja taas oikein kurjalla kelillä kaulus ylös nostettuna suojaa säältä.
Muuten en maradonakauluksia suosi.
muoks: jumankekka, Ivylla on tonni täynnä
-
Vaaleanpunainen on ihan hyvä väri oikein käytettynä. Jos ei osaa tai halua tai ei pokka riitä, pitää ilmeisesti nillittää jotakin.
Se on oikein hyvä väri oikein käytettynä, kauluspaidoissa minulla taitaa olla ainakin 5 vaaleanpunaista ja piké-paidoissakin muutama.
Laitoin tuon kuvan, kun oli puhetta pystyssä olevista kauluksista.
-
^^Katos p---ele! Re. Tonni. Pitänee avata viinipullo sen kunniaksi tai polkaista kuoharia hakemaan. Mulla ei siis ole minkään sortin elämää kuten huomaatte.
Kyllä haringtonin kaulukset alaskin voi (saa) taittaa. Tietynlaisissa kombinaatioissa näyttää oikein toimvalta. Itse pidän ylhäällä kun haen sitä vanhaa kunnon Steve McQueen -lookia, mikä ei tosin tällä pärställä ja ruumiinrakenteella onnistu.
-
Tuhannennen postin kunniaksi:
A Thousand Wonders:
http://www.youtube.com/watch?v=7-1a-rqlmuU (http://www.youtube.com/watch?v=7-1a-rqlmuU)
-
^^ Saat anteeksi ;-) Väsyneenä näköjään sarkasmin ja ironian tajuni hipoo jäätymispistettä.
-
Itse pidän ylhäällä kun haen sitä vanhaa kunnon Steve McQueen -lookia, mikä ei tosin tällä pärställä ja ruumiinrakenteella onnistu.
Vaihda vain paitaa niin voit päästä tunnelmaan:
(http://image.motorcyclistonline.com/f/industry-news/mcqueen-kawasaki-goes-on-auction/7211974+w516+cr1+re0+ar1/steven-mcqueen.jpg)
-
REPES!
Hyvä heitto.
Missäs mun ankkapukuni taas olikan, se, jonka nyysin laivaston käyneltä serkkupojalta?
-
Työssä mennään pukulinjalla, ja hyvä niin. Harrastan takkeja, joissa on vahvahko waist suppression - svengiksi sitä olen jonkun kuullut kutsuvan. Olkapäiden suhteen en oikein ole tullut lopulliseen ratkaisuun. Spalla camicia ei ole juttuni, muttei myöskään ylitopattu hartialinja. Sopivaa välimuotoa haetaan edelleen.
Vapaalla en juuri pidä pukua. Yleensä pidän housuja ja paitaa / neuletta. Joskus farkkuja, mutta yritän garderoobin kasvaessa kasvaa ulos.
Tyylisuuntaus yhdistelee englantilaista city-lookia ja italialaista vapaa-aikaa. On lukemattomia pukeutumisen pikkuasioita, joita internetissä suositaan, mutta jotka kerta toisensa jälkeen näyttävät silmääni huonolta. Tärkein havaintoni on kuitenkin ollut, että myös täysin oikein ja todella kalliisti pukeutunut ihminen onnistuu kerta toisensa jälkeen näyttämään vaatteissaan täydeltä pökkelöltä, vaikka sen ei luulisi olevan mahdollista. Suurin osa ihmisistä on kyllä kuullut sanottavan jotain vaatteiden "kantamisesta", mutta se edelleen tuntuu valtaosalta menevän ohi. Pyrin tästäkin syystä välttämään sitä, että asukokonaisuus näyttää kostyymiltä. Silti lisäilen "in your face" -tyylisiä elementtejä aina silloin tällöin pukeutumiseen.
-
^Kenties suuri merkitys on kantajan persoonalla, vuorovaikutustavoilla, kasvoilla ja ruumiinrakenteella. Ainoastaan Tuomari Nurmio voi näyttää Tuomari Nurmiolta. Jamesbondmaista rehvakkuutta ei voi teeskennellä, se tulee luonnostaan.
-
Niin siis oletko töissä vai et? ;-)
No jos tähän nyt tarkennusta halutaan, niin tällä hetkellä olen töistä opintovapaalla, vaihto-opiskelemassa ja työstämässä graduani. Muuten sitten olen sekä opiskelija että työntekijä (kuten melko monet oikeustieteitä opiskelevat), joten osa-aikaisena, tuntitaksalla töitä tekevänä se palkka ei ihan hiihdä sinne, missä sen pitäisi olla ;)
Uusimmasta GQ:sta (US) pisti silmään kaksi juttua, jotka voin osaksi todeta myös omaa pukeutumista ja tyyliä ohjaaviksi, vaikka molemmat tavallaan kyllä kirjoitinkin jo tuonne ensimmäiseen tekstiin...
1) "Given the choice between overdressed and underdressed, I'll bet the over every time" sekä
2) "Dressing well isn't about labels - it's about developing personal style. And that's something you learn, not buy" :)
-
Omaa tyyliäni ei tällä hetkellä määritä oikein mikään selkeä dogmi tai suunta. Yritän poimia parhaat palat (lue itselleni parhaiten sopivat) niin englantilaisesta, italialaisesta kuin amerikkalaisesta tyylistä, mutta myös muualta. Kuten joku mainitsi, myös Ruotsin suunnalta olen saanut hyviä ideoita ja inspiraatiota. Jos nyt jotain rajaa pitäisi vetää niin talvella mennään englantilaisemmin, kesällä hyvinkin paljon Italian suuntaan nojaten.
Pukua käytän harvoin, solmiota ja irtotakkeja sillointällöin. Tosin irtotakkien käyttö on viime aikoina ollut lisääntymään päin, kun takkejakin on jo useampi hallussa. Töissä usein riittää kombinaatio kauluspaita + siistit housut, talvella käytän usein neuletta, lämpimillä keleillä se taas jää vähemmälle. Vapaa-ajalla käytän enemmän farkkuja ja hiukan casual-henkisempiä kauluspaitoja a la vahvemmat värit ja kuviot. Kai sitä voisi casualin tai americanan sekasikiöksi kutsua. Itselläni tyyli elää siis läpi päivän, mutta pyrin pukeutumaan ajatuksella, kotioloissakin. Harvassa on ne päivät jolloin töistä tultuani vaihdan verkkarit jalkaan ja vedän sen kuluneimman t-paidan päälle.
Vaatteikseni pyrin löytämään laadukasta, kohtuuhintaista ja mieluiten logotonta/kevyesti logotettua. Vaikka lueskelenkin katalogeja, selaan nettikauppoja ja kierrän myymälöitä ympäri vuoden, minun korttini yleensä vinkuu alennusmyyntien aikaan. Kun kerta tarkoituksena on rakentaa vaatekaappia usemman vuoden tarpeisiin, ei sillä ole väliä saanko jonkun vaatteen tänään vai kolmen kuukauden päästä alennettuun hintaan. Tosin riskinä on tietty ettei oikeaa kokoa alennuksesta löydy, mutta sitten löytyy varmasti jotain muuta. Tietty on jotain musthave-itemeita jotka hankitaan täyteenkin hintaa, mutta eipä näitä nyt liikaa ole. Ebay-maailmaan en ole oikein päässyt sisään (aika ja kärsivällisyys ei riitä penkomiseen), joka on ehkä ihan hyvä nykyisessä mobiilissa ja rajoitetun tavaramäärän elämässä.
Mitä tulee ivyn kyselemään tyylin kehitykseen, on nykyinen tyylini muokauttunut monen mutkan kautta. Kuten aiemmin tervetuloa-topicciin kirjoittelin olen alunperin ylä-asteikäisenä aloittanut skate/lumilautailu-piireistä, siirtynyt siitä aika tiukkaan dogmin mukaiseen hiphop-pukeutumiseen ja siitä taas 20 ikävuoden päälle tultuessa liukunut pikkuhiljaa enemmän nykyaikaisen streetstylen puolelle, jossa erityisesti sneakereilla on ollut iso rooli. Lenkkareita on tullut siis fiilisteltyä vuosikymmen, mutta muutama vuosi sitten aloin kaipaamaan muutakin repertuaaria kuin erivärisiä tossuja ja tietoisesti siirtymään parempien kenkien puolelle. Nyt kaapista sitten löytyykin italialaisia ja englantilaisia kenkiä suunnilleen yhtä paljon kuin lenkkareitakin. Jälkimmäisiä tosin myin useampia pareja muuttaessani Suomesta viime syksynä. Muun pukeutumisen osalta kauluspaitojen ja neuleuiden käyttö on lisääntynyt, erilaisten t-paitojen ja erilaisten huppareiden vähentyessä, päällystakkeihin on hankittu klassisempia malleja ja farkut ovat saanet monia muita housumalleja kavereikseen. Ehkä joku kutsuisi tätä viimeisen 3-4 vuoden prosessia aikustumiseksi, mutta itse en sitä ihan niinkään (tylsästi) näe: itseni tuntien tyylini on vaan taas kehittymässä uuteen suuntaan;D
Evoluutio on ollut siis melkoinen ja jos ei muuta, niin ainakin paljon vaatekaapista on lähtenyt vaihtoon muutaman vuoden välein. Varmaan pysyvin item on melkein 10 vuotiaat Clarksin Wallabeet, jotka aikanaan ostin kovan Ghostface Killah fiilistelyn myötä, mutta jotka palvelevat tarkoitustaan nykypukeutumisessakin. Sen verran tiukassa itselläni on tuo alakulttuurien, populäärimusiikin ja kaiken muun-ei-niin klassisen fiilistely että sydämeni sykähtää edelleen monelle sieltä ponnistavalle jutulle enemmän kuin klassiselle etiketille. Vaikka ei siinä jälkimmäisessäkään mitään huonoa ole:)
-
^Muistan oikein hyvin, vieläkin voin pahoin nähdessäni pastellipinkin Lacosten kaulukset pystyssä, eri toten yhdistettynä mulletiin. Semminkin kun oma lukioluokka-aste oli näitä vara-donjohnsoneja täynnä. Myönnettäköön, tykkään kyllä kattoa töllöstä Miami Vicen uusintoja, jotain häiriintynyttä nostalgiaa siinä.
