Keikarin foorumi

Keikari => Yhteiskunta => Aiheen aloitti: salaryman - 03.11.17 - klo:21:52

Otsikko: Statussymboli
Kirjoitti: salaryman - 03.11.17 - klo:21:52
Taannoin kahvipöytäkeskustelussa tuli vastaan käsite, jota en muistaakseni ole kuullut moneen vuoteen: Statussymboli. Pieni turhautuminen iski kehiin, kun huomasin, etten oikein pystynyt hahmottamaan termin sisältöä ja merkitystä, toisin sanoen en ole uhrannut aikaa tämän työstämiseen.

En ole varmaankaan ainoa jolle sana ”statussymboli” ensimmäiseksi herättää tunneperäisen mielikuvan jostain moukkamaisesta, nousukasmaisen pröystäilevästä, mauttomasta rehvastelusta, sanalla sanoen jostain sellaisesta josta nykyään tavataan mediassa käyttää raivostuttavaa etuliitettä öky-. Öky -määritelmäähän halpamedia käyttää järjestelmällisesti lietsomaan ihmisissä kateuden, osattomuuden ja kuvitellun epäoikeudenmukaisuuden tunnetta joka meikäläiseen nollasummapelin säännöillä toimivaan metsäläis-agraarikulttuuriin uppoaa kuin kuuma veitsi mummoon.

Tarkemmin asiaa pohdiskeltuani päädyin ajatukseen – korjatkaa jos olen mielestänne väärässä -, että statussymbolithan ovat hyvin käyttökelpoinen väline ihmisten sosiaalisten hierarkioiden tutkimiseen ja ymmärtämiseen. Ja hyödyntämiseen.

Kirjaimellisestihan statussymboli on symboli joka viestittää asemaamme hierarkiassa. Tältä pohjalta kun ajatusta jatkaa niin lähestulkoon mitä hyvänsä henkilöön liittyvää esinettä, ominaisuutta tai julkista tekoa voidaan tarkastella ja arvottaa statussymbolina, jonain mikä määrittää kyseisen henkilön aseman suhteessa yhteisöön, muihin ihmisiin.

Tästähän taas on helppo johdattaa ajatus siihen, että näitä symboleja voisi viisaasti hyödyntää sosiaalisessa hakkeroinnissa, toiminnassa jolla nostetaan omaa asemaa sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin.

Miten valita oman sosiaalisen hakkeroinnin symbolit? Olisiko paras lähtökohta syvällinen pohdiskelu siitä, mitä minä juuri tällä hetkellä olen ja onko se sosiaalisen statuksen viesti jota koko ajan lähetän minulle edullinen? Mihin olen menossa minne haluan päätyä? Jos haluan parantaa asemaani, niin kenelle viestin ja mihin symboleihin minun kannattaa investoida? Tukeeko investointini viestiäni vai kääntyykö se tavoitteitani vastaan? Onko investoinnilla saavutettava hyöty niin suuri että se oikeuttaa resurssien käytön juuri tähän asiaan? Ymmärtääkö kohderyhmäni viestini vai lähetänkö sellaisella taajuudella jota kukaan ei kuuntele?
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Ville - 03.11.17 - klo:22:34
Tämä on liian pitkä pohdinta foorumikeskusteluksi. Pyydän tiivistystä, jotta voin minuutissa vastata hyvin syvällisesti parilla lauseella!
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: salaryman - 04.11.17 - klo:09:28
Sorry Ville, karsin ylenmääräiset rönsyt pois avauksestani.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Laurentius - 04.11.17 - klo:09:50
Lainaus
Kirjaimellisestihan statussymboli on symboli joka viestittää asemaamme hierarkiassa. Tältä pohjalta kun ajatusta jatkaa niin lähestulkoon mitä hyvänsä henkilöön liittyvää esinettä, ominaisuutta tai julkista tekoa voidaan tarkastella ja arvottaa statussymbolina, jonain mikä määrittää kyseisen henkilön aseman suhteessa yhteisöön, muihin ihmisiin.

Tästähän taas on helppo johdattaa ajatus siihen, että näitä symboleja voisi viisaasti hyödyntää sosiaalisessa hakkeroinnissa, toiminnassa jolla nostetaan omaa asemaa sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin.

Luin aiemmin myös tiivistämättömän version, olisihan senkin tuohon voinut jättää, mutta voi olla että moni sortuisi skippaamaan tällöin koko viestin.

Ymmärrän statussymboli -sanalla ja koko käsitteellä hieman eri asiaa.

Minusta tuo siteeraamaani ensimmäinen kappale kuvaisi esimerkiksi entisajan aatelis- arvoja tms., tai vaikkapa armeijan arvomerkkejä. Ovathan ne kirjaimellisesti statusta kuvaavia symboleja, jotka viestittävät asemaa suhteessa muihin kyseisessä ympäristössä. Kenraalin kaluunoilla varustettu henkilö ja sotamies kohtaavat - kummallekin on selvää missä kohdin kyseistä yhteisöä he ovat toisiinsa nähden.

Statussymboli sellaisena kuin se nykykielessä ymmärretään on mielestäni nimenomaan osa tuota sosiaaliseksi hakkeroinniksi nimeämääsi menettelyä. Pidän sitä jollekin ihmiselle epäluonteenomaisena ja/tai tarkoitushakuisena käyttäytymismallina, jolla pyritään antamaan itsestään positiivisempi kuva viiteryhmässä. Viiteryhmä voi olla oikeastaan mikä vain joukko kanssaihmisiä.

Vanha, arvokas vuorineuvos ja nuori, pöyhkeä kauppatieteilijänkloppi kohtaavat kutsuilla. Vuorineuvoksella kädessään isältään perimä Patek Philippe -rannekello. Pöyhkeällä pojulla faijan rahoilla ostettu Hublot, samanlainen kuin julkkisräppärillä. Kumman kello on statussymboli? Aivan oikein, molempien tavallaan.. Toisen kello symboloi statusta, toisen kello ainoastaan haluttua statusta. Ensinmainitun kellon on tarkoitus näyttää aikaa ja kulkea mukana osana suvun perintöä, eikä vuorineuvos välttämättä ole asiaa sen kummemmin pohtinut, isänsä vanha sveitsiläinen kultakello, ei sen kummempaa. Mutta toisen kellon tarkoitus on herättää ihailua ja kateutta, ja asemoida kantajaansa varakkaaksi ja trendikkääksi.

