Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: der alte - 20.02.11 - klo:12:36
-
Ensiviikolla olisi tarkoitus mennä pariin ministeriöön työhaastatteluun. Haussa on korkeakouluharjoittelijan paikka, eli kyse ei ole mistään huippuviroista. Mutta mitäs sinne pitäis laittaa päälle?
Omistan pari pukua, mustan kaksirivisen räätälillä teetetyn villakangaspuvun ja liituraitaisen Bossin. (Jälkimmäinen tosin on ylioppilaspukuni ja mitoitukseltaan aikansa tyyliin "generous cut", joten ei tule kysymykseen.) Onko kaksirivinen tumma puku turhan jäykkä?
Toistaiseksi olen pyöritellyt mielessäni yhdistelmää: villaflanellihousut, musta kaksirivinen takki, valkoinen/(valkoinen kapeilla sinisillä raidoilla) paita, tummansininen/tummansininen valkoisilla vinoraidoilla solmio ja jalkaan ruskeat broguet... Onko ihan pölö?
Edit. Muutin aiheen otsikon yleispätevämmäksi.
-Tommi
-
Ministeriöstä en osaa sanoa kun en ole siellä tehnyt töitä mutta itse arvostan työnhakijoissa luonnollisuutta. Vaatteethan kuvastavat paljon sinun persoonallisuutta, joten se on aika iso viesti millaista ajatusmaailmaa edustat. Kaksirivinen musta puku kuulostaa näkemättä aika överiltä, ellet sitten pukeudu sen tyyliseen asuun muutenkin ja edusta sen antamaa viestiä itsestäsi. Tuo viimeisin vaihtoehto kuulostaa parhaalta jos tosiaan Bossin puku leikkauksiltaan ei toimi. Mieti ennen vaatetuksen valintaa millaisen kuvan itsestäsi haluat antaa, koska siellä on rivissä pukuihin pukeutuneita muitakin hakijoita. Joku pieni persoonallinen tekijä jättää sinut mieleen.
-
^ Noilla spekseilla sanoisin vaihtoehdoiksi:
1) Käy ostamassa edullinen duunipuku, koska sille on tarvetta jatkossakin ja noita haastattelujakin on nyt useampi.
2) Mene haastatteluun ilman takkia, mutta muuten tip top. Harjoittelijaa ei tapeta takin puutteen vuoksi. Musta kaksirivinen irtotakkina pistää hyvinkin enemmän silmään kuin takin puute.
2. vaihtoehtoa on vaikea suositella ministeriöuraa suunnittelevalle, vaikka tuo moneen muuhun paikkaan on ihan ok lähestymistapa.
-
Mielestäni mustan kaksirivisen takin tilalle sopisi ennemmin jokin rento tummansininen yksirivinen takki, sellaisia on paljon tarjolla kirppareilla ja varmasti joltain kaveriltakin saa lainaksi tarvittaessa.
Musta kaksirivinen takki on mielestäni niin formaali, että se pistää silmään ja saa aikaan vaikutelman, että olet pukeutunut siihen nimenomaan haastattelua varten. Pane sellaiset vaatteet päälle, joissa voisit olla joka päivä töissä ko. puljussa.
Muuten kokonaisuutesi kuulostaa oikein toimivalta.
Huom! Persoonallinen taskuliina on iso bonus ja erottaa sinut eduksesi muista hakijoista.
-
Kiitti vinkeistä. Tajusin tossa kyllä aika nopeesti viestin lähettämisen jälkeen vaatekaappia tuijotellessa, että musta kaksirivinen ei istu flanellihousuihin.
Puku olisi tosiaan se varma vaihtoehto, mutta kun en ole tippaakaan pukuihmisiä (juhlatilaisuudet totta kai erikseen), enkä halua näyttää siltä, että olen tullut haastatteluun pätemään. Kauppislaisena oon nähnyt ihan tarpeekseni junnuja, jotka koittaa näyttää bisnespomoilta.
Pitänee lähteä siis metsästämään jotain irtotakkia. Taidan alottaa UFFin euron päiviltä :D
-
Hyvä päätös!
-
Hyvä perusprinsiippi on että mene haastatteluun sellaisessa asukokonaisuudessa jossa tulet sitten työskentelämäänkin.
-
Olen aika pitkälti samaa mieltä edellisten kanssa – kaksirivinen olisi luultavasti ylilyönti.
Taskuliina voi jättää persoonallisen jäljen, sitä kannatan. Täytyy silti sanoa, että pukeutumisen pienimmät vivahteet tuskin kuitenkaan ratkaisevat sitä saako paikan vaiko ei, paitsi jos hakijat ovat täysin samalla viivalla. Tällöin myös sopiva kädenpuristus, oikein valittu tuoksu, silmiin katsominen, äänensävy, itsevarmuus ja kaikki muut pikkuseikat vaikuttavat tulokseen.
Pukeudu niin, että olosi on hyvä ja itsevarma. Se heijastuu kaikkeen muuhunkin mitä teet.
Onnea matkaan!
-
Olen itse työskennellyt ministeriössä harjoittelijana ja muutaman lyhyemmän rupeaman sen jälkeen ja olisin samalla kannalla muiden kanssa. Kaksirivistä pukua en muista nähneeni johtotason henkilöilläkään ainakaan tässä kyseisessä ministeriössä. Luulen että siisti kauluspaita ja neule mainitsemiesi housujen kanssa toimii ihan hyvin. Jos haluaa haastatteluun pistää astetta enemmän efforttia, niin tuo ylempänä mainittu sininen irtotakki toimisi varmasti hyvin.
-
der alte käväisi juuri pistäytymässä ja lainaan lähti Bossin tummansininen yksirivinen irtotakki ja pellavainen taskuliina. :)
-
Onnea haastatteluihin!
Hyvä perusprinsiippi on että mene haastatteluun sellaisessa asukokonaisuudessa jossa tulet sitten työskentelämäänkin.
Oma kokemukseen perustuva nyrkkisääntö "oikeisiin"-työpaikkoihin on, että puku on ainoa oikea asu haastatteluun, vaikka sitä ei muuten työssä juuri käyttäisikään. Eli siis mieluummin hieman ylipukeutuneena kuin yhtään alle. Näin siis ainakin jos kyse "juristi/ekonomi"-duuneista, luovat alat (esim. mainostoimisto) ovat toki poikkeus.
-
Tuskinpa menet metsään tummalla puvulla, valkoisella tai vaaleansinisellä kauluspaidalla, tummansinisellä solmiolla ja valkoisella taskuliinalla. Istuvuus toki tärkeintä, kuten aina. Ministeriöissä puku on kaiketi vain työasu, eikä niinkään syynin alla. Puhut vain asiaa asiallisesti. Lykkyä haastatteluihin!
-
Ja laadukas kelllo ranteeseen!
-
Ministeriöissäkin on paljon erilaisia duuneja ja asut sen mukaiset. Asiakkaita kun katselee niin kaikenlaista on nähty ja linja aika sama mitä muissakin valtion virastoissa. Perusharmaa käyttöpuku ilman krumeluureja taitaa olla puvuista se yleisin. Ja tällä en tarkoita, että puvut välttämättä hallitsisivat kuvaa. Tuo tucin lainaama irtotakki kuulostaa tähän tilanteeseen oikein hyvältä ratkaisulta.
-
Ja laadukas kelllo ranteeseen!
Ei kuitenkaan Rolex tai jää työ saamatta.
Muuten, miten niin kaksirivinen on ylilyönti? Minusta se on aivan samanveroinen yksirivisen kanssa. Jotkut voivat ehkä mieltää sen kovin hienostelevaksi ja pönäkäksi mutta niin monet mieltävät esimerkiksi kiilloitetut kengätkin.