Hauskaa sinänsä, että kyseisen vaatekappaleen idea oli osaltaan se, että kauluksen saattoi kääntää pystyyn 8) 80-luvun tyylin voi toki tehdä hyvin tai huonosti, omaan silmääni Miami Vice ei näytä niin hirveältä kuin voisi kuvitella, asiat tehtiin aikanaan hyvin ja usein oman aikakautensa vaatekappaleet ovat omalla tavallaan tyylikkäitä vaikkakin selvästi vanhoja.
Itse pukeudun vapaa-ajalla pääsääntöisesti terrace casual -malliin (suurimmat logot karsien) ja viralisemmissa ympyröissä pseudoitalaialaiseen tyyliin. Amerikkalainen ivy-look ja perinteinen brittiläinen pukeutuminen eivät ole koskaan iskeneet niin vahvasti, vaikka molemmista löytyy hyviä vaikutteita lainattavaksi.
-
Kaikki jo tämän tietävätkin, mutta toteanpa vielä. Olen anglofiili henkeen ja vereen. Tyylini on saanut suurimmat vaikutteensa 1920-1940 -lukujen brittiläisen yläluokan herraskaisesta kaupunki- ja maaseutuetiketistä. Tästä huolimatta en vielä näytä Bertie Woosterilta, sillä hattuja sekä pukuja uupuu liikaa. Aikanaan kylläkin. Amerikkalainen rentoilu ei miellytä, italialaiset ovat liian vapaamielisiä yhdistelyissään vaikka suosinkin heidän väri- ja kuviorohkeuttaan. USA:n puolelta olen ottanut omakseni ainoastaan Golden Age -aikakauden (toisia määritelmiä voivat olla Art Deco- tai Jazz Age, mutta joka tapauksessa aikakausi on sama 1920-1940), vintage-jalkineet sekä shell cordovanin suosimisen. Keväisin ja kesäisin väriä väripaletti kasvaa suuresti ja tuhmatkin jalkineet otan ilolla esille. Kauluspaita on yllä aina paitsi kovimmilla helteillä. Useimmiten päällä tulee opiskeluajan jatkossa olemaan suorat irtohousut, v-neule, kauluspaita ja muun yllä olevan kanssa täsmäävät popot. Solmio harvemmin.
Yhdistelmistä sen verran, että jokaisessa kokoonpanossa tulee ehdottomasti olla jokin erityinen kappale, harvemmin useampi. Se voi olla villi taskuliina, poikkeavalla kauluksella tai kalvosimilla varustettu paita, paidan kuvio, irtotakin leikkaus, jalkineiden materiaali, sukat tai housujen kankaan kuvio. Jonkin täytyy erottua, mutta missään tapauksessa kokonaisuus ei saa kääntää päitä. Valitettavasti näin käy joskus, sillä suomalaiset eivät oikein ole tottuneet puvussa ja hatussa kulkevaan parikymppiseen. Joskus pelkät suorat housut riittävät tähän.
Laadun täytyy olla korkeaa ja käsityötä löytyä mahdollisimman paljon. Suosin käsityönä valmistettuja tehdasvaatteita (Kiton, Brioni, Oxxford ja muut samalla periaatteella toimivat) sekä bespoke-tuotantoa. Ostan käytettyä, sillä olen pihihkö ja monesti vintage on yllättävän halpaa sekä erittäin laadukasta. Mittatilaus on yksi vaihtoehto, mutta useimmiten eBaystä löytää jotain liki täysin sopivaa käsityönä tehtyä jonka saa parilla muutoksella istumaan. Pukeutuminen on aina ennen kaikkea tilaisuuden mukaista, mutta sää sekä vuodenaika täytyy myös huomioida. Pellava talvella on aina tyylirike. Jalkineet ovat lähellä sydäntä, ja rakkaita lapsia löytyy toistaiseksi noin 30 paria.
-
Minä yritän aika monen muun jo vastanneen tavoin yhdistellä parhaita tai ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisimpia puolia eri tyyleistä - haaveissani siintää niin Barbourin öljykangastakki kuin myös Kitonin puku. Tykkään rouheasta farkkumeiningistä vapaa-ajalla yhdistettynä useimmiten t-ja flanellipaitoihin ja vasta hankkimiini Clarksin desert bootseihin... Kuten Villellä, myös minulla kengät ovat lähellä sydäntä ja teen kaikkeni että saisin kokoelmaa laajennettua. Viimeiseksi haaviin tarttui eka oxford-parini koskaan. Ebay on ystävä, mutta myös Oi Polloista tuntuu löytyvän kaikenlaista mielenkiintoista.
Töissä saa pitää pukua, ja erityisesti italialaiset ovat suosiossa. Yksinkertaisuus on hyveeni pukeutuessa - valkoinen, harmaa ja musta on värimaailmani. Tykkään piristää meininkiä taskuliinalla. Töissä ollessa solmio löytyy lähes aina kaulasta.
-
"Country meets city" vintage elementein sävytettynä.
Powerplayssa englantilaiset laatujalkineet, järeähkö tweed, vakosametti ja laatudenim.
-
Oma tyylini on ollut varsin sekava, pidin jopa taukoa foorumista voidakseni etsiä itseäni. Olen kuitenkin päätynyt hieman italialaisvaikutteiseen, "oman mielen" mukaan pukeutumiseen.
Pukua en käytä kuin harvoin, en omista niin montaa että pystyisin mielekkäästi pukeutumaan 3-4 päivänä viikosta pukuihin. Irtotakit, farkut tai cordsit, formal shirtit - kaksi/kolme ylintä nappia auki, ei kaulustukia - ja asiaankuuluvat asusteet kuuluvat yleisimpiin vaatekombinaatioihini. Neulekin "eksyy" päälle varsinkin kylmempinä päivinä, ja kaulan peitän silloin tällöin joko kaulahuivilla tai lämpimämmällä kelillä day cravatilla. Rennompina päivinä pikeet, neuleen kanssa tai ilman, tai bretonipaidat peittävät ylävartaloani, housuiksi valitsen farkut ehkä turhankin usein. Kun pukeudun, säädän aluksi kaiken kohdilleen ja sitten teen jonkin virheen johonkin kohtaan, jätän hihasta yhden napin auki, valitsen eri paria olevat kalvosimet, nostan vain puolet pikeen kauluksesta pystyyn.. Jotain pientä, siis.
Värikombinaatiot ovat peräisin ralph lauren -maailmasta, ajoittain hieman välimerellisesti höystettyinä. Tärkeintä on, että tietyn asteinen harmonia ja rauhallisuus säilyy, esimerkiksi räikeän paidan kanssa takki on hillitympi kuin tavallisesti. Kuvioista pienet checkit ja raidat ovat eniten mieleeni, argyllia unohtamatta.
Kenkien puolella olen ihastunut solkikenkiin. Ruskeat monksit, jopa tuplasoljilla, ovat lempijalkineitani, mutten omista kuin muutaman parin. Pidänkin usein jalassani mustia monkseja tai ruskeita derbyjä. Kuitenkin, valitsen kovin usein perinteisen väriset plimsollit tai purjehduskengät, jotka sinällään sopivat hyvin rentoon pukeutumiseeni värien "mätsätessä". Lenkkitossuja en kuitenkaan jalkaani laita muutoin kuin matkatessani hölkäten kuntosalille.
Hiusksia, viiksiä tai partaa ei löydy, ajan kaikki nuo pois joka aamu. Joskus olen pohtinut hiusten kasvattamista, mutta olen päätynyt siihen lopputulokseen että ainakin tällä hetkellä haluan pitäytyä hiuksettomana.
