Keikarin foorumi
Keikari => Kaunis elämä => Aiheen aloitti: Jari - 10.11.09 - klo:01:43
-
Ajattelin, että olisi hauska koota ketju, jossa foorumilaiset kertoisivat, kuinka Keikari-blogi sekä foorumi on näkynyt heidän omassa elämässään. Onko maailma muuttunut kauniimmaksi paikaksi vai ovatko Ville ja muut foorumiaktiivit uurastaneet turhanpäiten?
Aloitan omakohtaisesti. Ensinnäkin on ollut hauska huomata, että aihe kiinnostaa muitakin. Koska pukeutuminen on niin voimakkaasti myös sosiaalista käyttäytymistä, yleinen konformismin paine on melkoinen. Siinä mielessä on ollut hauskaa löytää muitakin, jotka pyrkivät tuomaan arkiseen aherrukseen hitusen loistoa hyvien vaatteiden sekä dandyn ylivertaisen asenteen avulla. Erityisesti miitit ovat tässä mielessä toimiva konsepti.
Blogi on myös muuttanut omia pukeutumistottumuksiani parempaan suuntaan. Siinä missä aiemmin riitti että on kenties joitakin yksittäisiä hyviä vaatekappaleita päällä, nyt kiinnitän paljon enemmän huomiota toimivan kokonaisuuden rakentamiseen. Huonosti istuvista vaatteista on niin ikään tullut kauhistus. Ompelimot ovat käyneet tutuksi, ja ero on todella silmiinpistävä.
Myös substanssiosaaminen on kehittynyt blogin myötä mukavasti. Siinä missä aiemmin osasin vain joitakin yleisiä periaatteita, on blogin sadoista merkinnöistä saanut myös lihaa luiden ympärille.
Mutta entäpä muut? Kuinka Keikari on vaikuttanut teihin?
-
Minulla se on ohentanut lompakkoa. Toki pukeutuminenkin pikku hiljaa alkaa nousta siedettävälle tasolle. Olin kyllä kiinnostunut laadusta ja estetiikasta jo aiemminkin mutta Keikarin myötä homma lähti käsistä. Aikana ennen Keikaria pukeuduin muiden mielestä luultavasti hienostelevasti, omasta mielestäni kaameasti.
-
Mitäpä sitä samaa toistamaan eli komppaan taas Arskaa. Toinen peräkkäinen kommppauspostaus Arskan kanssa, pelottavaa yksimielisyyttä.
-
Kalliiksi tämä on lompakolle käynyt, mutta toisaalta rahat ovat menneet laadukkaampiin tuotteisiin. Muutos on ollut luultavasti suurin kenkäpuolella ja se on yhä käynnissä. Seuraava edistysaskel tapahtunee parin viikon sisään, kun pääsen paikan päälle (Lontooseen) hiplailemaan kenkiä. Toinen vahva edistysaskel on taskuliinojen rohkeampi käyttö. En voi sanoa, että habitus olisi muuttunut paljoakaan, mutta pienillä yhsityiskohdilla olen saanut aikaan miellyttävää hienosäätöä.
-
Pukeutumiselämäni ei ole Keikarin myötä erityisemmin muuttunut, sillä olen kasvanut omaan tyyliini vähitellen vuosien varrella enkä koe saaneeni ihmeempää äkkinäistä herätystä asiaan. Olen ollut teini-ikäisestä asti kiinnostunut räteistä ja lumpuista, ja tämä kiinnostus on kulkenut vuosien varrella mukana. Toki tyylini - ja elämäni - on näiden parinkymmenen vuoden aikana myös runsaasti muuttunut. Tai pitäisikö sanoa 'vaihdellut' sillä vähitellen alan tajuta kulkeneeni tietyn sartoriaalisen ympyrän ja palanneeni alkuun, joskin - toivottavasti - jalostuneemmassa ja hieman tietävämmässä muodossa.
