Keikarin foorumi
Keikari => Kaunis elämä => Aiheen aloitti: akorte - 11.06.09 - klo:05:54
-
Olen usean vuoden aikana lukenut erilaisia miesten tyyliin liittyviä blogeja. Keikaria lukiessa tulee kuitenkin usein sellainen tunne, että jos ottaisin kirjoitetun täysin todesta, en koskaan halua pukea päälleni minkäänlaista pukua. Täysin tyydyttävästi istuvat malliesimerkit haukutaan liian suuriksi tai pieniksi, hartiat ovat aina liian leveät, housut väärää vuodenaikaa, merkit liian näkyvästi esillä, suomalainen mies täysin sivistymätön juntti, suomalaiset vaatekaupat purkutuomion ansaitsevia.
Yleinen pukeutumisen taso on Suomessa sitä mitä se on. Näin netistä ostamisen aikakautena ja pienemmillä paikkakunnilla ompelijoiden puutteessa en aio hankkia edes itseäni miellyttävää pukua. Kriteerit ja etiketti ovat liian korkealla, epäonnistuminen mahdollisuus 95%.
En tiedä tuleeko kellekään muulle tällainen tunne. Elitismillä on vahvasti demoralisoiva vaikutus.
-
Olen usean vuoden aikana lukenut erilaisia miesten tyyliin liittyviä blogeja. Keikaria lukiessa tulee kuitenkin usein sellainen tunne, että jos ottaisin kirjoitetun täysin todesta, en koskaan halua pukea päälleni minkäänlaista pukua. Täysin tyydyttävästi istuvat malliesimerkit haukutaan liian suuriksi tai pieniksi, hartiat ovat aina liian leveät, housut väärää vuodenaikaa, merkit liian näkyvästi esillä, suomalainen mies täysin sivistymätön juntti, suomalaiset vaatekaupat purkutuomion ansaitsevia.
Yleinen pukeutumisen taso on Suomessa sitä mitä se on. Näin netistä ostamisen aikakautena ja pienemmillä paikkakunnilla ompelijoiden puutteessa en aio hankkia edes itseäni miellyttävää pukua. Kriteerit ja etiketti ovat liian korkealla, epäonnistuminen mahdollisuus 95%.
En tiedä tuleeko kellekään muulle tällainen tunne. Elitismillä on vahvasti demoralisoiva vaikutus.
Olen kyllä kanssasi jossain määrin samaa mieltä. Avainsanahan tuossa on juuri tuo "kirjaimellisesti". Tämän tyyppisillä foorumeilla keskusteluilla on tapana kärjistyä ja toisinaan saatetaan syyllistyä pieneen nokitteluunkin. Joskin Keikarissa keskustelun taso on vielä varsin korkea joihinkin ulkomaisiin vastineisiin verrattuna. Elitismistä tuskin kuitenkaan koskaan päästään eroon, eikä mielestäni ole tarpeenkaan. Keikarihan on ennen kaikkea tyylikkäästä pukeutumisesta ja klassisesta tyylistä kiinnostuneiden kohtaamispaikka. Useat foorumille aktiivisesti kirjoittavat henkilöt ovat perehtyneet syvällisesti kiinnostuksen kohteeseensa ja edustavat näin ollen "eliittiä". Minun nähdäkseni kuitenkin foorumilla ei ole vain yhtä eliittiä vaan useita. Keikariin on kertynyt kävijöitä, jotka edustavat useita erilaisia tyylejä ja mieltymyksiä.
Tuskin kukaan foorumilainen "edustaa" täydellisesti asustettuna aina. Nostan hattua jos näin on. Itse käytän pukua pääasiassa työvaatteena ja vapaa-ajalla sovellan joitain klassisen pukeutumisen "sääntöjä" fiiliksen mukaan. Oman alani pukeutumiskoodistossa mikään ei edellyttäisi minua satsaamaan pukuihini. Dressman riittäisi vallan mainiosti (itseasiassa vanha virttynyt villapaitakin riittäisi joissain tapauksissa). Kaapistani kuitenkin löytyy useita erilaisia ja erilaatuisia pukuja. Myös mittatilauspukuja. Tämä johtuu siitä, että motiivini pukeutumiseen lähtee ennen kaikkea minusta itsestäni. Siksi ainoa kriteerini hankkimilleni vaatteille on, että ne miellyttävät minua itseäni. Näin onnistumisen mahdollisuudet ovat 95 %. Toki aina välillä tulee ostettua huttua, mutta semmoista se on.