Mitään syvempää filosofiaa ei pukeutumisen taustalta löydy, mutta if it looks good and it fits well, it is good. Mielestäni käyttämiensä vaatteiden tulisi miellyttää kantajaansa jotta tämä voisi kantaa niitä oikein. Silloin ne näyttävät luonnolliselta ja hyvältä, kunhan istuvuus ja muut sellaiset seikat on otettu huomioon.
-
Tyylisuuntaukseni on kuulemma Tohtori Sykerö.
Which is nice. Isona kun ajattelin näyttää vanhalta J.R.R. Tolkienilta ja samalla tavoin käyskennellä tammilehdoissa piipun kanssa. (Ilmastonmuutosta odotellessa!)
"Country meets city," vahvalla englantilaisperäisellä vaikutuksella, voisi kuvata minunkin pukeutumistani. En ole toveri Sproilyn veroinen vintage-fani (lieneisikö edes mahdollista!) mutta 1920-1950-lukujen pukeutumistyylillä on tietty vaikutus minuunkin. Brittiläiseksi tiedustelu-upseeriksikin on joskus tituleerattu, johtunee mieltymyksestäni löysähköön trenssiin ja ruskeisiin nahkalaukkuihin.
Tavallisesti päällä harmaat flanellihousut, liivit tai slipover, ja jonkin sortin irtotakki. Kokopukujakin tulee käytettyä tasaisen tappavasti. Farkkuihin suostun pukeutumaan vain kesäisin ja vain vapaa-ajalla, t-paitaan vain lenkkeillessä :). En kuitenkaan pidä viimeisen päälle sliipatuista kokonaisuuksista, joten annan esimerkiksi paitojen olla pikkuisen vajaalla silityksellä. Muissakin vaatteissa taitaa noita ryppyjä olla enemmän kuin olisi suotavaa, ja hiuksetkin ovat säännöllisesti hiukan ylimitassa...
-
80-luvun traumatisoima on hyvä termi. Samastun.
Kuin myös:
(http://img526.imageshack.us/img526/4819/bogartiso.jpg) (http://img526.imageshack.us/i/bogartiso.jpg/)
-
^ Ei perhana.
-
Jumakeka kyl mee tää Turus osata! Nii pal aj hermol ain, kylmää tykkäe et Ressu o niinko äjjjä.
-
^^^Silmäni. Auts.
-
videoitakin osasivat tehdä:
http://www.youtube.com/watch?v=6S0Tne1B-IU&feature=related (Ressu stylin' on fools, huppari nahkavyöllä!)
http://www.youtube.com/watch?v=CGP1xtVQHwM
Hyvät taiteilijanimet myös... Reddie Redford, Guy Stoneman, Vinnie Lane, Sam Eagle ja Johnny Gustafsson.
-
"Casual preppies at the Hamptons."
-
videoitakin osasivat tehdä:
http://www.youtube.com/watch?v=6S0Tne1B-IU&feature=related (Ressu stylin' on fools, huppari nahkavyöllä!)
http://www.youtube.com/watch?v=CGP1xtVQHwM
Hyvät taiteilijanimet myös... Reddie Redford, Guy Stoneman, Vinnie Lane, Sam Eagle ja Johnny Gustafsson.
Unohdit loistavan C´mon Tepsin, http://www.youtube.com/watch?v=CP2NYyRa294
-
Unohdit loistavan C´mon Tepsin, http://www.youtube.com/watch?v=CP2NYyRa294
...en unohtanut. :(
-
^ Nuo vuodet eivät hevin unohdu.
t. Turussa tuolloin opiskellut helsinkistä kotoisin oleva HIFK:n (ei oikeasti niin kovin kiihkeä) kannattaja. Hämeenlinnavitsit voi kuitenkin jättää seuraavista viesteistä pois.
-
SF:lta ketjut siitä, miten eri tyylit kenellekin hahmottuvat. Ketjuissa ainakin hyviä kuvia, jos ei muuta.
"What is American style for you?"
http://www.styleforum.net/showthread.php?t=216103
"What is English / British style for you?"
http://www.styleforum.net/showthread.php?t=214373
What is French style for you?"
http://www.styleforum.net/showthread.php?t=215885
What is Italian style for you?":
http://www.styleforum.net/showthread.php?t=215276&highlight=what+is+italian
-
^ Bisnesmaailmassa kun liikun, niin toivoisin suomityylin valtavirran olevan bisneksessä seuraavaa:
- istuva turon tummanharmaa villapuku
- istuva hillitty jousipaita
- fiksusti valittu marja kurjen kravatti
- hoidetut hyvin valitut liimakengät, jory-päivinä ihan leftit
- Leijona-patteripukukello
- parta ajettu ja hiukset siistinä
- suora selkä
- selkeä ja ystävällinen ulosanti
- mutkaton ratkaisukeskeinen asenne
Noilla eväillä me pärjäisimme loistavasti. Olisimme suomalaisia: asiallisia, moderneja, jännittävä sekoitus perämetsien tyylittömyyttä ja villiä eksotiikkaa. Tuon pitäisi olla vielä riittävän äijääkin, jotta tuolla kuvastolla voisi mainostaa Karhu-olutta.
-
Meitä mitenkään mollaamatta tarkoitan, että meitä vaan on moneen junaan.
Unohtamatta sitten niitä, jotka jäävät asemalle.
Suomalainen tyyli on aina ollut sekatyyli, se ei tarkoita tyylittömyyttä. Tuossa Pchanin listassahan ei sinällään ollut mitään tyylin puolesta vikaa vaan materiaalien (Turo, liimakengät...). Muistetaan nyt kuitenkin, että Suomi teollistui, rikastui ja kaupungistui vasta 1960-luvulla. Sitä ennen kaupunkiväestö oli vähemmistöä ja sekin taustoiltaan erilaista. Selkeimmin vieläkin erottuvan ruotsalaisen väestön lisäksi myös venäläisiä, tataareja, juutalaisia ja sitten saksalaisia, hollantilaisia sekä skotlantilaisia. Varhaisen Suomen tyylikirjo on siis saanut vaikutteita paljon, kunnes sitten kaupungistuminen ja samaan aikaan osunut massatuotanto muuttivat katukuvan. Siinä mielessä jaron luettelemana vanha Suomi-kuva on toki tyylikäs, mutta edustaa aikansa marginaalia.
Toki samaa pätee nytkin, mutta tuolta pohjalta voisi tosiaan rakentaa suomalaista tyyliä, jossa huomioidaan esimerkiksi sääolosuhteet. Onhan tämä kuitenkin varsin pohjoinen maa ja talvet ovat eri luokkaa kuin esim. Tukholmassa, jossa pukeudutaan ihan eri tavalla kuin Uumajassa.
-
Tuossa Pchanin listassahan ei sinällään ollut mitään tyylin puolesta vikaa vaan materiaalien (Turo, liimakengät...).
Nyt puhutaan valtavirrasta. Siinä vaiheessa kun suomalainen valtavirta vaihtaa reunoskenkiin, emme enää ole nykypäivän suomalaisia.
Voidaan toisaalta ajatella, että eri maiden tyylit määrittyvät hyvin, hyvin pienen joukon toimesta, jolloin valtavirta-turoilla ei olisi merkitystä. Toisaalta en kykene keksimään mikä edelläkävijäjoukko suomeen voisi syntyä, joka voisi määritellä suomi-tyylin nykyisestä poikkeavaksi. Todennäköisin vaihtehto olisi, että joku riittävän suuri 'edelläkävijöiden' joukko ryhtyisi matkimaan ruotsia ja alkaisimme määrittyä ruotsalaisen oloisiksi.
Talvipointtisi oli hyvä. Jos suomalaisella tyylivaatteiden tuotannolla on mitään toivoa, niin se on talvi. Voisimme aivan uskottavasti olla maailman parhaiden talvi- ja välikausivaatteiden valmistaja pukumaailmassa. Vieressä on venäjä, joka näyttää kannattelevan mm. Nokian Renkaita talvirenkaiden eksoottisuudesta huolimatta. Jostain kumman syystä kuitenkin maailmalla hottia ovat mm. moncler ja canada goose, eikä kukaan ole kuullut suomalaisista vaihtoehdoista.
-
Tuossa Pchanin listassahan ei sinällään ollut mitään tyylin puolesta vikaa vaan materiaalien (Turo, liimakengät...).
Nyt puhutaan valtavirrasta. Siinä vaiheessa kun suomalainen valtavirta vaihtaa reunoskenkiin, emme enää ole nykypäivän suomalaisia.
Tarkoitin lähinnä sitä, että jos haetaan sellaista tällä foorumilla "hyväksyttyä" mallia niin tuo listahan vaatisi vaan pientä päivitystä materiaalien osalta. Turon sekoitepuvusta täysvillaiseen ja liimakengistä reunoskenkiin. Tyylien osaltahan niin aika kamalaa jälkeä näkee muuallakin.