-
Tämä ketju ei ole täydellinen ilman seuraavaa linkkiä:
http://www.youtube.com/watch?v=tA0holnqmNM
-
^^ Ei missään nimessä näyttävää rannekelloa käteen. Rannekello kuuluu periaatteessa vain bisnekseen (kiireisyyden ammattilainen eli bisnesmies tarvitsee kelloa), erityisesti muualla sillä prassailu on junttimaista. Vanhan ajan herrasmiehet eivät rannekelloa käytä lainkaan, etenkään vähänkään juhlavammissa yhteyksissä. Haastattelussakaan ei liene syytä viestiä kiireisyyttä.
-
Muuten, miten niin kaksirivinen on ylilyönti? Minusta se on aivan samanveroinen yksirivisen kanssa. Jotkut voivat ehkä mieltää sen kovin hienostelevaksi ja pönäkäksi mutta niin monet mieltävät esimerkiksi kiilloitetut kengätkin.
Tummansininen navy blazer -henkinen takki olisi paikallaan, mutta musta kaksirivinen on mielestäni lähinnä hautajaisiin tai muihin formaaleihin juhliin tarkoitettu.
Nuorella miehellä kaksirivinen takki on aika harvinainen nykypäivän Suomessa. Vanhemmalla herrasmiehellä menee sujuvammin.
-
Kyllä minä lähtisin siitä että on siistit ja istuvat vaatteet joissa viihtyy itse - ihmiset on varsin herkkiä huomaamaan jos yhtään ei ole sujut sen kanssa mitä päällä on/ei osaa kantaa vaatetta (tyypillisimmillään tämä näkyy pukua harvoin käyttävien kohdalla jotka "varovat" vaatettaan, pukuahan täytyy käyttää ihan yhtä "välinpitämättömästi" päällään kuin farkkuja ja T-paitaa).
Korkeakouluopiskelijan harjoittelupaikan kyseessä ollessa lähtisin kyllä liikkeelle linjalla; siisti istuva neule, siisti kauluspaita, suorat housut ja kokonaisuteen sopivat kengät. Solmiota voi tietysti vaikka neuleen kanssa käyttää. Kaksiriviset voi todellakin hylätä; a) Ei sitä käytä ministerikään b)IMO irtotakkina tökerö :-D
Jos sulla on hyvinistuva yksirivinen puku, tai hyvä irtotakki ja siihen housut niin why not, irtotakin alla kauluspaita ei IMO vaadi välttämättä solmiota.
Vaikka sivuston nimi on onnistuneesti "Keikari", niin työhaastettelussa välttäisin yhtään sellaisen vaikutelman välittämistä...Björn Wahlroosilla on tässä suhteessa enemmän street kredibiliteettiä....
Joku täällä lohkaisi joskus että tavoitteena on: Muistetaan mies, ei hänen vaatteitaan - erittäin suositeltava ohje!
-
Joku täällä lohkaisi joskus että tavoitteena on: Muistetaan mies, ei hänen vaatteitaan - erittäin suositeltava ohje!
Kaikki keikarilaiset kyllä muistetaan vaatteistaan.
-
Joku täällä lohkaisi joskus että tavoitteena on: Muistetaan mies, ei hänen vaatteitaan - erittäin suositeltava ohje!
Kaikki keikarilaiset kyllä muistetaan vaatteistaan.
Yep...
-
Joku täällä lohkaisi joskus että tavoitteena on: Muistetaan mies, ei hänen vaatteitaan - erittäin suositeltava ohje!
Kaikki keikarilaiset kyllä muistetaan vaatteistaan.
Yep...
"Ulkopuolisen" silmissä saattaa vaikutelma olla kyllä helposti jopa vähän tällainen (ei suositella työhaastatteluun). : )
(http://dallasvintageshop.com/wp-content/uploads/Image/20s_happy_outfit(1).jpg)
-
^Harold Lloyd manattu kuolleista?
-
Puku. Ei mitään kovin huomiota herättävää, mutta siistiä ja istuvaa. Jos laitat taskuliinan, valitse hillitty kuosi ja tee tv-fold. Muista, että se vastapuolella istuva haastattelija voikin olla tavallinen turomies miten sattuu istuva puku päällä.
-
^^ Ei missään nimessä näyttävää rannekelloa käteen. Rannekello kuuluu periaatteessa vain bisnekseen (kiireisyyden ammattilainen eli bisnesmies tarvitsee kelloa), erityisesti muualla sillä prassailu on junttimaista. Vanhan ajan herrasmiehet eivät rannekelloa käytä lainkaan, etenkään vähänkään juhlavammissa yhteyksissä. Haastattelussakaan ei liene syytä viestiä kiireisyyttä.
En puhunut näyttävästä vaan laadukkaasta kellosta, eli jostain muusta kuin Leijonasta tai bling-bling Rolexista. Ihminen joka ei ymmärrä kellojen päälle, ei kiinnitä tuossa tilanteessa hillittyyn kelloon mitään huomiota, mutta JOS kohdalle sattuu haastattelija joka jostain jotain tietää, voi tämä olla hetki jona syntyy lämmin male-bonding -kokemus (sikäli kun haastattelija on mies.)
Juhlavassa tilanteessa käytetään tietenkin taskukelloa.
-
Hyvä perusprinsiippi on että mene haastatteluun sellaisessa asukokonaisuudessa jossa tulet sitten työskentelämäänkin.
Tismalleen. Jos ei ole (vielä) pukumiehiä niin taskuliinoja ehtii taittelemaan uralla myöhemmin. Onnea haastatteluun!
-
Kaksirivisen takin ongelmat tässä tapauksessa ovat seuraavat:
-näyttää puvuntakilta
-mustana ei sovi yhteen kyseisten harmaiden housujen kanssa
Kaksirivisyyttä en muuten pitäisi ongelmana, esim. avonaisempi tummansininen saattaisi tulla kyseeseen.
Vaikka Tucilta lainaan saatu sininen takki istuu kivasti housujen sävyyn, olo ei kuitenkaan ole sen kanssa hirveän kodikas... Rupesin jo mietiskelemään vaihtoehdoksi mustia suoria housuja ja mustaa villatakkia valkoisen paidan ja solmion kanssa.
Eli päästään perimmäisten kysymysten äärelle: Ottaako varman päälle ja tinkiä vähän tyylistä, vaiko mennä oman tyylin mukaan ja ottaa "väärinpukeutumisen" riski?
Vastassa todennäköisesti on henrypitkinin mainitsema turomies. Mutta eihän tässä olekaan kyse siitä, miten muut pukeutuvat, vaan siitä, että itse tuntee pukeutuvansa täydellisesti :)
-
Mitä kelloon tulee, sen jättänen taskuun, koska kangasrannekkeinen Luminoxini istuu tyylinsä puolesta paremmin maastotakin hihan alle.
-
Tässä minun reseptinini:
- Yksirivinen puku. Sallitut värit: Musta, tummansininen ja lyijynharamaa. Harmaa paras
- Yksivärinen paita, mielellään valkoinen tai vaaleansininen. HUOM! Pitää olla huolellisesti silitetty!
- Hyvällä maulla valitty solmio, ei liian räikeä. Vähän paksummasta silkistä tehty solmio jossa on suht' karkea tekstuuri näyttää mielestäni parhaalta, ei niin kaksiulotteiselta kuin kevyet painetulla kuviolla olevat solmiot. Stockmannin poistomyymälässä Tammistossa on just tämmöisiä solmioita 10-15€/kpl
- Hyvin ja huolellisesti kiillotetut nahkakengät. Se, miten mies pitää huolen kengistään kertoo miten mies hoitaa työnsä.