Internet-foorumit ovat tulleet mukaan kuviooni tällä vuosikymmenellä vähin erin. Useilta foorumeilta olen saanut arvokasta tietoa ja ideoita, mutta niin ikään useat nettifoorumit ovat myös hukanneet aikaani antamalla runsaat määrät mutu-olettamuksia sekä turhaa kinastelua. Keikarilla luojan kiitos eräille foorumeille ominainen 'bitching' ja turha asioista vääntäminen, kaiken sortin netti-juonittelu tms. hölmöily onneksi loistavat poissaolollaan. Vaikka koenkin olevani useissa pukeutumisseikoissa eri linjoilla keikarilaisten pääosan (tai no, ainakin Villen kanssa), niin keskustelu on pääosin pysynyt asiallisena mutta antoisana. Olen kenties tarkoituksella omaksunut itselleni jos en nyt vastarannan kiisken niin ainakin jonkin sortin toisinajattelijan / erilaisen hepun leimaa. En tosin tiedä näkevätkö muut näin. Jos, en ole ainakaan täysin epäonnistunut kontribuutioissani. ;)
Jokapäiväisessä elämässäni Keikari näkyy työ- ja perhe-elämään keskittymiseni vähenemisenä ts. minulla on nyt yksi foorumi lisää jossa voin käyttää aikaani keskustellakseni itseäni kiinnostavista asioista. Vaimoni puhuisi ajan hukkaamisesta: jokaisella on oma totuutensa. Erinomaista on a) se, että voin keskustella äidinkielelläni b) se, että voin vaihtaa ajatuksia pukeutumisasiaan perehtyneiden / asiasta innostuneiden henkilöiden kanssa ja voin siten reflektoida omaa tyyliajatustani muiden toisinaan omastani poikkeaviin ajatuksiin.
Välitön seuraus Keikarin suraamisella / Keikarille osallistumisella on ollut se, että olen vähentänyt taskuliinan käyttöä. Täällä vouhutetaan niistä niin runsaasti että olen ihan piruuttani pitäytynyt käyttämästä niitä muutoin kuin kaikkein formaaleimmissa pukukokonaisuuksissa. ;) ..En voi tälle mitään, olen aina ollut vastarannan kiiski. Maailma tarvitsee non-konformisteja.
-
Välitön seuraus Keikarin suraamisella / Keikarille osallistumisella on ollut se, että olen vähentänyt taskuliinan käyttöä. Täällä vouhutetaan niistä niin runsaasti että olen ihan piruuttani pitäytynyt käyttämästä niitä muutoin kuin kaikkein formaaleimmissa pukukokonaisuuksissa. ;) ..En voi tälle mitään, olen aina ollut vastarannan kiiski. Maailma tarvitsee non-konformisteja.
Mutta nythän kuulut sitten suomalaisten valtavirtaan, vaikka keikarilaisten taskuliinavouhottajien joukkoon et kuulukaan ;)
-
^Hell no. I'm a sect of one inside a sect of few! :D
-
^Näin just.
-
Kalliiksi tämä on lompakolle käynyt, mutta toisaalta rahat ovat menneet laadukkaampiin tuotteisiin.
Ulkomaisilla foorumeilla juuri tämä seikka on mainittu kymmeniä kertoja eri ketjuissa. Uusi sivusto herättää kiinnostuksen tai vahvistaa jo entuudestaan ollutta kipinää, ja seurauksena on suuria satsauksia. Mieltä kuitenkin lämmittää tieto siitä, että on osa tyylitietoisten miesten maailman- ja/tai Suomenlaajuista yhteisöä, sekä tulee hankkineeksi aidosti kestäviä vaatteita. Fakta kuitenkin tulee aina pysymään: jokainen tarvitsee vaatteita, mutta toiset työnsä puolesta formaalimpia. Mitä enemmän panostaa, sitä tasokkaampaa voi hankkia.