Todennäköisin vaihtehto olisi, että joku riittävän suuri 'edelläkävijöiden' joukko ryhtyisi matkimaan ruotsia ja alkaisimme määrittyä ruotsalaisen oloisiksi.
Ruotsalaiset, nuo sartoriaaliset borgit (ei björn).
You will be assimilate, resistance is futile.
Aika hankala uskoa ruotsalaisten matkimiseen koska Ruotsissa mennään yllättävän paljon muodin ehdoilla. Sellainen amerikkalainen tai keskieurooppalainen tyyli voisi olla lähempänä suomalaista. Massoista puhuttaessa tyylin (tai sen puutteen) osalta Suomella ja esim. Saksalla ei ole valtaisaa eroa.
Talvipointtisi oli hyvä. Jos suomalaisella tyylivaatteiden tuotannolla on mitään toivoa, niin se on talvi. Voisimme aivan uskottavasti olla maailman parhaiden talvi- ja välikausivaatteiden valmistaja pukumaailmassa. Vieressä on venäjä, joka näyttää kannattelevan mm. Nokian Renkaita talvirenkaiden eksoottisuudesta huolimatta. Jostain kumman syystä kuitenkin maailmalla hottia ovat mm. moncler ja canada goose, eikä kukaan ole kuullut suomalaisista vaihtoehdoista.[/quote]
Suomi kuitenkin pärjää erikoistuotteissa kuten esimerkki Halti talviurheilijoille ja yleensä liikuntaväelle. Luhtakin on urheilu-, liikunta- ja vapaa-ajansektorille keskittynyt ja Joutsen-untuvatakit ovat kanssa kansainvälisesti menestyviä, mutta klassiselle pukeutumispuolelle ei ole paljoa lipsunut osaamista. Toinen on tietysti se, että suomalaiset eivät oikein hallitse brändien rakentamista, jonka vuoksi esim. Napapijria löytyy vaikka mistä Keski-Euroopan pikkukaupungista, mutta suomalaisia ei.
Luulisi nyt kun äärisäät iskevät Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Keski-Eurooppaan syntyvän myös kysyntää, Venäjän lisäksi, talvisiin olosuhteisiin tarkoitetuilla, tai ainakin sellaisen mielikuvan antaville, klassisemmille vaatteille. Vähän pesäeroa vanhaan (englantilaiseen) "talvivaatetukseen" ja talvipukeutumisen asiantuntijamaa tuottaa huippumodernilla imagolla varustettua vaatetta 2000-luvun äärisäihin!
Mainitaan nyt sitten toki yhtenä poikkeuksena Huopaliike Lahtinen, jonka (etenkin Aki Choklatin suunnittelemista) huopakengistä ja -tossuista kohistaan maailmalla paljon. Seurauksella sitten, että erät on myyty loppuun pitkälle ensi vuoteen.
-
Aika hankala uskoa ruotsalaisten matkimiseen koska Ruotsissa mennään yllättävän paljon muodin ehdoilla. Sellainen amerikkalainen tai keskieurooppalainen tyyli voisi olla lähempänä suomalaista. Massoista puhuttaessa tyylin (tai sen puutteen) osalta Suomella ja esim. Saksalla ei ole valtaisaa eroa.
Suomelta puuttuvat vahvat kulttuurikytkökset keskieurooppaan tai rapakon taakse ja kaukaa on vaikea kopioida. Toinen erittäin merkittävä tekijä on suomen pienet tuloerot ja heikko ostovoima. Klassinen tyylihän on aina ollut vähän paremmin tienaavan väen juttu. Suomalaisilla ei yksinkertaisesti ole varaa kopioida keskieuroopan saati jenkkien tyyliä, mutta ruotsalaiset sen sijaan osaavat halvalla kopioinnin taidon.
Suomi kuitenkin pärjää erikoistuotteissa kuten esimerkki Halti talviurheilijoille ja yleensä liikuntaväelle. Luhtakin on urheilu-, liikunta- ja vapaa-ajansektorille keskittynyt ja Joutsen-untuvatakit ovat kanssa kansainvälisesti menestyviä, mutta klassiselle pukeutumispuolelle ei ole paljoa lipsunut osaamista. Toinen on tietysti se, että suomalaiset eivät oikein hallitse brändien rakentamista, jonka vuoksi esim. Napapijria löytyy vaikka mistä Keski-Euroopan pikkukaupungista, mutta suomalaisia ei.
Haltilla viennin osuus on neljännes, eli samaa tasoa kuin vaikka luhta-ryhmällä. Joutsenella sentään valtaosa menee vientiin, mutta liikevaihto jää aika pieneksi (6-9Meur). Olen tätä ennenkin russuttanut, mutta suomalaisten tekstiilivalmistajien ainut tavoite tuntuu olevan pitää vanhat tehtaat käynnissä. Ilmeisesti joutsenellakin ollaan ihan tyytyväiosiä siihen, että olemassaolevalla porukalla tehdaan sitä mitä ennenkin. Itse taas näen asian niin, että jos vienti kerran vetää, niin miksi lopettaa kasvamista? Paremmin se oma tuotanto suomessa olisi turvassa, jos osa myynnistä tulisi alihankkijoiden valmistamana. 100% omassa tuotannossa se kysynnän laskukin iskee 100 prosenttisesti.
-
Suomelta puuttuvat vahvat kulttuurikytkökset keskieurooppaan tai rapakon taakse ja kaukaa on vaikea kopioida.
Ruotsalaisilla vaan ei ole tyyliä ja suomalainen tämän hetken tyyli on hyvin keskieurooppalaista sekä amerikkalaista, joten mitään ei tarvitse kopioida vaan jalostaa nykyhetkeä.
Suomalaisilla ei yksinkertaisesti ole varaa kopioida keskieuroopan saati jenkkien tyyliä, mutta ruotsalaiset sen sijaan osaavat halvalla kopioinnin taidon.
Siis pukeutujat vai valmistajat?
Valmistuksen puolellahan Ruotsi on jäänyt valovuoden esim. Tanskasta, jonka valmistajat myyvät Suomeenkin melkoisesti keskieurooppalaista tyyliä sekä sitten muotia.
H&M on se länsinaapurin merkittävin saavutus vaatepuolella ja vaikka se myykin klassista tyyliä, niin eipä siitä saa kovin pankkikatu-uskottavaa merkkiä. Sama vähän kuin J. Lindbergillä tai KappAhlilla.
Itse taas näen asian niin, että jos vienti kerran vetää, niin miksi lopettaa kasvamista? Paremmin se oma tuotanto suomessa olisi turvassa, jos osa myynnistä tulisi alihankkijoiden valmistamana. 100% omassa tuotannossa se kysynnän laskukin iskee 100 prosenttisesti.
Nimenomaan.
Brändäämisen lisäksi on vähän liikaa (sinällään tervettä) varovaisuutta ja se näkyy vähän kaikessa. Tietysti aina voi muistutella katajaan kapsahtamisesta ja vastaavasta, mutta monet suomalaiset valmistajat ovat pikkaisen yhden kortin varassa. Sitä samaa osaamista ja merkkiä ei hyödynnetä enää aidan toisella puolella, jos tehdään niin sitten lopputulos on vähän mitä sattuu...
Toinen riskihän on tietysti se, että joku iso ulkomainen konserni voi todeta esim., että Joutsen tai Halti on hyvä merkki, ostaa firman ja siirtää sitten tuotanto halpatuotantomaihin.
-
Ruotsalaisilla vaan ei ole tyyliä ja suomalainen tämän hetken tyyli on hyvin keskieurooppalaista sekä amerikkalaista, joten mitään ei tarvitse kopioida vaan jalostaa nykyhetkeä.
Nyt taidat tarkoittaa tuota keskieurooppalaista ja amerikkalaista siinä muodossa, että tyylimme ei ole turkkilaista:?) Italia näkyy pukumaailmassa paljon vahvemmin kuin amerikkalainen tai englantilainen suuntaus. Tyypillisin asia suomalaisessa puku-skenessä on kuitenkin saksasta matkittu 'tumma puku käy mihin vaan' ja tuossa tumma tarkoittaa mustaa tai tummanharmaata. Sanoisin, että tuo turotyylin tumma puku on se ainoa juttu, jonka päälle täällä voi rakentaa mitään omaa.
Siis pukeutujat vai valmistajat?
Valmistuksen puolellahan Ruotsi on jäänyt valovuoden esim. Tanskasta, jonka valmistajat myyvät Suomeenkin melkoisesti keskieurooppalaista tyyliä sekä sitten muotia.
Sekä ruotsalaiset pukeutujat, että myös brändit. Vaikka ostaisimmekin tanskalaista alkuperää olevia tuotteita, niin silti haemme mallimme ennemmin ruotsista kuin tanskasta. Tuo mallin ottaminen on iso juttu, koska jos suomessa mikään ryhmä ei näytä tietä, niin sitten se malli haetaan ulkomailta ja en kykene keksimään malliksi mitään muuta lähdettä kuin tukholma.