- Taskuliina: Valkoinen puuvillaliina taitettuna "James Bond" -tyyliin eli taskusta näkyy ainoastaan pari milliä leveä kurinalainen viiva.
Lisäksi: Hiukset leikattu, parta ajettu, hygieniasta huolehdittu. Ei liikaa hajusteita. Valmistautuminen haastatteluun hyvissä ajoin, pidä huoli että edellisenä yönä nukut hyvät pitkät unet. Näytät raikkaalta, valppaalta ja rennolta.
Just my 2 cents.
Salaryman
-
Vastassa todennäköisesti on henrypitkinin mainitsema turomies. Mutta eihän tässä olekaan kyse siitä, miten muut pukeutuvat, vaan siitä, että itse tuntee pukeutuvansa täydellisesti :)
Alias Antongiavanni kirjoitti itse asiassa työpaikkapukeutumisesta, ja mainitsi muistaakseni, että ei ole soveltuvaa pukeutua esimiestään paremmin. Poikkeuksen tähän muodostaa sitten se, että jos esimies vaan pukeutuu kertakaikkisen huonosti, niin silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pukeutua paremmin. Tosin Michael Antonin näkökulma on ehkä enemmän jenkkikeskeinen, jossa hierarkiat ovat paljon enemmän läsnä kuin Suomessa.
That said, muut ovat hyvin oikeassa kun suosittelevat pukeutumaan sillä tavoin kuin pukeutuisit työpaikan saatuasi.
-
Understatement on hyvä. Sitä haastattelijaa ei pidä nolata, mutta se ei tarkoita sitä, että pitää vajota turomiehen tasolle. Turomies ei huomaa understatementia kuitenkaan, vaan pitää haastateltavaa hyvin pukeutuvana heppuna. Asiaan vihkiytynyt osaa arvostaa sitä understatementia. Sama kelloissa. Mikä tahansa hillitty kello käy. Kultaisen tai pepsiroleksin jättäisin kotiin, niissä on valitettavasti negatiivisen mielleyhtymän riski luterilaisessa Suomessa (pröystäilijä; kumminkin on rantarolex). Asiaan perehtynyt huomaa taas laadun, johon mattimeikäläinen ei kiinnitä huomiota. Ihan hyvä valinta on vaikka joku hillitty vintagekello, jos sellainen löytyy. Ja sitten kengät kuntoon, tietysti. Mattimeikäläinen ei huomaa, mutta itsellä on varmempi olo. Ja sopiva itsevarmuus on hyvä. Jännittää pitää ja saa. Jos et yhtään jännitä, menet liian rehvakkaasti tilanteeseen.
-
Puku.
Puku. Ei mitään kovin huomiota herättävää, mutta siistiä ja istuvaa. Jos laitat taskuliinan, valitse hillitty kuosi ja tee tv-fold. Muista, että se vastapuolella istuva haastattelija voikin olla tavallinen turomies miten sattuu istuva puku päällä.
Tässä minun reseptinini:
- Yksirivinen puku. Sallitut värit: Musta, tummansininen ja lyijynharamaa. Harmaa paras
- Yksivärinen paita, mielellään valkoinen tai vaaleansininen. HUOM! Pitää olla huolellisesti silitetty!
- Hyvällä maulla valitty solmio, ei liian räikeä. Vähän paksummasta silkistä tehty solmio jossa on suht' karkea tekstuuri näyttää mielestäni parhaalta, ei niin kaksiulotteiselta kuin kevyet painetulla kuviolla olevat solmiot. Stockmannin poistomyymälässä Tammistossa on just tämmöisiä solmioita 10-15€/kpl
- Hyvin ja huolellisesti kiillotetut nahkakengät. Se, miten mies pitää huolen kengistään kertoo miten mies hoitaa työnsä.
- Taskuliina: Valkoinen puuvillaliina taitettuna "James Bond" -tyyliin eli taskusta näkyy ainoastaan pari milliä leveä kurinalainen viiva.
Lisäksi: Hiukset leikattu, parta ajettu, hygieniasta huolehdittu. Ei liikaa hajusteita. Valmistautuminen haastatteluun hyvissä ajoin, pidä huoli että edellisenä yönä nukut hyvät pitkät unet. Näytät raikkaalta, valppaalta ja rennolta.
Just my 2 cents.
Salaryman
Tässä on on omasta mielestäni tämän ketjun huomionarvoisimmat viestit. Koska ministeriössä kuitenkin pääasiallinen työasu on luultavasti puku, niin kallistuisin ehdottomasti sille kannalle, aivan kuten supera totesi. Tärkeintä on kuitenkin huoliteltu kokonaisuus ja ryhti, ennen kaikkea, ryhti.
-
Olin juuri erässä psykologin vetämässä koulutuksessa jossa keskusteltiin hyvin paljon siitä minkä kuvan antaa itsestään (liittyi kiriisitilanteessa olevan kohtaamiseen). Se mitä sanot suustasi ulos on vasta kolmanneksi merkityksellisintä, sen yli menee se millä tavalla sanot ja mitä kehosi sanoo samaan aikaan. Eli käytännössä jos äänensävysi tai kehosi sanoo vastoin sitä mitä sanat sanoo niin ne sanat jää vähemmän merkityksellisiksi. Eli se luonnollisuus kyllä korostuu, teennäisyys kyllä näkyy oikeastaan aina läpi.
-
Mielestäni huoliteltu ulkoasu hieman epäformaalina on parempi työhaastattelussa kuin tulevassa työasussa esiintyminen. Ei poliisikaan ole työhaastattelussa työasussa, ihmisen arkipukeutuminen antaa paljon omaleimaisemman kuvan henkilöstä.
Ja jos menee työhaastatteluun ohutkankaisessa juhlapuvussa -26 asteen pakkasessa niin järkevä haastattelija kysyisi, miksei haastateltava pannut päälle jotain keliin sopivaa.
Nämä ovat mielipideasioita ja varmasti vaikutusta on myös sillä, onko haastattelija kolmekymppinen vai viisikymppinen. Tumma puku on varma mutta kovin väritön valinta, jonka valintaan ei tarvita tyylitajua. Tyylikäs kokonaisuus, jossa ihminen näyttää omalta itseltään on paljon hankalampi ratkaisu jota itse arvostaisin haastattelijana.
-
Pukeutuminen on viestintää. Näköaisti on ihmisen tärkein aisti ja ensivaikutelma syntyy suurimmaksi osaksi sen mukaan mitä me näemme. Hyvin pukeutunut idioottikin käy fiksusta kun pitää suunsa kiinni.
Ihmiset pukeutuvat univormuihin. Se, miten pukeudumme, kertoo mihin ryhmään kuulumme tai haluamme kuulua. Miettikää nuorison jatkuvasti kehittämiä alakulttuureja. Näissä viestitetään ryhmään kuulumista aina ensisijaisesti ulkonäöllä. Sillä, minkä merkkiset lenkkarit teinillä on jaloissa on suuri semioottinen merkitys. Ei ole sattumaa että meille mainoksissa lääkkeitä myyvillä hahmoilla on usein valkoinen laboratoriotakki ja stetoskooppi.
Jos haluat virkamieheksi, pukeudu stereotyyppisen virkamiehen mallin mukaisesti: Hillityn konservatiivisesti. Jos haluat teatterikouluun, pukeudu boheemisti. Jos haluat mainostoimistoon, pukeudu mustaan. Jne.