En oikein tiedä mitä höpisin yllä. Olen huono filosofeeraamaan, mutta statussymboli on jonkinlaista keinotekoista itsebuustaamista, halua osoittaa kuuluvansa tiettyyn ryhmään.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: paddington - 04.11.17 - klo:10:20
Editointi oli hyvästä. Nyt pääsin ydinajatukseen kiinni paremmin. Executive summary, you know.

Joku pohdinta (taisi olla täällä foorumilla) businesspukeutumiseen oli tämä: "älä pukeudu sen tehtävän mukaan jossa olet, vaan sen tehtävän mukaan, johon haluat päästä". Siis tietoinen valinta, jolla pyritään edesauttamaan liikkumista kyseisessä järjestelmässä.

Itse olen ajatellut statussymbolien olevan juuri niitä merkkejä, joita emme tarkoituksella anna. Kuten tuo vuorineuvoksen perintökello, jonka Laurentius mainitsi. Kun kello muuttuu "kalliista kultakellosta" vain ajannäyttäjäksi, kertoo se juuri silloin käyttäjänsä statuksesta. Asemassa, jossa yksi sveitsiläinen kultakello on vain ajannäyttäjä, on status jo saavutettu. Se, joka miettii kellonsa aiheuttamaa vaikutusta ympäristöönsä, on vasta pyrkimässä asemaansa.

Mikään ei ole niin miellyttävää kuin itsevarma, asemansa löytänyt ja siihen tyytyväinen ihminen. Hänestä paistaa rentous ja tieto siitä, että omien kykyjen rajat ovat tiedossa. Hänen ei tarvitse olla kiipimässä millään konkreettisilla tai kuvitteellisilla tikapuilla, eikä kuluttaa energiaansa ympäristön kanssa taistelemiseen. Silloin kaikesta mitä hän tekee tulee statussymboleita.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: salaryman - 04.11.17 - klo:10:59
Kiitos hyvästä kommentista, Laurentius. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat ja olen pitkälti samaa mieltä.

Tästä kohdasta olen kuitenkin eri mieltä:

Statussymboli sellaisena kuin se nykykielessä ymmärretään on mielestäni nimenomaan osa tuota sosiaaliseksi hakkeroinniksi nimeämääsi menettelyä. Pidän sitä jollekin ihmiselle epäluonteenomaisena ja/tai tarkoitushakuisena käyttäytymismallina, jolla pyritään antamaan itsestään positiivisempi kuva viiteryhmässä. Viiteryhmä voi olla oikeastaan mikä vain joukko kanssaihmisiä.

Minusta pyrkimys erottua edukseen vertaistensa joukossa on päinvastoin ihmiselle luonteenomaista toimintaa. Kaikkihan me haluamme tiedostaen tai tiedostamattamme olla omissa viiteryhmissämme arvostettuja, vakavasti otettavia, luotettavia ja ihailtuja. Oma uskoni on että me kaikki pyrimme tekemään hyvän vaikutuksen, antamaan itsestämme aina positiivisempi kuva kuin mitä todellisuus ehkä on.

Itse ymmärrän sosiaalisen hakkeroinnin siten että erottumalla eduksesi vertaistesi joukossa, sinulle avautuu keskimääräistä enemmän mahdollisuuksia, mikä taas käynnistää itseään ruokkivan positiivisen kierteen. 


Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Laurentius - 04.11.17 - klo:12:51
^Ah, tarkoitin siis yksilötasolla epäluonteenomaista toimintamallia kyseisen yksilön osalta. Ihmisille yleisesti ottaen on varmasti luonteenomaista pyrkiä olemaan arvostettu. Tarkoitin tässä sitä, että ihminen tekee tietoisen valinnan ja ratkaisun toimia jollakin tavalla ollakseen jotain, tai näyttääkseen olevan jotain, tai oikeammin siis halutessaan muiden näkevän itsensä jollakin tavalla.

Sinä, Salaryman, voit olla sen kummemmin kiinnostumatta uusimpien älypuhelimien ominaisuuksista ja viisveisaamatta mikä prosessori missäkin on. Mutta saatat haluta muiden huomaavan samaisessa  kahvipöydässä työpaikalla, että sinulla ensimmäisenä on uusin Iphone 8. Siksi ostat sen, vaikka sinun ei oikeasti tarvitsisi vaihtaa puhelinta, ja tiedät sen itsekin.

Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: salaryman - 04.11.17 - klo:13:32
Sinä, Salaryman, voit olla sen kummemmin kiinnostumatta uusimpien älypuhelimien ominaisuuksista ja viisveisaamatta mikä prosessori missäkin on. Mutta saatat haluta muiden huomaavan samaisessa  kahvipöydässä työpaikalla, että sinulla ensimmäisenä on uusin Iphone 8. Siksi ostat sen, vaikka sinun ei oikeasti tarvitsisi vaihtaa puhelinta, ja tiedät sen itsekin.

Erittäin hyvä esimerkki jossa lähestytään Veblenin hyödykkeen olemusta. Mielestäni kiinnostus älypuhelinten teknologiaan ja niiden satusarvon miettiminen eivät ole toisiaan poissulkevia arvotusperusteita, joskus ne kulkevat käsi kädessä; Uusimman älypuhelimen statusarvo taitaa olla korkeimmillaan sellaisessa yhteisössä jossa arvostetaan älypuhelimia ja vertaillaan niitä asettaen niitä erilaisiin paremmuusjärjestyksiin. Sellaisessa yhteisössä joissa puhelinta ei tunnisteta muuksi kuin puhelimeksi, siitä ei ole positiivista vaikutusta tuottavaksi statussymboliksi ja näinollen jos investointi on tehty pelkästään statusarvon perusteella, investointi menee hukkaan tai muuttuu arvoltaan negatiiviseksi jos "liian hienoa" puhelinta aletaan pitää ökyilynä. 

Eikä älypuhelimen staussymboliarvon miettiminen hankintaperusteena tarkoita välttämättä aina sitä, että olisi hankittava uusin ja kallein malli. Jos käytössäsi on keskihintainen malli joka on tunnettu erinomaisesta hinta-laatusuhteesta, tällainen puhelin antaa sinusta puhelimia tuntevalle ja niitä arvostavalle toisenlaisen signaalin kuin se markkinoiden kallein laite. Ja tämä signaali saattaa olla juuri se, mitä ajat takaa. Minusta asioiden statusarvo vs. hyödyllisyysarvo pohdiskelu ei ole ollenkaan mustavalkoisesti joko-tai vaan sekä-että.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: sika - 04.11.17 - klo:14:52
Statussymboli voi olla käytännössä mitä tahansa, joka nostaa arvostustasi, eli statustasi, jossain yhteisössä. Sillä ei ole merkitystä, oliko statuksen korotus mielessäsi kun ko. tuotteen hankit. Se on statussymboli joka tapauksessa, halusit tai et.