Ehkäpä suomen pitäisi kehittää semmonen hevi-riffeihin pohjautuva tyyli. Jalkaan paksupohjaiset reunostetut cordovan-lordi-platformit triplaplatinasoljin. Päälle musta kiiltävä räätälöity kashmir-puku numeroa liian suurena, viininpunainen paita egyptin puuvillasta ja musta nahkasolmio. Musta nahkavyö sepän takoman hopeisen pääkallosoljen kera. Mustaksi värjätty parturin amerikkalaisittain leikkaama leukaparta. Hartioille ulottuva kampaajan muotoilema tukka. Päähän musta merinovillainen käsintehty pipo valkoisella kirjaillun 'Isäntä'-tekstin kera. Päällystakiksi mittatilauksena tehty pitkä musta loro pianan storm system numeroa liian suurena. Laadusta ja materiaaleista ei pääsisi valittamaan kukaan.
-
Tuo mallin ottaminen on iso juttu, koska jos suomessa mikään ryhmä ei näytä tietä, niin sitten se malli haetaan ulkomailta ja en kykene keksimään malliksi mitään muuta lähdettä kuin tukholma.
Tosin viimeiset 20 vuotta keskiverrolle suomalaiselle sosiaaliluokkaan tai tulotasoon katsomatta paljon läheisempiä kaupunkeja ovat olleet Tallinna, Berliini, Lontoo, Barcelona, Pariisi ja Bangkok kuin krapulassa laivareissulla Sergelin torin verran nähty Tukholma.
Nyt on vuosi 2010, ei 1710.
Mikä on ihan hyvä juttu, koska kyseisenä vuonna Venäjän joukot lähestyivät Suomea ja rutto riehui.
-
^ Jollekulle varmasti joku muu kuin tukholma on tutumpi, mutta olisi vaikea uskoa, että ottaisimme valtavirran tyylimalliksi vaikkapa Berliinin. Eräs merkittävä juttu tyylien leviämisessä on se, että usein halutaan apinoida niitä 'vähän parempina' pidettyjä läheisiä ryhmiä. Luultavasti suomen pukeutumiskulttuurin kehittymistä hidastaa osittain tämä, että olemme pärjänneet turoilemalla ihan kivasti. Kopioinnin kohteen pitää myös olla riittävän laajasti tunnettu, jotta ei synny vain sirpaleisia alakulttuureita.
Jos minun pitäisi kopioida suoraan jotain, niin se olisi sitten tanskalaisten ketjujen valikoima ruotsalaisittain kannettuna:-) Tai ainakaan en pysty keksimään Lontoosta, Roomasta, Milanosta tai vaikka San Franciscosta mitään sellaista, joka tänne kannattaisi viikinkejä mieluummin kopioida. Mieluiten kuitenkin näkisin turo-menoa vähän paremmin toteutettuna.
-
Minua ihmetyttää ajatus, että Saksa (ja sitä myöten Keski-Eurooppa) olisi jotenkin kovin kaukana Suomesta tyylillisesti (ja kulttuurisesti). Saksalaisiltahan suurin osa tyylillisistä ja kulttuurisista vaikutteistamme on vuosisatoja tullut, usein Ruotsin kautta suodatettuna (suuri osa "ruotsalaisvaikutteeksi" kutsutusta on todellisuudessa alkuperältään saksalaista). Saksalainen yläluokka, saksalainen hovikulttuuri, saksalainen akatemia => saksalainen herrastyyli. Muun muassa Ruotsin juhlituin kuningas Kustaa II Adolf puhui saksaa äidinkielenään. Suomessa kun katsoo aatelia, keskiajan kaupunkien raatimiehiä ja keskeisiä liikemiehiä, niin saksalaisia nimiä löytyy roppakaupalla. Lähtemättä listaamaan ottaisin esille erään jokunen vuosi sitten Suurimmaksi suomalaiseksi äänestetyn hampurilaisen Marheinin suvun edustajan.
Nykyisin yhteys Saksaan on toki paljolti häivyttynyt näkyviltä, kun kovin moni ei viitsi Lutherin kirkossakaan vierailla, mutta kun puhutaan klassisesta pukeutumisesta ja siihen liittyvästä "suomalaisesta pukeutumisperinteestä", niin Saksa on paljon luontaisempi suunta kuikuilla kuin tänä päivänä populaarikulttuuria tuovat Yhdysvallat tai hieman 1900-luvulla täällä sijaa saanut Iso-Britannia. Olenkin joskus pohtinut, että olisi hienoa, kun saksalainen klassinen tyyli nousisi voimiinsa. Siinä olisi iso tyylialue, jonka imuun Suomi voisi sulavasti loikata. Italialaiset ovat meille liian keikareita (ja asuvat tropiikissa), englantilaiset liian konservatiivisia (luokkayhteiskunta) ja amerikkalaiset liian... moderneja. Saksalaisilla taas on yhteistä kulttuuritaustaa, luterilaista maanläheisyyttä ja funktionalismia, sopivastia modernia ja perinteistä sekä edes jonkinlaista käyttöä talvivaatteille. Myös saksalaisten ruumiinrakenne lienee lähempänä keskivertosuomalaista kuin italialaisten, englantilaisten tai amerikkalaisten (on siis käytännöllisempiäkin perusteita kuin perinteiden fiilistely). Saksalainen klassinen tyyli täytyy keksiä!
-
^ Jos tunnet asiaa, niin mitä saksasta voisimme oppia, kun se tumma puku on sieltä jo omaksuttu? Suomihan on modernimpi kuin saksa, joten tummaa pukua edeltäneiden jäänteiden kopiointi ei ole ihan realistista.
EDIT: Olen ihan tosissani tuossa, että keskieurooppa on meistä nyt tyylin apinoimismielessä kaukana, vaikka olemme lähempanä kuin koskaan. Historiallisesti olemme kai ottaneet vaikutteita aika harvoista maista: Ruotsi ruotsinvallan aikaan, venäjä venäjän vallan aikaan, saksa ennen kansallissosialisteja venäjän ryhdyttyä hankalaksi, englanti sotien molemmin puolin, ruotsi sotien jälkeen. Olemme hakeneet vaikutteita siis supervalloilta ja taloudellisesti menestyksekkäämmiltä. Nyt olemme nousseet perässähiihtäjästä ihan kivaan asemaan. Meillä on aika vähän niitä ylöspäin katsottavia, joiden tyyliä haluaisimme menestyksen janoisina kopioida.
Oma tyylini on muuten tällä hetkellä varsin turoa. Käytän aivan liikaa tummia sävyjä, vaikka puvut ja monet muutkin tulevat jo pääosin italiasta. Muutamat gore-tex 'pukukengät' löytyvät edelleen, vaikka italialaista oikeaa kenkää on tullut hamstrattua. Muutamasta liian muodikkaasta italialaisesta parista on tullut hankkiuduttua eroon ja tilalle on päätynyt hieman perinteisempää. Paidat ovat hillittömiä telttoja, joita en ole saanut vaihdettua netin mittapaitoihin. Puvun kanssa päälle eksyy helposti huonossa kelissä joku mukava vapaa-ajan ulkotakki. Aikamoista sillisalaattia loppujen lopuksi. Jotain suuntaviivoja pitäisi vetää, vaikka sitten useammallekin taholle, kunhan tyylisuunnat olisivat jotenkin koherentteja.
-
Olen sen verran saksalaisvastainen että ihan piruuttaan tekisi mieli vetää esiin se kuuluisa natsikortti. Jätän sen kuitenkin tekemättä, todeten että Harmaa Eminenssi on pitkälti oikeassa suomalaisen kulttuurin sakasalaisvaikutuksesta. Saksalaisvaikutuksen näkee vielä oikein hyvin esim. suurten ikäluokkien kielitaidoissa. Oma äitini puhuu - ja lukee - saksaa paljon paremmin kuin englantia. Ja verratkaapa Halosen tankerointia Rva Pressan puhuessa englantia siihen miten hän haastelee Merkelin kanssa..
Ja kirpparithan ovat edelleen täynnä lodentakkeja. Perverssiä kyllä, olen hieman alkanut lämmetä tuolle takkityypille. Yhdellä tutulla on semmoinen, ja 'väärin käytettynä' ts. muun vaatteiston ollessa ei-saksalaista takki on ihan hyvän näköinen. Myös enoni käytti sellaista koko 60- ja 70-luvun ja eno, jos kuka on niin vähän saksalaisen tehokas kuin olla voi!
Eri asia on, pitääkö tuota saksalaisvaikutusta syleillä / ihailla? Itseeni ei ainakaan saksalaisen kulttuurin tietty jäykkyys, kulmikkuus ja jonkinlainen huumorintajuttomuus vetoa yhtään, vaikka arvostankin tiettyjä saksalaisen kieli- ja kulttuurialueen saavutuksia ja tiettyä teknistä osaamistasoa. Myös tietyt (etelä-)sakemannipukeutumisen äärimmäisyydet kuten tirolilaishatut, lederhosenit jne ovat kaameaa katseltavaa. Niistä iänkaikkisista bismarckviiksistä puhumattakaan.