Työpaikalla pukeudu siten kuin sinua yksi pykälää ylemmällä tasolla olevat ihmiset pukeutuvat. Tällä tavoin leimaudut joukkoon ja sinua aletaan pitää tähän ryhmään itsestäänselvästi kuuluvana. Ennen kuin huomaatkaan, kuulut tähän joukkoon.
Ihmiset ovat tällaisia: Asiat eivät ole niin kuin ne ovat vaan miltä ne näyttävät.
Ihmiset ovat idiootteja.
Kunnioittaen Teidän,
Salaryman
-
Rupesin jo mietiskelemään vaihtoehdoksi mustia suoria housuja ja mustaa villatakkia valkoisen paidan ja solmion kanssa.
Tämä, jos semmoista pukua ei ole saatavilla jossa tuntisit itsesi kotoisaksi.
-
^samaa mieltä, vaikka itse en pistäisikään ehkä noin mustia. Mutta jos tuo tuntuu luontevalta sinusta niin uskoisin sen olevan paras. Jos puku tai irtotakki ei ole luontevaa niin se kyllä myös näkyy.
-
Puku on varmasti varma valinta, mutta melko pätevältä onnistuu toisaalta tämäkin heppu vaikuttamaan neuletakissaan:
(http://29.media.tumblr.com/tumblr_kz6gja3ylh1qb65xbo1_400.jpg)
-
Jo on kumma jollei näillä neuvoilla paikka irtoa.
-
^ Mä olin kerran vastaavassa harjoittelupaikassa ministeriössä ja sain paikan yksinomaan hakemuksen perusteella. Mutta se haastattelija ja pomo oli nainen ja olen sellainen verbaalinikkari että...
-
Olin mukana vastaavassa karsinnassa muutama vuosi sitten ja onnistuin pääsemään sisälle. Nyt miettien pukeutumiseni oli vähän alakanttiin: mustat sammarit farkkuleikkauksella, kauluspaita ja läskipohjakengät + ei pikkutakkia tai neuletta. Tuo oli kuitenkin se taso, mikä tuohon aikaan minulle oli ylipäänsä mahdollinen, ja mikä lisäksi varmaankin näytti kaltaiseni ylioppilasnoviisin päällä ihan koherentilta. Talvisää lisäksi oli hyvä peruste käyttämilleni jalkineille.
Ennen harjoittelun alkua vaatevalikoimani näytti aika surkealta klassisvivahteisen pukeutumistyylin kannalta, joten omistamani kelvollisen samettipikkutakin lisäksi päädyin hankkimaan hyvin istuvan harmaasävyisen pikkutakin pienillä houndstooth-kuvioilla sekä parit harmaat suorat housut. Joitain paitoja tuli myös hankittua vaihtelumahdollisuuksien kasvattamiseksi. Pidättäydyin johdonmukaisesti käyttämästä solmiota, sillä tunsin sen olevani liikaa asemassani olevalle henkilölle, ja lisäksi epäilin myös aiheellisesti kykyäni käyttää sitä itseilmaisun välineenä.
Jos vastaava tilanne olisi nyt käsillä, laittaisin varmasti suorat housut ja hyvälaatuisen ohuen neuleen.
-
Puku on varmasti varma valinta, mutta melko pätevältä onnistuu toisaalta tämäkin heppu vaikuttamaan neuletakissaan:
(http://29.media.tumblr.com/tumblr_kz6gja3ylh1qb65xbo1_400.jpg)
Yleensä Daniel Craig on julkkikseksi ihan ok, mutta tuo kyllä pöljän näköinen yhdistelmä. Paita , solmi o ja housut ovat ihan eri maailmasta kuin tuo neule. Huh.
-
Pukeutuminen on viestintää. Näköaisti on ihmisen tärkein aisti ja ensivaikutelma syntyy suurimmaksi osaksi sen mukaan mitä me näemme. Hyvin pukeutunut idioottikin käy fiksusta kun pitää suunsa kiinni.
Ihmiset pukeutuvat univormuihin. Se, miten pukeudumme, kertoo mihin ryhmään kuulumme tai haluamme kuulua. Miettikää nuorison jatkuvasti kehittämiä alakulttuureja. Näissä viestitetään ryhmään kuulumista aina ensisijaisesti ulkonäöllä. Sillä, minkä merkkiset lenkkarit teinillä on jaloissa on suuri semioottinen merkitys. Ei ole sattumaa että meille mainoksissa lääkkeitä myyvillä hahmoilla on usein valkoinen laboratoriotakki ja stetoskooppi.
Jos haluat virkamieheksi, pukeudu stereotyyppisen virkamiehen mallin mukaisesti: Hillityn konservatiivisesti. Jos haluat teatterikouluun, pukeudu boheemisti. Jos haluat mainostoimistoon, pukeudu mustaan. Jne.
Työpaikalla pukeudu siten kuin sinua yksi pykälää ylemmällä tasolla olevat ihmiset pukeutuvat. Tällä tavoin leimaudut joukkoon ja sinua aletaan pitää tähän ryhmään itsestäänselvästi kuuluvana. Ennen kuin huomaatkaan, kuulut tähän joukkoon.
Ihmiset ovat tällaisia: Asiat eivät ole niin kuin ne ovat vaan miltä ne näyttävät.
Ihmiset ovat idiootteja.
Kunnioittaen Teidän,
Salaryman
+1
-
Noniin, haastattelu takana. Lähdin tuon kuvan innoittamana Daniel Craigin jalanjäljille valkoisella paidalla ja kullankeltaisella solmiolla. Lopputulos oli esikuvaan verrattuna ehkä enemmän akateemisen rento kuin bisnes/virallinen. Niin kuin täällä on puhuttukin, harmaa puku ja sininen paita -osasto olisi ollut varmin veto, mutta kun niitä nyt ei ollut tähän hätään saatavilla. Päätin tinkiä virallisuudesta ja panostaa istuvuuteen ja omaan tyyliin.
Haastattelija oli pukeutunut tummanharmaaseen pukuun, siniruutuinen paita oli kuosiltaan melko rento ja ylin nappia solmiosta huolimatta auki. Toisaalta oli myös tyylikkäimmästä päästä käytävillä vastaan tulleesta porukasta. Puku olisi tosiaan paremmin osoittanut meikäläisen kuuluvan tähän joukkoon, mutta en halunnut näyttää arkunkantajalta enkä chicagolaiselta pankkiryöstäjältä kaksirivisessäni enkä varsinkaan suomiräppäriltä liituraidassa.
Vaikkei paikkaa tippuisikaan, pitää kyllä pistää hankintalistalle harmaa arkipuku, joku sininen bleiseri/irtotakki, muutama istuva paita ja mustat kengät. Kun tekee hommia himassa, kulkee pääasiallisesti fillarilla kaikkialle ja on vielä pihi uusien vaatteiden ostamisen suhteen... Kaikki klassista pukeutumista edustavat vaatteeni ovat enemmän tai vähämmän vapaa-aikaan ja akateemiseen maailmaan sopivampaa maanläheisten värien osastoa, joten lienee paikallaan hankkia vaatekaappiin muutama viralliseen meininkiin sopivakin pukine.
-
Kaikki klassista pukeutumista edustavat vaatteeni ovat enemmän tai vähämmän vapaa-aikaan ja akateemiseen maailmaan sopivampaa maanläheisten värien osastoa, joten lienee paikallaan hankkia vaatekaappiin muutama viralliseen meininkiin sopivakin pukine.
Varmasti paikallaan, jos aikoo ministeriöön suunnistaa.
-
Parissa eri ministeriössä työskennelleenä niin harmaa virkamiesmäisyys on vähän klisee.
Suurella osalla on se harmaa, ruskea, sininen tai musta puku tai sitten joku irtotakkiviritelmä.