Isältä peritty Patek Philippe on vahva statussymboli vintage-kellojen harrastajien parissa. Jossain muussa porukassa se ei sitä välttämättä ole.

Kun 80-luvulla lanseerattiin käsite Juppi, siihen liittyi vitsi, jonka mukaan juppiuden tunnusmerkiksi tarvittiin Ruotsissa Porsche, Suomessa Lacoste-paita ja Venäjällä Stokkan muovikassi.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: salaryman - 04.11.17 - klo:15:07
Heitetäänpä tähän pohdittavaksi seuraavanlainen väite: Elämä on olennaisilta osiltaan muutosta ja larppaamista jotka ovat toistensa syy ja seuraus.

Perusteluni tälle väitteelle on, että aina kun elämässämme tapahtuu muutos, joudumme sopeutumaan meille ennalta tuntemattomaan olotilaan. Koska olo on vieras ja epätodellinen, me näyttelemme rooliamme kunnes se rooli muuttuu luonnolliseksi olotilaksi.

Kun valmistumme ammattiin, lakkaamme olemasta opiskelijoita. Kun olemme ammattilaisia, meidän on hylättävä monia sellaisia asioita jotka ovat opiskelijalle luonteenomaisia ja omaksuttava niiden tilalle sellaisia asioita, jotka ovat ammattilaisten keskuudessa yleisesti pidetty ”oikeina” ja arvostettuina. Kun siirrymme urallamme vaativampiin tehtäviin, jotka velvoittavat meidän omaksumaan uudenlaisen, asemamme mukaisen setin, tilanne on taas sama.

Tähän muutokseen liittyy larppaaminen. Jos vastustat muutosta, larppaat vastentahtoisesti muutoksen jälkeen. Jos odotat ja haluat muutosta, larppaat ennen muutosta niin, että muutos tuntuu luontevalta.

Joskus se larppaaminen aikaansaa muutoksen. Jos näyttelemme olevamme jotain enemmän ja parempaa kuin oikeasti olemme niin helposti käy siten, että kasvamme roolimme mittoihin ja siitä roolista tulee se, mitä me oikeasti olemme.

Villen blogissaan julkaisema Joonas Konstigin haastattelu on mielestäni juuri tämmöinen kasvutarina.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: SloBo - 05.11.17 - klo:01:47
Kaikki varmaan ovat kuulleet tarinan / nähneet reportaaseja afrikkalaisista, jotka ostivat lantamajoihinsa statussymbolikseen televisioita, vaikka heillä ei ollut edes sähköjä, saati signaalia. Mielestäni siihen kiteytyy osta statussymbolin määritelmästä: se ei anna arkipäivän askareisiin mitään käytännön lisäarvoa, eli sitä ei hankita käytännön funktion takia. Se voi kuitenkin kohottaa juurikin statusta kiiltävään mieltyneiden harakoiden silmissä.

Et päivittänyt Casiotasi <lisää kallis kellomerkki tähän>:iin, koska halusit nähdä kellonajan paremmin, vaan siksi, että halusit hienomman kellon, mikä ei ole käytännön lisäarvo. Tosiasiassa kello on nykyään lähes aina turhake, koska kaikilla on kännykkä, josta ajan voi myös tarkistaa. Sitten voi miettiä, tarjoaako se iPhone X muka käytännössä jotain, mitä ehkä omistamasi toimiva iPhone 6+ ei pysty tekemään.

Räätälin tekemä puku, joka kiristää, roikkuu ja hiostaa vähemmän kuin entinen Turosi, mahdollisesti tarjoaa käytännön hyödyn. Puvut voivat kuitenkin muuttua statussymboliksi vaikkapa määrällisesti tai laadullisesti: liikaa tai liian hienoja. Pukujen määrä ei kuitenkaan paljastu ennen kuin joku pääsee tutkimaan vaatekaappiasi, joten jos et esittele sitä, saatat olla kuivilla. Joku voi toki pitää mielessään kirjaa kaikesta, mitä on päälläsi nähnyt.

Statussymboleita siis myös esitellään. Herrasmies ei moiseen sorru, edes vilauttamalla - egon ohjailema brassailija kylläkin.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: salaryman - 05.11.17 - klo:10:19
Missähän muuten kulkee raja "herrasmiehen" ja "egon ohjaileman brassailijan" välillä? Molemmat kun näyttävät ulkopuolisen silmissä samalta.

Statusviestintä on ainakin omasta mielestäni äärimmäisen kiinnostava aihe, onhan se esimerkiksi osa neuvottelutaitoja. Voi olla että intoilen tyhjänpäiväisestä asiasta mutta ainakin tällä istumalla pidän kiinni sikankin kommentistaan esittämästä ajatuksesta että kaikissa teoissasi ja olemuksessasi on mukana enemmän tai vähemmän statusviestintää ja tämän kieltäminen tekee meidät autistisiksi sen suhteen, miten meihin statusviestinnällä vaikutetaan ja ennen kaikkea miten voisimme tätä ilmiötä hyödyntää.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: paddington - 05.11.17 - klo:11:40
Hyvä Salaryman.

Kertoisitko jotain esimerkkejä asioista, joiden olet kokenut olevan pyrkimys käyttää statusviestintää sinua kohtaan?

Tai asioita, joilla itse olet pyrkinyt (tai myöhemmin tajunnut yrittäneesi) harjoittaa statusviestintää?
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Laurentius - 05.11.17 - klo:13:13
^Minä ainakin osaisin osaltani vastata molempiin. Onneksi kysyit nimenomaisesti Salarymanilta.

Terv. Nimim. Statusymbolare humanum est 😉
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Tumppi$ - 05.11.17 - klo:18:55
............ Tosiasiassa kello on nykyään lähes aina turhake............

Tässä asiassa olen hieman eri mieltä.. Toki se on sitten eri asia, kuinka hienon ja kalliin kellon haluaa ja siinä kohtaa toki aito tarve ei päätöstä useinkaan määrittele. Mutta siis niissä kuvioissa missä itse pyörin, on rannekellolla edelleen ihan oikea ajannäyttäjän funktio.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: uuno - 05.11.17 - klo:20:00
Missähän muuten kulkee raja "herrasmiehen" ja "egon ohjaileman brassailijan" välillä? Molemmat kun näyttävät ulkopuolisen silmissä samalta.