Suomalainen pukeutumiskulttuuri on mitä on ja kauppojen tarjonta on heikkoa. Purkutuomioita en ole innokas jakelemaan, mutta kehitystä soisi tapahtuvan. Iso haaste tarjonnalle vain on, että kaikki suomalaiset asuvat "pienellä paikkakunnalla". Pukeutumiskulttuuriin taas vaikuttaa se, että useille suomalaisille pukeutuminen on vain välttämätön paha. Nämäkin kaksi asiaa kulkevat myös käsikädessä. Onneksi kuitenkin on netti, nettikaupat ja foorumit. Netin ansiosta jokainen meistä pääsee osalliseksi myös isompia markkinoita ja netin ansioista meillä on mahdollisuus kehittää myös suomalaista pukeutumiskulttuuria.
Minulle foorumin elitisimi on ennen kaikkea positiivinen asia. Ilman eliittiä ei oi polloilla ole mitä matkia. Minä ainakin opin kopioimalla asioita muilta. Joskus hyvältä idealta vaikuttavat asiat eivät toimi, mutta usein uudet ideat jäävät, muodossa tai toisessa, elämään myös omassa pukeutumisessani. Elitisimiä enemmän karsastan tuomitsevaa tyyliä kommentoida asioita johon itsekin toisinaan tulee sorruttua. Tuomitsemisen sijaan kannattaisi keskusteluja viedä eteenpäin rakentavassa hengessä. Uskoisin, että siten demoralisoivalta vaikutukseltakin voitaisiin välttyä.
-
En tiedä tuleeko kellekään muulle tällainen tunne. Elitismillä on vahvasti demoralisoiva vaikutus.
Ei tule. Blogissa esiintyvä tinkimättömyys on minulle juuri se syy lukea Keikaria.
En ota blogissa esitettyjä tyyliarvioita henkilökohtaisesti. En useinkaan ole täysin suositusten mukaan puettu. Tiedostan tämän enkä ota siitä paineita. Tärkeintä on se matka kohti parempaa. Kenties viiden tai kymmenen vuoden päästä on jokainen yksityiskohta ylläni tarkkaan mietitty. Sitä odotellessa laitan sadesään uhatessa uhrattavissa olevat ECCOt jalkaan ja vaikka vielä mustat sukat ruskeiden kenkien pariksi. HA!
Puolen vuoden Keikarin lueskelun aikana olen ostanut uusia ja laadukkaampia vaatteita. Paitoja. Kenkiä. Housuja. Kiinnitän huomiota asusteisiin. Harjoittelen peilin kanssa jokaiselle solmiolle parhaalta näyttävän solmun -- yhtä lukuunottamatta four-in-hand. Kohtelen vaatteitani paremmin.
Voisin sanoa, että kohdallani blogi (ja foorumi TIETYSTI!) on ollut hyvinkin epä-demoralisoiva. (Moralisoiva? Kuulostaa väärältä.)
-
Ei tule. Blogissa esiintyvä tinkimättömyys on minulle juuri se syy lukea Keikaria.
No niin.. Pitäisi lukea tarkemmin mitä ihmiset kirjoittavat. Alkuperäinen kirjoitushan tosiaan viittasi blogiin eikä foorumiin. Samalla linjalla kuitenkin arsatikin kanssa asiasta. Blogiin pitää suhtautua hieman kuten lehtien kolumneihin. Kolumnissa asioiden kärjistäminen ja tinkimätön ruotiminen kuuluu asiaan. Blogissa ehkä vielä enemmänkin korostuu se seikka, että kyseessä on yhden ihmisen näkemys. Edelliseen postitukseeni viitaten, siinä missä mielestäni foorumilla kannattanee hieman pitää sordiinoa voi blogissa ampua täyslaidallisia. Loppuen lopuksi kuitenkin on kyse Villen blogista, jossa hän voi kertoa asiat juuri niin kuin ne näkee.
Sitä paitsi, kaikella kunnioituksella Villeä kohtaan, minulle ainakin nousee hymy suupieliin kun Ville päästää blogissaan sisäisen "Jukka Kajavansa" irti.
Sitäpaitsi se takki on aivan liian suuri... ;)
-
Andy ja Arsatiki, hyviä kommentteja. Itse en missään tapauksessa (voinete päätellä tämän myös kuvagalleriasta..) kuulu siihen (foorumilaisten) joukkoon joka käyttää pukua päivittäin - tai omassa tapauksessani - edes viikoittain. Työssäni on pikemminkin suotavaa olla 'trendikäs' ja 'rento' ja 'blaa blaa' kuin vaikkapa 'pukumies' tai 'jäykkis' - argumentteja, joita omalla alallani puvun käyttäjistä (silloin kun eivät istu neukkarissa asiakkaina) kuulee. Tästä huolimatta omistan muutamia pukuja, valmisosastoa: Zegna, pari vintage-kappaletta, jokusen halpiksen, J Pressiä jne sekä yhden mittatilaus- (ei full bespoke-) puvun. Olen hankkinut puvut pidemmän ajan kuluessa nimenomaan siksi että voin käyttää niitä a) jos huvittaa tai b) mikäli satun eksymään tilaisuuteen, jonka koodi niin vaatii.