Harjoittelijalle suosittelisin kauluspaitaa, neuletta ja suoria housuja.
Sen verta, että näyttää pikkaisen nuoremmalta ja energiseltä... Samaa linjaa sitten jos on nuorempi virkamies. Särmällä ja hieman vanhoista mörökölleistä eroavalla pukeutumisella saa positiivista huomiota. Luonnollisesti toki tilanteen mukaan, jos istuu päivän naputtelemassa muistiota voi pukeutua rennosti ja tuoda erilaista fiilistä sekä vaihtelua. Sitten jos pitää olla ministeriön edustaja tai asiantuntija kokouksessa, niin voimakkaampaa pukeutumista kehiin.
-
Harjoittelussa kantsii kuitenkin varata se puku käden ulottuville, vaikka muuten pitäisikin rennompaa linjaa pukeutumisessa.
Kyllähän hyvä yleinen elämänohje on, että virallisempi vaate eli miehellä puku on käden ulottuvilla, jollaiseksi voidaan laskea ihan koti. Sitten jos kesken työpäivän lyhyellä varoitusajalla pitää vaatetta vaihtaa eikä kotona saa käydä ei vika todellakaan ole työntekijän.
-
Kuvauksen perusteella perussiisti ja ehkä asteen sellaista normiasustetta särmempi kokonaisuus ajaa asiansa. Silloin ei ole alipukeutunut jos haastattelijalla on puku ja jos taas haastattelija ottaa rennosti, niin sopii siihenkin viitekehykseen. Tärkeintähän tuossa on vähän osoittaa, että on panostanut ja sitä kautta kiinnostunut työpaikasta.
Kesähelteillä siis suorat housut (särmät chinot ookoo) ja istuva pikeepaita minusta ajaisi asiansa.
Näyttää hyvältä, särmältä ja säänmukaiselta, mutta ei sellaiselta, jonka joku perusjannu vetää päällensä päivittäin. Tuskin se haastattelija tietää miten normaalisti pukeudut, haastattelussa on hyvä esiintyä vähän edukseen ja erottautua nimenomaan tuosta kuvailemastasi alan perusvaatetuksesta.
Paitsi tietenkin jos on UNIX-guru, jolloin pitkät hiukset, parta, risa verkkopaita*, maastokuvioiset shortsit ja crocsit ovat pakollinen uniformu.
*tämän voi toki korvata Star Wars-fanipaidalla.
-
Pikee kuulostaa kyllä hieman rennolta työhaastatteluun, ellei tosiaan ole kyseessä suoranainen ohjelmointipuoli. Itse ainakin miellän sen ensisijaisesti urheilu- ja rantapaidaksi - kaukaiseksi toimistohengestä. Erotuksena t-paitaan siinä kylläkin viitsii kaupungillakin kulkea kesäpäivänä.
Puku ei minusta todellakaan ole mikään pakko työhaastatteluun, ellei ole kyse varsinaisesta pukualasta tai -tehtävästä (esim. rahoitus, asianajo, esimiestehtävät). Varmaan useampaan tilanteeseen sopisi irtotakki-irtohousut ja monessa paikkaa silkka kauluspaita ja siistit housut riittää. Lyhythihainen paita tuntuu kuitenkin aavistuksen säädyttömältä. Kauluspaidassakin yhden napin avaaminen riittää, ellei ole hakemassa euroviisujuontajan pestiä (jolloin tulee jättää vain yksi kiinni).
Hankala tilanne muuten on hakea suuryrityksen sisällä erilaisiin tukitoimintoihin, joihin liittyy omanlainen pukukoodi. Pitäisikö pukeutua talon yleisen kaavan mukaan (sikäli kuin sellainen on olemassa) vai kyseisen tukialan sisäisen koodiston mukaan? Esimerkiksi Nokian koodareilla, lakimiehillä, talouspuolen toimijoilla ja HR-osaajilla lienee aika erilaiset pukeutumiskäytännöt.
Edit: Luinpa huolimattomasti, siellähän se sulkeissa luki, että nimenomaan ohjelmointihommista on kyse. Eli vaatetuksen villi länsi, sikäli kuin kertomuksia on uskominen. Erään tarinan mukaan villin lännen tyyliä näkee ihan kirjaimellisesti.
-
Eli, mitäpä herrat olisivat mieltä, tarvitseeko IT-alan työhaastatteluun (ohjelmointihommia) vetää pukua päälle, vai kelpaako chinot + sininen takki jne. setti?
Jälkiviisas antoi jo aika hyvät ohjeet. Älä nyt vaan laita sitä pukua. Mielstäni irtotakkikin alkaa olla jo siinä ja siinä varsinkin näin kesällä. Jos pikee tuntuu liian rennolta niin joku rento kauluspaita chinojen kanssa varmaan menee. Ja hihathan voi kääriä. Osaaminen ratkaisee lopulta, sen takia sut on sinne haastatteluun varmaan kutsuttukin.
-
Erityisesti korostaisin tuosta viestistäni istuvuutta.
Timmit ja istuvat rennommatkin vaatteet näyttävät hyviltä, kun taas löysät arkipäiväisiltä.
Löysähkö pikeepaita on juurikin "rantapaita", timmi ja istuva pikeepaita herrasmiehen valinta kesällä.
-
IT-alalla itsekin, pukua en pistäisi haastatteluun, kun ei niitä muutenkaan töissä käytetä muuta kuin erityistapauksissa. Smart Casual tyylillä siis itse menisin. Mutta jättäisin myös pistämättä sen pikeen työhaastatteluun.
-
Hienoa jos haastattelu sujui, on ihan pakko laittaa tämä tänne:
Ministry of Silly Walks (http://www.youtube.com/watch?v=IqhlQfXUk7w)
-
Tervehdys,
Vaikken ministeriöön olekaan hakemassa, niin tämä taitaa olla ainoa työhaastattelu ketju, joten kysyn täällä;
Haastattelu johon mennään puku päällä. Myyntihenkinen ympäristö (palvelu, asiantuntija ala) joka ei ole se konservatiivisin, mutta "smart" kuva on ehdoton ja klassinen puku ei ammu yli. Niin mitä mieltä olette arvon keikarit mustista "reverse" toe-cap oxfordeista?
Täälläkin näistä on kirjoitettu (http://www.keikari.com/blogi/kaannynnainen/), muttei formaalista versiosta(?).
Ovatko hyväksyttävät formaalit kengät, häihin, hautajaisiin ja työhaastatteluun, vai meneekö kikkailun puolelle? Kiitos kaikista mielipiteistä.
-
Sanoisin että aivan täydelliset kengät kuvaamasi tarkoitukseen. Maalikon silmin kengät ovat särmät pukukengät eikä mallin nyansseja erota kuin pahimmat afficionadot. Pidät vaan huolen siitä että kenkäsi ovat hyvin huolletut etkä tallaa haastatteluun mennessä koiranp*skaan niin kenkien suhteen olet selvillä vesillä.
-
Hienoa jos haastattelu sujui, on ihan pakko laittaa tämä tänne:
Ministry of Silly Walks (http://www.youtube.com/watch?v=IqhlQfXUk7w)
Klassikko!
-
Kiitos salaryman.
-
Haastattelusta tulee kohta vuosi, joten lienee paikallaan päivittää lopputulos.
1. Haastattelu Puolustusministeriössä, varustuksena harmaat housut, musta villatakki, valkoinen paita, kullanvärinen solmio, ruskeat broguet.
Lopputulos: Sisään.
2. Haastattelu Sisäasiainministeriössä, harmaa puku, vaaleansininen solmio, pinkki-sininen paita, samat kengät
Lopputulos: Paikka jäi saamatta.