Tämä https://areena.yle.fi/1-749185 (https://areena.yle.fi/1-749185) on juuri tähän keskusteluun sopiva linkki, vaikka siinä ehkä korostuu keittiökalusteet ja puutarha.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Ville - 05.11.17 - klo:20:34
Tällä hetkellä ymmärrän statussymbolin olevan sellainen tavara, jonka omistamalla ja - mikä tärkeintä - toisille näyttämällä kohoaa jonkin ryhmän arvostuksessa. Esimerkiksi Rolex on kuulemma hyvä kello, mutta se ei ole tärkein syy hankkia Rolex. Tärkein syy on se brändi, kaikki immateriaalinen, joka liittyy Rolexien tarinaan, sitä käyttäneisiin julkimoihin, sen tekniikkaan, muotoiluun, mainoskuvastoon. Ilman tarinaa se on kello muiden joukossa, eikä erotu.

Tavaran näkyminen on olennaista. Jos kotona on vaikkapa aito Rembrandt, mutta kellekään ei sitä näytetä, taulun statusarvo on vain omistajan tiedossa. Näin se ei nosta omistajan arvoa vaikkapa Helsingin taidekeräilijöiden ryhmässä. Myös ryhmän käsite on olennainen, sillä alkuperäisillä osilla vanhoja Porscheja kunnostava mies ei saa kummoisia kehuja heiltä, jotka vanhoja autoja eivät harrasta. Korkeintaan sanovat, että ihan kiva juttu.

Vaan onko vaikkapa käytettynä ostettu Maserati statussymboli, jos auto on surkeassa kunnossa, ja kaikille tutuille kertoo ostaneensa sen halvalla? Entäs sitten ne Lobbin kenkäverstaan käsintekemät mittakengät, jotka saa satasella eBaystä, ja jotka istuvat omiin jalkoihin väljästi? Minun on vaikea sanoa, mutta jollakin tavoin statussymbolin käsite liittyy aina harvinaisuuteen tai korkeaan hintaan.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: sika - 06.11.17 - klo:09:23
^Statussymbolin liittyminen usein harvinaisuuteen tai korkeaan hintaan johtuu siitä, että statussymboli on nimenomaan todiste siitä, että sen omistaja on kyennyt johonkin, jota yhteisö arvostaa. Tyypillisimipä tapauksia ovat juuri kyky hankkia tietty määrä varallisuutta, tai jotain joka on muuten vaikeasti hankittavissa esim. siksi, että se on harvinainen, tai siksi, että sen saaminen edellyttää jonkinlaista lahjakkuutta/työteliäisyyttä. Esimerkiksi jonkun kamppailulajin musta vyö voi olla vahva statussymboli jossain yhteisössä ja itse restauroitu autovanhus jossain toisessa.

Aito Rembrandt on statussymboli, vaikka sen omistaja ei näyttäisikään sitä kenellekään. Hän vain on päättänyt olla käyttämättä sitä "statusviestinnässä". Vastaavasti talletustilillä olevat rahat ovat varallisuutta, vaikka niitä ei koskaan nostaisikaan.

Tästä saankin aasinsillan päivän puheenaiheeseen, eli tileihin veroparatiiseissa. Mielestäni on selkeästi väärinymmärretty niitä vaatimattomia, hienoja ihmisiä, jotka eivät halua rehennellä suurella varallisuudellaan, vaan sijoittavat sen diskreetisti niin, ettei se näy verokalentereissa, jotka on selkeästi suunniteltu vain siksi, että ne tarjoavat öykkäreille mahdollisuuden leveillä kaikelle kansalle suurilla tuloillaan ja omaisuuksillaan.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Partasuti - 09.11.17 - klo:17:27
Statussymboli on sellainen kuin laatu, jokainen voi määritellä termin oman maun mukaan. Useimmille olennainen osa määritelmää on, jokin jota pystyy esittelemään muille. Toisille riittää kun itse on siitä tietoinen. Kenenkään muun ei tarvitse tietää esineestä, tuotteesta tai edusta.

Näin Sokos Herkussa kassalla edelläni miehen. Kiharat hiukset, pyöreät sangat, tikkitakki ja punaiset housut. Hän olisi voinut olla keikari (Konda?). Maksun ajan tullessa ajankohtaiseksi hän vetäisi mustan kortin esille. Maksoi sitten lopulta toisella kortilla, halusi vain bonukset talteen. Kyseessä oli First-asiakas (https://info.stockmann.com/info/kanta-asiakkuus/kanta-asiakkuuden-tasot/first-asiakkuus/), toisin sanoen heitä myös on eikä kyseessä ole vain myytti.

Ajatukseni on, että Stockmannin musta kortti voi toimia joillekin statussymbolina. En tiedä mitä se miehelle oli, mutta mustan kortin vaikutelma on vakuuttava.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Bordeaux - 09.11.17 - klo:17:39
^No katos vaan. Mustaan plussakorttiin vaaditaan enemmän vuosiostoja. Se ei kuitenkaan taida olla yhtä kova statussymboli :) ?
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Vintage-mies - 09.11.17 - klo:19:16
Tuon Stockan kortin saa helposti: kun ostaa 5.000 eurolla vuodessa. Musta Amex olisi jotain, sillä sen saa vain kutsusta ja sitäkään ei kuulu ellei osta ensin platinakortilla 230.000 eurolla vuodessa.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Arska - 09.11.17 - klo:20:06
Miten saa mustan KELA-kortin?
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Tommiedvard - 10.11.17 - klo:07:22
Miten saa mustan KELA-kortin?

Ostamalla Kelan piikkiin Mersun. Siinä sivussa tulee myös Stockan musta kortti.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: salaryman - 11.11.17 - klo:14:28
Hyvä Salaryman.

Kertoisitko jotain esimerkkejä asioista, joiden olet kokenut olevan pyrkimys käyttää statusviestintää sinua kohtaan?

Sain kutsun vierailla sijoitusneuvojan luona. Toimisto oli ydinkeskustassa arvostetulla alueella tyylikkäässä, vanhassa talossa. Toimisto oli sisustettu hyvin konservatiivisesti, samoin henkilökunta oli silmiinpistävästi stailattu vastaamaan mahdollisimman tarkasti mielikuvaa ”vanhan” rahan hoitajaksi kelpuuttamasta vakavaraisesta toimijasta. Viesti oli hyvin selvä: Meillä rahasi on turvassa. Mitään muuta tietoa minulla ei tässä vaiheessa p.o. sijoitusneuvojan ammattitaidosta ollut, ainoastaan lavasteiden luoma ensivaikutelma.