Pieni sivuluisu-anekdootti hetkeksi, sitten palaan asiaan:
Muistan erinomaisesti tapauksen jostain vuosituhannen vaihteen paikkeilta: silloisen työpaikan kanssa menimme katsomaan teatteriesitystä. Ihan oman huvin vuoksi laitoin tummahkon (hiilenharmaa) puvun ylle, tietäen että kukaan muu firmasta ei niin pukeutuisi. Sain työkavereilta ja pomoväeltä aika lailla kommenttia. Pidin jopa tiettynä kohteliaisuutena sitä, kun minua luonnehdittiin 'tylsän juristin näköiseksi'. Tähän vastasin kuivasti tavoitelleeni enemmän kirjanpitäjä-lookia. Todettakoon, että tuohon aikaan olin 'löysimmilläni', perusarkiasuni oli pikeepaita, kauluspaita / neule, chinot tai tummat denimit ja tennarit, usein Adidas Stan Smith. Tämän valossa ymmärrän duunikavereideni hämmästyksen..
Back to the funny farm:
Elitismistä: suhtaudun siihen hieman kaksijakoisesti, sillä tietyissä seikoissa olen (suhteessa itseeni ja omiin mieltymyksiini) varsin elitistinen snobi. Ts. vaatimukset esim. oman pukeutumiseni, kodin huonekalujen tai vaikkapa levyhyllyni sisällön suhteen ovat suhteellisen korkeat - ainakin suhteessa suomalaiseen (mutu-arvioituun) keskivertoon - mutta vierastan jossain määrin tuntemattomien ihmisten 'huonolle maulle' nyrpistelemistä, siitäkin huolimatta että syyllistyn joskus sellaiseen myös itse. Niitä elämän ristiriitaisuuksia..
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että ilman tiettyä elitismiä (vaatimustasoa suhteessa omaan itseen) esim. (oma) pukeutumiskulttuuri ei kehity. Negatiiviseksi elitismi muuttuu silloin kun sen pääasiallisena sisältönä on nenän nyrpistely ja oman (ryhmän) paremmuuden esille tuominen muiden kustannuksella. Tähän olen itse törmännyt esim. varsin useissa alakulttuurikuvioissa.
-
Persoonallisuus ja kantaaottavuus kuuluu oleellisesti blogeihin. Kun blogi käsittelee tyyliä, pukeutumista ja kaunista elämää, kantaaottavuus on väistämättä jonkinlaista elitismiä. Se, että Keikarin blogi ei ole mikään hymistelevästi jaaritteleva ja kaiken ymmärtävä, lisää mielenkiintoa blogia kohtaan. Tämä ei tarkoita, että olisin läheskään kaikkien kommenttien, tyylituomioiden, valmistajien arvostelun ja ehdottomuuksien kanssa lainkaan samaa mieltä.
Joo, takki on todellakin iso.
-
Suurin innoitukseni Keikariin on dandyismi, ja tämä ilmiö taas on (kärjistettynä) perfektionismia kielenkäyttöä, käytöstä ja pukeutumista kohtaan. Lisäksi dandyismi on äärimmäisen elitistinen elämäntapa. Ilman muuta tämä näkyy ja sen tuleekin näkyä blogissa, koska valittu linja on osa kirjallista tyyliä. Tyyli puolestaan on kaiken tekstin tärkein mitta.
Mikäli sivusto ei miellytä, sitä ei tule lukea. Tässä tapauksessa suomenkielistä miestenvaateinfoa on kyllä vaikea löytää. Oikeastaan yllätyin, kuinka vasta nyt - 10 kuukautta sivuston synnyn jälkeen - saan pitempää perusteltua kritiikkiä. Virkistävää. Tästä huolimatta linja ei muutu.
-
Tästä huolimatta linja ei muutu.
Ja se on hyvä
-
Elitismistä: suhtaudun siihen hieman kaksijakoisesti, sillä tietyissä seikoissa olen (suhteessa itseeni ja omiin mieltymyksiini) varsin elitistinen snobi. Ts. vaatimukset esim. oman pukeutumiseni, kodin huonekalujen tai vaikkapa levyhyllyni sisällön suhteen ovat suhteellisen korkeat - ainakin suhteessa suomalaiseen (mutu-arvioituun) keskivertoon - mutta vierastan jossain määrin tuntemattomien ihmisten 'huonolle maulle' nyrpistelemistä, siitäkin huolimatta että syyllistyn joskus sellaiseen myös itse. Niitä elämän ristiriitaisuuksia..