-
Pukeutumiseni on siirtynyt englantilaiseen suuntaan. Aiemmin yritin olla italiano, ja mielestäni tämä onkin vallitseva trendi Suomessa. Lisäksi olen rohkaissut mieleni, ja alkanut käyttämään taskuliinoja julkisesti ;-)
-
Tyyliini, pukeutumiseeni ja kiinnostuksen kohteisiini Keikari ei ole valtavasti vaikuttanut, mutta varmasti vahvistanut aiempia aatoksia. Suurin vaikutus Keikarilla on ollut siinä, että hankintani ovat suuntautuneet aiemmin itselleni vieraisiin (netti)kauppoihin. Esimerkiksi Pakeman, Catto & Carterilta tuli tilattua kahdet oivalliset sammarit ja kashmir-villapaita. Myös ebaytä on tullut tiirattu aivan uudella silmällä.
Olin monta kuukautta lukematta foorumia, blogia kyllä seurasin. Nyt olen taas vajaan kuukauden vieraillut suhteellisen aktiivisesti, vaikka kirjoitukset ovat jääneet melko vähiin. Hajuvesistä pitäisi aloittaa ketju...
-
Omaan tyylilliseen kehittymiseen on vaikuttanut suurelti lähinnä kaksi asiaa. Toinen on Roetzelin Täydellinen Herrasmies, ja toinen on Keikari.
Kun sain aikoinaan kirjan lahjaksi, koin todellisen kipinän herrasmiehen identiteettiin niin vaatetuksen kuin muunkin olemuksen osalta. Tietoutta asioista tuli omaksuttua paljon, mutta en välittömästi lähtenyt soveltamaan kaikkea opittua omaan pukeutumiseeni.
Sitten löysin Keikarin, ja suureksi ilokseni huomasin muita höyrähtäneitä löytyvän myös Suomesta. Sen jälkeen vaatekaappini on täydentynyt lukuisilla klassisilla hankinnoilla ja erityisesti vaatteiden istuvuus on parantunut roimasti ja olen kiinnittänyt enemmän huomiota oikeisiin yhdistelmiin. Myös ne taskuliinat löysivät paikkansa rintataskusta aina irtotakkia käytettäessä! Tästä huolimatta en ole tyyliltäni niin klassisella linjalla kuin esim. Ville, vaan vähän enemmän sellaista italialaista lähestymistapaa edustava. Brittein saarten tuotteet ovat kuitenkin suuria suosikkeja.
En kuitenkaan valita, vaikka olen käyttänyt suuren osan varoistani kaiken maailman kauniisiin asioihin, tarpeellisiin ja vähemmän tarpeellisiin. Muutoin olisin käyttänyt ne johonkin rumempaan.
-
Minulla Keikarin anti on ollut ennen kaikkea sosiaalinen. On ollut mukava huomata, että muitakin pukeutumisesta ja tyylistä kiinnostuneita on. Suomessa kun ei ole miehillä tapana juuri pukeutumisesta keskustella. Keikarin myötä myös olen saanut myös koko joukon oivia vinkkejä hankintapaikkojen suhteen ja "hovihankkijoiden" kirjo onkin kasvanut roimasti. Toisin kuin muilla minun vaatebudjettini on Keikarin myötä kutistunut, koska Keikarin kautta olen löytänyt useita edullisempia tapoja hankkia tarvitsemiani tuotteita.
Kuten Ivyllä myös minulla taskuliinan käyttö on Keikarin myötä jäänyt vähemmälle.. Kyseessä ei tosin ole tietoinen valinta, enkä olisi tullut moista ajatelleeksikaan ellei Ivy olisi omaa statementiään tuonut julki.
Kuten muutamat muutkin aiemmin ovat tunnustaneet kiinnostuksensa italialaiseen tyyliin, olen myös itse enemmän italialaiseen tyyliin kallellaan. Väitänpä myöskin, että ei ole vain yhtä klassista tapaa pukeutua, vaikka Keikarin blogista ja foorumilta sellaisen harhakäsityksen voi joku saadakin. Ville liputtaa englantilaisen tyylin puolesta. Mielestäni meidän, enemmän italialaisesta pukeutumisesta kiinnostuneiden, velvollisuus on pitää italotyylin lippua korkealla.