Kai siinä joku muukin ratkaisi kuin asu :)
Yhteenvetona omiin kokemuksiini perustuen voisin todeta seuraavaa:
-valitse kokonaisuus, joka tuntuu hyvältä päällä. Jos tiukan virallinen ei istu, niin mene rennommin pukeutuneena
-korkeakouluharjoittelijan ei tarvitse pukeutua haastatteluun (eikä aina työssäkään ministeriössä) pukuun
-koita selvitellä/päätellä millaista linjaa ministeriössä pidetään. Puolustusministeriössä jengi on aika konservatiivista, Ympäristöministeriössä sen sijaan on todella rento meininki. (Kaverini YM:stä, virkanainen, kulkee pitkälti siisteissä farkuissa ja t-paidassa.)
Pääosan työajasta käytän pukua, välillä villatakkia, kaulassa aina rusetti tai solmio.
Jos nyt uudelleen olisin samassa tilanteessa, laittaisin varmaan edelleen mieluummin villatakin tai neuleen kuin puvun, vaikka puvussa olenkin tottunut työajalla rötväämään.
-
Oletko vielä Kaartin korttelissa ?
-
^^ Terminologia tuntuu ainakin tarttuneen mieheen Puolustusministeriöstä :D Eikö jokaisen itseään kunnioittavan puurtajan kuuluisi hiippailla siellä damaskit jalkojensa koristeena.
-
jep, edelleen Kaartinkorttelissa.
-
Oma ilmiantajani bongasi sitten sinut.
-
Onko jollakulla tietoa tai kokemusta Maa- ja metsätalousministeriön pukeutumiskulttuurista?
-
^Voisin kuvitella ettei mitään kovin räikeää. Löytiksen paita ja chinot + eccot? :-)
-
^ Kumisaappaat ja perhoin koristeltu kalastajahattu?
-
Varmasti menis ihan hyvin.
-
Onko jollakulla tietoa tai kokemusta Maa- ja metsätalousministeriön pukeutumiskulttuurista?
Jos vieraita ei satu ottamaan vastaan, on pukeutuminen perusvapautunutta toimistomeininkiä. Vieraiden läsnäollessa sitten sitä perus virkamiespukua.
Nimim. kokemusta on.
-
Riippuu Euroopan ytimestä, saksan- tai edes ranskankielisessä Euroopassa ei pukeutuminen ole välttämättä Suomea kummoisempaa.
Mutta kun kyse on ilmatorjunta- eli IT-hommista niin muistetaan nyrkkisäännöt eli haettava paikka sanelee aika paljon:
Koodiorja: perussiistit vaatteet riittävät.
Ohjelmoija: kravattia kaulaan ja irtotakin voi kaivaa kaapista.
Keskitason pikkupomo: puku ja parhaat kengät.
Guru: parta, pesemätön ja rikkinäinen bändi-t-paita, kulahtaneet reisitaskuhousut ja eri paria olevat crocsit, joissa toisessa risa tennissukka.
-
Jotenkin en usko tuohon guru-uniformuun enää nykypäivänä, vaikka se toki klassikko onkin :)
Joo, UNIX, Stahlman, Unabomber ja vastaavat alkavat olla katoavaa kulttuuriperintöä.
Jotenkin tuntuu, että puku olisi paikallaan koska paitsi että lähden vieraaseen maahan, niin lähden sinne kutsuttuna (en hakenut siis itse pestiä). Kait siistit irtotakkisetitkin toimisi hyvin, mutta tällä hetkellä löytyisi itseasiassa siistimpää pukua kaapista.
Bryssel ja EU kyseessä niin ehdottomasti puku.
Mutta saako pitää partaa? Pesti on sellainen, että työkokemus elikkä ikä riittää JUURI JA JUURI, joten parran tuoma näennänen ikälisä olisi paikallaan ;) /quote]
Ei kai sitä mikään estä, tietty on vaarana, että just se kenen kanssa asioi onkin noissa jutuissa tarkempi, mutta jos muuten on särmä ja niin edespäin, niin siisti ja hoidettu parta menee varmasti persoonallisuuden piikkiin.
-
Ot: oliko sujuva ranskankielen taito edellytys jatkoon pääsylle? Millainen on haettu vanhemman asiantuntijan toimi?
-
Mielestä ehdottomasti puku tykötarpeineen.
Ja se ranska on opeteltava...
-
Tulipa mieleen vielä, että eihän vaatimuksena ole suorastaan musta puku tuolla päin kun liikutaan virkamiesten joukossa, vai kelpaako tummahkon harmaakin yhtä lailla?
Ei.
Ranskankielisen, saksankielisen ja sekalaisten sekoittumispaikassa ollaan aika liberaaleja värin suhteen.
Mitä tulee verotukseen, niin osa EU:n palveluksessa olevista maksaa veron unionille ja se on aika naurettava prosentti, yhteen aikaan taisi olla yhdeksän.
-
Oon ollut pari kertaa duunissa firman Brysselin konttorilla ja eka kieliongelma tuli vastaan ruokatunnilla kun kanttiinin ruokalistat oli ranskaksi joten en osaa sanaakaan. Pukeutumiseen en muista kiinnittäneeni mitään huomiota mutta itellä kun on aina puku päällä töissä niin en tuntenut itseäni ainkaan yli, -tai alipukeutuneeksi.
-
Ei ollut ranskankielelle vaatimuksia, joskin toivomuksena toki olisi ollut sen hanskaaminen. Lienee kuitenkin niin, ainakin sen perusteella mitä maasta olen lukenut, että oppikirjat on otettava kauniiseen käteen, jos siellä aikoo pärjätä pidempäänkin. Voihan sitä tietty käydä painamassa pari vuotta duunia ja tulla takaisin suomeen, mutta kyllä olen tuumannut, että jos jonnekkin ottaa asiakseen lähteä, niin kyllä sinne pitäisi kotoutuakin pidemmäksi aikaa.
Pesti on eräälle harvinaiselle, mutta tärkeälle tietojärjestelmän asiantuntijalle. Vaadittu asiantuntijuus oli sitä tasoa, ettei euroopasta välttämättä sellaista kovin monelta edes löydy - itsellä on hirveällä munkilla tullut kerrytettyä koko työuran ajan kokemusta ko. järjestelmästä. Kenties tuo harvinaisuus on johtanut siihen, että ranskankielen vaatimuksesta on tingitty ja muutenkin ovat joutuneet aktiivisesti rekryämään tekijää. Muut vaatimukset olivatkin sitten aika hurjia, korkeakoulututkintoa ja 10 vuoden työkokemusta IT-alalta... Kas kun ei pitänyt olla viellä 20 vuotias.
Saapa nähdä miten tässä käy. Olen vuosia jo miettinyt, että pitäisi päästä ulkomaille töihin suomen kylmyyttä ja pimeyttä ja matalaa tulotasoa pakoon ja nyt sitten ihan soittavat minulle, että olisinko kiinnostunut lähtemään. Belgiassa ei vaan ikävä kyllä taitaisi päästä pakoon verottajan rusentavaa kouraa, mutta parempi palkka onneksi silti kompensoi. Joka tapauksessa, jos paikka sattuisi irtoamaan, niin siinä on tarjous, mistä ei oikein voi kieltäytyä.
Mukava lueskella tämmöisiä postauksia, tulee itsekin hyvälle mielelle kun kuulee että kaverilla on myötätuulta elämässä. Toivottavasti saat hakemasi paikan ja pääset kokemaan ainutkertaisen hienon muutoken elämässäsi. Ehdottomasti kannattaa panostaa kaikki varsinaisesta työstä ylijäävä energia kohdemaan kilelen ja kulttuurin opiskeluun, kieltä taitamattomana "turistina" jäät aina ulkopuoliseksi ja osattomaksi lukemattomista hienoista jutuista.