Messuilla näin ammattitaidolla toteutetun yritysosaston. Ilme oli ammattimaisen yhdenmukainen ständihenkilökunnan pukeutumista myöten. Sitten osastolle ilmestyi vanhempi, business –pukuun pukeutunut herra jonka ympärille osaston henkilökunta kerääntyi. Tulkitsin tilanteen siten että johtaja oli saapunut paikalle. Mitään muuta tietoa minulla ei tästä herrasta ollut. Vedin johtopäätökset hänen ulkoisesta olemuksestaan sekä siitä miten crew häneen reagoi.

Seisoin autossa liikennevaloissa kun havaitsin sivusilmällä muodokkaan naisen kiirehtivän kohti suojatietä. Kun kohdistin katseeni ihailemaan tätä piristävää näkyä, havaitsin että päällystakin kauluksen alta näkyivät papin liperit. Jäin ihmettelemään omaa tunnereaktioani, tai siis sitä, miten ajatukseni tästä tuntemattomasta naisesta muuttuivat tämän yhden yksityiskohdan vuoksi.

Nämä ovat esimerkkejä joissa arvoaseman symbolit ovat vaikuttaneet suhtautumiseeni näiden omistajiin.


Tai asioita, joilla itse olet pyrkinyt (tai myöhemmin tajunnut yrittäneesi) harjoittaa statusviestintää?

Matkustaessani lentäen, pukeudun aina tilanteen niin salliessa stereotyyppisen liikemiesmatkustajan mielikuvan mukaan. Olen huomannut että lentoyhtiöitten henkilökunta tarjoaa tällöin minulle piirun verran parempaa palvelua ja ylimääräisiä kohteliaisuudenosoituksia. Pari kertaa maailmalla koneenvaihtoa odotellessa olen päässyt hiljaisena aikana pyytämällä business loungeen vaikka lippuni ei olisi siihen oikeuttanut. Kerran minut poimittiin lähtöaulasta business –luokkaan kun oma luokkani oli ylibuukattu; Kummassakin tapauksessa ulkomuotoni sopi siihen ympäristöön, johon en oikeastaan kuulunut.

Kun etsin vaateliikkeessä vapaa-ajan vaatteita, pukeudun vapaa-ajan vaatteisiin. Kun etsin formaalimpaa vaatetta, pukeudun muodollisemmin. Tämä auttaa myyjää virittäytymään oikeaan moodiin ennen kuin hän lähestyy minua.

Kun käyn illalla ravintolassa, mietin paikan henkeä ja pukeudun sen mukaisesti. Konservatiivisessa ravintolassa saa parempaa palvelua pukeutumalla konservatiivisesti. Ylipäätään kaikilla palveluammateissa toimivilla on ainakin alitajuinen kuva – ja nimenomaan kuva – siitä, millainen on ”tärkeä” asiakas. Jos ulkonäkösi vastaa tätä mielikuvaa, sinua kohdellaan vip-asiakkaana.

Tällä tavalla pyrin vaikuttamaan ihmisten minusta ensisilmäyksellä luomaan mielikuvaan joka taas käsittääkseni vaikuttaa vahvasti siihen, miten he minuun suhtautuvat.

Toivottavasti nämä esimerkit valaisevat sitä, miten itse hahmotan p.o. termin "statussymboli".

Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: paddington - 11.11.17 - klo:19:21
Kiitos, salaryman. Hyviä esimerkkejä, mutta eivät varsinaisesti yllättäviä. Tavoitteletko jotain tehokkaampaa sosiaalista hakkerointia ja suurempaa etua?
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: te0me - 11.11.17 - klo:19:27
Tämä keskustelu on  hyvä!  Kertoo meidän ihmisten tarpeesta tulla nähdyksi ja kuulluksi. Mielenkiintoisempaa on sitten se, mitä kauppamies edellä kuvasi, mikä on tietoista tai tiedostamatonta, tämä siis jo meiltä itseltään tai viestinnän kohteelta.

Jotenkin itse tykkään omassa toiminnassa ajatuksesta, että mennään mielellään hieman sleepperinä. Ollaan siistejä pukeutumiseltaan ja tavoiltaan, mutta silti vedetään kalvosinta kellon päälle. Tarkoituksena ei ole provosoida ja ne jotka ymmärtää, ymmärtää. Oli kyseessä mittapuku tai arvokkaampi kello, niin hankin ne vain ja vain itseäni varten. Ymmärrän että ne näyttävät tusinaa paremmalta, mutta hankinnat ei lähde ulkoapäin. Minulle itselle riittää tieto siitä, että koen oloni mukavaksi ja asiat ovat minun oma juttu. Se, että joku ymmärtää asian päälle, on vain hyvä keskustelun avaus. Jos ei ymmärrä, niin sillä ei ole merkitystä, koska tein sen vain itselle ja omalle fiilikselle.

Riippuen foorumista, pudaton tason muiden tasolle + yksi napsu ylös, muttei liikaa. Jotenkin näin tuntuu asiat soljuvan paremmin riippumatta ympäristöstä tai sosiaalisesta-asemasta.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: salaryman - 11.11.17 - klo:22:47
Kiitos, salaryman. Hyviä esimerkkejä, mutta eivät varsinaisesti yllättäviä. Tavoitteletko jotain tehokkaampaa sosiaalista hakkerointia ja suurempaa etua?

Tavoitteeni on hakea syvempää ymmärrystä siitä, miten vallan ja sosialisen aseman ulkoiset merkit vaikuttavat meihin toisaalta tunnistaakseni tilanteet joissa näiden merkkien vaikutus ohjaa toimintaani ja toisaalta miten voisin mahdollisesti hyödyntää näitä. Tätä kautta haen omassa toiminnassani pikkuista etulyöntiasemaa kohtaamistilanteissa, tätä en kiellä.

Itse olen sitä mieltä - voitte haastaa aivan vapaasti tämän ajatukseni - että elämä on yhdeltä kantilta tarkasteltuna valtapelejä ja larppausta. Tämä ei missään tapauksessa ole elämän koko kuva mutta mielestäni tämä sivujuonne on olemassa.

Oma näkemykseni on että ihminen on vahvasti sosiaalinen olento jonka elämässä hänen itsensä ja ympäristön hahmottama asema sosiaalisessa hierarkiassa määrittää ihmisen kokemusta omasta elämästään. Sanotaan että kohtaamistilanteissa sanaton viestintä muodostaa 70% kaikesta vaihdetusta informatiosta. Minua kiinostaa kovasti, miten voisin hyödyntää tuota 70%:a saadakseni oman viestini paremmin perille ja tämän vuoksi ajatukseni askartelevat mm. statussymbolien ympärillä.

Toivottavasti kukaan ei ymmärrä tätä siten että staussymbolit olisivat jotenkin elämääni tai ajatteluani määrittävä asia. Ovatpahan vain minua kiehtova osa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: salaryman - 11.11.17 - klo:22:59
Vielä yksi juttu statussymboleista joita pohdiskelen: Jos näen esimerkiksi nuoren miehen ranteessa kalliin kellon, miksi ärsyynnyn ajattelemaan että nuori julppi brassailee isäpapan rahoilla? Miksi teen tällaisissa tilanteissa vaistomaisesti tästä tuntemattomasta vähättelevän, pahantahtoisen johtopäätöksen?

Joskus muutama päivä sitten näin Carl Jungilta sitaatin jossa todettiin jotakuinkin näin: "Ne asiat jotka meitä muissa ihmisissä ärsyttävät, kertovat meistä itsestämme pajon".
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: te0me - 12.11.17 - klo:11:23
Uskon tuohon Jungin lauseeseen ja sen olemassa oloon ihmisessä. Olen noissa "ärsytystilanteissa" yrittänyt kuulostella itseäni, mistä se johtuu. Kelloesimerkissä itselläni voisi ko. tunne johtua omistamisen halusta tai vaikka siitä, että onpa toisella helppoa, kun pappa on maksanut/järjestellyt asioita. Eli moskaa päältä siivotessa löytyy omasta alitajunnasta kateutta (vaikka omasta mielestä on ole kateellinen muiden omaisuudelle) tai vaikka kateutta siihen miten toinen toimii tietyssä tilanteessa. Nämä nyt näin esimerkin omaisesti, totuus on sitten jotakin muuta.

Ei ole helppoa ja varsinkaan mennä omaan sisimpäänsä täysin rehellisesti. Mutta kuten edellä on kirjoitettu, on nämä mekanismit hyvä tunnistaa itsessä, jolloin voi helpommin myös ymmärtää miksi joku toinen reagio johonkin asiaan odottamattomasti, vaikka omasta mielestä ei olisi tarvetta. Tällöin saa etua ja pelivaraa sosiaaliin kohtaamisiin ja liikkeisiin. Ehkä voisi asiaa kuvata kansanomaisesti sosiaaliseksi pelisilmäksi/tilannetajuksi?
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Siska - 12.11.17 - klo:19:35
Kun valmistumme ammattiin, lakkaamme olemasta opiskelijoita. Kun olemme ammattilaisia, meidän on hylättävä monia sellaisia asioita jotka ovat opiskelijalle luonteenomaisia ja omaksuttava niiden tilalle sellaisia asioita, jotka ovat ammattilaisten keskuudessa yleisesti pidetty ”oikeina” ja arvostettuina. Kun siirrymme urallamme vaativampiin tehtäviin, jotka velvoittavat meidän omaksumaan uudenlaisen, asemamme mukaisen setin, tilanne on taas sama.

Tähän muutokseen liittyy larppaaminen. Jos vastustat muutosta, larppaat vastentahtoisesti muutoksen jälkeen. Jos odotat ja haluat muutosta, larppaat ennen muutosta niin, että muutos tuntuu luontevalta.

Oivallisia huomioita ja vielä oivallisemmin jäsennettynä. Tässä keskustelussa on muuten jäänyt vähemmälle tuo viimeisen kappaleen ensimmäinen pointti: "Jos vastustat muutosta, larppaat vastentahtoisesti muutoksen jälkeen". Etenkin tutkimusmaailmassa tuo vaihde tuntuu jäävän monella kovastikin päälle.

Muutama vuosi tuli eräässä kansainvälisessä konferenssissa todistettua sekin, kun kaksi ~40 v kotimaista kollegaa esiintyivät toinen shortseissa ja pikeepaidassa, toinen farkuissa ja lyhythihaisessa ruudullisessa kesäkauluspaidassa. Yleisöä oli kuitenkin toista sataa ja enemmistöllä oli solmio kaulassa. Mielenkiintoista kyllä, kyseiset herrat olivat eivät samasta työpaikasta huolimatta varsinaisesti tunne toisiaan, joten olivat todennäköisesti päätyneet tahoillaan itsenäisesti tällaiseen asuvalintaan. Sanoisin jo jonkinlaiseksi larppaamiseksi lähteä shortseissa ulkomaille suuntautuvalle työmatkalle.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Ville - 12.11.17 - klo:22:23
Tuo akateemisen alan ammattilaisten nukkavieruus ei ole suomalainen ilmiö, siitä kertoi haastattelussaan muuan amerikkalainen professori:

http://www.keikari.com/english/interview-with-tweedyprof/

Lyhyesti: hän uskoo, että nukkavieruudella annetaan ryhmälle viesti, jonka mukaan tutkijaa kiinnostaa oman alan huippujen tavoittelu, ei mikään pintapuolinen. Minä vain jäin miettimään, saisiko tällainen professori X mielipiteensä paremmin läpi, jos hänellä olisi edes tweediset housut ja villasolmio kuin pussittavat housut ja T-paita?
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Siska - 12.11.17 - klo:23:52
Tuo akateemisen alan ammattilaisten nukkavieruus ei ole suomalainen ilmiö, siitä kertoi haastattelussaan muuan amerikkalainen professori:

http://www.keikari.com/english/interview-with-tweedyprof/

Lyhyesti: hän uskoo, että nukkavieruudella annetaan ryhmälle viesti, jonka mukaan tutkijaa kiinnostaa oman alan huippujen tavoittelu, ei mikään pintapuolinen. Minä vain jäin miettimään, saisiko tällainen professori X mielipiteensä paremmin läpi, jos hänellä olisi edes tweediset housut ja villasolmio kuin pussittavat housut ja T-paita?

Itse näkisin, että suunta on kuitenkin kohti lisääntyvää formaaliutta. Tämä johtuu jo osin siitä, että nykypäivänä tutkijat ovat aikaisempaa suuremmassa vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. Lisäksi aiempaa suurempi osa tutkijakoulutetusta poppoosta työllistyy tai ainakin pyrkii työllistymään yliopistomaailman ulkopuolelle.

Tulee mieleen useampikin tapaus, jossa "alaspäinlarppaaminen" on taitanut vaikuttaa uranäkymiin. Mutta totta sekin, mitä tuossa haastattelussa sivuttiin: liika "ylöspäinlarppaaminenkin" voi sekin olla haitaksi. Tämä istuu perisuomalaiseen nollasummapeli-ajatteluun: kauniin on pakko olla tyhmä ja vähemmän kauniin on pakko olla viisas.

Muutama vuosi sitten jonkinlainen statussymboli olivat Haglöfsin ulkoilupuvut. Niiden oli ilmeisesti tarkoitus viestittää, että kantaja on ei-materialistinen, muttei persaukinen.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: salaryman - 13.11.17 - klo:22:21
Mitähän muuten merkitsee Sherlock Holmesin ajaton suosio? Tämän fiktiivisen hahmon tavaramerkkihän on yliluonnollinen kyky havaita ja tulkita pienenpieniä viittauksia tarinan muiden henkilöiden olemuksesta ja rakentaa niiden pohjalta elämäntarina, joka hän sitten sitten tarinan olennaisena osana kertoo itsestäänselvyytenä.

Tietysti alkuperäisten tarinoiden tapahtumapaikka, 1800 –luvun lopun ja 1900 –luvun alun Englanti oli leimallisesti luokkayhteiskunta jossa ymmärtääkseni käytettiin yleisesti erilaisia symboleja osoittamaan yhteiskunnallista asemaa ja näiden lukutaito oli tärkeä osa elämän taitoja, mutta hyvin tarinoiden suosio on säilynyt nykypäivään saakka.

Vetoaako Sherlock Holmes siihen osaa sosiaalista tietoisuuttamme joka lukee ja tulkitsee vallan ja aseman symboleja ympärillään?
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Kolibri - 13.11.17 - klo:23:40
Sherlock Holmesin hahmoahan itseään ei juuri kiinnostaa politiikka ja tapausten kanssa laittaa aina tärkeimmäksi ominaisuudeksi niiden mielenkiintoisuuden. Tarinoissa toki on kutkuttavia havaintoja, mutta en laittaisi hahmon piikkiin, joka on asian suhteen mielestäni neutraali.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Siska - 21.11.17 - klo:08:31
Vetoaako Sherlock Holmes siihen osaa sosiaalista tietoisuuttamme joka lukee ja tulkitsee vallan ja aseman symboleja ympärillään?

Hyvinkin mahdollista, että tuo selittää osaltaan Holmesin ajattomuutta.

Uskoisin, että yhteiskunnan voimakas keskiluokkaistuminen on jossain määrin muuttanut statussymboleiden ja yhteiskuntaluokkien yhteyttä. Tämän luulisin johtuvan siitä, että valtaosa ihmisistä on keskiluokkaa ja viettää aikansa pääosin keskiluokkaisten ihmisten kanssa. Näin ollen ihmiset huomaavat kyllä hyvin keskiluokkaiset statussymbolit, mutta heikommin muita. Väittäisin, että sotien jälkeisenä aikana on osattu päätellä jo kengistä, mihin yhteiskunnan kerrokseen kukin on sijoittunut. Nykyään rikkinäisissä tennareissa kulkeva mies voi olla yhtä hyvin IT-miljonääri kuin vähävarainen. Osaltaan ilmiön havainnointia vaikeuttaa samanaikainen kehitys kohti epämuodollisempaa pukeutumista.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Partasuti - 21.11.17 - klo:17:52
Vetoaako Sherlock Holmes siihen osaa sosiaalista tietoisuuttamme joka lukee ja tulkitsee vallan ja aseman symboleja ympärillään?

Hyvinkin mahdollista, että tuo selittää osaltaan Holmesin ajattomuutta.

Uskoisin, että yhteiskunnan voimakas keskiluokkaistuminen on jossain määrin muuttanut statussymboleiden ja yhteiskuntaluokkien yhteyttä. Tämän luulisin johtuvan siitä, että valtaosa ihmisistä on keskiluokkaa ja viettää aikansa pääosin keskiluokkaisten ihmisten kanssa. Näin ollen ihmiset huomaavat kyllä hyvin keskiluokkaiset statussymbolit, mutta heikommin muita. Väittäisin, että sotien jälkeisenä aikana on osattu päätellä jo kengistä, mihin yhteiskunnan kerrokseen kukin on sijoittunut. Nykyään rikkinäisissä tennareissa kulkeva mies voi olla yhtä hyvin IT-miljonääri kuin vähävarainen. Osaltaan ilmiön havainnointia vaikeuttaa samanaikainen kehitys kohti epämuodollisempaa pukeutumista.

Tätä olisi mielenkiintoista ajatella pitemmälle, millaiset statussymbit tunnistavat vain yläluokkaiset ja millaiset alaluokkaiset. Vaikeasti saavutettavan keikariklubin pinssi rinnanpielessä voisi olla vain eliitin tunnistettavissa. Mutta millainen statuksen esittämisen tunnistaisi vain alempi luokka, mutta eivät muut.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Siska - 21.11.17 - klo:18:49
Mutta millainen statuksen esittämisen tunnistaisi vain alempi luokka, mutta eivät muut.
Ensimmäisenä tulevat mieleen jengitatuoinnit ja tietynlaiset korut.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Arska - 21.11.17 - klo:23:05
Ns. vankilatakki.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: salaryman - 22.11.17 - klo:16:16
Pitäisi varmaan ensin määritellä mitä tarkoitetaan alemmalla ja ylemmällä luokalla, jos puhutaan nykyajasta ja Suomesta. Siltikin keskustelun sisällöksi veikkaan muodostuvan stereotypiset mielikuvat ja ennakkoluulot joilla ei välttämättä ole kummoista kosketuspintaa todellisuuteen.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: paddington - 22.11.17 - klo:18:10
Voisimmeko todeta vaatetuksen olevan viestintää, jolla sijoitutaan johonkin haluttuun ryhmään? Joko osoitetaan kuuluminen siihen, tai vastaavasti pyritään kuulumaan ja pääsemään siihen?

Ulkoisen habituksen muuttuminen osoittaa ryhmälle kantajan halua päästä siihen. Liian nopeasti tehty muutos särähtää silmään (terveiset Pasi Heikuralle), eli näyttää ympäristössä larppaamiselta. Sopivan hitaasti tapahtuva muutos taas antaa kuvan vakaasti etenevästä henkisestä transitiosta. Nopea muutos voi tapahtua myös takapakkia tai toiseen suuntaan, eikä kantajaa siis voida pitää luotettavana.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Partasuti - 22.11.17 - klo:18:58
Ns. vankilatakki.

Minkäslainen tuo on, pilottitakki?
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Arska - 22.11.17 - klo:20:25
Ns. vankilatakki.

Minkäslainen tuo on, pilottitakki?

Kyseessä on oliivinvihreä kangaspusakka, joka annetaan vapautumisen yhteydessä vangille, jolla ei ole vaatteita. Takin rintamuksessa lukee pienellä präntillä, että se on annettu vankilasta kotimatkaa varten.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: salaryman - 23.11.17 - klo:10:55
Puolitangossa roikkuvat housut tulevat suoraan linnakundien pukeutumisesta: Vyöt ja henkselit ovat vangeilta kiellettyä tavaraa ymmärrettävistä syistä. Tiedä sitten, oliko noiden lökäpöksyjen alkuperäinen viesti vihjata että olen niin kova jätkä että olen ollut kiven sisässä? Jos oli niin alkuperäinen merkitys on hukkunut moneen kertaan matkan varrella.
Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: salaryman - 25.11.17 - klo:10:06
Voisimmeko todeta vaatetuksen olevan viestintää, jolla sijoitutaan johonkin haluttuun ryhmään? Joko osoitetaan kuuluminen siihen, tai vastaavasti pyritään kuulumaan ja pääsemään siihen?

Ulkoisen habituksen muuttuminen osoittaa ryhmälle kantajan halua päästä siihen. Liian nopeasti tehty muutos särähtää silmään (terveiset Pasi Heikuralle), eli näyttää ympäristössä larppaamiselta. Sopivan hitaasti tapahtuva muutos taas antaa kuvan vakaasti etenevästä henkisestä transitiosta. Nopea muutos voi tapahtua myös takapakkia tai toiseen suuntaan, eikä kantajaa siis voida pitää luotettavana.

Pukeutumistyylin vaihdoksella on mielestäni eri vaikutukset niihin ihmisiin, jotka tuntevat sinut kuin niihin joita et tunne. Sinut tuntevissa ihmisissä tunne nokkimisjärjestystä uhkaavasta muutoksesta voi kirvoittaa happamia kommentteja mutta sinua tuntemattomiin ihmisiin vaikuttaa toivottavasti haloefekti.

Eihän statussymboleissa ole kysymys muusta kuin luoda mielikuva siitä että olet saavuttanut jotain vaikeasti tavoiteltavaa, oli se sitten todellista tai feikkiä. Tällä mielikuvalla on merkitystä koska ihmisluonteeseen on syväkoodattu ajatus siitä, että jos sinulla on jokin poikkeuksellisen positiivinen ominaisuus, se heijastaa sitä että olet muutenkin poikkeuksellisen ”hyvä” ihminen. Jos olet saavuttanut menestystä yhdellä elämän alueella, oletetaan että pystyt toistamaan menestyksesi jollain toisella elämänalueella.

Pukeutuminen on varmaan helpoin tapa luoda haloefektiä. Pukeutumalla sinulle sopiviin, siisteihin ja harmoonisiin setteihin synnytät ihmisissä alitajuisen mielikuvan siitä, että sinulla on homma hallussa ja tämän jälkeen he olettavat että pystyt toistamaan jämptin, hallitun suorituksen myös muilla elämänalueilla.

Harvemmin pelkillä symboleilla mitään nousua hierarkiassa saa aikaiseksi, juju on vaan siinä että näillä vivuttamalla saa mahdollisuuksia osoittaa olevansa ensivaikutelman mukainen. Voivat siis toimia ovenavaajina sellaisiin mahdollisuuksiin jotka muuten jäisivät piiloon.

Otsikko: Vs: Statussymboli
Kirjoitti: Siska - 06.12.17 - klo:00:57
Voisimmeko todeta vaatetuksen olevan viestintää, jolla sijoitutaan johonkin haluttuun ryhmään? Joko osoitetaan kuuluminen siihen, tai vastaavasti pyritään kuulumaan ja pääsemään siihen?

Ulkoisen habituksen muuttuminen osoittaa ryhmälle kantajan halua päästä siihen. Liian nopeasti tehty muutos särähtää silmään (terveiset Pasi Heikuralle), eli näyttää ympäristössä larppaamiselta. Sopivan hitaasti tapahtuva muutos taas antaa kuvan vakaasti etenevästä henkisestä transitiosta. Nopea muutos voi tapahtua myös takapakkia tai toiseen suuntaan, eikä kantajaa siis voida pitää luotettavana.

Pukeutumistyylin vaihdoksella on mielestäni eri vaikutukset niihin ihmisiin, jotka tuntevat sinut kuin niihin joita et tunne. Sinut tuntevissa ihmisissä tunne nokkimisjärjestystä uhkaavasta muutoksesta voi kirvoittaa happamia kommentteja mutta sinua tuntemattomiin ihmisiin vaikuttaa toivottavasti haloefekti.

Eihän statussymboleissa ole kysymys muusta kuin luoda mielikuva siitä että olet saavuttanut jotain vaikeasti tavoiteltavaa, oli se sitten todellista tai feikkiä. Tällä mielikuvalla on merkitystä koska ihmisluonteeseen on syväkoodattu ajatus siitä, että jos sinulla on jokin poikkeuksellisen positiivinen ominaisuus, se heijastaa sitä että olet muutenkin poikkeuksellisen ”hyvä” ihminen. Jos olet saavuttanut menestystä yhdellä elämän alueella, oletetaan että pystyt toistamaan menestyksesi jollain toisella elämänalueella.

Pukeutuminen on varmaan helpoin tapa luoda haloefektiä. Pukeutumalla sinulle sopiviin, siisteihin ja harmoonisiin setteihin synnytät ihmisissä alitajuisen mielikuvan siitä, että sinulla on homma hallussa ja tämän jälkeen he olettavat että pystyt toistamaan jämptin, hallitun suorituksen myös muilla elämänalueilla.

Harvemmin pelkillä symboleilla mitään nousua hierarkiassa saa aikaiseksi, juju on vaan siinä että näillä vivuttamalla saa mahdollisuuksia osoittaa olevansa ensivaikutelman mukainen. Voivat siis toimia ovenavaajina sellaisiin mahdollisuuksiin jotka muuten jäisivät piiloon.

Mikäli pukeutuminen on todella huonoa niin tuo halo-efekti toimii varmasti myös toiseenkin suuntaan. Voi olla mahdollista, että efekti toimii jopa voimakkaammin negatiivisen kuin positiivisen vaikutuksen suuntaan. Valtaosa ihmisistähän ei osaa erottaa #menswear-nyansseja, mutta osaa kyllä tehdä pesäeron vaikkapa rumien/epäsiistien ja rikki olevien vaatteiden välillä.