-
Palstalla roikkumisen myötä tullut hieman lisää varmuutta vaateostoksiin, perustyyliin se ei ole paljoa vaikuttanut. Istuvuuteen tulee kiinnitettyä enemmän huomiota. Vaatteisiin kulutettuun rahaan tällä tuskin on tullut muutosta, mutta varmaan olen pystynyt tekemään parempi hinta-laatusuhteisia ostoksia.
Taskuliinan käyttöä en ole (vielä) aloittanut - pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa jo siisti pikkutakki herättää huomiota. Kenties täältä saa sen puuttuvan 'rohkeuden'. Samoin kenkäpuolella on hieman kirittävää, josko jollain reissulla eteen sattuisi sopiva pari.
Niin ja pääsin lopullisesti eroon Boss:n vaatteista.
-
Minulla Keikarin anti on ollut ennen kaikkea sosiaalinen. On ollut mukava huomata, että muitakin pukeutumisesta ja tyylistä kiinnostuneita on. Suomessa kun ei ole miehillä tapana juuri pukeutumisesta keskustella. Keikarin myötä myös olen saanut myös koko joukon oivia vinkkejä hankintapaikkojen suhteen ja "hovihankkijoiden" kirjo onkin kasvanut roimasti. Toisin kuin muilla minun vaatebudjettini on Keikarin myötä kutistunut, koska Keikarin kautta olen löytänyt useita edullisempia tapoja hankkia tarvitsemiani tuotteita.
Kuten Ivyllä myös minulla taskuliinan käyttö on Keikarin myötä jäänyt vähemmälle.. Kyseessä ei tosin ole tietoinen valinta, enkä olisi tullut moista ajatelleeksikaan ellei Ivy olisi omaa statementiään tuonut julki.
Kuten muutamat muutkin aiemmin ovat tunnustaneet kiinnostuksensa italialaiseen tyyliin, olen myös itse enemmän italialaiseen tyyliin kallellaan. Väitänpä myöskin, että ei ole vain yhtä klassista tapaa pukeutua, vaikka Keikarin blogista ja foorumilta sellaisen harhakäsityksen voi joku saadakin. Ville liputtaa englantilaisen tyylin puolesta. Mielestäni meidän, enemmän italialaisesta pukeutumisesta kiinnostuneiden, velvollisuus on pitää italotyylin lippua korkealla.
Andy, jälleen erinomainen kirjoitus. Itselle myös tämä Keikarin 'sosiaalinen aspekti' on varmasti tärkein. Ei niin, etteikö minulla olisi ystäviä, tuttuja, puolituttuja jne 'oikeassa elämässä' pilvin pimein, mutta aika harva tosielämän ystävistäni on kiinnostunut pukutumisasioista samassa määrin kuin minä. Mieleeni tulee pari henkilöä, ei sen enempää.
Mitä tuohon taskuliina-heittoon tulee, se oli toki kieli poskessa paiskottu. Irtotakin kanssa taskuliinan käyttö olisi joka tapauksessa ollut kokemassa luonnollista vähentymää ennen pitkää ts. rennohkossa amerikkalais(ivy)tyylissä solmiottomissa kombinaatioissa taskuliina näyttää aina päällle liimatulta. Päinvastoin kuin esim. britti- tai italialaistyylissä, joissa sillä on lähes poikkeuksetta paikkansa.