Tietyt oluet ja makkarat ovat toki mainioita. Mutta vaatteita, ei ei ei. Ei minun ylle. Poikkeuksena siis tuo metsänvihreä loden, jonka kenties voisin pappaikäni lämmikkeeksi hankkia.
-
Myös tietyt (etelä-)sakemannipukeutumisen äärimmäisyydet kuten tirolilaishatut, lederhosenit jne ovat kaameaa katseltavaa. Niistä iänkaikkisista bismarckviiksistä puhumattakaan.
Baijeri ei ole Saksaa ;)
Siitä ovat samaa mieltä niin baijerilaiset kuin muutkin saksalaiset...
Sinullahan on niitä punkjuuria ja Englannin lisäksihän siihen kulttuurin ovat vaikuttaneet kovasti Berliinin ja Hampurin jengit. München on puleerattu eläkeläiskaupunki, mutta uskoisin isommista kaupungeista Berliinista ja Hampurista löytyvän paljon kiinnostavia juttuja sinullekin. Rohkeasti vain vaikka St Paulin tai Union Berlinin futiskatsomoon, niin johan löytyy sukulaissieluja. Samaten Bremenin ikivanha yliopisto on yksi harvoja paikkoja Keski-Euroopassa, jossa on ivytyyli on voimissaan. Etenkin talvella siellä on nappikauluspaitaa ja tweediä, vaikka muutenhan se tunnetaan enemmänkin vasemmiston tyyssijana. Hannoverissa oli vähän samanlaista.
Toinen asia on, että tässä keskustelussa sekoitellaan nyt pahasti nykyistä saksalaista tyyliä ja sitten historiaa. Aikanaan Suomen toiseksi suurimman kaupungin Viipurin yleisimpiin kieliin kieliin kuului saksa. Tieteen kielihän oli toiseen maailmansotaan ja aika paljon sen jälkeenkin saksa. Saksassa itsessään jälleenrakennus ja 60-luvun kulttuuriradikalismi vaan pyyhkäisi tehokkaasti pois juurikin pukeutumis- ja tapakulttuuria: yliopistot luopuivat promootioista ja frakeista, musta puku tuli yleisvaatteeksi ja vain jossain Frankfurtin pankkikaduilla hulluteltiin. Oma lukunsa on sitten tietysti Itä-Saksa. Saksalainen vaikutus oli siis suuri toiseen maailmansotaan saakka (jonka takia se natsikortti on hyvä pitää piilossa, toisekseen senhän voi myös pelata Ruotsin aateliston ja porvariston suuntaan...), mutta sen jälkeen Saksa on ollut vaikutteille itse altis. Nyt sitten viime vuosina sielläkin on liikkuessa alkanut nähdä uutta nousua myös tyylirintamalla, toisekseen se on myös monelle vaikutusalue sillä yhä enemmän suomalaiset työmatkailevat Berliiniin, Frankfurtiin ja tietysti Brysseliin.
-
Toinen asia on, että tässä keskustelussa sekoitellaan nyt pahasti nykyistä saksalaista tyyliä ja sitten historiaa.
Suomen valtavirta on tumma puku ja käsittääkseni se juuri on saksasta kopioitu? Tumman puvun ideahan oli, että toimistotyön lisääntyessä myös pienipalkkaisille tarvittiin formaalimmat vaatteet ja heillä ei ollut varaa erilaisiin asuihin. Kehitettiin tumma puku, jossa oli lupa mennä minne tahansa, jonne pienipalkkainen toimistoduunari ikinä saattoikaan päätyä. Ajatus tummasta puvusta sopi hienosti metsästä ponnistavalle suomelle ja luulen, että kulttuurilinkit ovat helpottaneet tuota omaksumista.
Toki tumma puku on omaksuttu samaan aikaan kun kansallissosialismi nosti päätään ja siinä mielessä olemme varmasti kokeneet hetken olevamme läheisempia brittien demokratian kanssa. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään mahdollisuuksia omaksua brittien ziljoonaa eri asua eri tilanteisiin ja briteilta ei olisi löytynyt mitään kaikkialle kelpaavaa.
Itse en ole koskaan ollut tilaisuudessa, jossa smokit tai saketit olisivat muodostaneet merkittävän osan osallistujien asuista. Frakkeja olen nähnyt vain akateemisessa maailmassa ja itsenäisyyspäivänä televisiossa. En ole myöskään koskaan nähnyt firmaa, jossa näkyisi merkittäviä määriä muita kuin tummemman pään pukuja, edes kesäisin. Irtotakkeja näkyy vaaleampinakin, mutta noissa yhdistelmissä ei sitten olekaan enää päätä eikä häntää. Vaikka suomesta löytyisi anekdootinomaisia esimerkkejä monenlaisten asujen käytöstä, niin kyllä se reaalimaailma tänä päivänä on pelkkää tummaa pukua, mahdollisesti raidoilla.
Näen kyllä erään 'vaihtoehdon' turo-pukuilulle. Voisi olla ihan realistista, että suomalaiset ryhtyisivat suosimaan enemmän irtotakkeja duunissa ja vapaa-ajalla. Tuollainen voisi saavuttaa kriittisen massan, koska osa töissä pukuilemaan pakotetuista vaihtaisi miellään vähän rennompaan ja irtotakit voisivat eksyä vapaa-aikaan toisin kuin duunipuvut. Rennompi ilme sopisi myös hyvin kanssakäyntiin muiden kulttuurien kanssa.
-
Toinen asia on, että tässä keskustelussa sekoitellaan nyt pahasti nykyistä saksalaista tyyliä ja sitten historiaa.
Suomen valtavirta on tumma puku ja käsittääkseni se juuri on saksasta kopioitu?
Toki tumma puku on omaksuttu samaan aikaan kun kansallissosialismi nosti päätään ja siinä mielessä olemme varmasti kokeneet hetken olevamme läheisempia brittien demokratian kanssa.
Tässä on nyt kaksi virhettä.
Tumma puku tuli, kuten edellisessä viestissä yritin kirjoittaa, Saksassa vallitsevaksi asuksi yleisesti vasta sodan jälkeen koska materiaaleista oli pulaa ja sitten 60-luvun kulttuuriradikalismi muutti todella paljon Länsi-Saksan yleisilmettä. Tarvittiin jonkinlainen "juhlapuku" ja siihen sopi hyvin muutenkin yleistynyt musta puku. Sotaa ennen Saksa oli varsin värikäs.
Suomeen musta puku tuli paljon aiemmin yleiskäyttöön: ankaran luterilaisen opin maa oli köyhä ja musta sopi niin aatteelliseen kuin käytännölliseenkin aateilmastoon. Toki piskuinen kaupunkiporvaristo omi vaikutteita Berliinistä, Pariisista ja tietysti Tukholmasta. Sotien jälkeen musta sopi edelleen hyvin ja kun esim. juurikin Saksa siirtyi massatuotannon alkaessa mustaan, niin vaikutteita ja myös kankaita oli saatavilla.
Brittiläinen demokratia ei ole sinällään Suomea tai suomalaisia koskaan viehättänyt. Iso-Britannia on aina ollut kauppakumppani, mutta luokkayhteiskuntana on vedonnut vain piskuiseen joukkoon anglofiileja, joista aika monella on saarivaltakunnalla (skotlantilaiset) sukujuuret. Britannian kanssa on haluttu olla kavereita, mutta kahden huoneen kansanedustuslaitoksen ja kirjoittamattoman lain monarkia ei ole ollut se ykkösjuttu. Etenkin kun brittien yläluokkakin tykkäsi fasismista. Weimarin Saksa, Ranska, Yhdysvallat ja Pohjoismaat olivat se isompi juttu fasismin nostaessa päätään.
Meillä ei kuitenkaan ollut mitään mahdollisuuksia omaksua brittien ziljoonaa eri asua eri tilanteisiin ja briteilta ei olisi löytynyt mitään kaikkialle kelpaavaa.
Edelleen Suomi oli maatalousvaltainen ja köyhä maa 1960-luvulle saakka.
Pienellä anglofiilisellä vähemmistöllä oli mahdollisuuksia tuohon kaikkeen ja kaupunkiporvariston keskuudessa tämä porukka muodosti ihan merkittävän joukon.
Edelleen tässä on nyt hahmottaa, että pyritäänkö hahmottelemaan jotain tulevaisuuden suomalaista tyyliä, keskustelemaan siitä mikä vaikuttaa nykyhetkeen vai tekemään (virhe)tulkintoja historiasta...
Pikkutakeista ja muusta ihan samaa mieltä samoin kuin saketti- ja smokkijuhlien vähäisyydestä, mutta en nyt vain kamalasti tajua niiden relevanssia oikein minkään kannalta.