Pidetään peukkuja puolestasi.
-
^ Paljon onnea! Hyvän pukeutumisen ansiota varmasti kaikki. :)
-
Ja tänään tuli viestiä, että työpaikka Brysselissä on minun. Huhhuh, ei tässä oikein nyt osaa olla...
Huikeesti onnea!
-
Ja tänään tuli viestiä, että työpaikka Brysselissä on minun. Huhhuh, ei tässä oikein nyt osaa olla...
Onneksi olkoon!
-
Ja tänään tuli viestiä, että työpaikka Brysselissä on minun. Huhhuh, ei tässä oikein nyt osaa olla...
Mahtavaa! Onneksi olkoon!
-
Iso peukku ja aplodit jappalle täältäkin.
-
Onnea miehellemme Brysselissä.
-
Onnittelut myös täältä Urjalasta samanalan asiantuntijalta (tuskin samojen järjestelmien kuitenkaan, kuulosti jotenkin eksoottisemmalta järjestelmältä).
-
Ja tänään tuli viestiä, että työpaikka Brysselissä on minun. Huhhuh, ei tässä oikein nyt osaa olla...
Onneksi olkoon!
Maailman olutpääkaupunki on taaki mesta!
Viettänyt tuolla joskus muutamankin päivän...
-
Suuret onnittelut minunkin puolestani!
-
Kun pukeutuu toimenkuvaa varten, haastattelija pystyy varmemmin kuvittelemaan hakijan pestissä. Erinomaista. Onnittelut vielä Ville-sedältä!
-
Joku täällä osaa varmasti kertoa, että millaista pukinetta Keilaniemen isoimmissa pytingeissä vedetään päälle. Oletan, että en mene pahasti metsään suuntaan tai toiseen, jos lähden irtotakilla ja solmiolla hakemaan paikkaa "ravintoketjun pohjalta" - kuitenkin mahdollisesti näkyvältä paikalta.
-
Joku täällä osaa varmasti kertoa, että millaista pukinetta Keilaniemen isoimmissa pytingeissä vedetään päälle. Oletan, että en mene pahasti metsään suuntaan tai toiseen, jos lähden irtotakilla ja solmiolla hakemaan paikkaa "ravintoketjun pohjalta" - kuitenkin mahdollisesti näkyvältä paikalta.
Noin tarkkaan kun kerrot mitä menossa tekemään niin Noksulla irtotakki, Fortumilla puku tai Roviolla punainen huppari jossa linnun kuvia.
-
Noin tarkkaan kun kerrot mitä menossa tekemään niin Noksulla irtotakki, Fortumilla puku tai Roviolla punainen huppari jossa linnun kuvia.
Unohdit KoneHelsingin farkut!
-
Roviolla camohousut on sit vaan Vesterbackalle.
-
Joku täällä osaa varmasti kertoa, että millaista pukinetta Keilaniemen isoimmissa pytingeissä vedetään päälle. Oletan, että en mene pahasti metsään suuntaan tai toiseen, jos lähden irtotakilla ja solmiolla hakemaan paikkaa "ravintoketjun pohjalta" - kuitenkin mahdollisesti näkyvältä paikalta.
Riippuu asemasta ja iästä. Operatiivinen porukka kulkee kaikkialla enimmäkseen farkkulinjalla, hallinnossa ja asiakasrajapinassa on sitten enemmän puku/jakkupuku -linjaa. Keski-ikäisten pukeutuminen on yleensä konservatiivisempaa kuin parikymppisten; Viisikymppinen joka näyttää siltä kuin olisi ryöstänyt murkkuikäisen jälkikasvunsa vaatekaapin on yhtä reppanan näköinen kuin isänsä pukuun puettu finninaama.
Sitten noissa on yrityskohtaisia kulttuurieroja. Varmaan voisi sanoa että mitä enemmän talossa käy ulkomaalaisia vieraita, sitä enemmän epävirallinen pukeutumisetiketti on formaaliin päin kallellaan. Samoin, mitä enenemmän käytävälä näkee harmaata hiuksissa.
Irtotakki-solmio -yhdistelmä on turvallinen valinta, sitten kun pääsee puhumaan paikoista ravintoketjun yläpäässä olevista positioista niin todennäköisyys sille että pöydän toisella puolen istuva henkilö osaa lukea ja arvostaa hyvin istuvan puvun antamaa viestiä kasvaa.
-
Tommin spekseillä mielestäni Fortumillakin menee irtotakki+solmio, varsinkin Tommin omalla hillityllä tyylillä. Microsoftilla menee lähes mikä vaan siisti asu. Koneella mahdollisesti hissipojan pillerihattu voi tuoda sopivaa sprezzaa.
Sent from my Lumia 800 using Board Express
-
Ravintoketjun pohja ja solmio kaulassa, niin mulle tuli mieleen ekana joku aulan turvamies. Mutta asiaahan aiemmin on jo sanottu, eli riippuu todella paljon alasta/yrityksestä. Keilaniemeen säteilee vaikutustaan myös sartoriaalinen Mekka nimeltään Otaniemi.
-
Ravintoketjun pohja ja solmio kaulassa, niin mulle tuli mieleen ekana joku aulan turvamies. Mutta asiaahan aiemmin on jo sanottu, eli riippuu todella paljon alasta/yrityksestä. Keilaniemeen säteilee vaikutustaan myös sartoriaalinen Mekka nimeltään Otaniemi.
Pukeutuminenhan on monille insinööritiedettä.
-
^ Totta.
-
Työhaastattelussa tuli käytyä siinä sinisessä donegal-irtotakissa, laivastonsinisissä molskeissa, ruskeassa neulesolmiossa, vaaleansinisessä paidassa ja tummanruskeissa plain-toe derbyissa. Taskuliinakin oli. Asuvalinta tuntui oikealta ja työpaikkakin irtosi.
Kiitos neuvoista!
-
Onneksi olkoon!
-
Hienoa! Larppi se on mikä kannattaa :D
-
Nostanpa uudelleen tätä ketjua samalla kirjoittaen ensimmäisen viestini tänne.
Työhaastattelu tulossa, mutta paikkakuntana olis Abu Dhabi. Sinne ei mustaa laiteta päälle, joten näillä näkymin olen menossa tummanharmaissa housuissa, valkoinen kauluspaita ja siniharmaa tai harmaa kraka kaulassa. Konjakin väriset kengät määräävät myös vyön värin. Takin suhteen olenkin vähän hiinä ja hiinä että takki vaiko eikö. Puvun takki se ei ole ainakaan, eli bleiseriä olen mielessäni pyöritellyt. Herra-tason hommiin en ole menemässä, mutta tuo takki mietityttää.
Kokemuksia ja mielipiteitä kiitos! :)
-
Jos meinaat solmio kaulassa olla niin laita se takki kans, muuten ei toimi. Jos pelkällä paidalla, ota solmio pois. Tai sitten solmio pois ja takki päällä. Viimeinen riippuu sitten vähän toimiiko vai ei. Kuvailemasi setti yhdessä tummansinisen irtotakin kanssa on klassikkojen klassikko.
-
Työhaastattelu tulossa, mutta paikkakuntana olis Abu Dhabi.
Kokemusta ei ole ja väreihin en ota kantaa. Arabien pukeutumista kuvaa lontoon sana "modest" -- suomeksi jotain säädyllinen, siveä. Miehillä tarkoittaa pitkiä hihoja (ja tietenkin lahkeita), ei koruja (paitsi kello ja mahd. sormus). Länsimainen bisnesasu on turvallinen.
Tämän saatan muistaa väärään kulttuurin: jalka- ja kengänpohjien näyttäminen on hyvin säädytöntä.
-
Riippuu varmasti toimialasta, firmasta jne. mutta kyllä pääsääntö arabimaissakin on länkkärille mennä haastatteluun puvussa, tai ainakin solmio+bleiseri -linjalla ja hillityllä kokonaisuudella.
-
Tämän saatan muistaa väärään kulttuurin: jalka- ja kengänpohjien näyttäminen on hyvin säädytöntä.
Jep.
Samoin vasenta kättä ei käytetä sitten mihinkään, ihan varmuuden vuoksi ja ei ainakaan ennen kuin on kertonut olevansa vasuri...
Irtotakki ja solmio on ihan järkevä valinta, jos ei ole tarkempaa hajua vaatimuksista. Ei voi mennä yli eikä ali.
-
Juu lueskelin että hillitty on jees ja että jalat pidetään maassa. Tummansinistä bleiseriä täytyypi piakkoin mennä etsimään. Tukan ja parran siistin viimeisen päälle ennen reissua. Huoliteltu parta varsinkin on kova juttu tuolla suunnalla. Toki siloposkenakin voi mennä, mutta ko. kulttuurissa ei onneksi parrakasta katsota kieroon :)
-
Itse olen käyttänyt tummanharmaata tai navy pukua, mustia kenkiä ja vyötä sekä valkoista tai vaaleansinistä kauluspaitaa ja jotain hillittyä solmiota ja taskuliinaa. Mieluummin yli kuin ali mutta ei mitään överiä.
Arabimaiden kulttuurista ja etiketeistä en ikävä kyllä tiedä.
-
Puvunetakki tai irtotakki lienee varminta pitää yllä, vaikka olisi tukalaakin. Joissain yrityksissä ns. paitahihasillaan olo tulkitaan hyvin epäkohteliaaksi käytökseksi. Tässä saattaa tosin olla ehkä enemman eroja eri yritysten kuin eri kulttuurien välillä. Itse olenkin kohdannut tämän suomalaisessa (suur)yrityksessä, eikä edes niin kovin kauan sitten.
-
Palkkaan ja haastattelen aika paljon porukkaa ja voisin sanoa, että lähtökohtaisesti ala ja positio määrittelevät tilannetta jonkin verran.
Ulkoiseen habitukseen liittyen tärkeintä mielestäni on, että haastettelijalle ei jäisi millään tapaa negatiivista mielikuvaa. Tämä tarkoittaa, että siisti ja raikas pukeutuminen yhdistettynä reippaaseen käytökseen ja yleishabitukseen on pukeutumisen perusydin riippumatta siitä onko setti paita, pikutakki vai puku.
Jos et ole varma siitä laitatko puvun päälle, niin oma ajatukseni on, älä laita. Tällöin pikkutakki ja irtohousu kombo on parempi vaihtoehto - riittävän uskottava, mutta tarpeen tullen kevennettävissä oleva. Jos rekrytointi koskee tehtävää, jossa pukua tullaan käyttämään työvaatteena, niin asia on silloin toinen.
Suurimman vaikeuden pukeutumisessa aiheuttava naisesimiehet, joilla pukeutuminen on usein hukassa. Tyypillisesti jollakin asiantuntijatoimistolla voi olla tilanne, jossa naiset vetelevät paitahihasilla, vaillapaidan omaisissa "takeissa" tai halvoissa sekoite takeissa, kun miehillä saataa olla päällä samaan aikaan puku tai pikkutakki-irtohousuyhdistelmä. Rekrytointilanteessa olisi kuitenkin hyvä olla "samalla tasolla" rekrytoijan kanssa. Yksi tapa saada asiaan varmuutta on vakoilla yrityksen nettisivut tai linkedin profiilit ennakkoon ja katsoa mitä niissä on päällä.
-
Työtehtäviä ei tehdä puku päällä vaan firman logoilla varustettua pikeepaitaa olen nähnyt parissa promovideossa työntekijöillä päällä.
Linkedinistä ei hirveästi löydy firmasta tietoja mutta mitä olen toimitusjohtajan tsekannut netistä, niin miehellä on päällään thawb (valkoinen arabimiesten kaapumainen asu) ja päässään keffiyeh. Eli melko perinteisellä meiningillä kaveri nuoresta iästään huolimatta painaa menemään. Mutta firmalla tuntuu olevan paljon väkeä Euroopasta ja Yhdysvalloista töissä, joten eiköhän siisti eurooppalainen pukeutuminen mene ihan näppärästi läpi.
Kunhan nyt vaan saavat tuon turvallisuusselvityksen tehtyä..lueskelin toiselta foorumilta että vastaavassa tilanteessa olevilta selvityksessä on kestänyt kaikkea 3 vkon ja 4 kk:n väliltä O_o
-
^ Jep ja sitä arabimiesten valkoista kaapua ei saa edes länsimaalainen käyttää. On Arabiemiraateissa lainvastaista touhua. Larppaus ei siis sallittu.
-
Tänään oli mielenkiintoinen ongelma kun piti pukeutua ensimmäiseen videon yli tapahtuneeseen työhaastatteluuni. Haastattelijat istuivat Lontoossa ja minä himassa jonka takia tuntui hieman hassulta alkaa vetämään pukua päälle ja istua omassa keittiössä. Päädyin kauluspaita + neuletakki yhdistelmään (myös housut oli) joka osui ihan hyvin kohdalleen haastattelijoiden vaatetuksen kanssa. Onko keikareilla tästä kokemusta tai kokemuksen puuttuessa mielipiteitä?
-
FaJon jatkoksi ytimekäs kysymys: mitä laittaisitte yllenne akateemisille aloille suuntautuville rekrymessuille?
Jokin perus arkipuku kuten neularaita tai harmaa?
-
Riippuu kummalla puolella pömpeliä tulet olemaan.
-
Itseään pitäisi yrittää myydä, mutta paino kontaktien luomisella.
-
"Akateemisille aloille suuntautuvat rekrymessut" on kyllä kaikkien aikojen eufemismi.
-
Arkipuku on varma valinta jos vaan tuntee olonsa siinä kotoisaksi. Jos puku päällä esiintyminen tuntuu vieraalta niin olemuksesta säteilee epämääräinen lainavaatteissa -fiilis joka syö uskottavuutta. Nämä ovat monimutkaisia juttuja ja ihminen muodostaa yleensä pysyväksi jäävän vaikutelman uudesta tuttavuudesta muutaman ensimmäisen sekunnin aikana.
-
Minä tyytyisin kauluspaitaan, irtotakkiin ja vapaavalintaisiin housuihin niin ei ainakaan yliyrittämisen puolelle menisi. Puku voi olla hieman liikaa sen olemattoman mitä messuista tiedän.
-
Ei pukua rekrymessuille.
-
^ Rekrymessulla kannattaa välttää massasta erottumista. Siinähän saattaisi jäädä vaikka jonkun työnantajan mieleen... [/sarcasm=off]
-
Onko keikareilla tästä kokemusta tai kokemuksen puuttuessa mielipiteitä?
Olen sekä haastatellut että ollut haastateltavana videolla. Tuntuu yleisesti siltä, että videohaastattelu koetaan kaikkialla vähemmän muodolliseksi kuin tapaaminen ja pukeutuminen normaaliin office casualiin riittäisi. Kun olin haastateltavana ja sattumoisin mökillä laitoin päälleni siistin pikeepaidan. Haastattelija oli keskieuroopassa ja hänellä lyhythihainen paita.