Olet oikeassa myös tuon italo-asian suhteen, itse toimin aivan samoin ameriikan-tyylin lipunkantajana. Enkä laillasi mitenkään ole vakuuttunut siitä, että on olemassa vain 'yksi oikea, aito klassinen miesten tyyli'®
Tyylithän sekoittuvat, runsaastikin. Esim kasuaalin Ivy-tyylin yksi kulmakivi on englantilainen Baracuta G9. Ja burberryn trenssit ja rain macit nauttivat jenkkilässäkin suurta arvostusta. Tai omistamani italialainen luonnollis-hartialinjainen Zegna-puku yhdistettynä bd-paitaan ja neulesolmioon ja mustiin wingtipeihin ei eroa puristisesta Ivystä muutoin kuin siinä että takissa on kaksi halkiota ja se ei ole suoralinjainen sack. Ja useat brittivalmistajat tarjoavat tätä nykyä jenkkityylisiä loafereita ja full wing brogueita.
-
Itselläni oli garderoobin täydellinen uudistaminen (XL-koosta S/M-kokoon) ajankohtainen samaan aikaan kuin löysin Keikari-blogin. Villen työn vaikutus on ollut suuri ja foorumi tarjonnut paljon virikkeitä pukeutumisen saralla.
En tarkoita, että olisin säkki päällä ennenkään kulkenut, mutta tietoa ei ole ollut niin helposti saatavilla kuin nyt. Olen ollut erityisen ihastunut aina maailmansotien välisen ajan tyyliin ja brittiläiseen maaseutupukeutumiseen, eli oikeastaan siihen klassisen tyylin peruskiveen.
Täällä toisten herrasmiesten seurassa on mukava kulkea kohti kauniimpaa maailmaa.
-
Kiinnostukseni pukeutumiseen on virinnyt hiljalleen, ja Keikari on tässä toiminut huikeana katalyyttinä, joka on nostanut orastavan kiinnostuksen innoksi ja pieniksi käytännön toimiksi.
Keikarin kautta olen saanut hyvän peruskäsityksen tyylikkäästä pukeutumisesta ja se on paitsi viitoittanut suuntaa, mistä etsiä lisätietoa, myös antanut hyvää käsityskykyä ja kriittisyyttä muiden lähteiden antamien tietojen arvioimiseen. Olen myös saanut paljon ymmärrystä arvioida omia kehityskohteita tyylin suhteen. Luulin tässä taannoinkin pukeutuneeni tyylikkäästi hienoihin juhliin, mutta minullahan ei ollut lainkaan taskuliinaa! Tai ennen en ollut lainkaan hahmottanut solmion erilaisia solmuja, kun taas Keikaria luettuani ne pistävät nyt jatkuvasti silmään.
Koska olen tutustunut Keikariin vasta hiljattain eikä elämäntilanne oikein anna rahallisesti tai ajallisesti juuri tällä hetkellä myötä suurille hankinnoille, on käytännön toteutuspuoli ollut vielä varovaista. Mutta ilman Keikaria en varmaan olisi viettänyt paria iltaa peilin edessä kokeillen vaatekaapin nykyistä sisältöä, löytäen uusia ja parempia yhdistelmiä ja kehittäen hahmotuskykyä.
Kuulun varmaan niihin Keikarin mission kohteisiin, jotka blogin ja foorumin lukemisen ansiosta nostavat pukeutumisen tasoaan. Omalla äidinkielellä ja erityisesti omasta kulttuuritaustasta ponnistava sivusto on tärkeä. Tuskin yksikään englantilainen tai amerikkalainen sivusto olisi tuottanut samaa vaikutusta.
-
Pidän erityisesti blogin oikeat yhdistelmät-esimerkeistä sekä toki foorumista. Toisten kokemukset laatuvalmistajista, räätäleistä ym. ovat myös varsin mieluista luettavaa.
Jos oman pukeutumisen muuttumista lähtee arvioimaan, on vanha "trendini" Keikarin myötä vain vahvistunut: casuaaliin ja kesäpukeutumiseen haen vinkit Italiasta ja formaalimmat vaatteet, puvut erityisesti, muistuttavat enemmän strukturoidumpaa brittityyliä.
Ja tärkeän suolansa Keikariin tuovat toki oman alansa erikoismiehet (Ivyman nyt ensimmäisenä mieleeni juolahtaa)... :)