Näin juuri. Tämän tyyppisten kommenttien takia ainakin itse lasken herra Ivyn foorumin eliittiin. Tämä on myös selkeä foorumin vahvuus. Siinä missä Ville vetää tiukkaa klassisen tyylin linjaa blogissaan ja omalta osaltaan foorumilla löytyy foorumin puolelta paljon kirjoittajia joilla on erilainen näkemys tyylistä. Keikarin foorumin kirjoittajat ovat mielestäni paljon heterogeenisempi porukka kuin monien kansainvälisten foorumien asukit.
-
Elitismistä: suhtaudun siihen hieman kaksijakoisesti, sillä tietyissä seikoissa olen (suhteessa itseeni ja omiin mieltymyksiini) varsin elitistinen snobi. Ts. vaatimukset esim. oman pukeutumiseni, kodin huonekalujen tai vaikkapa levyhyllyni sisällön suhteen ovat suhteellisen korkeat - ainakin suhteessa suomalaiseen (mutu-arvioituun) keskivertoon - mutta vierastan jossain määrin tuntemattomien ihmisten 'huonolle maulle' nyrpistelemistä, siitäkin huolimatta että syyllistyn joskus sellaiseen myös itse. Niitä elämän ristiriitaisuuksia..
Näin juuri. Tämän tyyppisten kommenttien takia ainakin itse lasken herra Ivyn foorumin eliittiin. Tämä on myös selkeä foorumin vahvuus. Siinä missä Ville vetää tiukkaa klassisen tyylin linjaa blogissaan ja omalta osaltaan foorumilla löytyy foorumin puolelta paljon kirjoittajia joilla on erilainen näkemys tyylistä. Keikarin foorumin kirjoittajat ovat mielestäni paljon heterogeenisempi porukka kuin monien kansainvälisten foorumien asukit.
Oma ajatusmallini kulkee hyvin samoja ratoja kuin DandyAndyn. Oman tekemiseni (etenkin työn)m pukeutumiseni, musiikin ja asunnon suhteen olen hyvinkin pikkutarkka. Ilmeisesti olen imenyt osan näistä piirteistä jo äidinmaidosta. Tätä foorumia lukiessani on tullut huomattua, että tieto lisää tuskaa. Oppiessani lisää pukeutumisesta oma vaatekaappini on alkanut tuntua hyvin puutteelliselta ja lisähankinnat odottavat itseään.
Minusta blogiin sopii kärjistetty tyyli erinomaisesti. Monesti kärjistykset herättävät keskustelua tarjoten mahdollisuuden avartaa sekä tarkastella omaa arvomaailmaansa.
-
Hyviä kommentteja tosiaan.
Itse näkisin niin, että ilman mainittua elitististä näkemystä tulisi blogista lattea eikä se ansaitsisi paikkaansa. Fokus on terävä ja kun se suuntautuu klassiseen tyylin ja sen edustavimpaan kärkeen on tietty elitismi välttämätön seuraus aihevalinnasta.
Itse näkisin pukeutumisen yhtenä harrasteena muiden joukossa. Jos nyt asiaa vertaa vaikka tietokoneharrastajiin, niin näillä voisi olla vaikka tietokoneen kasaamista käsittelevä blogi, jossa pyrittäisiin tuottamaan mahdollisimman laadukas, tehokas ja täysin hiljainen tietokone. Asiaa käsittelevässä blogissa tuskin kaupan peruskoneiden ratkaisuja juuri kehuttaisiin. Moista blogia ei toki kannattaisi lukea ajatellen, että nyt tuo oma pölynkerääjä on niin ja niin huono, vaan pikemminkin poimia siitä parantavia ratkaisuehdotuksia. Tai jättää lukematta kokonaan, jos ei kiinnosta.
Elitismi on toisaalta omiaan muokkaamaan "me" ja "ne muut" henkeä. Minusta kysymys on tässä tapauksessa vain harrasteesta, jota ei kaikilla ole eikä tarvitsekaan olla - "me" olemme harrastajat ja "muut" ovat vailla klassisen pukeutumisen harrastusta olevat. Sikäli elitismillä on myös tietynlainen sosiaalinen funktio. Olennaista olisi kuitenkin pitäytyä ajatuksessa harrasteesta, jota kaikilla ei ole vaikka kaikki vaatteita käytämmekin.
Keikarin blogi on tyyliblogi. Klassinen tyyli ei ole ainoa pukeutumistyyli saati elämäntyyli ja minusta blogi ei varsinaisesti edes väitä, että klassinen tyyli olisi ehdottomasti "paras" tyyleistä. Se ainoastaan esittelee kyseisestä tyyliä ja arvioi erilaisia ilmiötä tämän tyylin näkövinkkelistä.
Lopuksi vielä vertaisin asiaa maalaamiseen: minusta maalaustaiteen analysoinnin ja mestaritöiden tutkimisen tulisi olla pikemminkin innoittavaa, kuin latistavaa amatöörimaalarinkin kannalta. Kysymys on asenteesta ja halusta harrastaa ja kehittyä.