-
Edelleen tässä on nyt hahmottaa, että pyritäänkö hahmottelemaan jotain tulevaisuuden suomalaista tyyliä, keskustelemaan siitä mikä vaikuttaa nykyhetkeen vai tekemään (virhe)tulkintoja historiasta...
Tässä rönsyillään nyt vähän joka puolelle. Itse pohdiskelin sitä, mihin suuntaan suomalainen pukeutumisen valtavirralta voisi kehittyä ja miksi ollaan siinä tilanteessa kuin nyt ollaan. Minulla ei ole juuri nyt kiinnostusta ryhtyä erottumaan turo-merestä kovin paljoa, joten pohdin omalla kohdallani sitä, miten omaa pukeutumista voisi kehittää luontevaan suuntaan.
-
Sinullahan on niitä punkjuuria ja Englannin lisäksihän siihen kulttuurin ovat vaikuttaneet kovasti Berliinin ja Hampurin jengit. München on puleerattu eläkeläiskaupunki, mutta uskoisin isommista kaupungeista Berliinista ja Hampurista löytyvän paljon kiinnostavia juttuja sinullekin. Rohkeasti vain vaikka St Paulin tai Union Berlinin futiskatsomoon, niin johan löytyy sukulaissieluja. Samaten Bremenin ikivanha yliopisto on yksi harvoja paikkoja Keski-Euroopassa, jossa on ivytyyli on voimissaan. Etenkin talvella siellä on nappikauluspaitaa ja tweediä, vaikka muutenhan se tunnetaan enemmänkin vasemmiston tyyssijana. Hannoverissa oli vähän samanlaista.
Totta, kunhan tahallani kärjistin. Hampurit ja Berliinit on toki käyty. Hyvä kaveri on asunut Berliinissä vstä 1991. Alkuajat (91-94) iloisessa Marzahnissa, kokemisen arvoinen paikka. Joskus reissatessa kölniläisessä punk-squatissa yövytty (ei välttämättä niitä elämän miellyttävimpiä kokemuksia, voin todeta..).ja StPaulit ja UB:t tuttuja - käsitetasolla siis. Saksassa en ole käynyt futisottelussa, pitäisi käydä: tunnelma lehtereillä on kuulemma omaa luokaansa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen rehabilitoinut ennen inhoamani - ja kieltämättä edelleen turhan pinnallisesti tuntemani - sakasalaisen jalkapallon.
Bremenissä ei ole tullut vierailtua. Voisi kiinnostaa: yliopiston ohella sielläkin on ihan kelpo futisseura.
-
Saksassa en ole käynyt futisottelussa, pitäisi käydä: tunnelma lehtereillä on kuulemma omaa luokaansa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen rehabilitoinut ennen inhoamani - ja kieltämättä edelleen turhan pinnallisesti tuntemani - sakasalaisen jalkapallon.
Tällä hetkellä Euroopan (huolimatta Dortmundin karkumatkasta) tasaisin, yllättäen maalirikkain ja eniten yleisöä vetävä sarja, jossa tunnelmaa löytyy kun liput on hinnoiteltu tavallisille ihmisille sopiviksi. Bundesliigaan nousun myötä vain ei taida enää St. Paulin katsomoissa kierrellä sellaiset käsivarrenpaksuiset jatsitupakat...
Bremenissä ei ole tullut vierailtua. Voisi kiinnostaa: yliopiston ohella sielläkin on ihan kelpo futisseura.
Hampurin HSV:n stadikka ja sitten tietysti Arroganz Arena ovat oikeastaan ainoita futisturismipaikkoja, joita ei varauksitta voi suositella. Ensinmainittu kun on Hampurin porvarisseura, joten tunnelma ei ole yhtä kova kuin muualla ja arkkitehtuuristaan huolimatta Arroganz ei oikein jähmeitä baijerilaisia saa liikkeelle (Rekordmeister kun muistuttaa enemmän Valioliigan rahantekokoneita kuin normaalia sympaattista saksalaisseuraa)...
Bremen on varsin hyvin säästynyt keskiaikainen kaupunki, sopii aika hyvin 2-3 päivään ja sinnehän poikkeaa todella nopeasti esim. Hampurista.
Tässä rönsyillään nyt vähän joka puolelle. Itse pohdiskelin sitä, mihin suuntaan suomalainen pukeutumisen valtavirralta voisi kehittyä ja miksi ollaan siinä tilanteessa kuin nyt ollaan. Minulla ei ole juuri nyt kiinnostusta ryhtyä erottumaan turo-merestä kovin paljoa, joten pohdin omalla kohdallani sitä, miten omaa pukeutumista voisi kehittää luontevaan suuntaan.
Eihän Turo-meressä sinällään ole kuin kolme ongelmaa: materiaalit, materiaalit ja asusteet.
Itsekään en varsinaisesti Turo-merestä erotu kuin sillä, että puvut ovat villaa, istuvuus on kunnossa, asusteet mukana ja kengät laatukamaa. Kyse ei lopulta ole isosta askeleesta.
-
Tekee Turokin villapukuja viskoosivuorilla. Luultavasti vaurastuminen on vähentänyt sekoitepukujen suosiota, kun entistä harvempi käyttää samaa pukua 5 päivää viikossa.
-
Bremen on varsin hyvin säästynyt keskiaikainen kaupunki, sopii aika hyvin 2-3 päivään ja sinnehän poikkeaa todella nopeasti esim. Hampurista.
Näin väittävät. Pitänee vierailla jos / kun taas Saksanmaalle eksyy.
Kiitos futisvinkeistä, arvostan.
-
Brittiläinen demokratia ei ole sinällään Suomea tai suomalaisia koskaan viehättänyt. Iso-Britannia on aina ollut kauppakumppani, mutta luokkayhteiskuntana on vedonnut vain piskuiseen joukkoon anglofiileja, joista aika monella on saarivaltakunnalla (skotlantilaiset) sukujuuret. Britannian kanssa on haluttu olla kavereita, mutta kahden huoneen kansanedustuslaitoksen ja kirjoittamattoman lain monarkia ei ole ollut se ykkösjuttu. Etenkin kun brittien yläluokkakin tykkäsi fasismista. Weimarin Saksa, Ranska, Yhdysvallat ja Pohjoismaat olivat se isompi juttu fasismin nostaessa päätään.
Eikös natsisympatiat olleet aika vahvoja meilläkin varsinkin akateemisemmissa piireissä 30-40-luvulla? Puhumattakaan omista mustapaidoistamme.
-
Eikös natsisympatiat olleet aika vahvoja meilläkin varsinkin akateemisemmissa piireissä 30-40-luvulla? Puhumattakaan omista mustapaidoistamme.
Kyllä.
Ajattelin vain tuossa tuoda esiin sen vastavoiman, joka esti Suomen muuttumisen samankaltaiseksi kuin muut reunavaltiot ja Itä-Euroopan maat eli fasistisiksi diktatuureiksi. Demokratiaa korostaneissa piireissä malli haettiin natseja edeltäneestä Weimarin Saksasta, Ranskasta ja Pohjoismaista. Akateemisen maailman lisäksi myös kulttuurivaikuttajat olivat kallellaan Natsi-Saksaan, kuuluisimpana esimerkkinä nyt V.A. Koskenniemi. Toinen mikä "pelasti" Suomen oikeistodiktatuurilta on myös se, että sympatiaa tunteneet olivat kuitenkin samalla myös konservatiiveja, jotka tietyn ihailun ohella samalla inhosivat rahvaanomaisia massaliikkeitä.
Toki on syytä muistaa, että tuohon aikaan akateemiset piirit olivat vielä melko pitkälti vanhaa yläluokkaa (Suomessa siis kaupunkiporvaristoa) ja tämä porukka ympäri Eurooppaa sekä myös Yhdysvalloissa tykkäsi niin Italian, Espanjan kuin Saksankin meiningistä, samaan aikaan kun myös inhosivat nimenomaan rahvaan massaliikkeitä.
-
SF:lta ketjut siitä, miten eri tyylit kenellekin hahmottuvat. Ketjuissa ainakin hyviä kuvia, jos ei muuta.
"What is American style for you?"
http://www.styleforum.net/showthread.php?t=216103
"What is English / British style for you?"
http://www.styleforum.net/showthread.php?t=214373
What is French style for you?"
http://www.styleforum.net/showthread.php?t=215885
What is Italian style for you?":
http://www.styleforum.net/showthread.php?t=215276&highlight=what+is+italian
Kuka tunnustaa?
http://www.styleforum.net/showthread.php?t=216969 (http://www.styleforum.net/showthread.php?t=216969)
-
Vaikka kaikenlaiset läskit guidot tuolla ympäri maailmaa hiihtävät kukkaset napinlävessä ja kolme paria hanskoja rintataskussa, tällainen "katso minua, olen iGent"-meno ei kiinnosta lainkaan.