-
Elitismi on toisaalta omiaan muokkaamaan "me" ja "ne muut" henkeä. Minusta kysymys on tässä tapauksessa vain harrasteesta, jota ei kaikilla ole eikä tarvitsekaan olla - "me" olemme harrastajat ja "muut" ovat vailla klassisen pukeutumisen harrastusta olevat. Sikäli elitismillä on myös tietynlainen sosiaalinen funktio. Olennaista olisi kuitenkin pitäytyä ajatuksessa harrasteesta, jota kaikilla ei ole vaikka kaikki vaatteita käytämmekin.
Keikarin blogi on tyyliblogi. Klassinen tyyli ei ole ainoa pukeutumistyyli saati elämäntyyli ja minusta blogi ei varsinaisesti edes väitä, että klassinen tyyli olisi ehdottomasti "paras" tyyleistä. Se ainoastaan esittelee kyseisestä tyyliä ja arvioi erilaisia ilmiötä tämän tyylin näkövinkkelistä.
Verrattomia havaintoja. En tosiaan koskaan ole väittänyt klassisen tyylin olevan "paras". Ainoastaan väitän, että jos sitä aikoo seurata tai siitä ammentaa inspiraatiota, on tiettyjä sääntöjä joita ei koskaan tule rikkoa (kiiltonahkaa aina smokin ja frakin kanssa, ei silinteriä puvun kanssa, ei valkoista pukua talvella jne.), ja tiettyjä ohjenuoria joita on hyödyllistä kunnioittaa.
Jos haluaa elitismin määritelmää pohdiskella, yleisin toteamus lienee sen olevan uskoa siihen, että tietyn ryhmän jäsenet ovat arvokkaampia kuin toisen ryhmän. Ääriesimerkki: jos pitää pedofiilejä, skinejä ja maahanmuuttajia roskasakkina verrattuna toisten ryhmien jäseniin, on elitisti. Enemmän tai vähemmän elitismiä löytyy kaikista ryhmistä, joille sisäinen koheesio on tärkeää. Me vastaan muut -asenne on vahva voima, mutta sen suhteen tulisi olla varovainen. Historia on pullollaan hirveitä kertomuksia siitä, mihin tämä ajattelu äärimmillään johtaa.
-
Hmm.. Mitäpä näihin kommentteihin enää lisäämään... Vaikka en kaikissa asioissa ole Villen kanssa samaa mieltä, on ehdottaman virkistävää, että blogi on rajattu tiettyyn näkökulmaan, eikä ns. "kaikille kaikkea", jolloin todennäköisesti ei miellytä ketään.
-
Hmm.. Mitäpä näihin kommentteihin enää lisäämään... Vaikka en kaikissa asioissa ole Villen kanssa samaa mieltä, on ehdottaman virkistävää, että blogi on rajattu tiettyyn näkökulmaan, eikä ns. "kaikille kaikkea", jolloin todennäköisesti ei miellytä ketään.
Samaan "kaikille kaikkea" ideologiaan tai oikeastaan sen mahdottomuuteen törmäsin kun selasin AskAndyn "What are you wearing today" listaa ja siellä on loppujen lopuksi aika laaja kirjo erilaisia viritelmiä ja moni saa hyvin eriskummallisistakin yhdistelmistä suuret kehut. Olenko itse sitten liian harjaantumaton vielä asian suhteen, tai sitten kulttuurierot voivat selittää paljolti asioita. En tiedä onko Ask Andyn foorumin käyttäjät suuremmalti osin jenkkejä, mutta monen eri käyttäjän yksityiskohdat, väriyhdistelmät, kuviot ym. poikkeaa aika suuresti mitä olen itse tottunut näkemään elokuvissa/sarjoissa mitä samasta maasta tulee. Niinhän se on, että kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää :).
-
Hmm.. Mitäpä näihin kommentteihin enää lisäämään... Vaikka en kaikissa asioissa ole Villen kanssa samaa mieltä, on ehdottaman virkistävää, että blogi on rajattu tiettyyn näkökulmaan, eikä ns. "kaikille kaikkea", jolloin todennäköisesti ei miellytä ketään.
Samaan "kaikille kaikkea" ideologiaan tai oikeastaan sen mahdottomuuteen törmäsin kun selasin AskAndyn "What are you wearing today" listaa ja siellä on loppujen lopuksi aika laaja kirjo erilaisia viritelmiä ja moni saa hyvin eriskummallisistakin yhdistelmistä suuret kehut. Olenko itse sitten liian harjaantumaton vielä asian suhteen, tai sitten kulttuurierot voivat selittää paljolti asioita. En tiedä onko Ask Andyn foorumin käyttäjät suuremmalti osin jenkkejä, mutta monen eri käyttäjän yksityiskohdat, väriyhdistelmät, kuviot ym. poikkeaa aika suuresti mitä olen itse tottunut näkemään elokuvissa/sarjoissa mitä samasta maasta tulee. Niinhän se on, että kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää :).
Minusta kyseisestä Ask Andyn ketjusta huokuu jenkkiläinen kohteliaisuus: kaikille ollaan ystävällisiä ja kivoja. Jos joku kuitenkin erityisesti kysyy toimiiko joku asia tai pyytää kritiikkiä, niin kyllä hänelle myös kerrotaan missä voisi olla parantamisen varaa. Edellytyksenä tälle kuitenkin taitaa olla, että kysyjä vaikuttaa uskottavalta kysymyksensä kanssa - maailma kun on täynnä kommentteja pyytäviä, mutta kritiikkiä kestämättömiä ihmisiä. Mukana ketjussa on kuitenkin aivan mainioitakin yhdistelmiä, joista jotkut sangen kokeilullisiakin.
-
Mikäli työpäivän aikana taikka vapaalla on vartti joutilasta aikaa, Askandyn mainitusta ketjusta löytää mainiosti inspiraatiota tyyliseikoissa. Tuleepahan myös englantia petrattua.
-
Niin, eriskummallisia yhdistelmiä kehuvat niistä pitävät ihmiset, ne jotka eivät pidä ovat kohteliaasti hiljaa. Kun foorumilla on runsaasti käyttäjiä niin yleensä joku aina löytyy joka pitää melkein mistä hyvänsä.
Asiaan palatakseni, elitismi on hyvä asia ja se ei vaadi (ainakaan näkyvää) ylimielisyyttä. Itse voin tunnustaa, että seuraan Villen blogia hyvin satunnaisesti, mikä lienee tällä foorumilla verrattain harvinaista. Ei se tarkoita, että blogissa jotain vikaa olisi.
-
Keikarin blogi on Villen luomus, joten keskustelun sen elitismistä voisi lopettaa lyheen. Tekijä päättää sisällöstä ja jos ei miellytä niin vaihda saittia tai tee parempi. Keikari-blogilla on kuitenkin missio (21.9. 2008), joka tähtää muutokseen suomalaisten miesten pukeutumisessa. Siksi lienee sopivaa, että kohderyhmän puolelta tulee mielipiteitä siitä, miten blogi onnistuu mission toteuttamisessa. Tätähän Ville haki itsekin joku aika sitten tehdyssä lukijakyselyssä.
Minulle keikari-blogi on ollut ylivoimaisen myönteinen kokemus. Tärkeintä on ollut mahdollisuus sen kautta kalibroida omaa pukeutumistyyliä. Saada kaikupohjaa omille ratkaisuilleen, sillä pukeutumiskysymyksissä mies on yksin. Hyvä jos saa vaimolta tukea, lapsista ja kavereista puhumattakaan. Tässä mielessä on yhdentekevää olenko blogin kanssa samaa mieltä vai en. Joka tapauksessa se tarjoaa mahdollisuuden omien käsitysteni peilaamiseen. Ehkä jotain samaa mitä Tim Gallwey sanoo kirjassaan ’The Inner Game of Tennis’: vastustajan kätteleminen pelin jälkeen tarkoittaa kiitosta siitä että hän antoi minulle mahdollisuuden pelata itseäni vastaan.
Joskus tulee tietysti ihan hyödyllistä käytännön tietoa. Niin että kiitos vielä kenkien huopapalavinkistä. Ideat eivät välttämättä aina tule suoraan, vaan yksi johtaa toiseen ja toinen kolmanteen. Yhtä kaikki, blogin ansiota sekin . Keikari ja sen foorumi ovat niitä harvoja palstoja joita seuraan päivittäin ja johon kirjoitan silloin tällöin. Antoisimpina koen ne kirjoitukset, jotka tavalla tai toisella ammentavat maskuliinisen tyylin kokemus- ja tietouniversumista. Vähiten hyödyllisinä pidän yritys- ja tuotemerkkiesittelyjä.
Ymmärrän kyllä niitäkin jotka näkevät elitismiä. Moska-leimoja jaellaan ja maailman parhaita ja kalleimpia ylistellään. Voin kuvitella, että meidän tavisten joukossa on niitä johon tämä jättää toivottomuuden tunteen. Sormella osoittelu ei millään elämänalueella ole kovin tehokas keino ihmiskäyttäytymisen muuttamiseksi. Joten jos yleisön joukossa näin koetaan, uhraisin asialle muutaman ajatuksen, ennen uhmakasta tyyli-ei-muutu -reaktiota. Olettaen että syyskuussa määritetly missio on edelleen voimassa. Muutenhan asialla ei ole väliä ja voidaan palata postitukseni toiseen virkkeeseen. Mutta vastuu se on lukijallakin. Ei pidä pahastua vaikka tuntisikin nuolen osuvan. Netin anonyymiteetti tarjoaa optimaalisen teflonin.
Tähän asti keikari on minun sanavarastossani tarkoittanut huikentelevaa ja aroganttia pelleä. Sietämätöntä tyyppiä, jonka yritän kiertää kaukaa. Blogin myötä olen oppinut, että kyse onkin elämäntavasta. Jonkinlaisesta filosofiasta jonka ydintä en ole vielä täysin ymmärtänyt. Johtuneeko siitä että elin herkän nuoruuteni 70-luvulla jolloin suuria teorioita tuli joka tuutista ja jonka takia vierastan kokonaisvaltaisia ajatuskehikkoja ja ideologioita. Keikariutta karsastan siksikin, että haluan pukeutumisen palvelevan minun persoonaani enkä jotain aatetta. Raja kulkee siinä että noudatanko jotain pukeutumistapaa omasta aidosta tahdostani vai siksi että se kuuluu johonkin koodistoon. Voit kuulua koulukuntaan mutta muiden vanavedessä sinusta ei tule taiteilijaa.
Minulle pukeutuminen on jokamiehen käyttötaidetta. Kun pukeutua täytyy, niin miksei sitä tekisi kauniisti, mukavasti ja tyylillä, omien mahdollisuuksiensa ja rajoitustensa puitteissa? Pukeutuminen on älyllisesti ja esteettisesti kiehtovaa ja kunnon vetimet niskassa antavat käsittämättömän hyvänolon tunteen. Kuten muissakin taiteissa, pukeutumisessakin on tietyt perinteet, tekniikat ja koulukunnat. On tietyt säännöt jotka auttavat pyrkimyksessä harmooniseen lopputulokseen. Mutta kuten muissakaan taiteissa, ei pukeutumisessakaan ole mitään algoritmia joka sylkäisisi oikean ratkaisun. Maailmalta voi kerätä rakennuspalikoita mutta itse ne on kasattava. Mitä enemmän palikoita keikari-blogi tarjoaa, sen paremmin se on täyttänyt tehtävänsä.
Foorumi on blogin erottamaton vastinpari. Mitä oli ennen foorumia? Jo sen perustamisesta Ville ansaitsisi valtion apurahan. Ihan samoin kuin blogi, foorumi tarjoaa mahdollisuuden omien käsitysten arviointiin. Kuitenkin, jos elitismistä puhutaan, kerhoutuminen uhkaa. Jos puuhataan keikaritapaamista johon ’aktiivijäsenet’ ovat tervetulleita, niin toki se on elitismiä. Se ei ole kiellettyä, mutta ei pidä ihmetellä jos joku tuntee ettei kuulu joukkoon.
Foorumissa arvostan samoja asioita kuin blogissakin ja se on ollut lukuisten ahaa-elämysten lähde. Sitten ovat erikseen ne asiat jotka näen pelkkinä makukysymyksinä. Mitä juon, kuuntelen tai luen? Sitä mistä pidän. Ei siitä sen enempää. Ne ovat puhtaita makuasioita eikä niihin asioihin liity mitään omakohtaista taiteen rakentamista kuten pukeutumiseen. Heti perään sanon että jos jotkut kokevat näistä asioista postittamisen relevantiksi en mitenkään halua tuomita tai rajoittaa sellaista pyrkimystä. Odottelen milloin foorumiin ilmestyvät aiheet ’Millaisten naisten kanssa seurustelet’ ja ’Millaisella ongenkoholla herrasmiehen tulisi kalastaa’.
-
Villen ehdottomuus kirjoituksissa lienee juuri se asia, mikä tekee blogista kiinnostavan. Usein blogia lukiessani huomaan nyökkäileväni ja ikäänkuin kuuluvani samaan joukkueeseen jolla on samat perusarvot. Toisinaan myös hämmästelen, että oliko tuo jokin oma sääntö.
Kirjoitusten suola puuttuisi, jos blogin pitäjä suvaitsisi klassiseen pukeutumiseen siihen kerta kaikkiaan kuulumattomia elementtejä. Onneksi Ville ei kuulu niihin, jotka kertovat pikkutakin olevan OK college-housujen kanssa rennoissa tilanteissa (uskokaa tai älkää, ihmiset, tuo esimerkki oli hiljattain eräässä suuressa amerikkalaisessa miesten muotilehdessä).
Niin usein viisaita ajatuksia laukova mr. Ivy totesi, että vain tarpeeksi korkealle vedetty raja pakottaa parantamaan omaa tasoa. Komppaan.
-
Suuret kiitokset ylisanoistanne, foorumiitit. Visio Keikarista ja foorumista on syntynyt parin viime vuoden aikana selatessani ulkomaisia sivustoja. Niiden keskustelut ovat kovin samanlaisia kuin omassa piirissämme, joskin jäseniä ja siten myös vaihtelua - sekä hyvässä että pahassa - on enemmän. Totuus on, etten minäkään kaikkea tiedä. "Hive mind" -periaatteella foorumi mahdollistaa paljon suuremman informaationmäärän kokoamisen ja jonkinlaisten totuuksien tavoittelemisen. Kenties viiden, kymmenen vuoden kuluessa aktiivien parissa on enemmän Mr Ivyn kaltaisia erikoistuneita veijareita, jotka osaavat kertoa siitä miehisestä kulttuurista johon minä en ehdi perehtyä.
Tähän asti keikari on minun sanavarastossani tarkoittanut huikentelevaa ja aroganttia pelleä. Sietämätöntä tyyppiä, jonka yritän kiertää kaukaa. Blogin myötä olen oppinut, että kyse onkin elämäntavasta.
Haluaisin varata keikari-sanan juuri tuohon alkuperäiseen käyttöön, siis kuvaamaan ärsyttävää, huikentelevaa ja pinnallista miestä. Konnotaatiot ovat niin vahvoja, etten usko niiden katoavan pitkään aikaan. Sen sijaan herrasmies-sana on paljon oivallisempi määrittelemään miestä, joka haluaa nähdä vaivaa ulkonäkönsä, tapojensa, puheensa ja käytöksensä eteen. Konnotaatiotkin ovat paljon positiivisemmat ja miellyttävämmät. Dandyt taas sitten erikseen.
Alussa blogi kantaa, mutta ajan kuluessa ja foorumin täyttyessä keskusteluista alkaa muodostua vierailujen kannalta tärkeämpi osa. Katsokaapa vaikka AAAC-sivua, mikä siellä vetää käyttäjiä? Aivan, se on ennekaikkea foorumi, vaikka blogin puolella onkin huomattava määrä korkeatasoista sisältöä. Tämän Ville on oivaltanut ja se on ollut todellinen kuningasidea, neronleimaus ja suomalaisen miehen eduksi tehty kulttuuriteko. Uskon, että tämän teon merkitystä ei vielä tajuta täysin. Siitä seuraa että tämän teon tekijällä, Villellä, on moraalinen ja lähtökohtainen oikeus - jopa velvollisuus - määrittää ja pitää yllä korkea taso. Josta taas seuraa väistämättä jonkinlainen elitismi.
Tämä oivallus astui tajuntaani jo viime vuoden puolella, kun tajusin ettei Suomesta todella löydy mitään vastaavaa tahoa, joka keskittyisi samaan aiheeseen. Ilman muuta pyrin auktoriteetiksi, mutta kukaan ei voi itse asettaa itseään pallille. Auktoriteettiasema saadaan toisilta, ja toivon mukaan tämä vuosien kuluessa sivustolle suodaan.
Muuten, ensi keskiviikkona menen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen haastatteluun. Lehteen tulee juttu Keikarista, mutten vielä tiedä missä mittakaavassa. Tärkeintä on kuitenkin aatteen levittäminen. En mielelläni ole esillä ihmisten edessä, mutta tämä on välttämätön pakko sillä haluan edistää asiaa.
-
^Katos katos.. tsemppiä haastatteluun! (tsemppi - häpeän ilmaisua jo nyt, olen AINA inhonnut ko. sanaa..)
-
Muuten, ensi keskiviikkona menen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen haastatteluun. Lehteen tulee juttu Keikarista, mutten vielä tiedä missä mittakaavassa. Tärkeintä on kuitenkin aatteen levittäminen. En mielelläni ole esillä ihmisten edessä, mutta tämä on välttämätön pakko sillä haluan edistää asiaa.
Kyllä me jonakin päivänä vielä näemme sinut, Ville, kymppiuutisissa - toivottavasti ennen säätietoja eikä niiden jälkeen.
-
Itse en pidä tätä millään lailla elitistisenä juttuna, toki alkuun oli itsellänikin omat epäilykseni kun sattumalta ja onneksi keikarin blogiin törmäsin tuossa pari kuukautta sitten, ja sen jälkeen olen päivittäin lukenut sekä blogia että foorumia, ja täytyy sanoa että ihan loistavia vinkkejä täältä on saanut omaan pukeutumiseen kiitoksia niistä vinkeistä kaikille aktiiivisille kirjoittajille, ja huomasin tuossa eilen jumbossa istuskellessani seuraavani ihmisiä ja tuli tarkasti katsottua mitä ihmisillä oli päällä, ja miten he omia vaatteitaan kantavat, ja täytynee sanoa että niitä tuulipukuja tyylikkäiden kävelykenkien kera näkyi paljon