Vaikka valunkin painoindeksini puolesta 'läski-guido'-ketgoriaan ja meikäläisentyylillinen lähestymistapani on eittämättä erilainen kuin omasi, allekirjoitan tämän täysin.
-
Viitaten edeltävään keskusteluun saksalaisesta tyylistä:
Stereotypiat saksalaisista jättävät huomiotta tuon varsin heterogeenisen liittovaltion osavaltioiden väliset erot. Saksa yhdistettiin aikanaan Preussin junkkerien johdolla. Käsitys viiksekkäästä ja ratsastussaappaita pitävästä upseerista pätee lähinnä 1900-luvun alun preussilaisiin junkkereihin, mutta ei yleisesti ottaen saksalaisiin. Tästä on jäänyt elämään käsitys saksalaisista autoritaarisena kansana, vaikka nykyään 50% heistä menee siviilipalvelukseen. Esimerkiksi amerikkalaisiin verrattuna saksalaisia voi nykyisin pitää lähes pasifisteina: maan lippuakaan ei ole oikein soveliasta käyttää kuin jalkapallokisoissa. Yleensä ottaen Saksan itäalueet (kansainvälistyvää Berliiniä lukuunottamatta) muistuttavat edelleen paljon Puolaa ja muuta Itä-Eurooppaa.
Nahkahousuja puolestaan käytetään pelkästään Etelä-Saksassa ja sielläkin jossain alpeilla ja muulla maaseudulla. Ei tarvitse olla Münchenissä kauaa kun siellä huomaa italialaisen vaikutuksen. Kuten yllä viitattiin, baijerilaiset eivät koskaan samaistuneet Preussin väkivalloin perustamaan yhtenäiseen Saksaan ja siellä on edelleen vahva separatistinen mieliala. Müncheniläiset itse samaistuvat Pohjois-Italiaan ja kutsuvat kaupunkiaan Italian pohjoisimmaksi kaupungiksi. Tämä näkyy selvästi vaatetyylissä ja yleisessä boheemissa huolettomuudessa.
Läntinen reininlaakso taas on omaksunu letkeään elämäntapaansa vaikutteita Ranskasta. Jos matkustaa sinne ja odottaa saksalaisten olevan tehokkaita, joutuu luultavasti pettymään. Lähinnä Reinin alueelle ja Ranskan Elsassille on tyypillistä hapankaalin syönti, jota ei taas muualla Saksassa harrasteta. Hessenissä, erityisesti Frankfurtissa, näkyy yhdysvaltalaisen bisneskulttuurin vaikutus. Erityisesti 80-luvulla sen muoti toi usein mieleen New Yorkin. Jenkkirahalla tuo kaupunki nousi tuhkasti manner-euroopan pörssikeskukseksi.
Saksan pohjoisimpien osien vanhat hansakaupungit ovat varsin skandinaavisia. Tällä alueella on myös kulttuurieroja suhteessa Suomeen kaikkein vähiten. Lisäksi Hampurissa, Bremenissä, Lyypekissä ja Hannoverissa porvaristo on ollut anglofiilistä. Erityisesti 1700- ja 1800-lukujen brittiläinen liberalismi ja porvariston nousu oli suuresti mieleen näiden kaupunkien porvaristolle. Itseasiassa Hannover oli pitkään hallinnollisesti Englannin kruunun alainen, mikä näkyy kyllä pukeutumisessakin.
Summa summarum: ei voida puhua mistään yhdestä saksalaisesta tyylistä. Samalla tavoin kuin savolaiset, turkulaiset, hesalaiset ja lappilaiset poikkeavat toisistaan niin mentaliteetiltaan kuin tyyliltäänkin, myös Saksan liittovaltiossa on suuria alueellisia kulttuurieroja. Jos Saksasta halutaan ottaa Suomeen vaikutteita, pitää kysyä että mistä osasta Saksaa niitä otetaan?
-
Itseasiassa Hannover oli pitkään hallinnollisesti Englannin kruunun alainen, mikä näkyy kyllä pukeutumisessakin.
Kuningatar Viktoriahan kuului kaupungille nimensä antaneeseen Hanoverin sukuun, mutta koska Viktoria ei ollut mies niin hän ei voinut periä Hanoverin perintömaita ja titteleitä. Victorian puolisi Alberthan oli myös saksalainen ja kuningashuoneen nimi oli Sachsen-Coburg und Gotha kunnes "jostain" syystä nimi vaihdettiin Windsoriksi 1917.
Joten siis oikeastaan Windsorin herttuan tyyliä seuraamalla seurataan varsin hyvin saksalaista tyyliä...
-
Viitaten edeltävään keskusteluun saksalaisesta tyylistä:
Näinhän se on ja pätee varmasti kaikkiin maihin. Italiassakin pohjoisen ja etelän välillä on suuria eroja.
-
^^^^^Huopakukkasille on aikansa ja paikkansa...
-
^^^^^Huopakukkasille on aikansa ja paikkansa...
Ja niitä paikkoja & tilanteita on paljon...
-
^^^^^Huopakukkasille on aikansa ja paikkansa...
Ja niitä paikkoja & tilanteita on paljon...
Olen täysin samaa mieltä.
En yhdy lainkaan Cdosin mielipiteeseen siitä, että huopakukat olisivat jonkinlaista huomiohuoraamista. Asusteitahan ne ovat siinä missä esimerkiksi taskuliinakin, ja oikein käytettynä tuovat asukokonaisuuteen oman arvokkaan lisänsä. Sitä paitsi, ne toimivat hyvin boutonnieren arkisempana korvikkeena. Toki ymmärrän, että jokaisen tyyliin tai tyylitajuun ne eivät sovi.
Itse en omista yhtään huopakukkaa, mutta tarkoitus olisi ostaa - tai teettää. En vain tiedä mistä niitä saisi.
-
Itse en omista yhtään huopakukkaa, mutta tarkoitus olisi ostaa - tai teettää. En vain tiedä mistä niitä saisi.
Askarteluliikkeet, Tiimari ja sitten esim. sellainen liike kuin Villihelmi on kaupannut moisia.
Tosin varmaan esim. Jussi osaisi kertoa askarteluvinkkejä, tosin sitten pitäisi hankkia jostain erilaisia huovanpalasia.
-
Askarteluliikkeet, Tiimari ja sitten esim. sellainen liike kuin Villihelmi on kaupannut moisia.
Tosin varmaan esim. Jussi osaisi kertoa askarteluvinkkejä, tosin sitten pitäisi hankkia jostain erilaisia huovanpalasia.
Kiitos vinkeistä!
Jotenkin oletin, että noita saisi lähteä hakemaan Taito Shopin kaltaisista paikoista, ja Tiimarista saisi lähinnä välineitä huopakukkien tekemiseen.
-
Foorumille voisi tehdä oikein oman säikeen huopakukkien teosta, itseäni ainakin kiinnostaa mutta aika ei riitä yritys-erehdys-linjalle.
-
Ei mulla mitään tyyliä ole. Ruumiinrakenteeni takia (pitkä, ohut, omituisen iso hanuri ja superpitkät kädet) en löydä sopivia "tyylivaatteita" (puku, takki, paidat) mitenkään muuten kuin teettämällä, mikä on vähän hankalaa Suomessa (paidat sentään saa netistä). Koetan panostaa laatuun, istuvuuteen, sopivaan lämpöön, mukavuuteen ja jonkin verran ekologisuuteen ja eettisyyteen, vaikka eipä tuo jatkuva shoppailu kyllä ekologista ole ainakaan. No, paljon ostan Ebaysta. Ja kun ostaa laatua niin eipä ne varsinaisesti mihinkään kulu ja voi lahjoa vaikka kavereita tai sukulaisia vähän käytetyillä.
Niinpä sitä tulee sitten vähän kokeiltua sitä ja tätä, yleensä vähän pilke silmäkulmassa ja vaikkapa työkavereita vihreillä sukilla tai kavereita trewseillä kiusaten. 92% päivistä mulla on jalassa slimmit siistit farkut ja päällä teepaita neuleiden kera. Noin kerran tai kaksi vuodessa pistän irtotakin ja puku on päällä vain oikeissa juhlissa (silloin kaikki tiptop, mutta juhlien mukaan värikkyyttä sallien). Vastustan jyrkästi Oulun mustuutta vaatemuodissa käyttämällä paljon värejä ja hassuttelemalla vaikkapa taskuliinoilla, samettitakilla (en laske irtotakiksi), komeilla kengillä ja hatuilla.
Oxfordit ennen derbyjä on mun juttu. Ne vaan on seksympiä, keveämpiä, slimmimpiä ja muodokkaampia farkkujenkin kanssa, sanotte mitä sanotte. Toki jotkut värikkäät kustomi-Tricker'sit voisin derbyinä ottaa ja meneehän nuo Maltonit näin talvella, kun jalkine saa olla järeämpi.
-
Ei mulla mitään tyyliä ole.
Tämä on kyllä parhain viestin aloitus tähän mennessä. :peukku ylös: